Kauhuromanttisessa estetiikassa on viaton nuori utelias kaunotar ja vastapainona vapaa / vapauttava / luova hirviö.
Goottilaisen taidemuodon voi jakaa Lizzie Bordenilta
[> Lizzie on kuuluisa lapsi vanhempiensa murhaaja,
nimensä on myös anastettu sellaisenaan hevibändille.]
lainatulla kirveellä raa´asti kolmeen osa-alueeseen:a) kaunotar ja hirviö
joka tarinassa on jonkinlainen kaunotar ja vastapainona ainakin yksi hirviö - kuten: Oopperan kummitus, Sikatotta, Alien - kahdeksas matkustaja, Doom Generation, Lolita, Tarina merkillisestä rakkaudesta, Angelika, Kaunotar ja hirviö [animaatio 1991].Huvittavaa kyllä olen huomannut Kaunotar ja hirviö tarinoissa kiinnostavan elementin: oikeastaan ne ovat kertomuksia naisesta, joka ei osaa päättää, rakastaako hän pahaa poikaa ("hirviö" kuten Vlad Dracula, Ooperan kummitus) vaiko hyväksyttyä "sankaria" eli hyvää poikaa, joka lupaa tasapaksua porvarillista elämää (Jonathan Harker, varakreivi Raoul…
Mutta millaisia hirviöitä tarinoihin loihditaan? Onko siinä jokin kaava?
1a) hirviö = yliluonnollinen paha kammotus aatelinen röyhelöpuserokreivi
joka haluaa valloittaa / turmella maailman / Dracula; oikean elämän verikylvyissä nauttinut Elisabeth Bathory eli Erzsébet Báthory elokuvassa mm Kreivitär Dracula. Vaikka sekä Bathory että Valakian Vlad Dracula olivat historian oikeita hahmoja, sadistisia ihmisiä1aa) hirviö = realistinen paha sadisti
kuten kreivi Zaroff, joka filosofoi morbidisti: Tapa ensin, rakasta sitten. Sarjamurhaajat?
Se voi olla myös tohtori Moreau joka saarella tekee epäeettisiä kokeita ihmisten ja eläinten metamorfooseilla sekasikiöillä. Eli aatelisia ja auktoriteetteja kannattaa varoa!
1b) hirviö = elävällä libidolla [ ja kenties jollakin muullakin ] varustettu keisari / kuningas
joka haluaa.... piparia jokaisesta näkemästään hyvin muotoillusta purnukasta / Henrik VIII, Caligula. It´s good to be a king, sano Mel Brooks Mielettömässä maailmanhistoriassaan. On kurkoo olla kunkku.
Tai vahva naishallitsija kuningatar esitetään usein nymfomaanina tms. Kuningatar Margot, Katariina Suuri, Kleopatra, Lucrezia Borgia... Lista on yhtä pitkä kuin maukaskin. Aina pitää muistaa, että voittajat kirjoittavat historiaa joka on julkaistu tavalla joka yleiseen makuun ja ajankuvaan sopii. Lähdekritiikkiä on hyvä harrastaa, vaikka historian Suuret Naiset ovat suurta oopperaa, melodraamaa ja historiaa.
Yhtä kaikki hirviö on aatelinen, kansalaispyramidin huipulta, ja hän käyttää valtaansa väärin. - Kärjistetyimmillään olemme Punaisen surman naamion kaltaisessa teoksessa, jossa rutto jyllää kylässä ja kaupungissa, ja ruhtinas on kutsunut "suojiinsa" ketä lystää. Samoin hän tekee kiitollisille alaisilleen mitä tahansa.
1c) "hirviö" = hyvä, mutta poikkeavan / erikoisen näköinen, rujo, erakko,
joko hyväntuulinen tai hyvin hyvin ahdistunut esim. kyttyräselkäinen työväenluokan edustaja joka on vain olemassa, käyttäytyy toisin kuin muut / Notre-Damen kellonsoittaja, ja jokainen Igor joka Frankensteinin orjana klinkkasi, mykkä kääpiö Tarina merkillisestä rakkaudesta, Tod Browningin elokuva Freaks – kummajaiset, Harry Arosusi, kuka tahansa joukosta: Sivullinen, Sopeutumattomat, Kurjat, Nuori kapinallinen; rottia rakastava poika Willard, Urban Legends´n jatkuvasti työssä oleva siivooja;
Lisäksi: Truffaut´n Kesytön / L`Enfant Savage [ 1970 ] tositapahtumiin perustuva kertomus " 12-vuotiaasta pojasta, joka löydettiin 1798 villinä ja alastomana metsästä." Antti Alanen: MMM elokuvaopas, Otava 1985
Muita: Powder, Donnie Darko, Orlando, Pieni rumpalipoika, Peter Pan, Peppi, Pikku Prinssi, Hellboyn ja X-Menin hahmot.
Häntä yleensä näyttelee estraadilla James Dean, Leea Klemola, Johnny Depp tai Lili Taylor. Viime aikoina Depp on näytellyt pääosaa parissakin kirjallisuuteen liittyvässä filmatisoinnissa [ merirosvoilun lisäksi ] mm. Finding Neverland ja Jali ja suklaatehdas, joissa kantavana teemana on mies, joka ei halunnut aikuistua. Luonnollisestikin aiheeseen liittyy popin kuningas - lapsille on myös näyttettävä paha, ja eritoten mahdollisen namuse/n muotoinen sellainen. Vaikka suklaatehtaan omistaja Willy Wonka inhoaa lapsiaan ovat he hänen suurin yleisönsä, kannattajakuntansa, asiakkaansa. Toisaalta Peter Panin luoja uskoo manifestiin jossa maailma saa olla vapaa, ja jossa on vapaus luoda järjettömiäkin asioita, nonsenseä.
Mutta harva asia on niin syvällinen kuin nonsense.
"Viktoriaaninen edistysusko ja rationalismi synnyttivät vastavirtauksia, joista varhaisimmat ilmenivät vars. Edward Learin ja Lewis Carrollin nonsense-runoutena. " CD Fakta, WSOY
Tietenkin outsiderit, ulkopuoliset ovat kiinnostavampia hahmoja elokuvissa, mutta missä niitä näytetään, nykyyään suoratoistopalveluissa?
1cc) "hirviö" = paha, erikoisen näköinen, poikkeava, rujo, erakko
esim. kaunis Ralph Fiennes Punainen lohikäärme trillerissä Hammaskeijuna hammasproteeseineen [ Fiennes on tuttu mm. ahdistuneista rooleistaan: natsi Amon Goth Schindlerin listassa, Spiderin kipeä päähenkilö, Epäilyksen polttopisteessä kiinniotettu rikollinen; sekä *romanttisena* hahmona Englantilaisessa potilaassa, Humisevassa harjussa ihanana Heathcliffinä; ja*sankarina* elokuvassa Strange Days ];Pahatar Prinsessa Ruususessa muistuttaa jo lohikäärmettä; vaikka tunnetusti, oikeassa elämässä, sarjamurhaajamies on miellyttävän näköinen.
Myös Stephen Kingin Uinu uinu lemmikkini esittää sivuhenkilönään jatkuvina painajaisissa kiusaavan ja lapsuudentraumoista fläsbäkkäävän kammottavan naisen, itse asiassa pikkutytön eli Zelda-sisaren joka riutuu sairaudesta sekä fyysisesti että psyykkisesti, mutta joka käyttää tilannetta hyväkseen, ja terrorisoi nuorta sisartaan hirvittävyyksiin asti, sisar on myös yksin paikalla kun Zelda kuolee.
1d) hirviö = kirjailija t tarinan kaunotar josta ei ota pirukaan selvää,
tai lukijan/kokijan on pääteltävä itse kuka on hirviö oikeastaan: Laupeat sisaret, Monster, Ritari Siniparta, Sikatotta, Il Capitano, Oopperan kummitus, Freaks tahraa sankarittaren / sankarin / LUKIJAn siveys, ennakkoluulot + maine / Dracula, Laupeat sisaret, Anatomi.
1e) hirviö = kaiken vieraan, pelottavan ja pahan symboli tyylirikko joka sotii -täysin kaikkia *viktoriaanisia* normeja vastaan
/ niin Dracula kuin myös van Helsing, Rasputin, Dorian Gray, Fu Manchu, herra Hyde, Freaks - oikeastaan tivolin koko henkilökunta Cleopatraa ja Herkulesia lukuun ottamatta, vaikka nämä "friikit" luonnonoikut eivät ole sen kummallisempia ihmisiä, itse asiassa he ovat inhimillisempiä kuin Cleopatra ja Herkules jotka ovat normien mukaan "normaaleja" ihmisiä, mutta sielultaan vastenmielisiä, itsekkäitä ja häikäilemättömiä.
2) realistinen tosi tarina jossa nainen/kaunotar = arjen viaton hyvä, mies/hirviö = sadistinen & väkivaltainen julmuri
kuten Ritari Siniparta, Kaivosmiehen tytär. Ritari Siniparta on sarjamurhaajan tarina oikeasta historiasta, kaiken lisäksi se on komedia ja Chaplinin käsialaa. Ruotsin television viikko sitten näyttämä Kaivosmiehen tytär perehtyi tosielämän tragediaan, kantrilaulajan todelliseen kiviseen matkaan rääsyistä rikkauksiin, mutta minkä mutkaisen tien kautta tarinan tähtenä Sissy Spacek = kaunotar ja Tommy Lee Jones = toisaalta aggressiivinen arvaamaton hirviö joka Poen ja Jerry Lee Lewisin lailla ottaa vaimokseen alaikäisen tytön, ja toisaalta rakastaa ja kannustaa taiteilija-vaimoaan varsin hyvässä kondiksessa olevan kroppansa jokaisella lihaksella. Toisaalta hän hakkaa rakastamaansa naista. Kun nainen laulaa: Stand by your man siinä jää kyllä miettimään. => kuuntele myös Erasure: I love to hate you.
3) realistinen fiktio jossa nainen/kaunotar = arjen viaton hyvä, mies/hirviö = sadistinen & väkivaltainen:
tuttu mies on muuttunut hirviöksi sankarittaren sitä huomaamatta kuten elokuvassa Kaasuvalo; tai kuka tahansa tuttu tai tuntematon mies on uhka naiselle / uhrille / sokealle / yksinasujalle kuten filmissä Älä pelkää pimeää. George Cukorin ohjaamassa Kaasuvalossa saadaan yhtälö jossa Ingrid Bergman = kaunotar jolla on tarpeeksi isot silmät istua pelkääjän paikalla.. ja Charles Boyer = poissaolevan sliipattu hirviö/mies. Tässä pelottavassa visiossa leikkii valon, hämyn ja varjon lepatus.
Tätä mallia voidaan soveltaa myös Asia Argento nimisen goottidiivan ohjaamaan ja päänäyttelemään hätkähdyttävään Rakkautta ja anarkiaa -sarjan elokuvaan Petollinen on ihmissydän, joka perustuu toverinsa J. T. Leroyn järkyttävään omaelämänkerralliseen teokseen Sarah, ja katsoja / lukija voi itse inhoten päätellä kuka on tarinan hirviö. Hirviö voi olla nuori, tasapainoton äiti josta voi kaunistellusti käyttää nimitystä crack-huora, joka ei yhtään välitä, vaan kruisailee pokasta toiseen, ja nyysii rahat sieltä mistä sutjakkaammin saa, eikä välitä vaikka jättääkin pikkupoikansa heitteille sekä ex-poikaystäviensä että hihhuli-sukulaittensa armoille. Siinä missä de Saden sadismin voi luettuna epä-graafisesti ymmärtää överisti, vitsiksi, taiteen rajoja tutkailevaksi egotrippailuksi on Petollinen on ihmissydän on selkeää inhoa. Juuri tästä johtuen on fiktiivinen, yliluonnollinen kauhuromantiikka ihanaa todellisuuspakoa, jossa ei lukiessa tarvitse pelastaa maailmaa, ja tuntea oksennusta, kuten arkielämässä. - Hengenheimolaisia mm. Patty Jenkinsin Monster. toveri J. T. Leroyn skandaaliin palaan joskus - kuka hän on?
J. T. Leroysta on tehty sittemmin paljastuksia, skandaaleja ja dokuja.
4) realistinen / yliluonnollinen fiktio jossa nainen = kaunotar tai nainen = hirviö tai yhteiskunta = hirviö ja lukija/katsoja on ymmällä:
~ kaunottaren ja hirviön paikka voi vaihtua, jossa kaunotar ei ole enää nainen, määrittelemätön kaunotar ja hirviö: tai ainakin hirviö on nainen kuten Amélie Nothombin Vaitelias naapuri, Il Capitano, Monster ja L. Onervan Mirdja.Kun kaunotar = hirviö: Addams Family, Me hirviöt, Vaitelias naapuri, Il Capitano, Monster, Hurskaat sisaret, Piina, Play Misty for me, Yksi lensi yli käenpesän, Vaarallinen suhde, Basic Instinct, Body of Evidence, Käsi joka kehtoa keinuttaa, Musta Leski, Uinu uinu lemmikkini, Lupsakkaat luppakorvat, Lumikki, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Lumikuningatar, Hannu ja Kerttu, Katariina Suuri, Kreivitär Dracula, Inho, Verinen Mamma Baker, Natural Born Killers, Sikatotta, Sarjamurhaajamutsi, Medeia sekä tietysti Hella H:n tunnustukset nimiset teokset kaikki esittelevät naisen hirviönä, jostain syystä onkin subjekti aggressiivinen toimijana, sankarina, ja tabuja ja stereotypioita rikkoen tämä entinen objekti ei enää tyydy uhrin eikä tiskirätin rooliin jatkuvasti turpiinsa ottajana, joko komedian tai tragedian kautta.
Onko meistä jokainen sudenmorsian?
Hylätä metsänvartijamies jonka juuri on saanut anastettua lady Chatterleyltä? Ylen avoimen yliopiston kirjallisuusohjelmissa Kukku Melkas kertoo kuinka Aino Kallas - hänen 20-luvun tuotantonsa " kaikkien naispäähenkilöiden rikkovan kristillis-patriarkaalista järjestystä". Kaksoisolento pakenee arkea alkukantaisiin vietteihin, koska " suden ruumis on helpompi " kuin naisen.
Jos ajattelee hirviönaisia oscar -akselilla, palkittuina mielettömistä roolisuorituksistaan, niin lista on tämä: - 1939 Vivien Leigh Tuulen viemää - 1951 Vivien Leigh Viettelysten vaunu - 1966 Elizabeth Taylor Kuka pelkää Virginia Woolfia? - 1975 Louise Fletcher Yksi lensi yli käenpesän - 1990 Kathy Bates Piina - 2003 Charlize Theron Monster - 2004 Nicole Kidman Tunnit Tv-sarjoissa Twin Peaks ja sittemmin mm. Käytäväpeliä esitteltiin kummallisia naisia [ verrattuna Hollywoodin tai natsi-Saksan luonnottomiin normeihin ], ensin mainitussa oli nainen joka kantoi pölliä mukanaan jatkuvasti, jälkimmäisessä toimii opettajana Meredith jolla on koukku käden tilalla [ muistaakseni hän äitinä lukitsi poikansa kellariin pitkäksi ajaksi, jonka poika kosti lukitsemalla äidin samaan paikkaan, ja äiti vapautui vain sahaamalla kätensä poikki. Poika säilytti lasipurkissa äitinsä kättä ensin kunnes se viime jaksossa haudattiin kunniallisesti. ].
Yhtä kaikki nämä visiot ovat samalla linjalla Fellinin absurdismin kanssa jossa keskipisteenä oli ihmisten, persoonallisuuksien erikoislaatuiset kategoriat, kun taas elokuvan puolella Charlie Kaufman hämmästyttää absurdin nerokkailla ja monisyisillä käsikirjoituksillaan aina Adaptionista Human natureen jossa näytteli taas miltei hela tiden kelteisillään törsö peikko Rhys Ifans joka kuljeskeli tässä taannoin rahvaan parissa Camdenin kirpputoreilla sangen maskuliinisena.
Kaikkihan me rakastamme ikuista elämää: Orlando, Dorian Gray, Dracula, Verenjanon Miriam Bialyck - he eivät kuihdu eivätkä vanhene, mutta ikävystyvät koska elävät ikuisesti, ennen kaikkea he ovat yksin kauneutensa ja nuoren pintansa kanssa. He pystyvät metamorfooseihin kuten Orlando joka liukuu ajan ja sukupuolimääritteiden, ja historian lävitse, vaihtaa sukupuoltaan vuosien saatossa, tai kuten Dracula muuntaa itsensä usvaksi tai metsien uljaiksi eläimiksi ja rotiksi. Kaltaistaan kumppania ei koskaan löydy.
Aina ennen lopputekstejä kaunotar tuhoaa hirviön
King Kong, Nosferatu. Mutta vaikka perusmallin mukaan nainen = kaunotar = marttyyri, joka uhrautuu jotta hirviö = mies tuhoutuisi. Näin myös 70-luvun Nosferatu -filmatisoinnissa eteerinen, surullinen paperinukke Adjani hurmaa hidastetusti liikkuvan perverssin Kinskin ja saat hänet turmaan, mutta sitten näemmekin ulkokuvan, jossa Jonathan Harker ratsastaa vampyyriksi muuttuneena vääjäämättä kohti tulevaisuutta.
Häntä näytteli Bruno Ganz, joka näyttelee nyt ihan tuoreeltaan toisenlaista hirviötä, nimittäin Hitleriä filmissä Perikato. Viikko sitten tulikin pariin otteeseen dokkari* tuosta YLEn Elävän ja muunkin tallenne-arkiston arvoikkaimmasta nauhasta - nimittäin siitä, jossa Hitler puhuu kuin ihminen. Ganz kävi nauhaa tarkalleen läpi, ja oli hauskaa seurata kuinka hän tankkasi tarkalleen Hitlerin niukkaa artikulaatiota. Kyseessä on ainoa tallessa oleva salaa nauhoitettu tallenne Hitlerin vapaapäivästä. TV1: 27.12.2006 klo 19.00 TV1 "Historiaa: Salainen Hitler-nauhoite"
Jotenkin näen samaa pahuutta Bruno Ganzin karauttaessaan vapaana vampyyrinä levittämään pahuutta Nosferatu rainan lopussa, kohti tulevaa.. Tarinan sankari joka on muuttunut pahaksi joka haluaa vain levittää surusanomaansa ja tautiansa - on pelottava näky utuisella rannalla jonka vastarantaa [ voisi olla mikä tahansa maa, kaupunki tai manner ] ei näy. Kun taas Truffaut´n kepposten poika pysäyttää juoksunsa rannalla ja jähmettyy vakavana ja syyttävän kameraan katsoen - on toisenlainen vahva rannalla tapahtuva kohtaus. tätä on parodioitu mm Simpsoneissa, kun koulun pahin kiusaaja - ja samalla ehkä yksinäisin ja hyljätyin poika tekee todella sydäntäriipaisevan elokuvan, arvostetaan sitä Sundancessa enemmän kuin nero Lisan tekemää kotikuvausta...
Kaunotar => hirviö => kaunatar? Kauna eli Grudge 2 kauhuelokuva on juuri tullut markkinoille. Vallassa oleva nainen on paha kuten Lumikuningatar [ => on myös vanhimpia lintukodossamme kasvatettavia orkideoita ] sadusta, elokuvasta ja animaatiosta olemme saaneet huomata. Lumikuningatar on monta elementtiä myöten silkkaa gotiikkaa - hän asuu jään keskellä omassa upeassa linnassaan, kaikki on kaunista sinisen kuulasta, kristallin juhlavaa, silkin tuntuista, sileää ja kylmää. Se on sukua femme fatalelle mm. Egyptin ja Venäjän historiasta, sekä fiktiosta tyyliin Julmia Juoninen aka Cruella Deville [ Lupsakkaat luppakorvat / 1o1 dalmatialaista ], Matami Mimmi, Noita Nokinenä ja Milla Magia. Puhumattakaan Pahattaresta ja Vampirasta.
Kummallista kyllä - nämä pahat naiset ovat aina itsenäisiä eivätkä tarvitse avioliittoa. Paitsi Vaimoni on noita [ Bewitched ] tv-sarja, mutta se komediana henkiikin sodanjälkeistä amerikkalaista 50-lukua jolloin nainen piti olla nainen keinotekoisesti, jatkuvassa meikissä, kampauksissa ja kuristavassa vyötärölinjassa, ja olla avuton kotiäiti, jonka aviopuoliso kielsi noitana olemisen - nainen ei siis saanut taikoa kotia puhtaaksi, vaan piti jynssätä omin käsin kuten kuka tahansa keskiluokkainen nainen oikeassa elämässä. Tästä syystä mieleni teki taikoa oikein reilusti kloriittia sisältävä Sinipiika-moppi syvälle moisen aviomiehen sinne jonne aurinko ei muuten paista.
Niin ikään noituudessa, tai paremminkin pohjoisessa shamanismissa pysyäksemme niin ikään 50-luvulla Valkoisen peuran Pirita puolestaan on avioliitossa - mutta se ei riitä hänelle. Musta leski ja Addams Family II:n lastenhoitaja ovat sarjamurhaajia jotka haluavat päästä naimisiin ja miehet hengiltä. Rahan ja vallan takia.
Kun taas Musta leski liittyy ja kytkeytyy vahvasti 80-90-lukujen eroottisiin trillereihin, joissa seksuaalisesti ahkera nainen on pelottava, kun taas Addams Family II on selkeä musta komedia kuten Sarjamurhaajamutsikin. Aivan kuin näiden eroottisten trillereitten - Vaarallinen suhde, Basic Instinct, Body of Evidence, Käsi joka kehtoa keinuttaa, Musta Leski - vastapainoksi alettiin myös 90-luvulla tehdä älyttömiä kammottavia romanttisia komedioita joissa oli onnellinen hetero-loppu jossa hääkellot soi ja siirappi & mascara virtasi, ja joissa mikään ei enää uhannut ydinperheen onnea. Onneksi joukossa oli kaksi hyvää poikkeusta kuten laatuun kuuluu: ensiksikin Neljät häät ja yhdet hautajaiset ja Tahdon naimisiin! joka imelästi nimestään huolimatta on upean hersyvä musta romanttinen australialainen [= meheviä sivuhahmoja siis tiedossa] komedia jossa päähenkilö Muriel [ roolissa Toni Collette, tuttu elokuvista Velvet Goldmine, Kuudes aisti, Shaft ] vaan kuuntelee kasettimankasta ABBAa ja haaveilee romanttisesti. Muriel on liian isokokoinen häviäjä, jolla ei mikään koulu tai työ tunnu onnistuvan, ja jota isot tytöt kiusaavat [ ollen kammottavia pinnallisia ] mutta onneksi frendinsä [ roolissa Rachel Griffiths, näytellyt myös sarjassa Mullan alla boheemia tyttöystävää, joka omassa elämässä on shiatsu-hieroja ja kirjailijaa, joka kokeilee mm. prostituutiota ] kanssa pistävät haisemaan ja laulavat rannalla Fernandoa tupakkaa vetäen. Muriel lähtee matkalle [ kavallettuaan isältään vähän shekkejä ]. Hän on siis erilainen, eikä kuulu hauskaa pitävien bimbojen joukkoon jotka ovat vakavasti sitä mieltä ettei poskeen ottaminen ole pettämistä parisuhteessa. Murielin vanhemmista kotiäiti on kleptomaani, liikemies-isä käy vieraissa, T-paidoissa viihtyvä jatkuvasti sätkää vetävä sisko ei poistu kotoa, grunge-zombiepoika vaan löhöää eikä aja nurmikkoa, mutta kuka heistä on pyromaani?
Tähän kammottavaan konservatiivinen ydinperhe on elämän tarkoitus-buumiin taisi vaikuttaa tahtomattaan / tietämättään Coenin poikien anarkistinen ja hauska Arizona Baby vuodelta 1987. Eroottisiin trillereihin ja feministisiin toimintamalleihin voisi laskea myös Bad Girls -nimisen lännenfilmin vuodelta 1994 jossa päähenkilöinä toimii prostituoidut jotka eivät vain saluunassa robotteina kuvottavia "asiakkaita" odottamassa vaan nousevat satulaan ja antavat mennä. Päähenkilöiksi valkattiin aikakauden magneettisimmat feminet. Niin ikään Sharon Stone tähditti Sam Raimin ohjaamaa unohdettua Nopeat ja kuolleet lännenfilmiä.
Onko romantiikka loppunut?
Ehkä se loppui Jörg Buttgereitin Nekromantik –filmeihin, [ vuosina 1988 ja 1992 ], joilla on aivan erinomainen nimi joka yhdistää kuolleet ja romantiikan, ja pelkkää elokuvajulistetta katsomalla ja kuvotusta tuntemalla, mutta silti katsomalla, tiedetään mistä päästä kana sahaa katajaa. Kuitenkaan ei kannattaisi sahata siitä kohtaa jolla istuu, ellei sitten maahan t. todellisuuteen ole lyhyt pudotus.Kun taas 90-luvulla kukoisti kammottavat hää-elokuvat, ja perhearvot olivat niin korkealla kunniassa että harva niitä saavutti. Romanttinen komedia alkoi olla kukoistavin viihdyttämisen muoto vuosituhanteen vaihteessa. Toisaalta kauhuelokuvista, ainakin amerikkalaisista tuli valtavirtaa, varsinkin kun ne kopioivat esimerkiksi pelottavia japanilaisia tai vastaavia elokuvia 2000-luvulla kuten The Ring. Joista amerikkalaiset tekivät hyvin vesitetyn version. Toisaalta alkuperäistä Ringua katsottaessa - niin uskaltaako sitä katsoa, koska viikon kuluttua videonauhan katsomisesta puhelin soi ja sinä kuolet... - huomaa sen tehon, kuinka pelottavaa, outoa. Toisaalta Ringussa käytetään kahta elementtiä jotka ovat suoraan Hammer yhtiön ensimmäisestä ja mahtavimmasta Dracula-filmatisoinnista vuodelta 1958 peräisin. Mutta en paljasta niitä tässä. Paljoa.
Elokuvajulisteessa kuollut mies kaulailee kovinkin elävää 80-luvun naista. Mikä siinä naisen vetovoimassa on heteromiehiin nähden jotka haudan takaakin palaavat ja palavat halusta palvottua naista kohtaan?
Eräässä Dracula-museossa on samankaltainen teos, tosin se on maalaus jossa alabasteri-ihoinen nainen yrittää rimpuilla lakana kalpeana irti takanaan luuraavaan kellastuneen luurankomiehen suudelmasta. Ehkä mielle goottinaisille kauhuromantiikka on paremminkin upea, mutta hengittämisen mahdollistava korsetissa omilla itsellämme fantasiassa ja arjessa, tai kuvitelman naisella tai Marilyn Mansonilla [ marsalkka Mannerheimikin pukeutui korsettiin, tosin tuon yleisen miesten vaatteen nimi taisi olla sotilasvyö ] on yllään, ja häntä kaulailee goottilaisittain uhkaava, mutta hyvin elävä, tai noh, ainakin elämää sykkivä, eh tuo toinen, puoliso, puolisko.
Erinomaisessa rakkautta & anarkiaa -sarjan neron nimeltä Gregg Araki ohjaamassa elokuvassa Doom Generation (1996 ) tutustumme kirjaimellisesti tuomittuun sukupolveen. Tämä tuhoon tuomittu kolmikko on moderni Jules & Jim -versio roadmovien sisällä. Lumikkimainen [ korpin mustat hiukset, kirsikan / verenpunainen suu ja kalpeaihoisena kuin lumi ] juoksuttaa perässään menneisyytensä miehiä joita ilmaantuu joka osavaltiosta. Femme Fatalea näyttelee pirteän paha Rose McGowan joka on tuttu nykyään Siskoni on noita -sarjasta, entisen tyttöystävän roolista Marilyn Mansonin sirkuksessa aka elämässä, ja Jawbreaker - makea kuolema -mustasta [komedia/kauhu/teini/opetus-] elokuvasta. Muutenkin Doom Generationin näyttelijät ovat maukkaita: Johnathon Schaech [ toisinaan muodossa Jonathon Schaech ] on hävyttömän kaunis apokalyptinen nuorukainen: kaulapannassaan, pitkien ripsien, nännilävistysten ja aistillisten huuliensa kera - ja kumma kyllä hän on useassa filmissä näytellyt vinksahtanutta roolia. Vai miltä kuulostaa tämä kavalkadi: Juudas Iskariot, Harry Houdini; sittemmin hän on toiminut käsikirjoittajana ja ohjaajana. Elokuvan *nuoriso* on pinnallisesti katsottuna Youth gone wild, kuritonta sukupolvea, mutta tässä he ovat taustoiltaan useammalla tasolla hyväksikäytetty, raiskattu, syrjäytetty, unohdettu jne. todellisen elämän kliseet - yhteiskunnassa on siis jotain mätää. Kolme nuorta yhdessä muodostavat räjähdysherkän matkaliittolaisuuden - se on nykyhetkessä seksuaalisen vapaa ja bi, rohkea, illuusioton, ajelehtiva, nihilistinen.
Ja siinä rikotaankin tabuja kiitettävällä vauhdilla: mm anaalinen seksi, amerikan lippu, homoseksuaalinen seksi, tupakanpoltto [ tupakka on onneksi merkkiä Death eli kuolema]. Jokainen ostos maksaa pahaenteisesti 6,66 dollaria. Lumikin ja Lolitan lisäksi myllätään kaupunkilegendojen liftari-myyttiä - ketä uskaltaa kyytiinsä ottaa? Jules & Jim -versiona se sähisee sähköä kolmiodraamana, mutta uuden aikaisena sellaisena [ Kumman kaa, hm...]. Pikanttina yksityiskohtana on Porno for Pyros ja Jane´s Addiction bändien nokkamiehen Perry Farrellin cameo-rooli.
Ulkopuolinen iso paha susi-maailma tekee kaunottaresta ajan myötä hirviön?
Todisteita väitteelle tytön/naisen realistiset hirviö-roolit elokuvissa/dokumenteissa/kirjoissa joissa tytön/naisen on toimittava = > Monster, Natural Born Killers, Sikatotta. tytön/naisen koomiset hirviö-roolit - isonokkainen Tracey Ullmanin näyttelemä syyläleukainen noita Robin Hood - sankarit sukkahousuissa -elokuvassa ja saduissa mm Lumikki, Matami Mimmi ja Milla Magia Aku Ankoissa. seurauksena
=> naisesta tulee kostaja - Kill Bill Vol. 1-2, Morsian pukeutuu mustaan, Pane mua, Käsi joka kehtoa keinuttaa, Vaarallinen suhde. Teeman käyttö on suosittua myös tv:n [ lähinnä brittiläisistä ] kahden jakson minisarjoista, joita tulee tuhkatiheään. Uusintanakin. Se on myös kantava voima uusissa rikossarjoissa, joissa toisaalta pahan naisen [ = uhri josta tulee kostaja, rikollinen ] vastakohtana on hyvä nainen [ = poliisi joka tutkii asiaa, muttei estä, ehkäise t ennakoi rikoksia ].
Nainen on naiselle susi??
Kuriositeettina: Kumma kyllä kun naispuolinen filmitähti tulee tiettyyn ikään hänestä tullee automaattisesti hirviö t hirvittävä: mustavalkoisessa [ sanan kummassakin mielessä ] realistisessa ja sadistisessa hirviö-elokuvassa totaalisten filmitähtien ja kataloitten femme fataloitten tulkitsijat Bette Davis ja Joan Crawford päästetään toistensa kimppuun eli näyttelemään kauhuissa What ever happened to Baby Jane. Davis jatkoi buumia myös elokuvassa Nanny, ja Crawfordkin otti omissa elokuvissaan avukseen kättä pitemmän, kirveen. Kuin myös Gloria Swansonin näyttelemässä ilkeässä, illuusiottomassa film noir-pastissa Auringonlaskun katu. Huvittavaa - Bette oli myös film noirin pelottava nainen ja otettiinhan hänet silmätikuksi suomalaisessa vuoden 2004 dokumentissa esimerkiksi huonosta, tasapainottomasta äidistä.
Niin - saako / voiko nero olla äiti?
Huonojen, tasapainottomien isien roolia ei nosteta sylkykupiksi - vaan heidän annetaan olla neroja. Pelkkiä neroja. Paradoksaalista: iäkkäänä hän näytteli Nannyssä häiriintynyttä lastenhoitajaa. Kas varokaatten kättä joka kehtoa keinuttaa... Kiähhähhäh... Ja miksei tuossa " dokumentissa " puhuttu Peter Sellersistä joka oli nero ja hullu, mutta myöskin huono isä. Mutta nyt me elämme menneisyyden tulevaisuutta jota on ollut vaikea ennustaa, eli nykyaikaa jolloin naispuoliset filmitähdit toimivat pääosissa jännitys-, fantasia-, toiminta-, kauhu- ja agenttifilmeissä ja sarjoissa, mutta ovat myös äitejä Xena, Alias ja eritoten Tomb Raiderin Lara Croft eli Angelina Jolie joka on käynyt metamorfoosin pahasta tytöstä, maailmanmatkaajasta, Oscar-voittajasta, paheellisesta velipuoltaan suutelevasta seksipommista, tatuoidusta hyvän tahdon lähettiläästä ja pienoiskoneen pilotista adoptoivaksi äidiksi jonka lapselta ei puutu mitään. Nykyajan naisille kaikki on mahdollista.... Tietysti kovan tien, ja työn kautta.
Nainen saattaa olla arvaamaton rikoskumppanina kuten Henri-Georges Clouzot: Pirulliset, tehty myös uusi versio jossa on tietysti Sharon Stone mutta myös Isabelle Adjani )
...... loukattuna morsiamena kuten Cornell Woolrich: Morsian pukeutuu mustaan, 1940, François Truffaut: Morsian pukeutuu mustaan, 1960-luvulla / roolissa Jeanne Moreau; Quentin Tarantino: Kill Bill vol. 1-2, 2000-luvulla / roolissa Uma Thurman, joka näytteli varsin kiinnostavan Joel Schumacherin ohjaamassa Batman ja Robin (1997) elokuvassa miltei hydemäisen metamorfoosin jälkeen kaksoisroolia ( Dr. Pamela Isley / Poison Ivy ). => poison ivy = > kasvistieteellisesti tarkoittaa myrkkysumakkia. = > Joel Schumacher => The Phantom of the Opera.
pelottavin naispuolinen hirviö on nainen joka on äiti = naarastiikeri joka ryhtyy puolustamaan: kuten Jessica Lange roolissaan Cape Fear, -ironista Lange oli naispääosassa eli vain kirkumassa 70-luvun King Kongissa, viimeinkin hän antaa vähän takaisin. sekä tietysti: - Ma Baker, oikeassakin elämässä Ma Baker piti pojistaan huolta... puhumattakaan Alienista.
= >> Roger Corman: Verinen Mamma Baker. Vanhentunut nainen = pelottava ja / tai naurettava: Mummo kohtasi 1980-luvulta alkaen huumorin: Heitä mami junasta, joka on modernisoitu tolloversio Hitchcockin jännäriklassikosta Muukalaisia junassa tai jostain.
Irvokkaimmillaan oltiin viime vuoden yhden tähden elokuvassa Duplex, jossa naapurin ilmaiseksi asuva mami ei millään meinannut lähteä talosta. Jossa gotiikkaa on vanha talo, aivan Rosemaryn painajaisen kaltainen, mutta todellinen hirviö on juoksettaja ja passattava mummeli. Ja hyvin tuttua on kun päähenkilö ei näin ollen voi keksittyä työhönsä kirjailijana lainkaan - jatkuvaa sabotoimista jatkava herttainen mummeli. Höpsähtänyt groteski mummeli oli myös tuoreessa jouluelokuvassa Paha pukki - BAD SANTA, mustassa komediassa, jossa hän huolehtii lapsenlapsestaan - ainakin voikkareiden teolla. Mummoa näytteli [ vaikkei krediiteissä mainittukaan] aivan upea, pelottava Cloris Leachman [ = > psykopaattisen komedian High Anxiety pääsairaanhoitaja, natsien univormussa piiskaa antava Charlotte Diesel, Young Frankenstein in Frau Blücher jolle hevosetkin kajahtaa...] On myös hauska seurata mitä nykyaikana naispuolisen näyttelijän castitykselle tapahtuu:
Melanie Griffith on ensin Vaarallinen tyttöystävä, todellisessa elämässä hunk hunkin Antonio Banderasin rakastettu, aineongelmia on, hän näyttelee Hollywood-diivaa John Watersin riemukkaassa leffassa Cecil B. DeMented (2000), ja sitten hänellä on rooli Lolitan äitinä.
juutuupissa:
Crispin Gloverin versio laulusta Ben, joka löytyy Willard dvd:ltä, muttei tosiaankaan kummaltakaan minun omistamalta Willard-dvdd:ltä.
