maanantai 9. heinäkuuta 2018

Ryminällä ryhmäterapiaan helteisenä suvipnä: Ryhmiksen Yksi lensi yli käenpesän näytelmä 7.7.18

Jo aiemmin tuli mieleen Crampsien konsertti mielisairaalassa v. 1978. En toki ollut paikalla mutta myyttinen tapahtuma on varmaankin särönä juutuupissa. Ja mehevänä anekdoottina. Toisen kerran näin tämän valmiina kokonaisena näytelmänä. Matinea lauantaina klo 14. Ryhmäteatterin versio Yksi lensi yli käenpesän, ja tässä näytöksessä pipi Bi-Bi-Bill on saanut uutta potkua!

Päällikkö Bromdenin yksinpuhelu, isällepuhelu toimii hypnoottisena. Se kuulostaa myös pohjoisen ihmisen puheelta, kevät, lumi, lohi. Ja voisi olla Suomen alkuperäiskansan puhetta.

Apropoo Tarinanmetsästäjät sarjan tuoreimmassa jaksossa eilen oltiin Rovaniemellä, romanttisen komedian merkeissä jossa alajuonteena oli Lapin luonnon tuhoaminen kaupallistamisella. Kun ainutlaatuisen näkymän päälle halutaan rakentaa luksushotelleja hyppyrimäkiä ja viihdekeskuksia. Ja kaivoksia. Kaivospisnes on vaarallista - ulkomaalaiset kaivoshirviöt haluavat muuttaa Lapin alueen Suomen Kongoksi. Tämä tarinanmetsästäjät jakso oli kokonaisuutena paras, siinä irroteltiin vapaimmin, oli popkulttuurin viitteitä Hohdon pelottavista kaksisista Veskuun. Rovaniemen kirjasto ei ole tarinassa mukana kuin vain taustalla. Se on sääli, sillä Rovaniemen kirjasto on ollut minun lapsenhoitajani kun vanhemmat ovat asioilla. Myös se  Lappeenrannan jakso oli hiano, koska sillä oli pohjat seuraavaan näytelmään Muodonmuutos.

Mutta asiaan. Onko McMurphy oikeasti hullu ts psykopaatti? Teeskenteleeko hän vain päästäkseen lepokotiin, eli tänne mielisairaalaan raskaasta raadannasta pelloilla? Ainakin hän on egolomaaninen, erotomaaninen, peliriippuvainen piristysruiske jota näivettynyt osasto ( katsoja? ) tarvitsee...

Tai kuten pingviini sanoi Gothamissa olevansa se peräruiske jota tämä kaupunki tarvitsee. Tai ansaitsee... Pingviiniä näytteli tuossa Tim Burtonin Batman - paluu  - elokuvassa Danny de Vito, jonka eka loistokas leffarooli oli Martini tuossa Milos Formanin versiossa Yksi lensi yli käenpesän...

Mutta mikä on oikeasti McMurphyn suhde seksiriippuvuuteen? Onko se liikaakin korostettu? Pistetään lisää anekdootteja, kun näin Robin Svartströmin ensimmäistä kertaa livenä niin ajattelin, että what a package... Olimme siis samassa postissa jonossa.

Näytelmässä on seksuaalinen vire, kirjoitin tästä edellisessä blogissa. Nuori hoitaja, nainen, ei sano ei McMurphyn flirttailuille ja kosketuksilla. Hän veljeilee potilaiden kanssa, polttaa pilveä kun on yksin työvuorossa yöllä. Veljeilystä vankien kanssa on hyvä esimerkki mainiossa musikaalisessa komediassa Huomenna La Scala! jossa oopperaryhmä tekee Sweeney Todd -produktiota vankien kanssa. Normaalien siis ei-vankien ryhmän bimbo veljeilee vangin kanssa eli on sillai. Hän olisi halunnut olla sillai kauneimman vangin kanssa joka on rikkinäisin, itsetuhoisin kaplea poika, joka vain lukee Sylvia Plathia, eikä anna. Huomenna La Scala! olisi ihana omistaa DVD:nä, mutta sen on kieltänyt säveltäjä Sondheim, joka ei tykännyt tulkinnasta.

Oksalla ylimmällä olevaa hoitaja Ratchediä sanotaan mm lepakoksi, eli haukutaan lesboksi. Professori Harding on joutunut, tai ajautunut hoitoon vaikean parisuhteen vuoksi.
Hän on naimisissa nuoremman miehen kanssa, könsikkään joka on entinen oppilaansa.

McMurphyllä on poliisien litaniaa, merkintää mm alaikäisestä prostituoidusta. Tarinassa vilisee maksettuja naisia ja transvestiittejä, eikä kukaan ole moksiskaan. Olemme luultavasti vuodessa 1975 ja cant get My Eyes Off of you soi.

Soiko se kirjassa, elokuvassa? Ainakin kauriinmetsästäjissä. Miten Vietnamin sota vaikutti ihmisen mieleen tuolloin? Tulevaisuuden toiveisiin?

Martini juputtaa päällikön jalkaa vasten. Ja esittelee itseään. Myös McMurphy on ekshibitionisti. Ja mikäs siinä, Robin Svartströmiä on mukava nähdä pyyhkeellä ja ilman. Apropoo, juhannuksena muisteltiin, kuinka sukulaismies oli ollut kylpylässä ja mennyt saunatakissa aamupalalle. Ja henkilökunta oli sanonut ettei tänne kylpytakissa saa tulla...

Popkulttuurissa mielisairaalan paikan on ottanut vankila, kuten Orange is the New Black ja Sons of Anarchy.

Miksi potilas saa koota pommia mutta ei katsoa tv:tä kuin vain tiettynä aikana. Ihmeellisiä sääntöjä.

Parissa kohtaa on aitoa Simpsons-huumoria, kuten kun McMurphy pitää hoitajien koppia nakkikioskina.

Jo ensimmäisellä kerralla arvasin purukumin olevan Juicy Fruit. En tiedä miksi. Olikohan maikkarilla joku hauska Juicy Fruit -mainos. Se sympoloi Amerikan menoa.

Crampsien keikka napaseudulla:
Ryhmiksen traileri:
Alice Cooper on kamppaillut pakkopaidassa ja aina voittanut - yleisön puolelleen.... ; Cramps-tviitti:
Instassa:
Nätti pistaasin värinen pakkopaita Hesperiasta:
Nätti itsensärepijän paita Hesperiasta lainassa:
Aleksis Kivi ja vesikauhu:

Kuinka vastenmielinen aiheeton krtiikki saa kirjailijan mielisairaalaan, eli tapaus Aleksis Kivi:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti