Aino Venna on poikkitaiteellinen, peloton outo lintu, kolibri, mandariinisorsa ja orava maassamme. Tässäkin teoksessa oli mukana hyönteisiä, nimittäin kiäh kiäh, käsiään hieroskelevia kookkaita kärpäsiä. Ne vain piti löytää. Edellisessä Venna ja Kati Outisen teoksessa, näytelmässä Tainaron tuolla Kansallisteatterissa oli mekaanisia hyönteisiä - olihan Tainaron hyönteisten valtakunta. Ja miten se menikään,
älä luota kukkiin....
Taidetta tuleekin viedä teatterirakennusten ulkopuolelle, keskelle kesää ja tropiikkia, Talvipuutarhaan.
Tämä oli eka kerta kun näin
Ilona Jäntti -nimisen taiteilijan ilmassa. Akrobatiaa, ilmailua, sirkusta ilman keimailua ja tirkistelyä.
Ensimmäisenä tuli mieleen: vahvat naiset eivät tarvitse turvaverkkoja.
Turvaverkkoja ja tukijoukkoja tietysti tarvitaan, mutta ei tässä esityksessä.
Ranskankielinen
Orangerie tarkoittaa kasvipuutarhaa ja -huonetta. Ansaria, jo ansari-nimessä on lihansyöjäkasvia, ansa.
Talvipuutarhassa viktoriaaniset ja edwardiaanit leidit, tytöt, naiset ovat ehkä korseteissaan ja hattuneulalla kiinnitetyissä hatuissa juoneet teetä kauniista kupista tavattoman komeissa takorautaisissa goottilaisissa puutarhakalusteissaan. Mikä vapaus naisella nyt on. Vaikka sitä yritetään kaventaa. Hiljentää.
Vennan laulut olivat ranskaa ja englantia, chansonia ja jotain vallan muuta.
By Satu Ylavaara Photography 2018:
© Satu Ylavaara Photography 2018
" Katsojalle:
Talvipuutarhaan kannattaa saapua 10 minuuttia aikaisemmin. Esitys tapahtuu kokonaisuudessaan Palmusalissa. Sitä voi seurata puutarhan eri puolilta kunnioittaen ja pitäen huolta Talvipuutarhan kasveista ja kukista. Paikallaan ei siis tarvitse seisoa. Henkilökunnan ohjekyltit opastavat pysymään oikeilla reiteillä: katso, kuuntele, havaitse - älä koske "
