Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juho Milonoff. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juho Milonoff. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. helmikuuta 2019

Hurjaa, tarpeellista ja höpsöä menoa, vekkulia kekkulointia Making of Lea ennakkossa ja enskarissa 13.02. ja 15.02.

Making of Lea ennakko koitti 13.02.2019 KOM-teatterissa  ja Juha Hurme oli stagella jälestäpäin. Sitten myös hurja enskari
15.02. Yritän tähän tiivistää kaiken noilta illoilta. Ihana, hölmö, jännittävä ja älykäs Making of Lea ennakko elikkä spektaakkeli Kom-teatterissa 13.02.2019: Mukavaa kuulla saksankieltä niin tässä kuin Harrietissakin. Mukavaa päästä taas kuun pimeämmälle puolelle Lucifeeruksen kanssa... Saapasnahka-torni väliviivalla on nii huikea kirjassa ja kuvituksena ja teatterissa Ryhmis, 2017 Suokissa ja Turun kaupunginteatterissa 2017-2018.

Aleksis Kiwen pöksyjen vyötärö on hyvin alhaalla, niin tässäkin kuin Ateriassa, Juho Milonoff on oikein sopeva Alexis Stenvall. Mainioksi havaittu esitys, kutsuvieras kiittää ja kumartaa - vaikka silloin pyllistää toiseen suuntaan.

Jokainen saa vuorollaan loistaa, Sara Melleri (tuttu Pesärikosta) on suuri ruotsalainen näyttelijätär, diiva joka esittää Leaa, pääroolia, osaamatta sanaakaan Suomea. Paavo Kinnunen on tuttu Lauri Maijalan 7 veljeksestä, ja tässä hän ön Kaarlo Bergblom, joka ei ehi lukea seitsemän miestä -romaanin kässäriä.

Esityksen jälkeen Juha Hurme selitti taustaa, kuinka on viettänyt 18 vuotta Aleksis Kiven näytelmän Lean kanssa. Translitteroin keskustelua tuonnempana.

Huimaa oli naisten vahva läsnäolo ja ääni teatterintekemisessä, kun aikakaudella miehet vetivät myös naistenroolit. Ja Kiwi halusi Leaksi ehdottomasti naisen. Näin ymmärsin Pentti Paavolaisen ohjelmasta, jonka kuuntelin mistäpä muualta kuin Yle Areenasta.

Juha Hurne: Making of Lea spektaakkeli Kom-teatterissa ensi-ilta ja kantaesitys 15.02.2019 tänään, oi, hurmeinen, hurmoshenkinen, hurmoksellinen ja huru-ukkojakin huru mykke. Aleksis Kiwen aikaan julkaistiin Lajien synty ja Liisa ihmemaassa. Hurme itse kapellimestarina taikoi esiin sekä informatiivista ajankuvaa ja vekkulia kekkulointia. Julisteen poptaiteesta näyttämön mykkäelokuvan, länkkärin ja amerikkalaiseen tv shown virittämään / värittämään loisteliaaseen näyttelemiseen, jossa jokainen sai olla vuorollaan parrasvaloissa - halvoissa kulisseissa. Monia yhtymäkohtia tähän aikaan. Suomen kiälen juhlaa... Näin tämän nyt toisen kerran. Sara Melleri ja Paavo Kinnunen vierailevina tähtinä. Juha Hurme on mahduttamisen ja virittämisen mestari. Kaikessa mitä hän tekee on läsnä sekä lämpö että hulluus. Hulluus ottaa riskejä, tehdä omannäköistä, viihdyttävää ja haastavaa historiantutkimusta, kirjallisuudentutkimusta, kansanperinnettä, pölhöyttä. 150 vuotta sitten tehtiin näytelmää Lea. Viikossa se harjoiteltiin ja samaan aikaan Seitsemän veljeksen kässäri (työnimellä Seittemän miestä?) jumitti Kaarlo Bergblomilla, jolla oli siis kiireitä Lea-näytelmän kanssa. Kaikki on ollut totta, kaikki on tapahtunut....

Hullutuksia eli robottimainen (tai ainaki koneellinen, kokeellinen) Baabelin torni on Huberin käännöskoe. Samalla katsoja, teatterissa istuja, kuulija altistuu valoille ja äänille, kun suomenlipun alla pärährää ääno ja syttyy valo, tiedetään, että nyt kaikki puhuvat suomea. Kun ruotsin lipun alla pärähtää niin kaikki tuohon aikaan puhuivat ruotsia. Onneksi lavalla he kuitenkin puhuvat suomea - kun Huberin käännöskoje toimii.

Mutta nämä äänet ja valot saavat aikaan amerikkalaisen telkkariviihteen shown, jossa katsojaa manipuloidaan, ehdollistetaan, mutta samalla autetaan, helpotetaan. Nauhalta kuuluu valmiita kovia taputuksia ja hurraa huutoja.

Hahmoista törkein ja rakastettavin, ainakin omasta (saksalaisesta) mielestään Friedrich Everth eli Willensauna on nimetty hänen mukaansa. Ihminen miettii, missä kummassa mahtui tuo Badenbaden ich bin laden kylpylä olemaan Kaisaniemessä. Everth on roisto eli opportunisti. Samalla hänen valetohtorin kalliit valehoitonsa yhdistyvät nykyaikaan.

Samoin nykyaikaan yhdistyy nuo nälkävuodet, jolloin paheksuttiin teatterin, esi-rillumarein tekemistä, kun on nälänhätä. Ettei taidetta eikä spektaakkeleita eikä viihdytystä sais. Kun nälänhätä. Nytkin monin taho yrittää torpata kokeellisen taiteen, tai yleensä taiteen tekemisen, tai taiteen tekemisellä elämisen. Koska on se ja se. Ollaan sotejalalla, on talvisote, on syrjäytyminen, syrjäyttäminen, aktiivimalli ja muu kusetus.

Television elokuvien ja sarjojen välissä on jatkuvasti mainoksia, mm pikavippejä, jotkut lainanantajat sponssaavat koko paskaa. Sitten tulee mainoksia järjettömästä elämästä, syödä hamppareita ja kasvisuutejuomaa.

Taidetta tarvitaan. Teatteria tarvitaan. Tämä on ihana näytelmä, monessakin mielessä. Hurja ja höpsö. Syvällinen ja pinnallinen risteilevät. Mikä on korkeakulttuuria, mikä saa olla korkeakultuuria. Kenen kieltä puhutaan, kenen kieltä saa puhua.

Lea esitetään muuten 6.3. Nälkäteatterin toimesta KOM-teatterissa.

Juha Hurme: Vaativa sanavarasto! Yhteyksissä tajuaa, jos yhtä yksittäistä sanaa ei.

Härr Hurme on lukenut teoksen 50 kertaa, aina kerran vuodessa. Pysähtyy sen äärelle. Elämänmittainen teos. Jossa nousee esiin hahmoista tuo Simeoni v - ja viina ja hihhulius, jotka vuorottelevat, kiusaavat, pienentevät miehen minuutta.

Vitun hauska kirja.
Also spracht Hurme tuosta Seitsemän veljestä -romaanista.

Mutta palataan Leaan.

Juhana Grahnin piisi Ruissalossa on samalta ajalta, siis 1800-luvun lopulta. Se on olemassa oleva laulu, muttei googlattavissa. Kirjastosta sitä ei löyry, mutta ihmiset verkossa muistavat ja laulavat...

Itse laulukilpailu oli keksitty,
Muuten oikeat tapahtumat ja immeiset.

Taiteilijaperheiden vesat ovat keskiössä. He saavat loistaa. He saavat vierailla. Paavo Kinnusen olen nähnyt Lauri Maijalan näytelmässä Seitsemän veljestä tuolla Turun kaupunginteatterissa. Useamman kerran. Sekä Q-teatterissa. Hänessä on sellaista hiljaista outoutta ja räjähdysherkkyyttä. Elokuvassa Suomen hauskin mies hän oli sivuroolissa, tärkeässä sellaisessa.

Sara Mellerin näin edellisen kerran Turun kaupunginteatterissa jossa vieraili Pesärikko.

Oliko Vilman hahmo Chaplin vai Poe. Hm, emme tiedä.

Ei kantsis haastaa nokkapokkaan menestyvää nyrkkeilijä näytellyttä hepua
( Onnellinen mies -viittaus ).

Näin tämän hutsuvieraana ennakossa siis kutsuvieraana, ja rahalla ensi-illassa. Kiitämme KOM-teatteria, KOM-teatterin konttuurin pitkäjänteisyyttä ja omaa, uutta tyhjää lompakkoa.

Tekijäloota:


ENSI-ILTA 15.2.2019 KOM-TEATTERISSA
TEKSTI JA OHJAUS: Juha Hurme
LAVASTUSSUUNNITTELU: Matti Rasi
PUKUSUUNNITTELU: Anne Kotola
MASKEERAUSSUUNNITTELU: Leila Mäkynen
VALOSUUNNITTELU: Tomi Suovankoski
ÄÄNISUUNNITTELU: Jani Rapo
KUOROLAULUJEN SÄVELLYKSET: Petra Poutanen
​OHJAAJAN ASSISTENTTI: Ines Kakkonen
YLEISÖTYÖ: Jenni Bergius, Rosa-Maria Perä ja Maaretta Riionheimo


ROOLEISSA: Paavo Kinnunen, Jarkko Lahti, Vilma Melasniemi, Sara Melleri, Juho Milonoff ja Eeva Soivio

KOMin sivulta.

"Juha Hurmeen uutuuskomediassa tapaamme ihastuttavaa, hurjaa ja epätoivoista porukkaa, jota yhdistää Aleksis Kiven uuden Lea-näytelmän saattaminen ensi-iltaan. Kovasta yrityksestä huolimatta lähes kaikki mikä vain voi mennä pieleen myös menee. Harjoitussalissa palmujen katveessa vallitsevat tuhon enteet, myrskyävät intohimot ja Baabelin kielten sekoitus. Aleksis Kiven alkoholismi ja orastava sekoaminen tekevät harjoituksista yhtä helvettiä.

Ensi-ilta lähestyy. Pääosan esittäjä, Tukholmasta Suomeen palkattu nti Charlotte Raa, ei osaa sanaakaan suomea. Kiven pahimmat kriitikot August Ahlqvist ja senaattori Agathon Meurman meuhkaavat jo etukäteen aggressiivisesti.

Making of Lea on lähestulkoon totta ja kertoo jokseenkin kaiken Suomen ja suomalaisuuden synnytystuskista vuonna 1869. Ja näin ollen se tulee näyttäneeksi, mistä me nykyihmiset tulemme ja keitä me oikein olemme. "



Ja omaan tekstiin, muistiinpanoihin ja Hurmeen sanoihin:

Mukana Juha Hurmeen kyselytunti...




Tässä Juha Hurmeen vatstauksia, ja pohjustuksia esityksen jälkeen, 

kun paikalla oli monta kourallista äikänopettajii. Huijaushoidoissaan, joita voi käsittää plasebona, Everth kuitenkin lohdutti Kiveä.

Sara Mellerin esittämä riikinruotsalainen Charlotte Raa. Saran toveri, niin ikään riikinruotsalainen teki Saralle nauhan, luki sen osaamatta suomea. Teknisesti vaikea rolli, mutta vitsi kääntyy voitoksi. Eletään nytkin monikielisessä Suomessa.

Roolitus, tuttu Komia, vahva ensemble. Kom valitsi Kinnusen ja Mellerin, joille roolit kirjoitettu täsmälle.

Hurme on kirjoittanut, hautonut viimeiset 18 vuotta kirjoittanut tätä. Sattuma on kova poika. Tai tyttö.
Mitä etukäteen tietää teineille? Ei etukäteistietoa tarvi, informaatio tullee ilmi näytelmässä. 

Keskisarjan Saapasnahka-tornin mukana tietona, Sen sijaan esityksen jälkeen käsitellä joku jakso 7 veljestä.

Aleksis ei pönötä, vaan on moottoriturpa ja veijari, Varaa ei ollut kunnon ruokaa ja viina teki pahaa jälkeen. Ahlqvist joi enämpi viinaa. Aleksis on rajalla, ei vielä mielisairas.




Tässä muualla verkossa hehkutuksiani aiheesta sekä kuvallista matskua:




Ensimmäinen kuva Alexis Kiven pysti Kansallisteatterissa. Lisäsin vain hymyn. Voittajan on helppo hymyillä. Näin 150 vuoden päästä.


Kovaa sarjaa, Keskisarjaa ja Saapasnahka-tornia:























Juha Hurne: Making of Lea spektaakkeli Kom-teatterissa ensi-ilta ja kantaesitys 15.02.2019 tänään #MakingofLea @kom_teatteri Hurmeinen, hurmoshenkinen, hurmoksellinen ja huru-ukkojakin huru mykke. Aleksis Kiwen aikaan julkaistiin Lajien synty ja Liisa ihmemaassa. Hurme itse kapellimestarina taikoi esiin sekä informatiivista ajankuvaa ja vekkulia kekkulointia. Julisteen poptaiteesta näyttämön mykkäelokuvan, länkkärin ja amerikkalaiseen tv shown virittämään / värittämään loisteliaaseen näyttelemiseen, jossa jokainen sai olla vuorollaan parrasvaloissa - halvoissa kulisseissa. Monia yhtymäkohtia tähän aikaan. Suomen kiälen juhlaa... Näin tämän nyt toisen kerran. #SaraMelleri @saramelleri ja #PaavoKinnunen vierailevina tähtinä. Juha Hurme on mahduttamisen ja virittämisen mestari. Kaikessa mitä hän tekee on läsnä sekä lämpö että hulluus. Hulluus ottaa riskejä, tehdä omannäköistä, viihdyttävää ja haastavaa historiantutkimusta, kirjallisuudentutkimusta, kansanperinnettä, pölhöyttä. #kantaesitys #enskari #ensiilta #JuhaHurme #teatterinlumoa #teatterissa #teatterinlumoa2019, #theater #theatre #perfect #theateradvert #theatreAdvert #theaterposter #helsinki #finland ensi-illassa. Ensimmäinen kuva Alexis Kiven pysti Kansallisteatterissa. Lisäsin vain hymyn. Voittajan on helppo hymyillä. Näin 150 vuoden päästä.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
Tunnelmia KOM-teatterista hetkeltä ennen kuin ensi-iltavieraat rynnivät innokkaana laumana...
Ja sitten asiaa:
sivulta lainaus: "Aleksis Kivi ja Kaarlo Bergbom syntyivät erilaisiin oloihin, mutta siitä huolimatta räätälinpojan ja senaattorinpojan polut risteilivät tiheään. He opiskelijat, kirjoittivat ja kilpailivat samaan aikaan. Nuori Kaarlo Bergbom tuki Aleksis Kiveä monella tapaa: lainasi rahaa, lähetti kirjoja, puhui puolesta, tunnisti lahjakkuuden. Oliko Kiven hurjuus kuitenkin liikaa suomalaisuusaatteille? Oliko Bergbominkin vaikea sulattaa Seitsemää veljestä tai silotella Kullervoa? Eeva Luotosen vieraana teatterintutkija Pentti Paavolainen. Näytteet lukee Pietari Kylmälä. Ohjelma on uusinta vuodelta 2014. Kuva: Albert Edelfeltin tekemä piirustus Aleksis Kivestä / Museovirasto "

klo
Tunnisteet: , , , , ,

lauantai 10. marraskuuta 2018

Diippiä shittiä eli syvällistä tulkintaa ja nauruja Kom-teatterin Ateria-näytelmän ensi-illassa 31.10.2018

Same shit different day. Kohta ajankohtaisen postapokalyptinen maailmankentieslopun tragikomedia kärtsäävän sorvin ääreltä. Matalan kynnyksen tarpeellisia nauruja, oikean elämän surun ja vihan keskelle, vaikkei mennä siitä mistä piikkilanka-aita matalin. Is Koistinen's Milk shake better than yours?  Juho Milonoffin kasvaminen - tai pieneneminen - Simpauttajan ( syö paskaas ) ja Juutas Käkriäisen kautta kohti Tuntematonta. Annos Turkkaa käy myös äänessä. Slapstick-kohtauksessa oli myös Johnny Deppiä (Benny ja Joon-elokuvassa) leikkimässä Chaplinin perinnöllä, sämpylöillä.

Niko Saarelan Meke ottaa suuren askeleen ihmiskunnalle ravintoketjussa, jossa hän on ensin ujo pojannulikka, sähläävä harjoittelija, joka ei pysy tahdissa, mutta kasvaa vuoropäälliköksi, joka pitää kaikkia tasa-arvoisina, siis paskoina. Vaikka jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Kuten Dance macabressa, kuolemantanssissa seinäruusuksi ei jää kukaan. Valta turmelee, ja Eläinten Vallankumousta sivutaan. Koska on mahdollisuus sadismiin ja simputtamiseen.

Mitä kaikkea huumorilla, kansalaistoiminnalla, taiteella, oppimisella, performanssilla ja empatialla voi tehdä.

My Baby näytelmä tutkaili työelämää etuoikeutettujen slushkiimaisten työnarkomaanien tsto-valopäiden kautta: 24/7 työpaikalla muodosti uuden perheen. Appsilla tilattiin kokemuksia saada synnyttää ja aikuisen näyttelijän näyttelemään lasta ku työtä tehessä niitä ei ehi hankkia niin

Ateria-näytelmäsä ollaan oikean työn, rehellisen duunin eli paskatyön tiimoilla. Paskatyö: huonosti palkattua työtä sietämättömine olosuhteineen, kiireineen, pokineen. Johon joku tulee hihnale sun jälkee minimipalkala. Ku joskus on pakko. #kokkivaras'ta ikävä - koska se niin etäännytetty, vaikka nykyään populisteja ja fasisteja useamman maan johdossa, ja se, ettei natseja saa sanoa natseiksi maan johdossa eikä vapaassa mediassakaan. Ateriassa oli pienen miehen rasismia, naisvihaa ja öyhötystä, mutt myös herkkyyden myöntämistä. Ennakossa

Kahden duunarimiehen tarinaa voi kattoo tän lisäksi Kansalliseatterin Korjaamo-näytelmässä jossa myös käsitellään valtaa, väkivaltaa ja eriarvoisuutta, ehkä toisella muudilla.

Ateriassa on jotain samaa kuin Zizekin viemäri-tulkinnoista leffoista Keskustelu ja Psyko - Tuo vuoden 1974 Keskustelu tullee Yle Teemalta elokuvaviikolla marraskuun lopulla.

Toisella kerralla katsottuna alussa tunnuttiin olevan soihtu kädessä Vergeliuksen kanssa viemärissä, pohtien, missä Helvetissä minä olen. Oliko tämä Jumalainen näytelmä? Olimmeko me kiirastulessa?

Muistumia on Vintiöistä ja eri toten Duudsoneista. Mieleen tuli myös Sliippareitten piisi Tötteröö. tarkemmin ilmaistuna Ei, ei, ei. Sleepy Sleepers lainaus: " Duunia hoitelen, tötteröitä jaellen, kaikkea multa saa, mansikkaa ja mustikkaa... " Tiina Tiikeri laulaa, mutta silti tuli hyvinkin mieleen. Toiszet pojat saa, ja toiset pojat ei.

Kun Koikkalainen tursottaa pirtelöä eli syö kuormasta, ja omii koko fallisen laitteen. Tai spermahtavan. Tai taantuu kuten äidin massuun, siihen ravintoputken päähän. Tunnelmia on myös Shaun of the Dead-tyyppisestä kauhukomediasta jossa miehet puolustavat itseään puukoin ja märäntilankuivaajin.

Tulipas tästä pitkä ja osin infograafinen ravintoketju... Ateriassa mm  rasismi, pakolaisuus ja ilmastonmuutos limittyvät toisiinsa suuresti ja pienesti. Oikeasti.



Kom-teatterin Ateria ensi-illassa 31.10.2018

Vähän nii kuin Irvine Welshillä on tähtäimessä hirveitä tyyppejä jotka tekee kamalia asioita, ja käyttää aivan karmeeta kieltä, niin silti löytyy naista, mahdollista naista, joka pelastaa hepun yksinäisyydestä. Tai joku myös vetää hihaan. Naiset loistavat poissaolollaan tässä näytelmässä. Ääninä he ovat mukana. Kirkumassa. Sättimässä. Vaatimassa oikeutta. Viitataan jotenkin tähän käsityksiin pahoista pojista tai pojista jotka ovat tehneet väärin, radikalisoituvat - koska heiltä puuttuu tyttöystävä. Tämä on hyvin hankala kuvio. Miksi tytön tai naisen pitäisi olla tarjolla ettei koulut tai kauppakeskukset räjähdä?

Kuten Welshin sankarit ja antisankarit ovat rakastettava (pantavia) niin myös tässäkin. Meke on ensin reppana, sitten kukko. Koikkalainen levittää joka lauseellaan myrkyllistä miehekkyyttä, miehisyyttä. Koska on siihen ehkä tottunut. On ilman paitaa kun ranskistenkäryssä on muka kuuma. Housutkin niin alhaalla että miltei hippulat vinkuu. Ja sitten kun Koikkalainen on herkkänä, aidosti, niin miten yleisö reagoi? Aivan.

Irvaillaan palkoista. Paskaliksa. Paskatöistä. Hampparipaikan hierarkia tulee ilmi. Tulijoita on.

Paskaliksa ja surkeat olot. Kuten Foodoran ruokaläheteillä. Joista kulttuuri-Häiriköt teki tuoretta vastamainosta.



Eläinrääkkäystä mainitaan tietoiskuissa telkkarien näytöillä ja sitä jatketaan - jokaisen pullan eli hampurilaissämpylän välissä. Miksi ihminen on hellä lemmikille, mutta ei välitä miten syö ja mitä eläimille, ja luonnolle, tapahtuu ennenkuin rasvainen pihvi on huulilla.

Tänään on vegaanipäivä.

Mitä suuremmissa määrin sosialistisessa mediassa näkee sekä tekstinä että kuvina tietoa eläinten julmasta kohtelusta, ja kuinka paljon eläinten syöminen rasittaa meidän maapalloamme. Sitä ainoaa.

Viirus teaternin Sen andra naturen näytelmä oli viime kevään oudompia, ja kiehtovampia, ja sekin kertoi eläinrääkkäyksestä. Siitä joskus toiste.

 Eat shit and die -sloukani slogan näkyy nyt raitiovaunujen kyljissä. Jokaisella haukkauksella hampurilaisesta, jossa on pihvinä eläintä, on myös eläinten ulosteita. En nyt muista prosentuaalisesta määrää, hae itse infoa.

Muistan Nina Hagenin sanoneen 1980-luvun puolivälissä, kuinka sademetsiä tuhotaan lehmäparkojen laidunmaiksi, hampurilaispihveiksi. Kun aktivistit tästä tekee flaijereita niin suuri paha yhtiö haastaa ne oikeuteen kunnianloukkauksesta tai jotain. Aktivistit häviää kun niillä ei o fyrkkaa lennättää sademetsistä todistajia oikeudenkäyntiin. Näistä tviittasin. Myös Leinosen nämä Ronald-pellen päänkatkaisut ovat osana herätysliikettä.

Ateriassa Koistinen havahtuu, ja herää: jääpalat sulaa muovimukissa. Jäävuoret sulaa. Oikea myrsku vesilasissa.

Oikeastaan sanastossa on hyvin vähän somea, mikä on tosi virkistävää ja kunnianhimoista. Myrkyllisen miehekkyyden miehisyyden kieltä, rumaa kieltä ja aggressiivista kieltä käytetään, kai se on joku puolustusmekanismi. Kun kirjoitin että matalan kynnyksen komediaa, niin ableismia käytetään. Vammainen ja vajakki -sanoja toistetaan, ehkä liikaakin kun kaksi iltaa putkeen katsoo. Jos Kokki varas -näytelmä keskittyi sadismiin, populismiin ja rasismiin ja muukalaisvihaan (libanonisoituneet kulmat), niin tässä vammaisuus on esillä. Samoin vanhukset ja sotaveteraanit, jotka eivät saa apua pikaruokapaikassa esim vessassa. Yleisestikin empatia uupuu. Kuinka vaikea on myötätunto. Kun menee auttamaan vessassa kaatunutta veteraania, niin se aika on pois hampurilaisen väännöstä. Kun kaikki on mitoitettu ja kilpailutettu.

Mitä voi kertoa ja jakaa huumorin avulla?

Tulee Greenawayn Kokki varas vaimo ja rakastaja -teosta ikävä. Paljon ollaan samalla tontilla, myös koprofiilistely on mukana. Ateria ei ole ihan täysi kymppi, mutta sen kanssa viihdyin sekä ennakossa että ensi-illassa.

Suosittelen myös elokuvaa The Founder, jossa Michael Keaton on pitelemätön. Muista ekan Hesburgerissa käynnin, se oli Turuus, kun kävin katsoon Billy Idolia... Siitä on kohtalaisen kauan.

Nykyään hampurilausketjut ovat kairalla ainoita paikkoja jotka auki 24h, joissa voi yöllä odottaa linjuriautoa lämpimässä, puhelinta ladaten ja ilmaista WiFiä käyttäen. On ikävää, ettei Helsingin Kampin ulkopuolella ole öisin auki matkakeskuksia missä sisällä turvallisesti odottaa omaa bussiaan. Tilaan soijatortillan tai kasvisaterian. Rasvaista ruokaa, raneja tai bataattiraneja. Hesburger tai Burger King. Olin kyllä Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulussa Kiasmassa taannoin. Hesburger nousi esille kun Hakiksen Hakaniemen vessat suljettiin kun niin kaameassa kunnossa. Hesburger toimi Apulanta-leffan ponsorina - vaikkei kukaan bändistä syö eläimiä.

Kyllä taiteen, teatterin, sosiaalistisen median avulla voi sanoa. Mutta myös kuunnella.

Tottahan toki olin ekstaasissa ja nautin kutsuvieraana teatterista. Nautin myös ennakkonäytöksestä, johon peräti ostin lipun.

Tänään maukkaassa Ateriassa kuljettiin alussa kuin Vergelius olisi soihdulla valaissut viemäriä, ett' miss' helvetissä ollaan... Miehen tunteet itkusta ilmakitaraan & Michael Schenker-viikseineen tulivat nahalle. Herkullista teatteria, naurua, opetusta & käryäkin.

Kaksi vartijaa poistaa Stockalta IRL häirikön joka kuulostaa sekä Juho Milonoffin äskeiseltä roolilta että Eero Milonoffin kokkivaras-roolilta. Ai sä puhut suomea, etkä ole ulkomaalainen, häirikkö puhuu Stockan edessä seisovalle miehelle.

Elämä jäljittelee taidetta, sketsihahmoja.

Vaikka synteettisen eläimen syömisestä hehkutetaan, ajattelen, että maailmassa on jo valmiiksi proteiinia: nyhtökaura, härkäpapu ja soija, jota syötetään eläimille jotka pistetään purkerin väliin. Kuva Yuval Noah Hararin tekstistä Ateria-näytelmän ohjelmavihkosta.



Ateria-näytelmäsä KOM-teatterisa ollaan oikean työn, rehellisen duunin eli paskatyön tiimoilla. Paskatyö: huonosti palkattua työtä sietämättömine olosuhteineen, kiireineen, pokineen. Johon joku tulee hihnale sun jälkee minimipalkala. Ku joskus on pakko. #kokkivaras'ta ikävä.

Hampurilaispaikat ovat kairalla ainoita paikkoja jotka auki 24h, jossa voi lämpimässä istua yöllä odottaen linjuriautoa kotiin. Samalla voi ladata puhelinta, nauttia ilmaisesta WiFistä, kirjoittaa t lukea kirjaa ja syödä kasvisateriaa. Niissä paikois on jokunenki blogi kirjotettu.



Ateria on diippiä shittiä, eli suåmeksi syvällistä tulkintaa myrkyllisestä miehekkyydestä ravintoketjun päässä. Suuri koneisto kirittää, kyykyttää, orjuuttaa kikyyn, eikä empatia ole lakisääteistä.


Näytelmän traileri juutuupissa:



Terveisiä giljotiinistä!

Greetings from the bloody quillotine! Jani Leinonen: Tottelemattomuuskoulu Kiasma 06.11.2015:

ronaldi-pelle on huonolla hapella, mutta entäs eduskunta

Same shit, different Day,  Ateria tarjoili "dippiä shittiä" ilmaisun kummassakin merkityksessä, kyllä tämän voi kolmannenkin kerran kokee. Plus tämäkin tuli mieleen:

EP:n Syö paskaa kansikuva wikissä


Näytelmään ja teemaan liittyviä ja liittymättömiä klippejä juutuupista:

Simpauttaja: Syö paskas
Mutta mitä tapahtuu kun Chuck Norris kävelee Hespurkeriin?
Mitä luulet, olisiko Chuck Norris jonottanut Meken ja Koikkalaisen seurusteluravintolassa?
Mitä tapahtui Munkkiniemessä?

Mutta mitä tapahtui pellelle Ruoholahdessa?


pellen teloitus - on huvittavaa ja pelottavaa lukea ihmisen kommentteja, että hemmo, ronaldi antaa lapsille kirjoja - ameriikassa ei vissiin ole kirjastoja eikä kirjojen kierrätystä eikä kirjakauppoja. Ja antaa nuorisolle opiskelurahastot kolitsiin. Haluaisin oikeasti nämäkin tiedot nähdä. Voiko epäeettinen taho lafka firma yhtiö toimia stipendin ja apurahan antajana? Onko se viherpesua vai valkopesua?



Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia mutta eräät eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Vegaanipäivän lukemista "Suvi Auvinen - Possu teurastajana ja muita eläinsatuja"


Hampurilaisketju hävitti sademetsää, köyhdytti kolmatta maailmaa, sen epäterveellinen jäte, hups ateria ja jätevuoret kuormittuvat kaatopaikkoja, ja kun asioista kritisoitiin, niin firma haastoi oikeuteen....




ja sitten The Founder-leffa jossa pääosassa sutki Michael Keaton. Vaikka tämä on me too-aiheeseen liittyvän tuotantolafkan elävä kuva, ja vaikka aihe on hirveä, niin maksoin tästä silti kolme euroa poistoelokuvana.




ja kirsikkana poissaolevan pirtelön päällä Zizek ja viemärit, vesi, pyörre, katoaminen, alamaailma, sielu, silmän peili, alitajunnat:

the pervert's guide to cinema -sarja tuli meiltäkin pariin otteeseen, ehkäpä sitä vhs:ltä katsoinkin, ja tässä viideon klippejä:
ja elokuva Keskustelu, 1974.

klo
Tunnisteet: , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)