Minä kävelen paikalleni, ja vaikka olen ajoissa, on näyttämöllä ja täysi touhu. Se järisyttää: yleisö joutuu katsomaan lavalle hakiessaan istumapaikkaansa ja me näemme lavan: se kuvaa parturinliikettä, jossa keskipisteenä on monikäyttöinen, puinen, mattamusta ruumisarkku, josta on moneksi: ruumisarkuksi, ruokapöydäksi, parturintuoliksi, sellojalustaksi jne.
Koko ajan pyjamassa istuva, sairaan näköinen laiha poika seuraa yleisöä piinaavalla katsellaan - hänen suunsa on sidottu ja pakkopaita istuu muodikkaasti. Hän on Tobias.
Miten musikaali voi pelottaa - säikyttää - hyppäyttää tuolilta nykyaikana meille kaiken nähneille post-modernisteille avantgardisteille määrittelemättömille intellektuelleille ironisille populäärikulttuurin kuluttajille?
Teatterilla on teatterin etu - aitous, ja Sweeney Todd ia näyttelevällä hepulla on pantterin katse - hän voi koska vaan hypätä yleisön joukkoon - terävä partaveitsi kädessään. Upeat punaiset valot symboloivat terävän veitsen viiltoja, ja tuo kirkuminen tuntuu räjäyttävän aivot.
Lähimmäksi Sweeney Todd:ia minä pääsen astumalla demoniseen
trilleri-musikaali, Trafalgar Square Studiolle. Musiikki ja lyriikka on
tietysti Stephen Sondheimin käsialaa. Ohjaajana ja designerinä toimii
John Doyle. Huomaan, että kaikki roolihahmot sekä laulavat että
soittavat kaikki instrumentit.
Ø Sweeney Todd - paholaismainen parturi Fleet Streetiltä. 1700-luvun
lopulla - siis ennen viktoriaanista aikaa työskenteli Fleet Streetillä
Sweeney Todd parturina, hän ajoi parrat ja pisteli asiakkaan aivan
uuteen uskoon - siis paloiksi. Rva Lovett puolestaan omisti seinän
takana piiraspuodin, ja pisti asiakkaat piirakoidensa täytteeksi.
Tikulla silmään, eli Sweeney Todd Lontoossa 2004
