Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Milla Kangas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Milla Kangas. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. lokakuuta 2020

Ihhahhaa ihhahhaa! Verta maneesille! Tätiratsastajat osui maaliinsa. Aurinkoteatterissa 1.10.

Tätiratsastajat osui maaliinsa. 01.10.2020 Aurinkoteatterilla. Verta maneesille! Pramea Universum muuttui yhtä ryötäksi kuin esityksessä SAALISTAJAT. Karikatyyrit, mutta syvälliset sellaiset, etsivät paikkaansa hierarkiassa, reviirissä, ratsastustallissa. Aamutakkihevin lisäksi tytöt soittaa kitaraa - vaikkeivät niin saaneet tehdä musatunnilla.

Ohjelmavihkoa plaratessa tulee ääninauru: Kari Vepsään jonka olen nähnyt huseeraavan heppamessuilla. Tätiratsastaja sopii ikääni ja harrastuksiini, hepat ja hevi, alajuonteena naisviha ja varsinkin tyttöviha, jota näki verkossa myös Tyttöjen päivänä. 

Tarinamme päähenkilö Benita Stjärnfall - oliko hän tähdenlento, oi hän tulee näyttämölle niin vahvasti ja aggressiivisesti, että hän on miltei Odin, yksisilmäinen. Hän taatusti saisi työpaikan miehet pesemään omat kahvikuppinsa, teinit ylös vuoteista ja toimistoapinat heräämään viikkopalaverissa. Hän olisi rautaa pesutuvassa, joka on enimmäkseen naisten aluetta, kuten hevostallitkin. Hän riehuisi asiat järjestykseen, eikä jättäisi vain heippa-lappusia. Häntä näyttelee Milla Kangas, joka oli edellisen kerran edessäni lavalla Teatteri Jurkassa esityksessä Rakastaja, jossa hän oli miehen kirjoittamassa näytelmässä siisti, rikas, joutilainen aviovaimo, jolla ei ole mitään tekemistä korvessa kauniissa talossaan, paitsi saada sänkykamariin säpinää.



Tässä Kangas on 1980-luvun hevari, hänellä on kauhtuneitten mustien pillifarkkujen päällä chapsit, muutenkin nahkaliivissä on hapsuja, buutsit kuten cowboyllä ja Gunnareilla, ja hänellä on upea leijonanharja. Mutta ollaanko me kasarilla vai nolla-ajassa. Ehkä olemme nykyajassa, jossa Benita - oho meinasin kirjoittaa Benito, siis Mussoliini - on näitä tätiratsastajia, entisiä tähtiratsastajia. Joka vieläkin. Mikäs siinä. Hevonen on maailman kaunein muoto. Mitä parhainta ja sulavinta designiä.


Vai onko tarinan päähenkilö, sen luotettava, tai epäluotettava kertoja Pamela Kåla, joka on nuori tyttö, heppahullu, ja tekee kaikenlaista tallilla. Kun tallilla on niin kivaa, ja ihanaa. Samalla hän on luontodokumenttien kertojaääni, ja mikäs siinä - siirtyihän luontodokumenttien sirien sir David Attenborough tänne Instagramiin. (Kirjoitin ensin erheellisesti hänen veljensä Richard Attenboroughin nimen, hänhän oli Jurassic Parkissa.)  Koska sosialistinen media on mainio väylä kertoa elonkirjon, luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, eläinten sukupuutosta, joukkotuhosta ja merien, ja planeettamme tuhoamisesta. Ilmastokriisistä nyt puhumattakaan. Pamela on ihan tavallinen tyttö, häntä näyttelee Paul Holländer.

Mutta onko Pamela sisällä vai ulkona. Onko hän osallistuja vai tarkkailija. 


Koska esitys liittyy vuoden 1986 heviin ja helppoihin, tulee tallille myös heppuja, hevareita, muusikoita. Niin mainio karikatyyri hevimiehestä on Nora Raikamon esittämä heebo. Kaikki eleet, tupakankiskomuset, lähelletulot, pitkän letin heilautukset. Ai jai. 


Karsinaan mahtuu vielä kaulapannassa oleva mies Willhelm Grotenfelt. Emme tiedä, miksi hän on kahlittu, tai vähissä vaatteissa. Pidetäänkö häntä pihalla kuin koiraa? Miksi? Mitä hän on tehnyt? Onko hän pantasusi? Hänessä on jotain samaa kuin Kuutamosonaatti elokuvassa, kotimaisessa, mainiossa kauhukomediassa. Jossa oli dominoivalla, kovalla yh-äidillä kaksi häiriintynyttä tai heikkomielistä peräkammarinpoikaa, joita toista piti säilyttää perunakellarissa. Lukkojen takana. Mutta hänestä ei seuraa helpotuksen naurua.


Ja sitten on vielä kaikessa hääsäävä, hääräävä nainen jota näyttelee Niklas Häggblom, joka oli aivan hirveä äiti näytelmässä SAALISTAJAT. Tässä hän on lait lapseton, mutta kuin kanaemo tallilla. Hänellä on desinfiointiaineita, laastaria, Buranaa, sidetarpeita ja vesipullo vyöllään kuten remontoijalla. Hän on hyvin kiltti ja huomaavainen, ja sovittelija. Vai onko hänessä jotain hämärää.


Kun tekijöitten edellinen mainio ja palkittu Saalistajat kertoi perheestä, ja klaanista, niin tämä Tätiratsastajat kertoo hevostallista. Ja millainen yhteisö siellä on. Hierarkia.


Heavy metal - hevimetalli on edustettuna monenkirjavasti, on aamutakkiheviä, jolla tarkoitetaan ilmeisesti Skid Row -bändiä, jossa nuoret pitkätukat kireissä housuissaan (farkut/nahkahousut) ja kalifornialaisittain ruskistettu yläruumis paljaana, tai osin aamutakin, tai siis kimonon peittämänä, tai paljastamana, ja 18 and life soi kasettimankasta, matalasta ghettoblasterista. Ja tuon biisin Ricky on muutenkin esityksessä tärkeä.. On selloheviä Apocalyptican malliin, ja kuullaan miltei ääneen Scorpionsien Still Loving you, eli slovari-osastoa, illan hitaita. Ja keikalla on tietenkin eeppinen kitarabattle! Jossa on niin Suomen Släshiä kuin Motörheadiakin. Ehkä myös Spinal Tappiin asti...



Tätiratsastajat on loukkaava nimitys, tosin kategoriaan kuuluneet keski-ikäiset naiset ovat hirnuneet naurusta: sehän on kuin minä. Paperilla. Esitteessä. Tytöiltä kielletään oikeus olla tyttö, hevostyttö. Samoin naisilta kielletään oikeus olla hevosnainen. Kumpiakin kiusataan, tai halveksutaan. Oudoksutaan. Että se on vain vaihe. Jossain televisiohaastattelussa kysyttiin naiselta, onko siinä jotain seksuaalista. Hevosharrastus ja ridaus. Haastattelija oli tietenkin mies. Tämä näytelmä kertoo tyttövihasta ja misogyniasta. 

Riemastuttavana hetkenä tallin enpaattisin nainen sanoo oikeutettuna raivoisssan, nyt saat tietää mikä on naisviha! Hän ottaa misogyynisen, seksistisen ja patriarkkaalisen sanan, ihan omakseen. Se on naisen tuntemaa vihaa. Se on naisen jakamaa vihaa.


Hepat ja heput. Muistan kun kirjoitin dia-rasian päälle, että HEPPOJA. Vai lukiko siinä kuitenkin, että HEPPUJA. Valokuvauksen aiheita. Ikuisia. 


Tätiratsastajat osui maaliinsa. Vastaavantyyppisiä teoksia on leffojen puolelta World's End, jossa päähenkilönä on hyvinkin samaistuttava tyyppi, joka yhä kuuntelee Sisters of Mercyä, ajaa samalla kotterolla, ei ole töissä, ei perustanut perhettä, ei ostanut asuntoa, vaan kulkee maihinnousukengissä ja mustassa goottitakissa, juhlii ja vetää aineita. Elää kuten kaveriporukkansa eli. Juuri silloin kun koulu loppui. Koskaan et muuttua saa. Jengi ilmeisesti haluaa, että kaikki viettävät poroporvarillista elämää, ottavat asuntolainaa, pistävät siistit vaatteet päälle. Ovatko he sen onnellisempia?


Koronan aikana nautin mennä teatteriin, kasvomaskissa ja käsidesin kautta. On turvavälejä. Koska show must go on. Jotta esitykset jatkuisi, ettei ala kuihtuisi.


(Unohdin kirjoittaa myös kaikkien harnessien, ruoskien, kuolainten ja raippojen symbolismista täältä sm- ja fetishin alakultuurin puolelta, mutta jääköön se vain maininnaksi. Nahkaruoska soi. Kyllä. Kaulapantaakin on, ja valjaita. )


Näin tämän medialipulla, kiitoksia sinne Universumin! Tulen kyllä katsomaan toistekki.



Kirjoitin tämän ekan version pyykkituvassa jossa taas joku ääliö on sotkenut lattian, jättänyt lattialle valtavan märän maton ja pyykit ja roskat  pesukoneeseen. Nice. Olispa nyt Benita täällä.








Tässä tiiseri: Nainen on labyrintti. Teaser: Carita Drew


Tässä mainio raileri. Äänet pääle:





Tekijäloota:

Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Hietala 

Ohjauksen assistentti: Carita Drew 

Valot: Ada Halonen 

Puvut: Noora Salmi 

Lavastus: Heini Maaranen 

Musiikki ja ääni: Antti Ikonen 

Maskit: Kaija Heijari 

Kuvajaiset: Rasmus Vuori 

Näyttelijät: Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo. 



Tässä esityksen kauniita stillejä Flickristä: Graafinen suunnittelu Juha Mustanoja:

Tätiratsastajat_Benita_Håkki_c Ada HalonenTätiratsastajat_Pamela_c Ada Halonen tätiratsastajat 1080 x 1080 px





Missä esitys oli? No Universumissa, upeassa Betania-talossa, joka on vuodelta 1904, suunnittelijana K. A. Wrede. Tuolloin olin siellä uudelleen, kun teatteriliitymä Universumissa oli Aurinkoteatterin esitys Tätiratsastajat.



AURINKOTEATTERI ESITTÄÄ: TÄTIRATSASTAJAT esittely Universumin sivulla:

“Nainen on rooli, ei sukupuoli. Miks kukaan haluais esittää niin paskaa roolia?” Sanna Hietala, ohjaaja ja käsikirjoittaja 

Teatteritalo Universumin syksyn ensimmäinen ensi-ilta on Sanna Hietalan ja Aurinkoteatterin uusi luontodokumentti Tätiratsastajat. Siinä hurjapäinen teinietologi Pamela Kåla tutkii kadonneeksi luultua tallityttöjen valtakuntaa sekä muinaisia hevikulttuureja. Myytti julmista hirviötädeistä murtuu, ja meille avautuu ennennäkemätön lähikuva tyystin väärinymmärretyistä olennoista: tätiratsastajista… 

" Justiin tuon takia tämä laji kituu henkitoreissaa! Kokonaine kulttuuri kuolee ko kaikenmaaliman sosiaalitantat on pelotellu lapset karkuu talleilta näillä älyvapailla turvaohojeilla! Lapsilta kysellää lupaa että haluakko? Haluakko harjata ponia? Haluakko laukata? Haluakko taluttajan vai haluakko mahollisesti tälläkertaa yrittää ite? Et? Aha okei ei se mitää! Haluakko tulla alas selästä? 

Hei tytsy, haluksää olla niinko oikeet hevosmiehet vai joku housuihi kuseskeleva mummu! "

Benita Stjärnfall 

Sanna Hietalan kirjoittama ja ohjaama Tätiratsastajat on mustan huumorin täyttämä melankolinen kauhufantasia ikuiseen ponityttöyteen tuomituista naisista, joita lohduttaa vain hevosen mykkä ja arvaamaton syli. Näytelmä on itsenäinen jatko-osa Saalistajat-näytelmälle, joka sai ensi-iltansa Universumissa maaliskuussa 2017 ja joka valittiin saman vuoden Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon sekä Lea-palkinnon finalistiksi 2018. 


Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Hietala Ohjauksen assistentti: Carita Drew Valot: Ada Halonen Puvut: Noora Salmi Lavastus: Heini Maaranen Musiikki ja ääni: Antti Ikonen Maskit: Kaija Heijari Kuvajaiset: Rasmus Vuori Näyttelijät: Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo. 


Tätiratsastajien ensi-ilta on Teatteritalo Universumissa lauantaina 19. syyskuuta klo 19. Muut esitykset 23.9. | 24.9. | 26.9. | 30.9. | 1.10. | 3.10. | 7.10. | 15.10. | 16.10. | 17.10. | 21.10. | 22.10. | 23.10. | 24.10. Esityksen kesto 2 t 55 min sisältäen väliajan.   Lue lissää:



Tätiratsastajien esittely TINFOn sivulla:

" Aurinkoteatteri avaa Universumin syksyn Sanna Hietalan uudella luontodokumentilla Tätiratsastajat, jossa hurjapäinen teinietologi Pamela Kåla tutkii kadonneeksi luultua tallityttöjen valtakuntaa sekä muinaisia hevikulttuureja. Myytti julmista hirviötädeistä murtuu ja meille avautuu ennennäkemätön lähikuva tyystin väärinymmärretyistä olennoista: tätiratsastajista...

Keskipohjalaisen kuusikon reunalla, kahden ohikulkutien välissä, seisoo tummanpuhuva naishahmo uhmakkaasti tolpillaan autioituvassa tallipihassa. Sen rujo ja arpinen olemus kielii rajuista yhteenotoista pahapäisten ruunahevosten ja tallityttölaumojen kanssa. Sääret ovat vääntyneet längelle liiasta ratsastamisesta ja se on menettänyt toisen silmänsä, muttei arvovaltaansa. Kärsivällinen tarkkailija ymmärtää nopeasti, ettei tätä ilmestystä pidä lähestyä äkkiarvaamatta tahi takaapäin.

Tämä on Benita Stjärnfall, tätiratsastajista kaunein ja uljain.

Hietalan kirjoittama ja ohjaama mustan huumorin täyttämä melankolinen kauhufantasia Tätiratsastajat on itsenäinen jatko-osa Aurinkoteatterin Saalistajat-näytelmälle, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa 2017. Saalistajat valittiin saman vuoden Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon sekä Lea-palkinnon finalistiksi 2018.

Tätiratsastajien ensi-ilta on Teatteritalo Universumissa lauantaina 19. syyskuuta. Työryhmään kuuluvat näyttelijät Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo, ohjausassistentti Carita Drew, lavastaja Heini Maaranen, pukusuunnittelija Noora Salmi, valosuunnittelija Ada Halonen, äänisuunnittelija Antti Ikonen ja maskeista vastaava Kaija Heijari. "  lue lisää







sosiaalisessa mediassa:



sosialistisessa mediassani:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Ihhahhaa. Aurinkoteatteri: #Tätiratsastajat, Universum1.10. Ohjelmavihkoa plaratessa ääninauru: Kari Vepsään jonka olen nähnyt huseeraavan heppamessuilla. Tätiratsastaja sopii ikääni ja harrastuksiini, alajuonteena naisviha ja varsinkin tyttöviha, jota näki verkossa myös Tyttöjen päivänä. #välitaukotviitti Verta maneesille! Pramea Universum muuttui yhtä ryötäksi kuin esityksessä SAALISTAJA. Karikatyyrit, mutta syvälliset sellaiset, etsivät paikkaansa hierarkiassa, reviirissä, ratsastustallisa. Aamutakkihevin lisäksi tytöt soittaa kitaraa - vaikkeivät niin saaneet tehdä musatunnilla #aurinkoteatteri @aurinkoteatteri #Tätiratsastaja #teatterinlumoa #teatterinlumoa2020 #teatterissa #theatre #theater #teatterivuoteni2020 #actorsoffinland #theatresoffinland. #heppahulluus #hevostytöt #heppatyttö. Hepat ja heput. Muistan kun kirjoitin dia-rasian päälle, että HEPPOJA. Vai lukiko siinä kuitenkin, että HEPPUJA.

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

klo
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

lauantai 22. joulukuuta 2018

Rakastajan seurassa viihtyy ja yllättyy

Teatteri Jurkan punaisessa ja mustassa pienessä teatterissa näytelmä Rakastaja avautui vasta toisella kerralla, näytelmä nimittäin, limittäin. Tarkoitan alun rakeista, mustavalkoista videoteosta jossa naamioita riisutaan naamioiden alta. Ensimmäisellä kerralla videoteos pelotti, siinä oli modernin kauhun elementtejä, kuten Purge-kauhuelokuvan hupparilliset naamiopäät.

Tämä on jo toinen Helsingissä esitetty, vaan ei vesitetty, näytelmä, jossa tanssitaan musiikin tahtiin, jossa alkuperäisessä piisissä sanotaan:

"It was a teenage wedding, and the old folks wished them well
You could see that Pierre did truly love the mademoiselle
And now the young monsieur and madame have rung the chapel bell
"C'est la vie", say the old folks, it goes to show you never can tell"

Tosin tässä Harold Pinterin näytelmässä Rakastaja tuota musiikkia ei kuule, näemme vain twistiä sukkasillaan. Se on elokuvaviittaus 90-luvulta, kaikkien meidän yhteisestä tajunnasta. Chuck Berryä näin livenä Tammisaaressa heinäkuussa 1990 - siis neljä vuotta ennen kuin Pulp Fiction leffan ensi-ilta oli. Onko tanssilattialla nuori pari vaiko elokuvan  kohtaus, jossa rikollispomo laittaa John Travoltan kauniin puolisonsa seuralaiseksi. Tai lapsenammaksi. Onko siinä pukki kaalimaalla.

Näytelmän alussa heijastetaan seinälle videota. Se on tallennetta kymmenen vuoden takaa, niistä harvoista näytöksistä Teakissa, kun sama poppoo, ohjaaja Essi Rossi, ja pääpari, näyttelijät Milla Kangas ja Lauri Tilkanen olivat saman produktion kimpussa. Nyt vuonna 2018 he ovat aivan toisenlaisia. Aikuisia. Mitä keinoja, ja mausteita avioliitossa on keksittävä. Vai kestettävä. Mikä liekki vie eteenpäin.

Kamarinäytelmä. Sänkykamarinäytelmä. Richard ( Lauri Tilkanen ) rakastajana ja puolisona. Jo mainoskuvissa tyytyväinen Sarah ( Milla Kangas ) juo päiväkahvia. Koska liitämme päiväkahvit lemmentouhuun. Sillai vanhanaikaisesti. Kun aviomies on poissa silmistä, töissä Cityssä. Jurkassa ollaan monella tavalla, ja tasolla intiimisti, paljaana.

Vaikka se onkin teekupponen, iltapäivätee, ei suinkaan vihjaileva. Tai saahan teeseremonia olla omanlaisensa....

Rakkautta, intohimoa, jännitystä, peliä ja ties mitä rakennetaan sekä intohimottomilla, neutraaleilla välineillä ( appelsiini, Jokeri-kortti ) että provokatiivisilla ( mikrofoni, suihkepullo ). Rajattu tunnin mittainen esitys sisältää tavattoman määrän lauseita, joita nakellaan, ja ajetaan, ei ihan screwball -tahtiin, vaan omalla tahdilla, syötöllä. Yleisökeskustelussa näyttelijät paljastivat, että välillä reploja jää sanomatta, ja toinen sitten parsii, tai ottaa kopin, en nyt muista sanatarkasti.

Jossain riidellään siitä, mikä on oikeaoppinen tapa kuoria appelsiini. Tässä on paras tapa kuoria appelsiini. Ja pitää roihua yllä. Mikrofoni ei ole pelkkä mikrofoni ja mitä kaikkea maitomiehen /-naisen kärrystä löytyykään.

Ensimäisellä katselu- ja nautintokerralla raivostutti miehen kirjoittama asetelma jossa toimeton turhautunut nainen kotirouvana vaan kotona eristyksissä vain oleilee, ja miehellä on ammatti, ja pääsy pois kotoa. Turhautunut kotirouva -alku on niin eilispäivän Lumia - paitsi tietenkin tässä se on haaste. Mikä loppujen lopuksi on totuus? Pitääkö sitä tiirailla verhojen välistä?

Jännitettä pitää yllä myös millainen maitomies ovesta astuu....

Loppuunmyytyjä näytöksiä lupaa koko kevät. Soisi niitä olevan lissääkin. Tunnin mittainen esitys sisältää herkkua mitä ilman ei kantsis jäädä.

Tämän esityksen näin vaparilla, Teatteri Jurkkaa siitä kiitän!





Tekijäloota


Ohjaus: Essi Rossi
Suomennos: Juha Siltanen
Skenografia: Aino Koski
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen

Näyttämöllä: Milla Kangas, Lauri Tilkanen



Rakastaja -näytelmä Teatterí Jurkan esittelyssä:

" Harold Pinterin Rakastaja on valtaa ja parisuhderakkautta käsittelevä kamarinäytelmä, jossa mikään ei ole sitä, miltä aluksi vaikuttaa.

Sarah ja Richard ovat olleet naimisissa kymmenen vuotta. Richard lähtee aamuisin töihin ja pelaamaan työpäivän jälkeen tennistä, jotta Sarahille jää tarpeeksi aikaa juoda teetä rakastajansa kanssa heidän yläluokkaisessa kodissaan. Eräänä iltana Richard tulee kuitenkin sovittua aikaisemmin kotiin ja löytää jotain rakastajalle kuuluvaa. Kaksi erillään pidettyä maailmaa alkavat sekoittua toisiinsa.

Rakastaja käsittelee ihmissuhteisiin liittyvän vallan lisäksi kipeän tunnistettavia vapauden, halun ja muutoksen teemoja, jotka jokainen sukupolvi ja pariskunta joutuu ratkaisemaan omakohtaisesti uudestaan. Kuinka säilyttää intohimo ja vapaus muuttua pitkässä parisuhteessa? Kuinka sovittaa erilaiset halut, tarpeet ja fantasiat? Miten päästä niin kauas toisesta, että voi oikeasti nähdä hänet?

Marraskuussa 2018 Rakastaja saa uuden verevän tulkintansa Jurkan intiimillä näyttämöllä, jossa fantasiamaailma sekoittuu pölyiseen makuuhuoneeseen. "

Flickrissä on hienot produktion kuvat:
Kuva Marko Mäkinen

Rakastaja2 Rakastaja3

Omat reaktioni sosialistisessa mediassa:



Turhaan ihmiset kinaa mikä on oikea tapa kuoria appelsiini. Tässä on se ainoa oikea tapa
klo
Tunnisteet: , , , , , , , ,
Sijainti: 7, Vironkatu, 00170 Helsinki, Suomi

perjantai 23. marraskuuta 2018

Huh huh miten intiimiä & intensiivistä ol hetket Rakastaja Lauri Tilkasen kanssa Teatteri Jurkassa

Varsinainen sänkykamaridraama, taistelun tanner, huohottava komedia tämä Harold Pinterin näytelmä Rakastaja. Teatteri Jurkka sopii oikein tällaisen läheisen produktion esityspaikaksi. Sänkypeitto on mitä kauneinta merenvihreää, kuten Angelikan silmät, ja vastavärinä on alla olevat lakanat. Vaikka olin tullut tiiraamaan miltä näyttää Lauri Tilkanen lavalla, niin Milla Kangas dominoi tavalla josta von Sacher-Masoch'kin voihkisi. Hän on ylhäinen, posh ja dominoiva - kutenWanda tuosta Venus turkiksissa -teoksessa ja ei ole sitä ollenkaan. Rooleja ja valtasuhteita käännettiin kuin lettuja nopsalla syötöllä. Ehkäpä Bunuelin elokuvan Päiväperhon suuntaan, jossa myös valtaa käännetään ja anastetaan, eikä mikään ole sitä miltä näyttää.... Mainoskuvissa ja julisteissa nainen juo kahvia ja katsoo merkitsevästi hymyillen katsojaan - iltapäiväkahvilla, wink wink, ajattelen, vaikka se onkin nice cup of tea - brittiläistä teenjuontia. Perusasetelmana se voi olla ikävä tyydyttämätön kotirouva jonka mies joka katoaa cityyn töihin, mies joka omistaa talon keskellä ei mitään, kyläpahasessa. Tai ehkä naisella on ikävä, ikävä olla, ikävä...

Eilinen 22.11.2018 oli appelsiinintuoksuine: Laitan tähän vain esitunnelmat, kuvat ja yleisökeskustelun. Huh huh miten intiimiä & intensiivistä oli hetket Rakastaja'n Lauri Tilkasen kanssa. Mietin miten muistavat nämä kaikki vuorosanat ja tällä rytmillä, syötllä, tykityksellä ja suunnan, vauhdin muutoksilla, hidastuksilla. Mutta ei haittaa vaikka jostain jää jotain pois kun kumppanina lavalla on ihminen johon voi luottaa. Tämä poppoo teki 10 vuotta sitten samalla naisituksella miehityksellä saman näytelmän teakkiin. Nuorina. Näytelmää esitettiin muutaman kerran. Paitsi nyt tullaan, ja loppuunmyydyille saleille, hamaan tulevaisuuteen asti. Tai ainakin helmikuuhun. Teakin proggiksesta on muistoina videopätkät joita heijastetaan taustalle.

Näin tämän omalla piletillä niin paneudun paremmin - tai pahemmin - juttuun seuraavalla kerralla...

tekijäloota:


Ohjaus: Essi Rossi
Suomennos: Juha Siltanen
Skenografia: Aino Koski
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen

Näyttämöllä: Milla Kangas, Lauri Tilkanen

Kesto 1 h (ei väliaikaa)





Tilkanen ja Kangas, ohjaaja Rossi oikealla yleisökeskustelussa








#jurkkalive eli yleisökeskustelu eiliseltä:

asiaan liittyviä:
klo
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)