Niin kuin taivaassa musikaali Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 03.09.2021: Kyllä Jakob Höglund on kiinnostavin koreografi tällä hetkellä.

Niin kuin taivaassa Helsingin  kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 03.09.2021. Teatteri. Kyllä Jakob Höglund on kiinnostavin koreografi tällä hetkellä. Turun Cabaret musikaalin jälkeen nyt katsannossa Helsingin kaupunginteatterilla Niin kuin taivaassa, minimaalisin kulissien, jotka henkivät yhteishenkeä joka rytmillä. Tai parisuhdeväkivaltaa. #välitaukotviitti #hktfi 03.09.2021

Niin kuin taivaassa -musikaalin yksittäinen intensiivisin duetto oli Sanna Majurin ja Antti Timosen ( avioparin kirkkoherra Stigin ja hänen vaimonsa Ingerin) tango, ja mietiskely, mikä on syntiä. Ja mitä kaikkea patriarkaatti ja kirkko määrää.   (Kuvat Otto-Ville Väätäinen)

Kay Pollak – Carin Pollak – Fredrik Kempe

NIIN KUIN TAIVAASSA

Suurisydäminen musikaali!

OHJAUS JA KOREOGRAFIA Jakob Höglund

ensi-ilta 26.08.2021 (mutta minä näin 3.9.) Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä

Teatteri. Musikaalit. Mille ateisti nauraa ja itkee musikaalissa, joka kertoo kirkkokuorosta, kuolemasta ja uskosta. Minkä kulman pohjois-ruotsalainen pikku paikkakunta luo minulle, melkein kuin toisella puolella jokea. Josta olen pois. Mistä musikaali ei kerro! Tyhjentyneestä kyläkoulusta. Koska kylässä ei ole enää tarpeeksi lapsia. Koulu on tyhjä. Maailmankuulu kapellimestari Daniel Daréus, näyttelijänä Tuukka Leppänen. 

Tuukka näyttelee alun pienellä liekillä. Häntä ei kiinnosta tinderit eikä livetreffit. Hän on jo luovuttanut. Miksi aloittaisi suhdesähläilyn pikku paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee toisensa, ja otanta on pien. Hän ei edes ajattele seukkaamosta, vaan on vakavasti sairas. Ja tullut kotiseudulleen, sekä maailmankuuluna että myös tuntemattomana. Tuliko hän tasatakseen puntit, kostaakseen koulukiusaajilleen, jotka pilkkasivat, nöyryyttivät ja hakkasivat häntä, koska hän soitti viulua eikä ollut juntti uhoaja. 

Esityksessä on lapsinäyttelijöitä, myös nuoria, ja heillä kaikillaon tuuraajia, että esim oma koulunkäynti onnaa. Erityisesti viulisti viulisti Miska Lundberg ( joka näyttelee Danielia 14-vuotiaana)soitti koskettavasti. Kapellimestari haluaa käpertyä turvalliseen kotiseudun rauhan, kaislaiseen rantaan, aamu-utuun, puhtaaseen, raikkaaseen ilmaan.

Mutta saako kylässä olla oma itsensä. Saako olla rauhassa.

Miksi pienellä paikkakunnalla ei puututa parisuhdeväkivaltaan. Vaikka kaikki tietävät, vaikenevat. Pohjoisessa tai maaseudulla on pitkä matka turvakotiin, lauseen kaikissa merkityksissä. Voiko nainen ottaa lapsensa ja lähteä väkivaltaisen kaapinkokoisen miehen luota. Naistenhakkaajaa Connyä näyttelee muuten niin ihana Olli Rahkonen, joka oli Turun kaupunginteatterilla Jakob Höglundin ohjauksessa myös Cabaret musikaalin miespääosassa ujo, tai ainakin biseksuaalisuutensa peittävä Clifford Bradshaw, joka brittinä saapuu Weimarin ajan kiihkeään keskipisteen Kit Kat klubille juuri ennen kuin natsit nousevat valtaan Berliinissä oluttuvista ylimpään johtoon. Rahkonen on ollut samassa teatterissa myös Seitsemän veljestä ja Taru sormusten herrasta näytelmissä. Musikaalista mm Seinäjoen kesäteatterilla mainiossa Spamalotissa. Sekä Helsingin kaupunginteatterilla mm kiihkofarssissa Kolmen kimppa. 

Väkivallan kohdetta ja pelokasta kuorolaista ja äitiä Gabriellaa näyttelee Emilia Nyman, joka on todella lahjakas niin laulajana kuin laulunopettajana, ja hänellä on uskomaton draivi ja into päällä kun on tutustuttu kulissien takana pikaisissa taiteilijatapaamisissa mm taiteiden yönä. Ennen koronaa. Hän on ollut niin lempparimusikaalissani Vampyyrien tanssi kuin myös söpössö esityksessä Shrek.

Samaisen Cabaret musikaalin naispääosan Sally Bowlesin Anna Victoria Eriksson on tässä puolestaan hyvinkin peittävä beigeen ja huiviin puettu myrkyllinen juoruämmä, kyläläinen, siveä Siv, joka ahdasmielisesti ja vanhanaikaisesti haluaa, että kirkkokuorossa veisataan vanhoja virsiä, eikä mikään saa uudistua.

Miksi asioista vaietaan. Väkivallasta. Pettämisestä. Miksi lihaville saa nauraa.

Kun ajattelee esim elokuvaa Kimpassa, jossa väkivaltainen mies esitellään retrosi, mutta naisenhakkaajana, joka voi oppia hillitsemään tunteitaan viattomia kohtaan, väkivallan tekijää näytteli Michael Nyqvist, josta myöhemmin lisää. Saako väkivaltaa olla musikaalissa joka ei ole Les Mis. Ajallisesti ja maantieteellisesti etäytettynä.  

Miksi parisuhdeväkivalta pitäisi pyyhkiä musikaalista ja romanttisesta komediasta, kun ei oikeassakaan elämässä pyyhitä. Kumiteta. Räsymaton alle. 

Naispääosassa on kaupan kassa, nauravainen Oona Airola, joka oli Helsingin kaupunginteatterilla riipaiseva Cathy tuolla Humisevalla harjulla, kävin katsomassa kolmasti. Lauri Maijalan ohjaamana hän oli myös Kom-teatterissa esityksessä Veriruusut, kun Suomi juhli vuotta 1918, eli luokkasotaa. Näytelmä kertoi punakaartin tytöistä ja nuorista naisista, tehdasduunareista. Airola on ollut myös Koirat eivät käytä housuja ja Hymyilevä mies - kotimaisen nykyelokuvan kirkkaimmassa kaaressa. Hän tuntuu vaihtavan poitsufrendiä tiuhaan, ja pikkasen on mukana slutshaming, eli seksuaalisesti aktiivista aikuista naista jolla on partnereita enemmän kuin yks elämänsä aikana, niin pilkataan tai pidetään hävettävänä, että on lortto.

Daniel astuu lähikauppaan, ja nainen tarjoaa mm bingolottoa. Mutta onko rakastuminen kuin polkupyörällä ajoa.

Sekalaisessa seurakunnassa, tai siis kylällä ja kuorossa on monenlaista sakkia. On oikeat vuodenajat, jolloin tilataan kestäviä lumilinkoja. On kauniit, pitkät kesät. 

Väliajan jälkeen voimakkain duetto, yksittäinen intensiivisin duetto oli Sanna Majurin ja Antti Timosen ( avioparin kirkkoherra Stigin ja hänen vaimonsa Ingerin) tango, ja mietiskely, mikä on syntiä. Ja mitä kaikkea patriarkaatti ja kirkko määrää.

Minulle vain romanttinen elokuva Niin kuin taivaassa (2004) on tuttu, taisin nähdä Viaplayltä tai vastaavalta suoratoistolta. Michael Nyqvist on pääosassa Daniel Daréus, ja onkin riipaisevaa, että Micke lähti liian varhain, mutta saappaat jalassa, ja ehti näytellä tuhottoman määrän. Vaikka oli vakavasti sairas.

Mutta palatakseni tämän musikaalin koreografiaan, musiikin tuottamiseen eri esineillä, koko poppoon osallistuminen, soolona ja ryhmänä,

ja kulisseihin, lavastukseen ja rekvisiittaan. Se on kovin minimaalista, kuten Cabaret ja Lillanin Sommarboken ( Tove Jannsonin mainio Kesäkirja), jossa jälkimmäisessä oli paljon laatikoita, jotka muuntuivat milloin miksikin. Tässä esityksessä kaupassa kaikki on kaupassa valkoista, kuten maitopurkit, ja tavaraa on vähän. Katsoja näkee koko näyttämön, puhtaana. Mustat pitkät lakupötköiltä näyttävät esineet toimivat milloin ovenpielinä, milloin seininä, milloin muureina. Ihmiset pitävät niitä pystyssä, ja alleviivataan täten yhteishenkeä. Tai sen puutetta. Kuinka kyläyhteisö rakentuu ihmisistä, jotka kuuntelevat. 

Koomista henkeä lisää rilluttelu, jota johtaa mm Holmfrid eli Tuomas Uusitalo, joka on tuttu mm Sliippareista ja Leningrad Cowboyseista, joilla oli ikimuistoinen keikka laivalla myrskyssä, joka sai kuubalaiset taustalaulajat ja -tanssijatkin täysin merisairaiksi. Hän oli myös Kansallisteatterin tärkeässä näytelmässä Masennuskomedia, joka kertoi burnoutista, työkeskuksen masentuneista asiakkaista. 

Myös Arne eli Puntti Valtonen on koominen hahmo, hän on tuttu Aki Kaurismäen elokuvista, Lapinlahden Linnuista ja Juice Leskisen Grand Slamista, mutta nyttemmin raitistunut. Arne on jatkuvasti kapula korvassa kulkeva, ja kaikkeen kommentoiva kyläkauppias. Joka järjestää kaiken, ja vähän liikaakin. Jos nyt menin henkilökohtaisuuksiin, että "nyttemmin raitistunut" niin tarkoitan, kuinka kurinalaista teatterityö on kuusi päivää ja kuusi iltaa viikossa... Aivan. Siinä ei saa rillutella kuten Klaus Kinski, joka 70-luvulla karkasi kuvauksia juomaan peyotea ja kaatamaan alkuasukasnaisia. Enää ei noin voi tehdä, monellakaan tavalla. Aikatauluissa pitää pysyä, eikä saa tippua kännissä lavalta, paitsi jos se lukee kässärissä, eikä alkometri pihahda. Pitää ottaa niin monen ihmisen toimeentulo ja nautinto huomioon.

Minulle teatteri on nyt mukavaa ja järkevää päihteetöntä toimintaa, siihen on hyvä vaihtaa addiktionsa, ja kaiken elämyksellisen arvon, subliimin, opettavaisuuden, järkytyksen, muistuttamisen ja pään kääntämisen ja sekoittamisen, hyvällä lailla, kulttuurin, taiteen ja viihteen lisäksi se on Suomessa, pienellä kielialueella, pitkässä maassa hurjaa laatua. Kuten myös LaNu eli kotimaiset lasten- ja nuortenkirjatkin. 

Tämä on hyväntuleen positiivinen musikaali, jossa on useampaa kyyneltenpuserruskohtaa, jotka iskevät omaan elämään, muistoihin. 

Elämä kantaa, mutta myös yhteisön ihmiset. Palatakseni alun ateistin näkökulmaani, niin ateistilla on tuntee, kuten myös epäneuroilla, voimme ehkä näyttää ja piilottaa niitä eri tavoilla. 

Ohjaajan sanassa, käsiohjelman haastattelussa ohjaaja-koreografi Jakob Höglund, syntynyt Pietarsaaressa. Itse hän on kokenut kirkkokuorot mukaviksi paikassa, onhan hän kolmen eri hiippakunnan kuoroissa laulanunna.

Yksi periruåtsalainen nosto on fiikata, eli pitää nautinnollinen pitkä kahvitauko. 

Kun taas Tornionjoen tällä puolen pohjoisissa pikkupaikoissa tuo kahvitauko alkaa sanoilla: Älä perusta, nyt keitethään hyät kahvit. 

Onhan silkkaa kiusaa, että teatterissa saa istua maski päässä onalka paikallaan liikkumatta hyvin ilmastoidussa salissa, vain kourallinen ihmisiä, joka osa pestä kätensä, ja käyttää käsidesiä. Ja on kahdesti rokotettu, kuten allekirjoittanut.

Lisäksi teatterinkävijät, teatteribloggaajat ja muut taidetta ylläpitävät tahot ovat teattereiden järjestelmissä osoitteineen, puhelimineen, eli yhteyden saa, jos tartuntaketjua ilmenee. Lisäksi väliajalla desinfioidaan lisää. Kerrotaan, ja kuulutetaan, mikä rivi saa poistua salista ensin, mikä viimeisenä. Ilmastointi toimii. Välejä seuraaviin katsojiin on reippaasti. 

Toisin kun räkälöissä.

Toisin kuin räkälöissä, karaokehelveteissä, kauppakeskuksissa, lähijunissa, busseissa, ratikoissa, metroissa.

Sain medialipun, näin tämän, kiitoksia Helsingin kaupunginteatterille, ja ihmisille, jotka jaksavat tehdä täyspainoisesti taidetta, kulttuuria ja viihdettä, yleisön kanssa, yleisölle, näinä koronan aikoina, kun ihmsten palkat on jäädytetty pahimmillaan 1,5 vuodeksi. Kun taas räkälät ovat toimineet koko ajajn koronalinkoina.

Kantaesitystuotanto

Käsikirjoitus: Kay & Carin Pollak

Säveltäjä: Fredrik Kempe

Laulujen sanat: Carin Pollak & Fredrik Kempe

Käsikirjoittamiseen osallistunut: Edward af Sillén

Ohjaus: Markus Virta

Tuottajat: Vicky & Johan von der Lancken

Gabriellan laulu; Säveltäjä: Stefan Nilsson, Sanat: Py Bäckman

Kantaesitys Så som i himmelen oli Oscarsteaternissa Tukholmassa 13.9.2018, tuotanto Vicky Nöjesproduktion & 2Entertain.

Tekijäloota:

Tekijät

Oona Airola

LENA

Tuukka Leppänen

DANIEL

Lumi Aunio

ENSEMBLE & US LENA

Marona Awdishou

CONNY 11, GORDON

Anna Victoria Eriksson

SIV

Sari Haapamäki

ENSEMBLE & SWING

Helena Haaranen

FLORENCE

Heljä Heikkinen

ENSEMBLE & US SIV

Sofia Hilli

ENSEMBLE & SWING

Eelis Ignatius

DANIEL 7 VUOTTA

Panu Kangas

ENSEMBLE & US TORE

Jyrki Kasper

ENSEMBLE & SWING

Viljami Kemppinen

US DANIEL 14 VUOTTA

Heidi Kirves

ENSEMBLE & US OLGA

Paavo Kääriäinen

TORE

Jaakko Lahtinen

TORE

Amos Lindblom

DANIEL 7 VUOTTA

Miska Lundberg

DANIEL 14 VUOTTA

Iivari Luomala

DANIEL 7 VUOTTA

Kai Lähdesmäki

ENSEMBLE & US ARNE

Sanna Majuri

INGER

Martti Manninen

ENSEMBLE & US DANIEL

Kari Mattila

ERIK

Lilia Mäkinen

JENNIFER, TYTTÖ

Heidi Naakka

ENSEMBLE & SWING

Unto Nuora

ENSEMBLE & US ERIK

Emilia Nyman

GABRIELLA

Mikko Paloniemi

ENSEMBLE & SWING

Tiina Peltonen

ENSEMBLE & US INGER

Justus Pienmunne

ENSEMBLE & SWING & TANSSIKAPTEENI

Lotta Portin

JENNIFER, TYTTÖ

Olli Rahkonen

CONNY

Raili Raitala

AMANDA

Kuura Rossi

CONNY 11, GORDON

Jonas Saari

ENSEMBLE & US CONNY

Sinikka Sokka

OLGA

Teemu Sytelä

ENSEMBLE & US HOLMFRID

Inka Tiitinen

ENSEMBLE & US AMANDA

Antti Timonen

STIG

Tuomas Uusitalo

HOLMFRID

Vertti Uusitalo

CONNY 11, GORDON

Puntti Valtonen

ARNE

Sointu Vestman

JENNIFER, TYTTÖ

Mikko Vihma

ENSEMBLE & US STIG

Marika Westerling

ENSEMBLE & US GABRIELLA, US FLORENCE

Aino Piirola

SUOMENNOS (KÄSIKIRJOITUS)

Maija Vilkkumaa

SUOMENNOS (LAULUT)

Jakob Höglund

OHJAUS JA KOREOGRAFIA

Johanna Elovaara

OHJAAJAN JA KOREOGRAFIN ASSISTENTTI

Kirsi Karlenius

OHJAAJAN ASSISTENTTI / LAPSET

Eeva Kontu

KAPELLIMESTARI

Sven Haraldsson

LAVASTUS

Samu-Jussi Koski

PUKUSUUNNITTELU

William Iles

VALOSUUNNITTELU

Kai Poutanen

ÄÄNISUUNNITTELU

Toni Haaranen

VIDEOSUUNNITTELU

Milja Mensonen

NAAMIOINNIN SUUNNITTELU

Heini Maaranen

NUKKESUUNNITTELU

Ari-Pekka Lahti

DRAMATURGI

Lue lisää Hktfi sivulta: "Musikaali kertoo menestyneen kapellimestarin Daniel Daréuksen paluusta lapsuuden kotiseudulleen pieneen pohjoisruotsalaiseen kylään. Terveysongelmista kärsinyt huippumuusikko haluaisi elää hiljaiseloa, mutta löytää pian itsensä johtamasta kyläläisten kirkkokuoroa, ja keskeltä värikästä ja elinvoimaista yhteisöä. Monenkirjavan maalaiskuoron joukosta löytyy paitsi ystäviä, myös vanhoja haavoja ja lopulta todellinen rakkaus.

Musiikin voimaa, yhteisöllisyyttä, toivoa ja elämäniloa korostavan musikaalin päärooleissa nähdään Once-musikaalin tähti Tuukka Leppänen ja ensimmäisessä isossa musikaaliroolissaan Helsingin Kaupunginteatterissa näyttelevä, palkittu näyttelijä ja laulaja Oona Airola, ja musiikista vastaa Ruotsin tunnetuin Euroviisu-säveltäjä Fredrik Kempe.

Tämä elokuvanakin tunnettu elämänvoimainen, koskettavia kohtaloita ja vapauttavaa iloa sisältävä tarina tarjoaa katsojalle lämpöä ja balsamia sielulle.

Esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy"

Niin kuin taivaassa sai ohjaaja Jakob Höglundin muuttamaan takaisin Suomeen

"" Syksyllä 2018 Jakob Höglund tunsi itsensä väsyneeksi ja rasittuneeksi. Takana oli 12 vuotta Tukholmassa, jossa Höglund oli kiertänyt teattereita ohjaajana ja koreografina. Kova työtahti ja alati vaihtuvat työympäristöt olivat vieneet voimat, ja selkääkin vaivasi loukkaantuminen.

Höglund päätti mennä Oscarsteaterniin katsomaan syksyn suosituinta musikaalia Så som i himmelen, joka oli silloin pyörinyt kuukausien ajan täysille katsomoille. “Lähdin, vaikka en edes tiennyt, jaksanko istua kolme tuntia putkeen. Mutta jo ensimmäisten minuuttien aikana unohdin kaikki omat vaivani ja uppouduin tunteelliseen tarinaan”, Höglund kertoo.

Tauolla Höglundiin iski vahva tunne, että hän haluaa ohjata näytelmän Suomessa. “Tunsin tarvitsevani muutosta. Olin ajatellut, ettei mikään kiinnosta ja yhtäkkiä löysin teoksen, joka inspiroi taas. Se oli ihana tunne.” lue lisää hktfi sivulta

Helsingin kaupunginteatterin YouTubesta:

 

Sosialistisesta mediastani:

Niin kuin taivaassa musikaali Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 3.9.2021: Jakob Höglund on kiinnostavin koreografi tällä hetkellä.
Mille ateisti nauraa ja itkee musikaalissa, joka kertoo kirkkokuorosta? #niinkuintaivaassa #hktfi @hktfi https://t.co/xjffrVlZFd pic.twitter.com/wOCkimt79g

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 5, 2021

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

Halloween alkoi tänään Lahden kaupunginteatterin kauhuromanttisessa JEKYLL & HYDE musikaalissa. Kiitän siitä

Jekyll & Hyde musikaalissa Lahden kaupunginteatterilla 23.10.2020. Tuolloin näin matineanäytöksenä tämän kauhuromanttisen musikaalin uudelleen. Joel Mäkinen on sopivan hymytön ja sadistinen päärooliin ensin inhimillisenä, sitten hulluna tiedemiehenä. Sekä myös seksikkäänä ja arvaamattomana herra Hydenä. Muodonmuutos ei tapahdu niin suurena spektaakkelina kuin mykkäelokuvan John Barrymorella ( Tohtori Jekyllin salaisuus, 1920, siis sata vuotta sitten), vaan nykäyksittäin, ja sykäyksittäin, kuin addiktilla. 

Halloween alkoi tänään 23.10.  Lahden kaupunginteatterin JEKYLL & HYDE musikaalissa. Joel on erittäin liekeissä, alun Jekyllin tuutulaulusta, jossa haluaa parantaa mielisairaan isänsä, tuonne herooiseen tiedemieheen, ja lopulta sieltä Hydeen. Mascara saisi olla vedenkestävää, istuimet kastuu myös muuten... ( istuimet kastuu on viittaus suomenkieliseen Rocky Horror Show:hun jossa humoristisesti väitetään, että myös naiset innostuvat...)

Mutta nyt menen asioiden edelle. 

Musikaalin alussa on tohtori Jekyll ja hänen pyörätuolissa istuva isänsä, joka on mielisairas. Poika haluasi parantaa isänsä. Aikuinen poika on ennakkoluuloton idealisti, hyväntekijä, ja kokeilunhaluinen, tulevaisuuteen suuntautuva lääkäri, joka voisi parantaa mielisairaat, ja poistaa ihmisestä pahuuden. Mutta hän tarvitsee tälle radikaalille kokeilulleen, hankkeelleen rahoittajan. Kukaan laitoksen johtokunnan jäsenistä ei usko hankkeeseen, vaan pitää hölynpölynä. Taikauskonq. Humputteluna. Pelottavana jumalanpilkkana. Ei edes tuleva appiukko tue, miksi. Ahdasmieliset tilaat ja etuoikeutetut eivät uskalla ottaa riskiä.

Jo mainittu lullaby, tuutulaulu on erittäin koskettava, koska Henryn isä ei ole enää entisensä.Voiko hänet parantaa?

Leslie Bricusse – Steve Cudden – Frank Wildhorn

JEKYLL & HYDE

Kauhuromanttinen musikaali hyvän ja pahan taistelusta

kuvasin herra Hydeä loppukiitoksissa 23.10.

Tapaamme Henry Jekyllin mielitietyn, Emman, jota näyttelee Anna-Sofia Tuominen, joka on ollut aiemminkin tässä tarinassa mukana, nimittäin Valtimonteatterissa 2019 helmikuussa näkemäni Tohtori Jekyllin ja herra Hyden eriskummallinen tapaus. Tuolloin kaksi naista näytteli kaikki roolit. Se, miten Hyde tuossa näytelmässä ilmestyi, oli pelottavaa, istuimme hämärässä, vain diskonjytke soi. Ja sitten Hyde koskettaa olkapäätäni. Pimeässä. Se oli ennen koronaa. 

Palataan Lahden kaupunginteatterin esitykseen. Koska Jekyll ei saa rahoitusta, on hänen pakko kokeilla litkuaan itseensä. 

Edinburghissa kokkaili ja keitteli muinoin Tohtori Jekyll, ja sitten nämä herrat Trainspottingista. 

Mutta tämä tarina on sijoitettu Lontooseen. 

Esityksen voi jakaa kolmeen osaan tunnelman vuoksi. Ensin on harras tunnelma, kun isä ei ole enää entisensä. Hänen järkensä on poissa. Hän on lamaantunut, tai lamautettu. 

Sitten on viktoriaaniset kulissit ja kaksinaismoralisten ajan siisti fasadi, jossa rikkailla ja etuoikeutetuilla on niin hauskaa pidoissa, joissa on selkeät käyttäytymissäännöt. Naiset saavat olla rauhassa. 

Sitten on ne synkemmät kadut.

Lähteekö tohtori Jekyll harhailemaan niille polttari-iltanaan, ja minkä vetämänä?

Punaisen rotan kapakan / bordellin laulu- ja tanssiesitykset punamustine korsetteine, viktoriaanise nauhasaapikkaineen, samettisine chokereineen, kaulapantoineen on varsinaista fetisistä iloa kinkylle silmälle. 

Mutta surullista historiallisesti: kuinka naisia käytettiin hyväksi: siinä sutenöörin ja asiakkaiden välissä.

Yksi naisista on ylitse muiden. Häneen Henry tutustuu. Lucyyn (Miila Virtanen).

Häneen tutustuu myös Edward Hyde. 

Heidän sadomasokistinen ja muuntuva suhde on vastapainoa Henryn ja morsionsa puhtaalle suhteelle, joka kestää päivänvaloa ja ilkamia porvarisperheissä.

Mutta mikä on goottilainen tarina. 

Yksi määritelmä on:

Nainen menee vanhaan taloon ja häneltä tippuu pöksyt. 

Kurt Vonnegutin lausetta " A Young woman goes into an old house and gets her pants scared off. " voidaan pitää kauhuromantiikan määrittelemättömänä määritelmänä. Miksi pöksyt putoavat? Jännityksestä? Katsojan miehistä heterosilmää miellyttäen? Katsojan lesbista silmää miellyttäen? Tipahtaako pöksyt ihan omasta valinnasta? Hedonisti? Ekshibitionisti? 

Vonnegutin teos oli Aikajäristys, Timequake. Määritelmä on niin hieno ja vekkuli, että sitä voi jaanata ja naarata loputtomiin. Itse koen kauhuromantiikan näin. Itse asiassa se määrittelee itsensä ulos kirjasta, joka ei ole gotiikkaa. Onko näin.

Toinen goottilaisuuden määritelmä on tämä: päähenkilönä on nainen jolla on kaksi miestä: hyvä ja paha. Tämä toimii mm Bram Stokerin Draculassa. 

Tässä tarinassa on päähenkilönä mies, jolla on vähintään kaksi puolta. Hänellä on myös kaksi naista: hyveellinen ja paheellinen. Luokkaerojen vuoksi. Kumpi heistä on vapaampi ja itsenäisempi? 

Olen kirjoittanut kauhuromantiikasta viime vuosituhannelta lähtien. Tähän en niitä kaikkia ymppää. 

Musikaalin niljakkain tyyppi on sutenööri Lukki  ( Tomi Embuska, kuva Lahden kt FB) jolla on 70-luvun glamrockin look, verkkosukkahousut ja hotpantsit (mikroshortsit), maksitakki ja tavattoman pitkä sulka hatussaan. Hän kävisi myös musikaalin Into the Woods, siihen suden osaan. 

Henryn kilpakosija hyvin vaalea (Jon-Jon Geitel) sopisi myös kalpeaksi pahikseksi Harry Potterin musikaalin.

Lokakuussa loppukiitoksissa kumarsivat sekä Tohtori Jekyll että mister Hyde. Lahden kaupunginteatterin Jekyll & Hyde musikaalissa, joka sopi hyvin Halloweenin viettoon.

Musikaalista nauttii, kun ihmiset osaavat, ja tämä esitys varsinkin oli niin täynnä latinkia ja surua. 

Ja kun suomalainen on tosissaan, ja tarkoittaa todella mitää sanoo, ja mitä laulaa, se on on hyvin uskottavaa. 

Itse asiassa nämä Lahessa näkemäni kerrat kuulostavat paremmilta, persoonallisimmalta kun mitä kuuntelen juutuupissa samaisesta musikaalista. 

Lahden kaupunginteatterin goottilainen Jekyll & Hyde musikaali sopii oikein hyvin viktoriaanisuuteen hurahtaneille, Robert Louis Stevensonin romaanin omistaneille, fetisisteille, eskapisteille, ja pikkujoulun  / pikkujoulua / uuden vuoden aattoa / alkua turvallisesti viettäville.

Näin tämän medialipulla, kiitoksia siitä. 

Taustaa omasta kirjahyllystäni:

Tohtori Jekyllin ja Herra Hyden tarina on eräitä lemppareitani. Jo useammalta vuosikymmeneltä.

Päivän 8.7.2020 klassikkona oli Robert Louis Stevensonin Salaperäinen ovi, eli tohtori Jekyllin ja Herra Hyden eriskummallinen tappaus. E-kirjana. Omistan myös erikoisina painoksina kierrätettyinä mm mielisairaalan kirjastosta. Siinä ol myös komea kansi. Tuttu eri vuosikymmeniltä

 

julisteissa herra Hyde on ironisesti unelmien poikamies... 

Tekijäloota:

TAITEELLINEN SUUNNITTELU

SUOMENNOS Kari Arffman

OHJAUS Jukka Keinonen

MUSIIKIN SOVITUS ja JOHTO Antti Vauramo

LAVASTUS Minna Välimäki

PUKUSUUNNITTELU Sari Suominen

KOREOGRAFIA Jouni Prittinen

VALOSUUNNITTELU Kari Laukkanen

ÄÄNISUUNNITTELU Lauri Malin

Esitysoikeudet Musical Theatre International (Europe)

ROOLEISSA

Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Saana Hyvärinen, Mikko Jurkka, Anni Kajos (vier.) / Miila Virtanen, Jon-Jon Geitel (vier.), Joel Mäkinen (vier.), Teemu Palosaari, Mikko Pörhölä, Elina Ruti (vier.), Anna-Sofia Tuominen (vier.) sekä Aleksis Kyrö ja Aarre Reijula

TANSSIJAT Antti Kyllönen ja Sonja Pälli

ENSEMBLE Väinö Riihimäki (Tamk) , Anton Avela (Tamk) , Leea Lepistö (Tamk), Olga Lepistö (Tamk), Emilia Keskivinkka (Tamk), Inka Mantsinen ja Veera Peltola / Iiris Terävä

KESTO

2h 40 min., sisältää väliajan.

Taustaa teatterin sivulta:

Leslie Bricusse – Steve Cudden – Frank Wildhorn

JEKYLL & HYDE

Kauhuromanttinen musikaali hyvän ja pahan taistelusta

“JOS KAIKEN TUON VIHAN VAIN

VOIS SAADA POIS

EI MURHIA OIS OLLENKAAN

JA IHMISTEN VÄLILLÄ

RAKKAUTTA VAAN

EI SOTIA OIS LAISINKAAN”

"

Musikaali Jekyll & Hyde kertoo intohimoisesta tohtorista, joka myöhästyy omista kihlajaisistaan. Tohtori Jekyllillä on nimittäin tärkeämpääkin tekemistä: hän aikoo poistaa pahuuden maailmasta. Hän on kehittänyt laboratoriossaan kemiallisen aineen, jolla ihmisen pimeät voimat saataisiin hallintaan.

Mutta kun Jekyll ei saa työlleen tukea, hän päättää altistaa itsensä uhkarohkealle ihmiskokeelle. Riippuvuutta aiheuttava aine jakaa hänen persoonansa kahtia, ja pian 1800-luvun Lontoon pimeillä kujilla väijyy sarjamurhaaja, herra Hyde. Vaarallinen kostaja saa koko kaupungin kauhun valtaan.

Tohtorilla on yksi uskollinen ystävä ja rakastava morsian, mutta jaksavatko parhainkaan tahto tai puhtainkaan rakkaus voittaa vihan voiman?

Luvassa on hyytävää jännitystä, yltäkylläistä romantiikkaa, rosoista erotiikkaa ja upeaa musiikkia. Vetävää tarinaa siivittää ikuinen aihe, hyvän ja pahan välinen taistelu.

Pääroolissa tohtori Jekyllinä ja herra Hydenä nähdään Joel Mäkinen. Edellisen kerran Joel vieraili Lahden kaupunginteatterissa musikaalissa Love Me Tender vuonna 2017.

ENSI-ILTA 5.9."

kuvasin viktoriaanisia loppukiitoksia 

Ajatuksiani edellisestä syyskuun näytöksestä:

Ennen näytöstä:

Kohta tulossa kauhuromanttiikkaa, silinterihattujaja dandyjen kävelykeppejä, ja edinburhilaista litkujen läträilyä ja keittämistä - paljon ennen Trainspottingia ja Breaking badiä . 

Lahden kt:n Jekyll & Hyde näyttää viktoriaanisen kaksinaismoraalin, mitä rikkaat, sivistyneet teki julkisesti. Ja varsinkin mitä salaa. Korruptoituneet piispat, ahdasmieliset boardin jäsenet eivät anna tukea tri Jekyllin kokeelle poistaa pahuus. 

Joel Mäkisen katseessa on pahuutta.

Ah. 

Lahden kt:n Jekyll & Hyde näyttää viktoriaanisen kaksinaismoraalin, mitä rikkaat, sivistyneet teki julkisesti. Ja varsinkin mitä salaa. Korruptoituneet piispat, ahdasmieliset boardin jäsenet eivät anna tukea tri Jekyllin kokeelle poistaa pahuus. Joel Mäkisen katseessa on pahuutta.

Sosialistisesta mediastani:

Lokakuussa loppukiitoksissa kumarsivat sekä Tohtori Jekyll että mister Hyde. Lahden kaupunginteatterin Jekyll & Hyde musikaalissa, joka sopi hyvin Halloweenin viettoon. #lahdenkt2020 pic.twitter.com/rKJwBk9JhQ

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 5, 2020

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

edellisestä esityksestä syyskuussa:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

Ja meillä kaikilla (muillakin) oli niin mukavaa Lahes... JEKYLL & HYDE -musikaalin perin viktoriaaninen loppukiitos Lahden kaupunginteatterilla 18.09.2020 #lahdenkt #lahdenkt2020 #jekyllandhydemusical #jekylljahydemusikaali #jekylljahyde @lahdenkt #teatterinlumoa pic.twitter.com/msNOu7JlVR

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 23, 2020

Tohtori Jekyllin ja Herra Hyden tarina julkaistiin tänään 5.1.1886. No on Edinburghissä läträtty kemikaaleilla sittemminkin mm Trainspottingisa. pic.twitter.com/5rgAnPUQjm

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) January 5, 2020

Jekyll & Hyde - 10. Bring On The Men https://t.co/GxrK6UaPWe käyttäen @YouTube

Tätä kuuntelin kun kirjoitin.
Tosin suomalaiset veti paremmin ;)

Let the fun begin.

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 13, 2020

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu

Cabaret musikaali aloitti Pride kuukauden Turun kaupunginteatterissa ennakossa 3.9. Willkommen, Bienvenue, Welcome.

Terveisiä Kit Kat klubilta! Ennakossa tänään 03.09.2020 Turun kaupunginteatterissa panseksuaalinen, androgyyni ja punertava musikaali CABARET villiltä ja vapaamieliseltä Weimarin ajalta Berliinistä. Kunnes natsit sammuttavat valot.

Väriskaalalla punainen-musta-nude liikkuva kabaree oli keikka. Siinä oli uutta, vanhaa, muttei niinkään sinistä. Näytelmä alkaa prologilla niin lämpiössä kuin lavallakin. Ääntä ja musiikkia tuotetaan normi-instrumenttien lisäksi mm vanhoilla, napsautettavilla matkapakaaseilla (toimivat myös istuimina) ja kävelykepeillä. Lava on riisuttu, sanan kummassakin mielessä. Se on tumma, kylmä ja lepäävä yökerhon luuranko, joka herää eloon kun ihmiset, esiintyjät ja katsojat, nauttijat tulevat paikalle. Cabaret ja Kit Kat klubi on avoin kaikille.

Seremoniamestari ( Miiko Toiviainen ) on elementissään, hän kutsuu, hän houkuttelee, hän hämmentää. Hän on käärme paratiisissa, mutta voi pojat, kuinka hän houkuttekeekaan. Yökerho on samalla kuin gladiaattorien areena ja eläintarha. Kaiken keskiössä on pyörivä lava joka herkullisine koreografioineen toimii aktiivisena, moottorina, roottorina, juutalaisena hyrränä, kun muu lavaste ei vaihdu. Ei ole eroa, kuka on näyttelijä, kuka muusikko, ja kuka tanssija, kaikki menevät kauniisti ristiin ja rastiin - orkan kapellimestari on myös Kit Katin kapellimestari.


Aloitteleva, taisteleva tai vain kirjailija Clifford Bradshaw (Olli Rahkonen) saapuu Berliiniin, hän on ujo, viaton. Vai onko. Hänhän on vaeltanut Euroopan dekadenteissa kaupungeissa taiteellisistikin villinä ja vapaana aikana. Onko hän siis idealisti, romantikko, etsijä. Hän uneksii, sitten hän elää. Ja kirjoittaa, siinä välissä.

Kaikki esiintyjät ovat nuoriita, kauniita, kiinteitä ja notkeita, vallattomia ja vapaita. Mutta esillä on myös vanhempi polvi, ne ujommat, yksinäiset ihmiset. Jotka myös kaipaavat rakkautta. Vaikka jäsenet on vähän kankeat, eikä kaulalla ole puuhkaa, eikä silmissä irtoripsiä. Kuten Fräulein Schneider (Riitta Salminen) ja Herr Schulz (Mika Kujala).

Kun nudistileiri-vitsin koreografia oli liian vaikea Juhanalle sarjassa Tankki täyteen, niin tässä tulee roppakaupalla vaikeata, liikkuvaa, kujeulevaa koreografia. Kuten Madonnan laulussa Vogue, ei ole väliä, oletko tyttö vai poika. Eri aikakausien seksuaalisuus ja sukupuoli on läsnä, kerroksissa. Kun 70-luvun elokuvaversiossa lauletaan Two ladies, kaksi naista, joiden sandwichin, täytevoilevän välissä on on yksi mies, seremoniamestari, niin tässä tipididippidii on kaksi naista eli mies ja nainen, huulipunassa, mascarassa. Androgyyni -sanaa ei twitterissä saa käyttää enää, mutta minä kyllä käytän. Voi olla, että esityksessä on muunsukupuolisia ja transihmisiä, mutta maskeerauksessa ja käsittelyssä on kuitenkin 30-luku, ja 90-luku, ja sen bi- ja homoseksuaalit, drag queenit, drak kunkut ja muut. Sekä 70-luvun alun androgyyni glamrock ja lopun uusromantikot, meikkaavat pojat. Sekä nykyaika.


Henkiin on herätty ajankohtainen kysymys. Mitä taide, taiteilijat ja kulttuurin yleisö, vähemmistö,  tekee kun muut nostavat natsit valtaan.





Voisin nähdä saman poppoon tekevän myös Moulin Rouge -musikaalin, wink wink.

Cabaret on avoin kaikille. Se on avomielisempi kuin 70-luvun uusromantikkojen klubi jossa seremoniamestari Steve Strange valkkasi sisään vain oikealla tavalla vinksahtuneesri pukeutuneet tyypit. Kit kat klubin seremoniamestari viettelee sisään kaikki.

Minulle se on rakas elokuva ja musikaali. Liza Minellin suoritusta ei kukaan ylitä, ei tarviskaan. Hänen Sallynsä on niin täynnä Lizaa. Turussa ei nähdä knallia, eikä verkkosukkahousuja. Myöskään toolit eivät ole kuin leijonankesyttäjällä, vaan toisen malliset.

Muistan Lizan haastattelusta kuinka vaikeaa oli keikkua niillä kiikkerillä tuoleilla, ja ei ihme, että hänellä on nyt titaania lantiossa.

Häntä taisi haastatella Alan Cumming, joka oli niin irstas seremoniamestari, jota näin vain videoilta. Alanin livenä näin näytelmässä BENT, ihan eturivistä. Jossa hän on huikentelevainen, vastuuton, elämästä nauttiva homoseksuaali yökerhossa.

Kunnes natsit sammuttavat valot. Bentin logossa yökerhon tai meikkipöydän valot sammutetaan.




Koska meidän valot sammutetaan.

Tekijäloota:

Tekijät

Perustuu John van Druten näytelmään ja Christopher Isherwoodin tarinaan
Sävellys John Kander
Teksti Joe Masteroff
Laulujen sanat Fred Ebb
Suomennos Esko Elstelä
Laulujen suomennos Jukka Virtanen

Ohjaus ja koreografia Jakob Höglund
Musiikin sovitus ja johto Jussi Vahvaselkä
Lavastussuunnittelu Sven Haraldsson
Pukusuunnittelu Heidi Wikar
Valosuunnittelu Jarmo Esko
Äänisuunnittelu Eero Auvinen
Naamioinnin suunnittelu Jessica Rosenberg
Koreografin assistentti ja tanssikapteeni Soile Ojala
Taistelukoreografia Ville Seivo


Rooleissa

Olli Rahkonen, Anna Victoria Eriksson, Miiko Toiviainen, Stefan Karlsson, Riitta Salminen, Mika Kujala, Minna Hämäläinen, Emmi Kangas, Panu Kangas, Mikko Kauppila, Katariina Lantto, Mikko Nuopponen, Filip Ohls, Soile Ojala, Helena Puukka, Pauliina Saarinen ja Anssi Valikainen.


Orkesteri

Kapellimestari Jussi Vahvaselkä / Markus Länne
Rummut, lyömäsoittimet Taneli Korpinen
Basso Ari Kataja
Piano Ville Vihko
Koskettimet Ville Pere / Henna Linko
Trumpetti Petter Järvi
Pasuuna Jani Jokinen
Saksofonit, huilu Kimmo Gröhn
Viulu Katariina Sallinen
Sello Matti Moilanen

Lue taustoja Turiun kaupunginteatterin sivulta:

"Cabaretin päähenkilö, kirjailija Clifford Bradshaw, on elämälleen suuntaa etsivä unissakävelijä Berliinissä, jonka asukkaat hakevat sodan jälkeen lämpöä toisistaan. Vuonna 1931 yöelämän keskipiste on Kit Kat Club, jossa jokainen saa olla oma itsensä – tai kuka haluaa. Kun sekt-pullon korkki poksahtaa ja rytmi vetää tanssimaan, on malja ylitsevuotavan täynnä eikä huolta huomisesta ole.

Kit Kat Clubin sykkeessä Clifford tapaa Sally Bowlesin, kabareen kirkkaimman tähden. Hurmos on hetken yhteinen, mutta lopulta näille juhlahumun yhdistämillekin koittaa arki, kun uuden sodan varjo lankeaa kaduille. Kaupungin rakastavaiset voivat ummistaa silmänsä ja jatkaa tanssia, tai antaa junan kuljettaa kohti toisenlaista tulevaisuutta. Valinta on jokaisen oma ja joka tapauksessa kohtalokas. On aika herätä unesta.

Yksi maailman rakastetuimmista musikaaleista valtaa Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämön 4.9. alkaen. Juhlatunnelmaa ja koskettavia hetkiä rakentaa omaleimaisista tulkinnoistaan tunnettu ohjaaja Jakob Höglund työryhmineen. Musikaalin näyttävää visuaalista maailmaa ovat hänen kanssaan luomassa mm. lavastaja Sven Haraldsson ja pukusuunnittelija Heidi Wikar. Tarinan keskeisissä rooleissa Cliffinä ja Sallyna loistavat musikaalitähdet Anna Victoria Eriksson ja Olli Rahkonen, jotka tekivät odotetun paluun Turkuun. Klubin asiakkaat lietsoo liekkeihin Miiko Toiviaisen esittämä Seremoniamestari sekä näyttämön täyttävä orkesteri. Fräulein Schneiderina nähdään Riitta Salminen, Herr Schulzina Mika Kujala, Fräulein Kostina Minna Hämäläinen ja Ernst Ludwigina Stefan Karlsson.
"


Willkommen! And bienvenue! Welcome!
Fremder, étranger, stranger
Glücklich zu sehen
Je suis enchanté
Happy to see you
Bleibe, reste, stay



Mielelläni jäin.
Ja tämä oli vasta ennakko.

Cabaret sosialistisesta mediastani:

Terveisiä Kit Kat klubilta! Ennakossa tänään Turun kaupunginteatterissa panseksuaalinen, androgyyni ja punertava musikaali CABARET villiltä ja vapaamieliseltä Weimarin ajalta Berliinistä. Kunnes natsit sammuttavat valot. pic.twitter.com/UxrTxQ3KZV

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 3, 2020