Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Heini Junkkalan Homoäiti Omapohjassa Kansallisteatterissa 13.11.2018 ja teatterin äänenkäytön historiaa!

Viimeksi kihomadot ovat naurattaneet kotimaisessa sarjakuvassa, toki sopivan etäisyyden päässä. Homoäiti-näytelmä Kansallisteatterissa alkaa niillä. Oi pyhä äitimyytti! Heini Junkkalan arjen tarkoista havannoista nousee myös kasvu aikuisuuteen, luopumiseen, kuoleman mahdolliseen kohtaamiseen.

Suosittelen. Kiinnosti jo elokussa Kansallisteatterin näytäntökauden esittelyssä, jossa äänessä ei ollut Katja Küttner vaan ohjaaja. Heini Junkkalan Homoäiti Omapohjassa Kansallisteatterissa 13.11.2018 ja teatterin äänenkäytön historiaa! Juhlaa! Arkea. Katja on pitelemätön jokaisen mikin äärellä.

Musiikkina miesten - joilla on ollut varmaankin lapseton työrauha - säveltämää klassista musiikkia. Suosittelen leviämään muuallekin. Teos toteutuu toisen näytelmän tilassa. Tällä kertaa monologin LISTA lavasteissa.

Miten tehdä näytelmä jossa on pääosassa ääni? Näin Junkkalan edellisen ääniteoksen, näytelmän Axel - soolo miesäänelle, joka oli dokumentti sukupuolesta. Mitä tapahtuu minun äänelleni sukupuolenkorjauksen aikana, ja jälkeen. Haluanko menettää kuulaan lauluääneni, koska tunnen, että olen syntynyt väärään vartaloon, sukuoleen, jonka haluan korjata, tulla mieheksi joka jo, sielussa, olen. Mutta ääneni muuttuu.

Tunsin suurta ja ehkä pikkuriikkisen absurdia raivoa kuunnellessani näitä miesten säveltämiä klassikoita, klasaria. Miehet, oi nuo etuoikeutetut miehet ovat saaneet opiskella musiikkia, tehdä musiikkia, heillä on ollut työrauha. Kaikessa. Heillä on ollut tuki. Ja hauskaa - enää Beethovenin kuuleminen ei lyö Kellopeliappelsiinin kuvakidutusta silmille. Toisaalta herra Beethoven ei itse kuullut viimeisintä sinfoniaansa.

Ajattelin avajaisissa jossa kuultin vain pätkä tulevasta näytelmästä:

Provoktiivinen nimi varmaan fasistihallitukselle jonka ministerit, hyvinkin valkoiset miehet, haluavat kieltää abortin, translain uudistamisen, tasa-arvoisen avioliiton, sateenkariperheen arjen, ja kaiken muunkin järkevän.

 Tämä monologi herätti monia suuria nauruja. Eikä ihme. Riemastuttavia katkelmia.

Näitä ajattelin kun näin itse teoksen:

Tänäänkös 13.11.2018 oli Homobonuksen päivä? Sillä tänään näin näytelmän #Homoäiti ja bonuksia tipsahti tilille peräti 0,79€.

Kenellä on oikeus olla äiti, kenellä on oikeus olla olematta äiti, kenellä on oikeus onneen, kenelle hetki omaan rauhaan. Miksi puoliso ei auta, miksi valitsee oman sylin eikä päiväkotia.

Homoäiti voi olla myös haukkumanimi teiniltä, mutta tässä tapauksessa se on äiti, joka on lesbo. lesbo, joka on äiti. Sekin on yksi taistelutanner, ihmisoikeus.

Mutta ei näytelmä pelkkää synnytystä, täitä, kihomatoja ja ahdistusta, jonglöörausta, uhkailua kun yks kakara pitäis nukkuu nyt, ja toisen olla hereillä, ettei valvo yötä. Ei pelkästään lapsen tekeminen tee ihmisestä aikuista. Perheen perustaminen. Aikuisuus on sitä hiljaista itkua, kun huomaa, miten suvun piirteet toistuvat lapsen sivuprofiilissa, ketju, kaunis kaari, ihmisen elämä. Kuinka joutua luopua isovanhemmistaan. vanhemmistaan. Mietitään myös inhimillistä elämää, arvokasta vanhuutta ja eutanasiaa.

Suosittelen tätäkin, oikeastaan suosittelen kaikkia missä käyn - jos ne ovat esimerkillisen hyviä, outoja, potkivia tai haastavia. Ei tarvitse olla äiti eikä lastenhoitaja, nämä tarinat on jaettavissa. Niitä kuulee julkisissa kulkuvälineissä joissa on - kappas kappas - äitejä lapsen kanssa. Pyhää äitimyyttiin kuuluu asiallinen kätilö, mutta ainahan niin ei ole. Onkohan kätilö tarkoituksella xx, jotta kipu helpottaisi.

Translitteroin tuon tekijätapaamisen jahka ehkä ehdin.

Näin tämän Kansiksen medialipulla, kiitos siitä. Muut meidän bloggariklubilta näkivät tämän jo ennakkoon viime viikolla, mutta minulla oli rendezvous Oopperan Kummituksen kanssa Oopperalla.

Hyvin tämä teos kulkeutuisi myös Oopperan lämpiöön, tai Alminsaliin. Ehkä sairaalaankin, ja muihin pienempiin teattereihin. Jos se tehdään yhtä hyvin. Talvipuutarhaan.

Tekijäloota:


NÄYTTELIJÄT JA TYÖRYHMÄ

Esiintyjä
Katja Küttner

Teksti ja ohjaus
Heini Junkkaala

Dramaturgi
Elina Snicker
Valosuunnittelu
Titus Torniainen
Äänisuunnittelu
Harri Kejonen






Kuvasin ohjaajaa avajaisissa:




Yksi kiva spekti oli Maunula, lähiö, jossa nykyään on vireätä kulttuuri-toimintaa, mm Halloweenia kakaroille, ilmaisia Cleaning Women -konsertteja ja muuta tuiki tärkeää. Kirjastoa ei ole purettu eikä siirretty. Olin aikoinani töissä seudulla, eri-ikäisten kehitysvammaisten parissa. Joskus paljon aiemmin Maunula oli ehkä pelottava paikka, mutta, hei jengejöä oli muuallakin, mm Koskelassa, missä myös olin töissä. Oli nhirveetä kun aito Maunula eli Maunulan oikea alkuperäinen ostari purettiin ja tilalle rakennettiin rikkaille asuntoja ja tyhmiä ruokapaikkoja, jossa on sonnin kuva.




Homoäiti
Tätä hän ei vanhemmuudesta tiennyt
Heini Junkkaala

Kansiksen sivulta:


" Kun hän sai toisen lapsensa, häneltä otettiin pois oma aika ja tila. Hän asettui kokopäiväisesti toisten palvelukseen. Hänelle jäi päivässä yksi tunti omaa aikaa. Hän päätti käyttää tuon tunnin kirjoittamiseen. Hän alkoi dokumentoida elämäänsä pienten lasten äitinä. Kirjoittamiselle oli vain yksi sääntö: hän ei sensuroisi mitään.

Homoäiti on tehty ja omistettu niille, jotka eivät yleensä pääse teatteriin, koska jalassa, kädessä, tississä, parrassa roikkuu yksi tai useampi tahmeakätinen lapsi.

Homoäiti on tehty ja omistettu niille, jotka ovat itkeneet aamulla, koska eivät tiedä, miten selviytyä univelkaisena uudesta päivästä. Niille, jotka ovat epätoivoissaan olleet vähällä potkaista kissaa, tai ovat potkaisseet kissaa. Niille, jotka ovat menettäneet sosiaalisen kontrollinsa, huutaneet bussikuskille liian nykivästä ajotyylistä, pillastuneet remonttimiehelle, joka on sattunut röyhtäisemään väärään aikaan.

Homoäiti on tehty ja omistettu niille, joille suihku on ainoa paikka piirtää omat rajansa, mutta jotka suihkuun eivät taaskaan ehtineet. Niille, jotka ovat löytäneet kakkaa paidastaan, oksennusta housuistaan, hammastahnaa hiuksistaan, harmaata hiuksistaan. Niille, jotka unohtavat kaiken, rukkasen, syntymäpäivän, päiväkotimaksun, puolet kahden asian ostoslistasta, tapaamisen, peiliin katsomisen, tissin laittamisen rintaliiveihin imetyksen jälkeen, lupauksen, kaiken sen mitä puhuttiin viisi minuuttia vanhenneessa todellisuudessa.

Niille, joiden kädet ovat alkaneet muistuttaa oman äidin tai isän käsiä. Niille, jotka ovat hengittämättä katsoneet nukkuvaa lastaan. Niille, jotka ovat rukoilleet lasta Neitsyt Marian patsaan edessä. Niille, jotka ovat itkeneet nähdessään viherpeipon putoavan katuun. Niille, joille viisaskatseinen rollaattorilla kulkeva Maunulan alkoholisti on tulevaisuus, joka ei tullut omaksi osaksi, mutta olisi voinut tulla. Niille, jotka eivät enää pysty suojaamaan itseään siltä tiedolta, että me kuolemme.

Homoäiti on toinen teos Heini Junkkaalan Kansallisteatterille tekemästä kolmen dokumenttiesityksen sarjasta. Ensimmäinen esitys sarjassa oli Axel – soolo miesäänelle, joka sai ensi-iltansa Lavaklubilla maaliskuussa 2018. Homoäidin esiintyjänä nähdään karismaattinen Katja Küttner.

Kantaesitys Omapohjassa 9.11.2018 "


Tässä Axel - soolo miesäänelle -traileri:



Asiaan liittyviä ja liittymättömiä merkintöjä Maunulasta, äityidestä, komiikasta ja arjen pulmatilanteista - joka naurattaa pienen välimatkan päässä:


Ei aika entinen kai koskaan enää palaa... Maunulan ostari on tuhottu.


Tämäkin lähiö eli Maunulan ostari on purettu. Missä on Miina Äkkijyrkän lehmäpatsas, kysyn vaan? Millä laitumilla vasikat nyt pälyilevät ohikulkijoita? Päälle on jyrätty kerrostaloja. Toivottavasti ihmisillä on niissä varaa asua. Nämä kuvat ovat 22.03.2014. Enää mitään ei ole olemassa mitä alla olevissa kuvissa näkkyy. Tai ehkä aurinko. Mutta kuinka kauan...


Miina Äkkijyrkän vasikkapatsas on vihdoinkin takaisin Maunulassa, keskiviikko 3. lokakuuta 2018


Miina Äkkijyrkän Vasikat tai Aamulla on vihdoinkin takaisin Maunulassa. Kaikki on ennallaan. paitsi patsas sijaitsee nyt korkeamalla kuin ennen. Maunulaa on pidetty välillä nukkumalähiönä 2000-luvulla, välillä väkivaltaisena paikkana joskus 1950-1960-lukujen jengiläisten terrorisoimana, minä olen ollut siellä töissä 90-luvulla, käynyt kylässä ja kaupassa myöhemminkin. Vanha ostari purettiin, en muista joko purkukuvat olen täällä levittänyt. Maunula on siinäkin mielessä kiinnostava lähiö, että siellä on virkeää kulttuuritoimintaa lapsille, nuorille ja aikuisille - tietysti kirjaston ympärillä. Ja kirjastoon on tervetulleita kaikki... Kaupungissa on kerrostumia, kaupunki muuttuu, yimby, yes in my backyard. esimerkiksi Kansallisteatterin mielestä teatteri kuuluu myös lähiöön, ja kulkeutuu myös lähiöön. Kansis ja Maunula tekevät myös yhdessä teatteria. Taidemuseon julkisten veistosten sivulla on entisen paikan osoite: Suursuon ostoskeskus, Pakilantie, Maunula. Vaikka ainahan Maunulan ostari on ollut Maunulan ostarilla.


Liittyen Homoäiti-näytelmään, synnytystalkoisiin ja ihan tavalliseen arkeen: Vessarengas juuttui kaulan ympärille ja pulu piilotteli kylppärissä – Perheet paljastavat aamuisten kaaostilanteiden huvittavimpia sattumuksia




Ja Elävästä Arkistosta:

MOT: Maunulan ostari-blues Julkaistu: 19.1.2009 Ohjelmasta: MOT: Ostari-blues
Ohjelman tekijät: Tuottaja: Matti Virtanen,Toimittaja: Martti Backman,Kuvaussuunnittelija: Marco Hyvärinen,Kuvaussuunnittelija: Jari Pussinen,Kuvaussuunnittelija: Tapani Sillanpää,Kuvaussuunnittelija: Sasha Silvala,Leikkaaja: Minna Nuotio,Graafinen suunnittelija: Petri Kärenlampi,Arkistotoimittaja: Outi Kortelainen,Ohjaaja: Kaijaleena Rajatora,Tuotantopäällikkö: Kaijaleena Rajatora,Kuvaussihteeri: Reetta Keinänen
Embed Jatka MOT: Maunulan ostari-blues
klo
Tunnisteet: , , , , , , ,