Poliisi on katkera, koska hänen piti elättää isänsä eikä päässyt opiskelemaan haluamaansa alaa. Kun vain toinen veljistä pääsi opiskelemaan, elitistiseksi lääkäriksi... Tämä on pitkä kauna. Se kalvaa, kun muistaa, ahdistuu, miten toisin olisi voinut olla. Pitääkö vanhempiaan tai vanhempaansa elättää? Kenen pitää ottaa vastuu ja lusikka kauniiseen käteen. Eikä niin hopeinen lusikka.
Muistamme pörssiromahdusta, rapakon takana kun kaikki meni, ja kaikki meni mullin mallin. Kun edellisen kerran amerikka mäni nurin. Koska edellisen kerran amerikka oli hukassa.
On huvittavaa, ja hirveätä tietää, etteivät amerikkalaiset kaikki edes tiedä mistä maa on saanut nimensä, Amerigo Vespuccin mukaan. Koska amerikka löydettiin 1500-luvulla. Vaikkei amerikka ole koskaan hukassa ollutkaan. Paitsi nyt - trumpin diktatuurissa, ja vuosien 2008 ja 1929 pörssiromahduksissa, joita kaikkia näytelmä peilaa.
Vuona 1929 epätoivoiset ihmiset hyppäsivät Wall Streetin ikkunoista varmaan kuolemaan. 2000-luvulla aasialaisen hikipajan katolta ylityöllistetty orja hyppää kuolemaan surkean palkkansa kanssa. Hikipajassa tehdään äpplen älypuhelimia joita rikkaat ja tyhmät kuluttajat länsimaiset näpläävät vuoden ja vaihtavat uuteen malliin. Ilman syytä. Välittämättä seurauksista.
Oma puhelimeni hajosi, joten olin ilman puhelinta useamman viikon. Jo oli ihanan rauhallista! Täysin ilman vihapuhetta ja roskapostia! Kuin ennen vanhaan matkustin herätyskellon kanssa - Turkuun.
Menin katsomaan näytelmän Santeri Kinnusen ja Eero Ahon takia. Kierosilmäisenä mietin, että hyvä, että näen kerralla kummankin. Uskaltaako ihminen toteuttaa unelmiaan? Kuka saa valita?
Veljeskateus, marttyyrisyys, unelmien myttääminen, itsensä toteuttaminen... Mitä valintoja teemme, mitä saamme tehdä, mitä voimme tehdä, mitä uskallamme tehdä, mitä vaikutuksia niillä on...
Ohjaaja Paavo Westerberg ja näyttelijä Eero Aho -kombinaatio tuli tutuksi edellisen kerran Espoon kaupunginteatterissa Seuraavat 500 vuotta.
Analogisena entisaikana tämä vielä oli sopivan pitkä kolmen tiiman näytelmä, mutta nyt, nykyaikana keksi-ikäisenä,😉 sattui selkään. Teattereissa pitäisikin olla kidutusvälineitä, venytyspenkkejä, jossa saa selkää venytellä... Naisten vessan jonot pienillä näyttämöillä ovat myös aikaa vievät vaikka juo vain vettä. Niissä voisi olla puolapuut tai edes leuanvetomahdollisuus… Taukojumppaa tai ainakin venyttelyä.
Näin tämän medialipulla 16.02.2018 Helsingin kaupunginteatterissa, kiitämme siitä.
Tekijäkaarti:
Tekijät
Eero Aho
WALTER FRANZ
Santeri Kinnunen
VICTOR FRANZ
Esko Salminen
GREGORY SOLOMON
Aino Seppo
ESTHER FRANZ
Aleksi Milonoff
SUOMENNOS
Paavo Westerberg
OHJAUS
Antti Mattila
LAVASTUS JA PUVUT
Kalle Ropponen
VALOSUUNNITTELU
Aleksi Saura
ÄÄNISUUNNITTELU
Tuula Kuittinen
NAAMIOINTI JA KAMPAUKSET
Traileri:
Asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit:
Maailman talouskriisit TOP 5 https://t.co/YG12pPn1oz— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 11. maaliskuuta 2018
Arthur Millerin klassikko iskee viisikymppisten elämänpettymykseen – Hinta kysyy, mitä valinnoistaan... https://t.co/g1D508ZOPP— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 11. maaliskuuta 2018
Teatterimuseossa Santeri Kinnunen kertoi urastaan, näyttelevistä vanhemmistaan ja tietenkin tärkeimmistä rooleista - kuten Muumipeikosta pic.twitter.com/kwXsNenygD— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 2. maaliskuuta 2017
