Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Ääniä kuoleman porstuasta. Ylen ruotsinkielinen radioteatteri ahdistaa Suomenlinnan vankiselleissä

Ahdistus on hyvä: pitää muistaa. Ja oppia. Yle Svenska Radioteatern: Röster ur dödens väntrum. Aikamatka: Ääniä kuoleman porstuasta. Suomenlinnan vankiselleissä. Tunnistin Azazellon äänen ( Martin Bahne ) ja olihan siellä Tom of Finlandkin ( Pekka Strang. ) Ja ei pidä unohtaa Aurinkoteatterin Saalistajien hurjaa alfanaarasta ( Niklas Häggblom) eikä Leevi Matteota (Oskar Pöysti). Suosittelen täällä käyntiä. Viaporin mustaa historiaa ja Helsingin synkkää historiaa. Samaan syssyyn olen käynyt mm KGB:n vankiselleissä, Tallinnassa, mutta en tillin tallin... Kjell Westön 1918-luennolla taannoin tajusin, etteivät kaikki lahtarit olleet ruotsinkielisiä.

Minulla on viha-rakkaussuhe ruotsinkieleen: olen äidinkieletäni tornedalsfinska ( altså meänkieli ), ja virallinen kieli oli suami. Eikä ruotsia tarvinnut puhua missään, vaikka useasti Ruotsin puolella ollaan, sekä etelässä ja pohjoisessa, de va kucku de... En osannut rinkebyssvenskaa ( förortssvenska, rinkebynruotsi, lähiöruåtsi  ) enkä Army of Loversien aatelista riikinruotsia. Kirjoitin kyllä ruotsiksi koulussa aineita, mutta ne hylättiin, koska olivat tarinoita, eikä idiootteja idiomeja.

Vaikka meänkieli koostuu ruotsalaisista maallisista sanoista ( kartiinit, lööki, ) niin olen yrittänyt kiriä ja käydä mm Viirus teaternissa tsekkaan Master i Margarita peräti kolme kertaa - yhdellä kerralla katsojana oli muuten Mösjöö Woland ( Marc Gassot ) tuolta Kansiksen versiosta Mestari ja Margarita. Kiirehdin niin lenteän kun salin oven oli jo avattu ja suurin osa katsojista marssinut ine että meinasin törmätä häneen - sillai tuupoatehn. Vahingossa! Ei se mtn, olin sitten naistenhuoneessa jossa tuupappasin naista, vahingossa, kuinkas muuten, ja hän vastasi, että det gör ingenting, jag trodde du var min bekant...

Näyttelijäkaarti:  I rollerna: Martin Bahne, Marcus Groth, Aku Hirviniemi, Edith Holmström, Simon Häger, Niklas Häggblom, Oskar Pöysti, Markus Riuttu, Alfons Röblom och Pekka Strang

By Satu Ylavaara Photography 2018:

Lahtarin takki. Helsinki käänsi selkänsä vankileirille, sanavapaudelle ja ihmisoikeudelle






Mikä on oikeus


" Yle Svenska Radioteaternin aikamatkan Ääniä kuoleman porstuasta myötä Suomenlinnan karsserisiiven kuolemaantuomittujen vankisellit avautuvat vuosikymmenien jälkeen yleisölle keväällä 2018. Äänet kauan sitten poismenneistä ihmisistä ja tapahtumista ovat jääneet leijumaan huoneisiin.

Kaksikielinen ääni-installaatio vie meidät käytävälle, joka näyttää samalta kuin sata vuotta sitten. Siellä voit yhä kuulla vankien ja vartijoiden äänien kaikuvan kiviseinien sisällä. Näissä selleissä  istuivat sata vuotta sitten mm. seuraavat kuolemaantuomitut vangit: Yrjö Kallinen, sittemmin armahdettu puolustusministeri; Kustaa Salminen, jonka ahkera kirjeenvaihto vaimo Lainan kanssa on säilynyt jälkipolville; ahvenanmaalainen kanttori Gunnar Mörn, joka tulisesti taisteli työväen elinolosuhteiden parantamiseksi sekä 19-vuotias Emil Turpeinen, jonka viimeisestä kirjeestä äidilleen on tullut niin tunnettu. " Suomenlinnan tapahtumat 1918 -sivulta: Aikamatka: Ääniä kuoleman porstuasta.






Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu







© Satu Ylavaara Photography 2018








© Satu Ylavaara Photography 2018