Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

torstai 7. marraskuuta 2019

Miten onnaa Pasilassa Kolmen kimppa?


Hyvin, hyvin liukkaasti. Näytelmässä ainakin. Ihan Studio Pasilan oven eteen, markiisin alle, siis kaihtimien tahi kato, ei nyt de Sade -yhtymiä, pääsee raitsikoilla 7 ja 9. Näin tämän tuoreeltaan pikkasen kauempaa, sitten uurelleen toka rivistä ja suht edestä, ja suosittelen, jos haluaa nauraa itselleen ja naapurilleen. Helsingin kaupunginteatterin tarjoama Kolmen kimppa on farssi, ja komedia, farssikomedia siis, jos Pauli ( Jarkko Niemi ) haluaa eroon tyttöystävästään Sofiasta  ( Elina Hietala ) kutsumalla mukasurevan kamunsa Martinin ( Olli Rahkonen ) kattonsa alle budjaan, että jos se raivostuttaisi naisen eroon. Kolmen kimppa oli kyl mainio, anarkistinen ja hyvä tempo. Elokuvista en katso sotilasfarsseja kun niitä ilmankin pärjää. Mutta hyviä farsseja kyllä katson. Ei se mtn, olen nähnyt nyt syssyllä kaksi ranskalaista alkuperää ollutta farssia, ensimmäisen #täydellinenlauantai neljä kertaa, toisen #kolmenkimppa vasta kaksi kertaa. Nerokkaasti tehtyjä, ei siinäkään mitään. Ja kuinka hienoa, että nainen soittaa vinyylilevyjä levysoittimesta. Liisa Mustosen ohjaksissa, ja ohjauksissa on sellainen jännä monimuotoisen rakkauden, ja seksuaalisuuden alaväre ja -vire, ettei katsoja aina tiädä, millä asteikolla, ja kosteikolla on. Ja millä saisi olla... Hengästyttävää, pirtsakkaa ja hottia koko rahan edestä, ja ylikin.

Älyttömän hauska, ja näpsäkästi miksattu, ja ajoitettu komedia. Viimeks näin Olli Rahkosen pelkkä pyyhe yllä nousevan Törnävän lammesta suomen Fabiona Spämälotissa, nyt on sentään pullooveri kun on syys. Koko kolmikko näyttelee briljantisti, näin ajattelin 18.09. #välitaukotviitti/nä.

Sitten lokakuussa ajattelin näin: Kannattaa käydä ja nauraa kippurassa ja käppyrässä myös itselleen. Naisitus ja miehitys eli roolitus niin kohillaan, että sattuu.

Suhteellisen helpoista aineksista ja alkuaineista on kokattu tämä soppa ja kohokas, mutta nämä kolme näyttelijää on niin hyvin valittu, että tekee mieli huutaa. Huumoria revitään, ja myös hirtehisesti. Huumorin äärejä venytetään, että mikä on pyhää. Mitä vitsejä voi vetää kuolemasta, väkivallasta ja sukujuhlista. No ihan niinku paljon. Uuden kauhun ja kauhukomedian ja muiden genrerajoitusten sisä- ja ulkopuolella elokuvissa tätä on ollut mukava seurata. Ja suomikummassa. Mutta. Mihin aalto loppuu, ja mistä alkaa uusi. Ranskalaisella illallisella meidän bloggariklubilla - teatteribloggaajien yhteenajossa - tuli ilmi kysymys, miksi meillä on ranskalaisia farsseja teattereissa, muttei [ vakavia ] näytelmiä. Olen tainnut nähdä kiinnostavaa kanadalaista monologia ja puhehommia, kyllä. Ja kaksi farssia, eli tää ja Täydellinen lauantai. Sittemmin Kansallisteatterissa on tullut sekä Ihmisen ääni, että Rakkauden jälkeen, joka on tulossa huomennakos se oli se ensi-ilta. Minä en karsasta komediaa enkä farssia, mutten katso mitä tahansa. Puskafarsseja olen nähnyt paikallisia, sekä aika lailla Ruottin tv4 Luuleo lähättää uusintoina ruotsalaisia buskfarsseja, joissa taleerataan potta päässä, ja ollaan jossain sotien jälkeisessä ajassa, jossa kaikki on hyvin, mutta väärinkäsityksiä sattuu.

Katsoin tän näytelmän avoimia harjotuksia Helsingin kaupunginteatterin avajaiskarnevaaleissa, ja kyl Liisa Mustonen on ohjannut nyt hienon komedian, joka repii nauruja hyvin makaabereista ja samalla tunnistettavista aiheista, mikä on pyhää.. Vauhti pysyy yllä.

Ensimmäisellä kerralla oli tupa täys, ja ihmiset nauroivat ihan hirveästi. Useasti ja paljon. Pulppusivat. Ja vapautuivat. Toisella kerralla porukkaa oli vähemmän, ja he myös olivat hiljaisempia, ehkä, mutta juttu toimi ihan samalla lailla.

Jokos tänne vouhotin Kolmen kimppa - näytelmästä? Älyttömän hauska, ja näpsäkästi miksattu, ja ajoitettu komedia. Viimeksi näin Olli Rahkosen pelkkä pyyhe päällä yllä nousevan Törnävän lammesta suomen fabiona spamalotissa. Nyt sentään päällä oli pullooveri - kun on koittanut syys. Koko kolmikko näyttelee briljantisti, koko homma on vimpan päälle hiottu, mutta myös yleisön rytmin, tai hengen mukaan liikkuva. Ohjaus Liisa Mustonen.

Sofian roolissa Elina Hietala oli minulle uusi tuttavuus, jota haluaa nähdä muuallakin (Toisaalta tuore kasvo voi vesittää, hämmentää, yleensä se piristää. ). Jarkko Niemi on tuttu tv:stä, mutta se ei haittaa teatterissa. (Tuo tv:stä tuttu -ilmaus voi jotakuta vesittää, muttei minua, koska en katso tosi tv:tä, vaan kunnon ohjelmia - jostain muualta kuin lineaarisesta telkkarista. ) Ja Olli Rahkonen on tuttu useammalta teatterin lavalta, ( Monelta teatterin lavalta tuttu, eli nyt ainakin Seitsemän veljestä, Taru sormusten herrasta ja Spamalot) Elikkäs oikein hyvin valittu porukka.

Näin tämän kerran teatteribloggaajan lipulla, kiitos siitä, ja toisen kerran omalla rahalla. Ja suosittelen, myös omalla rahalla käymään, ja tsekkaamaan miten tämän näytelmän kohdalla on se lippujen hintaluokittelu. Osuuko jackpotti?

En ymmärrä miten he pystyivät keskittymään noin hektisessä hölinässä näihin harkkoihin jossa sekä tarkkuus että luovuus, kopin ottaminen, ajoitus on tärkeätä. 
Hgin kaupunginteatterilla tiirattiin mm Kolmen kimppa -näytelmän harjoituksia syntisen kauniin sohvan äärellä hikisenä iltapäivänä 13.8.¨
Äärimmäisenä nauraa ohjaaja Mustonen oikealla. 


Nämä kuvat Helsingin kaupunginteatterin avajaískarnevaaleista, jossa tätä mukavata ja ilkeää hommaa harjoiteltiin. Edellisen kerran näin Olli Rahkosen tuolta Törnävänlahdesta vedestä nousevana kultatukkaisena ritarina, Suomen Fabiona, niin nyt hänet on sullottu pullooveriin ja napitettu kurkkuun asti... Ei se mtn, myös Jarkko Niemi vähentää ja vaihtaa vaatetusta. Samoin Elina Hietalan viininpunainen 50-luvun tyyppinen asu tennareineen on valloittava. 


Teattereissahan ei saa kuvat, joten tyydyin skenefreiminkiin meininkiin. 




Clément Michel
KOLMEN KIMPPA
Kimppakomedia



Tekijäloota:


Tekijät

Elina Hietala
SOFIA

Jarkko Niemi
PAULI

Olli Rahkonen
MARTIN


Reita Lounatvuori
SUOMENNOS

Liisa Mustonen
OHJAUS


Tellervo Syrjäkari
LAVASTAJA, PUKUSUUNNITTELIJA

Teppo Saarinen
VALOSUUNNITTELIJA

Maura Korhonen
ÄÄNISUUNNITTELIJA

Aino Hyttinen
NAAMIOINTI

Juutuupissa:

Lue lissää Helsingin kaupunginteatterin sivulta:


linkistä:
"”Ei kolmen kimppa ikinä toimi. Yks menettää aina hermonsa ja häipyy.”



Pauli on hyvin kyllästynyt tyttöystäväänsä Sofiaan. Hän haluaisi erota, mutta sitä ei ole niin helppo sanoa suoraan, joten Pauli päättää yrittää saada Sofian jättämään hänet.

Apuun tulee Martin, jonka Pauli pyytää muuttamaan heidän kotiinsa, varmana siitä, että Sofia kyllästyy kimppakämppäelämään ja lähtee. Käy kuitenkin niin, että Sofia on hyvin ymmärtäväinen oudosti käyttäytyviä miehiä kohtaan, eikä ota yhteisasumisesta nokkiinsa.

Pääseekö Pauli luovimaan tilanteesta sinkkuna ja reilun miehen maineen säilyttäen, pysyykö Martin hänelle kaavaillussa roolissa ja millaisen yllätyksen Sofia järjestää? Kuka menettää hermonsa ja häipyy?

Hiukan hiostavallakin tasolla tunnistettavaa kreisikomediaa, jossa yritetään pysyä kimpassa ja irrottautua yhtä terhakkaasti. Kolmen kimppa on raikas ja railakas, ihan pimeä, ja hyvinkin tunnistettava."


sosialistisesta meediastani:





klo
Tunnisteet: , , , , , ,
Sijainti: Ratamestarinkatu 5, 00520 Helsinki, Suomi