Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Pirjo Määttä monologissa Lista Kansallisteatterin näytäntökauden avajaisissa 16.08.2018

Pirjo Määttä monologissa Lista Kansallisteatterin näytäntökauden avajaisissa 16.08.2018.  Jennifer Tremblayn mainio ja traaginen monologiesitys nähtiin Suomen kantaesityksenä myöhemmin Omaohjassa, jonne monologit myös sopivat. 




Kati Outinen ja Aino Venna antoivat maistiaisia näytelmästä Tainaron. Kansallisteatterin näytäntökauden avajaisissa 16.08.2018

Kati Outinen ja Aino Venna antoivat maistiaisia näytelmästä Tainaron. Kansallisteatterin näytäntökauden avajaisissa 16.08.2018

Eero Ahoa kuvasin Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisissa 23.08.2018

Eero Aho oli ihan Kekkosena 
kuvasin Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisissa 23.08.2018












Kinky Boots musikaalia kuvasin Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisissa 23.08.2018

Kinky Boots musikaalia kuvasin Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisissa 23.08.2018. Itse esitystä kävin tiiraamassa pariin otteeseen, ja myös kerran Tampereen Työväen Teatterilla miltei samalla kokoonpanolla. Suosittelen. Vähintään. Enimmäkseen somessa olen teatteribloggaaja, sekä kirjoitan popkulttuurista ja undergroundista. Mieluummin kuvaan. Kuviin ei tarvitse kääntäjää eikä oikolukijaa. Sopivaa musitella esitystä näin Priden aikaan. ihmisoikeudet ovat ihmisoikeuksia. 









tiistai 22. kesäkuuta 2021

Kokki, varas, vaimo, rakastaja näytelmän välitauolla Napoleon tutkaili teatterirahvasta

Valokuvaan teattereissa toisinaan väliajalla ja näytäntökauden alkajaisissa. Tältä näytti KOM-teatterin Kokki, varas, vaimo ja rakastaja näytelmän välitauolla kun itse Napoleoni, aika lyhyenläntä mies, tutkaili teatterirahvasta. KOMilla oli vapaat kädet tehdä Peter Greenawayn vuonna 1989 ohjaamasta ja käsikirjoittamasta modernista, vistosta taide-elokuvasta, klassikosta The Cook, the Thief, His Wife & Her Lover kotimainen näytelmäversio. Jossa kaikki oli paikoillaan. Myös klovneria. Houkuttimissa eli mainoskuvissa oli trumpahtavan kaltainen öykkäri, joka kuitenkin olin Greenawayn käsikirjoituksen mukaan, ei ameriikasta. Populismi vain houkutteli rahvaan teatteriin. Ja moni muukin asia. © Satu Ylavaara Photography 17.05.2017:


© Satu Ylavaara Photography 2017

Tietysti elokuvateatteri Orionissa oli spesu Greenawayn leffan näytös Kokki,
 varas, vaimo ja rakastaja, jossa oli mukana kotimaisen näytelmäversion porukkaa, näyttelijöitä ja ohjaaja.
Napoleonin ja Bertolt Brechtin välissä


Muuta näytöksestä, näytelmästä:








lauantai 27. maaliskuuta 2021

The Loving memory of Hans Rosling pressipremiääristä 16.03.2021 teatteri Viiruksessa

Teatteri. Terveisiä The loving memory of Hans Rosling pressipremiääristä Teatteri Viiruksesta tänään 16.03.2021. Oskar Pöystin englanninkielinen monologi esitettiin pienelle yleisölle ihmisiä. Tai siis kriitikkoja. Jo vain oli hyvä läksytys. Eikun luento. Myös teatterin taikaa... Mutta ovatko kriitikot ihmisiä? Näin voisi kysyä Birdman -leffan jälkeen. Mutta nyt Esitykseen. Jos pelkäsi, että nauraa väärässä kohdassa ruotsalaista puhetta, niin ei ollut mitään hätää. Esitys oli englanniksi. Tosin Oskar Pöysti pääroolissaan puhui sitä komealla ja herttaisella ruåtsalaisella aksentilla, very good, very good. Ens alkuun vastasimme kyselyyn, jossa vastasin enimmäkseen väärin. En tiedä, onko spoilausta, eli pillausta, juonipaljastusta jos kerron, että vastasin väärään suuntaan, pidin kehitysmaita kehittymättömimpinä. Kun pitäisi puhua kehittyvistä maista, eli low income countries, alhaisen tulotason maat. Esitys on lempeä, ja samalla tiikerinraivoilla räyh myös poliittinen, yhteiskunnallinen, humaani ja opettavainen. Hyvin yksinkertaisilla esineillä tämä Hans Rosling, joka ei ollut oikea Hans Rosling, vaan hänen rakastava ja rakastettava muistonsa, havannoi puheitaan, pylväsdiagrammeja ja prosenttejaan. 

Monologi oli sopivan mittainen. Menin sinne säkki päässä, eli haen infon vasta esityksen jälkeen, jos kirjoitan näytelmästä, ja jos haluan pitää itseni virkeänä ja korvat höröllä, myös silmätkin. Hieman oli outoa, ettei Pöystillä ollut nyt vihreätä tukkaa, harmi, mutta näyttelijän on uhrauduttava moneen. Huumori oli sopivasti maustettu, ja jaoteltu, milloin annetaan. Eikö kieli ollut niin lässyä kuin voisi luulla, vaan piti yleisön hereillä. Osa hörähtelikin naurusta. 

Teatterilla oli todella lämmin vastaanotto. Oli outoa olla aluksi suht tyhjässä teatterissa, vasta toista kertaa tänä vuonna, kun teatteri, kuten muutkin taiteenlajit ovat suljettuna heltsingissä. Vaikka teatterit ovat turvallisia paikkoja, kun olemme kasvomaskissa, läträämme käsidesiä, emme hiplaa emmekä nuole kaikkea, ja ostamme tai saamme liput etukäteen, joten meistä on kaikki tiedot teatterilla, JOS tartuntaketju lähtisi meistä vastuullisista teatterifriikeistä liikkeelle. Meidät olisi helppo löytää. Räkälässä näin ei ole. Eikä karaokessa. 


Olin läpeensä tyytyväinen tästä kutsusta.



“It is never too late to give up, so we might as well do that another time.” 
–Hans Rosling


Oskar Pöysti, pressikuva Cata Portin


Kuinka paljon vaikuttaa se, että näkee esityksen harvoin, harvoille teatteriesitykseen pääseminen on, eh, harvinaista. Vaikeaa. Mahdotonta. 


Live. Olen katsellut myös striimejä. Suoria lähetyksiä ja tallenteita. Tämä esitys liikkuu ja liikkuisi kyllä hyvin Viiruksenkin ulkopuolelle. 




Tekijä ja esittäjä Oskar Pöysti Ohjaus- ja dramaturgiatuki Antonia Henn, Ted Forsström Puvustus ja rekvisiitta Elina Riikonen Tekniikka Atte Pukero Tuottaja Hanna Sundman

Pituus 1 tunti Kieli Englanti (ei tekstitystä)

Livestriimatut esitykset 19.3 klo 19 / 25.3 klo 19 olivat, menivät, seurataan tilannetta

Esitykset Viiruksessa järjestetään mahdollisesti pandemiatilanteen parantuessa Liput  17,5 / 11,5 € (striimi)





"Luovuttaminen ei ole koskaan liian myöhäistä, joten voimme myös tehdä sen toisen kerran." 
–Hans Rosling "

Ensi-ilta 16.3.2021, kiertueella 2021–

Lue lisää Viiruksen sivulta:

“ Oskar Pöysti herättää Hans Roslingin muistin eloon Viirus-teatterissa 16. maaliskuuta 2021 Hans Roslingin rakastava muisti -esitys. Rosling on kouluttaja, joka tilastojen avulla esitteli maailmaa paremmin kuin koskaan onnistuneen Factfulness-kirjan sekä vilkkaiden ja pedagogisten luentojensa avulla, joista hänestä tuli maailmankuulu.

Mutta mitä Roslingilla on sanottavaa maailmasta tänään, neljä vuotta kuolemansa jälkeen? 

Oskar Pöystin tehtävä Hans Roslingin muistona on viedä viesti eteenpäin esityksessä, jossa sekoittuvat luento ja stand up -komedia, tosiasiat ja huumori. Hans Roslingin rakastava muisti ensi-iltansa 16. maaliskuuta 2121, ja se soitetaan keväällä Viirus-galleriassa. Näyttely kiertää myös vuonna 2021. “


No nythän tuo lainaus mäni göögle translaattorin mukaan eli päin pers vers, tässä aito teksti:

Kantaesitys, 16.3.2021, kiertueella 2021–

Oskar Pöysti herättää Hans Roslingin muiston henkiin teatteri Viiruksessa 16 maaliskuuta 2021 monologiesityksessä The Loving Memory of Hans Rosling. Rosling on kansansivistäjä, joka tilastojen avulla esitti maailman parempana paikkana kuin koskaan. Hänet tunnetaan Factfulness-kirjastaan ja vauhdikkaista ja opettavaisista luennoistaan, jotka tekivät hänestä maailmankuuluisan.

Mutta mitä sanottavaa maailman menosta Roslingilla on tänään, neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen? Se jää Oskar Pöystin selvitettäväksi, hänen viedessään Hans Roslingin sanomaa eteenpäin tämän elävän muiston roolissa esityksessä, joka sekoittaa luentoa, standup-komiikkaa, faktaa ja huumoria.

"




Malja teatterille tänä Teatteripäivänä 27.03.2021!

Kuva Viiruksesta ennen illan monologia The Loving memory of Hans Rosling pressipremiääristä (16.03.2021)



Täsä raileri: 

 



Instastani:

tiistai 23. helmikuuta 2021

Humiseva harju Seinäjoen kaupunginteatterilla toimi psykologisena trillerinä, kauhuromantiikkana ja kuitenkin kirjalle uskollisena

Olipa outoa olla teatterissa kuukausien jälkeen, aavemaista, ja sopi esitykseen. Seinäjoen kaupunginteatterin Humiseva harju luotti päänäyttämöllä traditionaalisesti sanan, ja katseen voimaan (ei kommervinkkeihin) ja psykologisen trillerin intensiteettiin. Olen lukenut viime aikoina paljon tuota genreä, ja havaitsin tässä samaa. Intensiteetti oli, pysyi ja vangitsi. Vaikka tarinan tiesi, kirjoina minulla on useampaa eri painosta, puhumattakaan elokuvista, minisarjoista ja näytelmistä. Tässä teatteri on parhaimmillaan. Minä uskon, koen, jaan kärsimykset, odotukset.

Väliajan jälkeen saimme kauhuromantiikkaa ja koreografia jossa Heathcliff ja Cathy kiertävät toisiaan on oma versio flamencosta, panttereiden vaarallisuudesta. Oopperan kummituksen kaltainen Rastaslaakson kartanon sali on ulkokultainen, yltiökultainen. Miksi naiseksi kasvamisessa on kyse minuuden luopumisesta 1700-1800-lukujen taiteessa. Mutta myös Heathcliff kesytetään. Kerran. Visuaalisesti persoonallisinta oli sade, vedentihkuminen. Sisällä Harjussa. Ei pelkästään rasismista, väkivallasta, kiusaamisesta, rääkkäyksistä, rakkaudesta, luokasta, kostosta, vääryyksistä, himosta, lapsista jotka eivät saa rakkautta. Suosittelen. Rakastan Humisevaa harjua - niin kirjaa, elokuvia, minisarjoja ja näytelmiä. Kuinka uudet sukupolvet löytävät sen. 


HUMISEVA HARJU

Kun ihminen hylkää luontonsa


Ensi-ilta 11.2.2021

Näyttämö Alvar

Kesto sis. väliajan 2 h 55 min


Alkuperäinen teksti Emily Brontë 

Dramatisointi Jo Clifford

Ohjaus Pauliina Salonius Suomennos Ville Koskivaara 

Cathy Heidi Ajanto 

Heathcliff Jussi Jätinvuori 


Esityskuvat: Jukka Kontkanen

 

Onko naiseksi kasvamisessa kyse minuuden menettämisestä, minuudesta luopumisesta, kun kielletään oma luonto, ja vastaanotetaan oma "luokka". Miksi Cathy muuttuu hienoksi neidiksi, naiseksi. Vaikka nauttii sitä ennen hulmuta paljain jaloin, kun kengät ovat uponneet suohon. Hulmuta tukka auki, ja takkuisena, iloisena ja vapaana ratsastaen, leikkien, miekkaillen. Aina koltiaisia ja jekkuja tekemässä. Ulkoilmassa. Vapaana kuin poika.... Vapaana. Miksi Cathy hylkäsi Heathcliffin. Cathy on kirjassa puettu kauniiksi nukeksi, jonka silkkimekkoa koirat eivät saa tuhota. Täydellisiä kiharoita ei saa sotkea. Cathy palaa oman luokkansa pariin. Miksi. Mikä Cathyn häikäisi. 

Seinäjoen versiossa myös Heathcliff häikäistyy, kun näkee Rastaslaakson kartanon, sisälle kurkistaessaan ikkunasta, ja nähdessään purppuralla päällystetyt tuolit ja miten hän kuvaa kristallikruunun kimmellystä itse sanaa käyttämättä, koska ei ole ennen kristallikruunua nähnyt.  

Kirjassa Cathy on tuo viisiviikkoisen Ratsaskartanon vierailun aikana, ja jälkeen siistitty, ja vastaavasti Heathcliff rähjääntyy. Häntä pidetään palvelijana, ei adoptoituna veljenä. 

- Olen mielelläni likainen ja vast edes likainen aina, sanoo Heathcliff kirjassa, muistaakseni. 

Kirjan kertoja Jenny kuvaa Heathcliffiä hyvännäköiseksi, valepukuiseksi prinssiksi. Meinasin kirjoittaa, että vähäpukeiseksi, ei Emily niin kirjoittanut! Mutta niin me sen luimme, ja koimme. Näimme. Kun näytelmän alussa pelokas Heathcliff nuorena poikana uskaltautuu pesusoikkoon Cathyn kanssa, niin he ovat tasavertaisia, he ovat yhtä. Niin kuin päivänsäde ja menninkäinen. Peikko ja keiju, välillä rooleja vaihtaen. Ystävyys, joka muuttuu rakkaudeksi. 

Kirjassa kertojana on myös Lockwood, ja tässäkin näytelmässä on hyvä, että hänet on tiputettu pois, että saamme kaksi tuntia ja 55 minsaa nauttia kokonaisvaltaisesta työstä, taiteesta, jossa ei ole turhaa. Kirjassa Lockwood nauttii, kuten minäkin kirjan lukijana, kuinka verkkaisesti tarina annetaan, luetaan, kerrotaan. Teatterissa on toisenlaiset säännöt. 

Istun salissa äärimmäisenä vasemmalla, kuinkas muuten. Olen äärimmäisen onnellinen, että näen elävää esitystaidetta, siinä silmien edessä, ja korvien läheisyydessä. Hajuja en tunne, olen niin kaukana. 




Isä lupaa tuoda markkinoilta vai oliko matkoiltaan, tyttärelle ruoskan, pojalle viulun. Mutta tuokin käenpojan, Heathcliffin, äpärän, likaisen kaltoin kohdellun pojan, kerjäläisen. 

Ensimmäisellä osuudella on hyvin rujo Humiseva harju, ja päähenkilöt ovat erittäin nuoria ja herkkiä. Päähenkilöt näyttelevät hyvin nuoria. Kun katsoo heidän pr-kuviaan ei voi uskoa, että ovat kuvan ikäisiä... Teatterin illuusiota. Mitä elokuvissa ei aina ole. Että aikuiset näyttelevät lapsirooleja. Mutta miten Heathcliff muuttuu tästä. Heathcliff (Jussi Jätinvuori) muuntuu ensin istuessaan tuolissaan kuin Alice Cooper valtaistuimellaan. Röyhkeä, letkeä asenne. 




Ensimmäinen koominen hetki tulee vasta kun Frances (Mia Vuorela), Cathyn biologisen veljen Hindleyn tuoma morsmaikku purjehtii lavalle. Olen pitänyt häntä aina valesairaana itsekkäänä hysteerikkona, mutta hänellähän on mielenterveysongelmia. Voiko hänelle siis nauraa. Hän hysteerisesti pelkää mustaa väriä, eikä halua nähdä sitä missään, koska se symboloi kuolemaa. Mutta hän tulee keskelle hautajaisia ja suruaikaa. Hyvin synkkää huumoria oli Emilyllä, kyllä.  

Hindley (Jani Johansson) on erilaista, adoptoitua, kaltoin kohdeltua veljeään kohti sadistinen surkimus, ja myöhemmin aggressiivinen juoppo öykkäri, kuten kirjassakin, ja tässä on jokin pilkahdus Donald Pleasenceä. 



Perheen isä Herra Earnshaw (Esa Ahonen) on jo kuollut, ja aiemmissa versioissa, kuten myös tässä mietin, mikä suhde isällä oli Nellyyn, mitä hän merkitsi Nellylle. Ja toisaalta oliko Heathcliff isän äpärälapsi. Hän vaikuttaa hyväntekijältä tuodessaan orpopojan kotiin, mutta toisaalta järkyttyy kun markkinoilla oli niin paljon kerjäläisiä, kun ei ole ennen ollut niin paljon! Tämä voi hyvinkin viitata myös nykyaikaan. Toisaalta isä sanoo Nellylle, että pistä tämä kukkaro visusti talteen, kun nykyään ei saa olla mistään varma. En muista sanatarkasti, mutta markkinoilla hevoskaupoista saadut rahat pitää piilottaa, ettei niitä varastettaisi. Pitääkö hän kerjäläisiä mahdollisesti varkaina vai omaa poikaansa. 

Pikka Nelly Dean (Mari Pöytälaakso) jää tässäkin mysteeriksi. Hän on palkollinen, mutta lasten leikkikaveri, sitten myös miltei äiti. Taloudenhoitaja. 

Näytelmä on siinä mielessä traditionaalinen, se tosiaan luottaa sanan voimaan. Nykyteatterin keinoja ei käytetä, ei videokuvaa, ei yleisön seassa ulvomista, ei vaijerilla kävelyä eikä pyörällä ajoa. Ei matkapuhelimia, ei sähköä. Tähän soppaan sopi tuollainen. Poikkeuksena kun Heathcliff ensimmäisen kerran kunnolla ruoskitaan, on äänimaailma kovaa, julmaa, kirskuvaa, industraalia ja lava peittyy verenpunaiseen valoon. 

Tehosteista upein on vesi, kuinka se hienon hienosti kihelmöi sataa katosta lattiaan, ei viitaten Samuel Fullerin elokuvaan Shokkikäytävä, vaan sataa, sataa, tihkuttaa, englantilainen sää, ja sataa sisällä, ämpäriä pitää siirtää. Rappeutuuko Humiseva harju, lahoaako. 

On selkeää, että teollinen vallankumous on tulossa, alkamassa, menossa. Miehet menevät lakkoon, ei, vaan miehet menevät rikkomaan koneet, jotka veivät heiltä työpaikat tehtaissa, luinko tämän kirjasta. Näytelmän taustalla se tietenkin on. Monet muutokset. Aallot. 

Kun rikkaat saapastelevat koreissa eli räikeissä vaatteissaan näyttämölle, he näyttävät naurettavilta. Niin meille katsojille, kuin aikalaisille työlisille ja köyhille, jotka eivät saaneet nauraa, kun olisi menettänyt työt tai maineen, selkäsaunan saaneet. Tai oikeasti ruoskittu. Ökyily rinnastuu myös nykyaikaan, onhan nytkin niitä hulluja jotka ostavat hirveän rumia isoja naisten käsilaukkuja, ruskeita merkkilaukkuja, jotka maksavat tuhansia euroja, ja sen takia heltsingissä ei saa Espalla olla kävelykatua, kun eivät ökyrikkaat voi viedä niitä laukkuja kotiin metrolla! 

Eli luokkaerot olivat silloin, ja nyt. Mutta kenellä on oikeus onneen, kenellä on oikeus tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. Kenellä on oikeus vapauteen. 

Tämä ei ole pelkästään rasismista, sadismista, parisuhdeväkivallasta. Koulukiusaamisesta, rääkkäämisestä, sadismista. 

Humisevan harjun, kodin rosoisuus on kodikasta heihin, polvihousuisiin aikuisiin miehiin otsatötteröineen verrattuina. 

Heathcliff on tullessaan outo peikkomainen poika, ulkopuolinen, kunnes Cathy rakastuu häneen. Kunnes Cathy hyväksyy hänet. Rakkautta vaille jäänyt poika rakastuu. 

Emily Brontën klassikkoromaanin Wuthering heights ( joulukuussa 1847 ). Näytelmäkirjailija Jo Clifford on ylpeä Humisevasta harjusta - kuten linkistä saamme lukea, ja taisimme saada lukea sen myös Helsingin kaupunginteatterin versiosta, Lauri Maijalan ohjaamana vuosi sitten. Transnainen Clifford tietää oman osansa ulkopuolisuudesta, sopeutumisesta ja vähemmistöstä. 

Koomisena ja goottilaisena hahmona on myös juoppo ja pessimistinen lääkäri Tohtori Kenneth ( mainio kirveellä veistetty Jukka Puronlahti, joka voisi olla myös Lucky Luken saluunasta ).




II osa

Välitauon jälkeen olemme Rastaslaakson kartanossa, ja sen salissa joka on ulkokultainen, yltiökultainen, pramea ja öky, Kaikki on kultaa, mikä kiiltää. Näky on upea, kauhuromanttinen, muistuttaen Oopperan kummitusta. Olemme tukahduttavasti gotiikassa, ja aikuinen, häikäilemätön Heathcliff on varsinainen näky, saappaissaan, pitkässä palttoossaan, pitkine hiuksineen. Tottahan toki hän on kauhuromanttinen sankari, antisankari, paha poika. Näin verkossa hauskan meemin jossa oli kiteytettynä Ylpeyden ja ennakkoluulon, Kotiopettajattaren romaanin ja Humisevan harjun miespäähenkilöt. Heitä kuvattiin lauseella He´s a jerk. Törppö, kusipää tai täysi ... Niinhän se on, mutta miksi rakastamme heitä. Tein Humisevan harjun soittolistaa, ja moni 80-luvun biisi sopi siihen ihan I hate myself for loving you:sta tuonne I love to hate you:hun. 

Cathy on aikuinen nainen, jossa myllertää monenlaiset tunteet. Hän on ruutitynnyri. Mutta hänen lähellään ei ole ollut aikoihin tulenlieskaa eikä liehuvaa liekinvartta.... Hän on pukeutunut upeaan karmiininpunaiseen silkkimekkoon ja kuristavaan korsettiin, koko huone on räikeä, kultainen lintuhäkki.


- Onko jokainen Heathcliff pohjimmiltaan Linton, kysyi Margaret Atwood romaanissaan Rouva Oraakkeli.  


Hurjaan punaiseen pukeutunut Cathy saa vieraakseen Heathcliffin. He kiertävät toisiaan kuin flamenkon koreografiassa, kuin kissat, isot kissat. Komea näky.


Sitten näyttämölle, saliin astuu Isabella (Henna Sormunen) viaton nuori hupakko, Edgarin sisko Lintonien dynastiasta, ja on ihan lääpällään Heathcliffiin. En ihmettele.

Isabellan nuoruutta, herkkyyttä ja sinisilmäisyyttä alleviivaa keltainen hieno mekko, kun tiedämme, mitä keltainen väri symboloi, mm elokuvassa Rosemaryn painajainen (toivo, epätoivo, viattomuus, törkylehdet, giallo, petturuus). Hän on oikein kaunis Hammer-tyttö, kuin 60-luvun Hammer studion technicolour värikkäistä kauhuelokuvista. Britanniasta. 



Näin tämän bloggajan lipulla, olen kiitollinen. Suosittelen, jos saatte lipun. Miten itse tämän koitte?




Kylläpäs tuntuu oudolta olla teatterissa helmikuussa 2021! Viimeksi teatterissa sai olla marraskuussa 2020 Tampereella. Olla yksin tyhjässä teatteriaulassa, Alvar Aallon suunnittelemassa tilassa, avarassa, osin hämärässä. Ulkona ulvoo tuuli, hieman, ja lennättää kevyttä lunta lumikasoja ja -vuoria pitkin. Kuin sopien tulevaan näytelmään. Todella aavemaista, dystooppista. Tähänkö maailma loppuu, tähänkö minun maailmani loppuu. Lumen saartaessa, katsomoon pääsee vain 20 henkilöä. Miltä se tuntuu näyttelijöistä, miltä valaisijoista.

Humisevassa Harjussa on jotain väärää ja vänkyrää. Monella tavalla kieroon kasvanutta, rosoista, likaista, ummehtunutta. Mutta se on myös talo, tupa, jonka katon alla ihmisen silmät kirkastuvat, näkevät, rakastavat, toivovat. Leikkivät ja nauravat. Toisaalta etuoikeutetut miehet hukkaavat kaikki mahdollisuutensa tehdä hyväntekeväisyyttä, lopettaa kurjuus. Toisaalta he hukkaavat etuoikeutettuina miehinä kokonaan koulutukseen, koska naiset ja köyhät eivät saa opiskella. Miehet eivät hoida tilaa, he tuhoavat. Muutakin. On uhkapelejä, on viinaa. Kaunis, synkkä Heathcliff nauttii kostostaan. Kylmänä.

Olemme selkeästi Englannissa, menneessä ajassa, nummilla. Vain parissa kohtaa sanotaan plikka, jolloin tarina vetää myös pohjanmaalle. 






Tekijäloota:

Cathy Heidi Ajanto 

Heathcliff Jussi Jätinvuori 

Nelly Dean Mari Pöytälaakso Hindley Jani Johansson Herra Earnshaw Esa Ahonen Frances Mia Vuorela Herra Linton Heikki Vainionpää Isabella Henna Sormunen Edgar Ville Orttenvuori Tohtori Kenneth Jukka Puronlahti  Hareton Viljami Käpyaho sekä Konsta Niemelä


Ohjaus Pauliina Salonius Suomennos Ville Koskivaara Lavastussuunnittelu Juho Lindström Pukusuunnittelu Riikka Aurasmaa Äänisuunnittelu Riku Metsä-Ketelä Valosuunnittelu Hannu Raja-aho Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Johanna Uusitontti Taistelukohtausten koreografia Ville Orttenvuori Tarpeisto Airi Lakso

Esityskuvat: Jukka Kontkanen Ennakkokuva: Emilia Boulevard ja Jukka Kontkanen


traileri:

 



Lue lisää Seinäjoen kt:n sivulta

Myrskyisä tragedia perustuu Emily Brontën luonnonvoimaiseen mestariteokseen.


" Humiseva harju kertoo villiluonteisen Cathyn ja perheeseen lapsena tuodun orpopoika Heathcliffin myrskyisästä suhteesta. Lapsuudesta aikuisuuteen kulkeva rakkaustarina on kuvaus ylpeydestä, luokkaeroista ja koston tuhoavasta voimasta.

Sisarustarina ja kolmiodraama on samalla kertomus vapautta janoavista ihmisistä maailmassa, jossa vain harvoilla on mahdollisuus vapauteen.

Helvetti on jossain, missä sinä et ole. 

Humiseva harju – Wuthering Heights (1847) on Emily Brontën alkuvoimainen mestariteos, joka jäi hänen ensimmäiseksi ja viimeiseksi romaanikseen.

Rakastit minua. Millä oikeudella jätit minut? "

Ikäsuositus 14 vuotta täyttäneet





maanantai 18. tammikuuta 2021

Beyond Bechdel: Katse Lavaklubilla 17.05.2018. Avoin feministinen luentosarja

Lavaklubilla ei ole ilmastointia, ja tunnelma on tosi kuuma. Syystäkin. Bechdelin testin jälkeen ja me toon aikana. Päivän teemana KATSE. Anu Silfverberg aloittaa.

pikamuistiinpanot:
- Vaikea läpäistä elokuva, jossa naiset keskustelevat keskenään. 

- Valkoiset miehet puhuu elokuvissa koko ajan 70%, päähenkilöt miehet.

- Naiset taas alasti tai puolialasti. Lopputeksteissä krediiteissä man ja girl. Ei woman.

- Naispääosien elokuvissa miehet puhuvat yhtä paljon kuin naiset.

- Elokuvissa naisen roolina on yleisimmin myyjä.
- Vain työttöystävänä, sivussa, hiljennettynä, kuten Manchester by the sea.

- Lastenkirjoissa ötökötkin on miehiä! Kaikki miehiä! Kunnaksen koiratkin miehiä. Mies on ihmisen normi. Paitsi Ronja.

- Eikö nyt saa mtn tehdä? Verhoven Ellelle kriitikko olisi antanut eri arvion me too:n jälkeen.
Kukaan ei sanonut, että Paul Verhoeven pitäisi poistaa kaanonista.
- Woody Allen ja Morrissey
- Lars von Trierin Elokuvien naisviha.

Miesten kirjoittama väite " Kieslowski ymmärtää naisia ..... "  saa aikaan puistatuksia. Ja naurunremakkaa:
Akka sohvalla lasipallon kanssa.

Miksi Rukajärven tie on kuin Diesel-mainos?

Jos ei kestä misogyniaa, pitää luopua taiteesta.


Ja fb:ssä:

" Ei ihme, että niin harva elokuva läpäisee Bechdel-testin (eli sen, että elokuvassa kaksi naista puhuvat keskenään muusta kuin miehestä), kun suurimman osan elokuvien kaikesta puhimisesta tekevät valkoiset miehet. Tässä melko hurjia lukuja. " lainaus Puddingin sivulta





Beyond Bechdel – Avoin feministinen luentosarja 19.4.–17.5.2018

Kenen tarinoita valkokankailla nähdään? Mitä väliä on sillä, miten naisia ja vähemmistöjä tv:ssä kohdellaan? Millainen on hyvä elokuva ja kuka sen määrittelee? Feministiset liikkeet ja kysymykset ovat muovaavat tv- ja elokuva-alaa vauhdilla, mutta työvälineitä feministiselle elokuvantekemiselle on vielä vähän. Suomen elokuvasäätiön sivulta

Anu Silfverberg, toimittaja: Anu ja ystävät -keskustelutilaisuus

" VIIMEINEN BEYOND BECHDEL -ILTA VALTAA LAVAKLUBIN!
Torstaina 17.5. Beyond Bechdel -illassa katsotaan katsetta – sekä katsojan että tekijän. Jos on yhä vaikea löytää elokuvaa, joka edes läpäisee yksinkertaisen Bechdelin testin, mitä se tarkoittaa katsojalle? Mitä elokuvan naiskuva tarkoittaa tekijälle? Onko "miehiselle katseelle" vaihtoehtoja? Toimittaja ja kirjailija Anu Silfverberg alustaa lyhyesti elokuvan katsomisesta metoon jälkeen, paneelikeskustelussa asiaan pureutuvat ohjaaja Leea Klemola ja elokuvatutkija Anu Koivunen.
LAVAKLUBI (Läntinen Teatterikuja 1) to 17.5. klo 19–21!

MIKÄ BEYOND BECHDEL?
Viime vuosina feministiset liikkeet ja kysymykset ovat muovanneet tv- ja elokuva-alaa vauhdilla, mutta työvälineitä feministiselle elokuvantekemiselle täytyy kehittää edelleen.
Beyond Bechdel -luentosarjassa pohditaan, miten kertoa feministiä tarinoita ja miksi. Neljä asiantuntijaa käsittelevät luennoissaan eri puolia käsikirjoittamisen ja elokuvantekemisen feministisistä kysymyksiä ja jakavat onnistuneita esimerkkejä ja työkaluja tekijöiden käyttöön. Luennoitsijat kertovat, miten elokuva-alan rakenteita tulisi muuttaa, jotta ala ja kerronta olisivat tasa-arvoisempia.

MITÄ SIITÄ JÄÄ?
Luentosarjan päätteeksi toimitamme aiheesta maksuttoman julkaisun tekijöiden käyttöön.
Luennot on suunnattu erityisesti elokuva-alan ammattilaisille, mutta ne ovat avoimia kaikille kiinnostuneille.

Yhteistyössä:
Ruskeat Tytöt –media
Suomen elokuvasäätiö
Taideyliopiston teatterikorkeakoulu
WIFT Finland ry

Suomen kulttuurirahasto ja Audiovisuaalisen Kulttuurin edistämiskeskus tukevat hanketta. "  lainaus Beyond Bechdel fb-sivulta


Omia Bechdelin testejä popkulttuurissa ja undergroundissa:

Läpäiseekö Simpsonien jakso jossa vieraana on Alison Bechdel sarjakuvamessuilla tuon Bechdelin testin? Ironisesti Marge innostuu väittämästä - ja haluaa heti kertoa sen - miehelleen.



Siinä on harvinainen #allfemalepanel eli all female panel. Paneeli, joka koostuu vai naisista.
Testissä mitataan kuinka paljon naisilla on itsenäisiä vuorosanoja.








Seminaarin jälkeen fb:

Anu Silfverbergin terveiset:
Hei kaikki, kiitos mahtavalle yleisölle ja vieraille! Moni pyysi linkkejä juttuihin, joihin viittasin torstai-illan keskustelussa. Tässä muutamia:
Jill Soloway “female gazesta”: https://www.toppleproductions.com/the-female-gaze
Datavisualisointi: Bechdel-testin läpäisevät elokuvat ja tekijöiden sukupuolten vaikutus tuloksiin: https://pudding.cool/2017/03/bechdel/index.html
Datavisualisointi: miehet puhuvat elokuvassa: https://pudding.cool/2017/03/film-dialogue/
Anun ja kumppaneiden kirjoitus Guardianissa Bechdel-keskustelusta Ruotsissa: https://www.theguardian.com/commentisfree/2013/nov/27/swedish-cinema-bechdel-test-works
Geena Davis -instituutin julkaisuja sukupuolesta ja mediasta, tosi paljon kiinnostavaa dataa: https://seejane.org/research-informs-empowers/data/
Anu Koivusen vinkkaama teos elokuvatutkimuksesta: http://www.oapen.org/search?identifier=607771
Tuhansien elokuvien Bechdel-listaus: https://bechdeltest.com









kohokohdat mustavalkoisella viideolla juutuupissa: