Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

torstai 18. huhtikuuta 2019

Aivan ihana Pikku Vampyyri ennakkona Tampereen työväenteatterissa!

Pidin kovasti Tampereen työväenteatterin näytelmän Pikku Vampyyri esikatselusta, ennakkoesityksestä, ennakkonäytöksestä taannoin 08.03.2019, vaikka matkaan piti lähteä kukonlaulun aikaan kun esitys alkoi Tampereella klo 10. Mietin kuinkahan löydän teatterin, mutta bongasin, että itse Pikku Vampyyri elikkäs kaksimetrinen Antti Peltola käveli sinne.

Tosin tätä kirjaa on mahdoton tehdä väärin tai huonolla tavalla. Näytelmä on ihana, kauhuromanttinen, jännä ja hauska; goottilainen ja post-punk estetiikka, alakulttuurit, ja vampyyrien lajintuntemus on kohillaan, niin lavastuksesta Bela Lugosin luolasta matkatelkkarin Buffyn tunnariin, ja Toccata ja fuugan urkuihin. Ja Rudiger kuulosti Sakari Jurkalta...

Estetiikka on siis kohdillaan: goottilaisuus, kauhuromantiikka, synkistely ja muu näkyy eri aikausien kuvituksina ja huvituksina. Sekä musiikissa, pukeutumisessa, taiteessa, kulisseissa: hautuumaalla, kryptassa, yön sinisessä pimeydessä, raunioissa. Olemme ajassa jolloin lapset tai esiteinit lukivat vielä kirjoja, ja lastenhuoneen viihde-elektroniikkaa edusti matkatv.

Anton Papunen (Juha-Matti Koskela ) on tavallinen poika, joka rakastaa yli kaiken vampyyrejä - niin kuin minäkin. On onnellinen sattuma, että naapuriin muuttaa vaivihkaa vampyyreitä kuten Rydiger von Schlotterstein (Antti Peltola ) ja Anna von Schlotterstein ( Eriikka Väliahde) komeine sukuineen.

Mehevää ja surullista käännettä, vekkiä ja ryppyä tuo esim. koulukiusaajat, vampyyrintuhoajat ja tavikset. Koulukiusaus on erityisen osuvaa. Kuinka julmaa nykyään koulussa on.

Nappivalinta, voi kertoa muustakin toiseudesta, yksinäisyydstä, toisenlaisuudesta, pakolaisuudesta, vammaisuudesta, mielikuvituksesta. Me ja muut. Kuinka uusia ystäviä ja hengenheimolaisia löydetään. Millaisia yhteisöjä muodostetaan. Kuinka aikuiset ja/tai vanhemmat on niin pihalla, tai niin vain klikkiytyneitä omaan turvalliseen kotiin/ajatteluun.

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri -romaanit, lastenkirjat ovat mukavia löytöjä kierrätyskirjoissa. Koko sarjaa ei tarvitse haalia, vaan kaikki, ainakin tähän asti, ovat olleet mukavia lukuhetkiä kauhun ja ihastumisen kanssa, mukaan lukien ilkeämpääkin koulukiusaamista ja muuta hankalaa. Aikuisten tyhmyyttä ja niin edelleen.

Tämä siis vasta ennakkonäytös, syssyllä sitten enskarit ja muut. Illalla katsoin samassa teatterissa Marc Gassotin Lion – The Weird and Magical Abracadabra Show:n, ties monennettako kertaa, ehkä kolmannen kerran, ja siinä välissä kävin Dracula -näyttelyssä Vapriikissa, jossa söin myös seitanaallisen hyvää seitania: buffetista kasvisruokaa, nääs, ja ainakin Lenin-museossa pyörin, ja vingutin, en visaa, vaan museokorttia. Koko päivän kulttuurimatka maksoi jonkin verran, oliko alle 10 euroa, meno junalla ja paluu bussilla.

Tekijäloota:

Antti Peltola - Rydiger
Juha-Matti Koskela - Anton
Eriikka Väliahde

Perustuu Angela Sommer-Bodenburgin kirjasarjaan
Dramatisointi Wolf-Dietrich Sprenger
Suomennos Leena Viljakainen
Ohjaus Ilmari Pursiainen
Lavastus Perttu Sinervo
Pukusuunnittelu Marjaana Mutanen
Valosuunnittelu TJ Mäkinen
Äänisuunnittelu Niklas Vainio

kuvat Tampereen työväenteatterin sivulta 


Työviksen sivulla kerrotaan lisää:

"PIKKU VAMPYYRI
Hyytävän hauska esitys lapsille ja koko perheelle!

Eräänä iltana seikkailu alkaa, kun vampyyrikirjoja ahmivan Anton Papusen huoneeseen lennähtää aivan oikea vampyyri, Rydiger! Hiipiessään öisin hautausmaalla Anton tutustuu koko von Schlottersteinin karmivaan vampyyriperheeseen, jonka hurjaakin hurjemmat jäsenet – Anna, Leopold ja isoäiti Sabine Hirmuinen – sekoittavat pian koko Papusen perheen elämän.

Pikku vampyyri on hyytävän hauska esitys mielikuvituksen voimasta ja ennakkoluulottomasta ystävyydestä. Näytelmä perustuu Pikku vampyyri -kirjasarjaan, jonka osia on ilmestynyt suomeksi melkein kaksikymmentä. Runsas ja sadunomainen lavastus ja puvustus luovat mainiot puitteet jännittävälle fantasialle."



traileri:

sosialistisessa mediassani:





perjantai 12. huhtikuuta 2019

Feministi katsoo nyt Sudenhetkeä

Rooleissa mm eroguru ja menneisyydessä jätetty mies Marc Gassot, sekä kadonnut aviomies, joka ei vain saa vietyä roskia, mutta osaa sammuttaa kahvinkeittimen Sampo Sarkola, yks asiakas Näkä, Tore eikun Eero Milonoff, oikea terapeutti, oikeasti koulutettu parisuhdeterapeutti ja lattaria tanssiva nyrkkeilijäsirkka  Malla Malmivaara,  jonka puoliso Sampo Sarkola on karannut. Karonnut. Terapiassa myös Lemminkäinen ja Nälkäteatterin version Making of Lean tuon Lean sulhanen. Ja hännänhuippu, pikku-Eero liukas luikku eli Ryhmiksen kesäteatterin Seitsemän veljeksen Elias Keränen.

Tämä ei ole missään nimessä arvio, koska katson kaikkea, mitä Marc Gassot julkisesti teatterinlavalla ja valkokankaalla sekä matkatelkkarissa tekee. Ehdoton suositus tämäkin, uusia kotimaisia sarjoja siinä missä Aikuiset, M/S Romantic ja muut. Erikoisuutena naispuolisten päähenkilöiden meikittömyys. Teatterissa nyt meikkiä pitää ollakin, ja fantasiassa ja kauhussa. Mutta tässä meikki ei tarvita. Malla Malmivaara ehkäpä parhaimmassa roolissaan, ja kovassa nousussa.





Sudenhetki Yle Areenassa sivulla kerrotaan:

" Keskiviikkoisin, Yle TV2 - Yle Areena 1 826 pv

Pariterapeutti Heta (Malla Malmivaara) uskoo parisuhteeseen. Eroterapeutti Koistinen (Marc Gassot) uskoo eron olevan parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Kun Hetan aviomies Janne (Sampo Sarkola) katoaa yllättäen, Heta päätyy etsimään Jannea Koistisen radikaaliin miesten eroterapiaryhmään. Neljä epätoivoista eronnutta miestä (Tomi Alatalo, Elias Keränen, Ville Keskilä, Eero Milonoff) ja yksi nainen, aloittavat matkan kohti uutta elämää. Laura Immosen käsikirjoittama ja Juha Lankisen ohjaama Suden hetki on hurmaava draama sydänsuruista, erikoisista terapiametodeista ja kadonneen miehen metsästyksestä. Tuotanto: Warner Bros. International Television Production Finland. "

OHJELMAAN LIITTYVÄÄ
Areena / Aamu-tv 10.04.2019: TV-sarja Suden hetki pureutuu eroterapiaan. Haastattelussa sarjan ohjaaja Juha Lankinen ja näyttelijä Malla Malmivaara
Yle TV2:ssa ja Areenassa alkava sarja kertoo miesten ja yhden naisenkin eroterapiasta, erosta toipumisesta ja parisuhteellisuudesta. Erilainen sarja ammentaa voimaansa myös mustasta huumorista. Haastatelussa sarjan ohjaaja Juha Lankinen ja näyttelijä Malla Malmivaara.
Yle Areenan ja muitten instasta:





 sosialistisesta mediastani:


Ja Eliaksen sosialistisesta meediasta:

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Tänään koimme jotakin merkityksellistä ja yhteisöllistä PuoliQn lavalla Q-teatterissa: Donkey Hot

Hullu, tuore, hauska ja kaikinpuolin meta musikaali Donkey Hot tuolla PuoliQn lavala päivitti hienosti kirjastorovio / kirjarovio kohtaan Harry Potterin - mitä vastenmieliset katoliset papit polttavat paraikaa. Aavemusasta liu´uttiin Kom-teatterin 70-luvun tyyppiseen lauluun & Mel Brooksiin. Ehdottomasti kuitenkin tuore. Runsaudensarvi, joka kokoaa ja kyseenalaistaa itse itsensä, leikkaa ja liimaa, mutta on täysin käynnissä. Q-teatteri 05.04.2019.

Kaiken Donkey Hot musikaalin melskeen, teatterin taian ja alkemian, naurun keskellä kulkee ajatus, ettei mikään ole muuttunut sitten vuoden 1605. Kirjaroviot roihuavat paraikaa, ja kansa vaeltaa pakolaisina. Don Quijote - tämä on myös sankaritarina tytöille. Se on hyvä, että teakista tulee myös tyttöjä ja naisia. Hieno ensemble. Järisyttävä show. Seisovat aploodit.

Mihin kaikkiin klassikoihin tämä Cervantesin tarina on vaikuttanut. Viimeksi näin Don Quijoten teatterinlavalla tammikuussa kun Mike ja Zin esittivät.

Tietysti haen teatterista ekstaattisia ja yllättäviä kokemuksia, mutta tämä kevät on ollut erityisen rikas ja laadukas. Hullu, haastava ja täynnä alkemiaa.

Mikä huikea Bulgakov -kohtaus, en ehkä kestä. Ja Kurt Cobain, just tänä iltana, onko palattava loppuun, pitääkö poltettaa itsensä piippuun, onko se parempaa kun kuihtua vaan.

Eilen koimme jotakin merkityksellistä ja yhteisöllistä PuoliQn lavalla Q-teatterissa: Donkey Hot

Tänään KauhuCon häppeningissä: Helsingin henget -kirjassa on myös tuttu kummitus, näyttelijä joka murhasi vaimonsa kirveellä - hänet näin juuri eilen Q-teatterissa musikaalissa Donkey Hot.

Hullu ja meta, kerroksellinen ja maukas Donkey Hot tänään koimme jotakin merkityksellistä ja yhteisöllistä PuoliQn lavalla Q-teatterissa. Näytelmä päivitti hienosti kirjastorovio / kirjarovio kohtaan Harry Potterin. Mitä vastenmieliset katoliset papit tekevät - mm polttavat Harry Potter -kirjoja. Paraikaa. Aavemusasta pääsimme Kom-teatterin 70-luvun yhteiskunnalliseen saundin ja Mel Brooksin koreografiaan Kevät koittaa hitlerille.

Teatteri on camera obscura, ja pimiö, jossa esitys syntyy ja kuolee. Kiitos siitä. Mutta mitä tapahtuu näytteijöisden aaveille, jotka haluavat aina sanoa viimeisen sanan.

Ehdottomasti kuitenkin tuore kokonaisuus, jolle söisi soisi paljon esityskertoja.

Toisessa osiossa huikeita oli Mihail Bulgakov -kohtaus. Käsikirjoitukset eivät pala! 

En kestä! Ja Kurt Cobain, just tänä iltana, onko palattava loppuun, pitääkö polttaa itsensä piippuun. Onko se parempaa kuin kuihtua, kuihtua vaan.

Kaiken Donkey Hot melskeen, teatterin taian ja alkemian ja naurun rinnalla mikään ei ole muuttunut vuodesta 1605. Kirjaroviot roihuavat paraikaa ja kansa vaeltaa pakolaisina. Tämä Don Quijote on myös sankaritarina tytöille.

Virkistävä, kuuma, yhteiskunnallinen, pantava ja loistava Donkey Hot eli #DonQuijote surullisen hahmon Ritari ja aisankannattajansa. Tai siis aisaparina Sancho Panza.






Matskut ja mielleyhtymät:

Asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit
sosialistisessa mediassani:



Liittyy musikaaliin Donkey Hot:  kuinka sananvapaus, tasa-arvo ja sanan säilä pelottavat yhä: barbaarimaassa kielletään Dostojevskin kirjat - kirjamessuilla "Dostoevsky book among hundreds banned in Kuwait"






Hullu ja meta, kerroksellinen ja maukas #DonkeyHot tänään koimme jotakin merkityksellistä ja yhteisöllistä PuoliQn lavalla Q-teatterissa. Näytelmä päivitti hienosti kirjastorovio / kirjarovio kohtaan Harry Potterin. Mitä vastenmieliset katoliset papit tekevät - mm polttavat Harry Potter -kirjoja. Paraikaa. Aavemusasta pääsimme Kom-teatterin 70-luvun yhteiskunnalliseen saundin ja Mel Brooksin koreografiaan Kevät koittaa hitlerille. Ehdottomasti kuitenkin tuore kokonaisuus, jolle söisi soisi paljon esityskertoja. Toisessa osiossa huikeita oli Mihail Bulgakov -kohtaus. Käsikirjoitukset eivät pala! En kestä! Ja Kurt Cobain, just tänä iltana 😭 onko palattava loppuun, pitääkö polttaa itsensä piippuun. Onko se parempaa kuin kuihtua, kuihtua vaan. Kaiken Donkey Hot melskeen, teatterin taian ja alkemian ja naurun rinnalla mikään ei ole muuttunut vuodesta 1605. Kirjaroviot roihuavat paraikaa ja kansa vaeltaa pakolaisina. Tämä Don Quijote on myös sankaritarina tytöille. @qteatteri Virkistävä, kuuma, yhteiskunnallinen, pantava ja loistava Donkey Hot eli #DonQuijote surullisen hahmon Ritari ja aisankannattajansa. Tai siis aisaparina Sancho Panza. #QTeatterissa #QTeatteri #puoliQ #puoliQnnäyttämö 05.04.2019. #teatteri #theaterposter #theatre #theater #teatterissa #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #theateradvert #musikaali #suomensuurinmusikaali. Ihan totta.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu