Muodonmuutos näytelmä alkoi pyöriä Hesarilla, helsinginkadulla, kortteliteatterissa, kröhöm, Ryhmäteatterissa juuri ennen kuin alettiin juhlia suurieleisesti Suomen satavuotispäivää, itsenäisyyttä. Ja jatkui 2018 keväällä kun kirjoissa, elokuvissa ja näytelmissä muistellaan sisällissotaa. Siis luokkasotaa. Kallio on mainio paikka tutkailla.
Näin 1. kerran riemastuttavan kohtauksen jossa hitlerin näköinen mies perusti uuden natsipuolueen nimeltään sininen aamunkoitto. Juuri samana päivänä suomalaiset natsit perustivat uuden puoleen nimeltään sininen. Kylmääkö? Kyllä pitäisi.
Kovin kafkalainen on tämä tarina, ja ei mikään ihme, onhan sen kirjoittanut Kafka itse...
Näytelmässä on rinnakkain työ ja työttömyys. On kahdenlaisia työtapoja, vanhan koulukunnan työ, joka on kuten virka, pitkä ja kapea, klo 8-16. Jossa mennään työpaikalle, säännöllisesti ja istutaan suorassa.
Ja sitten toinen, tämä 24/7 työ, jossa nuori ihminen puhuu paskaa pitchauksissa, ja yrittää hankkia varoja omalle start up -yritykselleen. Jos työpaikalle tullaan, kuten päiväkotiin, niin työajat ovat liukuvia tupakka- ja vessataukojen välillä, päätteellä syödään hirvestä surkeata ruokaa, ja tuotetaan suunnaton määrä muovijätettä, yksittäispakattua. Kun on niin kiire.
Työtä tehdään myös outside the box... Tästä esimerkkinä yksityisyrittäjät ns pesupulverialalla.
Amerikkalaisissa kiinnostavissa sarjoissa ( mm HBO ja Netflix ) useampikin ahdinkoon joutunut, itsellensä johtumattomista syistä ahdinkoon, perikatoonkin, joutunut ihminen muuttuu itsenäiseksi yrittäjäksi, rikolliseksi. Koska opettajan palkalla, tai yksinhuoltajana, ei makseta kaikkia laskuja, ei sairaalalaskuja, ei lastenvaatteita, ei ruokaa. Jos kallista sairausvakuutusta ole, on otettava laki omiin käsiin. Ja hankittava varannut jostain muualta.
Mutta onko poliittinen teatteri ja yhteiskunnallinen teatteri auttamattomasti hyvää?
Tärkeää se on, tietenkin.
Näin tämän kolmannen kerran. Pidin, ja herkistyin hetkistä, joita voi tapahtua kenelle tahansa. Hirveä tragedia, onnettomuus, josta ei ole paluuta.
Miten tulla takaisi, eheäksi? Miten jatkaa, jaksaa jaksaa?
Pidin myös virtauksista, viittauksista Alien-saagaan ja Men in Black -leffaan. Loikkauksia skifiin pelottavana kauhuna, joka voi odottaa nurkan takana. Tai vain lekkerinä, satiirina, huumorina - miten valtiossa kuten amerikka on kaikki mennyt perseelleen: aseet, vainoharha, totuuden ja tieteen kieltäminen, pelko.
Mutta myös äärioikeiston nousu Euroopassa, ja meillä Suomessa. Ja me emme tee mitään.
Kyllä meistä osa marssii demolle, jakaa huolensa ja vastalauseensa. Kirjoittaa vastalauseita, anomuksia, kerää nimiä. Rohkaisee, tukee ja antaa äänen.
Ensi kertaa, näin voimakkaasti, on videokuvat ja -lähetykset osana Ryhmistä. Uutta Ryhmäteatteria.
Ne toimivat. Katsoja huomaa niiden ikonisuuden, televisio - oi - tuo nurkan palvontapaikka. Toisaalta niistä muodostuu triptyykki, sellainen Francis Baconin kaltainen irvokas kuva. Vaikka näytelmnä muotokieli on dokumentaarinen, on uutislähetystä ja vaalikamppista.
Sota-aika on hyvää pisnestä. Samoin katastrofit – joista hyötyvät vakuutusyhdistykset. Mitä kaikkea ihmiselle myydään. Mitä kaikkea on kaupan.
Fb:n kirjallisuusryhmässä Kirsi nosti esiin, kuinka kulttuuribloggaajan blogikirjoitusta arvostellaan jos se on liian kriittinen. Tai sitten siitä uupuu kritiikki. Niin tai näin, aina väärin päin. Nykyään kriitikoille ei makseta, paljoa, ainakin kriitikoiden määrä on pienennetty.
Blogikirjoitus, postaus, julkaistu lähetys, on aina nosto.
Hm.
Bloggarit, kuten minä, nostavat esiin tärkeitä näytelmiä. Itse näen kaikki näytelmät mitä haluan, paitsi Myrskyluodon Maijaan en saanut bloggaajan vapaalippua, medialippua, kriitikon lippua kun kaikki liput oli kuulemma loppuunmyyty. En katkeroidu tästä, vaan porskutaan toiseen teatteriin. Tai tulevaisuuteen.
Olen mennyt katsomaan kaiken minkä olen halunnut. Tai mihin on ollut varaa. Joitakin peräti useamman kerran. Ihmiset ihmettelevät tätä. Ilmeisesti he eivät käy koskaan saman bändin keikoilla eri maissa kiertueella ( Suomi, Ruotsi, Viro ja Lontoo ). Eivätkä koskaan kuvaa kolmiulotteista patsasta useammasta eri kuvakulmasta, kuten minä Louvressa kuvasin, ja vielä filmiaikana, ja peräti paperikuviksi, osa jopa suurennoiksi, joita kaupan päälle sai, tuota suosikkiveistostani Michelangelon veistosta Kuoleva orja, joka on itse asiassa hyvin homoeroottinen, tai vain eroottinen, kuten 1990-luvun farkkumainokset tv.ssä, jossa nuori mies riisuu paitansa, ja hypähtää leviksissään uima-altaaseen. Ja Mad about the boy soi, tuoden mieleen Auringonlaskun kadun ja farkut ovat todellakin wet look...
Asiaan.
Teatterit ja näytelmät on mukava ja terveellinen addiktio - vaikkapa perjantaille ja lauantaille. Päihteiden tilalle. Niistä ei tule krapulaa eikä rahapulaa. On kuin rahaa veisi pankkiin. Ja tilin avaisi mieleni palatsiin ;) Ajankäyttönä parasta. Aikaa jää kaikkeen muuhunkin, eivätkä aivosolut kuole ;)
Tekijät: Good cast is worth repeating ;9
Käsikirjoitus: Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä
Ohjaus: Esa Leskinen
Rooleissa: Vesa Vierikko, Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Robin Svartström, Sari Mällinen ja Taisto Oksanen
Lavastus- ja pukusuunnittelija: Janne Siltavuori
Äänisuunnittelija: Jussi Kärkkäinen
Valosuunnittelija: Ville Mäkelä
Videosuunnittelija: Ville Vierikko
Maskeeraussuunnittelija: Ari Haapaniemi
Kävin katsomassa myös ennakon marraskuussa:
Ryhmäteatterin Muodonmuutos toisena ennakkona 15.11.2017 polki mainiosti käyntiin uuden näytelmän kuukauden, marraskuun. Ryhmis käytti tuttuja elementtejään, ja näyttelijöitä, ja kävi myös marginaaleissa, kulisseissa, takahuioneissa eli varsin out of the box, eli uutta videokuvaa käytettiin, mikä ei ollut yleisön kosiskelua eikä vieraannuttamistakaan, vaan taiteellinen lisäkerros.
Alamme hyvin normaalista tilanteesta, työpaikkakuvauksesta, jossa ihmiset tekevät normaaleita asioita määrättyinä aikoina. Kovasti kannustetaan olemaan out of the box, mutta kohtuus kaikessa! Jostain syystä merkonomi Saastamoinen - moinen Saasta! - alkaa muuttua pikkuhiljaa syöpäläiseksi. Näytelmä lainaa Kafkalta löyhästi myötäillen tämän hurjaa, pientä Metamorphosis -novellia, tuota kuuluisaa tarinaa jonka päähenkilö kuvaa muuttumistaan syöpäläiseksi, torakaksi.
Ryhmäteatterin toteutuksessa Saastamoisen muuntumisen syöpäläiseksi huomaa työtoverit, tuo kana- ja kukkolauma. Vai lampaitako olevat kravateissa. Saastamoisen vaatteisiin alkaa muodostua reikiä kuin koit nakertaisivat narsk narsk kolosia, ensin kravattiin, sitten myös kenkiin joka olisi jokseenkin täysin mahdotonta nahkakenkiin tehdä. Mutta kas kummaa - Saastamöisen vaimon vaatteisiin ei ilmesty reikiä.
Sitten Vesa Vierikon esittämä päähenkilö näyttää riihen alta repäistyltä epäonnistuneelta pomminpurkajalta.
Työyhteisö päättää yhteistuumin irtisanoa syöpäläisen. Myös uutiskuvissa ja a-studioissa käydään läpi syöpäläisongelmaa. Yleä kritisoidaan, koska se antaa fasistien ja kapitalistien määritellä keskustelun rajat ja tason.
Sitten Saastamoinen tutustuu kuntouttavaan työtoimintaan, jossa joukko työttömiä ja syrjäytettyjä - anteeksi siis tietenkin syrjäytyneitä eli syöpäläisiä - aloittaa päivänsä rakentamalla linnunpönttöjä.
Toinen puoli pajan syöpäläisistä purkaa näitä linnunpönttöjä.
Tässä viitataan absurdiin aikaamme, joka on yhtä hölmöläisten räsymaton leikkaamista. Muista leikkauksista ja koulutuslupauksista puhumattakaan. Saadaan nätimmät, pienemmät tilastot, jossa työttömiä on lukumääräisesti vähemmän kun heitä on sijoitettu kuntouttavaan työtoimintaan sekä tietysti työharjoitteluun. Vaikka ihminen on harjoitellut työntekoa neljällä vuosikymmenellä, useammalla toimialalla, useammalla koulutuksella pätkätyöläisenä, renessanssi-ihmisenä, monimediatoimittajana, vapaana taiteilijana, kokkina, lastenhoitajana, luovan kirjoittamisen opettajana ja verkkosivujen päivittäjänä. Hesarin sivulla, taisi olla mielipidepalstalle työtön professori tai vastaava harmitella miksi joutui kurssilla tai työkkärissä harjoittelemaan cv:n tekemistä. Moni muukin on joutunut kaikenlaista työkokeiöua tekemään - tässäkin on kyse ns orjatyöstä, jossa työttömyysrahalla ja 9 juron kulukorvauksella saadaan itse työpaikalle ilmainen työntekijä - joka voi tehdä myös lauantai-, sunnuntai- ja iltavuoroja, joista ei tietenkään makseta lisiä, kun työtön saa työttömyysrahaa vain arkisin ma - pe.
Linnunpönttöjä tekee myös vihaisen näköinen mies. Taisto Oksanen on hyytävä ja parhaimmassa roolissaan. Pidin hänestä myös toimiston Saatanana komediasarjassa Sairaskertomuksia, mutta tämä teatterirooli on huippu. Hän on ruskeapaitainen, tietenkin ruskeapaitainen, jolle kasvaa lakupalan muotoiset viikset ja outo jakaus ja hän alkaa puhua saksaa niin että pieni ihminen säikähtää. Hän on tuo Hitlerin näköinen mies.
Ryhmis näyttää mitä kaikkea syrjäyttäminen ja syrjäytyminen saa aikaan. Näytelmä näyttää myös, miksi joku ihminen on syrjäytynyt. Ja vetää hihaan. Ja / tai pään sekaisin. Minna Suuronen saa suuremmat kyyneleet aikaan. Mitä iistimpää sitä siistimpää... Itä-Helsingin huumetyyppien mikroilmeet ovat tunnistettavia. Kontulassa käydessä on hauska huomata, millä aineella itse kukin käy. Tosin käyn vain päihteettömissä kyläjuhlissa. Viimeksi kun Kontulan ostari täytti 50 vee niin näin monta hyväntyylistä entisen elämän hörhöä, jotka kuitenkin klaaraavat arjen läpi ilman optioita ja audeja. Suurosen näyttelemä nainen on kahipiru, tuo virolaisten keksimä nimitys suomalaiselle tuulipukukansalle. Paitsi hän ei lenkkeillyt. Hän ei ollut syntynyt syöpäläiseksi tai syrjäytyneeksi tai epäonnistujaksi, vaan oli kokenut, tai kokeileva tutkija juuri breikkaamassa, mutta koki suuren tragedian.
Myös Oksasen Führer on tutkija, mutta germaanisemmalta laitokselta. Työttömiä on siis useammasta ammattikunnassa. Ryhmis haluaa kiinnittää huomiota, miten yliopistoilta ja tutkijoilta leikataan rahaa ja apurahaa, mahdollisuuksia pois.
Robin Svartström on useammassa roolissa tällä kertaa hieman sivussa, hänen paljaita pohkeitaan katselisi pitempäänkin. What a package!, ajattelin kun näin Svartströmin meidän postissa. Hänellä oli siis laatikko kädessään
😂
Robin on työkkärin maripaitainen asiakaspalvelija, tilassa jossa on yhdistetty sairaala- ja TE -palvelut. Tämä oli varsin ajankohtaista kun uutisissa oli Meri-Lapin järjettömästä äänestyksestä, jossa äänestettiin yksityistämisen puolesta!
Näytelmä on monin osin ajankohtainen.
Ruskeapaitainen fasisti on perustanut uuden puolueen: Sininen aamunkoitto.
" Sininen tulevaisuus (ruots. Blå framtid) on kesäkuussa 2017 perustettu suomalainen puolue, joka rekisteröitiin puoluerekisteriin 15. marraskuuta 2017. " lukee wikipediassa, ja sitä ennen painetussa sanassa. Siis juuri samana päivänä keskiviikkona kun katson tätä näytelmää.
Kylmää.
Robin. Hän oli ikimuistoinen Oberon, mutta myös Peer Gyntissä santeriamainen pääpeikko.. samaisen näytelmän nimiroolissa oli uusi kasvo Santtu Karvonen, joka tässä näytelmässä on hillitön, ahistunut kanksteri Sergei hurjine kampauksineen.
Mutta en paljasta enempää. Kirjoitan syvällisemmin joskus ehkä lisää. Kello on kohta kolme yöllä.
Näytelmän alussa on keltainen sohva.
Keltainen on vastakohtien väri, jota Roman Polanski käytti hyvin Rosemaryn painajainen elokuvassa. Keltainen on hempeä pääsiäisen viattomien untuvikkojen väri, kanarialintujen väri joita kuitenkin rääkättiin kaivoksissa ja sukellusveneissä eläin"kokeissa".
Keltainen on keltainen lehdistö, törkylehdet ja vessapaperi. Se on varoitusväri. Se on pettäjien väri.
Se on levoton ällöttävä väri kukkasissa Mihail Bulgakovin romaanissa Saatana saapuu Moskovaan. Se on myös toivon väri, uuden alku, auringon ja valon ensimmäiset säteet. Se on C- ja D-vitamiinia.
Mutta Tom of Finland -leffassa se on kartiineissa nynnyjen väri. Se voi olla rikin ja Saatanan silmien väri.
Ryhmiksen Muodonmuutos muistutti Eduskunta III teosta, jota en nähnyt - paitsi tv:ssä, ja tämä oli kyllä hienompi ja monisyisempi veto. Mutta Eduskunta piti tehdä ja jakaa. Pidin tästä myös Alien, MiB ja Breaking Bad - viittauksineen tai mielleyhtymineen. Pidän tästä, siinä kaikki. Pitääkö se kertoa tuhansilla sanoilla
😂
Muutama muu matsku:
Ja taustoja & taistoja: #RobinSvartström #Eduskunta III #Ryhmäteatteri #yleAreena #yleTeema #Yle https://t.co/MN3MTUCkoz
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 1. syyskuuta 2016
