Kävin Vampiraa katsomassa kolmasti, viimeksi oli ihan kympin esitys, kun liput maksoivat kympin. Aprillipäivänä. Sitten oli dress along -näytös, ja eka norminäytös.
Vampira ja Maila Nurmi on/ovat syvästi vaikuttaneet allekirjoittaneeseen vuosikymmenien ajan, ja kuinka mukavaa, ettei stagella ole pelkkää turkan ähinää, vaan muitakin aiheita ja sukupuolia..
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KOM-teatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KOM-teatteri. Näytä kaikki tekstit
lauantai 3. toukokuuta 2025
01.04.2025 KOM-teatterilla Vampira
01.04.2025 KOM-teatterilla Vampira. Miten kaivaa oma hauta suulla
perjantai 21. helmikuuta 2025
Tulossa teatterista: Kom-teatteri Susanna Airaksinen – Rosa-Maria Perä VAMPIRA Miten kaivaa oma hauta suulla ⭐⭐⭐⭐⭐
Ohjaus Susanna Airaksinen
Uusi kotimainen kantaesitys kertoo kulttihahmo Vampiran luoneen amerikansuomalaisen Maila Nurmen tarinan. Ensi-ilta 12.2.2025.
Saan lipun KOM-teatterilta, kiitos siitä!
Vampira - pitkäaikainen idoli ja inspiraation lähde, vuosikymmien ajan. Vampira - ikuinen. Videohyllyssäni on 90-luvulla telkkarista nauhoitettuja kassuja, mm Mika J. Ripatin ohjaama Vampira (1995) taitaa löytyä vieläkin videokasetilta, samoin olikohan Rita Strömmerin tekemä haastattelu löytyy toiselta videokasetilta.
Sandran Niemen kirja on englanniksi fyysisenä, ja suomeksi sähkökirjana. Viimeksi Mailan näin valkokankaalta elokuvassa The Magic Sword (1962) jossa hän oli noita-akka. Seuraavaksi sitten KOM-teatterilla...
Tottahan toki näytelmänä haluaa nähdä
Istua paikoilleen ja viereen tupsahtaa angorapuseroon pukeutunut Ed Wood ohjaajan torvi kädessä. Hän huseeraa ja kuuluttaa tervetuloa Hollywoodiin... Möykkä luuluu, soundcheck meneillään, kakofonia, sähkömies taitaa saada sähköiskuka ja lavaa rakennetaasn samalla kun porukkaa lappaa paikoilleen. Aula on lavastettu punaisen maton ympärille, on punaista harsoa. Syntistä, dekadenttia, goottilaisesta estetiikkaa.
⭐⭐⭐⭐⭐
5/5
Vampira synnytti itsensä kuten Frida Kahlo.
Myös Maila Nurmi synnytti itse itsensä. Loi ikonisen goottihahmon, ollen aikaansa edellä useamman vuosikymmenen.
Muuttuiko sinun käsityksesi Orson Wellesistä luettuasi Vampiran elämänkerran, ja nähtyäsi tämän esityksen?
(ja instagramkuvissani myös KOMin aula sisustettuna Vampiran syntisen punaisen glamourin sametilla, silkillä ja kyntteliköillä:
.jpg)
.jpg)
Kuvasin ennen tungosta: KOM-teatterin aula ja lounge oli sisustettu Vampiran kunniaksi punaisella glamourilla. Tämä oli myös Komin joutsenlaulu juuri tässä ihanassa rakennuksessa. Haikeaa
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lue lisää KOMin sivuilta:
“Olin eilen ihastuttavissa hautajaisissa. Hautasimme ystäväni elävältä. Herra, salli ruumiiden tulla minun luokseni. Minä olen Vampira. Ensi viikkoon!”
Tekijäkaartista:
Rooleissa Tommi Eronen, Vilma Melasniemi, Isla Mustanoja, Alina Tomnikov ja Juho Uusitalo
Näytelmä Susanna Airaksinen ja Rosa-Maria Perä
Ohjaus Susanna Airaksinen
Lavastussuunnittelu Janne Vasama Pukusuunnittelu Joona Huotari Valosuunnittelu Tomi Suovankoski Äänisuunnittelu Jani Rapo Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen Ompelija ja modisti Fiona Timantti
Yleisötyö Jenni Bergius ja Maaretta Riionheimo Oikeuksia valvoo Agency North
 |
| Kuvassa Alina Tomnikov Kuva Janne Vasama |
Lue lisää KOMin sivuilta:
“Olin eilen ihastuttavissa hautajaisissa. Hautasimme ystäväni elävältä. Herra, salli ruumiiden tulla minun luokseni. Minä olen Vampira. Ensi viikkoon!”
Good Cast is worth repeating : )
Rooleissa Tommi Eronen, Vilma Melasniemi, Isla Mustanoja, Alina Tomnikov ja Juho Uusitalo
Näytelmä Susanna Airaksinen ja Rosa-Maria Perä
Ohjaus Susanna Airaksinen
Lavastussuunnittelu Janne Vasama Pukusuunnittelu Joona Huotari Valosuunnittelu Tomi Suovankoski Äänisuunnittelu Jani Rapo Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen Ompelija ja modisti Fiona Timantti
Yleisötyö Jenni Bergius ja Maaretta Riionheimo Oikeuksia valvoo Agency North
Kom-teatterin sivulta:
" KOM-teatterin Vampira kuljettaa katsojansa 50-luvun Hollywoodin loistoon ja sieltä sen laitamille – outojen ja ulkopuolisten maailmaan.
Vuonna 1954 television myöhäislähetyksessä näkyy savun keskellä kynttelikkö. Jännittävä musiikki soi. Kameraa lähestyy lipuen mustapukuinen nainen, jolla on epätodellisen kapea vyötärö. Hän päästää veret seisauttavan kiljaisun ja huokaa raukeana. “Aah. Kirkuminen rentouttaa minua.” On syntynyt televisiohistoriaa.
Maila Nurmen tarina on kaikkea muuta kuin tyypillinen ryysyistä rikkauksiin -satu.
Hän raivasi tiensä tähtiin Hollywoodin kultakautena ja nousi nopeasti maailmanmaineeseen, mutta yhtä nopeasti hänen uransa myös kuihtui. Vain reilu vuosi Vampira Shown aloituksesta Nurmi sai potkut ja päätyi skandaalilehdistön ryvettämäksi. Mailan Nurmen tähteys oli ohi, mutta Vampira-hahmo jäi elämään rikastuttaen monia henkisesti ja osaa myös rahallisesti. Nurmi itse kuoli köyhänä ja erakoituneena.
Susanna Airaksisen ja Rosa-Maria Perän kirjoittamaVampira yhdistelee iloisesti camp-henkeä ja mustaa huumoria uskomattomaan elämäntarinaan. Teos on ylistys mielikuvituksen rikkaudelle, eriskummallisuudelle, ulkopuolisuudelle ja epäonnistumiselle.
Vampira on KOM-teatterin taiteellisen johtajan Susanna Airaksisen ensimmäinen ohjaus KOM-teatterille. “Tämä esitys ei ole pelkkä huikea elämäkertatarina vaan katsaus maailmaan, jossa yksilöt kilpailevat, jokainen on oman onnensa seppä ja röyhkein voittaa. Tarvitsemme tällaisia tarinoita, sillä sellaista maailmaa nyt rakennetaan”, Airaksinen kertoo. "
Ks. vampira käsiohjelma
Susanna Airaksinen – Rosa-Maria Perä VAMPIRA How to dig your own grave with your mouth Directed by Susanna Airaksinen
Ja sosialistisesta mediastani:
sunnuntai 10. huhtikuuta 2022
Lauri Maijalan ohjaama Runar ja Kyllikki ensi-ilta 08.04 2022 Kom-teatterilla perustuu Jussi Kylätaskun naisvihamieliseen samannimiseen näytelmään, mutta on hersyvämpi, roolit on käännetty
Kylätasku yhdisti Kyllikki Saaren ja Runar Holmströmin tapaukset, 1950-luvun murhia. Sekä Runar että Kyllikki ovat herkkiä sieluja, ihmisiä ja mestarityötä esittäjiensä Ella Mettäsen ja Paavo Kinnusen paniikin ja lapsenuskon tai nuoren miehen toivon kautta. Kuten Riistapolullakin, jossa Mettänen ja Kinnunen näyttelivät pääosissa.
Jussi Kylätasku
RUNAR JA KYLLIKKI
Ohjaus ja sovitus Lauri Maijala
Ensi-ilta 8.4.2022
⭐⭐⭐⭐
" Runar ja Kyllikki on löyhästi Kyllikki Saaren murhatapaukseen perustuva kertomus pienestä hämäläisestä kylästä ja sitä kohdanneesta tragediasta. "
Suomenkielinen tvitteri on liian pieni tila minun survoa tänne teatterikokemuksia, mutta kannattaa tsekata tämä. Kyllikin (Paavo Kinnunen) rippikuva on iättömän kaunis ja hauras kuva, wanhalla wetplate-tekniikalla tehty, ja jää kummittelemaan mieleen, pitkään. Jatkan täällä, blogissa...
Yhdestä kohtauksesta, veren heijastuksesta tuli Roger Vadimin technicolour vampyyrielokuva Verinen ruusu (1959) mieleen. Elokuva, jonka näin vastikään Kino Reginassa.
Ohjaaja Lauri Maijala on ennenkin laittanut naisia miesten rooliin luokkasotaan eli sisällissotaan liittyvien punaisten naisten, punakaartin tyttöjen näytelmässä Veriruusut, joka perustui Anneli Kannon romaaniin. Teos esitetiin KOM-teatterissa.
On ensi-ilta.
Kuhinaa.
Ennen esitystä ohjaaja Lauri Maijala kurkkasi väliverhoista, ja sai välittömästi aploodit. Pisti päänsä pois, ja tuli sitten kokonaisena ihmisenä yleisön eteen ja esitteli itsensä oh-hoh-hoh-ohjaajaksi...
Kertoi, että näytöksestä saa poistua, mutta vain keskeltä lavaa, kun rampilla ja keskitiellä ramppas näyttelijät ja rekvisiitta, lavalla pörrää myös mopo.
He harjoittelivat tätä syssyllä 2020, ensi-ilta siirrettiin jatkuvasti. Muistan. Hyvin.
Kylätaskun kirja, näytelmä on malliesimerkki naisvihasta, seksuaalista häirinnästä 1950-luvulla pienessä maaseutupitäjässä. Samanlaista on ollut niin 60-luvulla kuin 70-luvullakin, mutta tuliko jo, vihdoin 80-luvulla muutos. Vaikka tämä tapahtui Hämeessä, niin meno Pohjoisessa oli vallan samaa. Valitettavasti.
Kaikki miehet, todella, kaikki miehet olivat vaarallisia. Kyllikin isä (roolissa hyytävä Satu Silvo ) oli väkivaltainen ja ahdasmielinen kylän auktoriteetti, rikkain tai arvovaltaisin, ja sai rauhassa rääkätä, nöyryyttää ja lyödä tytärtään. Eikä kukaan puuttunut. Pienessä yhteisössä tämä on tuttua. Jotta arki ja sopu säilyy, niin mihinkään ei puututa, vaan ollaan viksusti hiljaa.
Patriarkaatti.
Kylän pappi (niin ikään hyytävä Kati Outinen) ei millään voi pitää seksuaalisa halujaan piilossa tai hillityinä, vaan haluaa Kyllikin piiakseen - jo ennen rippikoulua. Mikään hälyytyskello ei soi kenenkään miehen päässä, eikä papin toimiin puututa, koska pappi.
Kirkko.
Kaikki muut kylän aikuiset miehet ovat kiimaisia huoripukkeja, kännissä tai selvinpäin.
Mies-opettaja (Lotta Lindroos) on oudon hiljaa, eikä puutu mihinkään, pitää vain salkkua kädessä. Sama näyttelijä on myös mies-kauppias, joka ei anna Kyllikin, nuoren tytön lukea rauhassa, vaan on heti lääppimässä. Rippikouluikäistä tyttöä.
Kuten eilen vaikuttavassa kauhuelokuvassa The Sadness, ei nainen saa lukea metrossa rauhassa ettei mies tulisi siihen lässyttämään, häiritsemään, ns kohteliaisuuksia ulkonäöstä sanomaan, sitten torjuttuna suuttumaan.
Oliko tässä vai myöhemmin Kyllikillä hieman Lolita-tyyppiset aurinkolasit. Miltei sydämenmuotoiset. Ajatus veti viime aikojen kirjallisuuskeskusteluihin, että miks ihmeessä Nabokovilla oli vain yks aihe.
Liza Marklundin tuoreimmassa dekkarissa Napapiiri, ollaan samannimisessä tyttöjen lukupiirissä. Jossa luetaan Nabokovia. 80-luvulla. Pohjoisessa, Ruotsissa.
Seksi on kylässä tabu. Ainakin naisten seksuaalisuus. Eija (mainio Juho Milonoff) on ainoa sinkkunainen, joka nauttii seksuaalisuudestaan, koska tärkeintä on suostumus. Suostumus. Eijalla on huulipunaa ja kukikas mekko, saumasukat. Eija on eläväinen. Vapaaa.
Eija antaa Kyllikille (Paavo Kinnunen) sukat lainaan, pukee saumasukat jalkaan, tai yhden saumasukan, ja laittaa tälle jopa huulipunaa. Kirsikanpunaista. Joka sekin on synti.
On se kumma, että kaikki naisten haluama nautinto tai yleellisyys tai juhlallisuus on syntiä.
Miksi näitä miehiä ei nähdä synnintelijöinä ahdistellessaan lapsia, tyttöjä, naisia. Mitään turvaverkkoa ei ole. Ei ole ehkäisyä. Poliisi ei tule, tai sille ei ilmoiteta. Turvakoteja ei ole. Vertaistukea ei ole. Auttavaa puhelinta ei ole.
Vuodet vierivät, mutta vain pari vuotta, se näkyy Kyllikin kampauksesta. Hän on viaton. Tyttö. Hieno yksityiskohta, miten lapsen kampauksesta, poninhännistä tulee tytön kampaus.
Toinen päähenkilö on Runar (niin ikään herkkä, monisyinen ja kalpea Ella Mettänen). Näytelmä alkaa virrenveisuulla. Vain joka toinen säkeitö lauleletaan.
Joka toinen säkeistö ollaan hiljaa. Katselija-kuuntelija, minä on hiljaa katsomossa, miettii. Näytelmä alkaa, kun Runar pääsee ripille. Muistaakseni Runar oli ateisti, vai kuka tarinassa oli. Runar on toisenlainen nuori, toisenlainen poika. Toisenlainen nuori mies. Tässäkin käsitellään myrkyllistä miehen mallia, toksista maskuliinisuutta. Millainen saa, tai pitää olla. Pitää polttaa ällöttävää tupakkaa, eikä naisten merkkiä.
Nimikin kuulostaa kuohitulta, ruunalta. Nimelle ei voi mitään, varsinkin jos on ruotsalainen nimi. Vai onko. Runar Karlsson.
Pitää juoda viinaa. Pitää puhua ällöttävästi. Joka puolelta tulee vastenmieleinen painostus, millainen pojan pitää olla. Millainen ei saa olla.
Myös tytön ja naisen maailma on hyvin tarkkaan rajattu, ja määritelty. Tähän aikaan Kyllikki on pieni tyttö ja on ihastunut Runariin, ehkä. Sitten Runar menee armeijaan, mitä siellä tapahtui, sitä ei kerrota. Runar on ihastunut Eijaan, aikuiseen naiseen. Runar on ehkä varastanut kylillä naisten pikkupöksyjä - sitä pidetään outona ja sairaana tekona, eikä suinkaan kylän miesten tekemiä seksuaalisia ahdisteluja ja r8iskauksia.
Runarin äiti Hilkka (mainio Niko Saarela) on kiltti nainen, käsilaukku jämptisti sylissään. Hän on evakkoja oman äitinsä, kera, Runarin isoäitinä on mainio Juho Kuusamo (TeaK) joka näyttelee myös Ulla Kiiskeä, kauppiaan vaimoa. Isoäiti on heiveröinen, koukkuselkäinen, mutta ennustaa kahvinpöönistä. Härkä-Heikkinä on Eeva Soivio. Niin ikään hienoja roolien sisästyksiä hirveitten miesten arjesta. Pusu-Peltonen on Karoliina Niskanen. Niin ikään hänkin hirveän miehenkutaleen aamokkia tai arkea vetelee. Housuja jalkaansa milloin mistäkin.
Ryhmänä hieno kohtaus oli hyytävä muisto antiikin tragedian kuorosta, joka syyttää mahdollista murhaajaa.
Hienoa, koomista ja koskettavaa on myös kohtaus missä porukka, siis miehet ilmiselvästi kävelevät vaivalloisesti pitkospuilla, etteivät putua suohon. Koska tiedämme, mitä suosta löytyy.
Siinä mielessä tämä ei ole tarantinomainen historian uudelleen positiiviseksi kirjoittaminen, tämä voi varmaan sanoa paljastamatta juonta. Sopii niin asiaan vihkityneille kuin ummikoillekin.
Tämä on niin kollektiiviisessa muistissa tragediana, ja murhana jota ei selvitetty. Miksi. Ei välttämättä nordic noirin tapainen dekkari, vaan draamaa, joka on sovitettu. Viime vuosina on ilmestynyt asiallisisa kirjoja Kyllikki Saaren murhasta. Kylätaskun näytelmässä hän on Kyllikki Laiho. Verkosta löytyy myös asiallisia artikkeleita tai dokumentteja sekä Kyllikin että Runarin tapauksista.
Suosittelen. Kiitän vapaalipusta.
Kaikki elämässä on rankkaa, mutta käykää ihmeessä teattereissa, kun ne nyt on vihdoin auki, ja vihdoin esittävät näytelmiä, joiden ensi-iltoja on siirretty hamaan kuukausien ja vuosienkin ajan. Taide.
Musiikkia on hyvin vähän, ei ole kelpoja biisejä, rallatuksia, ei mitään turhaa. Yleisöä ei kosiskella ulkomusiikillisikaan hömpötyksillä. Revisiittaa on myös vähän, ja sekin symboolista, kirkuvanpunaiset halkopinot kertovat monista veritöistä. Se symbolinen, mitä tapahtuu halkopinon takana, tai saunan. Se johon liittyy kirves. Ja kuinka moni mies kulki ennen puukko tupessa kupeillaan.
Keskitytään tarinaan, tähän versioon. Vaikka se on rankka tarina, niin ei mässäillä kuten alibissa eikä pöyristellä kuten keltaisissa lehdissä.
Tekijäloota:
Nimirooleissa Ella Mettänen ja Paavo Kinnunen.
Muissa rooleissa Juho Kuusamo, Lotta Lindroos, Juho Milonoff, Karoliina Niskanen, Kati Outinen, Niko Saarela, Satu Silvo ja Eeva Soivio
Näytelmä Jussi Kylätasku
Ohjaus Lauri Maijala
Lavastus Markku Pätilä
Pukusuunnittelu Sari Suominen
Valosuunnittelu Tomi Suovankoski
Äänisuunnittelu ja musiikki Jani Rapo
Maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen
ESITYKSESSÄ KUULTAVAN MUSIIKIN MUUSIKOT:
Merimaija Aalto – viulu, alttoviulu ja laulu
Taavi Hasunen – kitarat
Jani Rapo – ohjelmointi ja kitarat
Yleisötyö Jenni Bergius, Rosa-Maria Perä ja Maaretta Riionheimo
Viideo juutuupissa:
Lue lisää KOM-teatteriin sivulta:
"
Runar ja Kyllikki on kertomus pienestä hämäläisestä kylästä ja sitä kohdanneesta koko kansakuntaa kohahduttaneesta tragediasta, joka on jäänyt ratkaisemattomana Suomen rikoshistoriaan.
Isänsä sodassa menettänyt evakkopoika Runar Karlsson (Ella Mettänen) on erikoislaatuinen nuorimies, joka mieluiten viettäisi aikansa metsässä kulkien ja eläinten kanssa keskustellen. Yksinäisyydestään kärsivä Runar ei vastaa yleistä mielikuvaa vahvasta ja pärjäävästä miehestä, vaan joutuu kylässä outolinnun asemaan ja yhteisön kiusaamaksi. Kylässä on myös toinen kaltoin kohdeltu, seurakuntanuori Kyllikki (Paavo Kinnunen). Kyllikki on koko kylän silmäterä, kiltti ja ahkera tyttö syvästi uskovaisesta Laihon talosta. Ankaran isänsä (Satu Silvo) kasvattama Kyllikki joutuu kuitenkin kiellettyjen halujen ja häpeällisten tekojen kohteeksi, joista yhteisö on päättänyt yhteisen hyvän nimissä vaieta. Näiden kahden nuoren elämäntarinat kohtaavat lopulta kohtalokkaasti tavalla, joka sai lintukodossa eläneen kansakunnan tolaltaan.
Jussi Kylätaskun moderni klassikko, joka perustuu löyhästi Kyllikki Saaren murhatapaukseen, on tarina yksilöistä yhteisön paineessa, kaksinaismoralismin mädättävästä voimasta, sukupuoliroolien ahtaudesta, seksuaalisuuden häpeästä – ja maailmasta, jossa ihmisellä on vain kaksi tehtävää: kutea ja kuolla.
KOM-teatterin taiteellisen johtajan Lauri Maijalan väkevä ohjaus kääntää totutun roolituksen päälaelleen, kun KOM-teatterin ensemblen uusi jäsen Ella Mettänen näyttelee Runarin roolin ja Kyllikin roolin tekee Paavo Kinnunen, joka on viimeksi nähty KOM-teatterissa ylistetyn Poika-näytelmän nimiroolissa.
Runar ja Kyllikki sai kantaesityksensä 1974 Kotkan kaupunginteatterissa Jouko Turkan ohjaamana, ja sitä on esitetty sen jälkeen kaikkialla Suomessa. Edellisen kerran Helsingissä näytelmä on nähty ammattiteatterissa 1996, kun Turkka ohjasi sen uudelleen Helsingin kaupunginteatteriin.
"
Sosiaalisesta mediastani:
Teatteri. Lauri Maijalan ohjaama Runar ja Kyllikki ensi-ilta 08.04 2022 Kom-teatterilla perustuu Jussi Kylätaskun naisvihamieliseen samannimiseen näytelmään, mutta on hersyvämpi, roolit on käännetty, miehet näyttelevät naisten roolit ja naiset miesten. Vaikka ihmisiähän tässä ollaan. Twitterissäni
tiistai 22. kesäkuuta 2021
Kokki, varas, vaimo, rakastaja näytelmän välitauolla Napoleon tutkaili teatterirahvasta
© Satu Ylavaara Photography 2017
Tietysti elokuvateatteri Orionissa oli spesu Greenawayn leffan näytös Kokki,
varas, vaimo ja rakastaja, jossa oli mukana kotimaisen näytelmäversion porukkaa, näyttelijöitä ja ohjaaja.
Napoleonin ja Bertolt Brechtin välissä
Muuta näytöksestä, näytelmästä:
Kävin katsomassa muutaman kerran, tässä yksi blogikirjoitus aiheesta: Kokki varas vaimo rakastaja 21/2/17 KOM-teatterissa. Taiteen rajat, kannibalismi, itsensä lävistäminen ja moni muu
Kokki, varas, vaimo ja rakastaja
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) June 22, 2021
the cook the thief his wife and her lover https://t.co/msVmHA5Qwk käyttäen @pinterest
sunnuntai 31. maaliskuuta 2019
Juha Hurme ja Teemu Keskisarja puhuivat KOM-teatterissa Aleksis Kiven merkityksestä
Kuinka hyvä vainu olikaan nenättömällä miehellä, Malakias Costianderilla, joka vainusi Aleksis Stenvallin taidot silloiseen Aidolsiin...
Nälkäteatterin spektaakelin jälkeen oli pausi, ja sitten lavalla, konfettien, serpentiinin ja synttäritorvien ympäröimänä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja puhuivat.
Aleksi Kivi oli oikeastaan, Keskisarjan mukaan, alkoholin oikeinkäyttäjä, en muista nyt kuka ryyppäsi enemmän kuin Kivi, Kivi taisi olla keskiverto juomisessa opiskelijoiden joukossa Helsingforsissa. Mutta alkoholi vaikutti Kiveen, jolla parikin kertaa lavantauti, aliravitsemus, köyhyys, velkaisuus sun muut heikensivät miestä.
Kestikievarit Lohjalla ja Siuntiossa olivat silloin tällöin irtiottoja. Ravintoloissa tai viinan äärellä hän kuuli meheviä juttuja.
Samoja juttuja hän oli kuullut lapsesta saakka. Näitä on mm Seitsemässä veljeksessä. Lentäviä lauseita ja muita hän keräs, oman aikansa kertojamestareiden tarinoita, välitti niitä eteenpäin - ei niinkuin Lönnrot, kuten Keskisarja sanoo, Lönnrot, joka meni merta edemmäs kalaan kaivamaan itkuvirsiä Vienan Karjalasta.
Pääsemme myös post-sipilän Suomeen!
Kivi oli työnteon totaalikieltäytyjä - miten se oli mahdollista köyhälle miehekke 1850-1860-luvun Suomessa? Oli kerran paimenessa, sen jälkeen ei tuntiakaan oikeassa työssä...
Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa 09.03. Sekä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja
Nälkäteatterin spektaakelin jälkeen oli pausi, ja sitten lavalla, konfettien, serpentiinin ja synttäritorvien ympäröimänä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja puhuivat.
Aleksi Kivi oli oikeastaan, Keskisarjan mukaan, alkoholin oikeinkäyttäjä, en muista nyt kuka ryyppäsi enemmän kuin Kivi, Kivi taisi olla keskiverto juomisessa opiskelijoiden joukossa Helsingforsissa. Mutta alkoholi vaikutti Kiveen, jolla parikin kertaa lavantauti, aliravitsemus, köyhyys, velkaisuus sun muut heikensivät miestä.
Kestikievarit Lohjalla ja Siuntiossa olivat silloin tällöin irtiottoja. Ravintoloissa tai viinan äärellä hän kuuli meheviä juttuja.
Samoja juttuja hän oli kuullut lapsesta saakka. Näitä on mm Seitsemässä veljeksessä. Lentäviä lauseita ja muita hän keräs, oman aikansa kertojamestareiden tarinoita, välitti niitä eteenpäin - ei niinkuin Lönnrot, kuten Keskisarja sanoo, Lönnrot, joka meni merta edemmäs kalaan kaivamaan itkuvirsiä Vienan Karjalasta.
Pääsemme myös post-sipilän Suomeen!
Kivi oli työnteon totaalikieltäytyjä - miten se oli mahdollista köyhälle miehekke 1850-1860-luvun Suomessa? Oli kerran paimenessa, sen jälkeen ei tuntiakaan oikeassa työssä...
Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa 09.03. Sekä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja
Haastattelut juutuupissani:
 |
| kuvakaappaus Nurmijärven sivulta, linkki ei ole biossa vaan alhaalla tviitissä: |
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 31. maaliskuuta 2019
Juha Hurme ja Teemu Keskisarja KOM-teatterissa, välissään Aleksis Kivi https://t.co/BJejny60wO käyttäjältä @YouTube— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 31. maaliskuuta 2019
Juha Hurme ja Teemu Keskisarja: Aleksis Kivi KOM-teatterissa, osa 2 https://t.co/TVhVmAkIjs käyttäjältä @YouTube— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 31. maaliskuuta 2019
Aleksis Kivi KOM-teatterissa, osa 3: Juha Hurme ja Teemu Keskisarja: https://t.co/GvPWtj1i9y käyttäjältä @YouTube
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 31. maaliskuuta 2019
Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa 09.03. Sekä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja
Tämän Aleksis Kiven tunnin mittaisen näytelmän Lea näin nyt ensimmäistä kertaa. ( Aiemmin näin Nälkäteatterin esittämän Kiven Kihlauksen Oodin, keskuskirjaston avajaisissa - mitenkäs muulloin kuin itsenäisyyspäivänä.) Tänään on tuplasti Leaa, illalla on Making of Lea, jota olen tätä ennen nähnyt kolmasti. Mitä Kivi halusi kertoa tällä? Entäpä Hurme? Juha Hurme myös näytteli Lean isää, itsekästä koronkiskuria. Kun Dostojevskin Rikos ja rangaistus on yhdenlainen tarina köyhyydestä ja hyväksikäytöstä. Niin tässä on toinen, toisenlainen. Mitä ateisti tästä ajattelee. Miksi Kivi halusi tällaiset puitteet?
Oliko se opettavainen tarina? Eläinfaabeli, jossa leijona oli hiljaa. Miksi virtahepo oli huoneessa, tai siis leijona. Voiko elämänsä suuntaa muuttaa. Voiko arvomaailmaa tutkailla uudelleen? Ja ennen kaikkea, saako nuori nainen rakastaa ketä haluaa? Vaikuttaa itse kohtaloonsa?
Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa lauvantaina 09.03.2019
Miksi hihhulit puitteet? Oliko Kivi kuten Pasolini joka aikansa kuluks plarasi raamattua hotellihuoneessa. Tai tuskimpa hän hotelleissa kävi. Ei olisi ollut varaa. Silloinkaan.
Vai oliko pseudoraamatulliset puitteet oiva hämäys ja suojakeino sensuuria, ja muuta ahdasmielisyyttä vastaan, hm... Ettei ketään loukata. Että ollaan puolivillaisia ja harmittomia.
Hurme pyöräyttää Leassa nämä väärä- ja oikeauskoiset symboloimaan fennomaaneja ja heidän vastustajiaan. Tai hetkinen, niinhän Alexis Stenvall itte teki.
Hurme liittää tämän hupailun, ja suuren muutostarinan kertomaan meidän ajastamme, Odinin pojista, jotka eivät tiedä isänsä nimeä - vaikkei olla edes kompakysymyksessä. Ja pakkoruotsin pelkääjistä. Ja yleensäkin ääliönationalisteista, jotka eivät lintukotomme ja temmellyskenttämme historiaa edes tiedä.
Enää kylteissämme liikenteessä, katukylteissä, kadunkulmissa ei lue kolmella kielellä kadunnimi - nyt kun venäjänkielinen nimi on tiputettu pois. Mutta Suomi ja Helsingfors on monikielinen ja -kulttuurinen pitäjä, sekä pikkukaupunki ja pääkaupunki, jossa voi nauttia kummistakin eduista.
Nälkäteatterin versiossa Lean sulhanen oli mainio barokkimainen konna, ja Lea itse eloveena-tyttö, täysin päinvastaisen värinen kuten Making of Lean, ja vastaavien joissa Lea oli la belle juive, kaunis juutalaistyttö -tyyppi. Nälkäteatterin Lea omistaa kaikki sankarittaren hyveet.
Mikäs siinä.
Voi tarinan näinkin kertoa.
Koko Making of Lea on ylistys suomenkielisen teatterin syntyyn. Kuinka vaikeata kaikki oli. Kuinka ruotsinkielinen eliitti vihasi ja halveksi suomenkieltä - vaikka Suomessa asui. Hurme ei hyökkää bättre folkia, suomenruotsalaisia vastaan vaan näytelmä on alatekstin mukaan kaikkien puolella eikä ketään vastaan. Ne ruotsinkieliset ahdasmieliset Meurmanista Ahlqvistiin esitetään typerinä, luovuuden ja taiteen jarruna.
Hurme ei myöskään täysin lyttää valetohtoreita, jos heidän kummallinen tapansa tuottaa potilaalle helpotusta - vaikka plaseboa, kaivovettä juomalla. Mutta saako siitä kiskos tuollaista hintaa? Ja valelääkäri myös juottaa viinaa - vaikka hänelle maksetaan, että Kiwi pysyisi juomatta.
Nälkäteatterin spektaakelin jälkeen oli pausi, ja sitten lavalla, konfettien, serpentiinin ja synttäritorvien ympäröimänä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja puhuivat. Ne videot on vielä tekemättä, mutta tässä instagramissani olleet videopätkät sekä tviititit. Instagramiin mahtuu maxim 10 videopätkää, kun taas twitteriin vain yksi videopätkä. Revi siitä.
Kom-teatterissa harvinaisen innovatiivista keskustelua ja tiedonvaihtoa Aleksis Kiven Lea näytelmän tiimoilta - tulossa.... siitä videoni:
ja instani:
asiaan liittyvät ja liittymättömät tviittini:
Oliko se opettavainen tarina? Eläinfaabeli, jossa leijona oli hiljaa. Miksi virtahepo oli huoneessa, tai siis leijona. Voiko elämänsä suuntaa muuttaa. Voiko arvomaailmaa tutkailla uudelleen? Ja ennen kaikkea, saako nuori nainen rakastaa ketä haluaa? Vaikuttaa itse kohtaloonsa?
Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa lauvantaina 09.03.2019
Miksi hihhulit puitteet? Oliko Kivi kuten Pasolini joka aikansa kuluks plarasi raamattua hotellihuoneessa. Tai tuskimpa hän hotelleissa kävi. Ei olisi ollut varaa. Silloinkaan.
Vai oliko pseudoraamatulliset puitteet oiva hämäys ja suojakeino sensuuria, ja muuta ahdasmielisyyttä vastaan, hm... Ettei ketään loukata. Että ollaan puolivillaisia ja harmittomia.
Hurme pyöräyttää Leassa nämä väärä- ja oikeauskoiset symboloimaan fennomaaneja ja heidän vastustajiaan. Tai hetkinen, niinhän Alexis Stenvall itte teki.
Hurme liittää tämän hupailun, ja suuren muutostarinan kertomaan meidän ajastamme, Odinin pojista, jotka eivät tiedä isänsä nimeä - vaikkei olla edes kompakysymyksessä. Ja pakkoruotsin pelkääjistä. Ja yleensäkin ääliönationalisteista, jotka eivät lintukotomme ja temmellyskenttämme historiaa edes tiedä.
Enää kylteissämme liikenteessä, katukylteissä, kadunkulmissa ei lue kolmella kielellä kadunnimi - nyt kun venäjänkielinen nimi on tiputettu pois. Mutta Suomi ja Helsingfors on monikielinen ja -kulttuurinen pitäjä, sekä pikkukaupunki ja pääkaupunki, jossa voi nauttia kummistakin eduista.
Nälkäteatterin versiossa Lean sulhanen oli mainio barokkimainen konna, ja Lea itse eloveena-tyttö, täysin päinvastaisen värinen kuten Making of Lean, ja vastaavien joissa Lea oli la belle juive, kaunis juutalaistyttö -tyyppi. Nälkäteatterin Lea omistaa kaikki sankarittaren hyveet.
Mikäs siinä.
Voi tarinan näinkin kertoa.
Koko Making of Lea on ylistys suomenkielisen teatterin syntyyn. Kuinka vaikeata kaikki oli. Kuinka ruotsinkielinen eliitti vihasi ja halveksi suomenkieltä - vaikka Suomessa asui. Hurme ei hyökkää bättre folkia, suomenruotsalaisia vastaan vaan näytelmä on alatekstin mukaan kaikkien puolella eikä ketään vastaan. Ne ruotsinkieliset ahdasmieliset Meurmanista Ahlqvistiin esitetään typerinä, luovuuden ja taiteen jarruna.
Hurme ei myöskään täysin lyttää valetohtoreita, jos heidän kummallinen tapansa tuottaa potilaalle helpotusta - vaikka plaseboa, kaivovettä juomalla. Mutta saako siitä kiskos tuollaista hintaa? Ja valelääkäri myös juottaa viinaa - vaikka hänelle maksetaan, että Kiwi pysyisi juomatta.
Nälkäteatterin spektaakelin jälkeen oli pausi, ja sitten lavalla, konfettien, serpentiinin ja synttäritorvien ympäröimänä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja puhuivat. Ne videot on vielä tekemättä, mutta tässä instagramissani olleet videopätkät sekä tviititit. Instagramiin mahtuu maxim 10 videopätkää, kun taas twitteriin vain yksi videopätkä. Revi siitä.
Juha Hurme ja Teemu Keskisarja, välissään Aleksis Kiven henki ja konfetit
Kom-teatterissa harvinaisen innovatiivista keskustelua ja tiedonvaihtoa Aleksis Kiven Lea näytelmän tiimoilta - tulossa.... siitä videoni:
ja instani:
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
Kaikki Leasta! Lea -alkuisten näytelmien historiasta 1860-luvulla Nälkäteatterin Lean jälkeen Kom-teatterissa 09.03.2019 @KOM_teatteri pic.twitter.com/8nlfy4eNtC— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 9. maaliskuuta 2019
asiaan liittyvät ja liittymättömät tviittini:
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 9. maaliskuuta 2019Juha Hurme ja Teemu Keskisarja 09.03.2019 Kom-teatterissa Nälkäteatterin esittämän mainion Lea -näytelmän jälkeen, konfettien ympäröiminä, Aleksis Kiveä kunnioittaen, muistaen, tutkien @KOM_teatteri pic.twitter.com/TmTEi7jzPj
Nälkäteatterin Lea @KOM_teatteri pseudoraamatull puitteet oiva hämäys & suojakeino. Hurme pyöräyttää Leassa nää väärä- ja oikeauskoiset symboloimaan fennomaaneja ja heidän vastustajiaan. Tai hetkinen, Alexis Stenvall niin teki. Hurme liittää tämän hupailun ja muutostarinan meidän pic.twitter.com/wFBXECYe18— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 11. maaliskuuta 2019
Lisätään muistikirjoihin myös #MakingofLea @KOM_teatteri'ssa 09.03.2019 sekä tietysti #Nälkäteatteri'n esittämänä Lea, sekä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja soffalla konfettien ympäröimänä, perimmäisten kysymysten, ja Aleksis Kiwen äärellä pic.twitter.com/OB2zTIm3r7— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 11. maaliskuuta 2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)