No ihanalta kuulostaa tämä poppoo, ja heidän tapa tehdä töitä. Helsingin kaupunginteatteri pistooasi riisikryynipuurot aamutuimaan 10.12. ja sitten makusteltiin piparin ja kaffen kera tulevia ensi-iltoja. Entäpä muut proggikset?
Humisevan harjun työryhmä on oikein hyvällä tuulella, ja mikä ettei, Helsingin kaupunginteatterin joulupuurolla. Itse tulin suoraan lumipyrystä, ja metrovuorojakin oli peruttu. Oli mustin marraskuu 76 vuoteen. Mutta tänään ulkona näytti joululta...
Tunnelmia aamupuuron lomassa. Sykähdyttävää oli vuoden teatterikävijän palkinto K. Blomille näistä vuosista. Merja Larivaara lauloi lumesta ja Humiseva harju ja Metsän joulu innostavat kumpainenkin teatteriin, useamman asian äärelle... Tulossa on hupinäytelmää, murhenäytelmää, tanssitaidetta, farssia, rakkaustarinaa, koulukiusausta ja muutakin kasvutarinaa. Kummallakin kielellä.
Marja Larivaara soitti laulua hanurilla Lumesta
Myös vuoden teatterikävijä K. Blom palkittiin
Helsingin kaupunginteatterilla oli riisikryynipuuro, kahvetta ja piparia, ja katsaus kevään ensi-iltoihin, joista eri toten #HumisevaHarju kiinnosti, ja jonka työryhmällä oli hauskaa ja joulun pilkettä silmässä. Lauri Maijalan ohjaama klassikkoromaani nähdään suurella näyttämöllä, mutta vain 20 kertaa. Mikäs luku se on. Vaadimme lisää!
10.12.2019. Aamu tuomaan, ja suoraan lumimyrskystä, eikä edes kaikki metrot kulkeneet. Marraskuu oli mustin 76 vuoteen, mutta nyt koitti valkea joulu.. Sympaattista oli myös vuoden teatterissakävijän palkitseminen.
Vielä ne harjut huminoi... Minkähänlaisia painotuksia on #hktfi versiossa #HumisevaHarju, onko musiikkina mikä, ketkä ovat tarinan roistoja. Teatterivuosi 2020 ei olekaan niin kaukana, lippuja on vasta kolmeen kaupunkiin, mutta yksi jopa vappuaattoon asti.
Tällainen oli muuten sää Mordorissa, eli Hakaniemessä, kun marssin kukonlaulun jälkeen teatteria kohti: hirveä lumi-inferno ja tuisku. Ja ah niin jouluinen. Ja sopii myös Humisevaan harjuun. Kuvat käsittelemättömiä.
Tässä videoklippejäni tapahtumasta:
Miltä näyttää Lauri Maijalan ohjaama Humiseva Harju ensi vuoden enskarissa? Tältä kuulostaa hissipuhe joulupuuron äärellä aamutuimaan 10.12. Huh huh, odotukset korkialla... #hktfi@hktfi#Humisevaharjupic.twitter.com/FX5xqIwf2f
Myös Heatcliff (Markus Järvenpää) ja Kathy (Oona Airola) saavat suunvuoroa. Vaikka tämä on filmatisoitu tiuhaan, niin tästä tulee varsinainen paukku ja alkuräjähdys... Soisi tälle enemmän kuin 20 esityskertaa! #hktfi
joulupuurolla tip tap.
Myös Heatcliff (Markus Järvenpää) ja Kathy (Oona Airola) saavat suunvuoroa. Vaikka tämä on filmatisoitu tiuhaan, niin tästä tulee varsinainen paukku ja alkuräjähdys... Soisi tälle enemmän kuin 20 esityskertaa! #hktfi@hktfi#HumisevaHarju joulupuurolla tip tap. pic.twitter.com/libyUntgA7
Humisevan harjun työryhmä on oikein hyvällä tuulella, ja mikä ettei, Helsingin kaupunginteatterin joulupuurolla. Itse tulin suoraan lumipyrystä, ja metrovuorojakin oli peruttu. Oli mustin marraskuu 76 vuoteen. Mutta tänään ulkona näytti joululta #hktfi@hktfi#HumisevaHarju 10.12 pic.twitter.com/hwC4yN84WX
se oli saanut uutta virtaa - ehkäpä leikkirahasta, kaikki laulut soi komeammin. On tavattoman mukavaaa, että näyttelijät osaavat laulaa... Osasivat he ennenkin, toki, mutta nyt on sisäistetty kaikki se tuska ja toivo, ja nuoruus ja se hetki, jolloin muututaan. Komealla paletilla.
Näin tämän nyt toisen kerran, mutta ei se helmikuun versiokaan huono ollut, päin vastoin, olin hurmiossa. Vähintäänkin.
Jotenkin kaikessa oli nyt enemmän tulta, ja tapparaa ;) ja punaa. Punaisen sävyjä. Herkkiä, punastumisia, innostumisia, mutta myös pakkasen puremia, häpeän syvää punaa, kuukautisverta, työstä naiseksi, kiinanruusun punaa siinä faustiin ommellussa kukassa. Taiston väri, puolueen väri, väri, hihamerkki, nauha. Punalippu liehuu. Palmikot leikataan. Tyttöjen väri, rakkauden väri, perusväri. Housut jalassa on helpompi puolustaa itseään. Ja toista.
Kuin terälehtiä, ja nyansseja olisi enemmän. Tytöt, jotka löytävät itsenäisyyden tarttueessaan aseisiin. Tytöt, jotka löytävät tasa-arvon - kun ottavat sen, sama palkka kummallekin sukupuolelle, iso palkka. Mutta millä hinnalla? Punaisen armeijakunnan Gudrun Ensslin ja Ulrike Meinhof, kettutytöt, Rojavan tytöt. Millaisia aseita, minkä vuoksi. Sankaruus.
Ketkä tänään tarttuvat?
Rojavan tyttöjä voi kannustaa vaikka tarralla. Katutaide voi olla informaatiota
Alas fundamentalismi ja partiarkaatti!
Ohjaaja Lauri Maijala on nero ja feministi, liekö enempää pitäisi naputtaa. Visuaalisesti KOM-teatterin Veriruusut alkaa New Orderin tyyppisestä videoviestinnästä kohti Eisensteinin mosaikkia jylläävistä koneista, patriarkaatista, lahtareista, rikkaista, äijistä - jotka yrittävät nöyryttää, juoksuttaa, alistaa tyttöä, työläistä, rahvasta, köyhää. Meitä.
Jotain samaa menoa oli myös sarjakuvaan perustuvassa elokuvassa Wanted, vuodelta 2008, jossa sukkuloidaan synnyissä syvissä - valtavien ompelukoneiden äärellä. Kun kohtalo kirjoitetaan kankaalle suuressa tehtaassa.... Tämä näytelmä sopi oikein minun pirtaani. Wantedista tuli mieleen se suuri loimi, johon tulevaisuus on kirjoitettu. Myös mainio ja ja traaginen elokuva Suffragette näytti miten heikoilla nuori tyttö, ja köyhä nainen on tehdastyössä pomojen r\iskattavana. Kannon Veriruusuissa on myös hienoja miehiä, kuten Sigridin isä. Mutta onko hänkin vain tilanteen armoilla?
Me too ei ole kaukana, ajallisestikaan. Miten valtaa käyttävät äijät jatkavat urallaan. No, onneksi kaikki eivät jatka. Mitä kaikkea sallitaan? Mitä kaikkea tyttö ja nainen häpeää? Miksi uhria syyllistetään? Rose McGowan ja Asia Argento ovat kummatkin rohkeita naisia, jotka eivät pidä enää suutaam kiinni. Kummatkin kuuluvat lemppareihini - erityisesti goottilaisissa tai indie-elokuvissa. Kuten the Doom Generation ja Jawbreaker - makea kuolema 90-luvulta. Ja Stendhal-syndrooma, Ooperan kummitus ja Kuningatar Margot niin ikään 90-luvulta.
Viktoriaanisen ajan ns teollisen vallankumouksen tehtaissa 1800-luvun lopulla ja 1910-1920-luvuilla valtaa pitävillä äijillä oli näköjään samanlainen valta tyttöihin ja naisiin kuin 2018 vuonna elokuvapisneksessä. Järkyttävää.
Olen nähnyt maaliskuussa kolmasti Kansallisteatterissa Julian & Romeon - nuorten herkän ja kömpelön rakkauden, ja nyt kahdesti Sigridin ja Martin kömpelösti hakusessa olevan rakkauden - tuona hurjana vuonna 1918.
Helmi-Leena Nummela nelisti vapaana moderninan naisena nauraen jo näytelmässä Kultainen vasikka - jossa myös Ursula Salo oli. Mutta Nummela on lisännyt panoksiaan, jotain suurta elämänriemua välittyy hänen Sigridistään.
Maija ( Oona Airola )
Sigrid ( Helmi-Leena Nummela ) ja
Martti ( Antti Autio )
Nämä kolme nousivat tässä esityksessä erityisesti esille, ekassa esityksessä olin Saiman ( Inka Reyes ) lumoissa. Nyt Martin soittama maniska oli erityisen melodramaattinen. Sielun kieliä viritellään, ja millä muulla puhumaton suomalainen mies puhuu kuin soittimellaan. Aution laulu kuulostaa hiukka Tuomari Nurmiolta ( Punakaartilaisen hauta ), mutta ei se mtn, sillä Ilta-Sanomien järkkäämässä 1918-tapahtumat häppeningissä 10.4. kuultiin piisi Oi mutsi, mutsi, joka ei suinkaan ollut Handen tekemä, vaan vuodelta 1918.
Ei muuta kuin levy tulemaan.
Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa ateliereissä, ateljeessa, joissa otettiin punakaartilaisten valokuvat. Tyttöjen riemu, vapaus ja into kameran edessä.
Mutta en ehdi naputella enempää, aika on kortilla, ilmainen verkko wi-fi matkan takana, mutta ajattelin, että ensireaktiot häätyy naputtaa. Vaikka tekstinkäsittelystä uupuu oikoluku, ADHD vaivaa ja muutenkin tämä kova elämä ;) Onneksi on loppumaton huumorintaju. Melkein.
Kohta koittaa punavankiristeily mm Iso-Mjölölle, ja päällimäisenä mielessä pyörii ne kuolemanleirit, vankileiriti, joissa punaisia tyttöjä kidutettiin ja murhattiin. Leirit, joita halutaan pitää piilossa.
Kuten Tornion kuolemanleiri.
Näihin kuviin, ja tunnelmiin ;)
Olen kuvannut vuosia katutaidetta meillä ja naapurissa. Tarroilla voidaan jakaa solidaarisuutta vapaustaiteilijoille Rojavassa. Erityisesti tytöille, ja naisille.
Hm. Vapaustaiteilija vai vapaustaistelija? Onko eroa?
Eilisen Veriruusut näytöksen jälkeen KOM-teatterissa yleisökeskustelussa Anneli Kanto, jota aina ilo kuulla. Haastatelijana näytelmässä Singerin omistaja, näyttelijä Vilma Melasniemi, muissa kuvissa myös Ursula Salo, jolla oli useampikin rooli.
Ursula Salo
Tässä Kannon haastattattelu Käpylän kirjastosta, olen sen kyllä ympännyt useampaanki blogiin, mutta hier juu aar:
Minulla on YouTubessa useita popkulttuurin / kirjallisuuden / teatterin / elokuvan jne soittolistoja, joissa trailereita, mielleyhtymiä ja haastatteluita. Tämä on yksi niistä: Teatterissa 2018 nautin minä
Veriruusut traileri:
Veriruusut näytelmässä kuullut ja kuulemattomatkin 1918 piisit:
Asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit ja instat:
