Apinakorttelin suurella lavalla oli enskarissa tänää 11.09.2019 naamioitu Sapiens, kuin Yle Areenasta tuleva luontodokumentti, hengittävä dioraama, eli yks tarina tarinankertojista, lajikumppaneidemme Molieren ja Greta Thunbergin sanansäilästä, posthumaanilla otteellaSapiens sisälsi Viiruksen Den andra naturen -näytelmästä tuttuja nudenaamioita, visuaalisesti sukulaisissamme oli jotain Dark Chrystallia ja Ronnie James Dioa. Selkeä opetus oli kuinka rakentaja huijaa - eihän leipomon rakentamista voi jättää kesken vaikka mafioso haluaa hilloo.
Sapiensin näin ellei peräti ensi-illassa. Mutten ehtinyt siitä kirjoittaa. Myös se oli Kansallisteatterin ohjelmistoa, joka kiinnostaa. Kummallinen, ja tuttu. Oikein tuttu ja rauhoittava ääni selosti, kuten muussakin luontodokumenteissa. Näiden naamioiden tekniikka oli tuttua jo Toinen luonto -näytelmässä Viiruksessa. Silmiemme eteen piirtyi meidän historia. Nykyteatterin elementtejä siinä oli paljon, mutta myös naurua, ja katse yleisöön. Kuvasin yhtä kohtausta avajaisissa.
Teatterivuoteni 2019 syksyllä oli suuresti musikaalinen, kuuma, piinaava ja posthumaani: Notre Damen kellonsoittaja, Phantom, Pieni merenneito, Sapiens, Don Juan...
Vieraina bloggariklubilla maaliskuussa 2019 oli mm Minna Leino ja Anni Klein, jotka tuovat tietokirjan suurelle näyttämölle: SAPIENS - tarina tarinoita kertovasta ihmislajista
sosialistisesta mediastani:
Sapiens-näytelmän jälkeen kiinnostaa tää: https://t.co/FqqQnK9nX2— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) January 2, 2020
