Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

perjantai 13. marraskuuta 2020

Halloween alkoi tänään Lahden kaupunginteatterin kauhuromanttisessa JEKYLL & HYDE musikaalissa. Kiitän siitä

Jekyll & Hyde musikaalissa Lahden kaupunginteatterilla 23.10.2020. Tuolloin näin matineanäytöksenä tämän kauhuromanttisen musikaalin uudelleen. Joel Mäkinen on sopivan hymytön ja sadistinen päärooliin ensin inhimillisenä, sitten hulluna tiedemiehenä. Sekä myös seksikkäänä ja arvaamattomana herra Hydenä. Muodonmuutos ei tapahdu niin suurena spektaakkelina kuin mykkäelokuvan John Barrymorella ( Tohtori Jekyllin salaisuus, 1920, siis sata vuotta sitten), vaan nykäyksittäin, ja sykäyksittäin, kuin addiktilla. 

Halloween alkoi tänään 23.10.  Lahden kaupunginteatterin JEKYLL & HYDE musikaalissa. Joel on erittäin liekeissä, alun Jekyllin tuutulaulusta, jossa haluaa parantaa mielisairaan isänsä, tuonne herooiseen tiedemieheen, ja lopulta sieltä Hydeen. Mascara saisi olla vedenkestävää, istuimet kastuu myös muuten... ( istuimet kastuu on viittaus suomenkieliseen Rocky Horror Show:hun jossa humoristisesti väitetään, että myös naiset innostuvat...)



Mutta nyt menen asioiden edelle. 
Musikaalin alussa on tohtori Jekyll ja hänen pyörätuolissa istuva isänsä, joka on mielisairas. Poika haluasi parantaa isänsä. Aikuinen poika on ennakkoluuloton idealisti, hyväntekijä, ja kokeilunhaluinen, tulevaisuuteen suuntautuva lääkäri, joka voisi parantaa mielisairaat, ja poistaa ihmisestä pahuuden. Mutta hän tarvitsee tälle radikaalille kokeilulleen, hankkeelleen rahoittajan. Kukaan laitoksen johtokunnan jäsenistä ei usko hankkeeseen, vaan pitää hölynpölynä. Taikauskonq. Humputteluna. Pelottavana jumalanpilkkana. Ei edes tuleva appiukko tue, miksi. Ahdasmieliset tilaat ja etuoikeutetut eivät uskalla ottaa riskiä.

Jo mainittu lullaby, tuutulaulu on erittäin koskettava, koska Henryn isä ei ole enää entisensä.Voiko hänet parantaa?




Leslie Bricusse – Steve Cudden – Frank Wildhorn
JEKYLL & HYDE

Kauhuromanttinen musikaali hyvän ja pahan taistelusta



kuvasin herra Hydeä loppukiitoksissa 23.10.




Tapaamme Henry Jekyllin mielitietyn, Emman, jota näyttelee Anna-Sofia Tuominen, joka on ollut aiemminkin tässä tarinassa mukana, nimittäin Valtimonteatterissa 2019 helmikuussa näkemäni Tohtori Jekyllin ja herra Hyden eriskummallinen tapaus. Tuolloin kaksi naista näytteli kaikki roolit. Se, miten Hyde tuossa näytelmässä ilmestyi, oli pelottavaa, istuimme hämärässä, vain diskonjytke soi. Ja sitten Hyde koskettaa olkapäätäni. Pimeässä. Se oli ennen koronaa. 

Palataan Lahden kaupunginteatterin esitykseen. Koska Jekyll ei saa rahoitusta, on hänen pakko kokeilla litkuaan itseensä. 

Edinburghissa kokkaili ja keitteli muinoin Tohtori Jekyll, ja sitten nämä herrat Trainspottingista. 

Mutta tämä tarina on sijoitettu Lontooseen. 



Esityksen voi jakaa kolmeen osaan tunnelman vuoksi. Ensin on harras tunnelma, kun isä ei ole enää entisensä. Hänen järkensä on poissa. Hän on lamaantunut, tai lamautettu. 


Sitten on viktoriaaniset kulissit ja kaksinaismoralisten ajan siisti fasadi, jossa rikkailla ja etuoikeutetuilla on niin hauskaa pidoissa, joissa on selkeät käyttäytymissäännöt. Naiset saavat olla rauhassa. 





Sitten on ne synkemmät kadut.

Lähteekö tohtori Jekyll harhailemaan niille polttari-iltanaan, ja minkä vetämänä?



Punaisen rotan kapakan / bordellin laulu- ja tanssiesitykset punamustine korsetteine, viktoriaanise nauhasaapikkaineen, samettisine chokereineen, kaulapantoineen on varsinaista fetisistä iloa kinkylle silmälle. 

Mutta surullista historiallisesti: kuinka naisia käytettiin hyväksi: siinä sutenöörin ja asiakkaiden välissä.

Yksi naisista on ylitse muiden. Häneen Henry tutustuu. Lucyyn (Miila Virtanen).

Häneen tutustuu myös Edward Hyde. 




Heidän sadomasokistinen ja muuntuva suhde on vastapainoa Henryn ja morsionsa puhtaalle suhteelle, joka kestää päivänvaloa ja ilkamia porvarisperheissä.





Mutta mikä on goottilainen tarina. 


Yksi määritelmä on:

Nainen menee vanhaan taloon ja häneltä tippuu pöksyt. 

Kurt Vonnegutin lausetta " A Young woman goes into an old house and gets her pants scared off. " voidaan pitää kauhuromantiikan määrittelemättömänä määritelmänä. Miksi pöksyt putoavat? Jännityksestä? Katsojan miehistä heterosilmää miellyttäen? Katsojan lesbista silmää miellyttäen? Tipahtaako pöksyt ihan omasta valinnasta? Hedonisti? Ekshibitionisti? 

Vonnegutin teos oli Aikajäristys, Timequake. Määritelmä on niin hieno ja vekkuli, että sitä voi jaanata ja naarata loputtomiin. Itse koen kauhuromantiikan näin. Itse asiassa se määrittelee itsensä ulos kirjasta, joka ei ole gotiikkaa. Onko näin.


Toinen goottilaisuuden määritelmä on tämä: päähenkilönä on nainen jolla on kaksi miestä: hyvä ja paha. Tämä toimii mm Bram Stokerin Draculassa. 

Tässä tarinassa on päähenkilönä mies, jolla on vähintään kaksi puolta. Hänellä on myös kaksi naista: hyveellinen ja paheellinen. Luokkaerojen vuoksi. Kumpi heistä on vapaampi ja itsenäisempi? 

Olen kirjoittanut kauhuromantiikasta viime vuosituhannelta lähtien. Tähän en niitä kaikkia ymppää. 








Musikaalin niljakkain tyyppi on sutenööri Lukki  ( Tomi Embuska, kuva Lahden kt FB) jolla on 70-luvun glamrockin look, verkkosukkahousut ja hotpantsit (mikroshortsit), maksitakki ja tavattoman pitkä sulka hatussaan. Hän kävisi myös musikaalin Into the Woods, siihen suden osaan. 

Henryn kilpakosija hyvin vaalea (Jon-Jon Geitel) sopisi myös kalpeaksi pahikseksi Harry Potterin musikaalin.







Lokakuussa loppukiitoksissa kumarsivat sekä Tohtori Jekyll että mister Hyde. Lahden kaupunginteatterin Jekyll & Hyde musikaalissa, joka sopi hyvin Halloweenin viettoon.


Musikaalista nauttii, kun ihmiset osaavat, ja tämä esitys varsinkin oli niin täynnä latinkia ja surua. 

Ja kun suomalainen on tosissaan, ja tarkoittaa todella mitää sanoo, ja mitä laulaa, se on on hyvin uskottavaa. 

Itse asiassa nämä Lahessa näkemäni kerrat kuulostavat paremmilta, persoonallisimmalta kun mitä kuuntelen juutuupissa samaisesta musikaalista. 

Lahden kaupunginteatterin goottilainen Jekyll & Hyde musikaali sopii oikein hyvin viktoriaanisuuteen hurahtaneille, Robert Louis Stevensonin romaanin omistaneille, fetisisteille, eskapisteille, ja pikkujoulun  / pikkujoulua / uuden vuoden aattoa / alkua turvallisesti viettäville.

Näin tämän medialipulla, kiitoksia siitä. 










Taustaa omasta kirjahyllystäni:


Tohtori Jekyllin ja Herra Hyden tarina on eräitä lemppareitani. Jo useammalta vuosikymmeneltä.







Päivän 8.7.2020 klassikkona oli Robert Louis Stevensonin Salaperäinen ovi, eli tohtori Jekyllin ja Herra Hyden eriskummallinen tappaus. E-kirjana. Omistan myös erikoisina painoksina kierrätettyinä mm mielisairaalan kirjastosta. Siinä ol myös komea kansi. Tuttu eri vuosikymmeniltä


 



julisteissa herra Hyde on ironisesti unelmien poikamies... 




Tekijäloota:






TAITEELLINEN SUUNNITTELU
SUOMENNOS Kari Arffman
OHJAUS Jukka Keinonen
MUSIIKIN SOVITUS ja JOHTO Antti Vauramo
LAVASTUS Minna Välimäki
PUKUSUUNNITTELU Sari Suominen
KOREOGRAFIA Jouni Prittinen
VALOSUUNNITTELU Kari Laukkanen
ÄÄNISUUNNITTELU Lauri Malin

Esitysoikeudet Musical Theatre International (Europe)



ROOLEISSA
Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Saana Hyvärinen, Mikko Jurkka, Anni Kajos (vier.) / Miila Virtanen, Jon-Jon Geitel (vier.), Joel Mäkinen (vier.), Teemu Palosaari, Mikko Pörhölä, Elina Ruti (vier.), Anna-Sofia Tuominen (vier.) sekä Aleksis Kyrö ja Aarre Reijula
TANSSIJAT Antti Kyllönen ja Sonja Pälli
ENSEMBLE Väinö Riihimäki (Tamk) , Anton Avela (Tamk) , Leea Lepistö (Tamk), Olga Lepistö (Tamk), Emilia Keskivinkka (Tamk), Inka Mantsinen ja Veera Peltola / Iiris Terävä


KESTO
2h 40 min., sisältää väliajan.






Taustaa teatterin sivulta:


Leslie Bricusse – Steve Cudden – Frank Wildhorn
JEKYLL & HYDE

Kauhuromanttinen musikaali hyvän ja pahan taistelusta


“JOS KAIKEN TUON VIHAN VAIN
VOIS SAADA POIS
EI MURHIA OIS OLLENKAAN
JA IHMISTEN VÄLILLÄ
RAKKAUTTA VAAN
EI SOTIA OIS LAISINKAAN”


"

Musikaali Jekyll & Hyde kertoo intohimoisesta tohtorista, joka myöhästyy omista kihlajaisistaan. Tohtori Jekyllillä on nimittäin tärkeämpääkin tekemistä: hän aikoo poistaa pahuuden maailmasta. Hän on kehittänyt laboratoriossaan kemiallisen aineen, jolla ihmisen pimeät voimat saataisiin hallintaan.

Mutta kun Jekyll ei saa työlleen tukea, hän päättää altistaa itsensä uhkarohkealle ihmiskokeelle. Riippuvuutta aiheuttava aine jakaa hänen persoonansa kahtia, ja pian 1800-luvun Lontoon pimeillä kujilla väijyy sarjamurhaaja, herra Hyde. Vaarallinen kostaja saa koko kaupungin kauhun valtaan.

Tohtorilla on yksi uskollinen ystävä ja rakastava morsian, mutta jaksavatko parhainkaan tahto tai puhtainkaan rakkaus voittaa vihan voiman?

Luvassa on hyytävää jännitystä, yltäkylläistä romantiikkaa, rosoista erotiikkaa ja upeaa musiikkia. Vetävää tarinaa siivittää ikuinen aihe, hyvän ja pahan välinen taistelu.

Pääroolissa tohtori Jekyllinä ja herra Hydenä nähdään Joel Mäkinen. Edellisen kerran Joel vieraili Lahden kaupunginteatterissa musikaalissa Love Me Tender vuonna 2017.

ENSI-ILTA 5.9."




kuvasin viktoriaanisia loppukiitoksia 






Ajatuksiani edellisestä syyskuun näytöksestä:



Ennen näytöstä:

Kohta tulossa kauhuromanttiikkaa, silinterihattujaja dandyjen kävelykeppejä, ja edinburhilaista litkujen läträilyä ja keittämistä - paljon ennen Trainspottingia ja Breaking badiä . 

Lahden kt:n Jekyll & Hyde näyttää viktoriaanisen kaksinaismoraalin, mitä rikkaat, sivistyneet teki julkisesti. Ja varsinkin mitä salaa. Korruptoituneet piispat, ahdasmieliset boardin jäsenet eivät anna tukea tri Jekyllin kokeelle poistaa pahuus. 

Joel Mäkisen katseessa on pahuutta.

Ah. 




Lahden kt:n Jekyll & Hyde näyttää viktoriaanisen kaksinaismoraalin, mitä rikkaat, sivistyneet teki julkisesti. Ja varsinkin mitä salaa. Korruptoituneet piispat, ahdasmieliset boardin jäsenet eivät anna tukea tri Jekyllin kokeelle poistaa pahuus. Joel Mäkisen katseessa on pahuutta.







Sosialistisesta mediastani:


edellisestä esityksestä syyskuussa:
klo
Tunnisteet: , , , , , ,