Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Harriet ja vähän myös Olof muistiinpanoja ennen aamukahvetta 24.04.2019

Tänä aamuna kukko kiekui puhelimesta, mutta jo sitä ennen Harriet ei antanut minun nukkua. Harriet
ja vähän myös Olof kirjoitus tänään 24.04.2019. Harrietin näytökset käyvät vähiin. Saammeko koskaan selvyyttä. Tarvitseeko meidän. Olenko haaskalintu. Ei, taiteessa en. Taide antaa.

Luen paraikaa Martti Backmanin Harriet ja Olof - rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918. Seuraavaksi lukuvuorossa on Punaorvot. Ettei pelkästään lahtareita.

Backmanin kirjassa ei taideta kertaakaan mainita sanaa lahtari. Kirjassa on henkilöinä lannistumattomia taustatyöntekijöitä - Olof Languksen äidin palkkaama tai kokoama sukulaisnaisten tutkijaryhmä, kaksihenkinen. Tämä olisi ollut mojovaa nähdä myös näytelmässä Harriet. Mutta sitten jotain muita olisi pitänyt ottaa pois.

Ja sitten oltaisiin kuin Amadeuksessa, jossa keisari käskee vähentämään nuotteja mestariteoksesta. Tai teoksesta joka on jo täydellinen. Että yhdenkin nuotin poistaminen on turhaa, katastrofi, joka rikkoo eheyden.

Vihaan sanaa tiivistäminen kun romaanista tehdään näytelmäsovitus. Vain mehua tiivistetään. Vain talon saumoja tiivistetään. Käsikirjoittaja valitsee. Hän tekee valinnan. Tässä näytelmä on sopivan kokoinen, mittainen. Ei ole välitaukoa. Jännite säilyy.

näytelmän kuvia Ryhmäteatterin FB-tapahtumasta



Luin muuten Backmanin kirjaa 20.04.2019, jolloin oli kulunut tasan 101 vuotta tuosta traagisesta tapahtumasta.




Harriet näytelmässä ei ole lahtarien suorittamia murhia Viipurissa. Näytelmässä ei ole myöskään huoratalojen, bordellien hyväksikäytettyjä naisia eikä tautien kirjoa. On vain kaunis ja traaginen rakkaustarina. Tai kolmiodraama.

Mutta kuka rakasti ketä. Kuka rakasti salaa, kuka julkisesti? Kuka sai rakastaa? Oliko se tuon ajan polyamoriaa, ja kuuluuko se edes minulle? Kun yliluonnollinen, fantasia, tilannekomedia ja skifi suljetaan pois.

Backmanin kirjassa Harriet Thesleffin puoliso esitetään arvohenkilönä, sotasankarina, miesten miehenä, ja surkutellaan, ehkä, kun joutui aisankannattajaksi. Harrietin suku Dippel - onkohan sukua Frankensteinin linnan Konrad Dippelille? - on myös arvostettu ja heidän linnansa on Viipurin mittavin. Harriet, sen sijaan, niin näytelmässä kuin kirjassa, on se Saatanan huora ja nymfomaani, kun meni 19-vuotiaana naimisiin itseään vanhemman miehen kanssa. Ja aloitti suhteen Olofin kanssa. Vai aloittiko?

Olof Laguksen suvun matriarkkojen päätelmien mukaan Harriet joko sai Olofin pään pyörälle, tai vain roikkui Olofin perässä kuin Mary Shelleyn sisarpuoli roikkui Byronin ja Shelleyn perässä ihan Villa Diodatiin, ja rasittavuuksiin saakka.

Yhtä kaikki onnettomuus tai onnettomuudet kaadetaan itsenäisen, vapaan naisen, Harrietin syyksi. Että juo konjakkia liikaa. Tai juo yleensäkään alkoholia.

Entäpä sitten morfiini. Olen nyt kerran kuussa öbaut käynyt Tampereen Teatterissa katsomassa Anna Kareninan tarinaa. Nainen, onneton rakkaus ja morfiini siinäkin. Kun Anna ei oikein voinut tehdä valintoja, vaan joutui teeskentelemään, niin, ettei enää kestänyt, kun hirviökorvainen kylmä seiväsjäykkä puoliso ei antanut avioeroa, tai jos antaa antaisi niin veisi äidiltä heidän yhteisen lapsen. Hirviö.

Kun taas näytelmässä Harrietilla, onkohan hän jo fiktiivinen hahmo, on mahdollisuus valintoihin, tapahtuihan tämä vasta sata vuotta sitten. Mutta oliko Harriet huono äiti. Oliko naisen parempi olla pois kasarmeilta, sotatantereelta, mummun ja muiden sukulaisten luona.

Kaikki tässä olevat virheet ja virhepäätelmät ovat mitä luultavimmin omiani.

Nyt olen nöhnyt 45 kertaa nuo 15 eri tulkintaa tapahtumasta. Pitääkö laskut paikkaansa.



Tekijäloota:


Käsikirjoitus ja ohjaus Milja Sarkola
Lavastus Kaisa Rasila
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Musiikin sovitus Joel Mäkinen
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen
Rekvisiitan suunnittelu Viivi Kuusimäki

Rooleissa Santtu Karvonen, Pyry Nikkilä (vier.), Minna Suuronen, Robin Svartström ja Roosa Söderholm (TeaK, vier.)

Ryhmiksen sivulla kerrotaan:

"Onko jokaisella oikeus omaan totuuteensa? Miten historiankirjoitus muovautuu? Mitä muistamme, kun muistamme tapahtumia ennen meitä?

”Yllätyn hieman, että sieltä kuuluu naisääniä. Yksi ääni, everstinna Thesleffin, ei yllätä ollenkaan koska hänen kovaääninen touhuilu ja hillitsemätön käytös antaa paljon syytä myrkyllisille huomautuksille. Huonoa vain, että hän on päähenkilön vaimo ja näin ollen hyvin näkyvä.”

Heinjoella Karjalankannaksella 20. huhtikuuta 1918. Everstinna, sairaanhoitaja Harriet Thesleff oli majoittunut Ristseppälän maatilalle jääkärimajuri Olof Laguksen kanssa. Harriet, Olof ja jääkärimajuri Ero Gadolin lähtivät hevosajelulle. Kun he pari tuntia myöhemmin palasivat, oli Olof kuollut luodinosumaan ohimoonsa. Kukaan ei enää muista mitä tapahtui.

Hän oli kohtalokkaan kaunis, hurmaava, Viipurin kermaan kuuluva, sivistynyt, älykäs, itsenäinen, voimakastahtoinen, julkean piittaamaton kaikista sovinnaisuussäännöistä, miehenkipeä, yhdistelmä aristokraattisuuta ja estotonta luonnonlasta, villi nainen, huono nainen, vahva, röyhkeä, hurja, hupsu, kovaääninen, hillitsemätön, nymfomaani, suuren maailman nainen, miestennielijä, perhanan kaunis, taiteellisesti lahjakas, kerrassaan rauhaton, kevytmielinen, itsekäs, ärsyttävä, negatiivinen, harvinaisen onneton, nautinnonhimoinen, seikkailunhaluinen, yksinäinen.

Mitä kaikkia tulkintoja Ristseppälän hevosajelusta on sadan vuoden aikana kirjoitettu, muistiinpantu, julkaistu? Wikipediakin kertoo versionsa. Harriet perustuu kirjallisiin lähteisiin tietokirjallisuudesta päiväkirjamerkintöihin ja romaaneista elämäkertoihin."


"Tekijöistä
Palkittu näytelmäkirjailija ja ohjaaja Milja Sarkola on yksi aikamme keskeisimmistä ja kiinnostavimmista tekijöistä. Hänen aiempia teoksiaan ovat muun muassa Perheenjäsen, Jotain toista – henkilökohtaisen halun näyttämö, Allt som sägs ja I would prefer not to.

Lavastaja Kaisa Rasila palkittiin Illusion -palkinnolla vuonna 2018. Hän on suunnitellut lavastukset myös aiempiin Sarkolan ohjauksiin. Sarkolan ja Rasilan yhteistyössä ohjaus ja lavastus nivoutuvat yhteen erottamattomalla tavalla.

Äänisuunnittelija Jussi Kärkkäinen on Ryhmäteatterin vakituinen äänisuunnittelija. Kärkkäinen oli ehdolla Äänisäde -palkinnon saajaksi vuonna 2017 äänisuunnittelustaan Farmi -esitykseen.

Muusikko ja näyttelijä Joel Mäkinen on nähty näyttelijänä Ryhmäteatterissa viimeksi vuonna 2016 esityksessä Farmi. Näyttelijätöiden lisäksi Mäkinen tekee sävellyksiä sekä sovituksia ja on laulajana yhtyeessä Pimeys. Mäkinen näyttelee tällä hetkellä Jyväskylän Kaupunginteatterin musikaalissa Hair.

Valosuunnittelija Ville Mäkelä on Ryhmäteatterin vakituinen valosuunnittelija, ja hän suunnittelee myös videoita tuotantoihimme.

Pukusuunnittelija Riitta Röpelinen on ollut ehdolla useasti Jussi-palkinnon saajaksi parhaasta pukusuunnittelusta, viimeksi vuonna 2015 elokuvasta Palsa. Myös Sarkola ja Röpelinen ovat tehneet yhteistyötä aiemmin. Heidän edellinen yhteistyö oli Jotain toista – henkilökohtaisen halun näyttämö vuonna 2015.

Rekvisiitan suunnittelija ja toteuttaja Viivi Kuusimäki on Ryhmäteatterin vakituinen teatterintekijä. Kuusimäki on usein nähty näyttämöllämme myös live-kuvaajana.

Näyttelijä Santtu Karvonen on Ryhmäteatterin kiinnitetty näyttelijä. Teatteritöiden ohessa Karvonen tekee rooleja elokuviin ja tv-sarjoihin. Viimeisimmät tv-sarjat Sunnuntailounas ja Onnela sekä elokuva Fingerpori.

Näyttelijä Pyry Nikkilä on freelancer, joka on viimeksi nähty Ryhmäteatterin lavalla vuonna 2012.

Näyttelijä Minna Suuronen on Ryhmäteatterin kiinnitetty näyttelijä. Suuronen näyttelee myös tv-sarjassa Tarinanmetsästäjät sekä juuri ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Pieniä suuria valheita.

Näyttelijä Robin Svartström on Ryhmäteatterin vakituinen näyttelijä. Svartström näyttelee myös tv-sarjassa Tarinanmetsästäjät ja elokuvassa Pieniä suuria valheita.

Näyttelijä Roosa Söderholm opiskelee Teatterikorkeakoulussa. Roolityö Harrietissa on Söderholmin taiteellinen opinnäyte. Söderholm näyttelee vuonna 2019 ensi-iltansa saavassa elokuvassa Baby Jane."


traileri juutuupissa:



tässä Ryhmäteatterin sivulta tiukkaa taustaa henkilöistä: "


Harriet Thesleff


(1891 – 1965)


Harriet syntyi Viipurissa syksyllä 1891. Isä oli arkkitehti Eduard Dippel, äiti Dagmar vapaaherra Georg von Alfthanin tytär. Pianonsoitto, laulu ja maalaaminen olivat Harrietin pääasialliset
kiinnostuksen kohteet.

1911 Harriet avioitui everstiluutnantin Wilhelm Thesleffin kanssa Nizzassa. Pariskunnan ainoa tytär syntyi 1912 Viipurissa. Harrietin isän kuoltua samana vuonna Wilhelm ryhtyi johtamaan yritystä W. Dippel Viipurissa. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Viipurin lääninsairaala tarjosi mahdollisuuden kouluttautua, ja tähän Harriet ryhtyikin elokuussa 1914. Wilhelm komennettiin Venäjän armeijan palvelukseen Pietarin esikuntaan. Esikunta siirrettiin Tampereelle ja pian sen jälkeen Wilhelm ja Harriet siirrettiin rintamalle syksyllä 1915. Harriet sai sairaanhoitajan koulutuksensa päätökseen Riiassa ja työskenteli Punaiselle Ristille. 3. syyskuuta 1917 Riika antautui, Wilhelm jäi saksalaisten sotavangiksi ja vietiin Berliiniin.

Siellä Wilhelm sai tehtäväkseen johtaa armeijaa ja sen suomalaiseen jääkäripataljoonaan liittyviä asioita ”Suomen toimistossa”, joka ylläpiti jääkäreiden ja suomalaisten aktivistien välisiä yhteyksiä. Harriet seurasi miestään Berliiniin, ja sai viihdyttää seurueita laululla ja musiikilla, kun jääkäreiden paluuta Suomeen suunniteltiin. 14. helmikuuta 1918 Jääkäripataljoona 27. matkasi Wilhelmin johdolla Suomeen höyrylaiva Arcturuksella.

Joukot vastaanottanut valkoisten ylipäällikkö kenraali Mannerheim oli tulijoiden kanssa erimielinen jääkäreiden roolista, mikä johti Mannerheimin ja Wilhelmin väliseen konfliktiin. Mannerheim nimitti Wilhelmin Itämeren divisioonan yhteysupseeriksi pitääkseen tämän etäällä.

Harriet liittyi sairaanhoitajana kapteeni Olof Laguksen pataljoonaan. Jouduttuaan pakenemaan punaisten ylivoimaa Lempäälässä, pataljoona siirtyi Karjalankannakselle osallistuakseen Viipurin valloitukseen. Esityksessä käsiteltävät tapahtumat sijoittuvat vuorokauteen 20.4.1918.

Harrietin ja Wilhelmin avioero astui voimaan vuotta myöhemmin ja heidän tyttärensä muutti Harrietin äidin kanssa Etelä-Ranskaan Nizzaan ja sai kasvatuksensa siellä. Harriet, joka sisällissodan jälkeisinä vuosina kärsi alkoholin ja morfiinin väärinkäytöstä, avioitui itävaltalaisen paroni von Guttenbergin kanssa, mutta erosi pian ja muutti Pariisiin opiskelemaan kuvataidetta. Hän osallistui monille kursseille ympäri Eurooppaa ja maalasi lähinnä Ranskassa ja Italiassa. Ensimmäisen oman näyttelynsä hän piti toukokuussa 1927 Viipurissa. Kun talvisota syttyi, asui Harriet jälleen Viipurissa kolmannen miehensä, musiikinopettaja ja taiteilija Nikolai Schmakoffin kanssa. Pariskunnan paetessa Tukholmaan Harriet joutui omaisuuden lisäksi jättämään yli 100 teoksen kokoelmansa ja Nikolai marionettiteatterinsa. Sodan päätyttyä he asettuivat Espooseen Kilossa sijaitsevaan pieneen mökkiin.


Olof Lagus

(1893 – 1918)


Olof syntyi Padasjoella 1893. Hänen isänsä oli metsänhoitaja ja filosofian maisteri Alexander Gabriel Lagus ja äiti Emma Matilda Bellman. Olofille syntyi pikkuveli vuonna 1896. Pikkuveli, Ruben Lagus
tuli myöhemmin tunnetuksi sotilasurastaan. Ruben kuoli vuonna 1959.

Olof kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1911. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1911–1913 ja lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1913–1914.

Olof kuuli Saksan armeijan harjoituspaikasta, Lockstedtin leiristä, opiskelukavereiltaan. Olofilla oli tuohon aikaa opiskelumotivaatio hukassa eikä hän tuntunut saavan otetta opinnoistaan. Olof innostui Lockstedtin leiristä ja siihen liittyvästä suuresta salaisuudesta nopeasti. 26. helmikuuta 1915 Olof lähti ”opintomatkalle” Ruotsiin, josta matka jatkui kohti Saksan Lockstedtin leiriä ja
jääkäripataljoona 27:ää.

Olofista turhalta ja riittämättömältä tuntunut elämä vaihtui määrätietoiseen ja vastuuntuntoiseen asemaan, jossa hän pysyi lyhyen elämänsä viimeiset kolme vuotta.

Olof saapui Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Alkuun Olof toimi komppaniapäällikkönä 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniassa. 22. maaliskuuta 1918 Olof nimitettiin pataljoonan komentajaksi. Tampereen valtauksen jälkeen pataljoona siirrettiin Antreaan, Heinjoen naapurikuntaan, missä pataljoona tulisi osallistumaan Viipurin valtaukseen. 18. huhtikuuta Olof ylennettiin majuriksi.

Olof kuoli 20. huhtikuuta 1918 Heinjoen Ristseppälässä.


Nils Ero Gadolin

(1889 – 1944)


Ero syntyi Mikkelissä 1889. Hänen isänsä oli keisarillisen Venäjän armeijan kenraalimajuri Guido Gadolin ja äiti Aino Helena Savander.

Ero kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1908 ja jatkoi opintojaan Suomen Teknillisen Korkeakoulun arkkitehtiosastolla ja Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiankielten osastolla vuosina 1908–1911. Ero teki opintomatkat Saksaan ja Itävaltaan vuosien 1911–1914 aikana ennen sotilas-uraansa.

Ero liittyi jääkäripataljoona 27:ään Lockstedtin leirillä maaliskuussa 1915. Eron sotilasura eteni pikavauhtia ja hän näytti olevan isänsä lailla kenraaliputkessa. Suomeen Ero saapui majuriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918.

22. maaliskuuta hän siirtyi johtamaan 2. jääkäriprikaatin 4. jääkärirykmenttiä. Rykmentti siirrettiin rintamalle 11. huhtikuuta kohti Viipurin valtausta. Matkalla Viipuriin rykmentti saapui Heinjoen kylään 20. huhtikuuta 1918 – vuorokautena, johon esityksessä käsiteltävät tapahtumat sijoittuvat.

Heinäkuussa 1918 Ero sai johdettavakseen Viipurin rykmentin. Keväällä 1919 eräs Eron alainen tuomittiin vankilaan vakavista virkavirheistä ja taloudellisista väärinkäytöksistä. Myös Eroa rangaistiin; hän sai esimiehenä sotaoikeudelta häpeärangaistuksen eli merkinnän julkiseen päiväkäskyyn valvonnan laiminlyömisestä.

Ero katkeroitui rangaistuksesta, ajautui yhteenottoihin esimiestensä, erityisesti kenraali Paul von Gerichin kanssa. Eron ja kenraali von Gerichin väliset erimielisyydet kulminoituvat, kun kaksi Eron rykmentin sotilasta syyllistyi varkauteen. Sotilaat pakenivat putkasta, mutta ymmärtäessään jäävänsä kiinni, he tekivät itsemurhan. Von Gerich syytti tapahtuneesta Eroa ja syksyllä 1920 von Gerich otti Erolta pois rykmentin päällikkyyden. Eron isä yritti puhua poikansa puolesta, mutta kenraali von Gerich pysyi päätöksessään.

Hyvin pian tämän jälkeen Ero joutui hoitoon Kammion yksityiseen mielisairaalaan Helsingin Töölöön. Ero sairasti mahdollisesti pitkälle hermostoon edennyttä syfilistä. Syksyllä 1922 Ero sai johdettavakseen pataljoonan Savon jääkärirykmentistä.

Vuonna 1923 Ero meni naimisiin Marie Louise Juseliuksen kanssa. Pariskunta erosi vuoden kuluttua eikä heille syntynyt lapsia avioliiton aikana.

Joulukuussa 1923 Ero yhdessä noin tuhannen muun nuoren upseerin kanssa jätti vastalauseena vanhempia upseereita kohtaan eroilmoituksen. Eropyyntöihin ei reagoitu ja Ero lähetti sotaväen päällikölle uuden valituskirjeen. Lopulta Ero oli ainoa, jonka eroilmoitus hyväksyttiin.

Ero osti saksalaiselta upseerilta tuontiyrityksen pankkilainalla. Saksalainen huijasi Eroa ja yritys kaatui puolen vuoden päästä kaupoista. Ero yritti tuloksetta hakea erilaisia töitä. Maaliskuussa 1944 Ero ampui itsensä Tilkan sotilassairaalassa Helsingissä.



John ”Jack” Rosenbröijer


(1887 – 1955)

John Rosenbröijer syntyi Pietarissa. Rosenbröijerin isä oli liikennetarkastaja Carl Hjalmar Rosenbröijer ja äiti Sarah Jane Barritt.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Kokkolan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1909 hän toimi virkamiehenä Suomen pankin Vaasan konttorissa vuoteen 1911 asti. Vuonna 1912 hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa. Valmistumiseensa eli vuoteen 1914 asti hän toimi opiskelujen ohessa virkamiehenä Pohjoismaiden yhdyspankin Helsingin konttorissa.

Rosenbröijer ilmoittautui Lockstedtin leirille 25. helmikuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin Jääkäripataljoona 27:ään. Suomeen Rosenbröijer saapui pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppanian päällikkönä hän aloitti 23. maaliskuuta 1918.

Rosenbröijer valittiin Mannerheimin adjutantiksi joulukuussa 1918 ja komennus jatkui presidentinvaaleihin heinäkuuhun 1919 saakka. Tämän jälkeen Rosenbröijer nimitettiin Asevarikko 1:n päälliköksi. Ura ase- ja taisteluvälinehuollon johtotehtävissä jatkui jatkosodan loppuun asti.

Vuonna 1925 Rosenbröijer avioitui Freja Havoon kanssa ja he saivat kaksi lasta.

Rauhan jälkeen Rosenbröijer siirtyi viljelemään maata omistamalleen tilalle Porvoon
maalaiskunnassa.


Taavetti ”Pappa” Laatikainen

(1886 – 1954)

Taavetti Laatikainen syntyi Mikkelissä. Hänen isänsä oli maanviljelijä Taneli Laatikainen ja äiti Ulla Tarkiainen.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1906, jatkoi hän opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuoteen 1911 asti, jolloin hän valmistui filosofian kandidaatiksi.

Suoritettuaan kandidaatti-tutkinnon, Laatikainen auskultoi syyslukukaudet 1911 ja 1913 Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa, ja toimi lehtorina Porin klassillisessa lyseossa 1.1.1912–31.5.1913.

Joulukuussa 1915 Laatikainen joutui tappeluun santarmien kanssa Porissa puolustaessaan lyseon oppilaita. Tämä tappelu innoitti Laatikaista lähtemään Saksan Lockstedtin leirille. Tammikuun 7. päivä 1916 Laatikainen liittyi Jääkäripataljoona 27:n komppaniaan. Suomeen Laatikainen palasi pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918 ja hänet komennettiin adjutantiksi 1. jääkärirykmentin
2. jääkäripataljoonaan.

Vuonna 1919 Laatikainen avioitui Julia Gönroosin kanssa. Laatikainen ja Grönroos saivat kolme lasta.

Sisällissodan jälkeen Laatikainen toimi muun muassa Jääkäriprikaatin Aliupseerikoulun johtajana, Reserviupseerikoulun johtajana ja Kadettikoulun johtajana. Vuonna 1927 Laatikainen suoritti Sotakorkeakoulun komentajakurssin. Seuraavana vuonna hän teki opintomatkan Ruotsin sotakouluihin ja suoritti Taistelukoulun orientoivan kurssin. Sotakorkeakoulun yleisen osaston Laatikainen suoritti vuosina 1931–1932.

Talvisodassa ja jatkosodan alussa Laatikainen toimi divisioonan ja armeijakunnan komentajana. Kannaksen takaisinvaltauksen jälkeen Laatikainen armeijakuntineen määrättiin osallistumaan Karhumäen valtaukseen, ja siinä ansioiduttuaan Laatikainen palkittiin Mannerheim-ristillä.

Joulukuussa 1944 Laatikainen siirrettiin Puolustusvoimain Pääesikunnan tarkastajaksi ja tämän toimen ohella hän toimi Armeijakunnan väliaikaisena komentajana maaliskuuhun 1947 asti.

Laatikaisen viimeiseksi viraksi jäi jalkaväen tarkastajan tehtävä, josta hän erosi eromisiän perusteella vuonna 1948. Laatikainen kuoli Mikkelissä 15. huhtikuuta 1954.

Saara Rampanen

(1886 – 1974)

Saara Rampanen syntyi Puumalassa. Hänen isänsä oli maanviljelijä ja liikemies Mikael Rampanen, äiti Karoliina Kristiina Vaittinen.

Rampanen valmistui käsityönopettajaksi vuonna 1906. Hän jatkoi opintojaan Mikkelin lääninsairaalan sairaanhoitajakurssilla vuosina 1907–1908.

Opintojen jälkeen Rampanen toimi hoitajana Marian sairaalassa sekä Helsingin ja Pietarin välisessä junassa. Vuonna 1911 Rampanen lähti Saksaan jatkamaan opintojaan. Valmistuttuaan vuonna 1913, Rampanen aloitti työskentelyn yksityis-sairaanhoitajana Dresdenissä.

Vuonna 1916 Rampanen sai tiedon suomalaispataljoonan, jääkäripataljoona 27:n, olemassa olosta ja hakeutui palvelukseen Saksan armeijaan. Rampanen oli Ruth Munckin ohella toinen suomalainen nainen, joka osallistui sotaan Saksan armeijan riveistä.

Rampanen palasi Suomeen höyrylaiva Arcturuksella 25. helmikuuta 1918 ja hänet komennettiin hoitajaksi Mikkeliin. Sisällissodan aikana Rampanen työskenteli ambulanssissa Mikkelin, Tampereen ja Viipurin ympäristössä.

Sotien jälkeen Rampanen työskenteli sairaanhoitajana Yhdysvalloissa, Saksassa ja Suomessa. Rampanen jäi eläkkeelle vuonna 1971. "

Lainaukset Ryhmiksen sivulta.


Olen Harrietin nähnyt tiuhaan, ja kirjoittanut ja vouhottanutkin verkossa: blogeissani:


Ollaanko sitä kartalla, pysytkö kärryillä? Toinen everestinna eli Harriet läpivedossa.  eka kerta kuin näin Harrietin 11.02.2019 läpiveto, normaalien ihmisten ennakko ts ei suvun eikä toverien. Jotkut vastustavat täysin, ettei annakosta saa kirjoittaa arviota, mutta ei tietenkään tuo kirjoitukseni arvio ole, vaan tunnelma, nautinto, pähkinä purtavaksi. Julkaisin tekstin ilmeisesti 12.02.2019.

Ryhmäteatterin Harriet viehättää, jännittää, koukuttaa ja valloittaa  toka kerta 16.02.2019 matinea eli kun jonnet herää krapulasta tai alkavat suunnitella uuden hankkimiasta, menen päihteettömänä päivänäytökseen. On niin paljon mukavampaa, sekä aikaa on valtavasti. Ainakin mennä teatteriin. 

Harriet pala palalta, kolmannen kerran. CSI Kallio tutkii. Suu kuivana 14.3.19 julkaisin, mutta koska kävin, ehkä 28.02. Tämä päivitys, päivittely ei ole ristiriidassa edellisen päihteettömän kanssa, suu kuivana -lausunto ei tarkoita, että kultuuribloggareita pitäisi juottaa, vaan, että itse huomasi, kuinka tuo kahvi ja konjakki toistui tiuhaan, ja pelkkä kahvi ilman konjakkia kerran, yhden lausunnon mukaan.

Miten historiaa kirjoitetaan. Mitä lakaistaan oersialaisen maton alle. Kenet vaiennetaan.


Asiaan liittyviä ja liittymättömiä [t]viittauksiani:


sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Tiirasin Melkein totta -sarjaa

Melkein totta -sarja teatterin maailmasta on nyt Yle Areenassa tiirattavissa. Mukana tuttuja tyyppejä, diivoja, Lintuja ja näyttämöitä. Kärkikolmikossa Emilia Sinisalo, Heli Sutela ja Hannele Lauri. Näytelmissä on variaatioita Kolmesta sisaresta aina Tule takaisin Gabrieliin. Mutta kuka syö kuormasta? Ja kenen korruptioon keskitytään työyhteisössä? Kuka ansaitsee aploodit ts keiden pitäisi tulla kumartamaan. Ja kun kumartaa yleisölle niin kelle joukkiolle samalla pyllistää?

Teatteri- ja elokuva-alan seksismiä käydään läpi, kun ohjaajana on nuori vihainen takkutukassaan ( Ylermi Rajamaa ). Marc Gassotia nyt katsoo vaikka aidan nokassa. Siis Gassotin ei tarvitse olla aidanseipäässä, vaan katsoja itse epämieluisasti. Sarjan ovat käsikirjoittaneet Heli Sutela, Riku Suokas ja Heikki Syrjä. Ohjaajina Petri Kotwica, Kimmo Taavila ja Riku Suokas. Kotwica pyörähtää myös näyttelijänä, vähän niinkö jatkoa ohjaamalleen mainiolle sarjalle Kohtuuttomuuksia noin vuodelta 2016 vika jaksossa joka oli oikein meta...

Ekan jakson teemana on Valta. " Tunteet leiskuvat teatterissa, kun näyttelijättäret eivät ole saaneet tahtoaan perille, vielä. Kuka saa päättää lavastuksesta ja kenelle ne aplodin oikeasti annetaan? "


Elina Sinisalon ( kuvassa ei pupuna oikealla ) meriiteistä:
Punainen kolmio, ohjaajana Heidi Köngäs, kirjoittajina Leena Virtanen, Taina West, ja Heidi Köngäs
ja elokuvista Äkkilähtö, jossa ohjaajana Tiina Lymi ja kirjoittajina Nina Laurio, jaTiina Lymi.

Heli Sutelan ( kuvassa pupuna vasemmalla ) meriiteistä:
Kumman kaa sarjan näytteleminen ja käsikirjoittaminen Minna Koskelan kera.
Heidät olen nähnyt myös stand up -keikalla Presidentissä.


Hannele Laurin ( kuvassa vasemmalla ja keskellä ) meriiteistä:
Hynttyyt yhteen sarja ( 1991-1995, ohjaajana Inkeri Pilkama, käsikirjoittajina
Hannele Lauri (13 jaksoa, 1991-1994), Inkeri Pilkama (52 jaksoa, 1991-1995),
Eija Vilpas 52 jaksoa, 1991-1995),
Kuumia aaltoja aaltoja ( ohjaus Ville Virtanen, käsikirjoitus Anna-Leena Härkönen ),
tv elokuvassa Gabriel, tule takaisin ( Railin rooli, 1979, ohjaus Mirjam Himberg, käsikirjoitus Mika Waltari )
sekä harvinaisesssa Suomi-kauhussa Yöjuttu: Merkitty (1984).

Näyttämömestari Jokke tässä hei -esittelyssä Yle Areenassa - vaikka tämä Ylen alkuperäissarja keskittyy kolmeen naisnäyttelijään, heidän ehdoillaan. Minä ainakin nautin sarjasta, jossa oli hyväksi kokemiani teatterinäyttelijöitä, sekä tv-kasvoja. Kolme naista, kolme eri-ikäistä naista ja ehkä ironisesti Macbethin kolme noitaa - eli vahvaa naista, jotka pitävät kiinni oikeuksistaan. Ja oikuistaan? Ikään kuin vahva nainen aina olisi noita. Tai noitahan on hyvin vapaa, hurja ja feministinen. Alkuvoimainen, vaikeasti pysäytettävä, hankala hiljentää... Kolme naista, Charlien enkelit, elämän lankojen kutojat, maaginen kolmio, muu vaara, mennyt nykyinen ja tuleva, maaginen numero kolme.

Vaikka välillä näytellään, että teatterinäyttelijät muka pääsevät helpolla, että tärkeintä on ehtiä katsomaan jotakin hiihtoampumista telkkarista. Niin muistettakoon, että näyttelijän työviikko sisältää kuusi päivää, ehkä klo 10 - 22 pär päivä, sisältää paussia ja taukoa, mutta kokonaisvaltaista teatterillaoloa. Tietysti on påsk ja joulu ynnä muut "pyhät" vapaat. Ja kesät, ellei ole kesäteatterin buskafarssissa potta päässä taleeraamassa. Tai sitten kuvaamassa merkittävää elokuvaa tai sarjaa.

Tärkeintä taieessa on se, mitä se antaa, mistä se kertoo, mistä kutittelee. Hannele Lauri on täysin pätevä suomen Game of Thronesiin. Kun ajattelee kuinka miespuolisia Laurin aikalaisia on hehkutettu, dokumentoitu ja kultalehvät otsalle asetettu, niin riittääkö, että Hannele Lauri saa yhden palkinnon 10 vuodessa.

Tekijäloota:


Rooleissa nähdään Heli Sutela, Emilia Sinisalo, Hannele Lauri, Anna-Leena Sipilä, Ville Tiihonen, Eppu Salminen, Leena Uotila, Henry Hanikka, Markku Toikka, Marc Gassot ja Matti Onnismaa.

Sarjan ovat käsikirjoittaneet Heli Sutela, Riku Suokas ja Heikki Syrjä. Ohjaajina Petri Kotwica, Kimmo Taavila ja Riku Suokas. Ohjelman on Ylelle tuottanut Aito Media Oy.


MELKEIN TOTTA
Lauantaisin klo 21.15, Yle TV1 - Yle Areena 1 827 pv

Melkein totta- draamakomedia käsittelee hienovireisen huumorin keinoin teatterin arkea. Siellä mylläävät kaikilta työpaikoilta tutut pelot ja haasteet: kilpailu, talouspaineet, johdon ja työntekijöiden välinen luottamuspula, sukupuolten välinen (epä)tasa-arvo, ja aina joistakin syövereistä pulpahtava ammattiylpeys, solidaarisuus ja ystävyys. Rooleissa Heli Sutela, Hannele Lauri ja Emilia Sinisalo. Tuotanto AitoMedia.

Katso Areenassa eka jakso.



Heli Sutela, Emilia Sinisalo ja Hannele Lauri tähdittävät uutta draamakomediasarjaa. Kuva: Yle






sosialistisessa mediassni sekä muuala:






perjantai 19. huhtikuuta 2019

#teatterinlumoa2019: julkaisin Instassa vuoden 2019 tammi-maaliskuussa 67 julkaisua teatterista.

Julkaisin tähän päivään mennessä tänä vuonna 67 julkaisua Instassa häsällä #teatterinlumoa2019 kuvia, videoita, fanarttia yms. visuaalista matskua tämän vuoden teatterihäppeningeistä ja näytelmistäkin. Valokuvaan myös teatterirakennuksia ja kirjailijavierailuita. Sosialistinen media, kuten tässä Instagram, on mainio väylä jakaa teatterikokemuksiaan. Yhteen lähetykseen mahtuu 10 lyhyttä videota tai kuvaa - kun Twitterin lähetykseen mahtuu vain neljä kuvaa TAI yksi lyhyt video tai yksi Giffi.









torstai 18. huhtikuuta 2019

Tolkuton Ilkka Heiskanen ja bravuurinumero Elmo Kanneltalossa 02.04.2019

Huh, Ilkka Heiskasen bravuuri, monologi ELMO Kanneltalossa nauratti hillittömästi rahvasta ja täyttää kassat - ehdotti puhelin, vaikka lipun hinta oli kurjaliston edustajalle (mua) suht sopeva, 6€. Mitäköhän tarkoitin - täytti teatterin rivit, istumapaikat, joilla ihmisiä hytkyi ja nautti. On aina parempi kun lavalla ihminen tekee asiat paremmin, uniikimmin kuin rivi katselijoita, jotka ovat irtiottaneet hauskan ja tunteellisen hetken ilman kännyköitä, piippolan vaarin kovaäänisiä tunnareita, uutisvirtaa tai mainoksia. Muistan historianteksteistä, kuinka Severi Suhonen tuli pikkukylälle iltamiin, mutta kaksi ukkoa keskusteli kovaan ääneen keskenään. Tais jotain sarkastista sanoa, ja jauhot suuhun. Että kuka on esiintyjä ja kuka katsomossa hiljaa. Myös Juha Hurme on puhunut iltamien puolesta, samoin Q-teatterissa on järjestetty iltamia, jossa on kerätty rahaa hyväntekeväisyyteen.

Uudestaan: Wanhan ajan iltamat, tosin päivällä. Impivaaran Don Quijote aikaan sai myös miltei marsun kokoisen kyyneleen. Plussaa pasifismi eli porilaisten marsin hylkääminen sotalauluna!
Kannatetaan! Paljon opittavaa.

Hengästyttävä meno, jossa kommentoitiin alaviitteissä koulutusleikkauksia eli näytä kepulipelejä pelaavia kepulaisia jotka valehtelivat koulutuslupauksesta. Ettei leikata.

Kuinkas mainio taidelaji teatteri on, ja että tämä kulkeutuu myös lähiöihin ja ties mihin öihin, tai klo 19 näytöksiin. Taitolaji, melkeinpä lapinlisän ohittava liioittelu, liihoittelu keskiössä suuri sankari. Mehevät kansanhahmot juoposta papista ikoneita tehtailevaan kylähullu / filosofiin. Oikein sopeva olis myös itsenäisyyspäivänä. Verbaalisen tykityksen urheiluselostajat - unohtaa, että lavalla on vain yksi näyttelijä. Mutta millainen!

Ilkka Heiskanen ja Elmo Kanneltalossa 02.04.2019 ja mennään vaihteeksi epämukavuusalueelle, mutta mielenkiinnosta, miten esitys toteutetaan. Viehättävän vanhanaikaisen iltaman tunnelma on, vaikka ollaan matineassa, iltapäivänäytöksessä. Ollaan ajassa ennen dopingeja ja polttopisteessä on uusi sankari, Elmo, huippu jokaisessa urheilukilpailussa.

Vihaan ja inhoan nykyajan urheilulähetyksiä, joissa raivohullu kimeä-ääninen ukko huutaa ja hirveä maailmanlopun diskohumppa soi. Ei pelkästään doping, vaan myös ihmisiä murhataan kun tehdään kilpailukyliä ja urheilutapahtumia. Faveloiden ihmiset häädetään asuinsijoiltaan. Subtrooppiselle alueelle väen vängällä tehdään talviolymppialaiset. Jonkun mielestä on urheilua tuo vastenmielinen luontoa tuhoava, pelkkää ympyrää ajava formulakuski joka vain istuu autossa.

Toista se oli ennen.

Nyt urheilun seksismi on myös vastenmielistä.

Epämukavuusalueella tarkoitin urheiluohjelmien raivohullua huutamista ja kuinka urheilu-uutisia mahdutetaan joka helvetin uutiskatsaukseen - kultuuriuutisia kun taas ei.

Perheessämme on monenlaista liikkujaa ja maratoonaria, adrenaliiniaddiktia ja luonnossa vaeltajaa, jolle liikkuminen on henkireikä, vaikka kilkuloita ja pokaleeita hyllyyn on kertynyt myös voittomielessä.

He ovatkin oikeita urheilijoita.

Ilkka Heiskasen näin lavalla edellisen kerran Studio Pasilassa jossa oli Heikki Kinnusen kera kahden miehen salaperäinen esitys, nimeltään Arvoituksellisia muunnelmia. Sitä ennen, tai ensimmäisenä tvssä oli Osapäiväartistit. Ja paljon tässä välillä. Kuinka paljon huikeampaa on teatterissa verrattuna kuunnelman..

Tekstiä on tuhoton määrä, kun Suomessa on niin pitkiä sanoja.

Nopeilla vaihdoilla, ilmeillä, ilveilyllä ja murteilla rakennetaan äkkiä hahmo, ja kaikki hahmot. Juoppo pappi ja ikoneita tehtaileva kylähullu eli filosofi. Nuo rajapinnoilla elävät.

Teatteri kulkeutuu myös lähiöön - jos Kannelmäkea pitää helsinkiläisenä lähiönä. Ja mikä ettei, kulttuurikeskuksessa on mm teatterisali, näyttelytila, kirjasto ja kahvila - jos kahviin on varaa. Käytän häsää #lähiöhelvetti kuvaamaan lähiötä, joka on kaikkea muuta kuin helvetti. Se voi tietenkin olla helvetin esikartano joillekin rikkaille westendiläisille ja eiralaisille - jotka eivät ole koskaan käyneet lähiössä. Kuvaan lähiöissä kulttuuria, joka lähtee lähiöstä, ja joka myös saapuu lähiöön. Kaikissa lähiöissä ei ole kulttuurikeskusta, vaan kirjasto on poistettu, kuten Pihlajamäestä, mikä on hirveätä - paikalla vain räkälöitä. Mutta esim Maunula, uusi Maunula sykkii hyvin, kirjasto toimii, ja kulttuuritila toimii, siellä on esiintynyt upea Cleaning Women kun katsoimme mykkäelokuvaa Aelita - kuun kuningatar. Maunulassa on myös virkeätä häppeninkiä lapsille ja nuorille Halloweenin aikaan.


Tekijäloota:

Tekijät

Juhani Peltosen romaanista dramatisoinut: Ilkka Heiskanen
Ohjaus: Ilkka Heiskanen
Elmo ja muut monologissa esiintyvät henkilöt: Ilkka Heiskanen
Tuotanto: Iltama Oy/ Otto Kanerva/ iltama.fi

Taustatietoa 


mm Teatterinmatkan sivulta:

"Ilkka Heiskanen jatkaa hulvattoman hauskojen yhdenmiehen esitystensä sarjaa, ENSI-ILTA 16.10.2018!

Onnellisen lapsuuden, merillä seilaamisen, rakkauden ja sattumuksen kautta Elmosta kehkeytyy kaikkien urheilulajien superlahjakkuus. Hän päihittää Anderssonit, Svenssonit tai Karlssonit! Jättää suvereenisti jälkeensä Neuvostoliittolaiset, Jenkit tai Norsunluurannikon edustajat niin kesä- kuin talvikisoissa, yksilö-ja joukkuelajeissa. Kaikessa!

Elmon mainetekoja Suomeen ja Elmon kotikylään Kainalniemelle selostavat ¨Suomen kansan rakastamat radioäänet Immo ja Lyly!
Rommia, pemmikaania, pohdiskelua ja omenoita rakastava Elmo suhtautuu urheiluun rauhallisen rennosti mutta elämä tarjoaa mietittävää. "

Mihin tämä Juhani Peltosen teksti perustuu:


Yle Areenasta, Elävästä arkistosta ja Ylestä yleensä:

Elmo – urheiluparodiasta tuli kuunnelmien klassikko.

linkissä 

" Kukaan suomalainen urheilija ei ole ollut yhtä menestynyt kuin legendaarinen Elmo. Tämä Juhani Peltosen kynästä syntynyt huippu-urheilija voitti kaikki lajit kaunoluistelusta jalkapalloon. "

Kun Ilu hoitaa kaikki roolit sekä dramatisoinnit että ohjaukset, niin
Yle Areenassa on vuoden 1978 kuunnelman taustatietoina:

Käsikirjoitus: Juhani Peltonen.
Ohjaus: Lars Svedberg.

Rooleissa:
Immo, ylipääselostaja - Kauko Helovirta.
Lyly, pääselostaja - Jarno Hiilloskorpi.
Muissa rooleissa: Paavo Hukkinen, Seppo Laine, Yrjö Tähtelä ja Uolevi Vahteristo.

ylipääselostaja, hm ;)

Traagisuutta lisää kun vieläkin voi muistaa mäkikotka Matti Nykäsen viimeisen lennon, tai mäkilähdön. Kuinka hänestö muistettiin vain alkutaival, urheilu ja hyvät puolet. Kritiikittä. Eihän suomalainen sankari ole väkivaltainen. Vai eikö sellaisesta välitetä, naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Kaikkien lajien sankari Elmo taas on toisenlainen sankari, joka loistaa kaikessa mihin ryhtyy, voittaa aina kaikki Hönssonit. Hän on vaatimaton mies, ja rakastaa vain yhtä naista....
Jotain hyvin suomalaista vintagea Elmossa on.






kuva: Studio Harri Hinkka

sosialisessa mediassani:










Huh, Ilkka Heiskasen bravuuri, monologi ELMO Kanneltalossa nauratti hillittömästi rahvasta ja täyttää kassat - ehdotti puhelin, vaikka lipun hinta oli kurjastistin edustajalle (mua) suht sopeva, 6€. Uudestaan: Wanhan ajan iltamat, tosin päivällä. Impivaaran Don Quijote aikaan sai myös miltei marsun kokoisen kyyneleen. Plussaa pasifismi eli porilaisten marsin hylkääminen sotalauluna! Kannatetaan! Paljon opittavaa. Hengästyttävä meno, jossa kommentoitiin alaviitteissä koulutusleikkauksia eli näytä kepulipelejä pelaavia kepulaisia jotka valehtelivat koulutuslupauksesta. Ettei leikata. Kuin mainio taidelaji teatteri on, ja että tämä kulkeutuu myös lähiöihin ja ties mihin öihin, tai klo 19 näytöksiin. Taitolaji, melkeinpä lapinlisän ohittava liioittelu, liihoittelu keskiössä suuri sankari. Mehevät kansanhahmot juoposta papista ikoneita tehtailevaan kylähullu / filosofiin. Oikein sopeva myös itsenäisyyspäivänä. Verbaalisen tykityksen urheiluselostajat - unohtaa, että lavalla on vain yksi näyttelijä. Mutta millainen! #IlkkaHeiskasenELMO, #ilkkaheiskanen @iluheiskanen #JuhaniPeltosenRomaani, #juhanipeltonen. @kanneltalo #Kanneltalo #Kannelmäki #helsinki #finland #teatteri #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #teatterissa #teatteri #theaterposter #theatreposter #theateradvert #theatreposters #teatterinlumoa2019 #teatterissa.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

Kuinka pelottavaa oli kun herra Hyde laski kätensä olkapäälleni: Tohtori Jekyllin ja herra Hyden onneton tapaus Valtimoteatterissa

Helmikuun huippukohtia, ja harvinaisempia esityksiä oli Tohtori Jekyllin ja herra Hyden onneton tapaus, tuolla Valtimoteatterissa. Kuinka pelottavaa oli kun herra Hyde laski kätensä olkapäälleni... Olimme yökerhossa. Näytelmässä oli pimeyttä, ja itse pimeys. Kuinka pelottavaa ja vapauttavaa se onkaan! Kun Jekyll teki litkujaan - mikä oli kiinnostavaa ( alkemia, kemia ja silmänkääntäminen ), ja muuttui, muuntui Hydeksi, jytke alkoi kuulua, kuinka pelottavia yökerhot ovatkaan, pimeitä tiloja, monin tavoin.

Olimme viktoriaanisessa ajassa, niukka sisustus lavalla oli viktoriaanista, ja erikoisinta oli lamppujen, pienten valaisimien käyttö, kuinka teos muuttuisikaan eri kertoina. Dualismi, kaksijakoisuus, pimeä puoli, valo,hyvyys ja lääketide, pimeys, vapaus ja moraalittomuus.

Herra Hydenä oli Myy Lohi, jonka taiteellinen opinnäytetyö tämä oli, sekä
Jekyllinä Anna-Sofia Tuominen ( Tavallisuuden aave, Donkey Hot, M/S Romantic)

Valtimonteatterin neulanreikäkameran kurkistus erääseen lempikirjaani viktoriaaniselta ajalta. Parasta oli valon ja varjon taiteellinen käyttö, joista kummatkin naiset ottivat kaiken irti.

Lavalla oli kaksi naista, jotka näyttelivät kaikki roolit. Oliko herra Hyde, kuten Norman Bates, jonka kohdalla yleisön myötätunto herää, kun näyttää, ettei auto uppoakaan.

Erään viktoriaanisen ajan lempparikirjani sekä tuore että puritaaninen näytelmäversio. Jossa komeinta oli valaimisien taiteellinen käyttö, valo ja varjo toivat ihmiskasvosta esiin uusia puolia - eikä keskitytty Mister Hyden hurjaan maskiin.

Mutta mikä on se tunne, katsojalla, kun tuntee, kuinka herra Hyde kävelee selän taakse, ei näe hämärässä, tai pimeydessä. Eikä kuule askeleita kun yökerhon jumputus soi, vai oliko se sydämentykytystä pajavasaraa, jännitystä, veren kohinaa korvissa, pahuuden odotusta...

Kahden naisen voimin.

Tytöt ottavat miesten roolit ja vapauden, vapaudet. Nuoret naiset ottavat etuoikeutettujen miesten roolit ja vapauden, vapaudet

Minua on myös kiehtonut Edinburg litkujen paikkana - ensin Jekyllin, sitten Trainspottingin.

Mikä on ihmisen motiivi, mikä on bromance, mikä on ystävyyttä. Mutta oliko Utterson mustasukkainen Hydestä, ja miksi. Mikä on ahneutta. Mikä on miehen motiivi, mikä moraali. Onko moraali ostettavissa, entä rikos, anteeksianto.

Robert Louis Stevensonin tarina on aina kiehtonut, minulla on tuosta pikku kirjasesta useampikin painos. Yksi harvinaisemmista on löytökirja mielisairaalasta. Leiman perusteella.

Se tunne, kun olet hämärässä yökerhossa, jossa kuuluu yksitoikkonen jumputus. Ja herra Hyde hiipii kävelee, käärmeilee selkäsi taakse, ja laskevan kätensä olkapäällesi...

Tekijäloota:


Taiteellinen työryhmä:

Myy Lohi (Nma, tait. opinnäyte,TeM)
Anna-Sofia Tuominen (Nma)
Anna Haaraoja (TAMK )

Taideyliopiston tapahtumat- sivulta:


"Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu / Näyttelijäntaiteen koulutusohjelma

Tohtori Jekyllin ja herra Hyden onneton tapaus

”Moni muu kenties ylpeilisikin niillä epäsäännöllisyyksillä, joihin minä olen tehnyt itseni vikapääksi; mutta niin korkealla on se kunnianhimon päämaali, jota olen tavoitellut, että melkein sairaalloisella häveliäisyydellä olen salannut kaiken, mikä jollakin tavoin saattaisi halventaa minua muiden silmissä. Pikemminkin itserakkaus ja väärä ylpeys ne siis alusta asti ovat tehneet minusta sellaisen, miksi olen tullut.”

Näyttämösovitus Robert Louis Stevensonin pienoisromaanista Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde (1886)."

Facebookin tapahtuma-sivulta:


" Miellyttämisenhalu, epätäydelliseksi paljastumisen pelko ja omien nurjien puoliensa häpeäminen - tuttu kombo jokaiselle kuuliaiselle kympin tytölle. Ja tämän näytelmän keskeinen teema.

”Ensin mä tajusin, kuinka monia asioita mä häpeän. Sitten mä tajusin sen, että mä häpeän oikeastaan aika typeriä asioita. Sitten mä tajusin, että kaikkein eniten mua hävettää se, että häpeän niin typeriä asioita.”
-Myy

”Moni muu kenties ylpeilisikin niillä epäsäännöllisyyksillä, joihin minä olen tehnyt itseni vikapääksi; mutta niin korkealla on se kunnianhimon päämaali, jota olen tavoitellut, että melkein sairaalloisella häveliäisyydellä olen salannut kaiken, mikä jollakin tavoin saattaisi halventaa minua muiden silmissä. Pikemminkin itserakkaus ja väärä ylpeys ne siis alusta asti ovat tehneet minusta sellaisen, miksi olen tullut.”
-Henry Jekyll
"





Tässä lähetyksessä on kuvia joita muokkasin seepian sävyisiksi. 12.02.2019


Myy Lohi: Taiteellinen opinnäytetyöni saa ensi-iltansa huomenna 6.2 Valtimonteatterissa! Tulkaa kattoon tiivistunnelmaista kamarinäytelmää, liput 15/7 €. Kuva: Marko Nurmi.

#tohtoriJekyllinjaherraHydenOnnetontapaus Valtimonteatterissa -seinällä olevia kuvia joita muokkasin seepian sävyisiksi, tietenkin.


Kuinka pelottavaa oli kun herra Hyde laski kätensä olkapäälleni: Tohtori Jekyllin ja herra Hyden onneton tapaus Valtimoteatterissa sosialistisessa mediassani:




#tohtoriJekyllinjaherraHydenOnnetontapaus #Valtimonteatterissa erään viktoriaanisen ajan lempparikirjani sekä tuore että puritaaninen näytelmäversio. Jossa komeinta oli valaimisien taiteellinen käyttö, valo ja varjo toivat ihmiskasvosta esiin uusia puolia - eikä keskitytty Mister Hyden hurjaan maskiin. Kahden naisen voimin. Mutta oliko Utterson mustasukkainen Hydestä, ja miksi. Se tunne, kun olet hämärässä yökerhossa, jossa kuuluu yksitoikkonen jumputus. Ja herra Hyde hiipii kävelee, käärmeilee selkäsi taakse, ja laskevan kätensä olkapäällesi... Tässä kuvia joita muokkasin seepian sävyisiksi. 12.02.2019 #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #teatterissa #valtimonteatteri #theater #theatre #perfect #theateradvert #theatreAdvert #theaterposter #helsinki #finland #doctorjekyllandmisterhyde #thestrangecaseofdrjekyllandmrhyde #strangecaseofdrjekyllandmrhyde. @valtimonteatteri.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu



#thestrangecaseofdrjekyllandmrhyde #strangecaseofdrjekyllandmrhyde