Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

maanantai 5. lokakuuta 2020

Ihhahhaa ihhahhaa! Verta maneesille! Tätiratsastajat osui maaliinsa. Aurinkoteatterissa 1.10.

Tätiratsastajat osui maaliinsa. 01.10.2020 Aurinkoteatterilla. Verta maneesille! Pramea Universum muuttui yhtä ryötäksi kuin esityksessä SAALISTAJAT. Karikatyyrit, mutta syvälliset sellaiset, etsivät paikkaansa hierarkiassa, reviirissä, ratsastustallissa. Aamutakkihevin lisäksi tytöt soittaa kitaraa - vaikkeivät niin saaneet tehdä musatunnilla.

Ohjelmavihkoa plaratessa tulee ääninauru: Kari Vepsään jonka olen nähnyt huseeraavan heppamessuilla. Tätiratsastaja sopii ikääni ja harrastuksiini, hepat ja hevi, alajuonteena naisviha ja varsinkin tyttöviha, jota näki verkossa myös Tyttöjen päivänä. 

Tarinamme päähenkilö Benita Stjärnfall - oliko hän tähdenlento, oi hän tulee näyttämölle niin vahvasti ja aggressiivisesti, että hän on miltei Odin, yksisilmäinen. Hän taatusti saisi työpaikan miehet pesemään omat kahvikuppinsa, teinit ylös vuoteista ja toimistoapinat heräämään viikkopalaverissa. Hän olisi rautaa pesutuvassa, joka on enimmäkseen naisten aluetta, kuten hevostallitkin. Hän riehuisi asiat järjestykseen, eikä jättäisi vain heippa-lappusia. Häntä näyttelee Milla Kangas, joka oli edellisen kerran edessäni lavalla Teatteri Jurkassa esityksessä Rakastaja, jossa hän oli miehen kirjoittamassa näytelmässä siisti, rikas, joutilainen aviovaimo, jolla ei ole mitään tekemistä korvessa kauniissa talossaan, paitsi saada sänkykamariin säpinää.



Tässä Kangas on 1980-luvun hevari, hänellä on kauhtuneitten mustien pillifarkkujen päällä chapsit, muutenkin nahkaliivissä on hapsuja, buutsit kuten cowboyllä ja Gunnareilla, ja hänellä on upea leijonanharja. Mutta ollaanko me kasarilla vai nolla-ajassa. Ehkä olemme nykyajassa, jossa Benita - oho meinasin kirjoittaa Benito, siis Mussoliini - on näitä tätiratsastajia, entisiä tähtiratsastajia. Joka vieläkin. Mikäs siinä. Hevonen on maailman kaunein muoto. Mitä parhainta ja sulavinta designiä.


Vai onko tarinan päähenkilö, sen luotettava, tai epäluotettava kertoja Pamela Kåla, joka on nuori tyttö, heppahullu, ja tekee kaikenlaista tallilla. Kun tallilla on niin kivaa, ja ihanaa. Samalla hän on luontodokumenttien kertojaääni, ja mikäs siinä - siirtyihän luontodokumenttien sirien sir David Attenborough tänne Instagramiin. (Kirjoitin ensin erheellisesti hänen veljensä Richard Attenboroughin nimen, hänhän oli Jurassic Parkissa.)  Koska sosialistinen media on mainio väylä kertoa elonkirjon, luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, eläinten sukupuutosta, joukkotuhosta ja merien, ja planeettamme tuhoamisesta. Ilmastokriisistä nyt puhumattakaan. Pamela on ihan tavallinen tyttö, häntä näyttelee Paul Holländer.

Mutta onko Pamela sisällä vai ulkona. Onko hän osallistuja vai tarkkailija. 


Koska esitys liittyy vuoden 1986 heviin ja helppoihin, tulee tallille myös heppuja, hevareita, muusikoita. Niin mainio karikatyyri hevimiehestä on Nora Raikamon esittämä heebo. Kaikki eleet, tupakankiskomuset, lähelletulot, pitkän letin heilautukset. Ai jai. 


Karsinaan mahtuu vielä kaulapannassa oleva mies Willhelm Grotenfelt. Emme tiedä, miksi hän on kahlittu, tai vähissä vaatteissa. Pidetäänkö häntä pihalla kuin koiraa? Miksi? Mitä hän on tehnyt? Onko hän pantasusi? Hänessä on jotain samaa kuin Kuutamosonaatti elokuvassa, kotimaisessa, mainiossa kauhukomediassa. Jossa oli dominoivalla, kovalla yh-äidillä kaksi häiriintynyttä tai heikkomielistä peräkammarinpoikaa, joita toista piti säilyttää perunakellarissa. Lukkojen takana. Mutta hänestä ei seuraa helpotuksen naurua.


Ja sitten on vielä kaikessa hääsäävä, hääräävä nainen jota näyttelee Niklas Häggblom, joka oli aivan hirveä äiti näytelmässä SAALISTAJAT. Tässä hän on lait lapseton, mutta kuin kanaemo tallilla. Hänellä on desinfiointiaineita, laastaria, Buranaa, sidetarpeita ja vesipullo vyöllään kuten remontoijalla. Hän on hyvin kiltti ja huomaavainen, ja sovittelija. Vai onko hänessä jotain hämärää.


Kun tekijöitten edellinen mainio ja palkittu Saalistajat kertoi perheestä, ja klaanista, niin tämä Tätiratsastajat kertoo hevostallista. Ja millainen yhteisö siellä on. Hierarkia.


Heavy metal - hevimetalli on edustettuna monenkirjavasti, on aamutakkiheviä, jolla tarkoitetaan ilmeisesti Skid Row -bändiä, jossa nuoret pitkätukat kireissä housuissaan (farkut/nahkahousut) ja kalifornialaisittain ruskistettu yläruumis paljaana, tai osin aamutakin, tai siis kimonon peittämänä, tai paljastamana, ja 18 and life soi kasettimankasta, matalasta ghettoblasterista. Ja tuon biisin Ricky on muutenkin esityksessä tärkeä.. On selloheviä Apocalyptican malliin, ja kuullaan miltei ääneen Scorpionsien Still Loving you, eli slovari-osastoa, illan hitaita. Ja keikalla on tietenkin eeppinen kitarabattle! Jossa on niin Suomen Släshiä kuin Motörheadiakin. Ehkä myös Spinal Tappiin asti...



Tätiratsastajat on loukkaava nimitys, tosin kategoriaan kuuluneet keski-ikäiset naiset ovat hirnuneet naurusta: sehän on kuin minä. Paperilla. Esitteessä. Tytöiltä kielletään oikeus olla tyttö, hevostyttö. Samoin naisilta kielletään oikeus olla hevosnainen. Kumpiakin kiusataan, tai halveksutaan. Oudoksutaan. Että se on vain vaihe. Jossain televisiohaastattelussa kysyttiin naiselta, onko siinä jotain seksuaalista. Hevosharrastus ja ridaus. Haastattelija oli tietenkin mies. Tämä näytelmä kertoo tyttövihasta ja misogyniasta. 

Riemastuttavana hetkenä tallin enpaattisin nainen sanoo oikeutettuna raivoisssan, nyt saat tietää mikä on naisviha! Hän ottaa misogyynisen, seksistisen ja patriarkkaalisen sanan, ihan omakseen. Se on naisen tuntemaa vihaa. Se on naisen jakamaa vihaa.


Hepat ja heput. Muistan kun kirjoitin dia-rasian päälle, että HEPPOJA. Vai lukiko siinä kuitenkin, että HEPPUJA. Valokuvauksen aiheita. Ikuisia. 


Tätiratsastajat osui maaliinsa. Vastaavantyyppisiä teoksia on leffojen puolelta World's End, jossa päähenkilönä on hyvinkin samaistuttava tyyppi, joka yhä kuuntelee Sisters of Mercyä, ajaa samalla kotterolla, ei ole töissä, ei perustanut perhettä, ei ostanut asuntoa, vaan kulkee maihinnousukengissä ja mustassa goottitakissa, juhlii ja vetää aineita. Elää kuten kaveriporukkansa eli. Juuri silloin kun koulu loppui. Koskaan et muuttua saa. Jengi ilmeisesti haluaa, että kaikki viettävät poroporvarillista elämää, ottavat asuntolainaa, pistävät siistit vaatteet päälle. Ovatko he sen onnellisempia?


Koronan aikana nautin mennä teatteriin, kasvomaskissa ja käsidesin kautta. On turvavälejä. Koska show must go on. Jotta esitykset jatkuisi, ettei ala kuihtuisi.


(Unohdin kirjoittaa myös kaikkien harnessien, ruoskien, kuolainten ja raippojen symbolismista täältä sm- ja fetishin alakultuurin puolelta, mutta jääköön se vain maininnaksi. Nahkaruoska soi. Kyllä. Kaulapantaakin on, ja valjaita. )


Näin tämän medialipulla, kiitoksia sinne Universumin! Tulen kyllä katsomaan toistekki.



Kirjoitin tämän ekan version pyykkituvassa jossa taas joku ääliö on sotkenut lattian, jättänyt lattialle valtavan märän maton ja pyykit ja roskat  pesukoneeseen. Nice. Olispa nyt Benita täällä.








Tässä tiiseri: Nainen on labyrintti. Teaser: Carita Drew


Tässä mainio raileri. Äänet pääle:





Tekijäloota:

Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Hietala 

Ohjauksen assistentti: Carita Drew 

Valot: Ada Halonen 

Puvut: Noora Salmi 

Lavastus: Heini Maaranen 

Musiikki ja ääni: Antti Ikonen 

Maskit: Kaija Heijari 

Kuvajaiset: Rasmus Vuori 

Näyttelijät: Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo. 



Tässä esityksen kauniita stillejä Flickristä: Graafinen suunnittelu Juha Mustanoja:

Tätiratsastajat_Benita_Håkki_c Ada HalonenTätiratsastajat_Pamela_c Ada Halonen tätiratsastajat 1080 x 1080 px





Missä esitys oli? No Universumissa, upeassa Betania-talossa, joka on vuodelta 1904, suunnittelijana K. A. Wrede. Tuolloin olin siellä uudelleen, kun teatteriliitymä Universumissa oli Aurinkoteatterin esitys Tätiratsastajat.



AURINKOTEATTERI ESITTÄÄ: TÄTIRATSASTAJAT esittely Universumin sivulla:

“Nainen on rooli, ei sukupuoli. Miks kukaan haluais esittää niin paskaa roolia?” Sanna Hietala, ohjaaja ja käsikirjoittaja 

Teatteritalo Universumin syksyn ensimmäinen ensi-ilta on Sanna Hietalan ja Aurinkoteatterin uusi luontodokumentti Tätiratsastajat. Siinä hurjapäinen teinietologi Pamela Kåla tutkii kadonneeksi luultua tallityttöjen valtakuntaa sekä muinaisia hevikulttuureja. Myytti julmista hirviötädeistä murtuu, ja meille avautuu ennennäkemätön lähikuva tyystin väärinymmärretyistä olennoista: tätiratsastajista… 

" Justiin tuon takia tämä laji kituu henkitoreissaa! Kokonaine kulttuuri kuolee ko kaikenmaaliman sosiaalitantat on pelotellu lapset karkuu talleilta näillä älyvapailla turvaohojeilla! Lapsilta kysellää lupaa että haluakko? Haluakko harjata ponia? Haluakko laukata? Haluakko taluttajan vai haluakko mahollisesti tälläkertaa yrittää ite? Et? Aha okei ei se mitää! Haluakko tulla alas selästä? 

Hei tytsy, haluksää olla niinko oikeet hevosmiehet vai joku housuihi kuseskeleva mummu! "

Benita Stjärnfall 

Sanna Hietalan kirjoittama ja ohjaama Tätiratsastajat on mustan huumorin täyttämä melankolinen kauhufantasia ikuiseen ponityttöyteen tuomituista naisista, joita lohduttaa vain hevosen mykkä ja arvaamaton syli. Näytelmä on itsenäinen jatko-osa Saalistajat-näytelmälle, joka sai ensi-iltansa Universumissa maaliskuussa 2017 ja joka valittiin saman vuoden Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon sekä Lea-palkinnon finalistiksi 2018. 


Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Hietala Ohjauksen assistentti: Carita Drew Valot: Ada Halonen Puvut: Noora Salmi Lavastus: Heini Maaranen Musiikki ja ääni: Antti Ikonen Maskit: Kaija Heijari Kuvajaiset: Rasmus Vuori Näyttelijät: Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo. 


Tätiratsastajien ensi-ilta on Teatteritalo Universumissa lauantaina 19. syyskuuta klo 19. Muut esitykset 23.9. | 24.9. | 26.9. | 30.9. | 1.10. | 3.10. | 7.10. | 15.10. | 16.10. | 17.10. | 21.10. | 22.10. | 23.10. | 24.10. Esityksen kesto 2 t 55 min sisältäen väliajan.   Lue lissää:



Tätiratsastajien esittely TINFOn sivulla:

" Aurinkoteatteri avaa Universumin syksyn Sanna Hietalan uudella luontodokumentilla Tätiratsastajat, jossa hurjapäinen teinietologi Pamela Kåla tutkii kadonneeksi luultua tallityttöjen valtakuntaa sekä muinaisia hevikulttuureja. Myytti julmista hirviötädeistä murtuu ja meille avautuu ennennäkemätön lähikuva tyystin väärinymmärretyistä olennoista: tätiratsastajista...

Keskipohjalaisen kuusikon reunalla, kahden ohikulkutien välissä, seisoo tummanpuhuva naishahmo uhmakkaasti tolpillaan autioituvassa tallipihassa. Sen rujo ja arpinen olemus kielii rajuista yhteenotoista pahapäisten ruunahevosten ja tallityttölaumojen kanssa. Sääret ovat vääntyneet längelle liiasta ratsastamisesta ja se on menettänyt toisen silmänsä, muttei arvovaltaansa. Kärsivällinen tarkkailija ymmärtää nopeasti, ettei tätä ilmestystä pidä lähestyä äkkiarvaamatta tahi takaapäin.

Tämä on Benita Stjärnfall, tätiratsastajista kaunein ja uljain.

Hietalan kirjoittama ja ohjaama mustan huumorin täyttämä melankolinen kauhufantasia Tätiratsastajat on itsenäinen jatko-osa Aurinkoteatterin Saalistajat-näytelmälle, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa 2017. Saalistajat valittiin saman vuoden Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon sekä Lea-palkinnon finalistiksi 2018.

Tätiratsastajien ensi-ilta on Teatteritalo Universumissa lauantaina 19. syyskuuta. Työryhmään kuuluvat näyttelijät Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo, ohjausassistentti Carita Drew, lavastaja Heini Maaranen, pukusuunnittelija Noora Salmi, valosuunnittelija Ada Halonen, äänisuunnittelija Antti Ikonen ja maskeista vastaava Kaija Heijari. "  lue lisää







sosiaalisessa mediassa:



sosialistisessa mediassani:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Ihhahhaa. Aurinkoteatteri: #Tätiratsastajat, Universum1.10. Ohjelmavihkoa plaratessa ääninauru: Kari Vepsään jonka olen nähnyt huseeraavan heppamessuilla. Tätiratsastaja sopii ikääni ja harrastuksiini, alajuonteena naisviha ja varsinkin tyttöviha, jota näki verkossa myös Tyttöjen päivänä. #välitaukotviitti Verta maneesille! Pramea Universum muuttui yhtä ryötäksi kuin esityksessä SAALISTAJA. Karikatyyrit, mutta syvälliset sellaiset, etsivät paikkaansa hierarkiassa, reviirissä, ratsastustallisa. Aamutakkihevin lisäksi tytöt soittaa kitaraa - vaikkeivät niin saaneet tehdä musatunnilla #aurinkoteatteri @aurinkoteatteri #Tätiratsastaja #teatterinlumoa #teatterinlumoa2020 #teatterissa #theatre #theater #teatterivuoteni2020 #actorsoffinland #theatresoffinland. #heppahulluus #hevostytöt #heppatyttö. Hepat ja heput. Muistan kun kirjoitin dia-rasian päälle, että HEPPOJA. Vai lukiko siinä kuitenkin, että HEPPUJA.

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

klo
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

lauantai 3. lokakuuta 2020

Tänään 3.10. oli viimeinen Kom-teatterin esitys Poika. Kyllä kirpasi sielussa.

Tänään 3.10. oli viimeinen Kom-teatterin esitys Poika. Kyllä kirpasi sielussa. Tämänki kerran. Katsomon penkeistä sai täyttää vain 1/3. Turvavälit. Maskit. Hienoa oli kuulla johtajalta kiitoksia, että tulimme teatteriin. Meitä oli odotettu. Paavo Kinnusen hiukset olivat kasvaneet.

ja hän ikään kuin nuortui kerta kerralta. Kun kello olisi kulkenut taaksepäin. Aikaan ennen koronaa. Eri kerroilla avautui uusia asioita. Tai kysymyksiä. Motiiveja. Mitä jos... -ajattelua. Näytelmä pahasta olosta, uudesta rakkaudesta, syyllisyydestä, voimattomuudesta, voimasta..

Lisää haurautta esitykseen tuli kun lavalla oli monta toisen polven näyttelijää, jotka ovat viettäneet lapsuutensa enemmän tai vähemmän suhteessa teatteriin, elokuviin, telkkariin, musiikkiin. Kun tietää millaiset on teatterinäyttelijän työpäivät ja -illat.







klo

Terveisiä Helsingöristä, on aika sijoiltaan: Hamlet rockmusikaali Työviksellä 2.10. Saska Pulkkinen pääroolissa varsinainen löytö: on sirkusta, on karismaa. Onko Hamlet nordic noiria?

Terveisiä Helsingöristä, on aika sijoiltaan, Työviksen eli Tampereen Työväen Teatterin HAMLET rockmusikaali on androgyyni myllynkivikaulusten & japanilaisvaikutteisten geishasamuraiden hoviväen punaista ja oranssia juhlaa. Saska Pulkkinen pääroolissa on varsinainen löytö: on sirkusta, on karismaa - näin ajattelin, kun oli välitauko. Kuten eilen Aurinkoteatterin Tätiratsastajissa oli eeppinen kitarabattle, niin myös tässäkin. Huikea veto, ja miten nykyteatterissa voi käyttää koreografiaa, nostaa kitaristeja esiin kuin Mad Max Fury Roadissa. Hamletin isäpappa on myös karismaattinen GoT-hahmo. Olen myyty, vähintäänkin. Ja onnellinen, että Suomessa osataan käyttää maskia niin maan johdossa kuin teatterissakin - jotta teatterin esitykset saisivat jatkua. Koska nyt koronan ensimmäisen aallon jälkeen esitykset ovat erityisen kovia. Niihin on satsattu kaikki, ja kyllä me niistä nautimmekin. 

Hamlet rockmusikaali Työviksellä, Tampereen Työväen teatterilla 02.10.2020 yllättää ja valtaa mukaansa. 

kuvasin yksityiskohdan julisteesta

Ensiksi puvut: tekijänä Kimmo Viskari (visuaalinen suunnittelu: lavastus, puvut) ) pienissä valokuvissa ja esimatskussa ne eivät näytä paljoa miltään, tai paremminkin kätkevät kaiken sisäänsä, kaikki merkitykset. Istuin mitä parhaimmalla paikalla, kolmannella rivillä, ja suht suoraan edessä. Puvut eivät olleet pelkästään vaatteita, vaan isoina silkkikankaina ne muuntuivat erottavaksi muuriksi sekä vereksi ja suolenpätkiksi. Kaunis ja herkkä kangas, silkki. Karkeat, tärkkimäiset, pitsiset myllynkivikaulukset viittaavat 1500-luvun lopun rikkaiden typerään muotiin. Näin saatiin muotokuvissa tärkeä henkilö kehystettyä, ja kohotettua vielä tärkeämmäksi, hän ikään kuin ponnahti esiin valkoisten kauheitten ja goottilaisten kauluskerrosten alta. Jostain syystä tanskalaisessa oikeuslaitoksessa näitä hirvityksiä näkyy paikka paikoin nordic noirissa. Onko Hamlet nordic noiria? Eikun se olikin tanskalaisilla papeilla. Palatakseni Hamletin pukuihin: ne ovat osin androgyynejä yhdistelmiä länsimaisia, eurooppalaisia myllynkivikauluksisia hovipukuja miesten pussihousuineen, ja naisten muhkeine mekkoineen ja tärkättyjä kulhoja muistuttavine kauniine peruukkeineen. Ja niitä yhdistellään japanilaisvaikutteisesti, ne ovat  geishasamuraita, osalla enemmän geishaa, kuten Ofelialla ( Inke Koskinen ), ja hänellä on valtava määrä kangasta perässään ja sylissään, ja on oikea taidelaji, ettei siihen kompastu, tai etteivät muut kävelisi liepeille. 

Osalla on enemmän samuraita kuten Hamletilla ( Saska Pulkkinen ). Väriskaalalla vietämme hoviväen punaista ja oranssia juhlaa. Sitten tulee myös pinkki ja musta. Mukana näyttää olevan myös tulevan Bätmänin, Robert Pattinsonin, nokinen silmämeikki muuten niin punamustalla sarjakuvasankarilla, tai supersankarilla. Gertrude, Hamletin äiti ( Petra Karjalainen ) hänessä on jotain samaa mitä goottilaisten roolien Rose McGowanilla ja Barbara Steelellä on, oikeata kuninkaallisuutta, ryhtiä.  Hamletin isäpappa, haamu ( Auvo Vihro ) myös karismaattinen Game of Thrones -hahmo: traaginen, uskottava. 


loppukiitokset



Mitä Shakespearessa on huonoa? 

Vähäiset naisten roolit, joissa vähän liikkumatilaa. 

Olla äiti Gertrude, ja huora tässä, tavallaan, ainakin pojan mielestä hän huoraa, menettää äitiytensä, kun heti menee murhatun miehensä veljelle. 

Tai kapinallinen, rakastuva, vapaa, seksuaalinen nuori nainen, Ofelia, jolla hänelläkään ei ole vaihtoehtoja. Oliko nuorella naisella tuolloinkaan oikeutta omaan kehoon?


Olen nähnyt näytelmästä useita versioita Turun Kaupunginteatterin Hamletin noin vuodelta 2018, Q-teatterin Prinsessa Hamletin, KOM-teatterin Hamletinkoneen ja viimeksi Viirus teatterin Hamlet - all inclusive. Shakespeare jättää niin paljon auki katselijalle, ja näyttelijälle. Miksi ihmeessä Gertrude meni naimisiin miehensä veljen kanssa. Pelkäsikö hän? Suojeliko hän jotain? Samoin Ofelian valinnat, ja niiden puute askarruttavat. Tekikö hän niin koska oli nuori? 
Kuka meidät tekee hulluiksi?

Tässä versiossa paikkansa lavalla valtaa hyvinkin machosti, räppiä heittäen, ja samalla koomisesti ottaa tilan Polonius, Ofelian isä ( Pentti Helin ) kun taas Turun kaupunginteatterin versiossa Polonius oli lipevä nöyrä kärppämäinen peluri. Poloniuksessa myös varustus on mahtipontista, hänen kostyymissään on useita kerroksia, läppiä kuten muinaisilla samurailla.


Ja sitten koreografia. Vaikka ei tässä saisi sanoa sanaa koreografia. Liikkuminen. Uudelainen tapa olla näyttämöllä. Liikeidentiteetti Tero Saarinen, Satu Halttunen (Tero Saarinen Company). Enpä ole aikoihin nähnyt nykyteatteriesitystä, jossa koreografia on näin kokonaisvaltaista, käsien vienoista liikettä, äänetöntä läpätystä kuin perhosen siiven iskuin, ehkä jännitystä, ehkä kuninkaallisten vilkutusta, kaulan kaarta, kehon hallintaa, jossa Saska Pulkkinen on täyttä sirkusta, milloin päällään, milloin jonglööraa pääkalloilla, milloin kiipeilee, mutta kaunista katseltavaa, kun liikkeet ja pysäytykset ovat hallittuja. 


Entäpä musiikki:
Säveltäjät Eeva Kontu, Jarmo Saari, Varre Vartiainen
Musiikin sovitus Jarmo Saari, Varre Vartiainen, Gravediggers
Laulujen sanat William Shakespeare, Michael Baran, Eeva Kontu
Vastaava kapellimestari Joonas Mikkilä
Kapellimestarit Ville Myllykoski, Joonas Mikkilä 
Musiikillinen äänisuunnittelu Paavo Malmberg

Live-bändi Hamlet and His Gravediggers:

Koskettimet Joonas Mikkilä/Ville Myllykoski, Kitara Jarmo Saari/Ville-Veikko Airaniemi, Kitara Varre Vartiainen, Basso Teemu Broman, Koskettimet, lyömäsoittimet, kitara Paavo Malmberg/Ville Myllykoski, Rummut Jani Auvinen, Sello Meeri Uusi-Äijö, Sello Petrus Kähkönen, Kitara Jussi-Pekka Parviainen, Elektronisten soitinten ja nauhojen ohjelmointi Paavo Malmberg 

Tämä Hamlet nostaa kitaristeja esiin kuin Mad Max Fury Roadissa. Ei ihan samalla tapaa, vaijerilla, vaan lavan sivuille, näkyvästi, osaa näytelmää, näytellen, kun osa bändistä ( rummut, läppärit ) on taustalla. 

Aluksi Hamlet on nuori viaton poika, kirkassilmäinen, joka joutuu kaikenlaisen ikävän eteen, murhenäytelmässä kun ollaan. Ottamaan vastuuta, ja hänen punainen kostyyminsä on soturin asu, samurain asu, osin ilveilijän asu. 
Se on kostajan asu. 

Olemme myös tässä päivässä: myrkytykset eivät kuulu pelkästään Shakespearen fiktioon, vaan pelottavaa kyllä, naapurimaassamme myrkytetään aktivisteja, antifasisteja, toimittajia, ja presidenttiehdokkaita. 


Musiikki, teksti, laulu, spoken word, puhuminen, lausuminen, vaihtuminen, muuntuminen on mutkatonta. Että miten kokonaisuus toimii, miten sanat, sävelet vaikuttavat kehoon. Sieltä katsojaan, kokijaan, jakajaan. 

Ja kokonaisuus toimii, hengittää. 
Se on ryhmä, tiimi, joukkue. 
Bändi. 



Ainoa, mistä en nauttinut, oli suppeat lavasteet, se suuri kenno, mehiläiskenno, kuusikulmio, heksagoni, joka näytti tietenkin herhiläisten pesältä, minne päänsä pistää, erehtyy pistämään, tai tyhmä, tyhjä jalkapallo, tai kallo, joka on rikki. Ymmärsin, että näin keskitytään ääneen ja liikkeeseen, eikä turhat maisemataulut, portaat eikä pylväiköt, hautakammiot ole tiellä. Vain asialliseen keskitytään. Valitaan. 


Tämä on näytelmä, ja tämä on keikka. Lavasteita ja rekvisiitta on minimaalisesti, hallitusti. Videokuvaa ei käytetä, vaan ollaan lähellä. 

Minua kiinnostaa nämä valinnat. 

Niissä on onnnistuttu. 




Näin tämän medialipulla, ja kiitän siitä nautinnosta. Vaikka tämä on saanut täydet viisi tähteä, ja kehuja sieltä ja täältä, niin suosittelen silti, sen voi löytää myös itse.



Paikalla oli nuortakin yleisöä, uutta sukupolvea, jolle tässä mainiota uutta teatteria. Suomessa. Perkele.









Hamlet spotti juutuupissa: 

ja Hamlet rock-musikaalina ensi kertaa Suomessa:

" Tampereen Työväen Teatterin Suurelle näyttämölle nousee ensi syksynä Shakespeare-klassikko Hamlet uutena rock-musikaalina ensi kertaa Suomessa. Kantaesitys on 3.9.2020. Tulossa on visuaalisesti ja musiikillisesti taidokas tuotanto täynnä vaativan herkullisia rooleja. Tekijöinä on unelmatiimi, näyttämöllä musikaalinäyttelijöiden ykkösmiehitys. Videolla Saska Pulkkinen (Hamlet). "


Tekijäloota:


NÄYTTELIJÄT

Saska Pulkkinen Hamlet

Inke Koskinen Ofelia

Petra Karjalainen Gertrude, Hamletin äiti

Jari Ahola Claudius, Hamletin isän veli

Pentti Helin Polonius, Ofelian isä

Jussi-Pekka Parviainen Laertes, Ofelian veli

Suvi-Sini Peltola Horatio

Petrus Kähkönen Rosencrantz

Karoliina Vanne Guildenstern

Auvo Vihro Haamu, Hamletin isä

Jari Leppänen Haudankaivaja, näyttelijä yms.

Kristiina Hakovirta Haudankaivaja, näyttelijä yms.

Mika Honkanen Haudankaivaja, näyttelijä yms.



TEKIJÄT 

Alkuperäisteos William Shakespearen The Tragedy of Hamlet, Prince of Denmark (1599-1601)

Suomennos ja sovitus Michael Baran

Ohjaus Otso Kautto

Ohjaajan assistentti Mikko Bredenberg

Säveltäjät Eeva Kontu, Jarmo Saari, Varre Vartiainen

Musiikin sovitus Jarmo Saari, Varre Vartiainen, Gravediggers

Laulujen sanat William Shakespeare, Michael Baran, Eeva Kontu

Vastaava kapellimestari Joonas Mikkilä

Kapellimestarit Ville Myllykoski, Joonas Mikkilä 

Liikeidentiteetti Tero Saarinen, Satu Halttunen (Tero Saarinen Company)

Visuaalinen suunnittelu (lavastus, puvut) Kimmo Viskari

Valosuunnittelu Eero Auvinen

Valosuunnittelijan assistentti Jaakko Sirainen

Äänisuunnittelu Kalle Nytorp

Musiikillinen äänisuunnittelu Paavo Malmberg

Maskien ja kampauksien suunnittelu Emmi Puukka 

Musiikkituotanto MD Company Oy Ltd.


Live-bändi Hamlet and His Gravediggers:

Koskettimet Joonas Mikkilä/Ville Myllykoski

Kitara Jarmo Saari/Ville-Veikko Airaniemi

Kitara Varre Vartiainen

Basso Teemu Broman

Koskettimet, lyömäsoittimet, kitara Paavo Malmberg/Ville Myllykoski 

Rummut Jani Auvinen 

Sello Meeri Uusi-Äijö

Sello Petrus Kähkönen 

Kitara Jussi-Pekka Parviainen 

Elektronisten soitinten ja nauhojen ohjelmointi Paavo Malmberg 


Gravediggers, näyttelijöitä yms. myös Jussi Luckàcs (Tamk), Meeri Uusi-Äijö, Laurapeppi Väänänen (Tamk), Maria Halinen (Tamk)


lisää juutuupissa: Hamlet and His Gravediggers feat. Maija Vilkkumaa: On hieno mieli rikki  
Hamlet and His Gravediggers feat. Ismo Alanko: Rikokseni löyhkää (lyrics)  
Hamlet: Nimiroolissa Saska Pulkkinen  
Hamlet: Haastattelussa näyttelijä Inke Koskinen (Ofelia)  



Mitä Työvis kertoo sivullaan esitysestä:


"Hamlet on syksyn kotimainen musikaalitapaus!

Kaksoisensi-ilta Suurella näyttämöllä 3.9. ja 5.9.2020

Hamlet rock-musikaalina! Shakespearen klassikko tehdään Suomessa ensi kertaa musikaalina. Tulossa on visuaalisesti ja musiikillisesti taidokas tuotanto täynnä vaativan herkullisia rooleja. Tekijöinä on unelmatiimi, näyttämöllä musikaalinäyttelijöiden ykkösmiehitys.

Hamlet palaa kotiin isänsä hautajaisiin, joista bileet jatkuvat äidin häillä. Äidin uusi mies on Hamletin isän pikkuveli, lähes Hamletin ikätoveri. Kaiken takana on mahdollinen murha. Tarina kertoo isänsä haamun riivaamasta nuoresta miehestä, mutta yhtä lailla se kertoo siviiliuhreista, niistä sivullisista, joiden kohtaloksi tulee olla väärässä paikassa väärään aikaan. Miten korjata vääryys? Mikä on ehdottomuuden hinta?

Tarina on kestänyt aikaa, kenties koska se ei tarjoa vastauksia vaan pakottaa kysymään kysymyksiä, jotka eivät vanhene. Hamlet aukeaa aina uusille tulkinnoille, sillä se käyttää totta, harhaa ja valetta tasavahvoina draamallisina elementteinä. 

Nimiroolissa nähdään Saska Pulkkinen, joka on vakuuttanut muun muassa musikaaleissa Tytöt 1918 ja Poikabändi. Muissa rooleissa muun muassa Ofeliana Inke Koskinen (Näty) sekä Petra Karjalainen, Jari Ahola, Jussi-Pekka Parviainen, Pentti Helin, Petrus Kähkönen, Petra Ahola, Suvi-Sini Peltola ja Auvo Vihro.

Ohjaus on Otso Kauton ja hänen kokoamansa unelmatiimi vilisee kansainvälisen tason huippunimiä. Eittämättä maailmalla tunnetuin suomalainen tanssitaiteilija Tero Saarinen on ensi kertaa mukana musikaalituotannossa ja suunnittelee teoksen liikeidentiteetin. Eeva Konnun lisäksi musiikkia säveltää kaksi monipuolista ja arvostettua suomalaismuusikko ja säveltäjää Jarmo Saari ja Varre Vartiainen. Kapellimestari on lukuisista musikaaleista tuttu Joonas Mikkilä, joka johtaa 6-hengen bändiä.

TTT:n Hamlet on Shakespearen teksti Michael Baranin uudelleen kääntämänä, hiukan sovittamana, yhä runollisena ja hyvin ymmärrettävänä. Se on täysverinen Hamlet ja rock-musikaali. ”Teatteriesitys kohtaa rockkonsertin”, kuvailee ohjaaja Otso Kautto. ”Teoksessa nimellä Hamlet and His Gravediggers kulkeva bändi on oleellinen osa työryhmää, näkyvissä ja näyttämöllä”.

Tero Saarisen suunnittelun lähtökohtana on koreografian sijaan liikeidentiteetti. ”Liike ja muoto tulee olemaan mielen kuvaa, joka kumpuaa ristiriitaisuuden, reaktiivisuuden ja raivon ääripäistä – eli kaikesta siitä mitä Hamlet ympärilleen kylvää.”

Lavastuksen ja puvut suunnittelee Otso Kauton kanssa useita yhteistöitä tehnyt Kimmo Viskari. Valosuunnittelu on Eero Auvisen ja äänisuunnittelijana on Kalle Nytorp. 

#hamletrocks








 sosialistisesta mediastani:
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Terveisiä Helsingöristä, on aika sijoiltaan, Työviksen HAMLET rockmusikaali on androgyyni myllynkivikaulusten & japanilaisvaikutteisten geishasamuraiden hoviväen punaista ja oranssia juhlaa. Saska Pulkkinen pääroolissa varsinainen löytö: sirkusta, karismaa, välitauko #hamletRocks 02.10.2020 @ttteatteri eilen Aurinkoteatterin Tätiratsastajissa oli eeppinen kitarabattle, niin myös tässäkin. Huikea veto, ja miten nykyteatterissa voi käyttää koreografiaa, nostaa kitaristeja esiin kuin Mad Max Fury Roadissa. Hamletin isäpappa myös karismaattinen GoT-hahmo. Olen myyty, vähintäänkin. #hamlet #saskaPulkkinen #tampereentyöväenteatteri #teatteri #theater #theatre #perfect #actorsofFinland #theatersofTampere #teatterinlumoa #teatterinlumoa2020.

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

klo
Tunnisteet: , , , , , ,

torstai 1. lokakuuta 2020

Stoassa oli Tsehovin Lokki esiintyjinä loistavat Ella Mettänen ja Eero Ojala, jotka kirvoittivat yleisössä BRAVO-huutoja. Syystäkin.

Päivän 1. näytelmänä 01.10.20202 matineassa: Stoassa oli  Tsehovin Lokki esiintyjinä loistavat Ella Mettänen ja Eero Ojala, jotka kirvoittivat yleisössä BRAVO-huudon, ei toki matalalla bassolla, vaan kirkkaana koloratuurisopraanona. Liput maksoivat 6€ eli Teatteri ei todellakaan ole eliitin harrastus.

Virustoverii on nähnyt näytelmästä 15 eri versiota, ja tämä on niistä paras. Onhan näytelmässä kaikki, mutta mitä niistä valitaan, ja mitä painotetaan. Kuinka tyttö palvoo itserakasta vanhempaa kirjailijaa, ja haluaa itse näyttelijäksi. Kuinka poika haluaa uudistaa teatterin.

Kulttuuri kuuluu lähiöön, kulttuuri lähtee myös lähiöstä. Tämä esitys oli Itäkeskuksessa, itä-Helsingissä, kulttuurikeskus Stoasssa. Olen nähnyt saman esityksen myös muissa kulttuurikeskuksissa, kuten Malmitalolla. Sekä ikimuistoisesti Vallilan puutarhassa, jossa oltiin niin riipaisevasti esityksen äärellä, ulkona, suuren puun alla. 









sosialistisesta mediastani:

'
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Päivän 1. näytelmänä: Stoassa oli Tsehovin Lokki esiintyjinä loistavat Ella Mettänen ja Eero Ojala, jotka kirvoittivat yleisössä BRAVO-huudon, ei toki matalalla bassolla, vaan kirkkaana koloratuurisopraanona. Liput maksoivat 6€ eli Teatteri ei todellakaan ole eliitin harrastus. Virustoverii on nähnyt näytelmästä 15 eri versiota, ja tämä on niistä paras. Onhan näytelmässä kaikki, mutta mitä niistä valitaan, ja mitä painotetaan. Kuinka tyttö palvoo itserakasta vanhempaa kirjailijaa, ja haluaa itse näyttelijäksi. Kuinka poika haluaa uudistaa teatterin. #tsehovinLokki #Lokki #Lokkinäytelmä #itäkeskuksessa @stoahelsinki #stoa #stoakulttuurikeskus #lähiömatkailu #lähimatkailu #lähiöhelvetti eikun #lähiössäonkultturia #teatterinlumoa #teatterinlumoa2020 01.10.2020 #EllaMettänen #eeroojala

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

klo
Tunnisteet: , , , ,
Sijainti: Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki, Suomi
Tilaa: Blogitekstit (Atom)