Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini
lauantai 9. lokakuuta 2021
No nyt näin lavalla Bob Dylanin, nuoren androgyynisen Bob Dylanin, eli Ryhmäteatterissa oli Jumalan sana. Näin muitakin harhoja. Tämä on kuulkaas kova
perjantai 8. lokakuuta 2021
Meni tunteisiin. Viirus Teatterin ROCKY! RETURN OF THE LOSER
Ehtoon esityksenä, monologina, näytelmänä, esittävänä taiteena, performanssina Viirus Teatterin ROCKY! RETURN OF THE LOSER. Sen nyrkkeilijän leffa, tarina menee täysin laukalle tässä Martin Bahnen esittämänä, osin itseään iskevässä (kirjaimellisesti), verta vuodattavana kritiikkinä miun vihervasemmistolaiseen kulttuurikuplaani. 30.09.2021. Mutta kenen muroihin tässä kus pissitään tai siis granolaan... Aiheuttanee myös monensortin keskustelua. Olin kutsuvieraana. Kiitoksia.
Mutta.
Meni tunteisiin. Mielestäni yhtään rasistista tai rasistista puoluetta ei pitäisi perustaa, eikä sieltä kansanedustajia tehtailla. Mielestäni yksikään rikollinen ei saisi olla kansanedustaja. Persuilla näitä rikollisia on listoilla eniten. Äärioikeisto, uusnatsit ja persut sekä trollit levittävät rasismin lisäksi disinformaatiota, naisvihaa, abortin kieltämistä, rasismia, salaliittoteirioita, koronan kieltämistä, tieteen kieltämistä, taiteen kieltämistä, ilmastokriisin kieltämistä, hihhilointia, maskien kieltämistä ja rokotevastaisuutta. Ne ovat vaarallista sakkia. Varsinkin lapsille ja kouluille.
Rasisti äärioikeistolainen ei todellakaan ole ihmisen eikä kansan puolella. Kun Black lives matter -liikettä kannattaa Suomessa humanistit, antifasistit humaanit empatiakykyiset ihmiset, niin äärioikeisto naukuu, että Kaikkien ihmisten elämä on merkityksellistä, muttei tämä pidä heillä tietenkään alkuunkaan paikkaansa.
Tänään twitterissä ihmetellään, miksi suomalainen poliisi virkapuvussaan on mennyt disinformaatiota ja salaliittoteorioita levittävän äärioikeistolaisen alustalle haastateltavaksi. Onko entisissä ja nykyisissä poliiseissa niin paljon persuja ja rasisteja, kun ajattelee heidän salaisia fb-ryhmiään.
Meni tunteisiin. Olen äänestänyt vihreitä, vasemmistoa ja feministejä vuorotellen viime vuosina, tyyppien mukaan, sitä ennen vihreitä vuosikymmeniä. Olen aina äänestänyt. Olen siinä mielessä etuoikeutettu, että en ole asunnoton. Tosin en ole saanut valita, missä asun. Asun lähiössä itä-Helsingissä, missä on vähävaraista noin niinkuin sosioekonomisesti.
Näytelmän esittäjän Martin Bahnen vuorosanoja siis ajattelen, kun hän kertoo etuoikeutetusta asemasta. Minulla olisi ollut periaatteessa mahdollisuus opiskella lisää jos olisin saanut lainaa tms. Käyn teatterissa koska olen teatteribloggaaja, ja kulttuurin suurkuluttaja myös elokuvien suhteen. Mutta minä joudun tulemaan kolmella eri kulkuneuvolla kotoa Kom-teatteriin ja Teatteri Viirukseen. Kaikki teatterit ja elokuvateatterit enemmistönä sijaitsevat pitkän sillan tuolla puolen, rikkaiden alueella, lahtarien ja valkoisten puolella.
Onhan meillä lähiöissä kyllä kulttuurikeskuksia. Minun lähiöni on monikulttuurinen ja -kielinen. Siinä mielessä olem etuoikeutettu, että osaan hakea tietoa, esim verkosta, missä on ilmauset tapahtumat. Työelämässä olen ollut niin lastensuojelun, kehitysvammaisten, turvakodin ja työttömien puolella. Olen toiminut myös kirjastossa, monimediatoimittajana, tehnyt paskatöitä, tehnyt pätkätöitä. Ollut apurahalla, tehnyt ilmaista työtä. Suomalaisten kirjo näinä vuosikymmeninä on tullut liki.
Ei ole etuoikeutettua käydä teatterissa, koska rahaa menee vain pääsylippuun, saan myös vapaa- ja medialippuja, mutten koskaan osta shampanjaa enkä leivoksia enkä valkkaria kun rahat riittää hädin tuskin narikkaan. Koska taide on tärkein. Minulla on aina ollut kirjahylly, jossa on ollut myös kirjoja, niin lapsuudenkodissakin kuin nyt. Kirjoja voi myös dyykata, kierrättää ja lainata kirjastosta. Vaikka asuimme periferiassa, eikä sisävessaakaan tainnut olla. Mutta oli kirjoja, musiikkia, tarinoita ja tauluja, joita kumpikin vanhempi maalasi öljyvärein tai vesivärein. Kulttuurin arvostus on lähtenyt kotoa...
Ei, Rocky ei ole altavastaaja, ei underdog, eikä pelastaja.
Keskustelun aloittaja se toki on, hieno esitys, mutta miksi antaa rasisteille sananvuoro öyhöttää.
Miksi arvioiden otsikoissa vihervasemmisto esitetään niin yksipuolisesti.
Esityksestä:
Bahne muuntuu pikkuhiljaa siinä kasvojen edessä. Hän kertoo Rockyn tarinaa. Itse en Syltyn elokuvia diggaa, paitsi Oscaria, jossa Tim Curry artikuloi roikkuvista diftongeista. Bahnen esittämä hahmo muuntuu ensin symppiksestä miltei Rockyn tarinan pitchaajaksi. Hän aivan kuin myy Rockyn tarinaa.
Tehokeinot
Tekoveri ei tee minulle ollenkaan pahaa, päin vastoin, saisi olla enemmänkin.
Esityksen performanssi, rituaali on rauhallinen, katsoja saa pohtia, ajatella, kitua, nauttia. Kenties sadistisestikin. Toimiiko performanssi lavan kummallakin puolella. Sadismikin.
Alastomuus mitä ilmeisimminkin sopi sianruhon kiikkuun kiikkiin nostamisen jälkeen.
PIMEYS on aina pelottavaa teatterissa. Kai se jossain selkärangassa tai liskonaivoissa on, varuillaanolo. Kun ympäristöä ei pysty hahmottamaan. Että mitä tapahtuu. Vaikka Teatteri on aina turvallinen paikka.
Sirisevät vilkkuvalot toimivat nyt aina, vieden ajatukset 90-luvun musiikkivideoihin, Prodigyyn ja Skunk Anansiehen.
Kieli
Ruotsin kieli ei ole tässä vaikeata, esityksen yllä on suomenkielinen tekstitys, äppiä, kännykän sovellusta en käyttänyt.
Osa esityksestä on nonverbaalia performanssia, nykyteatteria. Jos nyt enää rajaa on, mikä on nykyteatteria, mikä vanhaa koulukuntaa.
Esitys kysyy yleisöltä, kuinka moni on nähnyt Rockyn, kuka muistaa tunnarin.
En hyväksy nyrkkeilyä, vaikka yksi eksä sellaista harjoittikin. En katso matseja.
Kuva: Ernest Protasiewicz
Lue lisää Teater Viiruksen sivulta:
" Eniten pelkäävät ne, joilla on eniten menetettävää.
Me rakastamme altavastaajia. Haluamme olla heikoimpien puolella, haluamme nähdä maahan lyödyn nousevan ylös, haluamme nähdä hänen iskevän takaisin. Haluamme nähdä, miten luuseri muuttuu voittajaksi.
Vahvojen näyttämökuvien monologiesitys ROCKY! Return of the Loser käsittelee poliittisten voimasuhteiden murrosta. Pilkatut oikeistopopulistit ovat hallinneet tilannetta jo pitkään, (kulttuuri)vasemmisto puolestaan makaa köysissä.
Tuleeko entisistä luusereista uusia vallanpitäjiä ja entisistä vallanpitäjistä luusereita?
ROCKY! Return of the Loser palkittiin Tanskassa usealla Reumert -palkinnolla (vuoden paras ohjaus, vuoden paras esitys). Ohjaaja ja käsikirjoittaja Tue Biering on yksi Tanskan arvostetuimpia ohjaajia ja tunnettu laajaa keskustelua herättäneistä töistään. Viiruksen versio perustuu alkuperäiseen ohjaus- ja esityskonseptiin, jonka konsultoivana ohjaajana ja taiteellisena neuvonantajana on toiminut Tue Biering itse.
Ikäsuositus 16 vuotta, esitys sisältää tekoverta ja kohtauksia, jotka voivat olla sokeeraavia"
Tekijäloota:
Teksti Tue Biering
Näyttämöllä Martin Bahne
Ohjaus Jussi Sorjanen
Ohjauskonsepti Tue Biering
Lavastuskonsepti Peter Schultz
Valosuunnittelukonsepti Mathilde Niemann Hüttel
Äänisuunnittelukonsepti Ditlev Brinth
Lavastus-, ääni-, ja valosuunnittelukonseptien toteutus Atte Pukero ja Laura Siironen
Vaatetus ja rekvisiitta Elina Riikonen
Rekvisiittavalmistus Emilia Lindholm ja Julius Sepponen / Otus Workshop
Tekninen neuvonantaja Henrik Bank
Poliitikko Erika Veltheim
Työntekijä Antonia Henn / David Sandqvist
Esitysoikeus Agency North / Colombine Teaterförlag
Pituus 1 h 30 min
Esityskieli on ruotsi ja esitys tekstitetään suomeksi ja englanniksi Subtitle Mobile sovelluksen kautta
Esitykset Viiruksessa:
to 14.10 klo. 19 / pe 15.10 klo. 19
la 16.10 klo. 19 / pe 22.10 klo. 19
la 23.10 klo. 19 / to 28.10 klo. 19
pe 29.10 klo. 19 / la 30.10 klo. 19
ke 3.11 klo. 19 / to 4.11 klo. 19
la 6.11 klo. 19 / pe 12.11 klo. 19
la 13.11 klo. 14 (Huom! Matinea) / ti 16.11 klo. 19
la 20.11 klo. 14 (Huom! Matinea)
Liput 33,5 / 26,5 / 18,5 €
tiistai 28. syyskuuta 2021
Lisää hurjia naisia historiasta: Lou Salomé 28.9.2021 Kom-teatterissa lietsoo ja viihdyttää 100%
sunnuntai 12. syyskuuta 2021
Helsingin kaupunginteatterin duunikomedia Paahtimo Studio Pasilassa 11.9. koki huippunsa kun Pertti Koivulan pomohahmo Pepe taisteli eeppisesti rullautuvan valkokankaan kanssa
Helsingin kaupunginteatterin duunikomedia Paahtimo täällä Studio Pasilassa 11.9. koki huippunsa kun Pertti Koivulan pomohahmo Pepe taisteli eeppisesti rullautuvan valkokankaan kanssa. Myös hänen pvc-housuissa joogaaminen sai tyrskymään, myös joiltakin näyttelijöiltä meni pokka.
Vaikka yleensä pidetään ammattitaitona, että pokka pitää, eikä sooloilla sokkona, vaan mennään protokollan mukaan, niin sekä eilen Baskervillen koirassa että tänään Paahtimossa olo mainiota, silloin kun näyttelijä repeää, sitten repeää toinen, ja miten se kaikuu, vaikuttaa yleisöön... Tämä voisi olla myös veijarikomedia, jonka pääosassa ei ole sitä iänikuista miessankaria. Sivussa sovussa tietenkin saa olla, ja marginaalissa.
Mikko Reitala
PAAHTIMO
Vastapaahdettu työelämäkomedia
STUDIO PASILA – Ratamestarinkatu 5
Ensi-ilta 8.9.2021
Noin 2 t 15 min, sis. väliajan
Paahtimon alussa on kaksi sisarta, Olivia (Sanna-June Hyde) ja Anni (Vappu Nalbantoglu), jotka ovat toistensa vastakohdat, on kympin tyttö suorittaja jännittäjä lääkärinhattuinen kahden tutkinnon päällä istuva tunnollisuus. Ja nuorempi tatuoitu siskonsa, joka vaihtaa duunia rennosti, seilaa paikasta toisern, valehtelee ja ehkä varastelee ex tyttöystävänsä luota rompetta kun hänet heitetään ulos, myös suhteesta.
Fokuksessa on nykyajan työmaailma, miten työtä haetaan, miten työ saadaan, millä asenteella haetaan sisään. Geenitutkija Anni aikoo hakea töihin pienpaahtimolle, koska onhan hän tehnyt väikkäriä kahvipavuista.
Fokuksessa on myös suomalaisuus, kun kahvia, tangoa ja perunaa pidetään umpisuomalaisina juttuina, vaikka kaikki ovat tuontitavaraa. Importtia. Mietitään, mikä suomalaisuus on. Kun suomalainen ei valehtele cv:ssä, eikä suomalainen valehtele työhaastattelussa. Ja kuinka Suomi ennen keikkui vähiten korruptoituneiden maiden kärjessä.
Vastavoimana on mm pomo Pepe (Pertti Koivula), joka on pukeutunut J. R.ksi Tallasista, siis Dallasista, ehkä. Hän on saanut potkut Paulikilta siellä 25 vuotta oltuaan putkeen töissä. Moderneja vempaimia hän ei hallitse, kuten kapulassa olevaa intternettiä. Hänellä on stetson ja ryppyiset suorat housut tungettuina cowboy-buutseihin. Soittoäänenään luonnollisesti Ennio Morriconea.
Rahakirstua hoitaa leopardiprinttiin pukeutunut Kristiina ts Christina (Leena Rapola), joka sai myös fudut Pauligilta samaan aikaan, ja pelkää nyt, että nuoret naiset kiipivät ohi kuten ennen vain miehet.
Markkinointipuolella on Jesse (Jarkko Niemi), joka ei osaa päättää, onko hipsteri vai konservatiivi. Hän on nice guy, kuten olemme popkulttuurissa oppineet tämän käsitteen. Onko hän siis kiva kaveri?
Porukan nuorin Samuli (Jasir Osman) paahtaa paahtaa papuja intohimoisesti, ja lakkaamati yrittää keksiä sitä taatusti omaa böönasekoitusta, jota ei kellään toisella ole.
Tietysti törmätään myös ilmastonmuutokseen, eettisyyteen, ekologiaan, geenimanipulaatioon. Mitä tapahtuu kun kahvipapu syntyy ja aloittaa matkansa tänne kauas Suåmeen. Entäs se sevettikissavillitys. (meänkielessä pöönä tai kahvipöönä on kahvipavut, kun taas vanhassa Hgin stadin slangissä böönä on tyttö, nainen. Vai oliko se bööna.)
Pienpaahtimo Kafi eikun KOFI kaipaa myös brändin uudistamista kun sen lokon, tai siis logon on suunnitellut joku Pepen naapuri Löppönen. Eli graafikkoa ei ole käytetty, eikä kallista mainostoimistoa.
Suomalaisuutta mietitään, kun ensemblessä on näyttelijöitä, joilla vanhemmat, tai toinen heistä on syntynyt Suomen ulkopuolella, tai heidän juurensa ovat siellä. Tai turhahan tätä on näin kirjoittaa, mutta kun teatterissakin on ollut ilmoilla kyse diversiteetistä, monimuotoisuudesta. Kenen ääni kuuluu, kuka näkyy, keitä me olemme, ja kenen näkökulmasta.
Mainio Aikuiset-tvsarja kertoi kalliolaisesta kahvilasta. Tämä on paahtimo. Melkein vieressä, Vallilassa, tuoksuu Meiran tehdas, josta leijaili aina ihana kahvi, kun asui Harjussa.
Nykyajan työelämästä kertoo, kuinka akateemiset joutuvat ylikoulutettuina hakemaan töitä sieltä täältä, ja kuinka somessa persut ja muut natsit vastustavat tiedettä, apurahoja ja rokotuksia. Tai eivät pidä uusia tutkimuksia minään. Miksi Pepe on pomo, onko se vain sukupuoli ja ikä. Miksi juuri hän keikkuu johtajanpallilla?
Nykyteatteria on esityksessä hidastukset kuten tanssi ja bailaaminen neonvaloissa vasemmalla, kun taas ihmiset keskustelevat spotissa, kohdevaloissa yökerhon ulkopuolella normaalinopeudella. Vai mikä on nykyteatteria, enää, mikä normaalia teatteria: seinälle heijastetaan kirjahyllyt, ja tekstarit mitä puhelimeen tulee, emojit ja läppärin kameran videopuhelut, tai puheharjoituksen puheet ja katseet. Myös PowerPoint esitystä. Rekvisiittaa on niukasti, on paahtimon koneita ja välineitä, on Annin koti, on pomon huone.
Komediana tämä ei antanut heti välitöntä naurua, kuten Baskervillen koirassa, vaan kesti hieman. Ja tarviiko sitä hytkyä penkiltä alas joka repliikistä. Oikeasti hauskat kohdat kyllä saivat aikaan reaktioita, että yleisö viihtyy, ja katsoo, miten pitkälle mennään.
Rakkauttakin on ilmassa, on kiihkeitä kohtauksia, on vonkausta, on pettymyksiä, on elämätä. On tonttuilua, on aiheita vakavampaankin.
Mikko Reitalan käsikirjoittamaa työtä olen nähnyt mm Suomen hauskin mies -näytelmässä, jota kävin katsomassa pari kertaa, ja myös leffaversiossa. Oli luokkasodan aika, ja Iso-Mjölön saarelle osin viattomat punakaartilaiset oli lahtarien toimesta raahatut, punavangit, joista koottu teatterijoukko piti tehdä näytelmän joka naurattaa saksalaisiakin.
Tekijäloota:
Tekijät lavalla:
Sanna-June Hyde
Pertti Koivula
Vappu Nalbantoglu
Jarkko Niemi
Jasir Osman
Leena Rapola
Sini Pesonen
OHJAUS
Katariina Kirjavainen
LAVASTUS
Tinja Salmi
PUKUSUUNNITTELU
Teppo Saarinen
VALOSUUNNITTELU
Maura Korhonen
ÄÄNISUUNNITTELU
Tuula Kuittinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU
Jaakko Sirainen
PROJISOINTISUUNNITTELU
Henna Piirto
DRAMATURGI
Kuvat Robert Seger.
Näin tämän medialipulla, kiitoksia Helsingin kaupunginteatterille siitä. Ei missään nimessä väljehtynyttä Salutoa eikä mielikuvituksetonta Juhlamoskaa. Aika lähellä Kulta-Katriinaa ja Presidenttiä. Rehellistä suomalaista kahvia. Mitallisen verran vakavaa. Ei täysin pohjaanpalanutta. Artesaania siinä mielessä, että kotimaista työtä. Tai mikä enää on kotimaista työtä. Ainakin Suomessa, Helsingissä, Pasilassa tehtyä. Siitä papukaijamerkki. Ja joutsenmerkki.
Mikko Reitala
PAAHTIMO
Vastapaahdettu työelämäkomedia
STUDIO PASILA – Ratamestarinkatu 5
Ensi-ilta 8.9.2021
Noin 2 t 15 min, sis. väliajan
Lue lisää Helsingin kaupunginteatterin sivulta:
" Kolmekymppisellä Annilla on kaksi loppututkintoa ja erinomaiset arvosanat, silti työnhaussa jokin aina sakkaa. Persoonalliselle ja sosiaalisesti lahjakkaalle sisarpuolelle Olivialle sen sijaan satelee työpaikkoja ja mahdollisuuksia. Kun Anni hakee unelmiensa työpaikkaa artesaanikahveja valmistavasta pienpaahtimo Kofista, väärinkäsitys tarjoaa heille odottamattoman tilaisuuden yhdistää Annin osaaminen ja Olivian persoona.
Paahtimo on täyteläinen ja aromikas komedia työelämän vaatimuksista. Mitä menestyminen – tai edes selviytyminen – tämän päivän työelämässä vaatii, kun mikään ei ole sitä miltä näyttää? Aivan vastapaahdettu kotimainen komedia nauraa lempeästi työpaikkojen rooleille ja niiden törmäyksille. Riittääkö pelkkä osaaminen vai onko itsensä brändääminen jo kansalaistaito?
Voidaan nauttia sellaisenaan. Piristävä vaikutus!
Oikeuksia valvoo Agency North. "
Sherlock Holmes & tohtori Watson ovat viilipytyn rauhallisia myrskynsilmässä, kun torpedon lailla kulisseihin puku- ja peruukkivaihtoihin säntäävät riemastuttavat sivuhenkilöt näyttävät ajoituksentaitojaan. Baskervillen koira
Sherlock Holmes & tohtori Watson ovat viilipytyn rauhallisia myrskynsilmässä, kun torpedon lailla kulisseihin puku- ja peruukkivaihtoihin säntäävät riemastuttavat sivuhenkilöt näyttävät ajoituksentaitojaan. Baskervillen koira. Ei tylsää hetkeä: mimiikkaa, sananmuunnoksia, nukketeatteria, oopperaakin. Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 10.09.2021.
Ken Ludwig – Arthur Conan Doyle
BASKERVILLEN KOIRA
Salamannopea dekkarikomedia
ARENA-NÄYTTÄMÖ – Hämeentie 2
Ensi-ilta 25.8.2021
N. 2 t 20 min, sis. väliajan 20 min
Tämä salamakomedian lajityypin edustaja saisi olla puoli tiimaa pitempi esitys, mutta hyvähän on näinkin. Hyväksyn ajan, jotta hurjia, nopsaan vaihtuvia vaihtoja tekevät sivuroolien näyttelijät pääsevät iskemään päänsä jääpaloja kelluvaan ämpäriin, ettei mikään verisuoni katkea. Holmesin ja Watsonia ei ole modernisoitu kuten mainiossa tv sarjassa Uusi Sherlock, vaan mennään viktoriaanisen kaavan mukaan. Mikä varmaan tekijöillä oli mielessäkin. Koska kyseessä on napakka esitys, niin Watsonin ja Holmesin läheistä suhdetta ei laajenneta eikä päätellä rakkaussuhteeksi, kuten ehkä Uudessa Sherlockissa. Vaan he tekevät yhteistyötä. Holmes on aivot ja Watson sydän. Watson siis luottaa ihmisiin, uskoo, mitä hänelle sanotaan. Holmes taas ei, ja hänen päättelynsä menevät pitemmälle. Watson, kuten jokainen tavis, herrasmies, uskoo ihmisistä hyvää.
Baskervillen koira on Arthur Conan Doylen kirjoittama viktoriaaninen romaani, kauhukertomus, jännäri sukukirouksesta, jossa sisällään on me too -tarina, jossa rikkaat etuoikeutetut kartanonomistajat, miehet käyttävät, tai yrittävät käyttää hyväkseen seudun köyhiä nuoria naisia.
Tuo valtava, demoninen hurtta on ollut kompastuskivenä elokuvissa, miten se elollistetaan pelottavaksi, (kuten Saatana saapuu Moskovaan teoksen kissa Behemot) . Uusi Sherlock sarjassa Baskervilleä vainoava helvetin hurtta oli modernisoitu, tässä komediallinen ja symbolinen.
Mutta kylläpä me repeiltiin katsomossa - lisäksi myös lavalla näyttelijöillä meni pokka. Timangia ajoitusta!
Arena-näyttämön Baskervillen koira aloittaa sopivasti halloweenin ja pikkujoulukauden. Vaudevillen lisäksi kunnioitettiin Rocky Horror Picture Shown Magentaa ja RiffRaffia, Frankensteinin juniorin Frau Blücheriä ja kotimaista Hello, Hello, Hello -tv sarjaa 70-luvulta, jossa knallipäinen poliisi saapastelee, välillä myös Monty Python -maisesti sukkelaan vaihtuvissa sivuhahmoissa.
Toverilla oli henkeen sopivat tweedit. Eli ruskea tweed pikkutakki, jossa kyynärpäissä nahkapaikat.
Kuva ei liity edelliseen lauseeseen... Sherlock Holmesin roolissa Santeri Kinnunen, ja tohtori Watsonina oli Eppu Salminen.
Olen täysin ollut vuosikymmeniä hurahtanut Sherlock Holmesiin, viktoriaaniseen aikaan, Lontooseen, karmiviin nummi-tarinoihin, joita vieläkin keksitään. Tämä toimi nopeana komediana, dekkarina ja kauhuromanttisena trillerinä. Ammattitaitona.
Eilisen Baskervillen koira komedian uusi tuttavuus - vähintäänkin valovoimainen Sauli Suonpää - oli enemmän esillä kuin näkemissäni Sudenmorsian ja Palkkamurhaajan painajainen näytelmissä. Näyttelihän hän tässä vähintään kahdeksaa eri sivuroolia.
Mainio Emilia Sinisalo (yllä vas ) voi reilusti näytellä eri-ikäisiä naisia, ja myös nuoria katupoikia. Tässä hän on myös tutisevan vanha rouva Hudson ja goottilainen haahka, pelottava taloudenhoitajatar. Mutta myös ihastuttava Beryl.... Kun rakkaus syttyy ja sykkii Arena-näyttömöllä, niin romanttisena musiikkina soi Bizet'n Carmenin preludi III näytökseen, eli se aamiaismusiikki, jossa Carmen herää (Katkeraa kuuta plagioidakseni) tuore (Aatamin) omenan maku huulillaan... Musiikki vie siis pitemmälle (ainakin minun mielessäni) kuin näemme vain rakastuneiden toisiinsa liimautuneet katseet.
Edellisen kerran näin Sinisaloa Hgin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä Lauri Maijalan ohjauksessa Kirsikkapuisto.
Mikko Virtanen (kuvassa rokokooperuukissa) oli erityisen vakuuttava Ryhmäteatterin kesäteatterissa Viaporissa Seitsemässä veljeksessä, jossa hän näytti ennen näytöstä, mitä tapahtuu jos katsomossa alkaa kapulasta soimaan Säkkijärven polkka tai muu sietämätön pirinä. Sellainen puhelin pääsee pölkyn ja kirveen väliin.
Huh huh, milteipä 40 eri hahmoa lavalla viiden ihmisen esittämänä.
Kaikki edellä olevat kuvat 📸 Jaakko Vuorenmaa.
Helsingin Kaupunginteatteri – Baskervillen koira – Kuvassa Santeri Kinnunen ja Risto Kaskilahti – Kuva Henrik Schütt, kuvakollaasi Oona Kavasto.
Tämä oli käsiohjelman kannessa, ja julisteissakin. Tässä näytöksessä kuitenkin Watsonina oli Eppu Salminen, jossa isoissa ruutuhousuissaan oli ehkä pikkasen Pätkää...
Näin tämän teatteribloggaajan lipulla, kiitoksia Helsingin kt:lle!
#hktfi @hktfi
Jatkan tuonnempana muista henkilöistä ehkä.
Tekijäloota:
Santeri Kinnunen
SHERLOCK HOLMES
Risto Kaskilahti
TOHTORI WATSON
Eppu Salminen
TOHTORI WATSON
Emilia Sinisalo
Sauli Suonpää
Mikko Virtanen
Reita Lounatvuori
SUOMENNOS
Sakari Hokkanen
OHJAUS
Katariina Kirjavainen
LAVASTUS
Elina Vättö
PUKUSUUNNITTELU
Paavo Kykkänen
VALOSUUNNITTELU
Jaakko Virmavirta
ÄÄNISUUNNITTELU
Aino Hyttinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU
Sanna Niemeläinen
DRAMATURGI
Lue lisää Helsingin kt:n sivulta: "Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -klassikkoon Baskervillen koira perustuvassa, Ken Ludwigin sovittamassa dekkarikomediassa yleisö pääsee nauttimaan virtuoosimaisesta näyttelijäntyöstä ja seuraamaan, miten koomikot selviävät salamannopeiden roolivaihtojen liki mahdottomasta haasteesta.
Maailmankuulu mestarietsivä Sherlock Holmes kohtaa uransa merkillisimmän tapauksen. Devonin utuisilla nummilla Baskervillen suvun miehiä vainoaa kirous. Legenda kertoo Sir Hugo Baskervillen saaneen surmansa painajaismaisen hirviökoiran hampaissa. Sata vuotta myöhemmin Baskervillen perillinen löytyy mystisesti kuolleena, vierellään valtavan koiran jälkiä. Sherlock Holmes ja hänen uskollinen apurinsa Tohtori Watson alkavat tutkia mysteeriä. He kohtaavat vaarallisen vastustajan ja pian on jälleen yhden Baskervillen henki uhattuna…
Arena-näyttämöllä nähdään klassikkotarinan koomisesti virittynyt versio, jossa salamannopean dekkarikomedian arvoitusta selättävät Santeri Kinnunen, Risto Kaskilahti, Emilia Sinisalo, Sauli Suonpää, Mikko Virtanen ja Eppu Salminen, joka esiintyi ensi-illassa ja paikkaa Watsonin roolin 24.9.2021 saakka.
Oikeuksia valvoo Nordic Drama Corner. "
sunnuntai 5. syyskuuta 2021
Ensi-illassa BUZZ JA MINÄ Teatteri Jurkassa muistuttaa, että teatteri on leikkiä, mutta myös Helen Mirrenin masterklassia
Tänään 04.09.2021 ensi-illassa BUZZ JA MINÄ Teatteri Jurkassa muistuttaa, että teatteri on leikkiä, mutta myös Helen Mirrenin masterklassia. Tärkeintä on kohdata yleisö. Miksi amerikkal lastenleffoissa päähenkiköt cowboyt, astronautit ovat poikia, miehiä, uroksia. #välitaukotviitti
Mutta kuten lastenhuoneessa leikki voi muuttua kilpailuksi.
Olen sitä ikäpolvea, ettei minulla ole ollut näitä leluja, vaan käpylehmiä, Peppi, Tossavainen, toinenkin apina ja venäläinen naurava samettikissa. Ja pikkueläimiä kuten seeproja.
Tiedän silti, mistä lastenleffasta on kyse. Sietämättömiä toks mask heppuja. Ja onhan siellä, kuten näytelmässäkin yksi äiti, joka raahaa pitkä vintage-essu päällä jopa kahdenlaisia perunalastuja pojille.Tekijäloota:
Lue lisää Teatteri Jurkan sivulta:
Tänään ensi-illassa BUZZ JA MINÄ Teatteri Jurkassa muistuttaa, että teatteri on leikkiä, mutta myös Helen Mirrenin masterklassia. Tärkeintä on kohdata yleisö. Miksi amerikkal lastenleffoissa päähenkiköt cowboyt, astronautit ovat poikia, miehiä, uroksia. #välitaukotviitti pic.twitter.com/mtqm8iZyxB
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 4, 2021
Niin kuin taivaassa musikaali Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 03.09.2021: Kyllä Jakob Höglund on kiinnostavin koreografi tällä hetkellä.
Niin kuin taivaassa -musikaalin yksittäinen intensiivisin duetto oli Sanna Majurin ja Antti Timosen ( avioparin kirkkoherra Stigin ja hänen vaimonsa Ingerin) tango, ja mietiskely, mikä on syntiä. Ja mitä kaikkea patriarkaatti ja kirkko määrää. (Kuvat Otto-Ville Väätäinen)
Kay Pollak – Carin Pollak – Fredrik Kempe
NIIN KUIN TAIVAASSA
Suurisydäminen musikaali!
OHJAUS JA KOREOGRAFIA Jakob Höglund
ensi-ilta 26.08.2021 (mutta minä näin 3.9.) Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä
Teatteri. Musikaalit. Mille ateisti nauraa ja itkee musikaalissa, joka kertoo kirkkokuorosta, kuolemasta ja uskosta. Minkä kulman pohjois-ruotsalainen pikku paikkakunta luo minulle, melkein kuin toisella puolella jokea. Josta olen pois. Mistä musikaali ei kerro! Tyhjentyneestä kyläkoulusta. Koska kylässä ei ole enää tarpeeksi lapsia. Koulu on tyhjä. Maailmankuulu kapellimestari Daniel Daréus, näyttelijänä Tuukka Leppänen.
Tuukka näyttelee alun pienellä liekillä. Häntä ei kiinnosta tinderit eikä livetreffit. Hän on jo luovuttanut. Miksi aloittaisi suhdesähläilyn pikku paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee toisensa, ja otanta on pien. Hän ei edes ajattele seukkaamosta, vaan on vakavasti sairas. Ja tullut kotiseudulleen, sekä maailmankuuluna että myös tuntemattomana. Tuliko hän tasatakseen puntit, kostaakseen koulukiusaajilleen, jotka pilkkasivat, nöyryyttivät ja hakkasivat häntä, koska hän soitti viulua eikä ollut juntti uhoaja.
Esityksessä on lapsinäyttelijöitä, myös nuoria, ja heillä kaikillaon tuuraajia, että esim oma koulunkäynti onnaa. Erityisesti viulisti viulisti Miska Lundberg ( joka näyttelee Danielia 14-vuotiaana)soitti koskettavasti. Kapellimestari haluaa käpertyä turvalliseen kotiseudun rauhan, kaislaiseen rantaan, aamu-utuun, puhtaaseen, raikkaaseen ilmaan.
Mutta saako kylässä olla oma itsensä. Saako olla rauhassa.
Miksi pienellä paikkakunnalla ei puututa parisuhdeväkivaltaan. Vaikka kaikki tietävät, vaikenevat. Pohjoisessa tai maaseudulla on pitkä matka turvakotiin, lauseen kaikissa merkityksissä. Voiko nainen ottaa lapsensa ja lähteä väkivaltaisen kaapinkokoisen miehen luota. Naistenhakkaajaa Connyä näyttelee muuten niin ihana Olli Rahkonen, joka oli Turun kaupunginteatterilla Jakob Höglundin ohjauksessa myös Cabaret musikaalin miespääosassa ujo, tai ainakin biseksuaalisuutensa peittävä Clifford Bradshaw, joka brittinä saapuu Weimarin ajan kiihkeään keskipisteen Kit Kat klubille juuri ennen kuin natsit nousevat valtaan Berliinissä oluttuvista ylimpään johtoon. Rahkonen on ollut samassa teatterissa myös Seitsemän veljestä ja Taru sormusten herrasta näytelmissä. Musikaalista mm Seinäjoen kesäteatterilla mainiossa Spamalotissa. Sekä Helsingin kaupunginteatterilla mm kiihkofarssissa Kolmen kimppa.
Väkivallan kohdetta ja pelokasta kuorolaista ja äitiä Gabriellaa näyttelee Emilia Nyman, joka on todella lahjakas niin laulajana kuin laulunopettajana, ja hänellä on uskomaton draivi ja into päällä kun on tutustuttu kulissien takana pikaisissa taiteilijatapaamisissa mm taiteiden yönä. Ennen koronaa. Hän on ollut niin lempparimusikaalissani Vampyyrien tanssi kuin myös söpössö esityksessä Shrek.
Samaisen Cabaret musikaalin naispääosan Sally Bowlesin Anna Victoria Eriksson on tässä puolestaan hyvinkin peittävä beigeen ja huiviin puettu myrkyllinen juoruämmä, kyläläinen, siveä Siv, joka ahdasmielisesti ja vanhanaikaisesti haluaa, että kirkkokuorossa veisataan vanhoja virsiä, eikä mikään saa uudistua.
Miksi asioista vaietaan. Väkivallasta. Pettämisestä. Miksi lihaville saa nauraa.
Kun ajattelee esim elokuvaa Kimpassa, jossa väkivaltainen mies esitellään retrosi, mutta naisenhakkaajana, joka voi oppia hillitsemään tunteitaan viattomia kohtaan, väkivallan tekijää näytteli Michael Nyqvist, josta myöhemmin lisää. Saako väkivaltaa olla musikaalissa joka ei ole Les Mis. Ajallisesti ja maantieteellisesti etäytettynä.
Miksi parisuhdeväkivalta pitäisi pyyhkiä musikaalista ja romanttisesta komediasta, kun ei oikeassakaan elämässä pyyhitä. Kumiteta. Räsymaton alle.
Naispääosassa on kaupan kassa, nauravainen Oona Airola, joka oli Helsingin kaupunginteatterilla riipaiseva Cathy tuolla Humisevalla harjulla, kävin katsomassa kolmasti. Lauri Maijalan ohjaamana hän oli myös Kom-teatterissa esityksessä Veriruusut, kun Suomi juhli vuotta 1918, eli luokkasotaa. Näytelmä kertoi punakaartin tytöistä ja nuorista naisista, tehdasduunareista. Airola on ollut myös Koirat eivät käytä housuja ja Hymyilevä mies - kotimaisen nykyelokuvan kirkkaimmassa kaaressa. Hän tuntuu vaihtavan poitsufrendiä tiuhaan, ja pikkasen on mukana slutshaming, eli seksuaalisesti aktiivista aikuista naista jolla on partnereita enemmän kuin yks elämänsä aikana, niin pilkataan tai pidetään hävettävänä, että on lortto.
Daniel astuu lähikauppaan, ja nainen tarjoaa mm bingolottoa. Mutta onko rakastuminen kuin polkupyörällä ajoa.
Sekalaisessa seurakunnassa, tai siis kylällä ja kuorossa on monenlaista sakkia. On oikeat vuodenajat, jolloin tilataan kestäviä lumilinkoja. On kauniit, pitkät kesät.
Väliajan jälkeen voimakkain duetto, yksittäinen intensiivisin duetto oli Sanna Majurin ja Antti Timosen ( avioparin kirkkoherra Stigin ja hänen vaimonsa Ingerin) tango, ja mietiskely, mikä on syntiä. Ja mitä kaikkea patriarkaatti ja kirkko määrää.
Minulle vain romanttinen elokuva Niin kuin taivaassa (2004) on tuttu, taisin nähdä Viaplayltä tai vastaavalta suoratoistolta. Michael Nyqvist on pääosassa Daniel Daréus, ja onkin riipaisevaa, että Micke lähti liian varhain, mutta saappaat jalassa, ja ehti näytellä tuhottoman määrän. Vaikka oli vakavasti sairas.
Mutta palatakseni tämän musikaalin koreografiaan, musiikin tuottamiseen eri esineillä, koko poppoon osallistuminen, soolona ja ryhmänä,
ja kulisseihin, lavastukseen ja rekvisiittaan. Se on kovin minimaalista, kuten Cabaret ja Lillanin Sommarboken ( Tove Jannsonin mainio Kesäkirja), jossa jälkimmäisessä oli paljon laatikoita, jotka muuntuivat milloin miksikin. Tässä esityksessä kaupassa kaikki on kaupassa valkoista, kuten maitopurkit, ja tavaraa on vähän. Katsoja näkee koko näyttämön, puhtaana. Mustat pitkät lakupötköiltä näyttävät esineet toimivat milloin ovenpielinä, milloin seininä, milloin muureina. Ihmiset pitävät niitä pystyssä, ja alleviivataan täten yhteishenkeä. Tai sen puutetta. Kuinka kyläyhteisö rakentuu ihmisistä, jotka kuuntelevat.
Koomista henkeä lisää rilluttelu, jota johtaa mm Holmfrid eli Tuomas Uusitalo, joka on tuttu mm Sliippareista ja Leningrad Cowboyseista, joilla oli ikimuistoinen keikka laivalla myrskyssä, joka sai kuubalaiset taustalaulajat ja -tanssijatkin täysin merisairaiksi. Hän oli myös Kansallisteatterin tärkeässä näytelmässä Masennuskomedia, joka kertoi burnoutista, työkeskuksen masentuneista asiakkaista.
Myös Arne eli Puntti Valtonen on koominen hahmo, hän on tuttu Aki Kaurismäen elokuvista, Lapinlahden Linnuista ja Juice Leskisen Grand Slamista, mutta nyttemmin raitistunut. Arne on jatkuvasti kapula korvassa kulkeva, ja kaikkeen kommentoiva kyläkauppias. Joka järjestää kaiken, ja vähän liikaakin. Jos nyt menin henkilökohtaisuuksiin, että "nyttemmin raitistunut" niin tarkoitan, kuinka kurinalaista teatterityö on kuusi päivää ja kuusi iltaa viikossa... Aivan. Siinä ei saa rillutella kuten Klaus Kinski, joka 70-luvulla karkasi kuvauksia juomaan peyotea ja kaatamaan alkuasukasnaisia. Enää ei noin voi tehdä, monellakaan tavalla. Aikatauluissa pitää pysyä, eikä saa tippua kännissä lavalta, paitsi jos se lukee kässärissä, eikä alkometri pihahda. Pitää ottaa niin monen ihmisen toimeentulo ja nautinto huomioon.
Minulle teatteri on nyt mukavaa ja järkevää päihteetöntä toimintaa, siihen on hyvä vaihtaa addiktionsa, ja kaiken elämyksellisen arvon, subliimin, opettavaisuuden, järkytyksen, muistuttamisen ja pään kääntämisen ja sekoittamisen, hyvällä lailla, kulttuurin, taiteen ja viihteen lisäksi se on Suomessa, pienellä kielialueella, pitkässä maassa hurjaa laatua. Kuten myös LaNu eli kotimaiset lasten- ja nuortenkirjatkin.
Tämä on hyväntuleen positiivinen musikaali, jossa on useampaa kyyneltenpuserruskohtaa, jotka iskevät omaan elämään, muistoihin.
Elämä kantaa, mutta myös yhteisön ihmiset. Palatakseni alun ateistin näkökulmaani, niin ateistilla on tuntee, kuten myös epäneuroilla, voimme ehkä näyttää ja piilottaa niitä eri tavoilla.
Ohjaajan sanassa, käsiohjelman haastattelussa ohjaaja-koreografi Jakob Höglund, syntynyt Pietarsaaressa. Itse hän on kokenut kirkkokuorot mukaviksi paikassa, onhan hän kolmen eri hiippakunnan kuoroissa laulanunna.
Yksi periruåtsalainen nosto on fiikata, eli pitää nautinnollinen pitkä kahvitauko.
Kun taas Tornionjoen tällä puolen pohjoisissa pikkupaikoissa tuo kahvitauko alkaa sanoilla: Älä perusta, nyt keitethään hyät kahvit.
Onhan silkkaa kiusaa, että teatterissa saa istua maski päässä onalka paikallaan liikkumatta hyvin ilmastoidussa salissa, vain kourallinen ihmisiä, joka osa pestä kätensä, ja käyttää käsidesiä. Ja on kahdesti rokotettu, kuten allekirjoittanut.
Lisäksi teatterinkävijät, teatteribloggaajat ja muut taidetta ylläpitävät tahot ovat teattereiden järjestelmissä osoitteineen, puhelimineen, eli yhteyden saa, jos tartuntaketjua ilmenee. Lisäksi väliajalla desinfioidaan lisää. Kerrotaan, ja kuulutetaan, mikä rivi saa poistua salista ensin, mikä viimeisenä. Ilmastointi toimii. Välejä seuraaviin katsojiin on reippaasti.
Toisin kun räkälöissä.
Toisin kuin räkälöissä, karaokehelveteissä, kauppakeskuksissa, lähijunissa, busseissa, ratikoissa, metroissa.
Sain medialipun, näin tämän, kiitoksia Helsingin kaupunginteatterille, ja ihmisille, jotka jaksavat tehdä täyspainoisesti taidetta, kulttuuria ja viihdettä, yleisön kanssa, yleisölle, näinä koronan aikoina, kun ihmsten palkat on jäädytetty pahimmillaan 1,5 vuodeksi. Kun taas räkälät ovat toimineet koko ajajn koronalinkoina.
Kantaesitystuotanto
Käsikirjoitus: Kay & Carin Pollak
Säveltäjä: Fredrik Kempe
Laulujen sanat: Carin Pollak & Fredrik Kempe
Käsikirjoittamiseen osallistunut: Edward af Sillén
Ohjaus: Markus Virta
Tuottajat: Vicky & Johan von der Lancken
Gabriellan laulu; Säveltäjä: Stefan Nilsson, Sanat: Py Bäckman
Kantaesitys Så som i himmelen oli Oscarsteaternissa Tukholmassa 13.9.2018, tuotanto Vicky Nöjesproduktion & 2Entertain.
Tekijäloota:
Tekijät
Oona Airola
LENA
Tuukka Leppänen
DANIEL
Lumi Aunio
ENSEMBLE & US LENA
Marona Awdishou
CONNY 11, GORDON
Anna Victoria Eriksson
SIV
Sari Haapamäki
ENSEMBLE & SWING
Helena Haaranen
FLORENCE
Heljä Heikkinen
ENSEMBLE & US SIV
Sofia Hilli
ENSEMBLE & SWING
Eelis Ignatius
DANIEL 7 VUOTTA
Panu Kangas
ENSEMBLE & US TORE
Jyrki Kasper
ENSEMBLE & SWING
Viljami Kemppinen
US DANIEL 14 VUOTTA
Heidi Kirves
ENSEMBLE & US OLGA
Paavo Kääriäinen
TORE
Jaakko Lahtinen
TORE
Amos Lindblom
DANIEL 7 VUOTTA
Miska Lundberg
DANIEL 14 VUOTTA
Iivari Luomala
DANIEL 7 VUOTTA
Kai Lähdesmäki
ENSEMBLE & US ARNE
Sanna Majuri
INGER
Martti Manninen
ENSEMBLE & US DANIEL
Kari Mattila
ERIK
Lilia Mäkinen
JENNIFER, TYTTÖ
Heidi Naakka
ENSEMBLE & SWING
Unto Nuora
ENSEMBLE & US ERIK
Emilia Nyman
GABRIELLA
Mikko Paloniemi
ENSEMBLE & SWING
Tiina Peltonen
ENSEMBLE & US INGER
Justus Pienmunne
ENSEMBLE & SWING & TANSSIKAPTEENI
Lotta Portin
JENNIFER, TYTTÖ
Olli Rahkonen
CONNY
Raili Raitala
AMANDA
Kuura Rossi
CONNY 11, GORDON
Jonas Saari
ENSEMBLE & US CONNY
Sinikka Sokka
OLGA
Teemu Sytelä
ENSEMBLE & US HOLMFRID
Inka Tiitinen
ENSEMBLE & US AMANDA
Antti Timonen
STIG
Tuomas Uusitalo
HOLMFRID
Vertti Uusitalo
CONNY 11, GORDON
Puntti Valtonen
ARNE
Sointu Vestman
JENNIFER, TYTTÖ
Mikko Vihma
ENSEMBLE & US STIG
Marika Westerling
ENSEMBLE & US GABRIELLA, US FLORENCE
Aino Piirola
SUOMENNOS (KÄSIKIRJOITUS)
Maija Vilkkumaa
SUOMENNOS (LAULUT)
Jakob Höglund
OHJAUS JA KOREOGRAFIA
Johanna Elovaara
OHJAAJAN JA KOREOGRAFIN ASSISTENTTI
Kirsi Karlenius
OHJAAJAN ASSISTENTTI / LAPSET
Eeva Kontu
KAPELLIMESTARI
Sven Haraldsson
LAVASTUS
Samu-Jussi Koski
PUKUSUUNNITTELU
William Iles
VALOSUUNNITTELU
Kai Poutanen
ÄÄNISUUNNITTELU
Toni Haaranen
VIDEOSUUNNITTELU
Milja Mensonen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU
Heini Maaranen
NUKKESUUNNITTELU
Ari-Pekka Lahti
DRAMATURGI
Lue lisää Hktfi sivulta: "Musikaali kertoo menestyneen kapellimestarin Daniel Daréuksen paluusta lapsuuden kotiseudulleen pieneen pohjoisruotsalaiseen kylään. Terveysongelmista kärsinyt huippumuusikko haluaisi elää hiljaiseloa, mutta löytää pian itsensä johtamasta kyläläisten kirkkokuoroa, ja keskeltä värikästä ja elinvoimaista yhteisöä. Monenkirjavan maalaiskuoron joukosta löytyy paitsi ystäviä, myös vanhoja haavoja ja lopulta todellinen rakkaus.
Musiikin voimaa, yhteisöllisyyttä, toivoa ja elämäniloa korostavan musikaalin päärooleissa nähdään Once-musikaalin tähti Tuukka Leppänen ja ensimmäisessä isossa musikaaliroolissaan Helsingin Kaupunginteatterissa näyttelevä, palkittu näyttelijä ja laulaja Oona Airola, ja musiikista vastaa Ruotsin tunnetuin Euroviisu-säveltäjä Fredrik Kempe.
Tämä elokuvanakin tunnettu elämänvoimainen, koskettavia kohtaloita ja vapauttavaa iloa sisältävä tarina tarjoaa katsojalle lämpöä ja balsamia sielulle.
Esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy"
Niin kuin taivaassa sai ohjaaja Jakob Höglundin muuttamaan takaisin Suomeen
"" Syksyllä 2018 Jakob Höglund tunsi itsensä väsyneeksi ja rasittuneeksi. Takana oli 12 vuotta Tukholmassa, jossa Höglund oli kiertänyt teattereita ohjaajana ja koreografina. Kova työtahti ja alati vaihtuvat työympäristöt olivat vieneet voimat, ja selkääkin vaivasi loukkaantuminen.
Höglund päätti mennä Oscarsteaterniin katsomaan syksyn suosituinta musikaalia Så som i himmelen, joka oli silloin pyörinyt kuukausien ajan täysille katsomoille. “Lähdin, vaikka en edes tiennyt, jaksanko istua kolme tuntia putkeen. Mutta jo ensimmäisten minuuttien aikana unohdin kaikki omat vaivani ja uppouduin tunteelliseen tarinaan”, Höglund kertoo.
Tauolla Höglundiin iski vahva tunne, että hän haluaa ohjata näytelmän Suomessa. “Tunsin tarvitsevani muutosta. Olin ajatellut, ettei mikään kiinnosta ja yhtäkkiä löysin teoksen, joka inspiroi taas. Se oli ihana tunne.” lue lisää hktfi sivulta
Helsingin kaupunginteatterin YouTubesta:
Sosialistisesta mediastani:
Niin kuin taivaassa musikaali Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 3.9.2021: Jakob Höglund on kiinnostavin koreografi tällä hetkellä.
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 5, 2021
Mille ateisti nauraa ja itkee musikaalissa, joka kertoo kirkkokuorosta? #niinkuintaivaassa #hktfi @hktfi https://t.co/xjffrVlZFd pic.twitter.com/wOCkimt79g



























