Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

torstai 18. huhtikuuta 2019

Kuinka pelottavaa oli kun herra Hyde laski kätensä olkapäälleni: Tohtori Jekyllin ja herra Hyden onneton tapaus Valtimoteatterissa

Helmikuun huippukohtia, ja harvinaisempia esityksiä oli Tohtori Jekyllin ja herra Hyden onneton tapaus, tuolla Valtimoteatterissa. Kuinka pelottavaa oli kun herra Hyde laski kätensä olkapäälleni... Olimme yökerhossa. Näytelmässä oli pimeyttä, ja itse pimeys. Kuinka pelottavaa ja vapauttavaa se onkaan! Kun Jekyll teki litkujaan - mikä oli kiinnostavaa ( alkemia, kemia ja silmänkääntäminen ), ja muuttui, muuntui Hydeksi, jytke alkoi kuulua, kuinka pelottavia yökerhot ovatkaan, pimeitä tiloja, monin tavoin.

Olimme viktoriaanisessa ajassa, niukka sisustus lavalla oli viktoriaanista, ja erikoisinta oli lamppujen, pienten valaisimien käyttö, kuinka teos muuttuisikaan eri kertoina. Dualismi, kaksijakoisuus, pimeä puoli, valo,hyvyys ja lääketide, pimeys, vapaus ja moraalittomuus.

Herra Hydenä oli Myy Lohi, jonka taiteellinen opinnäytetyö tämä oli, sekä
Jekyllinä Anna-Sofia Tuominen ( Tavallisuuden aave, Donkey Hot, M/S Romantic)

Valtimonteatterin neulanreikäkameran kurkistus erääseen lempikirjaani viktoriaaniselta ajalta. Parasta oli valon ja varjon taiteellinen käyttö, joista kummatkin naiset ottivat kaiken irti.

Lavalla oli kaksi naista, jotka näyttelivät kaikki roolit. Oliko herra Hyde, kuten Norman Bates, jonka kohdalla yleisön myötätunto herää, kun näyttää, ettei auto uppoakaan.

Erään viktoriaanisen ajan lempparikirjani sekä tuore että puritaaninen näytelmäversio. Jossa komeinta oli valaimisien taiteellinen käyttö, valo ja varjo toivat ihmiskasvosta esiin uusia puolia - eikä keskitytty Mister Hyden hurjaan maskiin.

Mutta mikä on se tunne, katsojalla, kun tuntee, kuinka herra Hyde kävelee selän taakse, ei näe hämärässä, tai pimeydessä. Eikä kuule askeleita kun yökerhon jumputus soi, vai oliko se sydämentykytystä pajavasaraa, jännitystä, veren kohinaa korvissa, pahuuden odotusta...

Kahden naisen voimin.

Tytöt ottavat miesten roolit ja vapauden, vapaudet. Nuoret naiset ottavat etuoikeutettujen miesten roolit ja vapauden, vapaudet

Minua on myös kiehtonut Edinburg litkujen paikkana - ensin Jekyllin, sitten Trainspottingin.

Mikä on ihmisen motiivi, mikä on bromance, mikä on ystävyyttä. Mutta oliko Utterson mustasukkainen Hydestä, ja miksi. Mikä on ahneutta. Mikä on miehen motiivi, mikä moraali. Onko moraali ostettavissa, entä rikos, anteeksianto.

Robert Louis Stevensonin tarina on aina kiehtonut, minulla on tuosta pikku kirjasesta useampikin painos. Yksi harvinaisemmista on löytökirja mielisairaalasta. Leiman perusteella.

Se tunne, kun olet hämärässä yökerhossa, jossa kuuluu yksitoikkonen jumputus. Ja herra Hyde hiipii kävelee, käärmeilee selkäsi taakse, ja laskevan kätensä olkapäällesi...

Tekijäloota:


Taiteellinen työryhmä:

Myy Lohi (Nma, tait. opinnäyte,TeM)
Anna-Sofia Tuominen (Nma)
Anna Haaraoja (TAMK )

Taideyliopiston tapahtumat- sivulta:


"Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu / Näyttelijäntaiteen koulutusohjelma

Tohtori Jekyllin ja herra Hyden onneton tapaus

”Moni muu kenties ylpeilisikin niillä epäsäännöllisyyksillä, joihin minä olen tehnyt itseni vikapääksi; mutta niin korkealla on se kunnianhimon päämaali, jota olen tavoitellut, että melkein sairaalloisella häveliäisyydellä olen salannut kaiken, mikä jollakin tavoin saattaisi halventaa minua muiden silmissä. Pikemminkin itserakkaus ja väärä ylpeys ne siis alusta asti ovat tehneet minusta sellaisen, miksi olen tullut.”

Näyttämösovitus Robert Louis Stevensonin pienoisromaanista Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde (1886)."

Facebookin tapahtuma-sivulta:


" Miellyttämisenhalu, epätäydelliseksi paljastumisen pelko ja omien nurjien puoliensa häpeäminen - tuttu kombo jokaiselle kuuliaiselle kympin tytölle. Ja tämän näytelmän keskeinen teema.

”Ensin mä tajusin, kuinka monia asioita mä häpeän. Sitten mä tajusin sen, että mä häpeän oikeastaan aika typeriä asioita. Sitten mä tajusin, että kaikkein eniten mua hävettää se, että häpeän niin typeriä asioita.”
-Myy

”Moni muu kenties ylpeilisikin niillä epäsäännöllisyyksillä, joihin minä olen tehnyt itseni vikapääksi; mutta niin korkealla on se kunnianhimon päämaali, jota olen tavoitellut, että melkein sairaalloisella häveliäisyydellä olen salannut kaiken, mikä jollakin tavoin saattaisi halventaa minua muiden silmissä. Pikemminkin itserakkaus ja väärä ylpeys ne siis alusta asti ovat tehneet minusta sellaisen, miksi olen tullut.”
-Henry Jekyll
"





Tässä lähetyksessä on kuvia joita muokkasin seepian sävyisiksi. 12.02.2019


Myy Lohi: Taiteellinen opinnäytetyöni saa ensi-iltansa huomenna 6.2 Valtimonteatterissa! Tulkaa kattoon tiivistunnelmaista kamarinäytelmää, liput 15/7 €. Kuva: Marko Nurmi.

#tohtoriJekyllinjaherraHydenOnnetontapaus Valtimonteatterissa -seinällä olevia kuvia joita muokkasin seepian sävyisiksi, tietenkin.


Kuinka pelottavaa oli kun herra Hyde laski kätensä olkapäälleni: Tohtori Jekyllin ja herra Hyden onneton tapaus Valtimoteatterissa sosialistisessa mediassani:




#tohtoriJekyllinjaherraHydenOnnetontapaus #Valtimonteatterissa erään viktoriaanisen ajan lempparikirjani sekä tuore että puritaaninen näytelmäversio. Jossa komeinta oli valaimisien taiteellinen käyttö, valo ja varjo toivat ihmiskasvosta esiin uusia puolia - eikä keskitytty Mister Hyden hurjaan maskiin. Kahden naisen voimin. Mutta oliko Utterson mustasukkainen Hydestä, ja miksi. Se tunne, kun olet hämärässä yökerhossa, jossa kuuluu yksitoikkonen jumputus. Ja herra Hyde hiipii kävelee, käärmeilee selkäsi taakse, ja laskevan kätensä olkapäällesi... Tässä kuvia joita muokkasin seepian sävyisiksi. 12.02.2019 #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #teatterissa #valtimonteatteri #theater #theatre #perfect #theateradvert #theatreAdvert #theaterposter #helsinki #finland #doctorjekyllandmisterhyde #thestrangecaseofdrjekyllandmrhyde #strangecaseofdrjekyllandmrhyde. @valtimonteatteri.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu



#thestrangecaseofdrjekyllandmrhyde #strangecaseofdrjekyllandmrhyde

Aivan ihana Pikku Vampyyri ennakkona Tampereen työväenteatterissa!

Pidin kovasti Tampereen työväenteatterin näytelmän Pikku Vampyyri esikatselusta, ennakkoesityksestä, ennakkonäytöksestä taannoin 08.03.2019, vaikka matkaan piti lähteä kukonlaulun aikaan kun esitys alkoi Tampereella klo 10. Mietin kuinkahan löydän teatterin, mutta bongasin, että itse Pikku Vampyyri elikkäs kaksimetrinen Antti Peltola käveli sinne.

Tosin tätä kirjaa on mahdoton tehdä väärin tai huonolla tavalla. Näytelmä on ihana, kauhuromanttinen, jännä ja hauska; goottilainen ja post-punk estetiikka, alakulttuurit, ja vampyyrien lajintuntemus on kohillaan, niin lavastuksesta Bela Lugosin luolasta matkatelkkarin Buffyn tunnariin, ja Toccata ja fuugan urkuihin. Ja Rudiger kuulosti Sakari Jurkalta...

Estetiikka on siis kohdillaan: goottilaisuus, kauhuromantiikka, synkistely ja muu näkyy eri aikausien kuvituksina ja huvituksina. Sekä musiikissa, pukeutumisessa, taiteessa, kulisseissa: hautuumaalla, kryptassa, yön sinisessä pimeydessä, raunioissa. Olemme ajassa jolloin lapset tai esiteinit lukivat vielä kirjoja, ja lastenhuoneen viihde-elektroniikkaa edusti matkatv.

Anton Papunen (Juha-Matti Koskela ) on tavallinen poika, joka rakastaa yli kaiken vampyyrejä - niin kuin minäkin. On onnellinen sattuma, että naapuriin muuttaa vaivihkaa vampyyreitä kuten Rydiger von Schlotterstein (Antti Peltola ) ja Anna von Schlotterstein ( Eriikka Väliahde) komeine sukuineen.

Mehevää ja surullista käännettä, vekkiä ja ryppyä tuo esim. koulukiusaajat, vampyyrintuhoajat ja tavikset. Koulukiusaus on erityisen osuvaa. Kuinka julmaa nykyään koulussa on.

Nappivalinta, voi kertoa muustakin toiseudesta, yksinäisyydstä, toisenlaisuudesta, pakolaisuudesta, vammaisuudesta, mielikuvituksesta. Me ja muut. Kuinka uusia ystäviä ja hengenheimolaisia löydetään. Millaisia yhteisöjä muodostetaan. Kuinka aikuiset ja/tai vanhemmat on niin pihalla, tai niin vain klikkiytyneitä omaan turvalliseen kotiin/ajatteluun.

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri -romaanit, lastenkirjat ovat mukavia löytöjä kierrätyskirjoissa. Koko sarjaa ei tarvitse haalia, vaan kaikki, ainakin tähän asti, ovat olleet mukavia lukuhetkiä kauhun ja ihastumisen kanssa, mukaan lukien ilkeämpääkin koulukiusaamista ja muuta hankalaa. Aikuisten tyhmyyttä ja niin edelleen.

Tämä siis vasta ennakkonäytös, syssyllä sitten enskarit ja muut. Illalla katsoin samassa teatterissa Marc Gassotin Lion – The Weird and Magical Abracadabra Show:n, ties monennettako kertaa, ehkä kolmannen kerran, ja siinä välissä kävin Dracula -näyttelyssä Vapriikissa, jossa söin myös seitanaallisen hyvää seitania: buffetista kasvisruokaa, nääs, ja ainakin Lenin-museossa pyörin, ja vingutin, en visaa, vaan museokorttia. Koko päivän kulttuurimatka maksoi jonkin verran, oliko alle 10 euroa, meno junalla ja paluu bussilla.

Tekijäloota:

Antti Peltola - Rydiger
Juha-Matti Koskela - Anton
Eriikka Väliahde

Perustuu Angela Sommer-Bodenburgin kirjasarjaan
Dramatisointi Wolf-Dietrich Sprenger
Suomennos Leena Viljakainen
Ohjaus Ilmari Pursiainen
Lavastus Perttu Sinervo
Pukusuunnittelu Marjaana Mutanen
Valosuunnittelu TJ Mäkinen
Äänisuunnittelu Niklas Vainio

kuvat Tampereen työväenteatterin sivulta 


Työviksen sivulla kerrotaan lisää:

"PIKKU VAMPYYRI
Hyytävän hauska esitys lapsille ja koko perheelle!

Eräänä iltana seikkailu alkaa, kun vampyyrikirjoja ahmivan Anton Papusen huoneeseen lennähtää aivan oikea vampyyri, Rydiger! Hiipiessään öisin hautausmaalla Anton tutustuu koko von Schlottersteinin karmivaan vampyyriperheeseen, jonka hurjaakin hurjemmat jäsenet – Anna, Leopold ja isoäiti Sabine Hirmuinen – sekoittavat pian koko Papusen perheen elämän.

Pikku vampyyri on hyytävän hauska esitys mielikuvituksen voimasta ja ennakkoluulottomasta ystävyydestä. Näytelmä perustuu Pikku vampyyri -kirjasarjaan, jonka osia on ilmestynyt suomeksi melkein kaksikymmentä. Runsas ja sadunomainen lavastus ja puvustus luovat mainiot puitteet jännittävälle fantasialle."



traileri:

sosialistisessa mediassani:





perjantai 12. huhtikuuta 2019

Feministi katsoo nyt Sudenhetkeä

Rooleissa mm eroguru ja menneisyydessä jätetty mies Marc Gassot, sekä kadonnut aviomies, joka ei vain saa vietyä roskia, mutta osaa sammuttaa kahvinkeittimen Sampo Sarkola, yks asiakas Näkä, Tore eikun Eero Milonoff, oikea terapeutti, oikeasti koulutettu parisuhdeterapeutti ja lattaria tanssiva nyrkkeilijäsirkka  Malla Malmivaara,  jonka puoliso Sampo Sarkola on karannut. Karonnut. Terapiassa myös Lemminkäinen ja Nälkäteatterin version Making of Lean tuon Lean sulhanen. Ja hännänhuippu, pikku-Eero liukas luikku eli Ryhmiksen kesäteatterin Seitsemän veljeksen Elias Keränen.

Tämä ei ole missään nimessä arvio, koska katson kaikkea, mitä Marc Gassot julkisesti teatterinlavalla ja valkokankaalla sekä matkatelkkarissa tekee. Ehdoton suositus tämäkin, uusia kotimaisia sarjoja siinä missä Aikuiset, M/S Romantic ja muut. Erikoisuutena naispuolisten päähenkilöiden meikittömyys. Teatterissa nyt meikkiä pitää ollakin, ja fantasiassa ja kauhussa. Mutta tässä meikki ei tarvita. Malla Malmivaara ehkäpä parhaimmassa roolissaan, ja kovassa nousussa.





Sudenhetki Yle Areenassa sivulla kerrotaan:

" Keskiviikkoisin, Yle TV2 - Yle Areena 1 826 pv

Pariterapeutti Heta (Malla Malmivaara) uskoo parisuhteeseen. Eroterapeutti Koistinen (Marc Gassot) uskoo eron olevan parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Kun Hetan aviomies Janne (Sampo Sarkola) katoaa yllättäen, Heta päätyy etsimään Jannea Koistisen radikaaliin miesten eroterapiaryhmään. Neljä epätoivoista eronnutta miestä (Tomi Alatalo, Elias Keränen, Ville Keskilä, Eero Milonoff) ja yksi nainen, aloittavat matkan kohti uutta elämää. Laura Immosen käsikirjoittama ja Juha Lankisen ohjaama Suden hetki on hurmaava draama sydänsuruista, erikoisista terapiametodeista ja kadonneen miehen metsästyksestä. Tuotanto: Warner Bros. International Television Production Finland. "

OHJELMAAN LIITTYVÄÄ
Areena / Aamu-tv 10.04.2019: TV-sarja Suden hetki pureutuu eroterapiaan. Haastattelussa sarjan ohjaaja Juha Lankinen ja näyttelijä Malla Malmivaara
Yle TV2:ssa ja Areenassa alkava sarja kertoo miesten ja yhden naisenkin eroterapiasta, erosta toipumisesta ja parisuhteellisuudesta. Erilainen sarja ammentaa voimaansa myös mustasta huumorista. Haastatelussa sarjan ohjaaja Juha Lankinen ja näyttelijä Malla Malmivaara.
Yle Areenan ja muitten instasta:





 sosialistisesta mediastani:


Ja Eliaksen sosialistisesta meediasta: