Ääniä kuoleman porstuasta. Ylen ruotsinkielinen radioteatteri ahdistaa Suomenlinnan vankiselleissä

Ahdistus on hyvä: pitää muistaa. Ja oppia. Yle Svenska Radioteatern: Röster ur dödens väntrum. Aikamatka: Ääniä kuoleman porstuasta. Suomenlinnan vankiselleissä. Tunnistin Azazellon äänen ( Martin Bahne ) ja olihan siellä Tom of Finlandkin ( Pekka Strang. ) Ja ei pidä unohtaa Aurinkoteatterin Saalistajien hurjaa alfanaarasta ( Niklas Häggblom) eikä Leevi Matteota (Oskar Pöysti). Suosittelen täällä käyntiä. Viaporin mustaa historiaa ja Helsingin synkkää historiaa. Samaan syssyyn olen käynyt mm KGB:n vankiselleissä, Tallinnassa, mutta en tillin tallin... Kjell Westön 1918-luennolla taannoin tajusin, etteivät kaikki lahtarit olleet ruotsinkielisiä.

Minulla on viha-rakkaussuhe ruotsinkieleen: olen äidinkieletäni tornedalsfinska ( altså meänkieli ), ja virallinen kieli oli suami. Eikä ruotsia tarvinnut puhua missään, vaikka useasti Ruotsin puolella ollaan, sekä etelässä ja pohjoisessa, de va kucku de... En osannut rinkebyssvenskaa ( förortssvenska, rinkebynruotsi, lähiöruåtsi  ) enkä Army of Loversien aatelista riikinruotsia. Kirjoitin kyllä ruotsiksi koulussa aineita, mutta ne hylättiin, koska olivat tarinoita, eikä idiootteja idiomeja.

Vaikka meänkieli koostuu ruotsalaisista maallisista sanoista ( kartiinit, lööki, ) niin olen yrittänyt kiriä ja käydä mm Viirus teaternissa tsekkaan Master i Margarita peräti kolme kertaa - yhdellä kerralla katsojana oli muuten Mösjöö Woland ( Marc Gassot ) tuolta Kansiksen versiosta Mestari ja Margarita. Kiirehdin niin lenteän kun salin oven oli jo avattu ja suurin osa katsojista marssinut ine että meinasin törmätä häneen - sillai tuupoatehn. Vahingossa! Ei se mtn, olin sitten naistenhuoneessa jossa tuupappasin naista, vahingossa, kuinkas muuten, ja hän vastasi, että det gör ingenting, jag trodde du var min bekant...

Näyttelijäkaarti:  I rollerna: Martin Bahne, Marcus Groth, Aku Hirviniemi, Edith Holmström, Simon Häger, Niklas Häggblom, Oskar Pöysti, Markus Riuttu, Alfons Röblom och Pekka Strang

By Satu Ylavaara Photography 2018:

Lahtarin takki. Helsinki käänsi selkänsä vankileirille, sanavapaudelle ja ihmisoikeudelle

Mikä on oikeus

" Yle Svenska Radioteaternin aikamatkan Ääniä kuoleman porstuasta myötä Suomenlinnan karsserisiiven kuolemaantuomittujen vankisellit avautuvat vuosikymmenien jälkeen yleisölle keväällä 2018. Äänet kauan sitten poismenneistä ihmisistä ja tapahtumista ovat jääneet leijumaan huoneisiin.

Kaksikielinen ääni-installaatio vie meidät käytävälle, joka näyttää samalta kuin sata vuotta sitten. Siellä voit yhä kuulla vankien ja vartijoiden äänien kaikuvan kiviseinien sisällä. Näissä selleissä  istuivat sata vuotta sitten mm. seuraavat kuolemaantuomitut vangit: Yrjö Kallinen, sittemmin armahdettu puolustusministeri; Kustaa Salminen, jonka ahkera kirjeenvaihto vaimo Lainan kanssa on säilynyt jälkipolville; ahvenanmaalainen kanttori Gunnar Mörn, joka tulisesti taisteli työväen elinolosuhteiden parantamiseksi sekä 19-vuotias Emil Turpeinen, jonka viimeisestä kirjeestä äidilleen on tullut niin tunnettu. " Suomenlinnan tapahtumat 1918 -sivulta: Aikamatka: Ääniä kuoleman porstuasta.

https://t.co/76ZOD1cb38

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 13. heinäkuuta 2018

Lahtarin takki #ääniäkuolemanporstuasta, Viapori #blackandwhitephotography pic.twitter.com/RGnf9UqcST

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 29. huhtikuuta 2018

#ääniäkuolemanporstuasta Viapori #1918 vankiselleissä kajahti tuttu ääni: Azazello. Ja Leevi Matteokin tais olla pic.twitter.com/3Gxcc0bb2k

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 27. huhtikuuta 2018

Sveaborg 1918: Röster ur dödens väntrum - Utforska de dödsdömdas korridor på Sveaborg https://t.co/nqTy6gK5J1 käyttäjältä @Svenska_Yle

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 13. heinäkuuta 2018

Kuolemaantuomitut #ääniäkuolemanporstuasta #Viapori #luokkasota #1918.

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu Huhti 27, 2018 kello 11.25 PDT

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu Huhti 29, 2018 kello 12.57 PDT

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu Huhti 29, 2018 kello 12.52 PDT

Emil Turpeisen viimeinen kirje äidilleen 25.9.1918 Suomenlinnan vankileiriltä https://t.co/5qD46xTGsz:?lng=fi

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 13. heinäkuuta 2018

© Satu Ylavaara Photography 2018

© Satu Ylavaara Photography 2018

Suomen hauskin mies oli eilen lavalla, ja esiinty ku viimestä päivää

Suomen hauskin mies 10.03.2018  Helsingin kaupunginteatterissa, pienellä näyttämällä. Paraatipaikalta nähtynä,  toisessa rivissä ja keskellä, oli mukavata katsoa tämä. Näytelmä alkaa kuten Saiturin joulu, tuo Dickensin Joululaulu, vai mikä lie Joulutarina. Ollaan pimiässä, vain kynttilän valossa, teatterin johtajaa pelottaa, ja kynttelikkö tärisee, ja kummallinen olento saapuu teatteriin, paha henki, punatuin huulin. No sehän on Suomen hauskin mies mekossa ja korkokengissä - näyttelijä ja punapäällikkö Toivo Parikka jolla on Kuala Lumpurin kokoinen ego. Vähintäänkin. Martti Suosalo on kovassa vedossa sanavalmiina teatterinjohtajana - jota epäillään myös punaisten päälliköksi. Ja eip aikaakaan, kun myös Parikkaa soudetaan Iso-Mjölön saarelle, vankileirille. Siellä on jo muutkin näyttelijät. Erityistä skismaa hänellä on iltanäyttelijä Johanssonin  (Jari Pehkonen ) välillä, hän kun on kiihkein punakaartilainen, tai ainakin punainen, joka ei lahtareille kekkuloi. Juonenkäänteet heittelehtivät pisteeseen, jossa vankileirin näyttelijät joutuvat Svinhufvudille, ja saksalaishärralle henkensä edestä. Naurattakaa, olkaa hauskoja, tai teidät ammutaan.

Bloggaajat ja kriitikot eivät ole näin julmia. Tai bloggaajat eivät ainakaan.

Jari Pehkosen huvinäytelmän Mannerheim-hahmo on vertaansa vailla - vaikka Asko Sarkola tekee sen hillitymmin suurella lavalla.

Rauno Ahosen lavatyöskentelyä seuraa mielellään, kaikki se turhamaisuus, kopeus ja monarkian kannatus, aatelisuuden ihannointi, ja sadistisuus yhdistettynä äkkipikaisuuteen, tyhmyyteen ja kouluttamattomuuteen.

Räätäli Siikanderin ( Mikko Reitala ) ryhti kertoo kaiken pelosta, ja epävarmuudesta koska saa kuulan niskaan. Vasta tällä kerralla hoksasin, että hän näyttelee myös toista roolia! Menen yleensä teatteriin säkki päässä, kun katson ensimmäistä kertaa näytelmän, ja vasten sen jälkeen haen matskut ja mielleyhtymät, ohjelmavihkoset ja haastattelut.

Varsin virkistävää oli myös saunakohtaus, mitä luultavimmin vankileireillä ei saanut peseytyä, taudit levisivät. Ja valkoiset kiduttivat punaisia vankeja mm ruualla, antamalla sitä liian vähän, sekä sadisteina he antoivat liian niukkoja ruoka-annoksia, jossa "ruoka" oli teräväkulmaista luita jne, joka rikkoi vangin sisuskaluja.

Mutta takaisin harvinaiseen saunakohtaukseen, siinä banjonsoittaja  ( Mikko Reitala )  oli banjonsa takana samanlaisessa asussa kuin Joel Melasniemi eräällä festarilla aikoinaan Ultra Bran kitaran takana eli ilman rihman kiertävää. Harmi, ettei olleet kumpikaan huuliharpisteja...

Monenlaista huumoria käytetään, jopa puujalkavitsejä, kirjaimellisesti. Musiikkina ja esityksinä on kuplettia ja chansonia, synnytyskohtauksen huuto on punkkia ja välillä rellestetään kuten Gogol Bordello. Klezmerin sävyjäkin kuullaan, junttihuumoria, puskafarssia ja nummisuutareita. Poliittista satiiria tulee ja ilkeää roustausta, grillausta. Parikka on sellainen lööperin suoltaja että, puhuu itsensä pussiin ja pussista pois. Siellä on Mysteerio Buffoa ja sketsihahmoa.

Luulin, että olisin itkenyt enemmän, koska tämä oli komedia, kuten Tsehovin lokkikin oli komedia. Ilkeältä tuntui palata historiassa sata vuotta taaksepäin ja todistaa mitä Helsingissä tapahtui. Lahtarit pystyttivät kuolemanleirejään siis vankileiriä saareen. Tästäkin vitsaillaan ja viitataan Korkeasaareen... Mutta kuulin esityksissä erilaisia nauruja ja höröttelyjä.

Ennen vappua järjestetään punavankiristeily, jossa käydään näillä vankipaikoilla. Valokuvaan ja bloggaan aiheesta myöhemmin.

Naistenpäivänä 8.3. olimme Töölön kirjastossa jossa oli seminaari vuoden 1918 naisista. Mielelläni seminaariin osallistuin vaikka kolmesta esiintyjästä yksikään ei kertaakaan maininnut sanaa luokkasota. Vaikka sitähän se tietenkin oli. Köyhät, punaiset, työläiset vastaan porvarit, lahtarit, valkoiset, rikkaat, etuoikeutetut.

Mutta muistan jäätelökesää 1995, kauan on aikaa siis, silloin näin Suokissa Ryhmiksen Romeo ja Julia näytelmän, joka iski minuun kuin nappi otsaan ja haikeuden koiperhonen lehahti tammikaapista... Suosalo Romeona ja minä olin katsojana. Ja tällä tiellä ollaan.

Näin tämän esityksen Helsingin kaupunginteatterin vapaapiletillä, kiitän ja nöyrästi, mutta kun kiittää ja kumartaa, niin silloin aina pyllistää vastakkaiseen suuntaan.

Paitsi kun niiaa.... Nautin eilenkin miehistä mekoissa - siis myös teatterin lavalla, ja esityksen aikaan... Milteipä sama kaarti veivaa Rakastunut Shakespeare näytelmää suurella lavalla, ja ne varmasti sopivat toisilleen, välillä hömppää, ja välillä historiaa.

Kirjoítin blogiini  Lahtarin orsiilla tavataan, vai mitä Suomen hauskin mies? tunnelmat kun näin teoksen ensimmäistä kertaa.

Tekijäkaarti:

Tekijät

Martti Suosalo
TOIVO PARIKKA, NÄYTTELIJÄ, PUNAPÄÄLLIKKÖ


Heikki Ranta
ALFRED NYBORG, JÄÄKÄRILUUTNANTTI


Rauno Ahonen
HJALMAR KALM, KAPTEENI, VANKILEIRIN KOMENDANTTI


Vappu Nalbantoglu
HELEN KALM, OPETTAJA


Mikko Reitala
LAINE, LUUTNANTTI, YHTEYSUPSEERI, SIIKANDER, RÄÄTÄLI


Petrus Kähkönen
AULIS, SORVARI


Risto Kaskilahti
ELO, NÄYTTELIJÄ


Tuukka Leppänen
HANNULA, NÄYTTELIJÄ


Jari Pehkonen
JOHANSSON, ILTANÄYTTELIJÄ


Pihla Pohjolainen
TYYNE, AULIKSEN VAIMO


Heikki Sankari
RAUTIO, VARTIJA


Tatu Sinisalo
HISKI, VARTIJA


Jesse Mast
BÄNDI, AVUSTAJA


Jarkko Soinikoski
BÄNDI, AVUSTAJA


Annika Venäläinen
BÄNDI, AVUSTAJA


Jani Jokinen
BÄNDI, AVUSTAJA

Heikki Kujanpää
OHJAUS

Timo Hietala
SÄVELLYS

Pekka Korpiniitty
LAVASTUS

Sari Salmela
PUVUT

Kari Leppälä
VALOSUUNNITTELU

Aleksi Saura
ÄÄNISUUNNITTELU

Tuula Kuittinen
NAAMIOINTI JA KAMPAUKSET

Traileri:


Tästä on tulossa myös leffa valkokankaalle, osin eri porukalle, en tiedä siitä muuta kuin Paleface tuli keikalle viikset ajeltuina, kun filmaukset oli purkissa, Suosalo toki pääkomeljantterina:
tässä tiiseri ja traileri:


HS Teema 1/18 kansikuvapoikana, vakavana,
miten kansalaissota, luokkasota, sisällissota vaikutti meihin:

Lahtarin orsiilla tavataan, vai mitä Suomen hauskin mies?

Miksi tämä on vain pienellä näyttämöllä? Näin ajattelen aina tuskaisena, kun mielestäni parempi, kinkympi tai haastavampi teos saisi olla suurella! Mutta kuitenkin pienen näyttämön intiimiys - siinä on sitä jotain. Istuin ihan ensimmäisell rivillä, paikalla 13. Ajast aikaa 15.02.2018. Lipun olin ostanut jo viime syksynä, kun aikaisempiin näytöksiin ei ollut varaa, eikä ehtinyt muutenkaan. Tuona päivänä 15. helmikuuta suurella näyttämöllä marssi Mannerheim ja saksalainen suudelma, siis valkoiset ja lahtarit. Kun taas pienellä näyttämöllä ääneen pääsi punaiset vangit. Olen Marskin nähnyt, ja Asko Sarkolan tulkinta oli kiehtovaa. Samoin Svenkan esittämä Hjalmar Linder oli riipaiseva ja tärkeä - tuo kotomaamme Suamen rikkain mies oli ainoa porvareista, joka tuomitsi punavankien kidutukset ja kuolemanleirit, ja kirjoitti siitä ihan julkisesti yleisönosastolle Huvudstadsbladetiin. Linder kuoli keppikerjäläisenä, muttei unohdettuna, vaan suvereenina kartanonherrana, ehtoisana isäntänä, ja bi-seksuaalina, suurrellisena maailmanmiehenä.


Suomen hauskin mies taas kertoo hirtehisesti komediana, millaista oli olla punavankina, näyttelijänä Iso-Mjölön saarella, ei kaukanakaan herrojen Heltsingistä. Oliko Suomenlinnan vankileiriltä nouseva ruumiiden löyhkä joka kantautui mantereella, parin kilometrin päähän Helsinkiin?

Vangit, näyttelijät, joutuvat tekemään komediaa yleisölle, joka ampuu joukon, jos ei naurata.
Katsoin tämän näytelmän omalla lipullani ja rahallani. Kirjoitan lisää kun näen produktion uudelleen bloggaajana.

Vappu Nalbantoglu on erityisen kylmäävä valtakunnan ensimmäisenä naisena, puolisonsa saapastelija Rauno Ahonen on myös hieno hahmo, ensin piin kova, sitten vain saksaa osaamaton pölkkypää.

Martti Suosalo. Tarviiko muuta sanoa. Näköjään pitäisi. Nautin tästä näyttelijästä. Näin hänet Roomeona Ryhmiksen kesteatterissa, sitten aiemmin tv:ssä Matkalaukkukostajana ja vaikka minä. Oliko hän Nyhjää tyhjästä porukassakin.

Suosalon itserakas ja -ironinen, kyyninen ja suuren suuri näyttelijä pitää itseäänkin kusipäänä. Siinä mielessä hän on kuin nykyajan länsimainen satndup-koomikko. Joka uskaltaa rikkoa tabuja ja rajoja.

Monenlaisia huumorin keinoja käytetään: on mustaa komediaa, jossa yleensä mies yrittää itsemurhaa tai vastaavan kovan edessä, on puskafarssia, on Shakepearea, on keskikaikaista ilveilyä kun markkinoille saapuivat näyttelijät esittävät  arvelluttavia tarinoita kuninkaallisia, on slapstickiä, on Terry Gilliamin Tohtori Parnassuksen kiertävää sirkusta. On ehkä myös Ingmar Begmanin Neidonlähdettä. Sekä Roberto Benignin keskitysleirikomediaa.

Näyttele henkesi edestä.

Kansallistetaterissa pyrii näytelmä Toinen koti, jossa on näyttelijöin ja muusikkoina maahanmuuttajia, pakolaisia, irakilaisia, iraniaisia, ihmisiä. Yksi heistä ei ole saanut lupaa, joten hän on vaarassa, että palautetaan kotimaahan, jossa hänet murhataan. Tämä on suomi 2018.
Suomi 1918 on merkittävä juhlavuosi. Tai on makaaberia puhua juhlasta. Muistamisen ja oppimisen vuosi. Historiallinen vuosi. Minulle tuli ylläyksenä, että myös Torniossa oli kuolemanleiri. Vankileiri.

Paljon lahtarit ovat yritettääneet piilottaa, murhata ja unohtaa papereita ja ihmisiä, ihmiskohtaloita. Olen ollut Helsingissä niin SKS:n kuin Opistotalon tilaisuuksissa, ja kirjakaupoissa ja elokuvateatteri Orionissa, joissa on käsiteltyä uunituoreita tai jo 2008 vuonna ilmestyneitä romaaneja ja tilkintoja tuosta sisällissodasta. Dokumenttielokuvia punaorvoista. Synkkiä, suuria lukuja.

Myös teatterissa kuhisee: olen käynyt katsomassa Erottaja 1917 1918, Kangastus 38 ja nyt tämä. Ja pari päivää sitten oli KOM-teatterissa Veriruusut.

Elokuvia olen katsonut digipoksista, Yle Areenasta ja Elisa Viihteen Aitio-palveusta: Lupaus 1918, Raja 1918 ja Näsilinnan valtaus. Iltapäivälehtien historia-erikoisnumeroissa on julmia kohtaloita. Hesarin Teeman kannessa poseeraa Martti Suosalo. Vakavana.

Silmälasit höyryää saunakohtauksessa - kahdestakin syystä. Koheltavassa menossa on ristiinpuketumista - Ranta-Hese eli Rakastuneen Shakespearen päähenkilö Heikki pukeutuu tässäkin partaan ja mekkon. Muutenkin lavalla on paljon Rakastuneen näyttelijötä.

En tiedä, miten tuleva elokuvaversio Suomen hauskin mies näyttää. Paleface vaan keikallaan paljasteli, että oli ilo olla ilman viiksiä. Siitä päättelin, että näyttelee viiksillä leffassa. Koko näyttelijäkaarti ei ole samaa kuin näytelmässä, mutta murehdin siitä vasta kun olen nähnyt elokuvan ;) Vai oliko ilo.

Mutta.
Mikä on Iso-Mjölö nyt? Turistirysä. Sehän olisi vallan hirtehinen paikka pittää kesäteatteria ;) Alhaalla tviittejä aiheesta.

https://t.co/hOBZS3uODb

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 22. helmikuuta 2018

Kuvat: Tällaista on tykkien ja turistien jakamalla saarella – 'Sotilasalueilla kameravalvonta' https://t.co/EYtERPnu3y

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 22. helmikuuta 2018