Vähän Moulin Rougesta ja juonipaljastuksia -varoituksia
Kävin katsomassa Moulin Rouge! musikaalin kahdesti. Ensin oli ensi-ilta ja Suomen kantaesitys torstaina 29.08.2024 medialipun kera, ja tänään lauvantaina 31.08.2024 matineassa kultaposse-alennuslipulla.
Liki kolmituntinen jamboree oli täydellisesti leikattu ja miksattu. Puhun leikkauksesta, kun tarkoitan ajoitusta.
Kirjoitan tässä taustoja miksi Baz Luhrmannin leffa aikoinaan, ja yhä, viehätti, viehättää.
Kirjoitus sisältää juonipaljastuksia jos et ole nähnyt musikaalia tai leffaa, tai tunne Kamelianaisen tarinaa.
Musikaali perustuu siis Baz Luhrmannin elokuvaan Moulin Rouge (2001). Käsikirjoitus John Logan. Tämä on pohjoismaista yhteistyötä.
Leffa on moderni klassikko, Luhrmann lunasti jo paikkansa, popkulttuurissa ja taiteessa Romeo + Julia leffallaan. Raikasta, uutta, innostavaa.
Eräs lemppareitani on tämä elokuva, olen myös kuvannut punaisia tuulimyllyjään 90-luvulla. Miltähän maistuu meno nykypäivänä?
En mennyt 1996 Moulin Rougeen koska se ei ollut enää sama kuin 1896. Luulisin... Yläosattomat naiset olisivat kaikki samasta muotista, ja oman esityksensä kloonattuja statisteja. Amerikkalaisille turisteille.
Nykyään burleskissa naiset ovat ottaneet oman tilan, jossa omasta tahdostaan kiusoitellaan ja höpsötellään höyhenviuhkojen takana hepenissä ja rihmankiertämissä. Kerrotaan oma tarina. Burleskissa on myös kehopositiivisuutta, omana itsenään olemista, tietty buustattuna kimalteisiin ja hapsutasseleihin.
Helsingin kaupunginteatterin versiossa turhaa paljasta pintaa ei näy. Mikä on oikea valinta, näyttelijän kunnioittaminen. Eivätkä pelkästään naiset pukeudu korsetteihin ja cancan-rimpsuhameisiin. Hienoa!
Seksuaalisuuden ja seksikkyyden voi jakaa esityksessä kolmeen osaan.
Alussa on provokaatio, esittely, haaristelu - kuten hienossa sarjassa Carnivale jossa eletään Ameriikasa kolkytluvun lamaa. Sarja kertoo kiertävästä tivolista - jossa myös naiset seisovat päällään ja haaristelevat ts levittävät haarojaan. Jotta miehet tulisivat tuhlaamaan rahojaan ja höynäytetyiksi. Lähtökohta on aina tämä: naisilta puuttuu heille kuuluva raha, kun taas miehillä on rahaa.
Oli hirveän hauskaa kun teatteriohjaaja Raili Leppäkoski avasi tätä adult entertainment -käsitettä 90-luvulla. Kenelle aikuisviihde on tehty, ja mikä siinä on "viihdettä".
Provokaatio on sisään heittämistä, meillä on tällaista tarjolla.
Hgin kt:lla alun haaristelu on miltei rivoa, mutta permantorahvas, siis normaali teatterinkatsoja-kokija ymmärtää, että miljöö esitellään. Moulin Rouge -yökerho sijaitsi siellä bohheemien alueella.
Mutta mistä kaikki alkoi. Köyhä säveltäjä, amerikkalainen kiltti poika Christian, jo nimeltään kristitty, saapuu Pariisiin, ja haluaa hypähtää Montmartrelle, taiteilijoiden pariin. Christianin roolissa loistaa Martti Manninen parhaimmillaan, vaikka on oman luokkansa vaatteissa, ruskeissa, ei silkeissä eikä sameteissa, hänellä ei ole rahaa, mutta hänellä on luovuutta! Elokuvassa hän oli runoilija, mutta tässä näyttämöversiossa säveltäjä ts säveltäjä-sanoittaja, lauluntekijä..
Ja esityksessä hän alkaakin selittämään musiikkigenreään kunnes keskeytetään.
Asetelma on aika suoraan musikaalielokuvasta Cabaret, tuolta seiskytluvulta. Jossa myös amerikkalainen kiltti poika saapuu suurkaupunkien Berliiniin 1930-luvulla. Teos perustuu romaaniin I am camera, jota en ole lukenut. Luultavasti. Vai oliko hän britti.
Isherwoodin jonkin verran autofiktiivinen teos kuvaa iloisen ja vapaan 1920-luvun loppua seurannutta natsien valtaan nousua. Kuulostaako tutulta?
Vastakkain on pömpöösit aristokraatit, siis miehet kuten herttua, joilla on valtaa ja rahaa.
Ja sitten nämä alamaailman asukit, huorat ja...
Välihuomautus, muistelu vuodesta 2022 Tampereen teatterin musikaalista Anastasia jossa pahana poikana toimi Joel Mäkinen - kun Rasputinia ei ollut teoksessa...
" Anastasia (Pia Piltz) katoaa, piiloutuu, muuntuu toiseksi, ei-prinsessaksi, rahvaaksi, joka luudalla lakaisee katuja.
Häneen iskee silmänsä Deb Vaganov (Joel Mäkinen) kuin Kunniattomat paskiaiset elokuvan juutalaiseen tyttöön elokuvateatterin pyörittäjään ja itsenäiseen, kirjaa rauhassa lukevaan naiseen rakastunut natsi. Mäkisen esittämä Deb on negatiivinen, synkkä hahmo, joka kuitenkin haluaa hyvää, omasta mielestään. Hän haluaa tasa-arvoa yhteiskuntaan, mutta kohteeseen silti naisia halveksivasti. Deb on vallankumouksellinen. Tulevaisuuteen ja sosialismiin suuntaavaa, mutta hänen, ja tovereidensa käsimerkki muistuttaa kohta natsitervehdystä. Debin ja Anastasian kohtauksesta joistakin tulee mieleen Moulin Rouge, ja Goottilaisen tornin tapahtumat, jossa rikas tyhmä mies haluaa omistaa naisen, kurtisaanin.
Rasputinia emme näe, (ehkä joskus saamme ihan eri version, jossa myös Pussy Rioteja.)"
Eli vuonna 2022 ennakoin, että Mäkinen sopisi Moulin Rougen herttuaksi...
