Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Ei hassumpi joulukauden avaus suvun kesken saagassa: Fanny ja Alexander Helsingin kaupunginteatterilla, päänäyttämöllä

Ei hassumpi! Eilen 30.11.2022 koitti joulukauden avaus suvun kesken saagassa: Fanny ja Alexander Helsingin kaupunginteatterilla, päänäyttämöllä. Tässäkin näyttelijän valinnoissa kehikkona ohjaaja Paavo Westerbergin ohjaama Kolme sisarta Kansiksessa ja Hamlet Turun kaupunginteatterilla. Sekä Olavi Uusivirran päärooli Hamletissa Kansiksella. Vaikka Bergmanin teoksessa käydään läpi Macbethia. 


Helsingin Kaupunginteatteri – Fanny ja Alexander – Kuvassa Elena Leeve – Kuva Otto-Ville Väätäinen 




Ingmar Bergman
FANNY JA ALEXANDER
Spektaakkeli täynnä elämänvoimaa



Shakkia pelataan kuoleman kanssa, Bergmanin elokuvat ovat läsnä näyttämöllä, jossa katsotaan näytelmää näytelmän sisällä. Tai näytelmän harjoituksia. Seitsemäs sinetti rakentuu katsojan silmien eteen, rutto tuo mieleen koleran, ja tietysti tämän nykyisen pandemian. 


Teoksen 1. osa on yhtä kaunista ja rumaa joulujuhlaa hiprakkaista kekkulointia fetsit päässä.

Kun taas 2. osa jyrkkää kieltämistä, minimalismia.


Ingmar Bergmanin muutkin työt teatterissa ja valkokankaalla olivat läsnä. Myös henget. Ritari pelaa kuoleman kanssa shakkia. Illuusio, nukketeatteri.

Mielikuvitus ja luovuus, hauskat juhlat ja perheelle ruokaa. Iloa, yhdessäoloa. 

versus patriarkaatin, pappien, piispojen, lain sadismi kieltäminen, kieltäytyminen. 


Lava oli pyörivä, itse asiassa kaksi lavaa pyöri. Pyörii. Uloimmassa niistä, ja meitä lähinnä näkyi tummat kulissit, ja niiden ikkuna-aukot, jotka kulkivat ohitsemme. Kuin olisimme olleet laterna magican, taikalyhdyn seuraajan sisällä. 

Uuden oudon aparaatin, kojeen, joka näyttää ihmeellisiä eläviä kuvia, elokuvan synnyn, tivolissa tai varakkaan ihmisen kotona. Ja samalla, kuten Cocteau lausui, jokainen ruutu vie lähemmäs Loppua. Godardin mukaan taas elokuva on totta 24 ruutua sekunnissa. 

Mutta mitä Shakespeare kirjoitti näyttelijöistä, ja miksi....




Sain lipun, kiitämme kokemuksesta! 








Ingmar Bergman

FANNY JA ALEXANDER

Spektaakkeli täynnä elämänvoimaa





Tekijäloota:


Paavo Westerberg

TEKSTIN SOVITUS JA OHJAUS


Elina Hytönen

ALKUTEOKSEN SUOMENNOS


Sanna Salmenkallio

SÄVELLYS JA ÄÄNISUUNNITTELU


Antti Mattila

LAVASTUS


Anna Sinkkonen

PUKUSUUNNITTELU


William Iles

VALOSUUNNITTELU


Jaakko Virmavirta

ÄÄNISUUNNITTELU


Jaana Nykänen

NAAMIOINNIN SUUNNITTELU


Henna Piirto

DRAMATURGI






Näyttämöllä:

Eero Aho (vier.)

EDVARD VERGERUS


Elena Leeve (vier.)

FANNY EKDAHL


Rea Mauranen (vier.)

HELENA EKDAHL


Anna-Maija Tuokko (vier.)

EMILIE EKDAHL


Olavi Uusivirta (vier.)

ALEXANDER EKDAHL


Rauno Ahonen

ARON


Veera Anttila (vier.)

MAJ


Helena Haaranen

BLENDA VERGERUS


Pekka Huotari

OSCAR EKDAHL


Sanna-June Hyde

LYDIA EKDAHL


Santeri Kinnunen

GUSTAV ADOLF EKDAHL


Jouko Klemettilä

ISAK JACOBI


Jari Pehkonen

CARL EKDAHL


Emmi Pesonen (vier.)

ISMAEL


Leena Rapola

JUSTINA


Raili Raitala

ALMA EKDAHL


Aino Seppo

HENRIETTA VERGERUS







Lue lisää Hgin kt:n sivulta: 


" Fanny ja Alexander on Ingmar Bergmanin osittain omaelämäkerrallinen sukusaaga 1900-luvun alun Ruotsista.

Alexander ja hänen pikkusiskonsa Fanny elävät onnellista lapsuutta värikkään ja boheemin teatterisukunsa keskellä, kunnes heidän isänsä kuolee ja äitinsä menee uudelleen naimisiin papin kanssa. Lasten äiti Emilie kuvittelee saavansa uuden onnellisen perheen, mutta uusi mies paljastuukin pelottavaksi tyranniksi, joka ottaa erityisesti Alexanderin julman vallankäyttönsä kohteeksi. Alexanderin vilkas mielikuvitus auttaa häntä selviytymään ja näkemään asioita, joita muut eivät näe.

Fanny ja Alexander tuo näyttämölle myyttisen ja mielikuvitusrikkaan maailman, jossa värikkäät roolihenkilöt ja perhedraama, sekä karnevalistinen näyttämöfantasia ja lapsuuttamme ympäröivä todellisuus avautuvat ja risteävät kiehtovina kuin kaleidoskooppi lapsen silmissä.

Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä on luvassa voimaannuttava tarina, joka valaa uskoa selviytymiseen ja elämän voimaan. Tämän upean näyttämöspektaakkelin kruunaa todellinen suomalaisen teatterin dreamteam, sillä ohjaaja Paavo Westerbergillä on käytössään työryhmä täynnä tähtinäyttelijöitä.

Fannyn ja Alexanderin alkuperäisteoksen esitysoikeuksia valvoo Ingmar Bergmanin säätiön puolesta Josef Weinberger Limited, Lontoo.

Paavo Westerbergin dramatisoinnin esitysoikeuksia valvoo Agency North Oy.

Esitys sisältää voimakkaita kohtauksia, emme suosittele sitä alle 15-vuotiaille." 

Minä valitsin sinut Hgin kaupunginteatterilla.

Ja taas mennään... Minä valitsin sinut Hgin kaupunginteatterilla. Olin elokuussa avoimissa harkoissa joissa ratkiriemukasta menoa kenkkuilevan toimistotoolin (tuolin) kanssa. Nyt näen koko esityksen, joka kepeästi, ironisesti, koskettavasti kertoo lesboparin arjesta unelmista ja lakimuutoksista. 

#välitaukotviitti 02.12.2022.






Laura Lehtola – Milja Sarkola
MINÄ VALITSIN SINUT
Parisuhde ajan armoilla




Pienellä näyttömöllä kulissit vaihtuvat tiuhaan. Näyttämöllä ei ole turhaa. 

Koskettavuuden ja komedian välillä taiteillaan ja vuorotellaan. Asia on tärkeä. Mutta yleisö saa viihtyä. Nauraa tunnistettaville asioille. Itselleen. Osa on yhteistä naurua. Nauretaan yhdessä. 

Osin romanttisena komediana toimiva kotimainen kantaesitys oli kiinnostavien teosten listalla. Kirjaa en ole lukenut.

Tänä vuonna helsinkiläiset esittävän taiteen teatterit ovat kunnostautuneet varmojen musikaalien, klassikkojen ja farssien lisäksi myös diversiteettiin. Että kenen tarina kerrotaan. Kuka saa äänen. Kenen näkökulmasta.

Aluksi on kimppakämppä, jonne muuttaa maalta hyvinkin vastakkainen hahmo, Elisa ( roolissa Misa Lommi), hetero introvertti rauhallinen nuori nainen, opiskelija jolle kaikki on jämptiä, suunniteltua ja selvää. Tulevaisuus, päivä, viikko. Vaatteet viikataan. Äiti tuo pakkaseen marjoja. 

Kämpässä asuu jo rempseä ekstrovertti puhelias impulssiivinen lesbo nuori nainen, boheemi tuleva kirjailija Saara, roolissa Wenla Reimaluoto. 

Mutta / ja he rakastuvat, mutkan kautta. Ja toinen haluaa pysyä kaapissa, eikä tulla nähdyksi uutisissa Pride-tapahtumassa. Aikaa kuluu ja biologinen kello tikittää. Kuinka heiltä onnistuu hoidot ja tapaamiset. Jos hedelmöityshoitoon tahi -tapahtumaan pitää saada psykiatrin lausunto pelkästään lesboparilta, niin mihin tämä maailma menee. 

Näytelmän ajan 1. puoliskolla miespuolinen haastattelija sateenkaariperheen tutkija (roolissa Pyry Nikkilä) seisoo taka-alalla. Tai on läsnä kohtauksissa. Hän ikään kuin kuulee, näkee kaiken, kuten teatterin katsojakin. 

Hänelle kerrotaan ummet ja lammet sateenkaarevan ihmisen historiasta, ja valinnoista, motiiveista. Mitä tutkija nyt haluaakin kysellä.

Miten pienen paikkakunnan keski-ikäiset, tavalliset vanhemmat suhtautuvat siihen, että heidän kympin tyttö, tyttärensä lopulta ilmoittaa olevansa lesbo.

Sisältää seksikkäitä kohtauksia. Ei tarvitse sisältövaroituksia. Katse ei ole tutkistelevä. Pyry Nikkilä on tuttu myös romanttisesta komediasta Kansallisteatterin lavalla, toki muistakin Kansiksen esityksistä sekä Q-teatterin Tavallisuuden aaveesta, että Ryhmäteatterin esityksestä Harriet, joka oli myös Milja Sarkolan käsityötä, hyvinkin henkilökohtaista. 

Farkkuvalinnat erinomaisia. Samoin kissa. Mainiota niukkaa lavastusta, joka kuitenkin koko ajan liikkui. Unto Nuoran esittämä isä ja teini olivat myös mainioita pieniä, rehellisiä kuvia. Samoin Hanna Raiskinmäen esittämä taapero. 

Itse asiassa näkisin tämän myös minisarjana suoratoistolta. Ainakin näin hyvin tehtynä. 

Sain lipun, kiitän teatteria! 








Tekijäloota:

Näyttämöllä:

Wenla Reimaluoto (vier.)

Misa Lommi

Vappu Nalbantoglu

Pyry Nikkilä (vier.)

Unto Nuora

Hanna Raiskinmäki (vier.)

Kaisa Torkkel



Laura Lehtola

DRAMATISOINTI


Milja Sarkola

DRAMATISOINTI JA OHJAUS


K. Rasila

LAVASTUS


Emilia Eriksson

PUKUSUUNNITTELU


Kari Leppälä

VALOSUUNNITTELU


Aleksi Saura

SÄVELLYS JA ÄÄNISUUNNITTELU


Tuula Kuittinen

NAAMIOINNIN SUUNNITTELU


Henna Piirto

DRAMATURGI






Lue lisää Hgin kt:n sivulta: 

" Hoasin solukämppä viskaa yhteen kaksi hyvin erilaista nuorta naista: Elisa on ulkoisesti hillitty, juuri maalta kaupunkiin muuttanut kauppatieteiden opiskelija ja Saara karismaattinen, boheemi kirjallisuuden opiskelija. Vastoin odotuksia naiset rakastuvat toisiinsa. Kaksitoista vuotta myöhemmin heillä on pieni poika ja asuntolaina. Sitten Saara rakastuu taas.

Kun Saara ja Elisa rakastuvat yllättäen toisiinsa, eletään 2000-luvun alkua, ja he joutuvat miettimään, mitä muut heidän suhteestaan ajattelevat. Mutta vuodet kuluvat, parisuhde vaihtuu perheeksi ja jossain vaiheessa ulkoapäin tuleva painekin hellittää.

Näytelmän keskiössä on kahden erilaisen ihmisen pitkä parisuhde. Elisa on perinteinen, maalta kotoisin ja vahvasti kiinni vanhemmissaan. Saara on räväkkä kaupunkilainen, joka ei aina muista kohdella läheisiään reilusti. Esiin nousevat myös vanhemmuuteen ja perhearkeen liittyvät kysymykset.

Elokuvamaista kerrontaa hyödyntävä Minä valitsin sinut on raikas ja lämmintä huumoria sisältävä näytelmä parisuhteesta 2000-luvun Helsingissä. Se kuvaa terävästi ja hellästi koko ihmissuhteen kaaren jalat alta vievästä rakastumisesta kaurapuuron makuiseen arkeen.

Näytelmä perustuu Laura Lehtolan samannimiseen romaaniin Minä valitsin sinut (2020). Hän on dramatisoinut teoksen näytelmäksi yhdessä ohjaaja Milja Sarkolan kanssa. " 




Helsingin Kaupunginteatteri – Minä valitsin sinut – Kuvassa Wenla Reimaluoto, Misa Lommi ja Pyry Nikkilä – Kuva Ilkka Saastamoinen



keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Saara Turunen: Järjen hedelmät upeeta ja mahtavaa Q-teatterissa. Niin arjessa kuin juhlassa.

Saara Turunen: Järjen hedelmät upeeta ja mahtavaa Q-teatterissa. Niin arjessa kuin juhlassa. 

Saara Turusen Järjen hedelmät on nyt trilogian viimeisin osa. Ja vaikeaselkoisin. Ja helpoin. Turusen absurdismi ja surrealismi on jotenkin ranskalaisen, espanjalaisen ja italialaisen makuinen, eri variaatioin. Vaikka katsomme hyvin suomalaisia henkilöitä. On paljon vuorosanattomuutta, mutta musiikki, sen tuomat viitteet, ja fiilikset assosioivat ja virittävät tunnelmaan, kohtaukseen. Teos koostuu episodeista, huoneista. 

Väliaikaa ei ole. 



On hukassa oleva haikara. Kujalla. 

On beige keski-ikäinen nainen joka on hyvin suomalainen, kaikelle on paikkansa, ja kaikki on jämptisti paikoillaan. Hänen arkeensa, tai kotiinsa, ei sisälly mölyäviä kakaroita tahmain lakritsinaamoin. Kun nättiä sukkaa kudotaan mallin mukaan, niin langassa ei saa olla solmuja. Ei ainakaan umpisolmuja. 



Mutta hän ei asu yksin. Hän neuvoo myös miten paita silitetään. Tai miten likainen pöytä pyyhitään. Anna kun minä. Arki raksuttaa mukavasti, mutta sitten hän näkee oudon olennon talon aulassa. 



Onko se koronan aikainen metallimies, siivooja vai luurankomies. Ovatko muut reviirille tulevat karnevalistiset hahmot osa danse makabrea, kuoleman tanssia. Vaiko vaan elävämmät naapurit, ihmistyypit. Nainen tietää miten käyttäytyä häissä ja hautajaisissa. 



Kun taas nuorempi nainen itkee, kirkuu ja rukoilee lasta kuten raamatun Saara. 

- Mutta ei täällä ole tapana tuolla sanoo, sanoo pappi. Mies. Joka tykkää soittaa skittaa srknuorille ja muillekin. 



Samainen nuorempi nainen kirjoittaa läppärillä, hän on luovan työn tekijä tai etänä. Pätkänä. Häntä häiritsee joka puolelta kuuluva tikitys ja raksutus. Munakellon. Biologisen kellon. 


Joka suunnasta vyöryy äitejä ja äitimyyttejä, jotka kuin kultin jäsenet, tai zombiet, Stepfordin vaimot naiset palvovat kääröjään, beibejään, pikku rupsuttelijoitaan. 

Aivan kuin se olisi ainut aikuisen naisen malli tai tapa elää. Normaalia elämää. 


Patriarkaatti, papit aviomiehet, määrää, määräävät naisen käyttäytymisen, käyttäytymistä ja ruumiillisuuden. Mutta myös toisten naisten joukko. Heidän katse. Kummaksunta. Aivan kuin jokin kollektiivinen naamioon pukeutunut kivikasvoinen hirviö seuraisi jokaista askeltasi ja tekoasi, terveyskengillään. 



Toinen nuori nainen ( roolissa Kreeta Salminen) kertoo itsekseen tai yleisölle, kuinka katsoo läppäristä miehensä aiemmin katsomaa pornoa. Eli toista naista joka masturboi. Nainen katsoo läppäriä jonka sininen valo loistaa kasvoillaan. Myös me näemme tuon videolla esiintyvän, hytkyvän, masturboivan nuoren naisen, hekumallisen olennon (roolissa Anssi Niemi) jolla järkyttävän suuret silikonit ja vaalea peruukki. Salmisen hahmo masturboi häntä katsoessan, että sohva tuntuu leviävän. 



Ei saa olla kuin eläin. Pitää olla siisti. Elää siivosti. Hillitä itsensä. 

Mutta ihminenhän on eläin. 



Nuori punahilkka on sievästi puettu. Kuitenkin hän ahmii mokkapaloja. Väärällä tavalla. Tsot tsot. 


Kun Luis Buñuelin elokuvissa sotketaan, häpäistään sidottua Päiväperhoa mudalla (suklaavanukkailla?) niin tässä sotketaan mokkapaloilla, suklaalla, juurevalla mullalla. 

Punahilkasta on tullut sekä Ariadne ja Minotaurus, ja hänen vapautunut, villi temppelitanssinsa huumaa. Se luo varjoja seinille, varjoteatteria, ja muistuttaa kun pienenä luki combi-tietosanakirkasta luolaihmisistä ja Platonin luolasta. Paitsi combi oli hyvin seksistinen. 



Onneksi nyt useampi sukupuoli saa oman äänensä kuuluviin. Eräisiin nuoriin lempparinäyttelijöihini teatterissa, tv:ssä, elokuvissa ja äänikirjoissakin kuuluva, näkyvä Anssi Niemi myös uudistaa nuoren miehen kuvaa monipuolisesti, kuten myös Paavo Kinnunen ja Johannes Holopainen. 


Q-teatterissa on läsnä kolme sukupolvea ts Ensembleä Turusen trilogian ajoilta. Ensimmäisestä Tavallisuuden aaveesta on Ylermi Rajamaan. Seuraavasta Medusam huoneesta on Ylermin lisäksi Katja Küttner. 

Muut ovat uudempia tuttavuuksia, ainakin tässä kattauksessa kuten Pirkko Hämäläinen, Anssi Niemi ja Kreeta Salminen. 






Sain lipun, kiitos nautinnosta. Tämä on syy mennä teatteriin. 






Kuvat: Pate Pesonius, Q-teatterin Flickr. 


Tekijäloota 

TYÖRYHMÄ

teksti ja ohjaus: Saara Turunen

rooleissa: Pirkko Hämäläinen, Katja Küttner, Anssi Niemi, Ylermi Rajamaa ja Kreeta Salminen

lavastus: Milja Aho

valosuunnittelu: Ada Halonen

pukusuunnittelu: Roosa Marttiini

äänisuunnittelu: Tuuli Kyttälä

koreografi: Janina Rajakangas

maskeeraussuunnittelu: Kaisu Hölttä

graafinen suunnittelu ja valokuvaus: Pate Pesonius



Lue lisää Q-teatterin sivulta: 

" Järjen hedelmät on Saara Turusen teossarjan kolmas ja viimeinen osa. Se käsittelee rationaalisuuden ja ruumiillisuuden ristiriitaa. Teoksen nimi viittaa John Steinbeckin romaaniin Vihan hedelmät. Siinä missä Steinbeck tutkii maata, sen tuhoamista ja sitä millaiset vaikutukset kapitalismilla on ihmiseen, keskittyy Järjen hedelmät ennen kaikkea ruumiin ja järjen hankalaan yhteiseloon, siihen mitä seuraa ruumiillisuuden kieltämisestä. Teos kysyy; Mitä sitten, jos kehollisuus on kadotettu? Missä nautinto silloin asustaa tai asustaako missään?


Järjen hedelmät jatkaa Turusen aiemmista teoksista Tavallisuuden aaveesta ja Medusan huoneesta tuttua näyttämökieltä ja esittämisen tapaa, sekä toimii niin kutsutun huonetrilogian päätösosana.

Samoin kuin edeltäjissään, myös Järjen hedelmissä on vain vähän sanoja, mutta sitäkin enemmän hetkiä, kohtauksia ja kuvia, jotka jättävät tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnoille. "

maanantai 28. marraskuuta 2022

Räävittömästi ajankohtainen Stalin kuolee. Ensi-illassa. Tampereen teatterilla. Huh huh, olihan se nokkela ja prutaali huumorpläjäys.

Räävittömästi ajankohtainen Stalin kuolee. Ensi-illassa. Tampereen teatterilla. Huh huh, olihan se nokkela ja prutaali huumorpläjäys. Esa Latva-Äijön Vjatšeslav Molotovin kasvojen aschenbachmainen harmaus. Ja pitelemättömän Mari Turusen valkopukuinen Georgi Malenkov. Bram Stokerin Draculan tunnari. Ja hienoja venäläisiä säveltäjiä! 26.10.2022.


Isä aurinkoinen kupsahtaa datsalla. Mitä hänen lähipiirinsä nokkimisjärjestyksessä tekee, ja ei tee. Sählää ja panikoi. Ukkeleiden hierarkiassa kenellä on vastuu mistäkin. Naurettavien kukonpoikien säntäilystä syntyy farssia, komediaa ja äksöniä. Toimiva kappale! 



Miten natsaa datsalla ja Frenckellin aukiolla Fabien Nuryn & Thierry Robinin La Mort de Staline sarjakuvasta tehdyn vuoden 2017 filmatisoinnin, satiirin The Death of Stalin kotomainen näytelmäversio Stalin kuolee. Vallan mainiosti. Mm Antti Mankosen heittäytyminen Stalinin pojaksi. Siitä ei ole pysäytettyä kuvaa, pitää nähä itte.



Verrattaessa sarjakuvaan ja leffaan niin Tampereen Teatterin versiossa on myös naisille töitä... Naiset näyttelevät osan miesten rooleista eeppisen kulmakarvoin. 


Stalin kuolee 
ensi-ilta 26.10.2022

⭐⭐⭐⭐


Näyttämönä Frenckell

Kesto 2 t 10 min sis. väliajan 

Tehosteena teatterisavua

Genre komedia

Tekijät

SARJAKUVAN KÄSIKIRJOITUS Fabien Nury 

SUOMENNOS Timo Mikkola

SOVITUS Antti Mikkola, Työryhmä

OHJAUS Antti Mikkola



Lavalla on valtava ratio, Moskovan radio, joka ehkä pauhaa Kremlin sontaa eikun propagandaa. Välillä soi kaunis ja rauhoittava klassinen musiikki. Radio on sermi ja väliverho, sen takaa paljastuu venäläinen, anteeksi, neuvostoliittolainen arki. 

Onko se niin kuin Ihmemaa Ozissa. 

Iso orkesteri soittaa livenä radiossa. Ja Stalin haluaa siitä nauhoitteen. Sellaisia styrangit ovat. 

Radion työntekijät veistelevät tyranni Stalinia pilkkaavia vitsejä ja kaskuja. Kunnes kavahtuvat - joka paikassahan on mikrofooneja! Ihmisen täytyy pelätä, oikeasti, henkensä edestä. Karkoitetaanko. 

Satiiri on vaikea laji. Tässä suoriudutaan mallikkaasti. Ja ylikin. 

Vainoharhasta saa mainiosti rytmitettyä farssia. Naapurmaasta. 

Nauruja todella tarvitaan, ja sitä, ettei unohda. 





Muuta:

Elokuva-arkistossa näimme pari vuotta tositapahtumiin perustuvan leffan sitten kun ihastuttava Tom Hulce näytteli Stalinin yksityistä elokuvan pyörittäjää. Ensimmäinen länsimainen filmi joka kuvattiin Kremlissä noin vuonna 1990. Vai oliko viimeinen. Erityisen hienoa oli kun lehmä kusi Stalinin muotokuvan päälle. Muistanko oikein. 

Andrei Kontshalovski: Sisäpiiri (The Inner Circle, 1991). Stalinin henkilökohtainen elokuvakoneenkäyttäjä Ivan nöyränä tottelee ja toimii. 

Andrei Kontshalovski: ”Amerikkalaiset luulevat että venäläiset ovat hienoja ihmisiä, joilla vain on epäkelpo taloussysteemi, että venäläiset tarvitsevat vain vapauden ja ovat sitten onnellisia. Mutta ei se ole niin yksinkertaista. Venäläiset eivät ole koskaan historiansa aikana olleet vapaita. Maaorjat vapautettiin vasta hiljattain, vuonna 1861. Siihen asti lähes kaikki venäläiset olivat toisten venäläisten orjia. Meidän luonteessamme on sellainen piirre, että arvostamme sitä kun joku turvallisesti kertoo meille mitä nyt tehdään. (–) Vaikka amerikkalainen media näkee Venäjän kehittyvän kapitalistiseen suuntaan, luulen että saamme olla onnellisia jos pääsemme edes siihen mihin Meksiko 1920-luvulla – että talous olisi tasapainossa ja kaikki saisivat syödäkseen.” (Ebert 1992.)

" Stalin rakasti elokuvia ja katsoi niitä jatkuvasti lähipiirinsä kanssa. Neuvostoliitossa luotettiin elokuvan voimaan kansan sivistäjänä, kasvattajana ja viihdyttäjänä. Stalin ja hänen sisäpiirinsä ratkaisivat monen elokuvan ja elokuvantekijän kohtalon. " kumpikin lainaus Kino Reginan sivulta. 


Agnieszka Hollandin hieno ja hyytävä elokuva Mr Jones (2019), kertoo kun britti vaiko walesilainen kirjoittaa, raportoi aiheesta Holodomor (ukr. Голодомор) eli kun 1930-luvulla siis vuosina 1932-1933 Stalin aiheutti nälänhädän Ukrainassa. Tällöin murhattiin 3–14 miljoonaa ukrainalaista. 

Nykyinen tyranni, diktaattori aikoo tehdä saman. Kylmä talvi on tulossa Ukrainassa. 






Tekijäloota 

NÄYTTELIJÄT

Jukka Leisti LAVRENTI BERIJA

Eeva Hakulinen NIKOLAI BULGANIN

Esa Latva-Äijö VJATŠESLAV MOLOTOV

Mari Turunen GEORGI MALENKOV

Ville Mikkonen ANDREJEV / TOHTORI LUKOMSKI / MARSALKKA ZUKOV

Kirsimarja Järvinen NIKITA HRUŠTŠOV

Antti Mankonen VASILI DZHUGASHVILI (STALININ POIKA) / RADIO MOSKOVAN TEKNIKKO

Katriina Lilienkampf, NÄTY MARIA YUDINA / SVETLANA ALLILUJEVA (STALININ TYTÄR)

SUOMEN TEATTERIOPISTOsta

Eevi Halenius

Titta-Melina Jääskeläinen

Johanna Komulainen

Silja Piispanen

Janina Rasimus

Tiia-Maria Savio

Pinja Sivonen

Miika Vaarakallio

Valtteri Vauhkonen




Tekijäloota 

Tekijät

SARJAKUVAN KÄSIKIRJOITUS

Fabien Nury 

SUOMENNOS

Timo Mikkola

SOVITUS

Antti Mikkola

Työryhmä

OHJAUS

Antti Mikkola

LAVASTUSSUUNNITTELU

Mikko Saastamoinen

PUKUSUUNNITTELU

Mari Pajula

VALOSUUNNITTELU

Tuomas Vartola

ÄÄNISUUNNITTELU

Hannu Hauta-aho







Sain teatteribloggaajan lipun Tampereen teatterilta, kiitoksia siitä. 





Lue lisää Tampereen teatterin sivulta :

ESITTELY

" Stalin makaa infarktin saaneena datšansa työhuoneen lattialla. Stalinin ykkösmies ja salaisen palvelun johtaja Lavrenti Berija saapuu ensimmäisenä paikalle ja ottaa ohjat. Pian paikalla on koko ”Isä Aurinkoisen” ykkösnyrkki: Hrustsov, Malenkov ja Molotov. Kuka elvyttää? Kuka haluaa elvyttää? Kuka osaa elvyttää? Stalin itse on vain kuukausi sitten määrännyt maan parhaat lääkärit vankileirille eikä amerikkalaistekoinen hengityskone sovi venäläiseen pistorasiaan.

Haluaako kukaan, että diktaattori toipuu kohtauksestaan? Ja ennen kaikkea: Kenestä tulee seuraaja?

Komedia perustuu Fabien Nuryn kirjoittamaan ja Thierry Robinin piirtämään sarjakuvaan (La mort de Staline). Vuonna 2017 Armando Iannucci ohjasi siitä elokuvan, joka kiellettiin Venäjällä. Tampereen Teatterissa se saa ensi-iltansa Antti Mikkolan sovittamana ja ohjaamana. "


Esitysoikeudet

Esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy

Based on the Film and Graphic novel “THE DEATH OF STALIN”

Film directed by Armando Iannucci, original screenplay by Fabien Nury and written by Armando Iannucci, David Schneider and Ian Martin, additional material by Peter Fellows,

© 2017 MITICO – MAIN JOURNEY – GAUMONT – FRANCE 3 CINEMA – AFPI – PANACHE PRODUCTIONS – LA COMPAGNIE CINEMATOGRAPHIQUE – DEATH OF STALIN THE FILM LTD

Graphic novel written by Fabien Nury and illustrated by Thierry Robin

© Mitico / Gaumont/ Dargaud






Elokuvaversiosta. 

Elokuva perustuu Fabien Nuryn ja Thierry Robinin sarjakuvaromaaniin La mort de Staline vuodelta 2010. Sen pääosissa ovat Steve Buscemi, Simon Russell Beale, Paddy Considine, Rupert Friend, Jason Isaacs, Michael Palin, Andrea Riseborough ja Jeffrey Tambor. Omat tunnelmat. Odotin leffaa aikoinaan kovasti, kuvasin jopa busseja, jotka sem tuloa mainostivat. Nyt siihen on viharakkauas-suhde. Välillä toimii oikeinkin hyvin... 


Sarjakuvasta. 

Sarjakuvaa olen lukenut 28 sivua englanniksi sähkökirjana Google kirjoista, joista kuvakaappaukset. 



tiistai 22. marraskuuta 2022

Vaarallisia suhteita Helsingin kaupunginteatterilla 15.11.2022

Christopher Hampton – Leea Klemola – Rosa-Maria Perä: Vaarallisia suhteita Helsingin kaupunginteatterilla 15.11.2022 

VAARALLISIA SUHTEITA

Juonittelun villi vyyhti

⭐⭐⭐⭐


Tämä Vaarallisia suhteita versio 15.11.2022 on monta kehikkoa päällekkäin, kuin krinoliinissä. Alkuperäisestä romaanista tunnistin vain yhden lauseen. Väliäkö sillä. Meno on kova. Tämä esitys ei ole jatkuvasti niin hysteerisen hauska kuin Klemolan villi Minä, askartelija tuolla Q-teatterissa. Koska tässä on realismia ja rokokoon surua välissä. Rytmitys on eri. Kyllä tässäkin nauretaan. Kyllä. 

Näyttämöllä tapahtuu paljon, useampi esitys päällekkäin, tai jonossa. Tapahtuu myös rivien välissä. 

Pohjautuu lievästi siihen kuumottavaan Pierre Choderlos de Laclosin 1700-luvun lopun kirjeromaaniin, josta on monia versioita tehty valkokankaalle, näytelmäksi ja tv sarjoiksi. 

Kaikki roolit on käännetty, nyt naista, keski-ikäistä teatteriohjaajaa, suorasanaista, boheemia ohjaajaa syytetään seksuaalisesta häirinnästä. Tai hänellä on sellainen maine. 

Alkuperäisessä tarinassa on kaksi dekadenttia aatelista, mies ja nainen, jotka kilpailevat valloituksillaan, ja sillä kuinka nopeasti tai onnistuneesti kellistävät uhreja. 

Miten tämä kehikko toimii teatterissa nykyaikana. Raha. Koska samassa tilassa pitää harkkoja useampikin taho. Siis kirkko ja Teatteri. 

Useampi taho taistelee reviiristään, miehet ja naiset ovat vastakkain, ahdasmielinen kirkko ja vapaa seksuaalisuus, ja vapaa taide ovat vastakkain. Vahvat, ehdottomasti taiteelliset esitykset ovat vastakkain kirkon rahoituksien - ja rajoitusten - kanssa, joten tulevan teoksen on oltava raamatullinen. Ponsori määrää. Mutta niinhän ateisti Pasolini ohjasi elokuvan Matteuksen evankeliumi, joka nähtiin Espoo Cinén tapahtumassa. Koska hotellissa ei ollut muuta luettavaa. Itse asiassa kaikki raamatut tulee poistaa hotelleista. Mutta asiaan. Esityksessä on monia valheita ja viettelyksiä. Esitys itse viettelee katsojan. Ohjaaja haluaa vietellä näyttelijän sekä tulemaan rooliin, että kokonaan, kulisseissa. 

Näyttelijä haluaa vietellä henkisesti ohjaajan antamaan hänelle kiinnostavan roolin. Vähäpukeinen, ehkä vähäjärkinenkin Volasen Seppo viettelee tietämättään katsojan nuorena silmänruokana. Ohjaaja viettelee tai käyttää vaikutusvaltaansa saadakseen äänimiehen tekevän vähän laittomuuksia. 


Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Riitta Havukainen, Antti Virmavirta ja Merja Larivaara – Kuva Harri Hinkka


Tekijäloota:

Riitta Havukainen on RAILI WAHLMAN, suuri teatteriohjaaja ja taiteilija. 

Juha Jokela on AULIS, äänimies mustine pitkine hiuksineen 

Pertti Koivula on KEKE WAHLMAN, suuren teatteriohjaajan poika, teatterintekijä itsekin

Merja Larivaara on RITVA MERTANEN, kovapintainen teatterintekijä. Teatterinjohtaja. 

Eija Vilpas on hihhuli HELENE KERKOURT ja mustatukkainen, nuhanenäinen GRILLIMYYJÄ. 

Sari Haapamäki on PAMELA. Ehkä pam pam pam pam Pamela tai Anderson. Viaton sinisilmäinen niukasti pukeunut vakava bimbo, joka pitää runoilmoista. 

Antti Virmavirta (vier.) on RAUNO DE TOURVELLI, näyttelijä, johon ohjaaja on lääpällään. Hän kokee naisen lähentymiset, vierelle tulot ja muun epäasiallisen häirinnän kuten naiset yleensä työpaikalla, eli haluaa vetäytyä, pysyä kauempana, asiallisesti. Hän ahdistuu. 

Mikko Virtanen on SEPPO VOLANEN, joka on teatterin lavalla myös jeesus. Viaton nuori hölmö. Tai hyväksikäytetty vammainen poika. 


Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Mikko Virtanen ja Riitta Havukainen – Kuva Harri Hinkka

Seksuaalisen häirinnän tarinoissa roolit on vaihtuneet ja vaihdetut. Ohjaaja-naista suurta taiteilijaa nimeltä RAILI WAHLMAN (Riitta Havukainen) syytetään miespuolisten näyttelijöidensä häirinnästä. Tai on syytetty aiemmin. 


Tulee mieleen Klemolan teos Rouva Casanova, jonka näin tuolla Espoon kaupunginteatterilla, ja näytelmästä tuli mieleen kirjailija ja suuri persoona Annikki Kariniemi ja hänen nuori rakastajansa.

Tarkennus, esityksen nimi oli Vaimoni, Casanova. Se on monin tavoin sisarteos tälle esitykselle. 

Larivaaran ja Havukaisen hahmot muistelevat myös Vaarallisia suhteita -esitystään, oliko se nyt Lahdessa, vai oliko sitä olemassa. 



Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Riitta Havukainen ja Antti Virmavirta – Kuva Harri Hinkka


Onko tämä ensimmäinen Leea Klemolan työ Hgin kaupunginteatterilla.

Merja Larivaara on Ritva Mertasen roolissaan hyvin pukeutunut bisnesnainen, valkoiseen, luonnonvalkoiseen rypyttömään huiviin tai lyhyeen viittaan, joka kietaistuna peittää ylävartalon. Hän on se, joka johtaa teatteria. 

Leijonankesyttäjän tuolilla Larivaara oli viimeksi Hgin kt:n musikaalissa Cabaret 2000-luvun alussa, ei vähempää kuin Sally Bowlesina. Nyt Larivaara istuutuu kuin Sally hajareisin tuolille, tuolin selkänoja on katsomoon päin, samoin Larivaaran kasvot, katse, ja läppäri oli edessään kuten meemissä jossa ihminen harjoittaa läppärinsä kanssa tietämättään Kama Sutraa eri asennoissa... Kohtaus ei ole ollenkaan seksuaalinen, siinä vain kaksi naista keskustelee. 



Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Mikko Virtanen ja Riitta Havukainen – Kuva Harri Hinkka


Riitta Havukainen on teatteriohjaajan roolissaan pukeutunut värikkäästi, boheemisti kirjavaan kukkamekkoon, värikkäästi kuvioituihin maihinnousukenkiin, kerrospukeutunut. Hänellä on vaalea peruukki, kuten Targaryen -suvulla House of the Dragon sarjassa. Hänessä on paljon väriä, ulkoisestikin, ja hillittömyyttä, Taiteilijan sielua, hippi- ja grunge-mekoissa. Joissa kampapuuvillaa tai halpoja materiaaleja, kierrätettyjä kuoseja. Ohuita, kevyitä kankaita. Onko hån kevytkenkäinen koska kauniit raskaat maiharit? 


Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Merja Larivaara, Mikko Virtanen ja Juha Jokela – Kuva Harri Hinkka


Kun taas Larivaaran teatteriohjaaja Mertanen on hillitty, väritön valkeassa ja / tai beigessä. Ikään kuin värit js materiaalit merkitsisivät myös luokkaa, toimeentuloa. Että kuka on luova 24/7, ja kuka taas on kaatumaton, lannistumaton bisneslady virka-aikana. Mutta Mertanen on myös näyttelijä, joka haluaisi näytellä Saatanaa Gobin autiomaassa, jonka Havukaisen hahmo haluaisi peittää hiekalla, joka voisi toisaalta pilata katsojien silmät, ja jota joutuisi tekniikka lakaisemaan joka harjoituksen jälkeen, kun samassa tilassa harjoitellaan myös hihhuli-tapahtumia. Sitä paitsi Havukaisen hahmo haluaa Saatanaksi himoitsemansa miehen, Tourvellin. 


Saako miestä himoita. Saako alaistaan himoita. 


Leea Klemola on absoluuttinen nero. 

Näin olen ajatellut jo Kuinka katosin karkkimaahan -leffan jälkeen, ja aikana. 


Havukainen voisi saada naurunsa perusteella enemmänkin psykopaatin eli arvaamattoman naisen kiinnostavia rooleja, giallon hulluja naisia, noitia. Oikeasti. 


Kun Larivaara Saatanana valuttaa hiekkaa sormistasan, niin tuli mieleen yks feministinen paneeli, jossa naurettiim kuinka Kieslowskin väri-trilogian nainen vain tuijottaa sitä lasipalloa. 

Ja kuinka miehet 90-luvulla kertoivat silmät kirkkaina kuinka hyvin Kieslowski ymmärtää naisia! Naista. Naisen psyykeä. 


Sain teatteribloggaajan lipun Helsingin kaupunginteatterilta, kiitämme nautinnosta. 






Tekijät 


Anna-Elina Lyytikäinen

OHJAUS


Katariina Kirjavainen

LAVASTUS


Elina Vättö

PUKUSUUNNITTELU


Teppo Saarinen

VALOSUUNNITTELU


Maura Korhonen

ÄÄNISUUNNITTELU


Hanna Piispanen

NAAMIOINNIN SUUNNITTELU


Ari-Pekka Lahti

DRAMATURGI





Kirjoitin aiemmin kultaposse-esityksestä:


Välillä Riitta Havukainen on kuten Leea Klemola ja Merja Larivaara puolestaan Ritva Mertasen roolissa kuin Rosa-Maria Perä. Tai Anna-Elina Lyytikäinen. 

Välillä heidän maneerinsa, roolinsa, suunnitelmansa, kunnianhimonsa  vaihtuvat päittäin, ja sulautuvat, muuntuvat.

Ja on nuori viaton poika, Jeesus selibaatissa, viaton monin tavoin. Seppo Volasen roolissa Mikko Virtanen. 





Elisa Viihde Viaplayllä on ihkauusi Vaarallisia suhteita sarja, Dangerous Liaisons (2022) 1. jakso julkaistu, vielä näkemättä. 



Mutta tuorein Vaarallisia suhteita päivitys nyky-Ranskassa Les liaisons dangereuses (2022) ei toiminut ollenkaan. 




Rakastan Valmontia olen puolustanut sitä työpaikalla 90-luvullakin, koska se on läheisempi...

Pohjaksi voisi nostaa vasta nähdyn Ingmar Bergmanin työ n Paholaisen silmä.




Mistä on kyse? Helsingin kaupunginteatterin sivulta:


" Teatterin toimintaa sponsoroi kirkko, joten ohjelmiston on oltava raamatullista. Ohjaaja Raili Wahlman haluaa Vanhaan testamenttiin pohjaavaan näytelmäänsä päärooliin Saatanaksi ehdottomasti talon oman näyttelijän Rauno de Tourvellin. Alkaa juonittelujen ja tunteilla leikkimisen vyyhti, jossa Wahlmanin tulee vietellä de Tourvelli rooliin kaikkia taiteen ja seksuaalisuuden sääntöjä hyväksi käyttäen. Siinä vaiheessa, kun oikea, aito rakkaus puuttuu peliin, riistäytyy homma täydellisesti käsistä. Vaarallisia suhteita on villin mielikuvituksellinen päivitys tunnetusta klassikosta ja Leea Klemolan ensimmäinen näytelmä Kaupunginteatterissa. "


Lisää:

" Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän sovituksessa alkuperäisestä näytelmästä on jäljellä näytelmän käänteet, henkilöiden tavoitteet ja heidän väliset suhteet – jotka ovat edelleen hengenvaarallista. Tällä kertaa juonittelijoina ovat naiset, joiden pyöritykseen miehet joutuvat. Klemolan kieli on tunnistettavaa ja paikoin rajuakin.


Vaarallisia suhteita käsittelee vallankäyttöä ja rakkaudella leikkimistä, jossa panoksena ovat särkyneet sydämet. Teatterinjohtaja Mertanen ja ohjaaja Raili Wahlman ovat pelissään armottomia ja julmia, mutta ”eivät mahda sille mitään”. Traagisuudesta huolimatta näytelmässä on paljon komediallisia piirteitä.


”Ennen kaikkea tämä on rumankaunista, karheaa rakkausdraamaa, joka asettuu suomalaiseen mielenmaisemaan”, näytelmän ohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen kuvaa.


Lyytikäisen mielestä hauskuus tulee Klemolan omalakisen kielenkäytön lisäksi siitä, että henkilöt näytetään virheineen päivineen. Näytelmässä naurattaa ihmisten tunnistettavuus. ”Tässä mennään perusinhimillisyyden ytimeen. Sen ihan varmasti tunnistaa vaikkei haluaisi nähdä henkilöissä itseään”, Lyytikäinen sanoo.


Esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy. "

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

NATURE THEATER OF OKLAHOMA: BURT TURRIDO: AN OPERA Espoon kaupunginteatterilla.

NATURE THEATER OF OKLAHOMA: BURT TURRIDO: AN OPERA Espoon kaupunginteatterilla 13.11.2022. 


Kylläpäs on hauska dystooppinen, täysin kantri-toteutettu ooppera haaksirikkoisista autiolla, tuhotulla saarella. New Yorkin näyttelijät yllättivät kyllä. Röyhkeästi nimellä ooppera, ei musikaali. Ja stereotyyppiset roolit käännetään ylösalaisin. Utopiassa 


NATURE THEATER OF OKLAHOMA:

Burt Turrido An Opera.







Käsikirjoitus ja ohjaus Kelly Copper, Pavol Liska 

Esiintyjät Gabel Eiben, Anne Gridley, Robert M. Johanson, Bence Mezei, Kadence Neill

Musiikki Robert M. Johanson

Näyttämö- ja valosuunnittelu Luka Curk

Äänisuunnittelu Leon Curk, Daniel Groß

Puvustus Anna Sünkel

Dramaturgi Marcus Dross /Künstlerhaus Mousonturm

Dramaturgi Katja Herlemann / Schauspiel Frankfurt 

Tuotantopäällikkö  Anne Kleiner / Künstlerhaus Mousonturm

Näyttämösuunnittelun assistentti Luka Curkille Nastja Miheljak

Tarpeisto Hanna Marlene Schnell 

Tuotanto Künstlerhaus Mousonturm (Frankfurt a. M.), Schauspiel Frankfurt, Nature Theater of Oklahoma 

Levitys Something Great

Valokuvat Jessica Schäfer


Yhteistuottajat Wiener Festwochen, Festspillene i Nord-Norge (Harstad), Athens & Epidaurus Festival, Espoo City Theatre – The International Theatre of Finland, HAU Hebbel am Ufer (Berliini), Noorderzon Festival of Performing Arts & Society (Groningen), Zürcher Theater Spektakel, Kampnagel (Hampuri) 


Tilaajat Frankfurter Positionen, BHF BANK Foundation -aloite German Federal Cultural Foundationin rahoituksella, Adolf und Luisa Haeuser-Stiftung für Kunst und Kulturpflege, osana UNLIMITED II -projektien sarjaa, joka tukee kärkihankkeita nykytaidekentän esittävän taiteen saralla.  



Lue lisää Espoon kt:n sivulta :



" Nature Theater of Oklahoman uutuusesitys Burt Turrido on ryhmän ensimmäinen teos, joka pureutuu oopperaan. Se on huumorin sävyttämä tarina eristäytyneestä yhteiskunnasta.  


Kaunis ja salaperäinen nainen pelastaa haaksirikkoutuneen, hukkumaisillaan olevan miehen. Onko nainen aave vai merenneito?  


Pelastettu rantautuu viimeiselle, vielä jäljellä olevalle, maakaistaleelle. Kasvillisuutensa menettänyt ja entisten asukkaidensa kummitusten täyttämä saari on itsevaltaisen kuninkaan ja kuningattaren hallinnassa. He nimeävät haaksirikkoutuneen Burt Turridoksi ja tekevät hänestä orjan, mutta mies epäonnistuu tehtävissään ja päätyy pian hallitsijaparin vangiksi.  


Koska tarkoitus on tutkia oopperan muotoja ja käytänteitä, tragedia ei pääty tähän: lisäksi koetaan katastrofaalinen myrsky, neitseellinen hedelmöitys, murha, kolmiodraama, lavastettu teloitus, syntymä, avaruusolentojen hyökkäys ja ihmiskaappaus – eikä tämä show pääty ennen kuin joku lävistyy sarvivalaan syöksyhampaaseen. 


Nature Theater of Oklaholman tuntevat tietävät, että heidän tyylinsä ja perinteisen oopperan välillä on hyvin vähän yhteistä. Burt Turrido: Ooppera on näyttävä villin lännen esitys, joka kumpuaa monista tutuista kliseistä. Ryhmä purkaa häpeämättömästi oopperan perinteisen rakenteen ja rakentavat palasista suurella intohimolla, huumorilla ja rohkeudella musiikkiteatteriteoksen, joka ei jätä ketään kylmäksi. "




Su 13.11. klo 15:00


Näyttämö

Espoon kulttuurikeskuksen Louhisali


Arvioitu kesto

3 h 40 min, sis. väliajan


Esityskieli

Englanti. Suomen- ja englanninkielinen tekstitys heijastetaan näyttämölle.


perjantai 11. marraskuuta 2022

Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän Vaarallisia suhteita Helsingin kaupunginteatterilla torstaina 10.11.2022. #kultaposse

Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän Vaarallisia suhteita Helsingin kaupunginteatterilla torstaina 10.11.2022. #kultaposse #hktfi 

Seksuaalisen häirinnän tarinoissa roolit on vaihtuneet ja vaihdetut. Ohjaaja-naista suurta taiteilijaa nimeltä RAILI WAHLMAN (Riitta Havukainen) syytetään miespuolisten näyttelijöidensä häirinnästä. Tai on syytetty aiemmin. 


Välillä Riitta Havukainen on kuten Leea Klemola ja Merja Larivaara puolestaan Ritva Mertasen roolissa kuin Rosa-Maria Perä. 

Välillä heidän maneerinsa, roolinsa, suunnitelmansa, kunnianhimonsa  vaihtuvat päittäin, ja sulautuvat, muuntuvat.

Ja on nuori viaton poika, Jeesus selibaatissa, viaton monin tavoin. Seppo Volasen roolissa Mikko Virtanen. 


Elisa Viihde Viaplayllä on ihkauusi Vaarallisia suhteita sarja, Dangerous Liaisons (2022) 1. jakso julkaistu, vielä näkemättä. 

Mutta tuorein Vaarallisia suhteita päivitys nyky-Ranskassa Les liaisons dangereuses (2022) ei toiminut ollenkaan. 


Rakastan Valmontia olen puolustanut sitä työpaikalla 90-luvullakin, koska se on läheisempi...



Pohjaksi voisi nostaa vasta nähdyn Ingmar Bergmanin työn Paholaisen silmä.




tiistai 8. marraskuuta 2022

Helsingin kaupunginteatterin avajaiskarnevaaleissa ja -hulinoissa esiteltiin mm tuore Fanny ja Alexander näytelmä 16.08.2022

Helsingin kaupunginteatterin avajaiskarnevaaleissa ja -hulinoissa esiteltiin 16.08.2022 mm tuore Fanny ja Alexander näytelmä, jossa estraadin valtasi, ja tulevassa valtaavat nämä tähdet, ja oikeat näyttelijät. Ingmar Bermanin työnä tunnettu esitys on vallannut toisinaan tukholmalaiset näyteikkunat joulusomistuksina. Ihastuttavaa oli näyteikkunoissa huomata myös Bergmanin puumerkki, pikkupiru. Joka taisi olla myös elokuvaaja.... Muistaakseni usein joulun aikaan ja taikaan televiisorissa näytetty spektaakkeli. Mitä uutta ohjaaja Paavo Westerberg saa siitä irti? Sepä nähdään. Ensi-illassa 17.11. 

Olavi Uusivirta on
ALEXANDER EKDAHL
Rea Mauranen on
HELENA EKDAHL
Anna-Maija Tuokko on
EMILIE EKDAHL
Emmi Pesonen on
ISMAEL
Ja sitten hyppäsimme Kultalampeen ja dementiaan. Vai miten se menikään... 
Juhani Laitala on 
NORMAN THAYER
Heidi Herala on
ETHEL THAYER
Ernest Thompson
KULTALAMPI
Aina sydämessä
Oikealla Sauli Suonpää on BILL RAY, 
keskellä Emilia Sinisalo on
CHELSEA THAYER, vasemmalle mentäessä 
Jussi Puhakka on
CHARLIE MARTIN. 










sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Tänään 04.11.2022 ensi-illassa Espoon kaupunginteatterilla Carl Knif Companyn teos, groteski komedia Presidenterna

Tänään 04.11.2022 ensi-illassa Espoon kaupunginteatterilla Carl Knif Companyn teos, groteski komedia Presidenterna.


Tänään 04.11.2022 ensi-illassa Espoon kaupunginteatterilla Carl Knif Companyn teos, groteski komedia Presidenterna, perustuen dramaturgi-kuvataiteilija Werner Schwabin debyyttiin Die Präsidentinnen v. 1990. Hän ehti julkaista 16 teosta ennen kuolemaansa vain 35-vuotiaana.


Teatterissa.


CARL KNIF COMPANY: PRESIDENTERNA.


" Presidenterna-esityksessä tutustumme kolmeen siivoojaan Ernaan, Mariedeliin ja Greteen. Kaikki kolme ovat eläkeläisiä. Eräänä päivänä he kerääntyvät Ernan luo katsomaan paavin saarnaa televisiosta. Seuraa raju välienselvittely"


Mitä minä juuri näin.


Cindy Shermanin groteskit (oma)kuvat vaihtelevat klownien kasvoilla, tai päin vastoin. Giulietta Masinan surullisen tytön klowni oli yksi niistä.


Sain lipun, kiitos, sulattelen. Käykääpä tekin. 


Tämä on yksi syy lähteä marraskuussa omasta lämpimästä tuvasta. 


Tai kylmästä. 



Tekijäloota 
TYÖRYHMÄ 

Ohjaus Carl Knif
Teksti Werner Schwab
Näyttelijät Jonna Nyman, Åsa Wallenius, Linda Zilliacus
Näyttelijät videolla Sonia Haga, Aksinja Lommi, Oksana Lommi
Valosuunnittelu ja lavastus Petri Tuhkanen
Äänisuunnittelu Janne Hast
Pukusuunnittelu Karoliina Koiso-Kanttila
Ompelija Nina Ukkonen
Maskeeraus Tuija Luukkainen
Kuvat Yoshi Omori
Tuotanto Carl Knif Company ja Espoon Kaupunginteatteri 





Mitä Espoon kaupunginteatterin sivulla kerrotaan : 


" PRESIDENTERNA CARL KNIF COMPANY Presidenterna-esityksessä tutustumme kolmeen siivoojaan Ernaan, Mariedeliin ja Greteen. Kaikki kolme ovat eläkeläisiä. 

Eräänä päivänä he kerääntyvät Ernan luo katsomaan paavin saarnaa televisiosta. Seuraa raju välienselvittely, jossa setvitään jokaisen suhde sekä omaan henkilöhistoriaansa että yhteiskuntaankin. Jokainen naisista edustaa yhtä ihmisyyden puolta: hyveellisyyttä, siveettömyyttä ja pidättyvyyttä. 

Teoksessa rinnastuvat ihmisen ruumiin toiminnot, kehon todellisuus sekä yksilön arvot ja aatteellisuus. 

Näytelmä käsittelee myös yksilön mahdollisuutta vaikuttaa oman elämänsä puitteisiin, niin materiaalisella kuin henkisellä tasolla. 

Presidenterna perustuu itävaltalaisen Werner Schwabin (1958–1994) näytelmätekstiin, jonka Carl Knif ohjaa fyysisen teatterin keinoin. Carl Knif Company tunnetaan nykytanssia ja fyysistä teatteria taidokkaasti yhdistelevistä teoksistaan. Ryhmän teokset kumpuavat syvästä taiteellisesti herkkyydestä ja taidokkaasta visuaalisuudesta. "

 Ensi-ilta Espoon Kaupunginteaterin Revontulihallissa 4.11.2022.


tiistai 25. lokakuuta 2022

Tänään ensi-illassa Teatteri Viiruksessa vierailuesitys Isolations-TV 25.10

Tänään ensi-illassa Teatteri Viiruksessa vierailuesitys Isolations-TV. Kirjoitan lisempää esityksen perään ;} >


25.10. ensi-illassa 

Isolations-TV

GUEST: Isolations-TV

Granberg & Björkholm (SE), yhteistyössä Svärmenin kanssa


Täsä taustatietoa ennen esitystä:

" Maailmanlaajuinen katastrofi on hävittänyt enemmistön ihmiskunnasta. Ilma maanpinnalla on kelvotonta ja jäljellä olevista resursseista käydään sotaa. Harvat selviytyjät ovat vetäytyneet kellareihin ja väestösuojiin odottamaan pelastusta.


Kaksi paikallistelevision aamujuontajaa ovat onnistuneet pakenemaan hätätilastudioon syvällä maan alla. Vailla yhteyttä muuhun maailmaan, heidän mielensä alkaa järkkyä ulkoisten virikkeiden puutoksesta. Epätoivoisina he ryhtyvät tekemään sitä, mitä osaavat – ottavat vastuun ihmiskunnan rippeistä ja lähettävät viihdettä vuorokauden ympäri.


Isolations-TV on humoristinen dystopia, joka tutkii isolaatiota, tylsistyneisyyttä ja inhimillistä tarvetta kommunikoida. "


Näyttelijät, idea, käsikirjoitus, visuaalinen kokonaisuus Andrea Björkholm & Nils Granberg

Ulkoinen ohjausapu Joséphine Wistedt, Hanna Andersson och Py Huss-Wallin


Kieli ruotsi, ei tekstitystä

Ikäsuositus 13 vuotta


Kesto noin 80 minuuttia


Esitystä ovat tukeneet Svenska Kulturfonden, Kulturrådet, Konstnärsnämnden, Ålands Kulturdelegation ja Eugène, Elisabeth och Birgit Nygréns stiftelse.