Ari Kauppilan steppailu arkulla / diskon lasilattialla oli varsinaista
Minulle Andy Warhol on aina ollut läheinen taiteilija, monimedian osaaja, ja varsinkin perinteisen median. Mediapeliä voi pelata ilman, että mainostaa median pelaavan peliä, sinun, tai sinulla. Kun ostin Warholin kirjan 80-luvulla, niin myyjä kysyi toiselta, paljonko tämä keittokirja maksaa. Oliko se kaunis kunnianosoitus Warholille, mene ja tiedä.
Kannessa oli Campbellin herkkusienisoppapurkin kuvia, poptaiteen ikoneja, toistettavia kuvia.
Espoossa tämä ooppera alkaa näyttelijöiden / katsojien pysytellessä kaukana katsojista. Edessämme on laatikon muotoinen, neliön muotoinen, hiukka korotettu lava. He eivät astu sille.
Takaseinällä on varjoteatteria, se on kapistus, phantasmagoria, harhakuvien sarja, laterna magica, taikalyhty. Kuten viktoriaanisena aikana, huikaisevana uutuutena, viihteenä, jännityksenä. Kuten lastenhuoneiden pienempi versio, kun kynttilän laittoi sisälle, ja laitetta pyöritti, niin se heijasti noitien ja lohikäärmeiden varjoja lastenhuoneen seinille.
Tässä oopperassa ei noitia ole, ehkä.
Vai oliko Andy kuten Ihmemaa Ozissa, tosin verhojen edessä, ja valokeilassa.
Neljä hahmoa oopperassa on, he ovat mustia enkelteitä, Tuonen baletin joutsenia, ehkä langenneita, ehkä poltettuja, kärähtäneitä enkeleitä korseteissaan ja läpinäkyvästä muovista tehdyissä päähineissään.
He liittyvät Kuolemaan ja tuonpuoleiseen, mutta myös ennakoivat 90-luvun pilettäjiä, jotka kerääntyivät New Yorkissa yökerhoihin mielikuvituksellisissa vetimissä - Warholin narsismia ja elämäniloa jatkaen. Vai oliko Warholilla elämäniloa.
Lava huutaa tyhjyyttään, siihen ilmestyy vain värejä ja savuja. Ironista on käyttää huikeaa ultraviolettia valoa - Andyn Tehtaan yksi friikeistä ja supertähdeistä oli Ultra Violet. Oopperasta olisi saanut hillittömän dragshown, mutta tässä on tehty rajausta. Miehillä on kyllä huulipunaa ja parrat ja neonväriset peruukit.
Andy kuoli 22.02.1987 toistamiseen, ja hänelle osoitettu kuolemantanssi, danse macabre, on erityisen goottilainen, se on aikuisten ja nihilistien Tim Burton -versio. Tanssia käytetään siis harkiten.Itse olisin arvostanit, että Nicoa ja Velvet Undergroundia olisi ollut enemmän kuin Edietä. Sitten kun tyhjä lava täytetään, niin se täytetään liikaa - Andy Warhol oli hurja keräilijä, jolla oli kaikenlaista rojua ja kolpaa. Niin kuin itse kullakin taiteilijalla.
Lava on täynnä ihmisiä, säpinää, laatikoita, keräilyesineitä. Warholin seksuaalisuutta pohditaan, hauskaa kun oopperassa lauletaan kulli ja sitten toisaalla nyrkki perseeseen, tosin englanniksi. Minun puhelimeni tekstitys ei toiminut, lainalaitteilla toimi ilmeisesti. Yleisön yllä, oikealla ja vasemmalla sivulla oli kyllä suomenkielinen tekstitys.
Kuuluuko meidän tietää Andyn seksuaalisuudesta ja paineista.
Uskonnoton sielunmessu. Peilisali. Tehdas, joka käynnisti kaikenlaista, loppujen lopuksi myös sylttytehdas.
Vaiko kärsimysnäytelmä? Somer Simpsonille ooppera voi olla kärsimysnäytelmä, kun luuli pääsevänsä sirkukseen, jossa on helppoja iloja, nautintoja, joita ei tarvitse kyseenalaistaa.
Saliinpääsy on estetty kultaisilla, tupsullisilla köysillä, ja väljästi laskeutuvalla verhoilla, jotka ovat ehkä malvan väriset, ehkä kylmän pinkin.
Joitakin voi vierastuttaa ooppera sinänsä, tai nyrkkinainti. Tai sellaisen sanan mainitseminen. Oopperassa. Hauskaa tietenkin lukea suomennettuna.
Verhojen välistä näkyy kaistale lavaa. Koko kokonaisuus on kuin sirkuksesta. Ei, vaan tivolista, ehkä friikkishowsta. Maksamalla pääsee näkemään jotain tavatonta.
Tuhmaa.
Musiikki toistuu, luuppina, jännityksenä. Siinä on pätkä Stoogesia, ehkä 1969, okay, war across the usa, ehkä.
Andy ennakoi kaikkea, lyhytelokuvissaan ja varsin pitkissä elokuvissaan.
Käsiohjelmankin mukaan on listattu, ketkä kaikki nykyään viettävät Warholin elämää. Miten warholismi, hedonismi, narsismi nykyään toimii somen ulkopuolella, IRL?
Kun kohta kaikki luonnonvarat on käytetty loppuun? Warhol filosofina on niin vänkyrä, ettei tiedä, kritisoiko hän kerskakulutusta. Sitä, että ihminen turruttaa itsensä ostamalla ja haalimalla. Ja saa siitä vielä huonon olon.
Mitä Warhol sanoisi nyt kun kaikki tasaiset pinnat on myyty mainoksille? Öisin ei ole enää kaupungissa pimeyttä, vaan valosaastetta, joka saa linnut sekaisin päivärytmistä.
Näitä välähdyksiä sain, kiitos Espoon kaupunginteatterille vaparista, ilmaisesta bloggaajan lipusta.
Ensemble on hurja, ja kiinnostavaa lukea, mistä taustoista ihmiset tulevat. Millaiselta musiikilliselta kentältä. Kiitos.
Virkistävää on myös saada maksutonta kasvisuutejuomaa, jota juovat kaikki, maailmassa, jossa kaikki ovat samanarvoisia. Vähän niin kuin danse macabressa.
Warhol käytti Polaroidia, jossa kuva ilmestyi, aineellistui, tulistui heti. Heh - tulostui. Ennen Instagramia.
Tekijäloota:
JUHANI NUORVALA, sävellys
JUHA SILTANEN, libretto
NILS SCHWECKENDIEK, musiikinjohto
ERIK SÖDERBLOM, ohjaus
REETA TUORESMÄKI, lavastussuunnittelu
TEO LANERVA, valo- ja videosuunnittelu
IIDA UKKOLA, pukusuunnittelu
KALEV TIITS ja MARKO MYÖHÄNEN, äänisuunnittelu
NYKY ENSEMBLE
SIBELIUS-AKATEMIAN MUSIIKKITEKNOLOGIAN AINERYHMÄ
Rooleissa:
TUULI LINDEBERG, sopraano
VARVARA MERRAS-HÄYRYNEN, mezzosopraano
DAVID HACKSTON, tenori
MARTTI ANTTILA, baritoni
SAMPO HAAPANIEMI, basso
ARI KAUPPILA, steppitanssi
FLASH FLASH Andy Warholin kaksi kuolemaa
Flash flash ooppera Andy Warholin molemmista kuolemista sopi oikein hyvin MET gaalan kuvatulvien jälkeen, ja harvoin sitä näkee lavalla kun silkkipainetaan.
Ennen Flash Flash operaa kävin EMMAssa #theMenWhoFelltoEarth näyttelyssä (kuva WARHOL alla), sekä graffiteja kuvaamassa. Mikä on taidetta.
Warholissa sain naamiokseni Esko Salmisen.
Sampo Haapaniemi with his work:
Esityksessä painettiin yksi silkkipainokuva, infrapunainen Warhol peruukissa mustahkolle taustalle,
Revontulihallin, Espoon kaupunginteatterin, Instagram-tililtä
Musica Novan sivulta lainaukset:
" Juhani Nuorvalan ooppera FLASH FLASH on muotokuva yhdysvaltalaisesta taiteilijasta Andy Warholista, ihmisjoukkojen ympäröimästä yksinäisestä miehestä. Warholin elämään taidemaalarina, elokuvantekijänä, mediapersoonana ja ajattelijana kiteytyy paljon siitä kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka on läntisen kulttuuripiirimme tuorein perintöosa. Tähän muotokuvaan tunkevat USA ja koko länsimainen yhteiskuntamme ja sen moottori – konsumerismi. Mikä Warholin aikana oli räikeää fiktiota, on muuttunut todellisuudeksemme.
FLASH FLASH on hurja sielunmessu, jossa ovat läsnä – kuten Warholin taiteessakin – tyyneys ja kiihkeys, kirkkotaide ja pornografia, roska ja jalokivi. Teos kuvaa aikamme ihmistä, joka flirttailee tuhon ja kuoleman kanssa ja joka alati halajaa suuria efektejä ja helppoutta, tirkistelyä ja halpaa melodraamaa, ostamista, myymistä ja prameita kehyksiä: oopperan maailmaa tai maailmaa oopperana.
Teoksen milloin viekoittelevan melodinen, milloin pop-sykkeinen musiikki saa pulssinsa puheen rytmistä ja intonaatiosta. Nuorvalan käyttämä epätavallinen viritysjärjestelmä, ns. laajennettu puhdasvireisyys, tuo musiikkiin kiinnostavan epätodellisuuden vaikutelman.
Säveltäjä Juhani Nuorvalan ja libretisti Juha Siltasen FLASH FLASH on täysin poikkeuksellinen oopperateos. Se valmistui toistakymmentä vuotta sitten, mutta saa kantaesityksensä vasta nyt. Silti siitä on, esittämättömänäkin, tullut jo myytti. Moni säveltäjä lienee tutkinut FLASH FLASH partituuria; yleisön keskuudessa kantaesitystä on kiihkeästi odotettu jo pitkään. Helmikuussa 2019 sen aika on vihdoin tullut. "
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. toukokuuta 2019FLASH FLASH Andy Warholin kaksi kuolemaa Yle Areenan tiedot Miten taipuu Andy Warhol juuri oopperaksi, libretisti Juha Siltanen? Miten Warholin estetiikka kuuluu musiikissa, säveltäjä Juhani Nuorvala? Katso alta tai verkosta Yle Areenasta 2 h 23 minla 11.5.20195 kk 18 pv 1970 katselua
Säveltäjä Juhani Nuorvalan ja libretisti Juha Siltasen odotettu ooppera on muotokuva Andy Warholista, länsimaiseen kulttuuriin ikonisen leimansa luoneesta taiteilijasta, joka demokratisoi narsismin. Se kertoo myös meitä ympäröivästä todellisuudesta tänä päivänä ja mikä on ihmisen osa siinä. Flash Flash on kärsimysnäytelmä, mutta myös upea ja kiehtova teos. NYKY Ensemble. Musiikinjohto Nils Schweckendiek. Ohjaus Erik Söderblom. Rooleissa Tuuli Lindeberg, Varvara Merras-Häyrynen, Martti Anttila, Sampo Haapaniemi ja David Hackston sekä mestaristeppaaja Ari Kauppila.
Toimittaja Noora Hirnin vieraina mm. säveltäjä Juhani Nuorvala, ohjaaja Erik Söderblom, David Hackston ja Sampo Haapaniemi. kuva: Juuso Westerlund.
Mainio taltiointi, muttei Tehtaan supertähteä Candy Darlingia olisi tarvinnut kääntää suomeksi... Hänestä lauloi mm Lou Reed.
Alla fb:n videoupotuksia, tunnelmia, vassokuu:
