Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

tiistai 26. helmikuuta 2019

Ihanainen liskokuningas Jussi Nikkilä nimiroolissa kohtaa nordic noiria Tanskanmaalla ja punasella catwalkilla: Hamlet Turun kaupunginteatterissa

Lintumaailmassa uros luo optisen illuusion, jotta naaras olisi suosiollinen. Sekä ohjaaja Paavo
Westerberg että lavastus Markus Tsokkinen että valo- ja viideosuunnittelu Ville Seppänen onnistuvat tässä illuusiossa. Puhumattakaan ensemblestä. Puvuista ja niiden riisumisesta. Äänestä, musiikista. Kaikki muutkin elementit on kohillaan. Ihan piruuttani eli provokatiivisesti käytin mm otsikossa sanaa "ihanainen", viittaus näytelmän sisälle...

Punaista mattoa pitkin kävelee oikea prinssi, kaunis prinssi, nimeltään Hamlet. Hän on klassisessa epookissa, myllynkivikauluksessa. Hänet tunnen, ehkä,  nimellä Jussi Nikkilä, koska hän on ohjannut makoisia Shakespearen näytelmiä Kansikseen ( Riku 3 ja Julia & Romeo ) , niin pienelle lavalle kuin pääyttämöllekin. Hän riisui, pilke silmäkulmassa. Myöhemmin mietin myllynkivikaulusta, jota käytettiin vielä tanskalaisessa oikeudenkäynnissä. Mutta onhan briteilläkin oikeudessa ne hölmöt, karheat peruukit. Taikauskon vuoks...

Ihanainen liskokuningas Jussi Nikkilä nimiroolissa kohtaa nordic noiria Tanskanmaalla ja punasella catwalkilla. Tsokkisen kylmä ja geometrinen lavastus huimaa. Viittauksia vilisee. Ahon & Järvenpään kampaukset ja housut puhuvat omaa kieltään. Aloin seurata myös puvustusta Instagramissa, tai päin vastoin...

 Kuinka nerokas haudankaivajakohtaus! Eero Ahon inha golfaus, Euroviisun tapainen paisutus ja uhkaava solariumi. Entäpä Markus Järvenpään rodeo. En tiedä mihin silmät pistää. Suuri valkokangas lähikuvineen tuo solidaarisuutta piippuhyllylekin. Vaikken siel ollu.

Hubba bubbaa - ei auton takapenkillä, vaan etupenkillä, nuori rakkaus, ehkä, muistoja, ehkä. Yhteinen hetki, jaettu hetki, jaettu purukumi, pinkki purkkapallo, suudelma. Nuoruus, yhteinen salaisuus.


ihmeen hyvin Hamletin akku kesti!

Mikä on mies, ja mikä on miehen mitta. 


Miehet riisuvat ja pukeutuvat catwalkilla ja lavalla. Paavo Westerberg näyttää ohjauksissaan kuinka miehen keho on miehen temppeli, ja sen rajat. Niin myös näytemässään Kolme sisarta, jossa filosofisen miesten väittelyn on korvannut punnerrus. Ilman paitaa. Sitä on kiehtovaa kyllä katsoa. Usein. Olavi Uusivirtaa ja Jussi Vatasta.

Palataan Hamletiin. Aluksi ennen näytöstä mietin, missä faaraot asuivat ennen pyramideja. Miltei tyhjä lava muistuttaa egyptiläisen valtiaan lukaalia. Tai hautaa. Oikeasti se on skifiä, avaruusaluksen kiiltävä musta kylmä pinta, ja punaista mattoa reunustavat valot.

Ei, se ei ole tieteiselokuvaa, vaan ollaan raveissa. Ei siis niissä missä hevosia rääkätään rahan- ja pelihimon vuoksi, vaan reiveissä. Neonvaloista pinkki ja punainen ovat makeita. Huumaavia.  Silmäkarkkia, mutta syvällisemmin. Muistumia kaamokseen ajan valojuhlista, Lux Helsingistä. Tai nykyisestä öisestä valosaasteesta kun keinotekoinen valo neonvalot ja mainokset sekoittavat lintujen päät ja rytmin. Koska yötä ei enää kaupallisessa kaupungissa ole. Puhumattakaan luonnontuhoamista.

Yönlapset, keinovalon heijastamat valtataistelut.

Näin ajattelin jo ennen näytelmää ja sen alkaessa. Faaraoita. Avaruutta.

Musiikkia, upeaa pelottavaa musiikkia täytyy kiitttää, musiikin säveltämisestä ja sovittamisesta, miksaamisesta. Ja saundi on muhkea, joka kuuluu nauhalta, kun oikea suuri orkesteri soittaa. Upeaa on, ettei orkesteri ole livenä paikalla - se veisi koko tilan lavalta, ja näyttelijät olisivat statisteina ja nuppineuloina kaukaisuuksissa. Hikinen, helvetillinen monttukaan ei toimisi näin suurelle orkalle, se olisi vähintäänkin Orfeuksen metka matka Manalaan. Oopperassa tuo live, hengittävä orkesteri on oltava, mutta se vie yli puolet lavasta, jolloin eturivistäkin joutuu tiiraamaan, että edes yhden ilmeen näkisi. Itse olisin keksinyt Oopperan kummitukseen useammankin rampin. Kuinka ihanaista on, että ramppi on tässä näytelmässä, vaikka se veikin minulta istumapaikan, että piti muuttaa paikkaa.

Markus Järvenpään rodeo on kiinnostavaa katsottavaa, lihakset lähikuvassa, samoin likellä oli Eero Ahon Claudiuksen kanssa. Markus itse kuvailee instassa tsydeemiään Lare Croftiksi, letti selässä, tiukat farkut, joiden reisille on kiinnitetty ase. Miespuolinen Lara Croft siis.

On viittauksia tähtien sotaan, leijonakunkkuun, Indiana Jonesiin. Isän ja pojan tarinoita. Naiset ovat taustalla, vähempinä. Äitinä, vaimoina, tyttärinä, kauppatavarana.

 Eero Aho on pahis alusta alkaen. Ensin vaalea pitkähiuksinen kruunupää kuten keijut. Sitten ottaa peruukin pois, ja on  Bond-pahis, tai Telly Savalas ilman tikkunekkua. Kannattaa myös nähdä ja kuunnella kun Aho - teatterirakkauteni 90-luvulta - on solariumissa. Tapa jolla Claudius heiluttaa kuninkaallisesti kättä rahvaalle muistuttaa kansainvälistä käsimerkkiä, että vedä sinä kät....

Itse Hamlet Jussi Nikkilä on nuori poika, joka on puettu prinssiksi, sitten tavikseksi, crockseissa ja shortseissa, sitten hän hupparihörhö, joka perheillallisella vain näplää kännyä, sitten liskokuningas eli Jim Morrison. Hän luo nahkaansa usein. Nahkansa.

Mukavaa oli Tanskan kieli, joka on tuttua mm Disneyland After Dark -orkesterilta. Tragediaan perehtynyt teatteriseurue astuu esille - Silta-sarjan herkän julman tunnarin soidessa. Tämä on tosiaankin nordic noiria. Yllättävän vähän on vallan linnaketta, ehkäpä ei ollenkaan. Näytelmä sisältää valtavan määrän tekstiä siis suomenkielellä lausuttuna. Rajata on pitänyt.

Ollakko vai ei -kohtausta ei paisutella.

Muutenkin osataam paisutella siellä missä muut eivät. Ehkä.

Näin tämän omalla rahalla, niin eipä enempiä. Katsoin matinean ja iltanäytöksen, matineassa alussa Aho kuulosti Esko Salmiselta, ja klo 19 meinasi Nikkilältä mennä pokka hississä....












Tekijäloota


Työryhmä
Teksti: William Shakespeare Suomennos: Eeva-Liisa Manner
Ohjaus: Paavo Westerberg
Taistelukoreografiat: Oula Kitti
Lavastussuunnittelu: Markus Tsokkinen

Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen
Valo- ja videosuunnittelu: Ville Seppänen
Sävellys: Sanna Salmenkallio
Äänisuunnittelu: Iiro Laakso ja Sanna Salmenkallio

Rooleissa: Eero Aho, Pia Andersson, Minna Hämäläinen, Markus Järvenpää, Ella Lahdenmäki, Jussi Nikkilä, Kimmo Rasila, Carl-Kristian Rundman, Jonas Saari, Severi Saarinen, Esko Salminen (videolla), Kirsi Tarvainen, Markus Ilkka Uolevi



 Hehkutuksiani muualla sosialistisessa mediassani:




Ihanainen liskokuningas Jussi Nikkilä nimiroolissa kohtaa nordic noiria Tanskanmaalla ja punasella catwalkilla. Tsokkisen kylmä ja geometrinen lavastus huimaa. Viittauksia vilisee. Ahon & Järvenpään kampaukset ja housut puhuvat omaa kieltään. #välitaukotviitti #Hamlet @tkteatteri #Turunkaupunginteatteri #theater #teatteri #theaterposter #theatreposter #theateradvert #theatreAdvert 22.02.2019. #JussiNikkilä #Hamletti #taksikuski #PaavoWesterberg #EeroAho #MarkusJärvenpää. Kuinka nerokas haudankaivajakohtaus! Eero Ahon inha golfaus, Euroviisun tapainen paisutus ja uhkaava solariumi. Entäpä Markus Järvenpään rodeo. En tiedä mihin silmät pistää. Suuri valkokangas lähikuvineen tuo solidaarisuutta piippuhyllylekin. Vaikken siel ollu. #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019. #ihanainen #liskokuningas luo nahkansa ussein. #hubbabubba. Lintumaailmassa uros luo optisen illuusion, jotta naaras olisi suosiollinen. Sekä ohjaaja Paavo Westerberg että lavastus Markus Tsokkinen että valo- ja viideosuunnittelu Ville Seppänen onnistuvat tässä illuusiossa. Puhumattakaan Ensemblestä. Kaikki muutkin elementit on kohillaan. #williamshakespeare #ViljamiSäkinperä
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu




Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
Hamlet muualla valokuvissani ja muistoissani:



klo
Tunnisteet: , , , , , ,

maanantai 25. helmikuuta 2019

Hurjaa, tarpeellista ja höpsöä menoa, vekkulia kekkulointia Making of Lea ennakkossa ja enskarissa 13.02. ja 15.02.

Making of Lea ennakko koitti 13.02.2019 KOM-teatterissa  ja Juha Hurme oli stagella jälestäpäin. Sitten myös hurja enskari
15.02. Yritän tähän tiivistää kaiken noilta illoilta. Ihana, hölmö, jännittävä ja älykäs Making of Lea ennakko elikkä spektaakkeli Kom-teatterissa 13.02.2019: Mukavaa kuulla saksankieltä niin tässä kuin Harrietissakin. Mukavaa päästä taas kuun pimeämmälle puolelle Lucifeeruksen kanssa... Saapasnahka-torni väliviivalla on nii huikea kirjassa ja kuvituksena ja teatterissa Ryhmis, 2017 Suokissa ja Turun kaupunginteatterissa 2017-2018.

Aleksis Kiwen pöksyjen vyötärö on hyvin alhaalla, niin tässäkin kuin Ateriassa, Juho Milonoff on oikein sopeva Alexis Stenvall. Mainioksi havaittu esitys, kutsuvieras kiittää ja kumartaa - vaikka silloin pyllistää toiseen suuntaan.

Jokainen saa vuorollaan loistaa, Sara Melleri (tuttu Pesärikosta) on suuri ruotsalainen näyttelijätär, diiva joka esittää Leaa, pääroolia, osaamatta sanaakaan Suomea. Paavo Kinnunen on tuttu Lauri Maijalan 7 veljeksestä, ja tässä hän ön Kaarlo Bergblom, joka ei ehi lukea seitsemän miestä -romaanin kässäriä.

Esityksen jälkeen Juha Hurme selitti taustaa, kuinka on viettänyt 18 vuotta Aleksis Kiven näytelmän Lean kanssa. Translitteroin keskustelua tuonnempana.

Huimaa oli naisten vahva läsnäolo ja ääni teatterintekemisessä, kun aikakaudella miehet vetivät myös naistenroolit. Ja Kiwi halusi Leaksi ehdottomasti naisen. Näin ymmärsin Pentti Paavolaisen ohjelmasta, jonka kuuntelin mistäpä muualta kuin Yle Areenasta.

Juha Hurne: Making of Lea spektaakkeli Kom-teatterissa ensi-ilta ja kantaesitys 15.02.2019 tänään, oi, hurmeinen, hurmoshenkinen, hurmoksellinen ja huru-ukkojakin huru mykke. Aleksis Kiwen aikaan julkaistiin Lajien synty ja Liisa ihmemaassa. Hurme itse kapellimestarina taikoi esiin sekä informatiivista ajankuvaa ja vekkulia kekkulointia. Julisteen poptaiteesta näyttämön mykkäelokuvan, länkkärin ja amerikkalaiseen tv shown virittämään / värittämään loisteliaaseen näyttelemiseen, jossa jokainen sai olla vuorollaan parrasvaloissa - halvoissa kulisseissa. Monia yhtymäkohtia tähän aikaan. Suomen kiälen juhlaa... Näin tämän nyt toisen kerran. Sara Melleri ja Paavo Kinnunen vierailevina tähtinä. Juha Hurme on mahduttamisen ja virittämisen mestari. Kaikessa mitä hän tekee on läsnä sekä lämpö että hulluus. Hulluus ottaa riskejä, tehdä omannäköistä, viihdyttävää ja haastavaa historiantutkimusta, kirjallisuudentutkimusta, kansanperinnettä, pölhöyttä. 150 vuotta sitten tehtiin näytelmää Lea. Viikossa se harjoiteltiin ja samaan aikaan Seitsemän veljeksen kässäri (työnimellä Seittemän miestä?) jumitti Kaarlo Bergblomilla, jolla oli siis kiireitä Lea-näytelmän kanssa. Kaikki on ollut totta, kaikki on tapahtunut....

Hullutuksia eli robottimainen (tai ainaki koneellinen, kokeellinen) Baabelin torni on Huberin käännöskoe. Samalla katsoja, teatterissa istuja, kuulija altistuu valoille ja äänille, kun suomenlipun alla pärährää ääno ja syttyy valo, tiedetään, että nyt kaikki puhuvat suomea. Kun ruotsin lipun alla pärähtää niin kaikki tuohon aikaan puhuivat ruotsia. Onneksi lavalla he kuitenkin puhuvat suomea - kun Huberin käännöskoje toimii.

Mutta nämä äänet ja valot saavat aikaan amerikkalaisen telkkariviihteen shown, jossa katsojaa manipuloidaan, ehdollistetaan, mutta samalla autetaan, helpotetaan. Nauhalta kuuluu valmiita kovia taputuksia ja hurraa huutoja.

Hahmoista törkein ja rakastettavin, ainakin omasta (saksalaisesta) mielestään Friedrich Everth eli Willensauna on nimetty hänen mukaansa. Ihminen miettii, missä kummassa mahtui tuo Badenbaden ich bin laden kylpylä olemaan Kaisaniemessä. Everth on roisto eli opportunisti. Samalla hänen valetohtorin kalliit valehoitonsa yhdistyvät nykyaikaan.

Samoin nykyaikaan yhdistyy nuo nälkävuodet, jolloin paheksuttiin teatterin, esi-rillumarein tekemistä, kun on nälänhätä. Ettei taidetta eikä spektaakkeleita eikä viihdytystä sais. Kun nälänhätä. Nytkin monin taho yrittää torpata kokeellisen taiteen, tai yleensä taiteen tekemisen, tai taiteen tekemisellä elämisen. Koska on se ja se. Ollaan sotejalalla, on talvisote, on syrjäytyminen, syrjäyttäminen, aktiivimalli ja muu kusetus.

Television elokuvien ja sarjojen välissä on jatkuvasti mainoksia, mm pikavippejä, jotkut lainanantajat sponssaavat koko paskaa. Sitten tulee mainoksia järjettömästä elämästä, syödä hamppareita ja kasvisuutejuomaa.

Taidetta tarvitaan. Teatteria tarvitaan. Tämä on ihana näytelmä, monessakin mielessä. Hurja ja höpsö. Syvällinen ja pinnallinen risteilevät. Mikä on korkeakulttuuria, mikä saa olla korkeakultuuria. Kenen kieltä puhutaan, kenen kieltä saa puhua.

Lea esitetään muuten 6.3. Nälkäteatterin toimesta KOM-teatterissa.

Juha Hurme: Vaativa sanavarasto! Yhteyksissä tajuaa, jos yhtä yksittäistä sanaa ei.

Härr Hurme on lukenut teoksen 50 kertaa, aina kerran vuodessa. Pysähtyy sen äärelle. Elämänmittainen teos. Jossa nousee esiin hahmoista tuo Simeoni v - ja viina ja hihhulius, jotka vuorottelevat, kiusaavat, pienentevät miehen minuutta.

Vitun hauska kirja.
Also spracht Hurme tuosta Seitsemän veljestä -romaanista.

Mutta palataan Leaan.

Juhana Grahnin piisi Ruissalossa on samalta ajalta, siis 1800-luvun lopulta. Se on olemassa oleva laulu, muttei googlattavissa. Kirjastosta sitä ei löyry, mutta ihmiset verkossa muistavat ja laulavat...

Itse laulukilpailu oli keksitty,
Muuten oikeat tapahtumat ja immeiset.

Taiteilijaperheiden vesat ovat keskiössä. He saavat loistaa. He saavat vierailla. Paavo Kinnusen olen nähnyt Lauri Maijalan näytelmässä Seitsemän veljestä tuolla Turun kaupunginteatterissa. Useamman kerran. Sekä Q-teatterissa. Hänessä on sellaista hiljaista outoutta ja räjähdysherkkyyttä. Elokuvassa Suomen hauskin mies hän oli sivuroolissa, tärkeässä sellaisessa.

Sara Mellerin näin edellisen kerran Turun kaupunginteatterissa jossa vieraili Pesärikko.

Oliko Vilman hahmo Chaplin vai Poe. Hm, emme tiedä.

Ei kantsis haastaa nokkapokkaan menestyvää nyrkkeilijä näytellyttä hepua
( Onnellinen mies -viittaus ).

Näin tämän hutsuvieraana ennakossa siis kutsuvieraana, ja rahalla ensi-illassa. Kiitämme KOM-teatteria, KOM-teatterin konttuurin pitkäjänteisyyttä ja omaa, uutta tyhjää lompakkoa.

Tekijäloota:


ENSI-ILTA 15.2.2019 KOM-TEATTERISSA
TEKSTI JA OHJAUS: Juha Hurme
LAVASTUSSUUNNITTELU: Matti Rasi
PUKUSUUNNITTELU: Anne Kotola
MASKEERAUSSUUNNITTELU: Leila Mäkynen
VALOSUUNNITTELU: Tomi Suovankoski
ÄÄNISUUNNITTELU: Jani Rapo
KUOROLAULUJEN SÄVELLYKSET: Petra Poutanen
​OHJAAJAN ASSISTENTTI: Ines Kakkonen
YLEISÖTYÖ: Jenni Bergius, Rosa-Maria Perä ja Maaretta Riionheimo


ROOLEISSA: Paavo Kinnunen, Jarkko Lahti, Vilma Melasniemi, Sara Melleri, Juho Milonoff ja Eeva Soivio

KOMin sivulta.

"Juha Hurmeen uutuuskomediassa tapaamme ihastuttavaa, hurjaa ja epätoivoista porukkaa, jota yhdistää Aleksis Kiven uuden Lea-näytelmän saattaminen ensi-iltaan. Kovasta yrityksestä huolimatta lähes kaikki mikä vain voi mennä pieleen myös menee. Harjoitussalissa palmujen katveessa vallitsevat tuhon enteet, myrskyävät intohimot ja Baabelin kielten sekoitus. Aleksis Kiven alkoholismi ja orastava sekoaminen tekevät harjoituksista yhtä helvettiä.

Ensi-ilta lähestyy. Pääosan esittäjä, Tukholmasta Suomeen palkattu nti Charlotte Raa, ei osaa sanaakaan suomea. Kiven pahimmat kriitikot August Ahlqvist ja senaattori Agathon Meurman meuhkaavat jo etukäteen aggressiivisesti.

Making of Lea on lähestulkoon totta ja kertoo jokseenkin kaiken Suomen ja suomalaisuuden synnytystuskista vuonna 1869. Ja näin ollen se tulee näyttäneeksi, mistä me nykyihmiset tulemme ja keitä me oikein olemme. "



Ja omaan tekstiin, muistiinpanoihin ja Hurmeen sanoihin:

Mukana Juha Hurmeen kyselytunti...




Tässä Juha Hurmeen vatstauksia, ja pohjustuksia esityksen jälkeen, 

kun paikalla oli monta kourallista äikänopettajii. Huijaushoidoissaan, joita voi käsittää plasebona, Everth kuitenkin lohdutti Kiveä.

Sara Mellerin esittämä riikinruotsalainen Charlotte Raa. Saran toveri, niin ikään riikinruotsalainen teki Saralle nauhan, luki sen osaamatta suomea. Teknisesti vaikea rolli, mutta vitsi kääntyy voitoksi. Eletään nytkin monikielisessä Suomessa.

Roolitus, tuttu Komia, vahva ensemble. Kom valitsi Kinnusen ja Mellerin, joille roolit kirjoitettu täsmälle.

Hurme on kirjoittanut, hautonut viimeiset 18 vuotta kirjoittanut tätä. Sattuma on kova poika. Tai tyttö.
Mitä etukäteen tietää teineille? Ei etukäteistietoa tarvi, informaatio tullee ilmi näytelmässä. 

Keskisarjan Saapasnahka-tornin mukana tietona, Sen sijaan esityksen jälkeen käsitellä joku jakso 7 veljestä.

Aleksis ei pönötä, vaan on moottoriturpa ja veijari, Varaa ei ollut kunnon ruokaa ja viina teki pahaa jälkeen. Ahlqvist joi enämpi viinaa. Aleksis on rajalla, ei vielä mielisairas.




Tässä muualla verkossa hehkutuksiani aiheesta sekä kuvallista matskua:




Ensimmäinen kuva Alexis Kiven pysti Kansallisteatterissa. Lisäsin vain hymyn. Voittajan on helppo hymyillä. Näin 150 vuoden päästä.


Kovaa sarjaa, Keskisarjaa ja Saapasnahka-tornia:























Juha Hurne: Making of Lea spektaakkeli Kom-teatterissa ensi-ilta ja kantaesitys 15.02.2019 tänään #MakingofLea @kom_teatteri Hurmeinen, hurmoshenkinen, hurmoksellinen ja huru-ukkojakin huru mykke. Aleksis Kiwen aikaan julkaistiin Lajien synty ja Liisa ihmemaassa. Hurme itse kapellimestarina taikoi esiin sekä informatiivista ajankuvaa ja vekkulia kekkulointia. Julisteen poptaiteesta näyttämön mykkäelokuvan, länkkärin ja amerikkalaiseen tv shown virittämään / värittämään loisteliaaseen näyttelemiseen, jossa jokainen sai olla vuorollaan parrasvaloissa - halvoissa kulisseissa. Monia yhtymäkohtia tähän aikaan. Suomen kiälen juhlaa... Näin tämän nyt toisen kerran. #SaraMelleri @saramelleri ja #PaavoKinnunen vierailevina tähtinä. Juha Hurme on mahduttamisen ja virittämisen mestari. Kaikessa mitä hän tekee on läsnä sekä lämpö että hulluus. Hulluus ottaa riskejä, tehdä omannäköistä, viihdyttävää ja haastavaa historiantutkimusta, kirjallisuudentutkimusta, kansanperinnettä, pölhöyttä. #kantaesitys #enskari #ensiilta #JuhaHurme #teatterinlumoa #teatterissa #teatterinlumoa2019, #theater #theatre #perfect #theateradvert #theatreAdvert #theaterposter #helsinki #finland ensi-illassa. Ensimmäinen kuva Alexis Kiven pysti Kansallisteatterissa. Lisäsin vain hymyn. Voittajan on helppo hymyillä. Näin 150 vuoden päästä.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
Tunnelmia KOM-teatterista hetkeltä ennen kuin ensi-iltavieraat rynnivät innokkaana laumana...
Ja sitten asiaa:
sivulta lainaus: "Aleksis Kivi ja Kaarlo Bergbom syntyivät erilaisiin oloihin, mutta siitä huolimatta räätälinpojan ja senaattorinpojan polut risteilivät tiheään. He opiskelijat, kirjoittivat ja kilpailivat samaan aikaan. Nuori Kaarlo Bergbom tuki Aleksis Kiveä monella tapaa: lainasi rahaa, lähetti kirjoja, puhui puolesta, tunnisti lahjakkuuden. Oliko Kiven hurjuus kuitenkin liikaa suomalaisuusaatteille? Oliko Bergbominkin vaikea sulattaa Seitsemää veljestä tai silotella Kullervoa? Eeva Luotosen vieraana teatterintutkija Pentti Paavolainen. Näytteet lukee Pietari Kylmälä. Ohjelma on uusinta vuodelta 2014. Kuva: Albert Edelfeltin tekemä piirustus Aleksis Kivestä / Museovirasto "

klo
Tunnisteet: , , , , ,

maanantai 18. helmikuuta 2019

Yhdestoista hetki pressiesittelyssä Kansallisteatterissa ystävänpäivänä

Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Yhdestoista hetki pressi koitti 14.02. keskipäivällä Kansallisteatterissa Keskinen kertoi nauhalta ja livenä taustoja, kasvavasta eriarvoisuudesta. Kuinka suuryritysten johtajia ei valita vaaleilla. Miksi. Näytelmä antaa näkökulmia, jos ei se vastauksia annakaan.

Miksi päätäntävalta valuu politiikan sfääristä talouteen. Ympäristökriisi on talouden tekemä kriisi. Mitä tapahtuu kun infrat romahtaa, tankit ja mellakat valtaavat kadut. Miksei yhteinen hyvä, heikommat eikä demokratia kiinnosta talouden sfääriä, joka käyttää luonnonvarojakin hyödyntäen. 80 vuotta sitten demokratia hävisi. Entä nyt?

Näin puhui Leskinen. Sitten kuultiin särmikäs ja uhkaava piisi, kun paha kuu nousee - muttei lavalla ollut yhtään ihmissutta. Mutta iltahan on vielä noir...

Ympäristökriisi on talouden tekemä kriisi. Mitä tapahtuu kun infrat romahtaa, tankit ja mellakat valtaavat kadut. Miksei yhteinen hyvä, miksei heikommat, miksei demokratia kiinnosta talouden sfääriä, joka käyttää hyväkseen luonnonvarojakin









Yhdestoista hetki -näytelmän pressitilaisuus sekä ystävänpäivä Kansallisteatterissa. Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän #Yhdestoistahetki koitti keskipäivällä #Kansallisteatterissa @kansallisteatteri 14.02.2019. Esa Leskinen kertoi nauhalta ja livenä taustoja, kasvavasta eriarvoisuudesta. Kuinka suuryritysten johtajia ei valita vaaleilla. Miksi? Näytelmä antaa näkökulmia. Miksi päätäntävalta valuu politiikan sfääristä talouteen. Ympäristökriisi on talouden tekemä kriisi. Mitä tapahtuu kun infrat romahtaa, tankit ja mellakat valtaavat kadut. Miksei yhteinen hyvä, miksei heikommat, miksei demokratia kiinnosta talouden sfääriä, joka käyttää hyväkseen luonnonvarojakin #teatterinlumoa #teatterissa #theater #theatre #perfect #actorsofFinland #finnishplays #teatterinlumoa2019. #teatterinsydän.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
klo

Huipputapaus Timo Tuominen ja Brel! Ystävänpäivänä ilmaiseksi Lavaklubilla

Kylläpäs oli pärisyttävä Timo Tuomisen Brel konsertto Lavaklubilla ystävätapahtumassa. Lataan tähän vain kuvat ja linkit. Lavaklubilla oli ystävänpäivän etkot. Hurmaavan intensiivinen Timo Tuominen veti Breliä niin, että Jackyn aikana kaikki värähti. Erityisen hauska oli Bonbonin suomentaminen turkulaiseksi kompiaiseksi.... Brelin chansonit ovat mulle henk koht kevät: mutaa, odottava, ei ole lällyn lällyn ❤️ vaan osa syvempää, ahdistavaakin murrosta, hetkeä. Timo Tuominen kertoi Brelin versioidensa suosioksi: ihmiset rakastavat sanoja.












Kylläpäs oli pärisyttävä Timo Tuomisen Brel konsertto Lavaklubilla ystävätapahtumassa eritoten kaikenlaisia väreitä aiheuttava Jacky, mutta kuinka vekkuli oli versio Bonbonista, turkulaista kompiaisista! 14.02.2019 #ystävänpäivänä #teatterinsydän #Lavaklubilla #lavaklubi @lavaklubi @kansallisteatteri #kansallisteatterissa #kansallisteatteri2019 #teatteri #teatterinlumoa2019 #kansallisteatteri #kansallisteatterinystävät #teatterinystävät #ystävänpäivä #jacquesbrel Brelin laulut, chansonit ovat aina kuvastaneet minulle kevättä, mutaista ja odottavaa, mutta ei lällyn lällyn romanttista kaupallista epärealistista siirappia, vaan osa suurempaa, syvempää, ahdistavaakin murrosta, hetkeä. Timo Tuominen kertoi Brelin versioidensa suosioksi syyn: ihmiset rakastavat sanoja.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

klo
Tilaa: Blogitekstit (Atom)