Flaubertin ja Rintapanttilan Bouvard ja Pécuchet 24.09.2020 ensi-illassa Teatteri Takomolla. Teatteri. Ah - minulle syksyn toinen ensi-ilta, Teatteri Takomolla, jossa pläjähti tulkinta Flaubertin soutaa ja huopaa, erase and rewind -tyyppisestä teoksesta (hersyvän hauska tulkinta) - alaotsikolla farssiksi vedetty kriittinen ensyklopedia. Monimutkan kautta!
Tämä vie teatterin tasot ihan uudelle levelille... Leppoisasta ja ahdistavasta puistonpenkin jutustelusta, miltei lukupiiristä, multitaskauksesta, kaiken tiedon haalinnasta kohti äänikirjojen kritiikkiä - ja harjoittelijakin vetää kuten Allen Ginsberg.
Osaltaan esitys vattuilee äänikirjoille, ikään kuin ne olisivat - kuten Bouvard ja Pécuchet päähenkilöt Flaubertin kirjassa - vain puhtaaksikirjoittajia. Ei aitoja. Hersyvää mustaa huumoria: toisen ihmisen tuottama melu, jonka johdosta ei voi harjoitella tai esittää omaa proggista.
Kyseessä on yhtä raikas, ja vapaa tulkinta kuin Teatteri Jurkassa nähty Kadonnutta aikaa etsimässä Vol. 3 -esityksessä. Minua jäi häiritseen A YEAR FULL OF DRAMA -dokun ohjaaja, joka ei pidä teatterista.
Hän ei olekaan nähny viime vuosien suomalaisia näytelmiä. Voisi muuttaa mielensä.
Esityksen ensimmäinen osa on on hyvinkin katsojaystävällinen, hauska ja toistoisa. Välitauon jälkeen osin ollaan epämukavuusalueella, kaaoksessa, kakofoniassa, välkkyvissä raveissa, teknobileissä, jonka seremoniamestari on paratiisilintu.
Miten siinäkään keskittyy. Mihinkään.
Tai hetkinen. Väliaikaa ei ollut, se vain tuntui siltä.
En ole lukenut alkuperäistä teosta, Flaubertin samannimistä romaania, jonka on suomentanut Antti Nylen, joka myös oli paikalla ensi-illassa. Pienen teatterin paikoista osaan pääsi istumaan. Korona oli varannut useamman tuolin. Mutta jotta esitysket jatkuisivat, maskit naamaan, turvavälit kunniaan, ja ei muuta kuin nauttimaan.
Minulla on tuo alkuperäiskielellä, siis ranskaksi, ilmaisen e-kirjana, sähkökirjana. Eihän sitä osaa lukea, mutta kävin käsiksi johonkin rytmiin. On kaksi erittäin etuoikeutettua miestä, valkoihoista miestä ammateissaan. Mutta ovatko ne nyt kunniallisia ammatteja. Puhtaaksikirjoittajia, jotka tapaavat toisensa puiston penkillä, kun laskevat hattunsa penkille. Ilmeisesti he eivät kuitenkaan kerjää, vaan vain tuulettavata. Haituvia tai ajatuksia.
Mites minä en pääse etenemään, enkä asiaan ollenkaan. Onkohan se jotain tarttuvaa... Mistä lie tarttunut.
Raikas tulkinta on Takomon lavalla, siellä on mies ja nainen, ei siksi, että mies pitäisi aina mainita ensin, vaan kun heitä, kahta istuvaa ihmistä katsoo, niin vasemmalla on mies, ja oikealla on nainen. Ja jostain syystä kuvatekstit aloitetaan aina vasemmalta. Mikä on toki mainio suunta. Se ainoa oikea suunta.
Heillä kahdella, jotka siis kirjassa ovat miehiä Bouvard ja Pécuchet, ja joilla on huopahatut. Niin, onkohan heillä huopahattu´ja ollenkaan, vai mitä hattuja. Eniweis, kuitenkin tässä versiossa he, mies ja nainen, istahtavat toisiaan katsomatta puistonpenkille Bouvard ja Pécuchet ( Samuli Niittymäki ja Katja Küttner ) ja laskevat sille kirjat käsistään. Ja kappas, ne ovatkin kumpikin samaa painosta Flaubertin romaanista Bouvard ja Pécuchet. He nauravat, ja yleisö nauraa.
Heillä on paljon kerrottavaa meille, yleisölle, mutta he eivät jostain syystä etene. Takana oleva läpikuultava muovipressu on kuin esirippu, mutta sitä ei avata. Siellä tapahtuu jotain, mutta emme näe, kuulemme kyllä.
Kaksi ihmistä, he haluavat ottaa haltuun kaiken maailman tiedon. Mutta mistä aloittaa. Monimuotoisen jahkailun, päättelyn ja harkinnan jälkeen he päätyvät kirjoihin. Niissähän kaikki oikea tieto on.
Kirjat tilataan ja teatterin harjoittelija (Rebekka Palanne) raahaa ne postista, tai mihin lie lähimarkettiin tai haisevaa r-kiskaan ne tulevatkaan. Kun valtavat kirjakeot ovat teatterilla, niin alkaa mietintä, minne kirjat laitetaan, hyllyyn, aivan, mutta missä järjestyksessä.
Välillä puhelimessa huutaa ohjaa Äksy Petterson.
Mainiota huumoria ja outoutta.
Näin tämän kutsuvieraana, ja olen tyytyväinen. On mukava suosia teatteria, ja pieniä teattereita, kuten tätä, joten ostin piletin myös toiseen näytökseen. Koska teatterihan on parasta. On ihana päästä pois remontin, mölyn ja pölyn keskeltä. Olla vain tuolilla, ja ottaa vastaan.
Tekijäloota:
Flaubert – Rinta-Panttila:
Bouvard ja Pécuchet
Farssiksi vedetty kriittinen ensyklopedia
Dramatisointi ja ohjaus: Tuomas Rinta-Panttila
Pukusuunnittelu: Maria Sirén
Tilasuunnittelu: Salla Salin
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Äänisuunnittelu: Ilkka Tolonen
Äänisuunnittelun: assistentti Eliel Tammiharju
Näyttelijät: Katja Küttner, Samuli Niittymäki ja Rebekka Palanne
Muusikko: Aleksi Kinnunen
Esityksen pressikuvia Flickristä:
Samuli Niittymäki ja Katja Küttner, kuva Mitro Härkönen
#bouvardjapécuchet
30.9.2020
Bouvard ja Pécuchet
Esityksen kesto on 1h50min, ei väliaikaa.
Nousevassa katsomossamme on tällä hetkellä 35 toisistaan irrallista tuolia normaalin 70 tuolin sijaan. Pääset katsomoon viisitoista minuuttia ennen esityksen alkua. Aulatila on pieni, joten jos mahdollista, odota esityksen alkua ulkona Fredrikintorilla.
Tarjoamme käsidesiä ja kasvomaskit kaikille, huolehdimme turvaväleistä.
Meillä on turvallista nauttia esityksestä.
Tervetuloa teatteriin!
Lisätään tähän vielä Takomon manifesti:
"Takomon manifesti
Mitä teatteri on? Teatteri on valintoja ja sopimuksia. Teatteri on maailmankuva.
Takomon katsomo on heille, jotka haluavat nähdä enemmän, paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. Takomon näyttämö on heille, jotka haluavat näyttää enemmän, paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. Takomon taiteellinen linja perustuu haluun kokeilla, ottaa riskejä ja innostaa. Se ei karta naurua, ei ala- eikä ylätyyliä, ei surua eikä paatosta. Takomo arvostaa ihmisyyden kaikkia ilmenemismuotoja eikä langeta tuomioita. Takomon toiminnan ytimessä ovat uteliaisuus ja uskallus.
Teatteritaiteen äärellä Takomo valitsee olla pieni, kevytrakenteinen ja -puitteinen huoneteatteri, jonka teokset ovat moniäänisiä ja dialogisessa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, tähän aikaan ja paikkaan. Takomo on ammattitaiteilijoiden yhteenliittymä, joka etsii ja löytää teatterin tarpeellisuuden ajasta aikaan."
1. kuva: Flaubertin muotokuva kirjansa kannessa näyttää yhtä lirvahtanelta, epäonnistuneelta kuin ai Gahaku -sovelluksen muotokuva, jossa omaa naamaa muokataan klassinen taiteen mestarien tyyliin. ( kuten 4. kuva omakuvani) #aiGahakuPortrait pic.twitter.com/AIHcBQ4dh8
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 25, 2020
