Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nälkäteatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nälkäteatteri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa 09.03. Sekä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja

Tämän Aleksis Kiven tunnin mittaisen näytelmän Lea näin nyt ensimmäistä kertaa. ( Aiemmin näin Nälkäteatterin esittämän Kiven Kihlauksen Oodin, keskuskirjaston avajaisissa - mitenkäs muulloin kuin itsenäisyyspäivänä.) Tänään on tuplasti Leaa, illalla on Making of Lea, jota olen tätä ennen nähnyt kolmasti. Mitä Kivi halusi kertoa tällä? Entäpä Hurme? Juha Hurme myös näytteli Lean isää, itsekästä koronkiskuria. Kun Dostojevskin Rikos ja rangaistus on yhdenlainen tarina köyhyydestä ja hyväksikäytöstä. Niin tässä on toinen, toisenlainen. Mitä ateisti tästä ajattelee. Miksi Kivi halusi tällaiset puitteet?

Oliko se opettavainen tarina? Eläinfaabeli, jossa leijona oli hiljaa. Miksi virtahepo oli huoneessa, tai siis leijona. Voiko elämänsä suuntaa muuttaa. Voiko arvomaailmaa tutkailla uudelleen? Ja ennen kaikkea, saako nuori nainen rakastaa ketä haluaa? Vaikuttaa itse kohtaloonsa?

Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa lauvantaina 09.03.2019

Miksi hihhulit puitteet? Oliko Kivi kuten Pasolini joka aikansa kuluks plarasi raamattua hotellihuoneessa. Tai tuskimpa hän hotelleissa kävi. Ei olisi ollut varaa. Silloinkaan.

Vai oliko pseudoraamatulliset puitteet oiva hämäys ja suojakeino sensuuria, ja muuta ahdasmielisyyttä vastaan, hm... Ettei ketään loukata. Että ollaan puolivillaisia ja harmittomia.

Hurme pyöräyttää Leassa nämä väärä- ja oikeauskoiset symboloimaan fennomaaneja ja heidän vastustajiaan. Tai hetkinen, niinhän Alexis Stenvall itte teki.

Hurme liittää tämän hupailun, ja suuren muutostarinan kertomaan meidän ajastamme, Odinin pojista, jotka eivät tiedä isänsä nimeä - vaikkei olla edes kompakysymyksessä. Ja pakkoruotsin pelkääjistä. Ja yleensäkin ääliönationalisteista, jotka eivät lintukotomme ja temmellyskenttämme historiaa edes tiedä.

Enää kylteissämme liikenteessä, katukylteissä, kadunkulmissa ei lue kolmella kielellä kadunnimi - nyt kun venäjänkielinen nimi on tiputettu pois. Mutta Suomi ja Helsingfors on monikielinen ja -kulttuurinen pitäjä, sekä pikkukaupunki ja pääkaupunki, jossa voi nauttia kummistakin eduista.

Nälkäteatterin versiossa Lean sulhanen oli mainio barokkimainen konna, ja Lea itse eloveena-tyttö, täysin päinvastaisen värinen kuten Making of Lean, ja vastaavien joissa Lea oli la belle juive, kaunis juutalaistyttö -tyyppi. Nälkäteatterin Lea omistaa kaikki sankarittaren hyveet.
Mikäs siinä.

Voi tarinan näinkin kertoa.

Koko Making of Lea on ylistys suomenkielisen teatterin syntyyn. Kuinka vaikeata kaikki oli. Kuinka ruotsinkielinen eliitti vihasi ja halveksi suomenkieltä - vaikka Suomessa asui. Hurme ei hyökkää bättre folkia, suomenruotsalaisia vastaan vaan näytelmä on alatekstin mukaan kaikkien puolella eikä ketään vastaan. Ne ruotsinkieliset ahdasmieliset Meurmanista Ahlqvistiin esitetään typerinä, luovuuden ja taiteen jarruna.

Hurme ei myöskään täysin lyttää valetohtoreita, jos heidän kummallinen tapansa tuottaa potilaalle helpotusta - vaikka plaseboa, kaivovettä juomalla. Mutta saako siitä kiskos tuollaista hintaa? Ja valelääkäri myös juottaa viinaa - vaikka hänelle maksetaan, että Kiwi pysyisi juomatta.

Nälkäteatterin spektaakelin jälkeen oli pausi, ja sitten lavalla, konfettien, serpentiinin ja synttäritorvien ympäröimänä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja puhuivat. Ne videot on vielä tekemättä, mutta tässä instagramissani olleet videopätkät sekä tviititit. Instagramiin mahtuu maxim 10 videopätkää, kun taas twitteriin vain yksi videopätkä. Revi siitä.



Juha Hurme ja Teemu Keskisarja, välissään Aleksis Kiven henki ja konfetit


Kom-teatterissa harvinaisen innovatiivista keskustelua ja tiedonvaihtoa Aleksis Kiven Lea näytelmän tiimoilta - tulossa.... siitä videoni:


ja instani:

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu 







asiaan liittyvät ja liittymättömät tviittini:
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 9. maaliskuuta 2019





keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Joulukuun huikein ja halvin näytelmä oli Aleksis Kiven Kihlaus itsenäisyyspäivänä Oodissa.

Naimisen ongelmia esittelivät pääpari Juha Hurme ja Marc Gassot. Nälkäteatteri oli sopivan viisto ja proosallinen tutustuminen uuteen keskuskirjastoon 06.12.2018. Hersyvän hauska, ja traakinen tavalisen kansan klassikko elikkä Juha Hurmeen ja Aleksis Kiven Kihlaus täällä futuristisessa Oodissa Nälkäteatterin esittämänä näin itsenäisyyspäivänä oli vallan sokeria kulhossani... " Suomen kaikkien aikojen paras näytelmä sellaisenaan, laimentamattomana. " lukee esipuheessa ja aika lähellä ollaan ellei peräti ylitetä lausetta ja odotuksia. Uusi katsoja / kokija lataa jokaiseen esityskertaan omat filtterinsä ja elämänkokemuksensa, ehkä.

Paljasjalkaiset ja paidattomat näyttelijät vilistivät ja nelistivät sekä varsinaisella lavalla että yleisön joukossa pitäen virettä yllä puolituntisen ajan. Juha Hurmeella on kaikessa taiteessa mukanaan sekä läömpö että hulluus, mikä yhdistelmänä ja mittajärjestelmänä on harvinaista. Nauroimme, mutta mille. Eiliselle itsellemme. Kummalle nauroimme, morsiolle vai sulhaselle. Kiven teksti oli sekä etäännytetty että tuotu hyvin lähelle. Miehet jotka pukeutuvat naisiksi - kuten Enklannissa vuoteen 1650 mennessä kundit veti kaikki roolit, naistenkin. Toisaalta - miehet mekossa on yksi hassuttelun muoto, mutta tässä se on enemmän, ja laajenee suuremmaksi. Onko menneeseen niin suuri kuilu. No ei.

Kun morsmaikku Eeva ( Juha Hurme ) tuodaan Aapelin ( Marc Gassot ) pirttiin, niin hän katselee tupaa, mörskää hyvinkin kriittisesti. Samalla Hurme katselee Oodia kriittisesti. Oodin mustaa sisäkattoa. Samoin minullakin on viha-rakkaussuhde Oodiin - kuten kaikkeen tärkeään. Myös Kiven omat naisongelmat, yksinäisyys ja kaikki muu tuntuu teoksessa, ehkä.

Puolen tunnin näytelmä sopii hyvin Oodin, joka voi olla kuten kauppahalli - paitsi täällä ei haise eläintenraadot, ja samalla se on hallitupa, ja lentokonehangaari, jossa kuitenkin sivistetään itseään. Minusta Oodi sai ystävän - olihan itsenäisyyspäivänä populan koko kotain 35 000 päätä.

Rekvisiitta on niukasti, myös äänimaailmassa. Nihilismiä tämä ei ole, ehkä minimalismia. Herroilla on mustat pukutakit ja liivit ollen sekä uuden aallon ihmisiä ilman rintanappeja, sekä myös dandyjä, kun on liivit. Joten tässä on aspektina myös postpunk.

Paljasjalkainen ja paidaton Ensemble toi arkeen ja juhlaan sekä lämpöä että hulluutta. Kaikki me kaipaamme rakkautta, ja pyrimme onneen.

Oodin avajaisten aikataulussa sanottiin näin:
" Nälkäteatteri esittää: Aleksis Kivi – Kihlaus
Kihlaus kertoo tavallisten, yksinkertaisten ihmisten pariutumispyrkimyksistä, läheisen kaipuusta ja himosta. Aleksis Kivi keskittyi pilkkaamisen sijaan huumoriin, joka lohduttaa ja valaisee. Suomen kaikkien aikojen paras näytelmä sellaisenaan, laimentamattomana. Esiintyjät: Juha Hurme, Marc Gassot, Tuomas Rinta-Panttila ja Vando Suvanto "


Vähän tuli mieleen myös Ruis-Antero ( provokatiivinen homoeroottinen vaiko homofobinen ruisleipä-mainos, jossa äänenä Hyvät herrat -sarjan stuertti kylvettäjä) mutta hyvin impivaaralainen kihlasormus. Tuli myös mieleen wanhan ajan toiminnot, joissa ihmiset kokeilivat, sopivatko toisilleen. 



tässä sormusta sovitellaan tovi. 


Juha Hurme hurmasi Eevan roolissa Aleksis Kiven näytelmässä Kihlaus Oodissa ja Aapelina Marc Gassot. Sormusta sovitellaan kovasti. Päivän paras teatteri klo 11.15 aamutuimaan uudessa kirjastossa jossa kävijöitä lisäksemme 55 000 kpl. Ihanaa itsenäisyyspäivä'ä!


kuvasin, koska hei, tein historiaa... 




Tässä vuoden 2003 näytöksen kuvia Nälkäteatterin viralliselta sivulta:



Kihlaus - Kustavi 2003
Marc Gassot, Tuomas Rinta-Panttila
Kuva: Ilona Laaksonen

samasta sessiosta Kansiksen Flickrissä:
Kihlaus 01 Kihlaus 02



Kihlaus - Taaborinvuori 2005
Juha Hurme
Kuva: Seppo Ranta-Aho

Joulukuun huikein ja halvin näytelmä oli Aleksis Kiven Kihlaus itsenäisyyspäivänä Oodissa.
samat jorinat tviiteissäni:





Juha Hurme hurmasi Eevan roolissa Aleksis Kiven näytelmässä #Kihlaus Oodissa @oodihelsinki #Oodikirjastossa #Nälkäteatteri'n esittämänä näin #itsenäisyyspäivänä #itsenäisyyspäivä 06.12.2018 Aapelina Marc Gassot. Sormusta sovitellaan kovasti. Päivän paras #teatteri klo 11.15 aamutuimaan uudessa kirjastossa jossa kävijöitä lisäksemme 55 000 kpl. Ihanaa #itsenäisyyspäivä'ä! Paljasjalkainen ja paidaton Ensemble toi arkeen ja juhlaan sekä lämpöä että hulluutta. Kaikki me kaipaamme rakkautta, ja pyrimme onneen. #JuhaHurme #MarcGassot #VandoSuvanto #TuomasRintapanttila #teatterinlumoa2018 #helsinki #finland #teatteri #teatterinlumoa #teatterissa #kirjasto #library #kirjastossa Great finnish playful and tragic play at our brand New library #Oodi at our independenceday. #bnw #mustavalkoinen #graafinen #bw #blackandwite #photography #blackandwitephotography #blackandwitephoto. #theaterphotography. @mgassot ja kumpp olivat perimmäisen äärellä.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu


Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu