Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

torstai 22. helmikuuta 2018

KOM-teatterin Veriruusut 20.02.2018 ja bloggaajatapahtuma sitäkin ennen

Teatteri-ilta alkoi bloggaajatapaamislla entisessä KOM-ravintolassa, nykyisessä ravintola Pontuksessa. Paikalla oli tapaksia ja Anneli Kanto, jota olen kuunnellut useammissa tapahtumissa niin SKS:n tiloissa, kuin Akateemisessa kirjakaupassa, ja elokuvateatteri Orionissa. Kanto kertoi Veriruusut-romaanin tyttöjen olleen varhaisfeministejä, ja suuresta vihasta, huorittelusta ja raiskausuhkauksista, joita nainen saa vain aukaistessan suunsa. Nykyään. Koska tätä romaani ei oltu vielä kirjoitettu niin Annelin piti tehdä se. Veriruusut julkaistiin romaanina vuonna 2008 ilman suurta haloota - nyt haloo on suuri. Kirjastoissa on hurjat lainausjonot ja ei ihme, että asia, aate, historia - sadan vuoden takaa kiinnostaa. Harrastelijateatterit olivat nopeita kiinnostumaan, sitten viiveellä suuremmat laitosteatterit. Näyttelijä Vilma Melasniemi myös piipahtaa joukossamme kertomassa produktiosta, sitten hänellä on jo kiire lähteä letittämään muita tyttöjä. Solidaarista!

Sitten sisälle KOM-teatteriin, jonka seinillä on jo näytelmän rekvisiittaa. Astua tunnelmaan.

Lavasteet vaikuttivat ensin pettymyksiltä, mikäs Moskovan keskikokoinen sirkus täällä esiintyy.

Mutta ohjaajana kun on Lauri Maijala, joka vinhasti pistää shown pyörimään. Kiitos siitä. Kanto sanoi Maijalan dramaturgiaa nerokkaaksi. Mutta näytelmän tekemiseen Kanto ei halunnutkaan osallistua eikä projektiin puuttua. Hänestä oli mukavaa nähdä omat ihmisensä.

Näytelmä alkoi klo 18 koska kesti pitkään, joten karsimisia oli tehtävä. Esim Tampere-osuus on poistettu ja parin henkilön nimiä oli yksinkertaistettava, selkiytettävä.

Ohjelmavihkonen on painettu voimapaperille, omin sormin saa tuntea painetun paperin persoonan, ja kuvituksena on aitoja historian kuvia punavangeista, nuorista tytöistä, joita kidutettiin ja murhattiin. Teinejä ja nuoria naisia housuissa, ja lyhyessä tukassa. Vapaina. Itsenäisinä. Hurjina.

Nämä hyvin nuoret naiset olivat vapaita, irtolaisia, lapsettomia, osin lapsia itsekin. Miten aatteeseen hurahdutaan!? Ja millä vimmalla koetaan vapaus, saadaan suurempaa palkkaa, parannetaan maailmaa. Olen lukenut myös Rosa Liksomin romaania Everstinna, jossa päähenkilö hurahtaa fasismiin ja vanhaan väkivaltaiseen äijään, jolla on valta. Tuon naisen esikuvana oli kirjailija, toimittaja, eräkävijä, eläimiä kunnioittava Annikki Kariniemi, jonka luona olen myös vieraillut. Ja joka on vieraillut meillä.

Feminismi on hyvin läsnä, lahtarit eli valkoiset, ja porvarit, tehtaanomistajat, jotka raiskasivat teinityttöjä tehtaissa. Koska kukaan ei puuttunut, eikä uskaltanut - ettei menetä työtä. Näin epävarmana aikana.

Tyttöjä syytetään huliganismista, tämä on viittaus 2000-luvun Pussy Riot -liikkeeseen, jota venäläinen fasistinen hallitus rankaisi huliganismista, joka sopii moneen humaanin humanistin, aktivistin ja toisenajattelijan hiljentämiseksi, ja jonka venäläiset keksivät miten rangaista esim naista. Voima-lehden uusimmassa numerossa on hieno juttu, tsekkaa vaikka linkki: PUSSY RIOT KUUSI VUOTTA MYÖHEMMIN.

Yksi näyttelijä on yli muiden eli tuore tuttavuus Inka Reyes - hänen jokaista ilmettään ja ilmettömyyttään seuraa tarkkana. Mukana on muitakin nuoria näyttelijöitä. Ja KOMin konkareita. Lainassa on mm Ursula Salo.

Kirjoitan lissää kun taannun. Täällä Turun kaupunginteatterin aulassa nimittäin pyörii Markus Järvenpää, ja herpaantuuhan siinä jyrkempikin ihminen ja konseptit ja suklaa sulaa sormille.... Evästä syödessä.

Eräs vappukuva:

Tässä voimaa:

Tässä erään punakaartilaisen, naisen haastattelu Elävästä Arkistosta. Haen lisää mm Finnasta kuhan ehtii... "En ole koskaan katunut" (Lempi Kymlander, Pori) Julkaistu: 1977 Ohjelman tekijät: Haastattelija Teuvo Rasku. Kansan Arkiston kokoelmat. Ote elämäkertahaastattelusta. Esiintyjät: Lempi Kymlander, os. Päivärinta, s.1897, Turku Kuva: Punakaartin sairaanhoitajia (1918). / Kansan Arkisto.