Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

maanantai 30. joulukuuta 2019

Teatterivuoteni 2019: osa 2: Radikaali kevät. Näin tänä vuonna 121 näytelmää. Myös Espoossa. Jakso 09.03.-30.03

Teatterivuosi 2019: osa 2: 09.03. lähtien 30.03. asti: Tämän vuoden harvinaisin näytelmä oli Nälkäteatterin Lea. Sen näin vain kerran, eikä sitä toiste vedettykään. Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa 09.03. Pseudoraamatulliset puitteet olivat oiva hämäys, ja suojakeino. Hurme pyöräyttää Leassa nää väärä- ja oikeauskoiset symboloimaan fennomaaneja ja heidän vastustajiaan. Tai hetkinen, Alexis Stenvallhan niin teki. Hurme liittää tämän hupailun ja muutostarinan meidän --- Mitä Kivi halusi kertoa tällä? Entäpä Hurme? Juha Hurme myös näytteli Lean isää, itsekästä koronkiskuria. Kun Dostojevskin Rikos ja rangaistus on yhdenlainen tarina köyhyydestä ja hyväksikäytöstä. Niin tässä on toinen, toisenlainen. Mitä ateisti tästä ajattelee. Miksi Kivi halusi tällaiset puitteet? Oliko se opettavainen tarina? Eläinfaabeli, jossa leijona oli hiljaa. Miksi virtahepo oli huoneessa, tai siis leijona. Voiko elämänsä suuntaa muuttaa. Voiko arvomaailmaa tutkailla uudelleen? Ja ennen kaikkea, saako nuori nainen rakastaa ketä haluaa? Vaikuttaa itse kohtaloonsa Päivänäytös Lean jälkeen oli iltanäytös Making of Lea, mainio taas kerran, ja sitten lavalle astui Aleksis Kiven elämänkertaa ja kirjailijanuraa ja myyttiä valottavat herrat. Näytelmän jälkeen, konfettien keskellä, turisivat Juha Hurme ja Teemu Keskisarja (kuvassakin).

13.03. Lastennäytelmä aamulla eli Bella ja Tahvo. Lapset osallistuivat äänimaailman tekoon, lintujen ääniin, tuulen suhinaan, jokainen näytös on uniikki. Musiikki on itsetehtyä: skittaa, melodicaa, laivabassoa, ja ukulelea. Kolme näyttelijää myös soittaa kaiken.  Minuun iski ekologinen kulma. Mm puvustuksessa ja lavastuksessa on käytetty kierrätysmateriaaleja. Seinät ovat muovipulloista. Kalastajan verkkoon on tarttunut enimmäkseen muovia. Bella ja Tahvo läpivedossa.


No samana iltana tuli äkkilähtö tai suunnitellumpi lähtö Teatteri Jurkkaan, eli 13.03.2019 vuorossa oli Niskavuoren Heta, joka on Teatteri Jurkassa sellainen kousinpitäjä, että kestää kolmannenkin kerran kattoa. Vieraana Rosa Liksom, nainen ja valta! Mutta onko Akusti sankari vai saako hän kaikki kylän tittelit ja luottamustehtävät koska on mies, vaiko niin työteri? eli ahkera, yritteliäs.



16.03. ja klokkan 14:30 oli vuorossa klassikkoja: Anna Karenina, ja paikkana Tampereen Teatteri, suuri näyttömä. Vähintäänkin. Tuolloin näin tuon version ekkaa kertaa kevätkaudella, ja iltanäytöksessä uudelleen. Hurja veto. Kyllä tämän sävykkään, mollisointuja ja morfiiniakin sisältävän valssin seurassa viihtyy kolmannenkin kerran. Sopii myös teemaan kun kiiruhdan, laukkaan suoraan hevosmessuilta.



Olemme runollisessa sanattomassa kuvaelmassa, elämänkiertokulusta.
Hyvinki Simberg-mäisissä tunnelmissa - Tampereella kun ollaan, Hugon luoma kuoleman puutarha kävynheiton päässä. Tuo tumma matkamies, huppupäinen ajomies on Annan, elämän kintereillä.

" Vronski on Kreivi Kiril Ivanovits Vronskin poikia ja Pietarin kultaisen nuorison parhaita mallikappaleita... " No niinpä!


22.3. klo 19 olin hyvinkin Kadonnutta aikaa etsimässä, ja teatteri Jurkassa, missäs muualla. " Teatteri on outo laji." Queer, virkistävä, traaginen ja hassu Kadonnutta aikaa etsimässä Vol 3, Teatteri Jurkassa, ennakossa. Yritin kuulostella tuliko PataÄssän karaokesta Leeviä... Mutta portsarit vain testasivat ulko-oven narinaa. Saundimaailma sekin.

 Tämä on vasta ennakkonäytös, mutta sopii niille jotka vihaavat Proustia, ja muillekin jotka eivät. Tätä tsettiä voi nauttia vaikkei ole alkup pröystäilevää, proustailevaa, loputonta kirjasarjaa lukenut, tai varsinkaan tuota teatteriin meno -kohtaa. Vaikkei tämän poppoon aiempia Proustin volyymejä yks ja kaks ei ookaa nähny. Mieli kyllä tekiz nähä, mitä he seuraavaksi... Ehdottomasti kovan teatterikevään 2019 tsekattavia musteja.

Eilen liikuin antiikin maisemissa Medusan huoneessa. Tänään oli tapetilla myös antiikin tragedia - joka muistutettiin mieliin mitä suloisimmalla tavalla. Saako nainen rakastaa uuden aviomiehensä poikaa. Miksi suomalaisen miehen malli suomalaisessa teatterissa ja muussa armeijassa on niin suppea.

Puvustus mainittu, mutta millainen teatteribloggaaja olisi Marcel Proust tänä päivänä...












Lion – The Weird And Magical Abracadabra Circus Show:n näin siis Turuus kerran 19.3. ja kahesti 20.3. Turun kaupunginteatterilla. Marc Gassotin show vain paranee. Setti & puitteet muistutti ajasta jolloi amerikkal. tv-viihde oli ennennäkemätöntä (paitsi sirkus/friikkisirkus/tivoli, jossa livenö näki taitoa ja kummajaisia)tv-ohjelmista, jossa esiinty joku uskomaton Screamin' Jay Hawkins. Ja oli siin Pinguakin.

Sirkusshow mimiikkana on eettinen, ekologinen ja eeppinen matka, koska Gassotin povarista löytyy arsenaalia kuin Eka Vekaran housuista. Ei ihme, että Suomi on maailman onnellisin maa, kun just loppui Marc Gassotin Lion the weird and magical abracadabra circus show Turun kaupunginteatterissa, ah. Tuotanto siis yhteistyössä: Circo Aereo, Tampereen Työväen Teatteri, Kansallisteatteri ja Turun Kaupunginteatteri. Eihän herra tätä yksin tee, mukana kulkee Karl Sinkkonen, joka vastaa livemusiikista.

23.3. olin uudelleen Turuus, tällä kertaa Turun kaupunginteatterilla oli Hamlet, nyt oli neljäs kerta ku tämän kanssa aikaa vietin, ja väänsin. Neonvalosta, kuumasta rodeosta, kruununkilvottelusta, jytkeestä ja kostoretkestä tänään nautin; erityisen intensiivinen ja herkkis oli tämänpäiväinen veto.  Oliks tänään vienoa #brexit -huumoria Hamletissa, jaa-a, huomasin, kun hullu poika Hamlet sopii Englantiin, koska hänen hulluutensa ei siellä erotu, eikä näy. Lempparinäyttelijät marssivat nyt Anarchy in the UK, koska haluavat pysyä EUssa, kuten järkevät immeiset, eivätkä polta venettä, kuten Tintti-meemissä.


27.03. Juha Hurme oli vieraana teatterimuseolla eli oletko uusi Lönnrot vai Europaeus? Mitä tapahtui 3000 vuotta ennen tätä / miksi Lönnrot keksi termin Kalevala? Kaikille maailman tytöille saatava koulutusmahdollisuus, sanoi Hurme.

Teatterin ekologinen jalanjälki on kauheen pieni, sanoi Juha Hurme taiteilijavieraana teatterimuseossa. Siinä yksi syy allekirjoittaneelle miksi valita teatteri. Ja taas on Juha Hurme vesiterapian äärellä, niin Aleksis Kiven valelääkärien kotomainen kaivovesi, Lapinlahden mielisairaala kuin Marat'n amme. Tulin suoraan Vihreiden vaaliteltalta (sumpit pikana) tähän vaalitilaisuuteen, jossa Marat on erityisen liekeissä.

MARAT / SADE on yks poliittinen vaalitentti, tai debatti, sanoi Juha Hurme taiteilijavieraana teatterimuseossa 27.3. Ja milteipä hetiperään 28.3. olin Espoon kaupunginteatterilla, jossa oli suomenkielinen esitys näytelmästä MARAT / SADE. Se on täyttä vuorikristallia, juurikin näin vaalien alla, ja ohella. Ehdoton suositus!

MARAT / SADE matskua 29.3.: "Keltaliivien mielenosoitukset sujuivat Ranskassa aiempaa rauhallisemmin, kun virkavalta oli
tiukentanut otettaan väkivaltaa vastaan" ja  "Keltaliivit osoittivat mieltään jo 18. kerran, mellakoinnin näkyviä jälkiä siivottiin Pariisissa sunnuntaina".

Keltaliivejä ei oltu päivitetty tähän versioon, vaikka barrikadeille siellä nousi monia arvostamiani näyttelijöitä, kirjailijoita. Siitäkin huolimatta suomenkielinen versio MARAT/ SADE vain paranee. Näin tämän ruotsiksi edellisnä vuonna, sen lopulla.

Täsä myös barokkimaisia muskettisoturin tunnelmakuvia Thalia-juhlasta Teater Viiruksesta 11.03.2019  #thaliajuhla2019 mm MARAT / SADE osin.

Vuotuista Thalia-juhlaa vietettiin Teater Viiruksessa 11.03.2019 #thaliajuhla. Kiireenvilkkaa saavuin paikalle, skumppaa tarjoiltiin, Raili oli vetävä juontaja, ja palkintoja jaettiin. MARAT / SADE sai ansioitusti pystinsä. Olimme teatterialan yhteisessä Thalia-juhlassa, Teater Viiruksessa, Jätkäsaaressa.

Saivat muutkin tietysti pystinsä jotka ansaitsivat, minulla vaan ei ole rahaa käydä muissa kuin lähiteattereissa ( Helsinki, Turku, Riihimäki, Espoo, Tampere ), joten useat hienot proggikset jäävät väliin, maantieteellisesti, ja tähtitieteellisestikin. Erityisen hienoa on, että niitä voi sijoittaa teatterilaitosten ulkopuolellekin, laventaa stagea, näyttömöä, joka voi olla koko maailma. Tai maksava maailma, Tai maksuton maailma. Paradoksaalista kyllä, tunnumme viettävän aikaa, jolloin on tarjolla parasta teatteria, monipuolista teatteria ja riskinottoa, aivan ulkopuolella laatikkoa eikä pelkästään ämpäri päässä. Ja samalla kaikkein vähiten rahaa ja tukea materiaaleihin, lämmityksiin, ihmisiin, vuokriin, painoihin. Thalia-esityspalkinnon saajia: Stalker – Huviretki tienpientareelle (Grus Grus Teatteri), Syklit (Valtimonteatteri). Vaahtoa! (Anna Ackerman – Minna Hokkanen) sekä Marat / Sade Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola) jonka olen nähny ja siksi nostan. Täsäkin.

Universumissa joulukuussa 2018 hurmeinen Juha Hurmeen Marat / Sade. Mutta olimmeko Arkhamissa vai Charentonissa? Vaiko Platonin luolassa? Poistuimmeko koskaan? Hurmeen Marat /Sade muistutti v. 1979 individualistista mustahuulien ja kalpeiden poikien poikkitaiteellista kulttuurimurrosta ja klubien perustamista harmaassa paskantärkeässä Kekkoslovakiassa. Ja paljon muutakin.

Olen muuten nähnyt ammeen, johon Marat murhattiin.

29.3. koitti Yhdestoista hetki, uudelleen. Kansiksessa. Se sopi hyvin MARAT / SADE jälkeen. Ja vaalien aikana. Äänioikeuden. Onko kylmäävämpää kuin maailman paskin nalle joka siteeraa Ayn Randia? Eksyin kerran Räävelissä, ja edessäni oli Ayn Randille omistettu rakennus. Käännyin äkkiä pois.

Kalliossa on alkanut jousiammuntakausi, osa 2. Kuten Yhdestoista hetki -näytelmässä, niin tässäkin on hitlerin viikset.

Tänään 7.3. suosittelen vaalikoneita, äänestämistä ja näytelmää Yhdestoista hetki tuolla Kansallisteatterissa. Tänään todellisia ilmastotekoja vaadittiin suuren vankilan edessä uutisissa. Sitten 11. hetki näytelmässä katseet kiinnittyvät niin peiliin, selfiekepin päähän kuin Greta Thunbergiinkin. Nibelungin kultaan päästiin ja oon aina pitäny enemmän örkeistä kuin oligarkeista.


Teatteri ei ole erossa yhteiskunnasta, tai tästä hetkestä.

30.3. päivänäytöksenä oli Teatteri Takomon teos Rakkaus ja toisto, joka leikkii, siirtää, koskettelee. Psykologinen ja jännittävä tunteensiirto sisältää myös Eeva-Liisa Mannerin teoksen Poltettu oranssi. Sopii Takomoon mutta myös Lapinlahden mielisairaalaan ja puutarhaan.  Kuinka pelottava ääni on miehen askel, auktoriteetiin, uhkaajan. Kosketteleva, leikkisä, kokeellinen, jännittävä & psykologinen tunteensiirto oli tämä.

Seuraavaksi 30.3. klo 19 oli vuorossa Toinen luonto, Teater Viirus. Toinen luonto näytelmä Viirus teatterissa toimi myös suomenkielisenä versiona, tänää 30.03. oli vimppa esitys , ja innolla odottaa seuraavaa Anni Kleinin näytelmää SAPIENSia. Muistan kun viimeksi näin haukan. Se härnäsi äidin auton päällä. Muistan myös ekan pöllöni, huhuu. Pohjoisessa.




Ja sitten mukavuusalueen ulkopuolelle, ja Ilkka Heiskanen: Elmo, Kanneltalo, Helsinki. Iluhan on mestari lajissa kuin lajissa, mutta halusin nähdä ja kokea myös tässä. Lajissa. Urheilussa.

Ilkka Heiskasen bravuuri, monologi ELMO Kanneltalossa nauratti hillittömästi rahvasta ja täytti kassat & teatterin rivit:  istumapaikoilla ihmisiä hytkyi ja nautti. Oikeasti hytkyi, ja nautti. Oli wanhan ajan Kansantalon meininki, jolloin salin ulkopuolelle unhottuu kaikki muu, eripurakin.



Ja sitten pikkujoulutunnelmiin eli Suomen vappuun 30.4. Minä en hypestä, suositusta teoksesta välitä, teoksesta, jota myydään, ja tyrkytetään kaikkialla, Lidlistä ärkkäriin, supermercadosta joihinkin kirjakauppoihin. Vedetään näytelmiksi ympäri Suomea. Elokuviksi valkokankaalle, ja  Ja aina näitä miesten kirjoittamia veijaritarinoita. Miehistä. Veijareista. Ihan siinä mielensä pahottaa kun muulle kirjallisuudelle ei anneta tilaa, eikä markkinarakoa.

Tännään vappuaattona siis matineana oli loppuunmyyty Mielensäpahoittaja ja poika tuolla iistimmässä idässä, Kulttuurikeskus Stoassa. Itä-Helsingissä.

Pääosissa Ei sitä muuten ylikomisarioksi pääskään-Roine ( Reinikaisesta ) ja ketä sä panet-Räsänen (vai miten sen Myrskyn jälkeen repla meni). Vapputunnelmissa, höröttävissä ja tippa(leipä) silmässä ehtoota kohti. Itte kukin.

On mukavaa, että teatteri jalkautuu myös lähiöihin, Helsingissä. Ja että kaikki liput on myyty. Etteivät näyttelijät ihan tyhjää ravaa kartalla.




Teatterivuoteni 2019: osa 2: Näin tänä vuonna 121 näytelmää
klo