Mutta pitäisikö miehellä olla oikeus saada perheensä takaisin? Mainio, elävä, itseironinen ja seksikäs toteutus matineassa 06.03.2019. Red Nose Companyn Mike ja Zin polttopisteessä. Stoan kulttuurikeskuksessa oli iistimpää juoksua yli hautojen. Eikun juoksuhaudantiehän soli. Harrastan kulttuurimatkustelua eli eettistä matkaamista, koska syön kasviksia, käytän julkisia ja nautin taiteesta. Näytelmät ja esitykset tulevat, kiertävät myös lähiöihin, jossa voi olla hyvinkin edullisia lipunhintoja... lähimatkailu ja lähiömatkailu, Lähiöhelvetti -häsää olen käyttänyt ironisesti kun kuvaan, valokuvaan lähiössä joutsenia ja luonnonrauhaa, suojeltuja kohteita, linnoituksia, luolia, mutta myös graffiteja ja vilkasta kulttuurielämää. Ostarin keskellä on kulttuurikeskus, hyvinkin virkeä sellainen. Pidetään siitä myös huolta! Turhaan tästä enöö kirjoitan, kaikki ne tietää, että mainioita ovat, kiertueet vain pohjoiseenkin Suomeen! Nyt keitän puuroa.
RED NOSE COMPANY & TEATTERI QUO VADIS esittävät, ja voi jee miten esittävätkin. ohjaus: Otso Kautto. Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen) vetävät kaikki roolit. Hyvä niin.
Kuva Red Nozse Companyn sivulta, kuvaaja Jouko Siro
Kuva Red Nozse Companyn sivulta, kuvaaja Tero Ahonen
My my, hey hey... kylmiä väreitä kitaroista Juoksuhaudantiellä Stoassa
Tärähtänyttä 3D:tä ja jatkettua todellisuutta:
Hypnoottista kotirintamamiesten tunteiden paloa ja Depeche Modea Juoksuhaudantiellä tänään päiväsellä, kun Repa ja Taisto olivat irti... Täsä @rednosefi punakuonot koiranleuat Zin ja Mike seisovat muidenkin yhteisönsä teostensa takana. Kirjaimellisesti 😂 @stoahelsinki 06.03.2019 pic.twitter.com/P7CNHpkca6
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
My my, hey hey... kylmiä väreitä kitaroista Juoksuhaudantiellä Stoassa @stoahelsinki@rednosefi mutta pitäisikö miehellä olla oikeus saada perheensä takaisin? Mainio, elävä, itseironinen ja seksikäs toteutus matineassa 06.03.2019 pic.twitter.com/4nneG7NqVp
Pikatuomio: Hyvä. Mene ihmeessä katsomaan Caisaan. TRENCH ROAD näytelmä oli epävarman ja kielen äärellä: hauskaa, [samais]tuttavaa. eilen Caisassa, kulttuurikeskus Caisassa 04.04.2019. Enskari englanninkielinen mäni hyvin. Red Nose Company pistooasi sumpit - eikä mtn sormustimenkokoisia kuppeja. Herkimpiä kieliä soiteltiin ( REM, Bowie). Ja Repe oli erityisen maaliskuisissa tunnelmissa. Juoksuhaudantie oli alkuperäinen näytelmä, perustuen jostain syystä Suomen silloiseen myydyimpään kirjaan jonka kirjoitti Kari Hotakainen. Nopsaan kerrotaan mikä on rintamamiestalo ja miksi. En ole varma, ymmärsivätkö kaikki kotirintamamiehen, mutta mainiosti selitettiin myös, miksi suomenkielessä yks sana tai yhdyssana voi merkata niin paljon ja monta asiaa...
Mike ja Zin pärjää hyvin ekassa englanninkielizess esityksessä TRENCH ROAD (juoksuhaudantie) Caisassa jossa Johnny Cashin Ring of fire yhistyy Lucifer-grilliin jota kotirintamamies haluis käyttää perheen kera rintamamiestalos, mut vaimo toivottaa Helvettiin.
Tuli kyti läpi esityksen, mutta miks pitäisi palaa käppyräks eikä haihtua vaan.. Tänään on kulunut 25 vuotta Kurt Cobainin poismenosta, ja tuo lause ~ It's better burn that fade way ~ oli Kurtin itsemurhaviestissä.
Se oli Neil Youngin piisistä, hei hei ( Hey Hey, My My ). Tähän olisi mojovasti sopinut Youngin There´s a mansion on the hill, muttei sitä vieläkään soitettu, pahus. Koska rintamiestaloja ei ole rakennettu goottilaisen möen huipulle, vaan tasaselle maalle, rauhalliselle maalle, jossa on solidaarista, katsella pikkulintuja ja ajella ruohonleikkurilla.
Vai oliko se tuosta piisistä, jossa lauletaan:
" It's better to burn out 'cause rust never sleeps "
No. Samalla levyllä on kaksi versioita (Out of the Blue ja Into the Black), joista toisesta Kurt otti sitaattinsa. Viimeisen.
Neil Young: My My, Hey Hey (Out Of The Blue), (älppäriltä Rust Never Sleeps, 1979) :
" My my, hey hey Rock and roll is here to stay It’s better to burn out Than to fade away My my, hey hey. "
Ja tuo rujo versio oli kai siirtymä punkista grungeen. Osaltaan. Vuosi oli 1979. Kaiken ei tarvitse olla siloteltua. Tuotettua. Radiohittiä, myyvää shittiä. Vaikka toisaalta Rollarit olivat jossain Karibialla "studiossa" ja hioivat mm raitoja kuukausia. Mutta palaan asiaan.
Vielä tänään Mike ja Zin: TRENCH ROAD, Juoksuhaudantie kulttuurikeskus Caisassa. kulttuurikeskus Caisassa, suosittelen, eilen oli mainio, tempoileva ja improileva englanninkielinen ensi-ilta. Kyseenalaistetaan Kurt Cobainin lainaama It's better burn... than fade away. Tarkemmin "It's better to burn out than to fade away"
Miltä näyttäisi tämä näytelmä leirinuotiolla, yöllä, jossain vaikka Andaluciassa. Tai vaikka luolassa, jossa on jo kalliomaalauksia, millainen akustiikka olisi. Olisimmeko Platonin luolassa, jonkun ytimessä. Miten jakaa tarinoita.
Mike ja Zin pistävät hienon shown, ja tässä ensimmäisessä englanninkielisessä esityksessä oli hienoja epävarmuuden ja mittaamattomuuden hetkiä, kun ei muistettu, tai osattu, oikeita englanninkielisiä ilmaisuja, tai muuten vain repeilyä / Repeilyä.
Suomessakin on niin synkät tilastot naisten kokemasta väkivallasta että naurattaako Juoksuhaudantie ( trench road ) joka alkaa miehen tekemällä nyrkiniskulla.
Tai näytelmä alkaa laululla, Johnny Cashin Ring of firellä, joka yhistyy julkan siis mainosjulisteen Lucifer-grilliin, jota väkivaltaisen teon tehnyt ja sitä katuva mies haluaisi käyttää grillatessa yhdessä perheen kanssa.
Voiko väkivallan antaa anteeksi. Lasketaanko vain fyysinen väkivalta.
Saako mies perheensä takaisin, saako sitä edes toivoa. Lucifer-grilli yhdistyy myös kohtaan jossa nainen toivottaa miehen alimpaan Helvettiin. Saako miehellä ( kotirintamamies ) olla unelma uudesta ihanasta kodista ( rintamamiestalo ). Taidan tietää mitä taloa tarkoitetaan, siinä lähellä oli huoltsika jonka seinässä oli Lemmyn laatta. Taidan mennä kuvaamaan sinne joskus.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
Vielä tänään Mike ja Zin: TRENCH ROAD, Juoksuhaudantie kulttuurikeskus Caisassa. @rednosefi kulttuurikeskus Caisassa, suosittelen, eilen oli mainio, tempoileva ja improileva englanninkielinen ensi-ilta. Kyseenalaistetaan Kurt Cobainin lainaama It's better burn... than fade away pic.twitter.com/tbZ5HtDTGC
Kosketteleva, leikkisä, kokeellinen, psykologinen ja jännittävä tunteensiirto oli Rakkaus ja toisto Teatteri Takomossa tänään 30.03.2019, mukaan lukien Eeva-Liisa Mannerin teos Poltettu oranssi. Kuinka pelottava ääni on miehen askel, auktoriteetiin, uhkaajan. Takomo on oikein sopiva paikka tälle, mutta tämän voisi nähdä kiertueella myös Kiasmassa, Keskuspuistossa ja Lapinlahden mielisairaalassa, nyk. Lähteellä. Mannerin mielestä näytelmä on leikkiä - Spiel, play. Psykologista twisteriä voi pelata näinkin, improillen, mutta omilla säännöillä. Dramaturgi ja ohjaus Katariina Numminen.
Takomoteatteri - Teatteri Takomo on luotettava paikka jossa silmien edessä tapahtuu jotain uutta. Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi teos muuntuu koskettelevaksi näytelmäksi. Miten toteuttaa teatterin lavalla psykiatrian tunteiden siirto? No leikkisästi, leikillä.
Kuten Manner kirjoitti, miksei teatteri, näytelmä ole leikkiä, kuten saksankielen sanassa Spiel.
Saako pokka mennä, koska vihelletään peli poikki, tapahtuuko se eri kohdassa näytöksiä? Mikä on suomenkielinen vastine flowlle, onko se leijua, muuntua, kellua, antaa aaltojen hyväillä. Virrata, tulla yhteen, lipua, sujua, solmia, valua, vuotaa ja laskea. Laskea koskenlaskua niinkuin Tom of Finlandin tyynyssä ja Väinö Katajan Koskenlaskijan morsiamessa.
Ja kyllä lavalla leikitäänkin. Ja annetaan käskyjä. Lavalla on sinne tänne ripoteltu perusväreissä olevia leluja tai muita tavaroita. Katse seuraa.
Kuka pitää valtaa. Kuka ottaa vallan.
Tätä näytelmää on mukava katsoa, seurata katseella, mitä tapahtuu mennessä keltaiselle esineelle. Mitä kulta symboloi. Saako näin lähelle tulla. Miksi tuolla on noin kummalliset vaattet, ei, nyt hän on valmis, kokonainen heppatyttö, heppahullu. Olinko tuollainen itsekin.
Hevoset.
Aina kun tyttö tai nainen kertoo hevosharrastuksestaa, niin poika tai mies kysyy, onko se seksuaalista.
Kengät.
Esityksessä on pitkä kenkäfetisistinen kohtaus, kauniita, viktoriaanisia saappaita nauhoitetaan kiinni. Soiko silloin Ravelin Bolero? Minulle tuo laulu on ollut ennen, 90-luvulla, juuri pukeutumisen ja rakentamisen musiikkia, kun kerros kerrokselta pukeuduttiin, fetisistisesti, nauttien, ajan kanssa. Tietenkin se on riitti. Fetisistinen rituaali, ehkä sadomasokistinen, jos palvelija nauhoittaa. Viktoriaaniset saapikkaat ennen vetoketjun keksimistä.
Kengät ja kenkien sitominen ovat miesten kirjoittamia unientulkintoja, jungia. Tämä freud oli vanha kokkelia vetävä ukkeli, joka näki kaikessa Sauronin silmiä...
Tässäkin patriarkaatti on mielenterveydenhoitoa, mutta onko hoito kohdillaan.
Mitä saa tehdä, tunteita ei saa siirtää, koskettaa ei saa.
Rakkaus ja toisto - jännittävää tämän rinnalla olisi lukea Laura Lindstedtin Ystäväni Nataliaa.
Kuinka hirveältä kuulostaa miesten askelten kaiku, paino, lähestyminen.
Näin tämän medialipulla, kiitos siitä. Se oli päivänäytös, eikä matineat ole ollenkaan hullumpia tapoja viettää päihteetöntä elämää.
Kiinnostavaa olisi nähdä myös yleisökeskustelut, tai yleisökeskustelu, jossa psykoanalyysi on teemana. Näytännöt jatkuvat toukokuulle. Suositus grandemus.
Kosketteleva, leikkisä, kokeellinen, jännittävä & psykologinen tunteensiirto oli Rakkaus ja toisto tänää 30.03.2019.
Tekijäloota:
Dramaturgia ja ohjaus: Katariina Numminen
Näyttelijät: Joanna Haartti, Joonas Heikkinen, Tuomas Rinta-Panttila, Laura Rämä
Tila- ja valosuunnittelu: Salla Salin, Heikki Paasonen
Pukusuunnittelu: Maria Sirén
Mutta mitä Manner itse puhui, tässä allaolevassa haastattelussa hän sanoo teatterin olevan huora, ja että hänellä on viha - rakkaussuhde teatteriin - verrattuna kirjoihin.
Eeva-Liisa Mannerin haastattelu
Julkaistu: 14.5.1985
Ohjelmasta: Denna färd. Tämä matka. Eeva-Liisa Manner.
Esiintyjät: Eeva-Liisa Manner
Kuva: Eeva-Liisa Manner. (1985) / YLE kuvanauha
Rakkaus ja toisto
sosialistisessa mediassani:
asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit, viserrykset, instat:
Kosketteleva, leikkisä, kokeellinen, jännittävä & psykologinen tunteensiirto oli Rakkaus ja toisto tänää 30.03.2019 @teatteritakomo, mukaan lukien Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi. Kuinka pelottava ääni on miehen askel, auktoriteetiin, uhkaajan. pic.twitter.com/A0sTPRXRDu
MARAT / SADE, Espoon kaupunginteatterilla, ohjaus Juha Hurme, käsikirjoitus Peter Weiss. Näin tämän ruotsinkielisenä joulukuussa, Universumissa, Universiumin tiloissa, kolmen teatterin yhteistyön: Sirius Teatern, Klockrike Teatern ja Teater Mestola. Olin paikalla kun tämä palkittiin Thalia-juhlassa, ansaitusti. Tänään 28.03.2019 paikkana oli Espoon kaupunginteatteri, ja kielenä suomi. Ja tämä oli vielä parempi kuin joulukuussa!
Jännä déjàvu kulki läpi, kuin uni, tai ohuet harsot, verhot tuulessa. Ja taas on Juha Hurme vesiterapian äärellä, niin Aleksis Kiven valelääkärien kaivovesi, Lapinlahden mielisairaala kuin Marat'n amme. Tulin suoraan Vihreiden vaaliteltalta (sumpit pikana) tähän vaalitilaisuuteen, jossa Marat on erityisen liekeissä.
Keltaliivejä ei oltu päivitetty tähän, vaikka barrikadeille siellä nousi monia arvostamiani näyttelijöitä, kirjailijoita. Siitäkin huolimatta suomenkielinen versio MARAT/ SADE vain paranee. Ketkä saavat nykyaan nousta barrikaadeille, ja miksi. Kuka saa siitä kertoa, ja mistä näkökulmasta. Kuinka pitkään vallankumous saa kestää? Mitä saa tuhota?
Olen tuijotellut aitoa ammetta johon Marat murhattiin... Nyt tuijotan Juha Hurmeen ohjaamaa suomenkielistä versiota, joka soi paremmin kuin Weissin näytelmä kirjana. Joka minulla on kummitellut kirjahyllyssä vuosikymmeniä. Punainen, ohut kirja. Vihdoinkin näytelmä. Peter Weiss: Jean Paul Marat’n vaino ja murha Charentonin sairaalan näyttelijäryhmän esittämänä ja herra de Saden ohjaamana.
Vaikka amme lavalla on otettu pois 90-luvun helsinkiläisestä asunnosta. Ehkä. Ehdottomasti tiiraamisen, nauttimisen ja tutkiskelun arvoinen. Kiitos.
Onko Lars von Trier tämän päivän Sade de? Musiikkivideoiden kautta paheksuttu Laibach ja Rammstein? Kuka on persona non grata.
Minkä muotoinen olet näytelmänä, MARAT SADE?
Syvänmeren kalan muotoinen, kiitos kysymästä, muttei liian syvän vaan värikkään, tai mikroskooppisen kuvan magneetin yläpuolella olevista kiteistä.
Tämä oli parempi kuin joulukuussa! Suomenkieli soljui hyvin loppusointujen kera, kun kertoja. Siis se sirkustirehtööri / hullujenhuoneen johtaja jalokivisormuksineen. Sekä kertoja Jokeri / Napoleon. Epäluotettavia kertojia, kumpainenkin. Vai onko.
Vaikka alkuperäinen, saksankielinen teos oli miltei yks yhteen ruotsinkielisen näyttämöversion kanssa, niin tämä suomenkielisenä tuntuu lähemmältä. Juha Hurme kertoi Teatterimuseolla, kuinka Peter Weiss asui Ruotsissa, että sitäkin kautta sujuvaa ruotsinnos.
Olisin jostain syystä halunnut ympätä tähän liivijengin eli keltaliivit, Ranskan keltaliivit. Ne eivät olleet näytelmässä päivitettynä. Mutta kuka saa tehdä nykyään vallankumousta, ja millä hinnalla? Toisen pelastaja, vapauttaja, sankari on toisen terroristi. Miten vallan voi murtaa. Kuka lopulta syö vallankumouksen lapset.
Nykyajan vallankumouksellisia on Greta Thunberg, Reality Winner, Edward Snowden, Julian Assange.
Millaista aktivismia voi tehdä. Koska riittää valehtelu ja korruptio.
Millainen näytelmä olet MARAT / SADE?
Olet hyvä ja tärkeä. Pikkutuhman kutitteleva ja sadistinen, sadismia meissä kaikissa löytyy. Virkistävä ja aina ajankohtainen.
Tässä näytöksessä Marat oli erityisen liekeissä, hän kuulosti Turkalta, muttei ällöttävästi, vaan rauhallisesti puhuen. Ja myös Juha Hurneelta. Oliko hän oikeasti Marat vai Marat'ia näyttelevä hullu. Hyvin hän oli sisäistänyt roolinsa. Jean-Paul Marat (Carl Alm).
Olen nähnyt ammeen johon Marat murhattiin. Se oli vahakabinetissa, makaaberissa sellaisessa. Mutta kuvaelmasta ei huomannut kumpi naisista oli Charlotte Corday. Olen itse pitänyt Charlotte Cordayta sankarina. Pyörin Saint-Germain-des-Prés 'issä nunnien kanssa etsin Cordayta.
Tässä näytelmässä Charlotte esitetään marginaalissa, hän tulee lavalle väärään aikaa, ja äijät sedät miehet patriarkaatti pistää hänet ruotuun.
Alma Pöysti pääsee tikarin varteen - tai lusikan. Hullujenhuoneen johto ei ilmeisesti ole antanut oikeata tikaria - ettei satu hassuja.
Pöystin Corday on surullisen hahmon klovni, Giulietta Masinan tapaan Fellinin elokuvasta Tie, La strada. Samalla hän on uusromanttinen hahmo 1979-1982. Uusromantiikka käytti klovneriaa estetiikassaan. Myös orkesteri selloineen viuluineen on uusromantiikkaa.
Näytelmässä on monia kerroksia. Verrokkina mainio Huomenna la Scala! Musikaalinen komedia, jossa kunnianhimoinen ohjaaja haluaa tehdä Sweeney Toddin vankilassa, oikeiden vankien kanssa. Säveltäjä Sondheim ei tästä digannut niin leffaa ei saa dvd:nä. Suomen tvstä se on tullut kerran, mutta kauanko se säilyy minun videokasetillani?
Millainen on tarina tarinan sisällä, näytelmä näytelmässä. Kuka on katsoja, ja missä.
Kuka käyttää hyväkseen ja ketä.
Markiisia de Sadea aikoinani luin paljon, viime vuosituhannen puolella, ja vaihdoin jopa kirjan kannet uusiks, jos ne oli tehty väärin ts väärä kuva kuten Justinessa. Toisaalta de Sade oli etuoikeutettu hyvinsyönyt valkoinen hetero aatelinen, joka kuitenkin joutui Bastiljiin ja sitten Charentoniin. Vankilaan ja mielisairaalaan.
Mielisairaalan ennen joutui, nykyisin pääsi. Jos pääsee. Tämä voi olla myös Juha Hurmeen Auroran sairaala ( teos nimeltä Hullu ), kuin myös Aleksis Kiven Lapinlahden mielisairaala.
Näytelmässä oli yhtymäkohta Making of Leaan, ehkä, kun yksi näyttelijöistä ei osannut suomea, mutta hienostihan tuo suomen luku -kohta meni, itse asiassa hyvin kohotetusti.
MARAT / SADE on yks poliittinen vaalitentti, tai debatti, sanoi Juha Hurme taiteilijavieraana teatterimuseossa teatteripäivänä 27.03.2019.
1968 ei ollut hullu vuosi vaan äijät, vanhat parrat olivat ajaneet Euroopan tähän / siihen tilaan, että jotain oli tehtävä. Nuoriso ja opiskelijat. Vähän niin kuin nytkin. Näytelmään ei oltu päivitetty keltaliivejä jotka nousivat barrikadeille, etunenässään arvostamiani ranskalaisia naisia, näyttelijöitä, kirjailijoita.
Mutta Weiss ei kirjoittanut tätä tuona hurjana vuotena vaan kuusi vuotta ennen.
Näin tämänä tädäm medialipulla, siitä syvä kiitos Espoon kaupunginteatterille. Mutta kun kumartaa yhteen suuntaan, niin mitä tekee toiseen....
Näin kirjoitin kun näin sen ruotsinkielisen version 08.11.2018 Universiumin ihanan goottilaisissa ja pelottavissakin puitteissa:
Universumissa hurmeinen Juha Hurmeen Marat / Sade. Mutta olimmeko Arkhamissa vai Charentonissa? Vaiko Platonin luolassa? Poistuimmeko koskaan?
Teksti Peter Weiss
Suomennos Mikko Kilpi (1964)
Ohjaus Juha Hurme
Ohjaajan assistentti Meimi Taipale
Visuaalinen suunnittelu Raisa Kilpeläinen ja Kalle Ropponen
Alkuperäinen musiikki Hans Martin Majewski
Äänisuunnittelu ja muusikot Martin Åkesson ja Mirva Tarvainen
Näyttämöllä Carl Alm, Wilhelm Grotenfelt, Jon Henriksen, Paul Holländer, Paul Olin, Alma Pöysti, Matti Raita, Martina Roos ja Fabian Silén.
Tuotanto: Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola.
MARAT/SADE KLOCKRIKETEATERN, SIRIUS TEATERN, TEATER MESTOLA
Juha Hurmeen ohjaus Peter Weissin klassikosta nyt suomeksi!
Marat/Sade -näytelmässä eletään Ranskan vallankumouksen jälkeisiä kuohuvia vuosia. Keskeiset hahmot ovat jakobiinien vallankumoussankari Jean-Paul Marat ja sadismille nimensä antanut ranskalainen aristokraatti, kiistelty filosofi ja kirjailija markiisi de Sade.
Marat’n ja de Saden kuvitteellisen kohtaamisen järjestävät Charentonin mielisairaalan potilaat; he valmistelevat sairaalan virkistystoiminnan puitteissa näytelmää, jonka aiheena on Marat’n kuolema ja siihen johtaneet historialliset tapahtumat. Näytelmän harjoituksia ohjaa de Sade, joka itsekin on Charentonissa potilaana.
Potilaiden hilpeän puuhastelun lomassa näytelmä tiivistyy Marat’n ja de Saden käymien intensiivisten keskustelujen ympärille. Niiden kautta ajaton teksti käsittelee pirullisen nerokkaasti valtavia kysymyksiä: individualismin ja poliittisen liikehdinnän välistä jännitettä, valtaa ja väkivaltaa. Oman osansa saavat myös pohdinnat demokratian oikeutuksesta ja kansan roolista demokratiassa.
Saksalaisen Peter Weissin (1916-1982) näytelmän on ohjannut Juha Hurme, teatterimies, kirjailija ja vuoden 2017 Finlandia-voittaja. Hurmeen käsittelyssä Weissin 1960-luvun klassikko on nyrjähtänyt jälleen uuteen, yllättävään vinkkeliin. Yhdessä asiassa Hurme on kuitenkin ehdottoman uskollinen näytelmän alkuperäisversiolle: musiikki näyttelee yhtä esityksen tärkeimmistä rooleista.
Esitys sai ruotsinkielisen ensi-iltansa lokakuussa 2018 Teatteri Universumissa kolmen vapaan teatterin yhteistyönä. Thalia-juhlassa 11.3.2019 Marat/Sade-esitys, jossa ”älykäs fyysinen näyttelijäntaide ja teatterileikki kukoistavat” palkittiin Thalia-palkinnolla.
Suomenkielinen ensi-ilta Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 22.3.2019"
Kuvat Flickristä, kuvat / bild: Raisa Kilpeläinen
Barokkimaisia muskettisoturin tunnelmakuvia Thalia-juhlasta Teater Viiruksesta 11.03.2019 #thaliajuhla #thaliajuhla2019 mm MARAT / SADE:
Kerran minä metsästin Charlotte Cordayn haamua Pariisissa, ja mm. Saint German des Près´in todella ystävällinen henkilökunta opasti siinä mielellään. Näin myös aidon ja oikean Marat´in ammeen. Se kyllä löytyi
Weissin näytelmän MARAT / SADE ruotsinnos vastasi hyvin saksankielistä, mutta miltä Suomen kieli kuulostaa yleensä, Juha Hurme Teatterimuseossa #teatteripäiväpic.twitter.com/yGfkB1Za3o
Thalia-juhlassa yks neljäst Thalia-esityspalkinnon saajasta: Marat / Sade ( Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola). Alla brezneviläiset mustavalkokuvat hetkestä ennen kuin jaetaan seppeeleet, tai seppeleitä ei ollut, kun näytelmässä niitä jo on @klockriket#Thaliajuhlapic.twitter.com/1lPpzeZIOk
asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit, muistiinpanot ja keppihevoset:
Tässä vain MARAT / SADE näytelmän matskut ja tviitit: Osa HS:n ja SK:n tviiteistä ovat maksumuurin takana, mutta kirjastossa voi lukea, tai vaikka tutustua Hesariin 2 viikkoa ilmaiseksi diginä:
Keltaliivit:
Vaikka liivijengeillä ei mainittu, eikä oltu päivitetty tarinaan, niin lisäsin ne silti. Ranskan ja Pariisin keltaliivit siis.
Yritin nostaa esiin suoraan jevosen suusta eli uutisvalokuvasta, joka muistuttaa aika lailla tämän näytelmän kokoontumista ammeen ympärille, sekä pääkirjoituksista ja blogeista. Eihän tähän mahdu, ja minkä valinnan tekee.
MARAT / SADE matskua "Keltaliivit osoittivat mieltään jo 18. kerran, mellakoinnin näkyviä jälkiä siivottiin Pariisissa sunnuntaina" https://t.co/rlDGx8TwJX
MARAT / SADE matskua "Keltaliivien mielenosoitukset sujuivat Ranskassa aiempaa rauhallisemmin, kun virkavalta oli tiukentanut otettaan väkivaltaa vastaan" https://t.co/eqEmqz8N4u
In monenalaista vallankumousta, mielenosoitusta ja vastarintaa, sekä tapoja vaikuttaa:
Älykkäät, empatiakykyiset, nuoret, kirjailijat, runoilijta, luovat, humaanit ja vastuulliset, ja monet muut kertovat tällä miekkarilla, demolla hallitukselle, missä mennään:
”Ilman metsää olet autio” – Aulikki Oksanen ja muut runoilijamme kertovat hallitukselle mitä ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä https://t.co/VroqXmAW5d
