maanantai 9. heinäkuuta 2018

Miten toimii Vuoroin vieraissa armottomana vuonna 2018?

Ihanaa nostalgiaa vuodelta 1997. Siinä on jo aiheita Anna-Leena Härkösen tulevaan teokseen Ei kiitos, jonka sain nyt pikku kirjana, ja jonka näin näytelmänä Helsingin kaupunginteatterissa.

Mutta hyväksyisinkö nyt tiedemiehen mansplainauksen - vaikka häntä näyttelisi itse Eero Aho... Seksismiä on kun miehet arvioivat yliajamaansa tai töytäisemäänsä naista että hyvännäköinen, 9 ja puoli pojoa. Äijillä on konttoreissa kalentereissaan nuoria alastomia naisia.

Onko nainen tasapainoton ja onneton kun haluaa mieheltä seksiä tai syliä. Miksi aina on väärä hetki... Temperamenttinen ja impulssiivinen Tiina Lymi on onnellisessa avioliitossa vai onko se vain kulissia.

On upeaa, ettei tässä sarjassa naisia hiljennetä.

Aikoinaan seurasin tätä sarjaa tiiviisti, koska se kiinnosti. Näyttelijöinä oli KOM-teatterilaisia ja ohjaajanakin KOMin Pekka Milonoff.

Useammalla sukupolvella on paha olo, keski-iän kriisiä, kolmikymppisten kriisiä. Niin - luultavasti Tiina Lymin hahmoon samaistuin ensin. Muistan BCR:n skottiruutuhuivit... Oikeasti.

Ja kuinka mukavaa oli kuvauspaikat - Helsinki ennen vuosituhannen vaihdetta. Sörkan metroasema. Lankapuhelimet, applikoidut  neuleet, asiat jotka hoidetaan paikan päällä eikä verkossa. Vaikka ohjelman lopussa on htp ja muutama kenoviiva. Vuonna 1997 opiskelin ensimmäistä kertaa PhotoShoppia. Vai tuliko tämä ulos 1998? Silloinkin opiskelin graafista viestintää ja opetin luovaa kirjoittamista. Tuntui, että kaikki oli avoinna, uutta, ihanaa, auki ja mahdollista.

Sarjan ekassa jaksossa siis nostalgoidaan kun Lymin hahmo törmää vanhaan koulukaveriinsa Outiin - jota näyttelee Sari Mällinen - vahingossa Sörnäisten metroasemalla, jo lopulta tytöt lähtevät BCR:n konserttiin. Joka järjestetään että bändi tai sen rahoittajat menisivät nauraen pankkiin... Nostalgialla saa ratsastaa. Vai saako.

Radikaalia on, kun naiset puhuvat tippavuodosta ja valkovuodosta. Perheen äidillä on tapana neuvoa ihmisiä raittiiseen ilmaan ja sitten saunomaan makeasti. Näillä konsteilla raivo ja turhautuminen häipyy...

Yleensä kun vain miesten kirjoittamia miesten sanomia tulee pilvin pimein. Onneksi tässä ei.

1990-luvun lopulla viisikymppisillä ihmisillä oli varaa asua omakotitalossa, Helsingissä.

Miksei hyviä ihmisiä arvosteta tarpeeksi? Lymin hahmo sanookin, ettei uskollinen mies ole kiinnostava. Hm...

Pikamuistiinpanoja ilman internetiä ja oikolukua, 16.6.2018
10:09, nykyään pitää matkustaa että pääsee verkkoon....
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu


Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

#annaleenahärkönen #eikiitos päähenkilöllä on samanlaisia onkelmia kuin Onslow'n puolisolla...

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti