Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

lauantai 10. marraskuuta 2018

Diippiä shittiä eli syvällistä tulkintaa ja nauruja Kom-teatterin Ateria-näytelmän ensi-illassa 31.10.2018

Same shit different day. Kohta ajankohtaisen postapokalyptinen maailmankentieslopun tragikomedia kärtsäävän sorvin ääreltä. Matalan kynnyksen tarpeellisia nauruja, oikean elämän surun ja vihan keskelle, vaikkei mennä siitä mistä piikkilanka-aita matalin. Is Koistinen's Milk shake better than yours?  Juho Milonoffin kasvaminen - tai pieneneminen - Simpauttajan ( syö paskaas ) ja Juutas Käkriäisen kautta kohti Tuntematonta. Annos Turkkaa käy myös äänessä. Slapstick-kohtauksessa oli myös Johnny Deppiä (Benny ja Joon-elokuvassa) leikkimässä Chaplinin perinnöllä, sämpylöillä.

Niko Saarelan Meke ottaa suuren askeleen ihmiskunnalle ravintoketjussa, jossa hän on ensin ujo pojannulikka, sähläävä harjoittelija, joka ei pysy tahdissa, mutta kasvaa vuoropäälliköksi, joka pitää kaikkia tasa-arvoisina, siis paskoina. Vaikka jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Kuten Dance macabressa, kuolemantanssissa seinäruusuksi ei jää kukaan. Valta turmelee, ja Eläinten Vallankumousta sivutaan. Koska on mahdollisuus sadismiin ja simputtamiseen.

Mitä kaikkea huumorilla, kansalaistoiminnalla, taiteella, oppimisella, performanssilla ja empatialla voi tehdä.

My Baby näytelmä tutkaili työelämää etuoikeutettujen slushkiimaisten työnarkomaanien tsto-valopäiden kautta: 24/7 työpaikalla muodosti uuden perheen. Appsilla tilattiin kokemuksia saada synnyttää ja aikuisen näyttelijän näyttelemään lasta ku työtä tehessä niitä ei ehi hankkia niin

Ateria-näytelmäsä ollaan oikean työn, rehellisen duunin eli paskatyön tiimoilla. Paskatyö: huonosti palkattua työtä sietämättömine olosuhteineen, kiireineen, pokineen. Johon joku tulee hihnale sun jälkee minimipalkala. Ku joskus on pakko. #kokkivaras'ta ikävä - koska se niin etäännytetty, vaikka nykyään populisteja ja fasisteja useamman maan johdossa, ja se, ettei natseja saa sanoa natseiksi maan johdossa eikä vapaassa mediassakaan. Ateriassa oli pienen miehen rasismia, naisvihaa ja öyhötystä, mutt myös herkkyyden myöntämistä. Ennakossa

Kahden duunarimiehen tarinaa voi kattoo tän lisäksi Kansalliseatterin Korjaamo-näytelmässä jossa myös käsitellään valtaa, väkivaltaa ja eriarvoisuutta, ehkä toisella muudilla.

Ateriassa on jotain samaa kuin Zizekin viemäri-tulkinnoista leffoista Keskustelu ja Psyko - Tuo vuoden 1974 Keskustelu tullee Yle Teemalta elokuvaviikolla marraskuun lopulla.

Toisella kerralla katsottuna alussa tunnuttiin olevan soihtu kädessä Vergeliuksen kanssa viemärissä, pohtien, missä Helvetissä minä olen. Oliko tämä Jumalainen näytelmä? Olimmeko me kiirastulessa?

Muistumia on Vintiöistä ja eri toten Duudsoneista. Mieleen tuli myös Sliippareitten piisi Tötteröö. tarkemmin ilmaistuna Ei, ei, ei. Sleepy Sleepers lainaus: " Duunia hoitelen, tötteröitä jaellen, kaikkea multa saa, mansikkaa ja mustikkaa... " Tiina Tiikeri laulaa, mutta silti tuli hyvinkin mieleen. Toiszet pojat saa, ja toiset pojat ei.

Kun Koikkalainen tursottaa pirtelöä eli syö kuormasta, ja omii koko fallisen laitteen. Tai spermahtavan. Tai taantuu kuten äidin massuun, siihen ravintoputken päähän. Tunnelmia on myös Shaun of the Dead-tyyppisestä kauhukomediasta jossa miehet puolustavat itseään puukoin ja märäntilankuivaajin.

Tulipas tästä pitkä ja osin infograafinen ravintoketju... Ateriassa mm  rasismi, pakolaisuus ja ilmastonmuutos limittyvät toisiinsa suuresti ja pienesti. Oikeasti.



Kom-teatterin Ateria ensi-illassa 31.10.2018

Vähän nii kuin Irvine Welshillä on tähtäimessä hirveitä tyyppejä jotka tekee kamalia asioita, ja käyttää aivan karmeeta kieltä, niin silti löytyy naista, mahdollista naista, joka pelastaa hepun yksinäisyydestä. Tai joku myös vetää hihaan. Naiset loistavat poissaolollaan tässä näytelmässä. Ääninä he ovat mukana. Kirkumassa. Sättimässä. Vaatimassa oikeutta. Viitataan jotenkin tähän käsityksiin pahoista pojista tai pojista jotka ovat tehneet väärin, radikalisoituvat - koska heiltä puuttuu tyttöystävä. Tämä on hyvin hankala kuvio. Miksi tytön tai naisen pitäisi olla tarjolla ettei koulut tai kauppakeskukset räjähdä?

Kuten Welshin sankarit ja antisankarit ovat rakastettava (pantavia) niin myös tässäkin. Meke on ensin reppana, sitten kukko. Koikkalainen levittää joka lauseellaan myrkyllistä miehekkyyttä, miehisyyttä. Koska on siihen ehkä tottunut. On ilman paitaa kun ranskistenkäryssä on muka kuuma. Housutkin niin alhaalla että miltei hippulat vinkuu. Ja sitten kun Koikkalainen on herkkänä, aidosti, niin miten yleisö reagoi? Aivan.

Irvaillaan palkoista. Paskaliksa. Paskatöistä. Hampparipaikan hierarkia tulee ilmi. Tulijoita on.

Paskaliksa ja surkeat olot. Kuten Foodoran ruokaläheteillä. Joista kulttuuri-Häiriköt teki tuoretta vastamainosta.



Eläinrääkkäystä mainitaan tietoiskuissa telkkarien näytöillä ja sitä jatketaan - jokaisen pullan eli hampurilaissämpylän välissä. Miksi ihminen on hellä lemmikille, mutta ei välitä miten syö ja mitä eläimille, ja luonnolle, tapahtuu ennenkuin rasvainen pihvi on huulilla.

Tänään on vegaanipäivä.

Mitä suuremmissa määrin sosialistisessa mediassa näkee sekä tekstinä että kuvina tietoa eläinten julmasta kohtelusta, ja kuinka paljon eläinten syöminen rasittaa meidän maapalloamme. Sitä ainoaa.

Viirus teaternin Sen andra naturen näytelmä oli viime kevään oudompia, ja kiehtovampia, ja sekin kertoi eläinrääkkäyksestä. Siitä joskus toiste.

 Eat shit and die -sloukani slogan näkyy nyt raitiovaunujen kyljissä. Jokaisella haukkauksella hampurilaisesta, jossa on pihvinä eläintä, on myös eläinten ulosteita. En nyt muista prosentuaalisesta määrää, hae itse infoa.

Muistan Nina Hagenin sanoneen 1980-luvun puolivälissä, kuinka sademetsiä tuhotaan lehmäparkojen laidunmaiksi, hampurilaispihveiksi. Kun aktivistit tästä tekee flaijereita niin suuri paha yhtiö haastaa ne oikeuteen kunnianloukkauksesta tai jotain. Aktivistit häviää kun niillä ei o fyrkkaa lennättää sademetsistä todistajia oikeudenkäyntiin. Näistä tviittasin. Myös Leinosen nämä Ronald-pellen päänkatkaisut ovat osana herätysliikettä.

Ateriassa Koistinen havahtuu, ja herää: jääpalat sulaa muovimukissa. Jäävuoret sulaa. Oikea myrsku vesilasissa.

Oikeastaan sanastossa on hyvin vähän somea, mikä on tosi virkistävää ja kunnianhimoista. Myrkyllisen miehekkyyden miehisyyden kieltä, rumaa kieltä ja aggressiivista kieltä käytetään, kai se on joku puolustusmekanismi. Kun kirjoitin että matalan kynnyksen komediaa, niin ableismia käytetään. Vammainen ja vajakki -sanoja toistetaan, ehkä liikaakin kun kaksi iltaa putkeen katsoo. Jos Kokki varas -näytelmä keskittyi sadismiin, populismiin ja rasismiin ja muukalaisvihaan (libanonisoituneet kulmat), niin tässä vammaisuus on esillä. Samoin vanhukset ja sotaveteraanit, jotka eivät saa apua pikaruokapaikassa esim vessassa. Yleisestikin empatia uupuu. Kuinka vaikea on myötätunto. Kun menee auttamaan vessassa kaatunutta veteraania, niin se aika on pois hampurilaisen väännöstä. Kun kaikki on mitoitettu ja kilpailutettu.

Mitä voi kertoa ja jakaa huumorin avulla?

Tulee Greenawayn Kokki varas vaimo ja rakastaja -teosta ikävä. Paljon ollaan samalla tontilla, myös koprofiilistely on mukana. Ateria ei ole ihan täysi kymppi, mutta sen kanssa viihdyin sekä ennakossa että ensi-illassa.

Suosittelen myös elokuvaa The Founder, jossa Michael Keaton on pitelemätön. Muista ekan Hesburgerissa käynnin, se oli Turuus, kun kävin katsoon Billy Idolia... Siitä on kohtalaisen kauan.

Nykyään hampurilausketjut ovat kairalla ainoita paikkoja jotka auki 24h, joissa voi yöllä odottaa linjuriautoa lämpimässä, puhelinta ladaten ja ilmaista WiFiä käyttäen. On ikävää, ettei Helsingin Kampin ulkopuolella ole öisin auki matkakeskuksia missä sisällä turvallisesti odottaa omaa bussiaan. Tilaan soijatortillan tai kasvisaterian. Rasvaista ruokaa, raneja tai bataattiraneja. Hesburger tai Burger King. Olin kyllä Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulussa Kiasmassa taannoin. Hesburger nousi esille kun Hakiksen Hakaniemen vessat suljettiin kun niin kaameassa kunnossa. Hesburger toimi Apulanta-leffan ponsorina - vaikkei kukaan bändistä syö eläimiä.

Kyllä taiteen, teatterin, sosiaalistisen median avulla voi sanoa. Mutta myös kuunnella.

Tottahan toki olin ekstaasissa ja nautin kutsuvieraana teatterista. Nautin myös ennakkonäytöksestä, johon peräti ostin lipun.

Tänään maukkaassa Ateriassa kuljettiin alussa kuin Vergelius olisi soihdulla valaissut viemäriä, ett' miss' helvetissä ollaan... Miehen tunteet itkusta ilmakitaraan & Michael Schenker-viikseineen tulivat nahalle. Herkullista teatteria, naurua, opetusta & käryäkin.

Kaksi vartijaa poistaa Stockalta IRL häirikön joka kuulostaa sekä Juho Milonoffin äskeiseltä roolilta että Eero Milonoffin kokkivaras-roolilta. Ai sä puhut suomea, etkä ole ulkomaalainen, häirikkö puhuu Stockan edessä seisovalle miehelle.

Elämä jäljittelee taidetta, sketsihahmoja.

Vaikka synteettisen eläimen syömisestä hehkutetaan, ajattelen, että maailmassa on jo valmiiksi proteiinia: nyhtökaura, härkäpapu ja soija, jota syötetään eläimille jotka pistetään purkerin väliin. Kuva Yuval Noah Hararin tekstistä Ateria-näytelmän ohjelmavihkosta.



Ateria-näytelmäsä KOM-teatterisa ollaan oikean työn, rehellisen duunin eli paskatyön tiimoilla. Paskatyö: huonosti palkattua työtä sietämättömine olosuhteineen, kiireineen, pokineen. Johon joku tulee hihnale sun jälkee minimipalkala. Ku joskus on pakko. #kokkivaras'ta ikävä.

Hampurilaispaikat ovat kairalla ainoita paikkoja jotka auki 24h, jossa voi lämpimässä istua yöllä odottaen linjuriautoa kotiin. Samalla voi ladata puhelinta, nauttia ilmaisesta WiFistä, kirjoittaa t lukea kirjaa ja syödä kasvisateriaa. Niissä paikois on jokunenki blogi kirjotettu.



Ateria on diippiä shittiä, eli suåmeksi syvällistä tulkintaa myrkyllisestä miehekkyydestä ravintoketjun päässä. Suuri koneisto kirittää, kyykyttää, orjuuttaa kikyyn, eikä empatia ole lakisääteistä.


Näytelmän traileri juutuupissa:



Terveisiä giljotiinistä!

Greetings from the bloody quillotine! Jani Leinonen: Tottelemattomuuskoulu Kiasma 06.11.2015:

ronaldi-pelle on huonolla hapella, mutta entäs eduskunta

Same shit, different Day,  Ateria tarjoili "dippiä shittiä" ilmaisun kummassakin merkityksessä, kyllä tämän voi kolmannenkin kerran kokee. Plus tämäkin tuli mieleen:

EP:n Syö paskaa kansikuva wikissä


Näytelmään ja teemaan liittyviä ja liittymättömiä klippejä juutuupista:

Simpauttaja: Syö paskas
Mutta mitä tapahtuu kun Chuck Norris kävelee Hespurkeriin?
Mitä luulet, olisiko Chuck Norris jonottanut Meken ja Koikkalaisen seurusteluravintolassa?
Mitä tapahtui Munkkiniemessä?

Mutta mitä tapahtui pellelle Ruoholahdessa?


pellen teloitus - on huvittavaa ja pelottavaa lukea ihmisen kommentteja, että hemmo, ronaldi antaa lapsille kirjoja - ameriikassa ei vissiin ole kirjastoja eikä kirjojen kierrätystä eikä kirjakauppoja. Ja antaa nuorisolle opiskelurahastot kolitsiin. Haluaisin oikeasti nämäkin tiedot nähdä. Voiko epäeettinen taho lafka firma yhtiö toimia stipendin ja apurahan antajana? Onko se viherpesua vai valkopesua?



Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia mutta eräät eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Vegaanipäivän lukemista "Suvi Auvinen - Possu teurastajana ja muita eläinsatuja"


Hampurilaisketju hävitti sademetsää, köyhdytti kolmatta maailmaa, sen epäterveellinen jäte, hups ateria ja jätevuoret kuormittuvat kaatopaikkoja, ja kun asioista kritisoitiin, niin firma haastoi oikeuteen....




ja sitten The Founder-leffa jossa pääosassa sutki Michael Keaton. Vaikka tämä on me too-aiheeseen liittyvän tuotantolafkan elävä kuva, ja vaikka aihe on hirveä, niin maksoin tästä silti kolme euroa poistoelokuvana.




ja kirsikkana poissaolevan pirtelön päällä Zizek ja viemärit, vesi, pyörre, katoaminen, alamaailma, sielu, silmän peili, alitajunnat:

the pervert's guide to cinema -sarja tuli meiltäkin pariin otteeseen, ehkäpä sitä vhs:ltä katsoinkin, ja tässä viideon klippejä:
ja elokuva Keskustelu, 1974.

klo
Tunnisteet: , , , , , , ,