Atlantis on juurakkoinen lankavyyhti josta polkee tarinoita - useampaan suuntaan. Viihdyttävä, naurattava, opettava, itkettävä. Ennen kaikkea se muistuttaa myötätunnosta ja vastuusta. Kuinka tärkeä on lukeminen, ja oppiminen.
Aurinkoteatterin Atlantis näytelmä oli eilen 14.04.2018 Kansiksessa, pienellä näyttämöllä, ja se oli prikulleen rajattu. Siinä ei ollut Kreikan talouskriisiä eikä kusenKeltaista aamunkoittoa. Vai oliko? Kovin monta sanaa on peräisin Kreikasta, kuten demokratia. Mutta kuuluiko demokratia naisille ollenkaan?
Näytelmässä vitsaillaan Tolkienin luoman Taru sormusten herrasta -teoksen paikkakunnan nimillä. Sooria Mooria ja suomalaisen jämptit loppusoinnit.
Rakastin pienenä Kombin tietosanakirjoja. Myöhemmin niistä ilmeni kolonialismi ja seksismi. Lapsena vain nautin ahmia tietoa, Kreikkaa, hirviöitä, myyttejä, mörköjä. Elisa Viihteen Aitiossa on nähtävänä Risto Jarvan mainio Loma, jossa tulee esiin mm 1970-luvun mtkamuistot, Rohdoksen kolossi. Oliko sitä? Onko mahdollista, että niin suuri patsas olisi hajareisin seissyt aallonmurtajilla, ja suuret laivueet olisivat mahtuneet jalkojen välistä satamaan. Tärkeintä on mehevä tarina, sanoi Pasi Lampelan vallan toinen näytelmä.
Mitä päämanaaja peikko Alvis ( Leea Klemola ) oikein manaa, ja miksi? Mistä demonit tulevat? Mikä on EU:n tähtien ja Tähtien sodan ero? Miksi Euroviisuissa ei ole kohta enää Euroopan maita taistelemassa voitosta, vaan niitä toisiakin? 😂
Ja kaikki äänestävät vain naapuriaan, ettei se aloittaisi sotaa. Mutta miksei kukaan äänestä Suomea?
Tulin huhtikuun alussa tämän näytelmän harjoituksiin hieman levättyäni. Siitä lisää blogissani: Pääsimme kurkkaamaan Aurinkoteatterin Atlantíksen harkkoja 4.4.2018.
Olin edellisen yön matkustanut Suomen läpi linjuriautolla. Ja sitä ennen olimme syöneet kolme pientä pussia sieniä. Emme tienneet mitä sieniä ne olivat, ne otettiin pakkasesta. Ja joku oli ne ensin plokannut. Inthernetistä niitä ei oikein löytynyt - Pohjoisen sienet ovat niin pikkuruisia. Mutta niissä on mainio, tumma metsän maku.
Musiikkivalinnat ovat selkeitä, eurooppalaisia. Ne ovat selkärangasta. Rumputanssin bolero alkaa olla jo aikalaisen kulunut, mutta saa uusia muotoja tuoreemmassa sovituksessa, vatsatanssin muodossa. Tai lannetanssin. Jos suomakainen on jäykkä tanssiessaan, niin on kääpiökin. Mutta pitää muistaa, että ennen muinoin sai tanssia harvoin, ja oli paljon hihhuleita joiden mielestä tanssi ja ilo ja keinussa heijaaminen oli syntiä.
Magia, uskonto, tiede. Vai mikä se järjestys olikaan.
Rumpumarssi. Rummut, noitarummut, transsi, shamaani. Rumpujen pärinää ennen kohokohtaa, ennen julkista teloitusta. Pieni rumpalipoika - pa rapa pam pam. Yksinäinen peltirumpu lastenhuoneen komerossa...
Rummut mukana sodissa, rummut jotka avataan kääreistä kuusen alla, rummut jota roudataan. Rummut kuuluvat myös miekkareihin ( mielenosoitus, demo ) jossa me myötätuntoiset aktivistit elikkä maarahvaat, siis kansalaiset käyttämme äänioikeuttamme, ja marssimme hyvän asian puolesta, vastustamme sortoa.
Mitä tapahtuu kun kirjasto palaa? Kallion kirjastossa oli tulipalo, mutta se ei ehtinyt saada paljoa tuhoa aikaan. Onko kirjastoon varaa enää ostaa kirjoja? Miksi Helsingin keskustaan rakennetaan vuosikausia kirjastoa, jonka vuoksi oikeat kirjaston virkailijat menettävät työnsä? Mitä kaikkia kirjastoja suljetaan? Miksi ajatellaan vain rahaa? Eikä mielenterveyttä eikä tasa-arvoa?
Aleksandrian kirjaston tulipalon muistan - Kleopatran tarinoista. Kun kaikki tieto ja historia on vain yhdessä paikassa. Eikä varmuuskopioita ole.
Mutta mitä mitataan? Kalloja? Genetiikkaa? Rotuoppia?
En ymmärrä, miksi Einsteiniä palvotaan nerona. Mitä hyvää ydinpommissa on? Joskus muinoin raivostutti lukea kuinka Einsteini rehvasteli että käyttää aina samaa pukua, ja että paidat ovat jämptilleen kaapissa. Kun joku orja ne pesee ja silittää, että herra saa pelkästään kekkuloida täysin arjesta vapaana, ja piirtää numeroita ja kirjaimia liitutaululle. Jokunen aika sitten törmäsin kirjeisiin tai muihin Einsteinin merkintöihin jossa oli seikkaperäiset ohjeet miten mikäkin rääsy tulee käsitellä. Ohjeet olivat kotiorjalle, eli vaimolle. Kyllä minä mieleni pahoitin. Etuoikeutetun ääliön mahdollisuuksista. Jotka kuitenkin hukataan asevarusteluun. Ja vielä ydinaseiden. Ydinpommin.
Pääsiäisen aikaan oli sietämätöntä katsoa uutisista ihmisten naamoja. Jotka kielsivät kemiallisen aseiskun.
Mitä sitten kun aurinko sammuu. Miksi vedet ovat täynnä elohopeaa. Älykääpiöt eivät vielä keksineet muovia, mutta sitä on meret jo täynnä. Sekä mikromuovia että suurempaa.
Älykääpiöt keksivät plutoniumin ja napalmin.
Paluu tulevaisuuteen -leffassa aikakone ( auto ) toimii plutoniumilla, jota amerikkalaisittain varastetaan libyalaisilta terroristeilta. Kävin katsomassa leffan silloin 1986 koska Crispin Glover on niin omaa luokkaansa, vaikka leffa opettaa seksistisesti, että vain pojat soittaa kitaraa ja vain pojat kirjoittaa kirjaa ja sarjakuvaa. Ja paskat Mutta musiikki oli niin munatonta kuten Huey Lewis and the News.
Atlantis sen sijaan ei ollut munatonta. Päin vastoin. Kääpiöt ovat sukupuolettomia, ja lisääntyvät munista. Muna on siis tabu.
Iggy Pop laulaa monesti napalmista, ei se mtn, Stooges oli selkeä napalmin ja Vietnamin tuhon raivoikas äänitorvi, punkin esi-isä. Search And Destroy viisusta: I'm a street walking cheetah / With a heart full of napalm /
ja myöhempää tuotantoa Popin Blah-Blah-Blah, jossa montakin kohtaa kuten
from napalm to nice guy.. ja Johnny can´t read - tuntuvat liittyvän tähän teokseen.
Uutisissa tänään: kesää ei tule, kukaan ei saanut lotossa täysosumaa sekä Syyriaan tehty kaasuisku.
Kraken.
Mustekalat ovat kuuluisia masentujoita ja ennustajia. Ne mahtuvat pienestä aukosta karkaamaan vapauteen. Seepioita on rääkätty musteensa takia, ja seepiansävyinen valokuva on maailman kaunein - digitaalisesti tai muuten vegaanimmin tehtynä.
Pimiän pelko on viisauren alku... Kraken on tuttu Pirates of Karibian leffasarjasta, ja myös Viking Linen tax freestä, jossa se on kaunein rommipullo mitä voi kuvitella jättää ostavansa...
Miksi on niin vähän elokuvia jotka kertoivat vaarallisesta kaivostoiminnasta? Ponsorit kaikkoaa? Maailman vahvin nalle ja noita-akan tytär oli poliittiisin näkemäni leffa aiheesta.
Kääpiöt ja hoo hai hoon hai " we´re all going ro get high " lauloi tonttuparaati eikun kääpiöt, suurinpiirtein noin, Simpsoneissa, muunnos Disneyn kääpiöihin, jotka veti, että hei hoo hei hoo, näin laulu raikas soi... Mitään maailmassa ei tarvitse pelätä kuin Disneyn lakinaisia ja veroja. Ja ehkä kuolemaa.
Kääpiöt ja kärpässienet somistavat puutarhoja. Vai onko osa heistä tonttuja? Tontut ovat arvokkaita, ainutlaatuisia haltijoita, jotka ennen pitivät jöötä Impivaarassa.
Atlantis on pikkasen liian pitkä, elikkä liikaa nuotteja! Mutta pölvästinä keisarina en olisi osannut poistaa niitä - kuten ei Amadeuksessakaan. Toisaalta olen nähnyt Turun kaupunginteatterissa näytelmän Taru sormusten herrasta peräti kolme kertaa, ja koko näytös kestää neljä tiimaa ja väliaikojakin on kaks.
Ohjelmavihko on mainio, itse asiassa täydellinen, se tuntuu oikealta, ekologiselta paperilta, ja siitä voi värkätä vaikka tarot-kortit, tahi vaikkapa lautapelin.
Minulle Platonin luola on ollut varjoteatteria, ja Rorschachin mustepläkkiä, luovuutta. Johon kuuluu myös pimeys ja demonit, mutta myös Ariadnen lankakerä, sellainen puolukan punainen, sekä Hannun ja Kertun keksivarasto. On myös osattava männä pois...
Leea Klemola on eräitä lempinäyttelijöitäni Neitoperhosta alkaen ja Kerron sinulle kaiken -elokuvaan päättyen. Kuinka katosin karkkimaahan oli oikeinkin koskettava teos, joka oli virkistävä poikkeus kaikkien aikalaisten äijien äijäilyn keskellä. P[l]ain Truth oli tärkeä trans-lyhäri. Televisiossa oli mainio ja kestävä minisarja Myrskyn jälkeen, jonka näin etukäteen leffafestareilla, ja haastateltavina oli Klemolan lisäksi Kaarina Hazard. Kirjoitin siitä blogissani Myrskyn jälkeen on silmiä kirvelevän hysteerinen, hauska ja rujo läpileikkaus meidän ajasta.
Teatterissa Klemolaa näin viimeksi Q-teatterin näytelmässä Prinsessa Hamlet. Vaimoni Casanova näytelmän näin Espoon kaupunginteatterissa, ja Saalistajat Universiumissa.
Näin tämän Kansallisteatterin medialipulla, joten tattis. Vietin tämän kanssa aikaa mielelläni, eikä tämä helposti pyyhkiydy, päin vastoin.
Tekijäloota:
NÄYTTELIJÄT JA TYÖRYHMÄ
Rooleissa
Sanna Hietala, Paul Holländer, Miko Kivinen, Leea Klemola, Jussi Lehtonen, Karin Pacius, Antti L. J. Pääkkönen, Vilma Putro ja Nora Raikamo
Ohjaus ja käsikirjoitus
Juha Mustanoja
Esitysdramaturgia
Outi Lahtinen
Lavastus
Anne Karttunen
Pukusuunnittelu
Noora Salmi
Valosuunnittelu
Pietu Pietiäinen
Musiikki
Juuso Voltti
Äänisuunnittelu
Maura Korhonen
Elokuvaus
Jyri Hakala
Erikoistehosteet
Mats Hästbacka
Naamioinnin suunnittelu
Kaija Heijari
Naamarit
Heini Maarananen
Kuvajaiset
Rasmus Vuori
Ohjaajan assistentti
Michael Panula-Ontto
Tuotanto
Birgit Aittakumpu (Aurinkoteatteri / Universum)
Lue lisää Kansiksen esittelystä:
Atlantis
Tieto ja koulutus on estettävä hinnalla millä hyvänsä
" Thalia-palkitun Aurinkoteatterin loisteliaan visuaalinen ja anarkistinen näyttämötaide ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa!
Maapallomme on todellisuudessa ontto, ja maapallon ydin on suunnaton möntti tulikuumana hehkuvaa sulaa kultaa. Tämän lämpimän sisäauringon alla elää runsaslukuinen putkiaivoinen kääpiökansa. Päivästä toiseen he harjoittavat kahta mielipuuhaansa, labyrinttimaisten tunneleiden louhimista sekä joukkomarssia. Mutta voi! Kääpiöiden onneen tulee odottamaton särö, ja jäljittäessään tätä virhettä he keksivät vahingossa tieteen. "
Sosialistisessa mediassa asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit:
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 14. huhtikuuta 2018Seuraava tviitti jos mikä kiteyttää #Aurinkoteatteri'n Atlantiksen taustoja - tai sit mennään syvemmälle metsään. Tai meren alle...
Antarktiksen Atlantis saatetaan paljastaa lähitulevaisuudessa https://t.co/OaPh7Cw8tf käyttäjältä @wordpressdotcom— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 14. huhtikuuta 2018
Atlantis https://t.co/e1xfCrXaTD— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 14. huhtikuuta 2018
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 14. huhtikuuta 2018
Missä tarujen Atlantis sijaitsi? Vastaus vaikuttaa ilmiselvältä https://t.co/3mSH9tx70y— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 14. huhtikuuta 2018
Miten minusta tuli minä, Leea Klemola https://t.co/Hx1OiV8k6t— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 15. huhtikuuta 2018
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 15. huhtikuuta 2018
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 15. huhtikuuta 2018
Historia: Kylmän sodan atomipommivarkaus https://t.co/8vmEtc8Sgf— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 15. huhtikuuta 2018