Christopher Hampton – Leea Klemola – Rosa-Maria Perä: Vaarallisia suhteita Helsingin kaupunginteatterilla 15.11.2022
VAARALLISIA SUHTEITA
Juonittelun villi vyyhti
⭐⭐⭐⭐
Tämä Vaarallisia suhteita versio 15.11.2022 on monta kehikkoa päällekkäin, kuin krinoliinissä. Alkuperäisestä romaanista tunnistin vain yhden lauseen. Väliäkö sillä. Meno on kova. Tämä esitys ei ole jatkuvasti niin hysteerisen hauska kuin Klemolan villi Minä, askartelija tuolla Q-teatterissa. Koska tässä on realismia ja rokokoon surua välissä. Rytmitys on eri. Kyllä tässäkin nauretaan. Kyllä.
Näyttämöllä tapahtuu paljon, useampi esitys päällekkäin, tai jonossa. Tapahtuu myös rivien välissä.
Pohjautuu lievästi siihen kuumottavaan Pierre Choderlos de Laclosin 1700-luvun lopun kirjeromaaniin, josta on monia versioita tehty valkokankaalle, näytelmäksi ja tv sarjoiksi.
Kaikki roolit on käännetty, nyt naista, keski-ikäistä teatteriohjaajaa, suorasanaista, boheemia ohjaajaa syytetään seksuaalisesta häirinnästä. Tai hänellä on sellainen maine.
Alkuperäisessä tarinassa on kaksi dekadenttia aatelista, mies ja nainen, jotka kilpailevat valloituksillaan, ja sillä kuinka nopeasti tai onnistuneesti kellistävät uhreja.
Miten tämä kehikko toimii teatterissa nykyaikana. Raha. Koska samassa tilassa pitää harkkoja useampikin taho. Siis kirkko ja Teatteri.
Useampi taho taistelee reviiristään, miehet ja naiset ovat vastakkain, ahdasmielinen kirkko ja vapaa seksuaalisuus, ja vapaa taide ovat vastakkain. Vahvat, ehdottomasti taiteelliset esitykset ovat vastakkain kirkon rahoituksien - ja rajoitusten - kanssa, joten tulevan teoksen on oltava raamatullinen. Ponsori määrää. Mutta niinhän ateisti Pasolini ohjasi elokuvan Matteuksen evankeliumi, joka nähtiin Espoo Cinén tapahtumassa. Koska hotellissa ei ollut muuta luettavaa. Itse asiassa kaikki raamatut tulee poistaa hotelleista. Mutta asiaan. Esityksessä on monia valheita ja viettelyksiä. Esitys itse viettelee katsojan. Ohjaaja haluaa vietellä näyttelijän sekä tulemaan rooliin, että kokonaan, kulisseissa.
Näyttelijä haluaa vietellä henkisesti ohjaajan antamaan hänelle kiinnostavan roolin. Vähäpukeinen, ehkä vähäjärkinenkin Volasen Seppo viettelee tietämättään katsojan nuorena silmänruokana. Ohjaaja viettelee tai käyttää vaikutusvaltaansa saadakseen äänimiehen tekevän vähän laittomuuksia.
Tekijäloota:
Riitta Havukainen on RAILI WAHLMAN, suuri teatteriohjaaja ja taiteilija.
Juha Jokela on AULIS, äänimies mustine pitkine hiuksineen
Pertti Koivula on KEKE WAHLMAN, suuren teatteriohjaajan poika, teatterintekijä itsekin
Merja Larivaara on RITVA MERTANEN, kovapintainen teatterintekijä. Teatterinjohtaja.
Eija Vilpas on hihhuli HELENE KERKOURT ja mustatukkainen, nuhanenäinen GRILLIMYYJÄ.
Sari Haapamäki on PAMELA. Ehkä pam pam pam pam Pamela tai Anderson. Viaton sinisilmäinen niukasti pukeunut vakava bimbo, joka pitää runoilmoista.
Antti Virmavirta (vier.) on RAUNO DE TOURVELLI, näyttelijä, johon ohjaaja on lääpällään. Hän kokee naisen lähentymiset, vierelle tulot ja muun epäasiallisen häirinnän kuten naiset yleensä työpaikalla, eli haluaa vetäytyä, pysyä kauempana, asiallisesti. Hän ahdistuu.
Mikko Virtanen on SEPPO VOLANEN, joka on teatterin lavalla myös jeesus. Viaton nuori hölmö. Tai hyväksikäytetty vammainen poika.
Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Mikko Virtanen ja Riitta Havukainen – Kuva Harri HinkkaSeksuaalisen häirinnän tarinoissa roolit on vaihtuneet ja vaihdetut. Ohjaaja-naista suurta taiteilijaa nimeltä RAILI WAHLMAN (Riitta Havukainen) syytetään miespuolisten näyttelijöidensä häirinnästä. Tai on syytetty aiemmin.
Tulee mieleen Klemolan teos Rouva Casanova, jonka näin tuolla Espoon kaupunginteatterilla, ja näytelmästä tuli mieleen kirjailija ja suuri persoona Annikki Kariniemi ja hänen nuori rakastajansa.
Tarkennus, esityksen nimi oli Vaimoni, Casanova. Se on monin tavoin sisarteos tälle esitykselle.
Larivaaran ja Havukaisen hahmot muistelevat myös Vaarallisia suhteita -esitystään, oliko se nyt Lahdessa, vai oliko sitä olemassa.
Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Riitta Havukainen ja Antti Virmavirta – Kuva Harri HinkkaOnko tämä ensimmäinen Leea Klemolan työ Hgin kaupunginteatterilla.
Merja Larivaara on Ritva Mertasen roolissaan hyvin pukeutunut bisnesnainen, valkoiseen, luonnonvalkoiseen rypyttömään huiviin tai lyhyeen viittaan, joka kietaistuna peittää ylävartalon. Hän on se, joka johtaa teatteria.
Leijonankesyttäjän tuolilla Larivaara oli viimeksi Hgin kt:n musikaalissa Cabaret 2000-luvun alussa, ei vähempää kuin Sally Bowlesina. Nyt Larivaara istuutuu kuin Sally hajareisin tuolille, tuolin selkänoja on katsomoon päin, samoin Larivaaran kasvot, katse, ja läppäri oli edessään kuten meemissä jossa ihminen harjoittaa läppärinsä kanssa tietämättään Kama Sutraa eri asennoissa... Kohtaus ei ole ollenkaan seksuaalinen, siinä vain kaksi naista keskustelee.
Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Mikko Virtanen ja Riitta Havukainen – Kuva Harri HinkkaRiitta Havukainen on teatteriohjaajan roolissaan pukeutunut värikkäästi, boheemisti kirjavaan kukkamekkoon, värikkäästi kuvioituihin maihinnousukenkiin, kerrospukeutunut. Hänellä on vaalea peruukki, kuten Targaryen -suvulla House of the Dragon sarjassa. Hänessä on paljon väriä, ulkoisestikin, ja hillittömyyttä, Taiteilijan sielua, hippi- ja grunge-mekoissa. Joissa kampapuuvillaa tai halpoja materiaaleja, kierrätettyjä kuoseja. Ohuita, kevyitä kankaita. Onko hån kevytkenkäinen koska kauniit raskaat maiharit?
Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Merja Larivaara, Mikko Virtanen ja Juha Jokela – Kuva Harri HinkkaKun taas Larivaaran teatteriohjaaja Mertanen on hillitty, väritön valkeassa ja / tai beigessä. Ikään kuin värit js materiaalit merkitsisivät myös luokkaa, toimeentuloa. Että kuka on luova 24/7, ja kuka taas on kaatumaton, lannistumaton bisneslady virka-aikana. Mutta Mertanen on myös näyttelijä, joka haluaisi näytellä Saatanaa Gobin autiomaassa, jonka Havukaisen hahmo haluaisi peittää hiekalla, joka voisi toisaalta pilata katsojien silmät, ja jota joutuisi tekniikka lakaisemaan joka harjoituksen jälkeen, kun samassa tilassa harjoitellaan myös hihhuli-tapahtumia. Sitä paitsi Havukaisen hahmo haluaa Saatanaksi himoitsemansa miehen, Tourvellin.
Saako miestä himoita. Saako alaistaan himoita.
Leea Klemola on absoluuttinen nero.
Näin olen ajatellut jo Kuinka katosin karkkimaahan -leffan jälkeen, ja aikana.
Havukainen voisi saada naurunsa perusteella enemmänkin psykopaatin eli arvaamattoman naisen kiinnostavia rooleja, giallon hulluja naisia, noitia. Oikeasti.
Kun Larivaara Saatanana valuttaa hiekkaa sormistasan, niin tuli mieleen yks feministinen paneeli, jossa naurettiim kuinka Kieslowskin väri-trilogian nainen vain tuijottaa sitä lasipalloa.
Ja kuinka miehet 90-luvulla kertoivat silmät kirkkaina kuinka hyvin Kieslowski ymmärtää naisia! Naista. Naisen psyykeä.
Sain teatteribloggaajan lipun Helsingin kaupunginteatterilta, kiitämme nautinnosta.
Tekijät
Anna-Elina Lyytikäinen
OHJAUS
Katariina Kirjavainen
LAVASTUS
Elina Vättö
PUKUSUUNNITTELU
Teppo Saarinen
VALOSUUNNITTELU
Maura Korhonen
ÄÄNISUUNNITTELU
Hanna Piispanen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU
Ari-Pekka Lahti
DRAMATURGI
Kirjoitin aiemmin kultaposse-esityksestä:
Välillä Riitta Havukainen on kuten Leea Klemola ja Merja Larivaara puolestaan Ritva Mertasen roolissa kuin Rosa-Maria Perä. Tai Anna-Elina Lyytikäinen.
Välillä heidän maneerinsa, roolinsa, suunnitelmansa, kunnianhimonsa vaihtuvat päittäin, ja sulautuvat, muuntuvat.
Ja on nuori viaton poika, Jeesus selibaatissa, viaton monin tavoin. Seppo Volasen roolissa Mikko Virtanen.
Elisa Viihde Viaplayllä on ihkauusi Vaarallisia suhteita sarja, Dangerous Liaisons (2022) 1. jakso julkaistu, vielä näkemättä.
Mutta tuorein Vaarallisia suhteita päivitys nyky-Ranskassa Les liaisons dangereuses (2022) ei toiminut ollenkaan.
Rakastan Valmontia olen puolustanut sitä työpaikalla 90-luvullakin, koska se on läheisempi...
Pohjaksi voisi nostaa vasta nähdyn Ingmar Bergmanin työ n Paholaisen silmä.
Mistä on kyse? Helsingin kaupunginteatterin sivulta:
" Teatterin toimintaa sponsoroi kirkko, joten ohjelmiston on oltava raamatullista. Ohjaaja Raili Wahlman haluaa Vanhaan testamenttiin pohjaavaan näytelmäänsä päärooliin Saatanaksi ehdottomasti talon oman näyttelijän Rauno de Tourvellin. Alkaa juonittelujen ja tunteilla leikkimisen vyyhti, jossa Wahlmanin tulee vietellä de Tourvelli rooliin kaikkia taiteen ja seksuaalisuuden sääntöjä hyväksi käyttäen. Siinä vaiheessa, kun oikea, aito rakkaus puuttuu peliin, riistäytyy homma täydellisesti käsistä. Vaarallisia suhteita on villin mielikuvituksellinen päivitys tunnetusta klassikosta ja Leea Klemolan ensimmäinen näytelmä Kaupunginteatterissa. "
Lisää:
" Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän sovituksessa alkuperäisestä näytelmästä on jäljellä näytelmän käänteet, henkilöiden tavoitteet ja heidän väliset suhteet – jotka ovat edelleen hengenvaarallista. Tällä kertaa juonittelijoina ovat naiset, joiden pyöritykseen miehet joutuvat. Klemolan kieli on tunnistettavaa ja paikoin rajuakin.
Vaarallisia suhteita käsittelee vallankäyttöä ja rakkaudella leikkimistä, jossa panoksena ovat särkyneet sydämet. Teatterinjohtaja Mertanen ja ohjaaja Raili Wahlman ovat pelissään armottomia ja julmia, mutta ”eivät mahda sille mitään”. Traagisuudesta huolimatta näytelmässä on paljon komediallisia piirteitä.
”Ennen kaikkea tämä on rumankaunista, karheaa rakkausdraamaa, joka asettuu suomalaiseen mielenmaisemaan”, näytelmän ohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen kuvaa.
Lyytikäisen mielestä hauskuus tulee Klemolan omalakisen kielenkäytön lisäksi siitä, että henkilöt näytetään virheineen päivineen. Näytelmässä naurattaa ihmisten tunnistettavuus. ”Tässä mennään perusinhimillisyyden ytimeen. Sen ihan varmasti tunnistaa vaikkei haluaisi nähdä henkilöissä itseään”, Lyytikäinen sanoo.
Esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy. "
