Seremoniamestari ( Miiko Toiviainen ) on elementissään, hän kutsuu, hän houkuttelee, hän hämmentää. Hän on käärme paratiisissa, mutta voi pojat, kuinka hän houkuttekeekaan. Yökerho on samalla kuin gladiaattorien areena ja eläintarha. Kaiken keskiössä on pyörivä lava joka herkullisine koreografioineen toimii aktiivisena, moottorina, roottorina, juutalaisena hyrränä, kun muu lavaste ei vaihdu. Ei ole eroa, kuka on näyttelijä, kuka muusikko, ja kuka tanssija, kaikki menevät kauniisti ristiin ja rastiin - orkan kapellimestari on myös Kit Katin kapellimestari.
Aloitteleva, taisteleva tai vain kirjailija Clifford Bradshaw (Olli Rahkonen) saapuu Berliiniin, hän on ujo, viaton. Vai onko. Hänhän on vaeltanut Euroopan dekadenteissa kaupungeissa taiteellisistikin villinä ja vapaana aikana. Onko hän siis idealisti, romantikko, etsijä. Hän uneksii, sitten hän elää. Ja kirjoittaa, siinä välissä.
Kaikki esiintyjät ovat nuoriita, kauniita, kiinteitä ja notkeita, vallattomia ja vapaita. Mutta esillä on myös vanhempi polvi, ne ujommat, yksinäiset ihmiset. Jotka myös kaipaavat rakkautta. Vaikka jäsenet on vähän kankeat, eikä kaulalla ole puuhkaa, eikä silmissä irtoripsiä. Kuten Fräulein Schneider (Riitta Salminen) ja Herr Schulz (Mika Kujala).
Kun nudistileiri-vitsin koreografia oli liian vaikea Juhanalle sarjassa Tankki täyteen, niin tässä tulee roppakaupalla vaikeata, liikkuvaa, kujeulevaa koreografia. Kuten Madonnan laulussa Vogue, ei ole väliä, oletko tyttö vai poika. Eri aikakausien seksuaalisuus ja sukupuoli on läsnä, kerroksissa. Kun 70-luvun elokuvaversiossa lauletaan Two ladies, kaksi naista, joiden sandwichin, täytevoilevän välissä on on yksi mies, seremoniamestari, niin tässä tipididippidii on kaksi naista eli mies ja nainen, huulipunassa, mascarassa. Androgyyni -sanaa ei twitterissä saa käyttää enää, mutta minä kyllä käytän. Voi olla, että esityksessä on muunsukupuolisia ja transihmisiä, mutta maskeerauksessa ja käsittelyssä on kuitenkin 30-luku, ja 90-luku, ja sen bi- ja homoseksuaalit, drag queenit, drak kunkut ja muut. Sekä 70-luvun alun androgyyni glamrock ja lopun uusromantikot, meikkaavat pojat. Sekä nykyaika.
Henkiin on herätty ajankohtainen kysymys. Mitä taide, taiteilijat ja kulttuurin yleisö, vähemmistö, tekee kun muut nostavat natsit valtaan.
Voisin nähdä saman poppoon tekevän myös Moulin Rouge -musikaalin, wink wink.
Cabaret on avoin kaikille. Se on avomielisempi kuin 70-luvun uusromantikkojen klubi jossa seremoniamestari Steve Strange valkkasi sisään vain oikealla tavalla vinksahtuneesri pukeutuneet tyypit. Kit kat klubin seremoniamestari viettelee sisään kaikki.
Minulle se on rakas elokuva ja musikaali. Liza Minellin suoritusta ei kukaan ylitä, ei tarviskaan. Hänen Sallynsä on niin täynnä Lizaa. Turussa ei nähdä knallia, eikä verkkosukkahousuja. Myöskään toolit eivät ole kuin leijonankesyttäjällä, vaan toisen malliset.
Muistan Lizan haastattelusta kuinka vaikeaa oli keikkua niillä kiikkerillä tuoleilla, ja ei ihme, että hänellä on nyt titaania lantiossa.
Häntä taisi haastatella Alan Cumming, joka oli niin irstas seremoniamestari, jota näin vain videoilta. Alanin livenä näin näytelmässä BENT, ihan eturivistä. Jossa hän on huikentelevainen, vastuuton, elämästä nauttiva homoseksuaali yökerhossa.
Kunnes natsit sammuttavat valot. Bentin logossa yökerhon tai meikkipöydän valot sammutetaan.
Koska meidän valot sammutetaan.
Tekijäloota:
Tekijät
Perustuu John van Druten näytelmään ja Christopher Isherwoodin tarinaan
Sävellys John Kander
Teksti Joe Masteroff
Laulujen sanat Fred Ebb
Suomennos Esko Elstelä
Laulujen suomennos Jukka Virtanen
Ohjaus ja koreografia Jakob Höglund
Musiikin sovitus ja johto Jussi Vahvaselkä
Lavastussuunnittelu Sven Haraldsson
Pukusuunnittelu Heidi Wikar
Valosuunnittelu Jarmo Esko
Äänisuunnittelu Eero Auvinen
Naamioinnin suunnittelu Jessica Rosenberg
Koreografin assistentti ja tanssikapteeni Soile Ojala
Taistelukoreografia Ville Seivo
Rooleissa
Olli Rahkonen, Anna Victoria Eriksson, Miiko Toiviainen, Stefan Karlsson, Riitta Salminen, Mika Kujala, Minna Hämäläinen, Emmi Kangas, Panu Kangas, Mikko Kauppila, Katariina Lantto, Mikko Nuopponen, Filip Ohls, Soile Ojala, Helena Puukka, Pauliina Saarinen ja Anssi Valikainen.
Orkesteri
Kapellimestari Jussi Vahvaselkä / Markus Länne
Rummut, lyömäsoittimet Taneli Korpinen
Basso Ari Kataja
Piano Ville Vihko
Koskettimet Ville Pere / Henna Linko
Trumpetti Petter Järvi
Pasuuna Jani Jokinen
Saksofonit, huilu Kimmo Gröhn
Viulu Katariina Sallinen
Sello Matti Moilanen
Lue taustoja Turiun kaupunginteatterin sivulta:
"Cabaretin päähenkilö, kirjailija Clifford Bradshaw, on elämälleen suuntaa etsivä unissakävelijä Berliinissä, jonka asukkaat hakevat sodan jälkeen lämpöä toisistaan. Vuonna 1931 yöelämän keskipiste on Kit Kat Club, jossa jokainen saa olla oma itsensä – tai kuka haluaa. Kun sekt-pullon korkki poksahtaa ja rytmi vetää tanssimaan, on malja ylitsevuotavan täynnä eikä huolta huomisesta ole.
Kit Kat Clubin sykkeessä Clifford tapaa Sally Bowlesin, kabareen kirkkaimman tähden. Hurmos on hetken yhteinen, mutta lopulta näille juhlahumun yhdistämillekin koittaa arki, kun uuden sodan varjo lankeaa kaduille. Kaupungin rakastavaiset voivat ummistaa silmänsä ja jatkaa tanssia, tai antaa junan kuljettaa kohti toisenlaista tulevaisuutta. Valinta on jokaisen oma ja joka tapauksessa kohtalokas. On aika herätä unesta.
Yksi maailman rakastetuimmista musikaaleista valtaa Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämön 4.9. alkaen. Juhlatunnelmaa ja koskettavia hetkiä rakentaa omaleimaisista tulkinnoistaan tunnettu ohjaaja Jakob Höglund työryhmineen. Musikaalin näyttävää visuaalista maailmaa ovat hänen kanssaan luomassa mm. lavastaja Sven Haraldsson ja pukusuunnittelija Heidi Wikar. Tarinan keskeisissä rooleissa Cliffinä ja Sallyna loistavat musikaalitähdet Anna Victoria Eriksson ja Olli Rahkonen, jotka tekivät odotetun paluun Turkuun. Klubin asiakkaat lietsoo liekkeihin Miiko Toiviaisen esittämä Seremoniamestari sekä näyttämön täyttävä orkesteri. Fräulein Schneiderina nähdään Riitta Salminen, Herr Schulzina Mika Kujala, Fräulein Kostina Minna Hämäläinen ja Ernst Ludwigina Stefan Karlsson.
"
Willkommen! And bienvenue! Welcome!
Fremder, étranger, stranger
Glücklich zu sehen
Je suis enchanté
Happy to see you
Bleibe, reste, stay
Mielelläni jäin.
Ja tämä oli vasta ennakko.
Cabaret sosialistisesta mediastani:
Terveisiä Kit Kat klubilta! Ennakossa tänään Turun kaupunginteatterissa panseksuaalinen, androgyyni ja punertava musikaali CABARET villiltä ja vapaamieliseltä Weimarin ajalta Berliinistä. Kunnes natsit sammuttavat valot. pic.twitter.com/UxrTxQ3KZV— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 3, 2020
