Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

tiistai 20. syyskuuta 2022

Tänään kiikarissa Jumalainen näytelmä. Juha Hurmeen mukaan. Eli Valter Juveliuksen ihmeelliset seikkailut, Espoon kaupunginteatteri

Tänään kiikarissa Jumalainen näytelmä. Juha Hurmeen mukaan. Eli Valter Juveliuksen ihmeelliset seikkailut, Espoon kaupunginteatteri. 

Teksti ja ohjaus Juha Hurme 

Harhamasta tuttu poppoo, josta osa oli myös näytelmässä Lemminkäinen, tuolla Kansallisteatterissa, muutama vuosi sitten. 14.09.2022. 

Miten Timo R. Stewartin tietokirja Valter Juveliuksesta muuntuu Juha Hurmeen näytelmäksi?


Kävin Espoon kaupunginteatterilla tsiikaamassa Juha Hurmeen uusinta. 

Jahtasiko Juvelius Liitonarkkia harharetkillään kuten Zodiac Mindwarp ja KLF:n Bill Drummond, jotka matkasivat junalla Suomen läpi viedäkseen Elviksen [ikonin] Pohjoisnavalle? 


Jumalainen näytelmä ei ole 1. osassa niin riehakas kuin Harhama vaan akustisempi, hiljaisempi. Kunnes L. Onerva esittää runonsa punkkina niin, että saa kylmiä väreitä sopiviin paikkoihin. 

#välitaukotviitti 



Ensimmäinen näytös: ensimmäisellä puoliajalla alkaa Karjalan kunnailla traditiolla, johon Valter Juva teki sanat Nyt Valter Juveliuksen juhlissa, hän on just saanut tohtorin hatun! Muttei juoppo isä pidä sitä minään.


Juveliuksen roolissa mainio, tutkijan intoa säteilevä Eetu Känkänen (mm Nälkäteatterin Lea) naisten yömyssy päässä jo muistuttaa turbaanipäisestä Juveliuksesta tehtyä pilakuvaa.

Tai tavallista muotokuvaa.




Kun Hurme esitteli Making of Leassa tuolla Kom-teatterilla suomalaisia suuria, ristiriitaisia tekijöitä, haaveilijoita kuten Aleksis Kiven, mutta myös samalla toiset suomalaisen teatterin, suomenkielisen teatterin pioneerit kuten Kaarlo Bergbomin, ja varsinkin hänen siskonsa Emilie Bergbomin työpanoksen ja intohimon. Mikä on vähän niin kuin sekstisesti jätetty huomioimatta. Tai vähätelty. 

Niin myös tässä esitellään etuoikeutetun, tohtoriksi väitelleen suomalaisen miehen, Valter Juveliuksen lisäksi sisarensa, Ester, joka oli kyllä hihhuli, mutta osasi hepreaa veljeänsä paremmin....   (Wikin mukaan Ester oli lähetyssaarnaaja ja diakoni. Heillä oli myös monia muita kultturisisaruksia, mutta Hurme valitsi parivaljakon. ) 

Hienoa on, että jätetään käyttämättä selkeät Indiana Jones -vitsit, joilla ei siis ratsasteta. Pariin saksalaiseen kohtaan, punnerrukseen ja pullisteluun olisi sopinut Rammstein mutta se ei soinut. Muutakuin omassa päässä.

Tomi pääsee soittamaan skittaa paljon pitempään kuin mainiossa leffassa Hytti nro 6.... 
Muutenkin on hienoa, kuinka näyttelijät näyttelemisen lisäksi soittavat instrumentteja. Joko tuttuja omiaan, tai sitten ovat harkoissa opetelleet. 


Menkähän tutustumaan! Jos suomalainen kulttuuri ja hulluus, joka tarkoittaa tässä ei pelkkää päähänpinttymää, vaan intohimoa toteuttaa suureellisia haaveitaan. Saa epäonnistua, saa keksiä, saa uskaltaa. Hulluus on myös uskoa omaan juttuunsa vaikka se eroaakin karjakkojen ja maanmitareiden selkeästä työstä. 


Hurja seikkailu lähihistoriasta! Suomalainen! 





Sain lipun Espoon Teatterilta, kiitämme! Olin myös kuuntelemassa tekijätapaamista, jonka transktiptioin jahka ehin. 




Tekijäloota: 
 TYÖRYHMÄ 
 Teksti ja ohjaus Juha Hurme 

 Näyttämöllä Eetu Känkänen, Cécile Orblin, Antti Laukkarinen, Enni Ojutkangas, Tomi Alatalo, Roosa Söderholm 

 Lavastus ja pukusuunnittelu Raisa Kilpeläinen Valosuunnittelu Jarkko Lievonen Musiikki Iida Savolainen Äänisuunnittelu Tommi Koskinen Maskeeraus Kaija Heijari Kuvat Raisa Kilpeläinen ja Darina Rodionova Tekstitys Essi Brunberg / Pragma Helsinki 



 Lue lisää Espoom kaupunginteatterin sivulta :

 *"JUMALAINEN NÄYTELMÄ JUHA HURME Valter Juveliuksen ihmeelliset seikkailut Esityksen ytimessä on maanmittari ja keskinkertainen runoilija Valter Juvelius. Hän uskoo väitöskirjatyönsä ohessa löytäneensä Vanhaan testamenttiin kirjatun salaisen koodin ja murtaneensa sen. Salainen teksti paljastaa mihin liitonarkku on kätketty. Kyseessä ei ole mikä tahansa löytö, vaan kaksi kivitaulua, jotka sisältävät Jumalan Moosekselle antaman lain ja käskyt. Ei muuta kuin Jerusalemiin jymyjutun äärelle!

 Juvelius pistää retkikunnan pystyyn ja aloittaa salaiset kaivaukset. Mukaan retkelle änkeää Juveliuksen sisko, kiihkouskovainen lähetyssaarnaaja Ester. Aarteenetsinnälle saadaan kansainvälinen rahoittaja ja siinä sivussa syntyy maailmanlaajuinen kalabaliikki.

 Näyttämöllä nähdään Harhamastakin tuttu ensemble eli Eetu Känkänen, Cécile Orblin, Antti Laukkarinen, Enni Ojutkangas, Tomi Alatalo, Roosa Söderholm. Epookki saa kyytiä kun hurmaava joukko tarttuu myös soittimiin ja mikrofoniin. Vauhdikkaan esityksen musiikin on säveltänyt Iida Savolainen. 

 Armoitettu kynäniekka, Finlandia-palkittu Juha Hurme on tunnettu Suomen varhaisia vuosia käsittelevistä teoksistaan. Tällä kertaa päästään seikkailuun, jossa mukana vilahtelevat Eino Leino, L. Onerva ja muut suomalaisuuden aamunkoiton merkkihahmot. 

 Jumalainen näytelmä perustuu oikeisiin ihmisiin ja aitoihin tapahtumiin, mutta lopputulos on täyttä fiktiota ja hillitöntä todellisuuden ylittävää kuvitelmaa. Näytelmän inspiraation lähteenä on ollut historiantutkija Timo Stewartin kirja Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys. Teos palkittiin Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinnolla vuonna 2021 ja oli tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas vuonna 2020. 

 Kantaesitys Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 8.9.2022."

Tänään teatterissa hysteerisen hauska toimistokomedia näennäisen yksinkert aineksista Jäähyväiset kahvihuoneelle. Teatteri Takomossa 16.9.2022

Tänään teatterissa hysteerisen hauska toimistokomedia näennäisen yksinkert aineksista Jäähyväiset kahvihuoneelle. Teatteri Takomossa 16.9.2022. 

Nyt ei ole #välitaukotviitti koska väliaikaa ei ole. 

Jos tämä ei ole Äksy Petterssonin paras työ, niin ainakin se on parhaiten näytelty. 


Tässä kahvihuoneessa ei saa sanoa, että Wigwamin kaksi uusinta livelevyä sai laatulehdessä täydet viisi tähteä. Kumpikin 

⭐⭐⭐⭐


Kateus. Oi Kateus. Joonas Heikkinen taisi ylittää Al Pacinon parin roolin raivoon
 kiihtymisen. Se oli hänen Rankka päivä. Eikä hän ollut lavalla yksin. 




 

Akse Pettersson: Jäähyväiset kahvihuoneelle



#teatterivuoteni2022 #teatterivuosi2022 #teatterissa #meneteatteriin #teatteriTakomo @teatteritakomo

Tänään pärähtää teatteri Viiruksessa teos Gud skapade människan och jag skapade kuken. Se on monologiesitys transliikkeen pioneeristä Michael Dillonista

Tänään pärähtää teatteri Viiruksessa teos Gud skapade människan och jag skapade kuken. Se on monologiesitys transliikkeen pioneeristä Michael Dillonista, joka oli ensimmäinen transmies, joka otti testosteronia ja teki falloplastisen korjausleikkauksen. Lavataideteos... 17.09.2022. 


Kylläpä oli kinky, koskettava, kuuma ja tärkeä esitys. Tarinan voi jakaa näinkin. Riikinruotsiksi puhuttu, universaalisti
 tanssittu ja englanniksi laulettu esitys, monologi kesti ja hehkui reilun tunnin. Teatteri Viirukselle isot pojot antaa tilaa monimuotoisille proggiksille.



 Tekijäloota: 
 Käsikirjoitus, ohjaus ja esiintyjä Mille Bostedt Lavastus Maja Döbling Koreografia Sepideh Khodarahmi Musiikki Tami T Valosuunnittelu Lina Benneth 
Animaatio Girlsanawares 
 Kieli Ruotsi, ei tekstitystä 
 Kesto noin 65 minuuttia 
 Ikäsuositus 12 vuotta 
Sisältövaroitus veri 





 

maanantai 19. syyskuuta 2022

Anastasia musikaali kolahtaa ja hehkuu kaamoksen ja näinäkin aikoina

Anastasia musikaali kolahti, samalla porukalla vois tehä teokset Producers, Inglourious Basterds, Sherlock Holmesin salaisuus ja Moulin Rouge. Juhlittiin kuin viimeistä päivää! 

Soolot, joukkokohtaukset, rakkaus saa kömpelöksi, ja sekaisin. Tilankäyttö, huumori. Ainoa tuhma vitsi sai väliaploodit... 

Vain Rasputin uupui mutta Gleb paikkasi. 

Hurjimmillaan intensiteetti on kun päähenkilöt tiiraavat baletissa Joutsenlampea, ja synkkä leimahdus, Musta joutsen, lipuu lavalle, kuin Gleb Vaganovin mustasukkaisia, ristiriitaisia, synkkiä tuntoja symboloiden. Komea, komea hetki. 

Tämän vuoksi kannattaa raahautua heltsingistä, ja vain ottaa vastaan. 

Pia Piltz on aito prinsessa, kevyt ja reilu. Hän kävelee yhtä kevyesti kuin Anne Parillaud Venetsian elokuvajuhlilla. Niin kuin ballerina, muttei baletin liikkein. 

Mitä Romanovien aristokraattisen suvun viimeisimmälle eloonjääneelle tapahtui? Jäikö hän henkiin. Villiä spekulointia on mm verkossa, ja tässä teoksessa. Disneyn piirrettyä en ole nähnyt, enkä halunnutkaan nähdä. Hirveitä prinsessatarinoita vanhoista saduista jossa prinsessat vain makaavat tajuttomina odottaessaan että rinssi suudelmallaan pelastaa. 

Ja pah!




Mutta orkesteria johtaa ts henkisissä tahtipuikoissa on Samuel Harjanne, joka on musikaalin ohjaajana onnistunut mm Kinky boots, Priscilla ja Pieni merenneito. Näitä olen ainakin nähnyt. Ja nauttinut Helsingissä ja Tampereella. 

Mutta Anastasia on reilu ja rempseä, leikkii lasten kanssa pelkäämättä että mekon tärkätyt röyhelöt. Kaikkea muuta. Koska kyseessä on tosi tarina naapurista, tai ainakin siihen kohtaan, kun hoviin hyökätään, ja rahvas haluaa tasa-arvoa ja leipää, ja lopettaa aristokraatin luokkana ja riistäjänä, koska olemme jo 1900-luvulla. 

Anastasia katoaa, piiloutuu, muuntuu toiseksi, rahvaaksi, joka luudalla lakaisee katuja.

Jatkuu seuraavassa numerossa... Eikun myöhemmin 


Sain lipun, kiitos, nautin, mitä parhaimmalla paikalla, teatteribloggaajan ja tamperelaisen teatterikerman keskeltä, olin kutsuvierasenskarissa 02.09.2022.


Tampereen teatteri
Anastasia
ohjaus Samuel Harjanne 
ENSI-ILTA 03.09.2022 klo 19.00 
 ESITYSKAUSI 2022 
   NÄYTTÄMÖ Päänäyttämö 
     KESTO 2 t 35 min, sisältää väliajan 
       Genre Musikaali 



Anastasia (Pia Piltz) katoaa, piiloutuu, muuntuu toiseksi, ei-prinsessaksi, rahvaaksi, joka luudalla lakaisee katuja. 

Häneen iskee silmänsä Deb Vaganov (Joel Mäkinen) kuin Kunniattomat paskiaiset elokuvan juutalaiseen tyttöön elokuvateatterin pyörittäjään ja itsenäiseen, kirjaa rauhassa lukevaan naiseen rakastunut natsi. Mäkisen esittämä Deb on negatiivinen, synkkä hahmo, joka kuitenkin haluaa hyvää, omasta mielestään. Hän haluaa tasa-arvoa yhteiskuntaan, mutta kohteeseen silti naisia halveksivasti. Deb on vallankumouksellinen. Tulevaisuuteen ja sosialismiin suuntaavaa, mutta hänen, ja tovereidensa käsimerkki muistuttaa kohta natsitervehdystä. Debin ja Anastasian kohtauksesta joistakin tulee mieleen Moulin Rouge, ja Goottilaisen tornin tapahtumat, jossa rikas tyhmä mies haluaa omistaa naisen, kurtisaanin.

Rasputinia emme näe, (ehkä joskus saamme ihan eri version, jossa myös Pussy Rioteja.) 

Musikaali on kiltti, rumia sanoja ei käytetä, jos sellaista esitystä joskus haluaa nähdä. Välillä. Vaikka näytelmä on vuorosanoiltaan siisti, niin katukuvassa on osin epätoivoisia naisia, jotka myyvät itseään. On vaikeat, sekasortoiset, muutoksen ajat. Osa kadun naisista kyllä pärjää. Etsitään Anastasiaa muistuttavaa nuorta naista kadulta, muttei kukaan heistä muistuta prinsessaa puheiltaan, ryhdiltään.


Huom:
Kun blogeissani kirjoitan, että jokin teatterin kohtaus muistuttaa kohtausta leffassa, niin se ei ole välttämättä kenenkään muun mielestä samankaltainen, parodia tai kunnianosoitus. Vaan lähinnä hahmotan esityksiä niin, ikään kuin rekonstruktoisin kohtauksen pala palalta, tai viittauksena. 









Tekijäloota:

NÄYTTELIJÄT

Pia Piltz
ANJA/ANASTASIA
Pia Piltz
Sinikka Sokka
LESKIKEISARINNA MARIA FEDOROVNA
Sinikka Sokka

Kaisa Hela
LILY
Kaisa Hela
Petrus Kähkönen
DIMITRI
Petrus Kähkönen
Ville Majamaa
VLAD
Ville Majamaa
Joel Mäkinen
GLEB
Joel Mäkinen

Elisa Piispanen
Elina Rintala
Annuska Hannula
Matti Hakulinen
Arttu Ratinen
Arttu Soilumo
Jon-Jon Geitel
Fanni Pennanen
Iina Suomalainen
Annette Lundell
Jenny Strandberg
Laura Ruusumaa
Samuli Pajunen
Riikka Riikonen
Davey van Pas
Chris Bewsher
Eleonoora Martikainen
Elina Haikka
Ville Mäkinen
Konsta Reuter
Aada Dahlgren
Venla Dahlgren
Viola Käki
Venla Takamäki
Eelis Koponen
Pontus Mäenpää
Eino Salonen





ENSI-ILTA 03.09.2022 klo 19.00 
 ESITYSKAUSI 2022 
   NÄYTTÄMÖ Päänäyttämö 
     KESTO 2 t 35 min, sisältää väliajan 
       Genre Musikaali 







 ESITTELY 

 Lue lisää Tampereen teatterin sivulta : " Loistelias musikaali ensimmäistä kertaa Suomessa! Tampereen Teatteri toi ensimmäisenä Suomessa ensi-iltaan loisteliaan Anastasia-musikaalin! 

Teatterillemme myönnettiin lupa tehdä vuonna 2016 kantaesitetystä ja Broadwayn valloittaneesta musikaalista oma versio. Musikaali pohjaa Romanovien suvun ja keisari Nikolai II:n perheen kohtaloon, ja siihen liitettyyn kiehtovaan mysteeriin. Taianomainen tarina kuljettaa Romanovien palatsista Venäjän vallankumouksen keskelle ja Pariisiin, missä nuori ja rohkea Anja etsii itseään ja menneisyyttään. 

 Suositusta animaatioelokuvastakin tutun tarinan on musikaaliksi luonut Tony-palkittu kolmikko: Terrence McNally, Stephen Flaherty ja Lynn Ahrens. Musikaalin ohjauksesta vastaa Suomen musikaaliohjaajien kärkinimi Samuel Harjanne, jonka meriitteihin lukeutuvat mm. menestysmusikaalit Pieni Merenneito, Kinky Boots ja Billy Elliot. 


Pääosassa Anastasian nimiroolissa nähdään teatterin oma näyttelijä – upea, lahjakas ja valovoimainen Pia Piltz. Musikaalin lavastuksesta vastaa Marjatta Kuivasto, jonka taidokkaasta ja upeasta lavastussuunnittelusta saatiin nauttia mm. unohtumattomassa Notre Damen kellonsoittaja -musikaalissa. "




Inspired by the Twentieth Century Fox Motion Pictures by special arrangement with Buena Vista Theatrical
From the play by Marcelle Maurette as adapted by Guy Bolton
ANASTASIA is presented by arrangement with Concord Theatricals Ltd.

www.concordtheatricals.co.uk " 

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Espoon Teatterissa, Louhisalissa, Rimini Protokollin teos UNCANNY VALLEY. Mikä tekee meistä robotteja? Mikä tekee roboteista meitä?

Suosittelen teatteria, Espoon Teatterissa, Louhisalissa, Rimini Protokollin teos UNCANNY VALLEY. Mikä tekee meistä robotteja? Mikä tekee roboteista meitä?

Päivän paras, ja rauhallisin luento. Myös sähköistävä.

Rimini Protocoll: UNCANNY VALLEY.

Automaattinen korjaaja korjasi automaattisesti, väärin.

Onko teoksen humanoidi, robotti Thomas Melle hän vaiko se? 

Onko vitsi, robotit ja koneet vievät kaiken työn? 

Espoon kaupunginteatterin Louhisalissa ensi-illassa Berliinissä vaikuttavan taiteilijaryhmän Rimini Protokollin teos UNCANNY VALLEY Taiteiden yönä 18.8. loppui juuri. Robotti, humanoidi esittää näytelmäkirjailijaa. Miten se eroaa nukketeatterista ja sirkuksen vatsastajapuhujasta? 

Robottia katsoessa ja kuunnellessa luottamus lisääntyy, kuten ihmistäkin kuunnellessa, jos on lisääntyäkseen. Lavalla oli replika robottikaksoisolento saksal näytelmäkirjailija Thomas Mellestä joka istuu nojatoolissa ja luennoi tunnin ajan itsestään, Turingista ja roboteista


Yleisö istuu, ja odottaa. Lava pn hämärä, siellä näkyy istuva mies. Onko hän oikea näyttelijä. Vaiko robotti. Pitkän ajan jälkeen valo syttyy tai valokeila aukeaa laajenee. Hän on robotti, ihmisen näköinen mies, joka istuu tyynesti 60-luvun nojatuolissa, jalka polvella. 


Hän on robotti. Kuulemme kyllä ihmisen nauhoitetun äänen. Liikkuuko hänen huulet, en muista. Silmät muistan, vähän väsyneet. Sanotaanko robotista hän. 


Noin tunnin ajan luentoa ja päiväkirjaa. Siinä ajassa hän on inhimillinen. Hän esittelee teatterin valospottirobotin joka on kuin suoraan Robocop-skifistä se pieleen mennyt robokytän prototyyppi. Joka ei totellut 

Pieni valospottirobo tottelee. 




Mitä siitä saa muutakin kuin skifiä ja Alan Turingin koskettavaa elämänkertaa?



Itse olisin aloittanut roboteista tai keinoälystä, ohjelmoinnista jo Ada Lovelacesta, lord Byronin tyttärestä, joka oli ensimmäinen ohjelmoija... " Ada Lovelace kuoli 36-vuotiaana syöpään vuonna 1852. Sitä ennen hän ideoi tietokoneen, kirjoitti sille ohjelman ja pohti, voiko tietokone ajatella. Ada oli ihminen, jonka supervoima oli mielikuvitus." kerrotaan Ylen artikkelissa Riettaan sekoilijalordin kolmekymppinen tytär aloitti digiajan (14.06.2022). Me näimme jo Gothic - yövieraat (1985) leffassa mm Mary Shelleyn ja Byronin, jolla oli mekaanisia ihmisenkokoisia nukkeja jotka soittivat pianoa, ehkä reikäkorttipianoa, sekä napatanssivat. 

Sitten olisin siirtynyt Hedy Lamarriin, joka " kehitti myös säveltäjä George Antheilin kanssa taajuushyppelyyn perustuvan hajaspektritekniikan, joka on perusta nykyisille mobiiliradiotekniikoille kuten CDMA:lle ja WLANille." Wikipedia. 

Sitten olisin siirtynyt Margaret Hamiltonin ikuiseen kuvaan, jossa hän seisoo itsensä mittaisen puhelinluettelopinon kanssa, eikä ne tietenkään puhelinluetteloita ole, vaan koodia, joka sai meidät kuuhun.... 



Mutta ei. Tässä lyhyehkössä esityksessä valokeilassa on Alan Turing, jota nöyryytettiin ja kidutettiin sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi, niin, että hän teki itsemurhan. 





Tekijäloota:


Tekijät:

Konsepti, teksti & ohjaus: Stefan Kaegi

Teksti, keho, ääni: Thomas Melle

Laitteet: Evi Bauer

Animatroninen robotti: Chiscreatures Filmeffects GmbH

Silikonipään valmistus ja viimeistely, hiukset ja värjäys: Tommy Opatz

Dramaturgia: Martin Valdés-Stauber

Videosuunnittelu: Mikko Gaestel

Musiikki: Nicolas Neecke

Tuotanto: Rimini Protokoll / kiertue: Monica Ferrari

Valosuunnittelu / kiertue: Robert Läßig

Ääni- ja videosuunnittelu / kiertue: Jaromir Zezula

Rimini Protokollin näytelmän on tuottanut Münchner Kammerspiele, yhteistyössä Berliner Festspiele – Immersion, donaufestival (Krems), Feodor Elutine (Moskova), FOG Triennale Milano Performing Arts (Milano), Temporada Alta – Festival de Tador de Catalunya (Girona) ja  SPRING Utrecht

Esitysoikeudet: Rowohlt Theater Verlag, Reinbek bei Hamburg


 


Kategoriat

Esittävät taiteet, More Than Human





Lue lisää juhlaviikkojen julkaisusta: 


" Rimini Protokoll: Uncanny Valley on osa Helsingin juhlaviikkojen, EMMA – Espoon modernin taiteen museon ja Espoon kaupunginteatterin yhteistä teossarjaa, jossa tutkitaan taiteen ja keinoälyn yhteyksiä.


Robotteja pidetään työkoneina, tehokkaina ja täsmällisinä tehtävien suorittajina. Tunnetason sekaannuksen välttämiseksi Saksassa käytettävät teollisuusrobotit eivät juurikaan muistuta ihmistä. Toisaalta Aasiassa on jo jonkin aikaa kehitetty ihmismäisiä robotteja, humanoideja, joita käytetään esimerkiksi hoivatyössä tai seksikumppaneina.


Ihmisen kaltainen ulkomuoto tekee koneiden hyväksymisen helpommaksi. Jos kone on kuitenkin liian ihmismäinen, alamme tuntea epätietoisuutta: mikä on ihminen, mikä on kone? Japanilaiset robotiikan tutkijat ovat kuvanneet tätä onttoa samankaltaisuutta termillä ’outo laakso’, englanniksi uncanny valley.


Muun muassa dokumenttiteatteriesityksistään tunnettu  Stefan Kaegi tekee Uncanny Valleyssa ensimmäistä kertaa yhteistyötä kirjailijan kanssa, muttei suinkaan näytelmää tilaamalla. Saksalainen näytelmäkirjailija Thomas Melle suostui toimimaan mallina hänestä tehtävälle replikalle, robottikaksoisolennolle.


Kun humanoidi ottaa kirjailijan paikan, kysymyksiä nousee väistämättä pintaan: mitä tapahtuu alkuperäiselle, kun kopio astuu esiin? Oppiiko alkuperäinen tuntemaan itsensä entistä paremmin tämän elektronisen kuplan sisällä? Ovatko kopio ja alkuperäinen keskinäisessä kilpailuasetelmassa vai tekevätkö he yhteistyötä?


Berliinissä vaikuttava taiteilijaryhmä Rimini Protokoll on perustettu vuonna 2000. Perustajajäseniä ovat Stefan Kaegin lisäksi kirjailija, ohjaaja Helger Haug ja teatterintekijä Daniel Wetzel.  Tuotanto tuotannolta kolmikko on laajentanut esityksen tekemisen tapoja ja tapaa luoda uusia perspektiivejä, joista tarkastella ympäröivää todellisuutta.


Rimini Protokoll kehittää näyttämöteoksensa, interventionsa, esitysinstallaationsa ja kuunnelmansa useimmiten yhdessä asiantuntijoiden kanssa, joiden toimintakenttä on muu kuin teatteri. Tämän lisäksi kolmikolla on tapana sekoittaa tiloja tai yhteiskunnallisia rakenteita teatterin muotojen kanssa. Useat heidän töistään ovat interaktiivisia ja tekniikalla leikitteleviä.


Ryhmän teoksia on nähty Suomessa aiemmin muun muassa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistossa.


Esitys on Espoon Kaupunginteatterin ohjelmistoa "





Esityksen jälkeen oli keskustelua:

SYVENNY IHMISEN ULKOPUOLISEN ÄLYN TEEMAAN. 

Feelings, communication and technology – a discussion on Uncanny Valley with Robert Läßig, Maria Oiva and Imanuel Schipper. Keskustelua vetää teatterikuraattori Julia Pajunen. Keskustelukieli englanti.



Tekoäly. Ehdottomasti tarvitaan queer-dataa. Ettei kaikki ole suppeasti vain valkoisten eurooppalaisten miesten töitä. 


Bilemusikaali Priscilla Helsingin kaupunginteatterin suurimmalla näyttämöllä jatkaa Pride-kuukautta, ja antaa kantaa queerien ja allyjen sateenkaari-lippuja

Helsingin Kaupunginteatterilla Stephan Elliott ja Allan Scott: PRISCILLA, AAVIKON KUNINGATAR. Bilemusikaalien klassikko. Ohjaus Samuel Harjanne.

kuva: Robert Seger

Bilemusikaali Priscilla Helsingin kaupunginteatterin suurimmalla näyttämöllä jatkaa Pride-kuukautta, ja antaa kantaa queerien ja allyjen sateenkaari-lippuja, ja sisällöllisesti voi ehkä kysyä, missä viipyy trans-laki? Pääkolmikko on vallan hurmaava, toki tunsimme Mitziä / Tickiä esittävän Lauri Mikkolan jo erinomaisesta musikaalista Kinky boots.

Bernadetten roolissa Clarissa Jäärni on upea, upea uusi tulokas. Ainakin minulle. Hänen hahmonsa on yhdistelmä Hannele Lauria, Kyllikki Forsellia sekä Sylvi Salosta, on röyhkeyttä, on tyyliä, on itsevarmuutta, viehkeyttä. 

Uusi tulokas on myös Niki Rautén tuossa Adamin / Felician roolissa. 


Kun on tekniikka ja sydän kohillaan niin kaikki menee oikein. Alussa kultaan pukeutuneella Teemu Sytelällä on Divine-maista rohkeutta kohdata yleisö. 

Viimeistään panseksuaalinen Kleopatra-numero I"m your Venus saa yleisön polvilleen. Ja mikä kärkikolmikko!🥂

#priscillaHkt #välitaukotviitti Tämä vasta eka osuus, mutta kärkikolmikolla on persoonat kohillaan kun muistelee elokuvaa. Lisää tekstiä tuonnempana jahka... 

No, tässä sitä tekstiä tulee... 



Ensin ajattelin upeaa upeaa Clarissaa liian nuoreksi rooliin, kun 90-luvun leffassa Bernadetteä näytellyt kulttinäyttelijä Terence Stamp, joka oli 60-luvulla dekadentein eurooppalainen mies, tai ainakin siksi hänet valittiin Fellinin elokuvaan (taide-elokuva, episodielokuva, kauhu, Edgar Allan Poe). 

Mutta äkkiä hän, Clarissa, Bernadette, ottaa lavan. 

Olemme hautajaisissa, Bernadetten partneri on menehtynyt. Olemme haudalla.  


Aivan alussa on drag queenien show ikävälle yleisölle. Kultainen catwalk on muuntunut hiemanko vähänkö falloksen muotoiseksi hautakiveksi. 

Mitzi yrittää taivutella keikalle mukaan surevaa diivaa Bernadetteä, trans-naista, joka oli aikoinaan kuuluin drag-tähti, sekä sähäkkää, arvelluttavaa uuden polven drag-artistia, gay-miestä Felicia/Adamia, joka palvoo kammottavaa Kylietä. 


Miten Mitzi saa nämä kissatappelevat eri aikakausien diivat samalle lavalle, ja samaan Priscilla-nimiseen keikkabussiin, jolla matkataan Australian aavikoita ja perähikiää läpi. Ilman että ottavat hengen toisiltaan. Tai kenguruilta. 

Mitzi, tai paremminkin Tick tarvitsee tämän keikan. Hänellä on oma painolastinsa, vastuunsa biseksuaalina miehenä. Joka on naimisissa. Naisen kanssa. Yllätys yllätys. 


Harvoin sitä näkee australialaista musikaalia. Tätä en ole alkuperäisenä musikaalina livenä nähnyt, mutta suomalainen musikaali ei häpeä, minkään rinnalla. Kumma että se pitää joka kerta sanoa. Sisältä ja ulkoa. 


Priscilla aavikon kuningatar elokuva vuodelta 1994 on yksiä lemppareitani, silloin ja nytkin.


Risto Kaskilahti tuntuu heittäytyvän liian nopeasti tunnelmaan ja innostuvan. Ehkä olen katsonut leffaa niin tiuhaan näinä vuosikymmeninä kun leffan öljyisissä haalareissa talsiva heppu on herkkävaistoisempi. Ja se ainoa oikea.


Täyden kympin esitys! 

Tai miinuksena Kylie, josta en todellakaan, vaikka kerran duetoi Nick Caven kanssa. Murder ballads-levyllä. 

Alkuperäisessä elokuvassa hahmo fanitti Abbaa. Muistan itsekin kuinka hurjaa sukseeta ja villejä faneja Abballa oli 70-luvun lopun hulppealla Australian kiertueella. 

Mutta nyt on Kylie, koska ei voi katsoa taaksepäin niin kauas Abban alkuun kuten 90-luvulla. Ties kuinka nuori hahmo on!


En ole koskaan ollut diskohile, vaan punk futurismi, uusromantiikka jne on ollut lähellä sydäntä. Kuten Pelle Miljoona lauloi halveksuvasti pinnallisista ihmisistä jotka diskossa persettä heiluttaa. 

En ole aiemmin ajatellut diskoteekin / klubien olevan pelastuslaitos ja turvallinen satama, yhteisö, jossa samanmieliset ihmiset, vähemmistöt, ja vähemmistöjen vähemmistöt kokoontuvat, ja tukevat toisiaan. 



Mitä ajattelin ennen näytöstä:

Seuraavaksi sitten Priscilla aavikon kuningatar musikaali Helsingin kaupunginteatterin suurimmalla lavalla. Elokuva rakastutti 90-luvulla tuoreeltaan, soundtrack piti hankkia silloin, vaikka en ole koskaan ollut diskohile, vaan punk, goth, barokki on ollut minua lähimpänä. Mutta vallankumous tulee tanssien. Hakaniemessä on 30 astetta kuumaa mitenköhän tuolla salissa sitten... 

No kuumahan siellä oli, monin tavoin





 SUURI NÄYTTÄMÖ – Eläintarhantie 5

 Ensi-ilta oli 25.8.2022. Minä näin matinean 27.08.2022 

Noin 2 t 30 min silkkaa iloa, hottia silmänruokaa, herkistymistä ja voimaantumista, sis väliajan

Kiitoksia Helsingin kaupunginteatterille lipuista! 




Priscillan tekijät ja taustaa 


Tekijäloota

Tekijät


Clarissa Jäärni

Satu BASSINGER


Lauri Mikkola

ANTHONY "TICK" BELROSE / MITZI MITOSIS


Niki Rautén

ADAM WHITELY / FELICIA JOLLYGOODFELLOW



Suvi Aalto

ENSEMBLE


Daniela Fogelholm

ENSEMBLE

Johanna Försti

DIIVA


Helena Haaranen

ENSEMBLE


Aleksi Johansson

BENJI


Jack Johansson

ENSEMBLE

Roderick Kabanga

ENSEMBLE


Risto Kaskilahti

BOB


Jisook Kim

ENSEMBLE

Heidi Kiviharju

ENSEMBLE

Paavo Kääriäinen

ENSEMBLE

Matti Leino

ENSEMBLE

Lasse Lipponen

ENSEMBLE


Maria Lund

DIIVA

Iivari Luomala

BENJI


Kai Lähdesmäki

ENSEMBLE

Martti Manninen

ENSEMBLE

Eveliina Määttä

ENSEMBLE

Alen Nsambu

ENSEMBLE


Mikko Nuopponen

ENSEMBLE


Tiina Peltonen

MARION


Raili Raitala

ENSEMBLE


Kosmo Salminen

BENJI


Kauri Sorvari

ENSEMBLE


Jennie Storbacka

DIIVA


Teemu Sytelä

ENSEMBLE

Christa Talikka

ENSEMBLE

Antti Timonen

ENSEMBLE

Leenamari Unho

ENSEMBLE

Mikko Vihma

ENSEMBLE


Kari Arffman

SUOMENNOS


Sanna Niemeläinen

SUOMENNOS


Samuel Harjanne

OHJAUS


Gunilla Olsson-Karlsson

KOREOGRAFIA


Eeva Kontu

KAPELLIMESTARI


Peter Ahlqvist

LAVASTUS


Tinja Salmi

PUKUSUUNNITTELU


William Iles

VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU


Toni Haaranen

VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU


Kai Poutanen

ÄÄNISUUNNITTELU


Aino Hyttinen

NAAMIOINNIN SUUNNITTELU





Musiikkina mm 

It’s Raining Men – Go West – I Love the Nightlife – True Colors – I Will Survive – Girls Just Want To Have Fun – Hot Stuff…


lue lisää Helsingin kaupunginteatterin sivulta:

" Sydneyläinen drag queen Tick houkuttelee ystävänsä Adamin ja Bernadetten mukaan esiintymismatkalle Australian takamaille. Adam on räiskyvä drag queen, Bernadette on jo jättänyt menestyksekkään drag-uransa taakseen, mutta suostuu lähtemään mukaan selvitäkseen miesystävänsä kuolemasta. "


Sekä:

" Diskohitit raikuvat ja toinen toistaan näyttävämmät asut vaihtuvat, kun Priscillaksi, aavikon kuningattareksi nimetty bilebussi kaahaa halki syrjäisen sisämaan glitteriä pöllyten ja kaikki valot loistaen.


”Tämä tulee imaisemaan mukaan kaikki bilehileet ja kyynikotkin”, lupaa ohjaaja Samuel ”Kinky Boots” Harjanne.


Luvassa on paitsi diskomusiikin siivittämä ja pukuloiston häikäisemä spektaakkeli vailla vertaa, ennen kaikkea sydäntälämmittävä tarina kolmesta erilaisesta ystävästä.


Priscilla on bileet, joita et halua missata. Ne bileet, joista kaikki puhuvat – syystä. Sinut on kutsuttu. "


Huom. Esityksessä on välkkyviä valoja ja voimakasta kielenkäyttöä.

Oikeuksia valvoo Nordic Drama Corner.


lauantai 10. syyskuuta 2022

KATOAMINEN – PASSIO Teatteri. Nyt jotain vallan muuta Espoon kaupunginteatterilla: TARI DORIS, MERI EKOLA JA KID KOKKO: KATOAMINEN – PASSIO 10.09.2022

KATOAMINEN – PASSIO Teatteri. Nyt jotain vallan muuta Espoon kaupunginteatterilla: TARI DORIS, MERI EKOLA JA KID KOKKO: KATOAMINEN – PASSIO 10.09.2022. 

Kun itselle jäänlähtö on jännitysmomentti: talvi on loppunut, mutta rikkooko jääröykkiöt grillikodan ja puuceen. Yksityinen kokemus, jolla voi olla merkitystä perheelle, jos tuvat hajoaa. 

 Teos oli  A I S T I T / coming to our senses -nykytaidekokonaisuuden tilausteos. 


Mutta mitä tarkoittaa Katoaminen? Usvaan? Mereen? Veden eri olomuodot eri aikoina. Veden Katoaminen. 


"Olen ei-binäärinen transihminen, ja kokemus näkymättömyydestä, väärinsanoitetuksi tulemisesta ja väärin nähtynä olemisesta on välillä todella vahva." 
kertoo tekijä verkossa etukäteen. 


Mitkä kaikki tekijät, elementit, tasot ovat läsnä, ymmärrettävissä, jaettavissa. 


Alussa näen tumman, mustan lavan. Lattia on musta, siinä on ainakin 12 kaiutinta, piuhoineen. 

Näen ihmisen mustalla säkkituolilla. Hän saa aikaan liikettä, suhinaa, ääntä, meren ääniä, tuulen ääniä, muutoksen ääniä? 


Seinälle heijastetaan mustalle taustalle valkoisin kirjaimin puhetta, runoa, päiväkirjaa. Ei tilitystä, se on huono sans. Ehkä kertomusta. Jossa on toistoa, rytmiä. 


Ihminen, tummassa rennossa asussaan kävele lavalla, ehkä hän tarttuu mikkiin puhuu livenä, katoaa tummiin paksuihin verhoihin. Tai savuun. 

Minne hän katoaa. Miksi hän ei ole. 



Nykyteatterin keinoin, tanssin, vai onko se tanssia kun jalat eivät liiku, vain kädet, vain kädet liikkuvat, kuin lehdettömän puun oksat, ehkä. 

Sanoma on tärkein. Oikeat sanat. Oikeat ilmaisut. 


Vierailuesitys, kuinka hienoa on Espoon teatterin, kaupunginteatterin vierailut, ja että niitä ehtii nähdä kulttuuria täynnä olevassa pääkaupunkiseudun syksyssä. 







Kesto
noin 1 t 40 min, ei väliaikaa

Esityskieli
suomi, tekstitys suomeksi ja englanniksi projisoituna näyttämölle

(Huom!
Esityksessä käytetään teatteriusvaa ja voimakkaan tuntuista ääntä.) 

Sain lipun Espoon kaupunginteatterilta, kiitoksia! Oli vain kaksi esitystä, näin jälkimmäisen, matinean. 









TYÖRYHMÄ

Ääni Tari Doris
Valo Meri Ekola
Teksti, esittäminen, kokonaisvastuu Kid Kokko

Tekstin dramaturgi E. L. Karhu
Esitysdramaturgi Anna-Mari Karvonen
Käännös, tekstitys H Ouramo
Bassoklarinetti, baritonisaksofoni Linda Fredriksson

Tuottajat Suomen Benelux-instituutti / Kati Laakso, Emmi Salminen sekä työryhmä
Yhteistuotanto Helsingin Juhlaviikot



TAUSTATIETOA

”Minua kiinnosti katoaminen aiheena – ja katoaminen on minulle tuttua, joten aloin kirjoittaa tekstiä, josta lopulta tuli tekstikonsertti.” Kid Kokko kertoo esityksestä Teatterin tiedotuskeskuksen haastattelussa. Tinfo 09.09.2021









Lue lisää:

OHJELMISTO
ESPOONTEATTERI

KATOAMINEN – PASSIO
TARI DORIS, MERI EKOLA JA KID KOKKO 

* "Katoaminen – passio -teoksessa kovat normittavat rakennelmat katoavat ja aukeaa muun alue, joka on suojaisa ja tilava, jossa on tilaa olla. Teoksen läpi kulkee häkellyttävän voimakas ja voimaannuttava äänikonsertti, joka yhdistyy veistoksellisen kauniiseen valon ja usvan aaltoiluun.

Passio, urkukonsertti, jään humina, jäätikön liikkeet, niin pienet, niin näkymättömät, niin valtavat, liikahdukset. Nämä liikahdukset. Kaikki nämä liikahdukset. Ja sitten: kaikki on toisin. Nyt kaikki on toisin.

Esityksen teksti ja esiintyjä ovat jatkuvassa transitiossa, sen keskellä. Näyttämöllä säkkituoli on myös meri, tuulitakki on myös tuuli, jätesäkki on elävä ja ihmeellinen. Teos on kirkas ja pehmeä, mahtipontinen ja helposti lähestyttävä. Kaikki katoaa vain saadakseen tilaa olla toisin. "




Taustaa:

 "Olen ei-binäärinen transihminen, ja kokemus näkymättömyydestä, väärinsanoitetuksi tulemisesta ja väärin nähtynä olemisesta on välillä todella vahva. Se, ettei asetu binääreihin, tai normeihin, vaan luo oman tilan, on yhtäältä voimaannuttavaa ja toisaalta sen myötä tuleva näkymättömyys on sekä suojaava että sortava. Minua kiinnosti, ja kiinnostaa yhä ryhtyä tutkimaan tätä katoamista. Mitä jos katoamiseen tarkentaa katseen todella tarkkaan, mitä se on? Mikä kaikki voi kadota? Mitä rakenteiden ulkopuolelta löytyy? Mitä jos kovat rakenteet katoavat – ja kaikki muut – millainen aukea siitä syntyy? Millaiset tuulet siellä puhaltavat? Minkälaisia heiniä siellä kasvaa?
Minkälaista siellä on olla? Haluan tehdä tilaa sellaiselle olemiselle. " 


Kid Kokon, Tari Doriksen, Meri Ekolan ja työryhmän teos Katoaminen - passio sai ensi-iltansa viime vuoden syyskuussa Helsingissä.


Esitys vieraili Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa ensi viikolla pe 9.9. klo 19 ja la 10.9. klo 15. Lippujen hinta on kaikille 10 €. 



 Lue juttu TINFO:n sivuilla 👉 https://www.tinfo.fi/fi/Kid-Kokko-mita-
kuuluu 

lauantai 7. toukokuuta 2022

Vallilan konepajalla Kansallisteatterin Faust

Vallilan konepajalla Kansallisteatterin Faust. Ensimmäisessä osiossa Vallilan Kansallisteatterin Faust on vanha mies, me sen joskus unohdamme, ja hän haluaa nuoruutensa takaisin ja seikkailut. Kuten saman ohjaajan Mestari ja Margarita näytelmässä myös tässäkin on mukana nukketeatteria. Juha Varis sopii myös seremoniamestariksi. https://t.co/WyV87sETNS


Jos Juha Varista ei valita Suomen Beetlejuiceksi niin häviää paljon.. 




Vallilan konepajalla Kansallisteatterissa todella astuu Faustin maailmaan, henkilökunta on pukeutunut karnevaalisesti, tummaan, äänimaailmasta vastaava luurangonlaiha rummuttaja narrinhatussaan....

26.04.2022

 https://t.co/sbxFL6Yj89 

#kansallisteatteri #kansallisteatterissa #vallilankansallisteatteri @vallilan_kansallisteatteri @mgassot #marcgassot 



Walpurgisnacht eli valpurinyö ja Faust ovat oikein sopivaa vappuaaton viettoa. Faust kirjana ja näytelmänä tulee nyt käytyä läpi ennen varsinaista valpurinyötä eli vappuaattoa. Hauska huomata, taas, luinka yhteneväinen, flirttaileva se on Saatana saapuu Moskovaan -romaanin kanssa https://t.co/EDdY1kUpKn


Suosittelen Faustia juurikin Valpurinyön, May Dayn, Beltanen  (= ”hyvä tuli”, kelttien pääjuhlia) aikana. Itsekin pääsee Valpurinyön juhliin mukaan. En ollenkaan ihmettele ihmisen halua palata tulen, rummutusten, uuspakanuuden äärelle, mm Viaporin Kekri, The Northman, folk-kauhu https://t.co/HaQUgGDo5e



Kirjasta, sähkökirjana. Kaksiosainen Goethen FAUST, Saga Egmont 2021, Valter Juvan suomennoksena. Kansallisteatterin näytelmän ensemble on miltei sama kuin Mestari ja Margarita, 2017.

Aulassa aaveet soittavat musiikkia, ja ensimmäinen kohtaus alkaa täältä... https://t.co/slaiKJVjp8


Eugène Delacroix: Faust and Mephistopheles on the Blocksberg (1826), Kupferstich von W. Jury nach Johann Heinrich Ramberg - Walpurgisnachtszene aus Faust 1, 

Franz Xaver Simm, for Faust https://t.co/lL36ZeV5CN

Myös instan kuvatietoja. 



Noitien kokoontumispaikka. 

Alueella on mystinen historia ja se on ollut monen myytin ja legendan inspiroija. Vuorella on myös ilmasto, joka on tyypillistä sitä noin kaksi kertaa korkeammalle vuorelle.

Johann Wolfgang von Goethe sisällytti vuoren vuoden 1808 ”Faust”-murhenäytelmä

”Faust”-murhenäytelmäänsä. Goethen tarinan mukaan noidat kokoontuivat vuorelle valpurinyönä, joka nykyään on vapunpäivää edeltävä yö.





tiistai 3. toukokuuta 2022

Q-teatterin Toksinen kabaree vappuriehaa 29.04.2022 ja elämäni kisailuja

Q-teatterin Toksinen kabaree oli silkkaa vappuriehaa 29.04.2022 ja elämäni kisailuja. Happi vähenee, vintti pimenee… Q-teatterissa nyt uusintaensi-illassa ollut Toksinen kabaree oli oikein freesi, hauska ja poliittinen. Vaikka kotimaisella musiikki- ja visailuviihteellä on pitkät perinteet, niin ihan oltiin saatu uutta irti. Olemme lähitulevaisuudessa, alus SS Tähtihiisi on matkalla Marsiin, koska ihminen on tuhonnut Maan. 
 
Teatteri. Q-teatterin TOKSINEN KABAREE - ja yleisö on villinä ja varsin vastaanottavainen. Tämäkin kabaree saa unohtamaan arjen, yksinäisyyden, luudat ja kirjat. Kysyy mikä merkitys viihteellä on. Perheohjelma, kisailu thalian taitureista ja matka, utopia Marsiin, planeetta Marsista, jota ei ole tuhottu. 
Vielä. 

kuva striimistä vuosi sitten


Kun Mantere käytti karaokessa provokatiivista natsimusiikkia ( Paljon on kessää jäljellä ) ja amerikkalaisia kansallismielisiä sarjakuvan ja kirjojen tekijöitä Rakkaani, Conan Barbaari näytelmässä. Niin tässäkin nostetaan pöydälle natsit Lapin sodasta, eugenestiikan kannattaja Kellogg's murojen isä (repliikeissä kehotetaan kooklaamaan, että kyllä se oli niin) ja moni muu asia.


Mikä lapsena ennen internettiä oli selkeesti hyvä ja kotoinen asia, kuten murojen syönti. Ja Thrillerin kuuntelu.

 

Maailmanloppu 1800-luvun lopulla, jolloin Lontoossa liikaa hevosia. Tai heidän jätöksiään. Nyt 2022, 2021 tai 2031 on lisää… ongelmia. Joista selvitään?

 

Poliittisesti kritisoidaan myös vasemmistoa. 


Olemme matkalla SS Tähtihiisi aluksessa, jossa on kapteenia ja korjaajaa, sekä kaksi skifiasuista miehistön jäsentä, tiedeupseeria ja mikäs se kolmas oli. Samalla kuitenkin kilvataan thalian mestareista, eli kuka tuoreista näyttelijöistä Ninna, Nanna vai Nunna voittaa impro-kisan, ja kenen matka, jäätyy pystyyn.


Juontajana on Kuikka Alahuikka ( roolissa Cabaretin seremoniamestari Miiko Toiviainen ), joka kilpailuttaa esiintyjiä mm klassikoiden äärellä. Harvoin sitä nauraa niin paljon Oidipuksen tarinassa kuin tässä. Eli Sattumanpyörä pyörähtää, eli kaikki on sattumaa. Ja valintaa. Luonnon valintaa?


Improvisaatioissa yleisö saa ehdotella jotain, mutta osallistua ei tarvi. Eikä saa. Hovimuusikkona, säestäjänä on Suppo Huvin, aika tutunkuuluinen, hm, roolissa ja koskettimilla Henri Lyysaari, myös säveltäjä.


Edetään kuten suomiviihteessä, jossa rillumarei on paikoillaan, ja samalla saadaan kerrottua - ja kyseenalaistettua - monta muutakin asiaa. Ironialla ja ilman. 



Kiitoksia lipusta! Mieluusti olin tällä matkalla.






Tekijäloota


TYÖRYHMÄ
teksti ja ohjaus: Juho Mantere
rooleissa: Miro Lopperi, Olli Riipinen, Miiko Toiviainen ja
Anna-Sofia Tuominen
lavastus ja pukusuunnittelu: Riina Leea Nieminen
valosuunnittelu: William Iles
äänisuunnittelu: Pekka Kiiliäinen

säveltäjä ja muusikko: Henri Lyysaari

 






Olen aiemmin törmännyt tekijöihin:


Juho Mantere

Hänen ohjaustöitä olen nähnyt mm 

Pelikanen, Teater Viirus, 2022

Donkey Hot, Q-teatteri, 2019, Puoli-Q:n näyttämö, mukana Tuominen ja Lopperi

Tohtori Frankenstein voittaa kuoleman, Teatteri Takomo, pääosassa Lopperi

Sekä tietysti Rakkaani, Conan Barbaari, Turun kaupunginteatteri, jossa pääosassa Miro Lopperi.

 


 

Olli Riipinen

Alien, Teatteri Takomo

Julia & Romeo, Kansallisteatteri

Kauppamatkustajan kuolema, Kansallisteatteri

 

Miro Lopperi

Seitsemän veljestä, Ryhmäteatteri

Karamazovin veljekset, Kansallisteatteri

Julia & Romeo, Kansallisteatteri

 

Anna-Sofia Tuominen

Jekyll & Hyde, Lahden Kaupunginteatteri, 2020

Matka maailman ympäri 80 päivässä, Musiikkiteatteri Kapsäkki, 2019-2020

 

Miiko Toiviainen

Kepeä elämäni, mm Q-teatteri

Cabaret, Turun kaupunginteatteri

Vampyyrien tanssi, Helsingin kaupunginteatteri










Kisailuja, mitå kotimaisia kisailuja ja tv-viihdettä tuli mieleen tästä esityksestä:

Aloin miettiä omia muistojani kisailuun ja visailuun parhaaseen ruutuaikaan ennen suoratoistoja ja tallentavia digibokseja. 


Luin ts kuuntelin loppuun Ismo Sajakorven Mä ja Kivikasvot, 50 ensimmäistä vuotta viihteellä kirjan. Jossa huomioitiin: 80-luvulla ei enää haluttu käsikirjoitettua viihdettä, vaan halvempaa kisailua. Vai oliko kyse 90-luvun lamavuosista, vai sekä että. 

Hyviä kisailuja minulle oli 90-luvulla Nyhjää tyhjästä, hieno impro-ohjelma, jota katsoin viideolta useamman kerran muistan osan Kari Heiskasen ja Riitta Havukaisen reploista ulkoa. Kesällä 1991 live-yleisön edessä. Juontaja Neil Hardwick antoi näyttelijöille tilanteet, ja yleisö loput. Paikkana oli vanha Ryhmäteatterin näytämö Pengerkadulla.

Thilia Thalia Thallallaa (1982–1985) oli aika juntti ja jähmeä kilpa, mutta siinä oli hienoja näyttelijöitä kuten Leea KlemolaMinua niin naurattaa, hah hah hah haa, Georg Malmsténin piisistä Mikki Hiiri ja vuorenpeikko. Ja Thilia Thalia (1998–2002). En nyt muista kuka kilpaili kummassa, kun välillä katsoi viideolta, välillä uusintana, välillä Areenasta. Nämä olivat kuitenkin kotimaisia visailuja joissa kilpailivat näyttelijät. 


Vedetään hatusta (2010-2018, MTV3) ohjelmasta en pitänyt paljoa, mutta huomioin vuonna 2010: Hannu-Pekka Björkman, Ria Kataja, Kari Ketonen.

BumtsiBum! (1997–2005) nimi tuli mm Brita Koivusen ja Viktor Kallborekin levyttämän käännösiskelmän Suklaasydän kertosäkeestä. Pianisteina Seppo Hovi ja Esa Nieminen. Seppo Hovi antoi nimensä Toksisen kabareen Suppo Huville


Suppo Huvi aka Henri Lyysaari, striimissä 2021 


En välitä Putoksesta, mutta sen hokemat ovat tulleet tutuiksi, kun useampi piiri niitä toistaa. TOKSINEN KABAREE viittaa Putouksen lisäksi mm isolla pandakarhullaan Masked singeriin, jota myöskään en katso, mutta ulkomainokset mm metrossa pistävät silmään. Näyttelijä Kari Ketosen lauantain Putous-ohjelmassa esittämä Putin-parodia on noussut otsikoihin Venäjällä ja Ukrainassa. (11/2014), lehtiotsikko. Ketosen Putin oli niin hyytävä että se haluttiin heti Iron Sky -leffaan
 
NoTV ( NO TV, 1990–1991, Kolmoskanava) ja siitä spin off Frank Pappa Show (1991–1994, Kolmoskanava, MTV3) ”Frank Pappa on poistunut studiolta”, ”Kosketelkaa toisianne!”, ”Armotonta menoa!” ja ”Bailatkaa ankarasti!” 
 
PTV:llä Folke Westin Musavisa 90-luvulla keskittyi hyvin ulkomusiikillisiin asioihin, itsekin oli mukana katsomossa joskus, Cafe Adlonissa kuvattiin. (Taisi olla vuosi 1993 jolloin minussa ei ollut mitään aitoa, oli piilolinssit, irtoripset, keinokuiteinen hopeinen 60-luvun mekko, Ultra braat, sukkanauhat, korsetti jne.)

Musiikkiviihdeohjelma Hotelli Sointu (2000-2001, YLE TV1, myöhäisillassa) vieraana tais olla kerran Michael Monroe (Long Tall Sally),Thee Ultra BimboosA. W. Yrjänä (Päämäärä). 


Menneitä aikoja, hyviä piisejä: 
Iltatähti (1973–1983, Yleisradio) mm Alice CooperAlwari Tuohitorvi (jonka keikalla kävin 70-luvulla) Lords of the New Church ja Motörhead. Ja Erkki Toivanen haastatteli Mud-yhtyettä. 
 
Zarkus Poussan Jokainen vieras on laulun arvoinen (2006, SUBTV) Poussa kirjoitti esitettävän piisin vieraan kanssa, ja sävelsi ja sovitti sen. 
 
Jyrki eli JYRK: (1995–2001, MTV3) oli livelähetyksenä sietämätön jos sattui kävelemään Lasipalatsin kulmilla, niin heti oli joku rastapää työntämässä mikkiä sieraimeen ja vaatimassa haastattelua ties mistä päivän polttaneesta kysymyksestä. En lukenut Jyrki-kirjaa mutta sen jälkeen tehdyt haastattelut kertovat monenlaisesta seksismistä, seksuaalista häirinnästä ja jokapäiväisestä häirinnästä. Olis ulkona riekkuva huastattelija tehnyt raporttia niistä. Todella surullista lukea niitä varsinkin Punks too -liikkeen paljastusten jälkeen. Nautin kun Jyrkissä esiintyi Demolition 23 eli Mike Monroe ja Nasty Suicide aka Jan Stenfors. Nytt kuuntelen tuota kirjaa äänikirjana. 

Kömpelö Onnenpyörä (Haluatko ostaa vokaalin? Kirjaimellisesti 1993-) 
 
Jukka-Pekka Palon Megavisa oli hyvin toksista kabareeta. 90-luvulla maikkarilla Jotain samaa oli Kuikka Alahuikan juontajan röyhkeydessä. 

Maailman ympäri (2000-2004) Minä en lähde maailman ympäri, minä lähden Tampereelle. 

Passi ja hammasharja (1996–1998) 
Uutisvuoto (1998-) 
 
Henkka on hiekkaa -show ( Yle TV1 musiikkiviihdeohjelma, 1979, Heikki Kinnunen) 
 
Hepskukkuu on (Yleisradio, viihdeohjelmasarja, 1979–1981. Kapellimestarina oli Olli Ahvenlahti.) " Hepskukkuusta on peräisin Village Peoplen ”Y.M.C.A.”-hittiä suomeksi esittänyt sketsi ”NMKY”, josta tuli elokuussa 2007 hetkeksi maailman katsotuin YouTube-video. Videolla esiintyy laulaja ”Gregorius” (Esko Nick), Olli Ahvenlahden orkesteri sekä Jari Samulinin tanssiryhmä.[4] wikipedia !
 
Lauantaitanssit on Mainostelevision vuosina 1970–1985 esitetty 

Menneitä aikoja, hyviä piisejä: 
Iltatähti (1973–1983, Yleisradio) mm Alice CooperAlwari Tuohitorvi (jonka keikalla kävin 70-luvulla) Lords of the New Church ja Motörhead. Ja Erkki Toivanen haastatteli Mud-yhtyettä. 
 
Zarkus Poussan Jokainen vieras on laulun arvoinen (2006, SUBTV) Poussa kirjoitti esitettävän piisin vieraan kanssa, ja sävelsi ja sovitti sen. 
 
Jyrki eli JYRK: (1995–2001, MTV3) oli livelähetyksenä sietämätön jos sattui kävelemään Lasipalatsin kulmilla, niin heti oli joku rastapää työntämässä mikkiä sieraimeen ja vaatimassa haastattelua ties mistä päivän polttaneesta kysymyksestä. En lukenut Jyrki-kirjaa mutta sen jälkeen tehdyt haastattelut kertovat monenlaisesta seksismistä, seksuaalista häirinnästä ja jokapäiväisestä häirinnästä. Olis ulkona riekkuva huastattelija tehnyt raporttia niistä. Todella surullista lukea niitä varsinkin Punks too -liikkeen paljastusten jälkeen. Nautin kun Jyrkissä esiintyi Demolition 23 eli Mike Monroe ja Nasty Suicide aka Jan Stenfors. Nytt kuuntelen tuota kirjaa äänikirjana. 

Kömpelö Onnenpyörä (Haluatko ostaa vokaalin? Kirjaimellisesti 1993-) 
 
Jukka-Pekka Palon Megavisa oli hyvin toksista kabareeta. 90-luvulla maikkarilla Jotain samaa oli Kuikka Alahuikan juontajan röyhkeydessä. 

Maailman ympäri (2000-2004) Minä en lähde maailman ympäri, minä lähden Tampereelle. 

Passi ja hammasharja (1996–1998) 
Uutisvuoto (1998-) 
 
Henkka on hiekkaa -show ( Yle TV1 musiikkiviihdeohjelma, 1979, Heikki Kinnunen) 
 
Hepskukkuu on (Yleisradio, viihdeohjelmasarja, 1979–1981. Kapellimestarina oli Olli Ahvenlahti.) " Hepskukkuusta on peräisin Village Peoplen ”Y.M.C.A.”-hittiä suomeksi esittänyt sketsi ”NMKY”, josta tuli elokuussa 2007 hetkeksi maailman katsotuin YouTube-video. Videolla esiintyy laulaja ”Gregorius” (Esko Nick), Olli Ahvenlahden orkesteri sekä Jari Samulinin tanssiryhmä.[4] wikipedia !
 
Lauantaitanssit on Mainostelevision vuosina 1970–1985 esitetty musiikkiohjelma. Laskiaispullan makuinen ja näköinen wanhan hyvän ajan ohjelma, jossa kaikki oli kilttiä ja hyvin. Ja ihmiset tanssivat. 



Eikä pelkästään humpasta ja jenkasta, vaan myös tok rok:
 
Rockstop! 1987–1992 Suomen Ylen TV2:ssa esitetty musiikkiohjelma.
   
Strada Yle Kulttuurin Yle TV1:lle tuottama viikoittainen ohjelma. (2008–2015 lähetetyn ohjelman kehittäjät: Juha Suomalainen ja Olli Kangassalo.)


Ei pelkästään aikuisten, vaan myös lastenohjelmista:

Huvitutti (1998–2003, TV2) mukana myös Tuttiritari

Viuluviikarit musiikkimaassa vuonna 1979.











Taustaa




Nyt 29.04. myös yleisö pääsee sisälle teatteriin katsomaan Q-teatterin hersyvää esitystä Toksinen kabaree!

Operaatio Tähtihiisi lähtee vielä 13 kertaa matkalle, jolla happi vähenee, vintti pimenee, korvamadot soi ja kuka pärjää missäkin putouksessa.. 









Lue lisää Q-teatterin sivulta:

"
Image

Juho Mantereen Toksinen Kabaree
palaa ohjelmistoon 15 esityksellä
huhti-toukokuussa 2022



TOKSINEN KABAREE 

Avaruudessa kukaan ei kuule nauruasi!

Vuosi 2031. Elämä maapallolla on muuttunut mahdottomaksi. Ihmiskunta ei ole kyennyt vastaamaan ajan haasteisiin; ekokatastrofiin ja pandemian lailla leviävään toksisuuteen.

Operaatio Tähtihiisi on ihmiskunnan viimeinen mahdollisuus. Suomalainen avaruuskorporaatio lastaa tähtilaivaan viimeiset luonnonvarat sekä kourallisen todistetusti terveitä ihmiskunnan valioyksilöitä. Alus suuntaa kohti kosmoksen pimeyttä tavoitteenaan löytää meille kaikille uusi koti.

Tähtilaivan keulabaarissa matkustajia hellii kotimaisen viihteen kovin kärki. Kosmiset uudisraivaajat saavat nauttia huikeista musiikkinumeroista, hulvattomasta improteatterista sekä kirjallisuuden kuolemattomista klassikoista.

Mitä kaikkia vaaroja nämä hyvyyden soturit matkallaan kohtaavat? Onko heillä toivoa, jos operaation suurin uhka löytyykin aluksen sisältä? Voiko pahuutta paeta?





"
sekä taustatietoa vuodelta 2021:

" Ohjaaja Juho Mantere on ohjannut aiemmin Q-teatteriin musikaalin Donkey Hot.
Mantere on ohjannut myös Turun ja Kotkan Kaupunginteattereissa.

Anna-Sofia Tuominen on aiemmin Q:ssa näytellyt Saara Turusen Tavallisuuden aaveessa, tällä hetkellä hän näyttelee Lahden Kaupunginteatterissa. Hänet tunnetaan myös yhtyeen Tilhet, pajut ja muut laulajana.

Miro Lopperi on näytellyt mm Suomen Kansallisteatterissa sekä Turun Kaupunginteatterissa.

Miiko Toiviainen näyttelee tällä hetkellä Turun Kaupunginteatterissa ja kiertää Suomea palkitulla monologillaan Kepeä elämäni

Olli Riipinen on näytellyt mm. Suomen Kansallisteatterissa. Hän on myös näytellyt Neumannia YLE:n radiokuunnelmassa Kaikki huutaa Dingo! "

Q-teatteri sivuilta.