tiistai 27. maaliskuuta 2018

Sudenmorsian on villi tanssi Viron - ja naisen - itsenäisyydelle Teatteri Avoimet Ovet 12.02.

Helsingin teattereissa on meneillään monenkirjavaa muodonmuutosta, ja tämä Aino Kallaksen ( 1878-1956 ) romaanista Sudenmorsian tehty näytelmä on yksi niistä. Teattereiden julistuksissa, markkinoinneissa ja käytännöissä on myös muodonmuutoksia.

Lavalla on Maija Andersson - nyt hän näyttää 10 vuotta vanhemmalta kuin edellisessä näytelmässä Erottaja 1917-18, jossa hän oli nuori tyttö, punainen, piika sisällissodassa, päähenkilö  Ida Redsven. Nyt hän on alussa Aino Kallas, noin vuonna 1928, ja kirjoittaa romaania Sudenmorsian. Se on yksi lempikirjoistani, monen vuoden takaa. Minulla on useampia versioita, eriäviä kansia.

Feministinä nautin Aalon tarinasta. Tietenkin. Sudenmorsian näytelmä on kunnianosoitus Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhlalle. Se on myös kunnianosoitus naisen itsenäisyydelle, vapaalle tahdolle, ja villille luonnolle. Vapaudelle juosta paljain jaloin, hiukset auki, kuuntelematta miehen tai isän rajoituksia, sääntöjä, käskyjä.

Patriarkaatin, ylimystön, kirkon, puolueen ja muun sortajan.

Naisen rooli oli ahdas, oli oltava siveä, ja kaino, ja lempeä, jotta pääsisi naimisiin. Romaanin alussa  nuori ja kaunis Aalo pesee lempeästi säikkyjä, pakokauhuisia lampaita. Aalo ei ole eläintenrääkkääjä, vaan rauhoittelee paniikkisia saaliseläimiä, laumaelämiä. Lammas on lauhkea, ja lampaalta otetaan tulevaisuudessa villat pois. Likainen villa pestään. Lampaan villoista tehdään lämpöä ihmisille, joilta lämpö puuttuu. Villaa myös myydään.

Metsänvartija Priidik tirkistelee salaa Aaloa, joka lopulta riisuutuu, ja peseytyy.

Kuin asetelmassa jossa vanha ukko Väinämöinen ahdistelle kainoa Ainoa.

Aalolla koittaa tylsä arki avopuolison kanssa, samaa toistava. Rajoittunut elämä, valkoiset lautasliinat, yksinäisyys. Hänen miehensä on metsänvartija - ikään kuin ihminen, joka niin vähän on pystössä tällä planeetalla kulkenut, pystyisi hillitsemään metsää, petoja, luontoa. Ihmisen luontoa.

Syödä kakku ja säästää kakku - pidin, ja en pitänyt, yhtä lailla, että tarinassa ei ollut susirakastajaa, vaan, että toteutuksena oli naisen villi, öinen vaellus, kun suden luonto valtaa... Mutta mikä on Saatanasta?

Suden purema oli vain tartunta, joka oli kirous. Mutta toisaalta se toi harvinaisen vapauden. Ihana lupaus... Kirous. Lumous.

Tarina liittyy myön noitavainoihin. Naisvihaan.

Saksankielisiä iskulauseita ja graffiteja, kuten 70-80-lukujen Berliinin vapaus. Me otamme takaisin yön...

Jotenkin ne sopivat tähän. Armas on Aalon tie... Ihmissusi-tarina on aina seksuaalinen. Hammerin ihmissusi-elokuvassa nuoresta miehestä tulee ihmissusi - koska äitinsä raiskattiin. Amerikkalaisessa kauhussa ihmissusitarinat ovat moraaliteetteja, opettavaisia tarinoita, joissa puberteetti puhkeaa kukkaan ja akneen, finnejä tosin ameriikassa ei näy, paitsi komediassa. Tulee murrosikä ja hormonit, ja ei saa mennä autoon pojan kanssa. Ihmissusi voi hyökätä. Tai pojasta tulla ihmissusi.

Ikivanha ihmissusiaihe on pohjana tähän 1600-luvulle sijoittuvaan tarinaan, joka kuului "proosaballadien" sarjaan ( Barbara von Tisenhusen, 1923 ja Reigin pappi, 1926 ) jolle Kallas antoi yhteisnimen Surmaava Eros, kirjoittaa Kai Laitinen pokkarin ( Delfiinikirjat, 1979 ) takakannessa.

Musiikki on osana näytelmää, fyysisseti läsnä teatterin lavalla, ei pelkästään piilossa orkesterimontussa, tai nauhoissa, kulisseissa, kannettavien tiedostoissa. Musiikki, rytmi on osa kerrontaa. Kallaksen poljentoa.

Suuret teatterit tekevät suuria produktioita, ja pienet itsensä näköisiä, kokoisia esityksiä. Kaikki nivoutuvat yhteen tänä keväänä. On feminismiä ja emansipaatiota. Luokkatietoisuutta lähteissä. Diversiteettiä, monimuotoisuutta.

Teatterit tuntuvat kilvan julistavan, etteivät hyväksy alkuunkaan minkäänlaista sortoa eikä syrjintää.

Jo oli helvetti aikakin!

Sanojen lisäksi on tekoja. Kuka pääsee ääneen? Kenen näkökulmaa käytetään?

Nyt mieleni harhautuu kun LoTRailu yllätti: Frodo tuli ostamaan reissumiestä. Mitäh, eivätkö hobitit olekaan omavaraisia. LOL. Kirjoitin tätä siis Turun kaupunginteatterissa, ja kahviossa.

Mutta kiitoksia Teatteri Avoimet Ovet konseptille, ja valinnoille. Näin tämän vapaalipulla, kiitos siitä.

Myötätunto, kunnioitus, mutta mös viha.



Tekijät: 

dramaturgia ja ohjaus Heini Tola
rooleissa Maija Andersson, Suvi Isotalo, Sauli Suonpää

teksti Aino Kallas

skenografia ja valosuunnittelu Raisa Kilpeläinen
musiikki Suvi Isotalo
koreografinen konsultaatio Jenni Nikolajeff

ensi-ilta 13.2.2018
esitykset ajalla 12.2.–26.4.2018


Teatteri Avoimet Ovet: Sudenmorsian esittelysivulta:

Sudenmorsian – kahlittu, vapaa, tuomittu

" Sudenmorsian (1928) on kirjailija Aino Kallaksen tunnetuin ja vahvimmin omaelämäkerrallinen teos. Se kertoo tarinan Aalosta, metsävahti Priidikin vaimosta, jonka elämä on hyvää ja turvallista. Eräänä juhannusyönä hän kuulee metsästä kutsuvan äänen, jota ei voi vastustaa. Aalo rakastuu palavasti Metsänhenkeen, muuttuu ihmissudeksi ja alkaa öisin juosta vapaana ja kahleettomana susien laumassa. Vähitellen aviomiehen epäilyt heräävät ja Aalon luvaton rakkaus tulee ilmi. Seuraukset ovat kohtalokkaat: jokainen on valmis tuomitsemaan Aalon. Naisen.

Kallaksen teoksen kehyksenä on vanha hiidenmaalainen tarina, kiehtova ja runollinen. Uusi näyttämösovitus sijoittaa Sudenmorsiamen väkevästi ja ajattomasti tähän päivään. Aino Kallaksen päiväkirjamerkintöjen kautta seurataan Aalon, Sudenmorsiamen, ja Ainon itsensä tarinaa. Molempien naisten rakkaus on palavaa, intohimoista ja repivää. Kielletyn rakkauden, vapauden ja erilaisuuden hyväksymisen teemat ovat kouriintuntuvan totta niin Aalon, Ainon ja kuin meidänkin aikanamme. Molempia johdattaa halu saada olla oma itsensä.

 Esitystä siivittää rouheasti sykkivä, uusi, yhden naisen bändin livemusiikki. Aalon/Ainon roolissa nähdään Erottaja 1917–18 -näytelmässä katsojia ihastuttanut Maija Andersson.

Aino
Minä olen saanut elämältä paljon. Kaiken, mitä olen toivonut. Jotain tahdon kirjoittaa papereille vastaisten aikojen varalle, jolloin minun on ehkä eläminen näistä muistoista. (Päiväkirja vuosilta 1916–1921)

Aalo
Minä ja maailma ympärilläni on ratki muuttunut. Kaikki on uutta. Kuin ensi kertaa silmilläni näkisin. Vauhtini on vinha kuin länsituulen. Ja hajut. En vielä milloinkaan ihmishahmossa tähdellepannut. Ne pyörryttävät, huumaavat. (Sudenmorsian)

Yön kukka kukkii!
Yön kukka yölle,
yksinänsä aukeaa!
Yön antaa koskettaa! "



Teatteri Avoimien Ovien näyttelijöiden esittelysivulla Maija Anderssonista sanotaan: " Monipuolisen ja tarkan näyttelijän vahvuuksiin kuuluu tanssiminen ja liikeilmaisu – fyysinen teatteri. Maija onkin näyttelemisen lisäksi työskennellyt myös tanssijana sekä tanssin ja näyttämöliikkeen opettajana. Vapaalla Maija mieluiten matkustaa, kuuntelee musiikkia, tanssii, ratsastaa, lukee hyviä kirjoja ja käyskentelee metsässä. "


Sudenmorsian on villi tanssi Viron - ja naisen - itsenäisyydelle Teatteri Avoimet Ovet 12.02. Tässä Teatteri Avoimien Ovien Sudenmorsian -kuvat Flickristä, kuvaaja © Mitro Härkönen, kuten myös alussa oleva pikkukuva:

  Maija Andersson


Suden rakkaus, rakkaus susiin


Koska minulle kulttuuriblogin kirjoittaminen ei ole kritiikkiä, pelkkää kritiikkiä, vaan mitä mielleyhtymiä teos luo - tai katkoo, niin liitän tekstin loppuun viime vuodelta Susi poliittisena eläimenä -seminaarin matskua. Sekä kuvia, tai susikuva, täytetyn suden varjo tuolta Epäinhimillisyyden museosta. Sekä kuvaamiani susia.

10. toukokuuta viime vuonna juhlimme Ainoa Kallasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa - niinkin ankarasti, että palokunta tuli paikalle. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun Kallas-seminaarissa näin tapahtuu. Kallas on aivan liian hottia... SKS:ssä kuulimme ihmissuden ulvontaa, sitte flamenkkoa... Oli oikein ainio Aino Kallas päivä. Ne kuvat ehkä joskus laitan jonnekin...

Ja kun samoilen Hietaniemen hautasmaalla, eksyn aina hänen haudalleen...




Tässä uusin Sudenmorsian-romaani, löytökirja, ilmainen kirja. Kannen piirsi Kosti Antikainen. 



Ja aivan sattumalta päällä peiton, jossa on suomalaisia karhuja ja mustikoita - metsän henkiä.

Sudenmorsian liittyy myös verkossa vellovaan susihysteriaan, järjettömään susivihaan. Susitapaamisissa ollaa ihmetelty sitä, miksi susia vihataan, mutta toisaalta, susia symboleina, pörröleluina, animaatiohahmoina, t-paitojen uljaina koristeina jne ryöstöviljellään.



Susi on mielenkiintoisin kohde mitä olen kuvannut Svea-mamman helmoista. Tämä valokuvani oli filmiajoilta, ajalta ennen digikameraa. Teetin tästä negasta suurennoksen. Suuren. Seinilläni suis juoksi vapaana kenties kerran...



Kauniit, jylhät ja rauhalliset eläimet muotoilussamme ja myyttiemme metsissä...



Luonnontieteellisen museon kahvilan groteskit trofeet - nuo ystävämme kasviensyöjät, sarvipäät


Sutta ken vihaisi – susi poliittisena eläimenä 29.3.17 Luonnontieteellisen museon kahvilassa.
Luen lisää:
         Poliitikasta verkkojulkaisu
         Politiikasta: Vihaa vastaan, suden puolesta! Kuvataiteilija Nora Helsingin katutaideteos tuo suden, myyttisen syvien metsien eläjän, keskelle kaupunkia, yhdeksi ohikulkijaksi. [Lue lisää]
Sutta ken vihaisi – susi poliittisena eläimenä from Politiikasta.fi on Vimeo.
" Kuvataiteilija Nora Helsingin katutaideteos tuo suden, myyttisen syvien metsien eläjän, keskelle kaupunkia, yhdeksi ohikulkijaksi. Teos rohkaisee katsojaa kohtaamaan omia ajatuksiaan sudesta ja ylipäätään keskuudessamme asuvista, villeistä toislajisista eläimistä, metsiemme asukeista." alla lainaus FB-tapahtumasta
" Susi on myyttinen eläin, joka herättää vahvoja tunteita. Suomen metsissä elää arviolta pari sataa sutta. Susien aiheuttamasta uhasta kirjoitetaan kuitenkin lööpeissä suurin kirjaimin ja esitetään, että lapset ja elinkeinot ovat vaarassa suden vuoksi, eikä maaseudulla voi enää elää. Vaaditaan jopa koko susikannan tuhoamista maastamme. Tänäkin vuonna merkittävä osa Suomen susista tapetaan maa- ja metsätalousministeriön luvalla. Toisaalta suden oikeutta elää myös puolustetaan näkyvästi ja muistutetaan siitä, että sudellakin on oikeus asua täällä.
Mistä vahvan metaforisia muotoja saava susiviha kumpuaa ja miksi susi on niin "poliittinen eläin" Suomessa? Tätä asiaa puidaan taiteen ja tieteen keinoin Politiikasta taidetta -sarjan uusimassa osassa, joka koostuu taideteoksesta ja keskustelutilaisuudesta.
Kuva- ja katutaiteilija, eläin- ja luontoaktivisti Nora Helsinki maalaa Helsingissä katutaideteoksen, joka tuo suden ihmisten keskuuteen keskelle kaupunkia, yhdeksi ohikulkijaksi. Keskustelutilaisuuden aluksi näemme videon teoksen työstämisestä ja suden liikkeistä kaupungilla.   "

Tviitasin susista: vaikka negatiivinen kuva bussin perässä ehkä tarkoittaakin kesytettyä sutta, koiraa, joka mönkii metsässä ja tuo turkissaan punkin, joka voi tappaa.




lisää susiuutisia tänään 1.4.18:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti