Helsingin kaupunginteatterin duunikomedia Paahtimo täällä Studio Pasilassa 11.9. koki huippunsa kun Pertti Koivulan pomohahmo Pepe taisteli eeppisesti rullautuvan valkokankaan kanssa. Myös hänen pvc-housuissa joogaaminen sai tyrskymään, myös joiltakin näyttelijöiltä meni pokka.
Vaikka yleensä pidetään ammattitaitona, että pokka pitää, eikä sooloilla sokkona, vaan mennään protokollan mukaan, niin sekä eilen Baskervillen koirassa että tänään Paahtimossa olo mainiota, silloin kun näyttelijä repeää, sitten repeää toinen, ja miten se kaikuu, vaikuttaa yleisöön... Tämä voisi olla myös veijarikomedia, jonka pääosassa ei ole sitä iänikuista miessankaria. Sivussa sovussa tietenkin saa olla, ja marginaalissa.
Mikko Reitala
PAAHTIMO
Vastapaahdettu työelämäkomedia
STUDIO PASILA – Ratamestarinkatu 5
Ensi-ilta 8.9.2021
Noin 2 t 15 min, sis. väliajan
Paahtimon alussa on kaksi sisarta, Olivia (Sanna-June Hyde) ja Anni (Vappu Nalbantoglu), jotka ovat toistensa vastakohdat, on kympin tyttö suorittaja jännittäjä lääkärinhattuinen kahden tutkinnon päällä istuva tunnollisuus. Ja nuorempi tatuoitu siskonsa, joka vaihtaa duunia rennosti, seilaa paikasta toisern, valehtelee ja ehkä varastelee ex tyttöystävänsä luota rompetta kun hänet heitetään ulos, myös suhteesta.
Fokuksessa on nykyajan työmaailma, miten työtä haetaan, miten työ saadaan, millä asenteella haetaan sisään. Geenitutkija Anni aikoo hakea töihin pienpaahtimolle, koska onhan hän tehnyt väikkäriä kahvipavuista.
Fokuksessa on myös suomalaisuus, kun kahvia, tangoa ja perunaa pidetään umpisuomalaisina juttuina, vaikka kaikki ovat tuontitavaraa. Importtia. Mietitään, mikä suomalaisuus on. Kun suomalainen ei valehtele cv:ssä, eikä suomalainen valehtele työhaastattelussa. Ja kuinka Suomi ennen keikkui vähiten korruptoituneiden maiden kärjessä.
Vastavoimana on mm pomo Pepe (Pertti Koivula), joka on pukeutunut J. R.ksi Tallasista, siis Dallasista, ehkä. Hän on saanut potkut Paulikilta siellä 25 vuotta oltuaan putkeen töissä. Moderneja vempaimia hän ei hallitse, kuten kapulassa olevaa intternettiä. Hänellä on stetson ja ryppyiset suorat housut tungettuina cowboy-buutseihin. Soittoäänenään luonnollisesti Ennio Morriconea.
Rahakirstua hoitaa leopardiprinttiin pukeutunut Kristiina ts Christina (Leena Rapola), joka sai myös fudut Pauligilta samaan aikaan, ja pelkää nyt, että nuoret naiset kiipivät ohi kuten ennen vain miehet.
Markkinointipuolella on Jesse (Jarkko Niemi), joka ei osaa päättää, onko hipsteri vai konservatiivi. Hän on nice guy, kuten olemme popkulttuurissa oppineet tämän käsitteen. Onko hän siis kiva kaveri?
Porukan nuorin Samuli (Jasir Osman) paahtaa paahtaa papuja intohimoisesti, ja lakkaamati yrittää keksiä sitä taatusti omaa böönasekoitusta, jota ei kellään toisella ole.
Tietysti törmätään myös ilmastonmuutokseen, eettisyyteen, ekologiaan, geenimanipulaatioon. Mitä tapahtuu kun kahvipapu syntyy ja aloittaa matkansa tänne kauas Suåmeen. Entäs se sevettikissavillitys. (meänkielessä pöönä tai kahvipöönä on kahvipavut, kun taas vanhassa Hgin stadin slangissä böönä on tyttö, nainen. Vai oliko se bööna.)
Pienpaahtimo Kafi eikun KOFI kaipaa myös brändin uudistamista kun sen lokon, tai siis logon on suunnitellut joku Pepen naapuri Löppönen. Eli graafikkoa ei ole käytetty, eikä kallista mainostoimistoa.
Suomalaisuutta mietitään, kun ensemblessä on näyttelijöitä, joilla vanhemmat, tai toinen heistä on syntynyt Suomen ulkopuolella, tai heidän juurensa ovat siellä. Tai turhahan tätä on näin kirjoittaa, mutta kun teatterissakin on ollut ilmoilla kyse diversiteetistä, monimuotoisuudesta. Kenen ääni kuuluu, kuka näkyy, keitä me olemme, ja kenen näkökulmasta.
Mainio Aikuiset-tvsarja kertoi kalliolaisesta kahvilasta. Tämä on paahtimo. Melkein vieressä, Vallilassa, tuoksuu Meiran tehdas, josta leijaili aina ihana kahvi, kun asui Harjussa.
Nykyajan työelämästä kertoo, kuinka akateemiset joutuvat ylikoulutettuina hakemaan töitä sieltä täältä, ja kuinka somessa persut ja muut natsit vastustavat tiedettä, apurahoja ja rokotuksia. Tai eivät pidä uusia tutkimuksia minään. Miksi Pepe on pomo, onko se vain sukupuoli ja ikä. Miksi juuri hän keikkuu johtajanpallilla?
Nykyteatteria on esityksessä hidastukset kuten tanssi ja bailaaminen neonvaloissa vasemmalla, kun taas ihmiset keskustelevat spotissa, kohdevaloissa yökerhon ulkopuolella normaalinopeudella. Vai mikä on nykyteatteria, enää, mikä normaalia teatteria: seinälle heijastetaan kirjahyllyt, ja tekstarit mitä puhelimeen tulee, emojit ja läppärin kameran videopuhelut, tai puheharjoituksen puheet ja katseet. Myös PowerPoint esitystä. Rekvisiittaa on niukasti, on paahtimon koneita ja välineitä, on Annin koti, on pomon huone.
Komediana tämä ei antanut heti välitöntä naurua, kuten Baskervillen koirassa, vaan kesti hieman. Ja tarviiko sitä hytkyä penkiltä alas joka repliikistä. Oikeasti hauskat kohdat kyllä saivat aikaan reaktioita, että yleisö viihtyy, ja katsoo, miten pitkälle mennään.
Rakkauttakin on ilmassa, on kiihkeitä kohtauksia, on vonkausta, on pettymyksiä, on elämätä. On tonttuilua, on aiheita vakavampaankin.
Mikko Reitalan käsikirjoittamaa työtä olen nähnyt mm Suomen hauskin mies -näytelmässä, jota kävin katsomassa pari kertaa, ja myös leffaversiossa. Oli luokkasodan aika, ja Iso-Mjölön saarelle osin viattomat punakaartilaiset oli lahtarien toimesta raahatut, punavangit, joista koottu teatterijoukko piti tehdä näytelmän joka naurattaa saksalaisiakin.
Tekijäloota:
Tekijät lavalla:
Sanna-June Hyde
Pertti Koivula
Vappu Nalbantoglu
Jarkko Niemi
Jasir Osman
Leena Rapola
Sini Pesonen
OHJAUS
Katariina Kirjavainen
LAVASTUS
Tinja Salmi
PUKUSUUNNITTELU
Teppo Saarinen
VALOSUUNNITTELU
Maura Korhonen
ÄÄNISUUNNITTELU
Tuula Kuittinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU
Jaakko Sirainen
PROJISOINTISUUNNITTELU
Henna Piirto
DRAMATURGI
Kuvat Robert Seger.
Näin tämän medialipulla, kiitoksia Helsingin kaupunginteatterille siitä. Ei missään nimessä väljehtynyttä Salutoa eikä mielikuvituksetonta Juhlamoskaa. Aika lähellä Kulta-Katriinaa ja Presidenttiä. Rehellistä suomalaista kahvia. Mitallisen verran vakavaa. Ei täysin pohjaanpalanutta. Artesaania siinä mielessä, että kotimaista työtä. Tai mikä enää on kotimaista työtä. Ainakin Suomessa, Helsingissä, Pasilassa tehtyä. Siitä papukaijamerkki. Ja joutsenmerkki.
Mikko Reitala
PAAHTIMO
Vastapaahdettu työelämäkomedia
STUDIO PASILA – Ratamestarinkatu 5
Ensi-ilta 8.9.2021
Noin 2 t 15 min, sis. väliajan
Lue lisää Helsingin kaupunginteatterin sivulta:
" Kolmekymppisellä Annilla on kaksi loppututkintoa ja erinomaiset arvosanat, silti työnhaussa jokin aina sakkaa. Persoonalliselle ja sosiaalisesti lahjakkaalle sisarpuolelle Olivialle sen sijaan satelee työpaikkoja ja mahdollisuuksia. Kun Anni hakee unelmiensa työpaikkaa artesaanikahveja valmistavasta pienpaahtimo Kofista, väärinkäsitys tarjoaa heille odottamattoman tilaisuuden yhdistää Annin osaaminen ja Olivian persoona.
Paahtimo on täyteläinen ja aromikas komedia työelämän vaatimuksista. Mitä menestyminen – tai edes selviytyminen – tämän päivän työelämässä vaatii, kun mikään ei ole sitä miltä näyttää? Aivan vastapaahdettu kotimainen komedia nauraa lempeästi työpaikkojen rooleille ja niiden törmäyksille. Riittääkö pelkkä osaaminen vai onko itsensä brändääminen jo kansalaistaito?
Voidaan nauttia sellaisenaan. Piristävä vaikutus!
Oikeuksia valvoo Agency North. "
