Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Mikko Räsäsen tulevaisuus ensi-illassa tänään 11.3. jatkoi lähes saman porukan edellistä yhteistyötä Suomen hauskin mies näytelmää/leffaa nostaen keskiöön tämän päivän luokkasodan

Teatteri. Mikko Räsäsen tulevaisuus ensi-illassa tänään 11.3. jatkoi lähes saman porukan edellistä yhteistyötä Suomen hauskin mies näytelmää/leffaa nostaen keskiöön tämän päivän luokkasodan. Päähenkilönä ja kannattavana rakenteena tässäkin juron supliikki Martti Suosalo. Ensimmäistä kertaa näin, kuinka loppukumarruksiin liittyi myös esityksessä näytellyt drone eli kopteri eli lennokki. Aika kyberiä! 

Pekka Huotarin Hamletin isän tyyppisen pienieleisen läsnäolon syvyydestä, syvyyden läsnäolosta myös kiitos, suuri. Pekka Huotari lauloi tämän Veljiksi kaikki kylmäävästi, muttei kylmästi, ennen välitaukoa, kotimaista, helsinkiläistä Hamletia ja isäänsä muistuttaen. 

Mikko Räsäsen tulevaisuuden ensi-illassa shampanja virtasi eli kuohari, joka ei tarjoita tässäammattia vaan kuohuvaa juomaa jota permantorahvas veti. 

Draamakomedian duunarikomedian aiheena oli tämä luokkien yhteentörmäys, jossa helsikiläiset kaupungin raksaäijät ja -pojat olivat vastakkain pyörätien käyttäjien kanssa. Kaikkia vituttaa kun Helsinki on aina revitty auki kuin Gozillan jäljiltä. Eniten vituttaa näinä talvikuukausina kun jalkakäytäviä ei hiekoitoiteta eikä bussipysäkkejään hiekoiteta, vaan naiset, joukkoliikennettä käyttävät, rollaattoria ja pyörätuolia käyttävät ja lastenvaunuja pukkaavat naiset, eläkeläisnaiset kävelykeppeineen joutuvat hoitoon, koska jalkakäytäviä ei puhdisteta lumesta, ei poisteta jäätä, ei vaivauduta laittamaan hiekkaa, ei sepeliä. Tulee hirveän kalliiksi nämä kuukausien sairaslomat, kun helsingin kaupunki ei vaivaudu pitämään puhtaina jalkakäytäviä ja bussipysäkkejä jotka ovat jäisiä ja hengenvaarallisia. Voi rikkoa kallonsa, menettää henkensä, menettää muistinsa, menettää oikeuden asua kotonaan.

Sen sijaan kaikki ajotiet kyllä osataan aurata, kaikki lumet hetipois että äijät pikkuautoissaan röh röh saavat rauhassa tuhota luontoa. helsingin kaupunki siis teki voittoa 500 miljoonaa, luulisi siitä lohkeavan 5 miljoonaa ihmisten terveellisyyteen. Ja ettei päiväkodeista ja kouluista leikata. Eikös niin.  

Siinä mielessä näytelmä menee väärään kun pitää pyöräilijää etuoikeutettuna. Kyllä oikeassa elämässä se etuoikeutettu ukko ajaa pikkuautoa. Tässä siis itsekäs kusipää eli insinööri ajaa pyörällään raksalle ja yrittää jatkaa pyörätietä, mutta se on loppunut kesken. Itse muuten inhoan kun jalkakäytäville äijät parkkeeraa autojaan, mikä siinä, ettei tarvitse mistään välittää. Inhoan myls jalkakäytävällä ajavia pyöräilijöitä, autoja sekä helvetin skuutteja, jotka tuhoavat luontoa, ja kuka hullu niitä helsinkiin päästikään. 

Eli näytelmä käy tunteisiin, ja jokainen katsoja voi muistaa oman kokemuksensa, milloin jokin tökkii. Siitä puheenollen, esityksessä kysytään, mitä kaupungin palveluja käytetään eniten, ja kun yleensä vastataan iloisesti KIRJASTOJA! Niin Mikko Räsänen epäilee, että kyllä viemäriä käytetään eniten.

Niin, lähiössä kun kirjastot ovat kiinni sunnuntait ja iltaisin menevät kiinni sitten maanantaista lauantaihin. Niin kaipa sitä sitten käyttää viemäriä enemmän. 

Palaan vielä tuohon luokkasotaan eli meillä on oikeasti luokkayhteiskunta, ja joka muuta väittää, on sellainen, joka ei näe nälkää, eikä tyhjää pankkitiliä, eikä ole tyhjän päällä kun asunto lähtee alta myyntiin. Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset... Tässä raksakinassa on napit vastakkain duunarilla huomioliivisellä vakavalla miehellä nimeltään Mikko Räsänen ja ilkeällä, rikkaalla, ylimielisellä potkuhousuisella eikun polvihousuisella insinöörillä, jota muuten näyttelee Rauno Ahonen, jolla oli napit vastakkain Martti Suosalon esittämän Suomen hauskin mies -näytelmäversiossa, jossa hän esitti Hjalmar Kalmia, tyystin huumorintajutonta lahtaria, joka oli vankileirin komendantti. 

Duunarit repivät katua auki ja räjäyttävät, ja tekevät putkessa putkitöitä. Ja siihen päälle väliaikaista pyörätietä. Rikas insinöörirukka itse tollona taleeraa kalliin pyöränsä päällä, niin, että se menee rikki, ja vaati Räsästä maksamaan yli 500 euroa maksavan osan polkupyöräänsä. Kuka hullu ostaa polkupyörän jossa jokiu pikkuosa maksaa vuokran verran. Rikas hullu. Tai valehtelija. Hän vaatii Räsästä korvaamaan. No eihän Räsäsellä ole sellaisia rahoja, kun vaimo on kuollut, ja rahnat menee vuokraan ja pitäs ehkä jotain pistää villasukan varteen omaan aikuistuvaa poikaa varten. Että poika pääsisis opiskelemaan, eikä joutuisi työmaalle kuten isänsä. Ja isänsä isä. Noo - ilkeä insinööri, miltei disnin pahiksena, haluaa korvauksen, ettei tee rikosilmoitusta. Joka lopettaisi Räsäsen työuran. Ja rahantulon. Käyttikö Räsänen väkivaltaa? Ehkä hän vain ärähti ja uhkaili. Kerran puukolla, jota ilkeä insinööri pelkäsi. Kansa, eikun katsomo on duunarin puolella, monin verroin, eikä siedä yhtään insinöörejä ja muita paperinpyörittäjiä, jotka lyövät droonit, lennokit vakoilemaan työtä, ja kenties somettamaan. Ja lisääväät työntekijän takkiin mittareita, millä mitataan, onko hän työteliäs, ja minne liikkuu. Tämä tehdään komediallisesti, etä kuinka naurettavaa tämä kaikki turha työ on niillä ukoilla, jotka kaikkia mittareita, härpäkkeitä, seurantalaitteita ja suurien näyttöjen grafiikoita, ja ovat naurettavia jopa rakastuessaan kuten Jari Pehkosen hahmo. Mainio hahmo, kyllä, mutta tekisivät oikeita töitä, tai maksaisivat oikean työn tekijöille. Oikeata palkkaa...

Harmaaseen talouteen ei viitata, koska Helsingin kaupunki ei harrasta haramaata työvoimaa kuten yksityiset. Tässäkin työmaalla on enimmäkseen venäläisiä ja virolaisia näyttelijöitä. Maksim Pavlenko näyttelee venäläistä ja Martti Manninen, mainio näyttelijä hänkin ( mm Pienen merenneidon prinssi, myös omassa elämässä... sekä Humiseva harju) on virolainen työntekijä. Saako suomalainen näytellä virolaista, ja mitä sitten kun joutuu paikkaamaan, saako suomalainen paikata virolaista, kuka saa näytellä ja ketä. Mielestäni saa, ainakin tässä. Virolaiset ja venäläiset ovat maskittomia ja likaisissa työvaatteissaan metroissa ja ratikoissa oikeassa helsingissä, se taas ei ole reilua kellekään. 

Äijiä on lavalla ja uhoilua, ja bondausta ja herkkiä hetkiäkin. Muttei aivan all male paneelia, vaan isninöörin vaimo, vähän niin kuin hullunkurisissa perheissä, siinä sekstistisessä korttipelissä ei tee mitään, vai tekeekö, sisustaa, vai sisustaako, sisustaa kyökkinsä ainakin uutuuttaan kiiltävillä kodinkoneilla, joita ei koskaan käytä, koska eivät koskaan tee ruokaa, vaan tilaavat. Vaimo - roolissa aina mainio Sanna-June Hyde - keksiikin, että Mikko voi tehdä kylppäriremontin korvauksena siitä naurettavasta pyöränosasta. On siinäkin balanssissa. Vaivannäkö. Insinööri haluaa, että se tehdään pimeänä, ilman verokorttia. Kuten kirjoitin, aito disnin pahis. Naurettava, pikkumainen mies, mutta jolla on valtaa tehdä vaikkapa rikosilmoitus. Heidän tyttärensä on ainoa järkevä tai normaali ihminen perheessä. Roolissa Lumi Aunio. Nuorta polvea edustaa myös nuorin Räsänen, roolissa Paavo Kääriäinen ( tuttu mm täydellisestä Kinky Boots musikaalista). 

Eikä rakennus-sektori ole täysin äijäilyä, roolia ja ammattia löytyy järkeville ihmisille, naisille, kuten raksalla Raili Raitala (mm enemmän kuin täydellinen musikaali Vampyyrien tanssi) pitää balanssia yllä. Tilannetta tarkastaa Vappu Nalbantoglun hahmo. Kyllähän tästä monenlaista farssia ja romanttista komediaa myös saa aikaan, vauhtia ja vähintäänkin vaarallisia tilanteita. Miten ne ratkaistaan. Vappu näytteli muuten suht kylmäävästi Hjalmar Kalmin puolisosa näytelmässä Suomen hauskin mies. Hän oli Helen Kalm, opettaja. Myös Jari Pehkonen oli Suomen hauskin mies -kaartissa tämä iltanäyttelijä....



Muusikko Joakim Berghäll on rohkeasti, lihallisesti ja osin komediallisesti läsnä musiikkinsa kanssa, ja tällainen lähestymistapa on nykyesitystä, nykyteatteria videokuvan kanssa. Ensimmäinen näytelmä, jossa myös droonit, dronet eli meitä vakoilevat lennokit näyttelevät. Onneksi sentään robotit eivät ole vieneet näyttelijöiden paikkoja.

Eivätkä ropotit...






Martti Suosalo 


Tarviiko muuta sanoa. Näköjään pitäisi. Nautin tästä näyttelijästä. Näin hänet Roomeona Ryhmiksen kesteatterissa, sitten aiemmin tv:ssä Matkalaukkukostajana ja vaikka minä. Oliko hän Nyhjää tyhjästä porukassakin. Suosalon itserakas ja -ironinen, kyyninen ja suuren suuri näyttelijä pitää itseäänkin kusipäänä. Siinä mielessä hän on kuin nykyajan länsimainen satndup-koomikko. Joka uskaltaa rikkoa tabuja ja rajoja.


Näin tämän teatteribloggaajan lipulla, siitä kiitos Helsingin kaupumginteatterille


Tekijäloota: 

Tekijät aakkosjärjestyksessä eli solidaarisesti stagella:
Rauno Ahonen 
Lumi Aunio 
Pekka Huotari 
Sanna-June Hyde 
Paavo Kääriäinen Martti Manninen Vappu Nalbantoglu Maksim Pavlenko Jari Pehkonen Raili Raitala Martti Suosalo 


Joakim Berghäll MUUSIKKO 
Heikki Kujanpää OHJAUS 
Timo Hietala SÄVELLYS Antti Mattila LAVASTUS 
Elina Kolehmainen PUKUSUUNNITTELU 
Petteri Heiskanen VALOSUUNNITTELU 
Eero Niemi ÄÄNISUUNNITTELU 
Jutta Kainulainen NAAMIOINNIN SUUNNITTELU 
Toni Haaranen VIDEOSUUNNITTELU 
Patrik Åhlgren VIDEOSUUNNITTELU 
Ari-Pekka Lahti DRAMATURGI


#MikkoRäsäsenTulevaisuus #hktfi @hktfi #teatteri #theatre #theater #teatterivuoteni2022 #elokuvavuosi2022






Taustaa eli Suomen hauskin mies:


Suomen hauskin mies -leffa: 
Pääosa: Martti Suosalo 
Ohjaaja: Heikki Kujanpää 
Käsikirjoittaja: Heikki Kujanpää; Mikko Reitala 


Suomen hauskin mies näytelmä ja leffa blogeissani:


Lahtarin orsiilla tavataan, vai mitä Suomen hauskin mies? blogissani 

Martti Suosalon on Suomen hauskin mies - kahdella rintamalla: teatterissa ja valakokankaalla blogissani 

Suomen hauskin mies oli eilen lavalla, ja esiinty ku viimestä päivää blogissani 

 
Kuvasin Paavo Kinnusta ja Martti Suosaloa elokuvateatteri Orionissa

Suomen hauskin mies - Martti Suosalo vieraana elokuvateatteri Orionissa aisaparinaan Paavo Kinnunen blogissani 


Suomen hauskin mies - Martti Suosalo, vankileirit, Martta Koskinen, Sotilaspoika, Suomi 100, ja moni muu blogissani 

Turvamies. Hgin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä Pasi Lampelan screwball- ja ota koppi -komediassa kaksikko näytteli toisiaan suohon, ja nosti myös reippaasta ylös. blogissani

Blogeissa kirjoitin näytelmäversiosta mm: Miksi tämä on vain pienellä näyttämöllä? Näin ajattelen aina tuskaisena, kun mielestäni parempi, kinkympi tai haastavampi teos saisi olla suurella! Mutta kuitenkin pienen näyttämön intiimiys - siinä on sitä jotain. Istuin ihan ensimmäisell rivillä, paikalla 13. Ajast aikaa 15.02.2018. 

Lipun olin ostanut jo viime syksynä, kun aikaisempiin näytöksiin ei ollut varaa, eikä ehtinyt muutenkaan. Tuona päivänä 15. helmikuuta suurella näyttämöllä marssi Mannerheim ja saksalainen suudelma, siis valkoiset ja lahtarit. Kun taas pienellä näyttämöllä ääneen pääsi punaiset vangit. Olen Marskin nähnyt, ja Asko Sarkolan tulkinta oli kiehtovaa. Samoin Svenkan esittämä Hjalmar Linder oli riipaiseva ja tärkeä - tuo kotomaamme Suamen rikkain mies oli ainoa porvareista, joka tuomitsi punavankien kidutukset ja kuolemanleirit, ja kirjoitti siitä ihan julkisesti yleisönosastolle Huvudstadsbladetiin. Linder kuoli keppikerjäläisenä, muttei unohdettuna, vaan suvereenina kartanonherrana, ehtoisana isäntänä, ja bi-seksuaalina, suurrellisena maailmanmiehenä. 
 
Suomen hauskin mies taas kertoo hirtehisesti komediana, millaista oli olla punavankina, näyttelijänä Iso-Mjölön saarella, ei kaukanakaan herrojen Heltsingistä. Oliko Suomenlinnan vankileiriltä nouseva ruumiiden löyhkä joka kantautui mantereella, parin kilometrin päähän Helsinkiin? 
 
Vangit, näyttelijät, joutuvat tekemään komediaa yleisölle, joka ampuu joukon, jos ei naurata. 

Katsoin tämän näytelmän omalla lipullani ja rahallani. Kirjoitan lisää kun näen produktion uudelleen bloggaajana. 

Vappu Nalbantoglu on erityisen kylmäävä valtakunnan ensimmäisenä naisena, puolisonsa saapastelija 

Rauno Ahonen on myös hieno hahmo, ensin piin kova, sitten vain saksaa osaamaton pölkkypää. 
 
Martti Suosalo. Tarviiko muuta sanoa. Näköjään pitäisi. Nautin tästä näyttelijästä. Näin hänet Roomeona Ryhmiksen kesteatterissa, sitten aiemmin tv:ssä Matkalaukkukostajana ja vaikka minä. Oliko hän Nyhjää tyhjästä porukassakin. Suosalon itserakas ja -ironinen, kyyninen ja suuren suuri näyttelijä pitää itseäänkin kusipäänä. Siinä mielessä hän on kuin nykyajan länsimainen satndup-koomikko. Joka uskaltaa rikkoa tabuja ja rajoja. "

 
 

Sosialistisesta mediastani: