Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

maanantai 17. syyskuuta 2018

Groteski ja tarkka Musta Saara: Ensi-illassa äärioikeiston noususta Euroopan rikkinäisellä kartalla ihan polttopullon heiton päässä

Tai ihmisroska -heiton, läpän, vitsin. Miksei ovat, rajat aukene meille... Kansallisteatteri pysyy Euroopan hajanaisella kartalla ja välittää. Näytelmä alkaa. Shhhh. Kun leirituli hehkuu harson (onko se graffitia vai Guernicaa?) takana ja mustalaismusiikki soi, niin alkaa miettiä kulttuurien omimista. Tähän viitataan piisin jälkeen kun kolme aikuista naista laskeutuu näytämön portaita eteemme. Kulttuurien appropriaatio - tuosta sanasta myös vitsaillaan - vierasperäisten elikkä ns sivistyssanojen käytöstä. Bohemian chic tyyli eli mustalaisromantiikka, böömiläinen, bohemian rhapsody, on ryöstöviljelty. Mutta sopii tähän pirtaan, kontekstiin.

Olemme lähellä Cabaret -musikaalia elokuvaa, kirjaa Goodbye to Berlin en ole lukenut. Leffa iski aikoinaan hyvin, fetisistisesti, poliittisesti, ikuisesti. 1930-luvun kabareessa natsit ovat vallassa ja ihana vapaa Weimarin aika on ohitse. Tai ihana, rietas ja vapaa Weimarin tasavalta - jonka natsit tuhosivat. Nyt elämme samoja aikoja. Kirjoitin tätä sunnuntaina jolloin tuli kuluneeksi kaksi vuotta Jimi Karttusen kuolemasta. Hänet murhasi natsit ei kaukaakaan Kansallisteatterista. Tuolla aukiolla. Unkarissa on sietämättömät ajat, oopperan näytöksiä perutaan.

Palatakseni mustalaisromantiikkaan, hahmoista Alexandra (Annika Poijärvi) on ihana sekoitus Strawberry Switchbladea ja Stevie Nicksiä. Ehkä myös vähän Noomi Rapacen hahmoa Sherlock Holmes -leffassa. Kristiina Haltun upea hahmo on kaunis sekoitus: Louhi ja nyt en muista ketä. Tuonen Tyttiä, Tuonelan Tyttöä, josta minulla on kaunis maalaus. Myöhemmin hän on myös Lemminkäisen äiti virran äärellä todella koskettavassa kohtauksessa.

Kuka saa käyttää kuvaa ja miksi. Itse olen käyttänyt tätä kuvaan mielenosoituksissa. On todella surullista, ja pelottavaa, että poliisi antaa natsien marssia ja järjestää julkisia ryhmätilaisuuksia - koska he varasivat paikan ennen tasa-arvoon uskovia rauhan kannattajia.

Ja sitten jaaritteleva Tanssiva karhu jota näyttelee aina luotettava epäluotettava Erkki Saarela. On hienoa, että sirkuksessa ei enää käytetä villieläimiä. Eläinten tarkoitus ei ole viihdyttää ihmisiä. Isä kysyi muistinko kun karhu ajoi polkupyörällä Moskovassa 80-luvulla, mutta minä en muistanut.

Ja täytyyhän tarinassa olla sika. Ja muistutus Eläinten vallankumouksesta. Yksi on tasa-arvoisempi kuin toinen... Kun valtaa saa, mitä alkaa tapahtua? Mihin valtaa voi käyttää? Onko sananvapaus valtaa? Äänen omistaminen ja käyttäminen. Miten teatteri voi olla tässä mukana?

Lava muodostuu maailmanlopun näyttämöstä, sirkuksesta, vaudevillestä, tivolista ja burleskista. Kolme groteskia, vahvaa naista ilmaantuu.

Ehkä pitävät elämä lankoja käsissä, nuo kohtalottaeet vaiko Shakespearen kolme noitaa?
Ehkä ovat vain luotettavia kertojia. Ulla Tapaninen, Sinikka Sokka ja Tiina Weckström.

Maailmanlopun sirkustirehtööri Juha Muje on mainio koska hän on niin visto. Ällö. Tyttärensä Teräväkynä on visto myös. Kiasmassa oli hieno näyttely olikohan vuonna 2016 tämä Jani Leinosen school of disobedience, jossa oli pysäyttävä teos repaleisista lehtileikkeistä joissa Le Pen oli hitlerviiksinen. Uhmakkaasti ratsastava, eikä pelkästään keppihevosilla, kohtalokas Katariina Kaitue ja hänen Le Penissä / Teräväkynässä oli paljon myös tätä suomalaista natsia joka kopsasi graduunsa 80% - säilyttäen jopa alkuperäisen tekstin kirjoitus- ja kielioppivirheet.

Mirca on kaunis kunnianosoitus Eugene Hützille, ja on Mircassa myös Chaplinia ja Einsteiniä. Hutzin Gogol Bordelloa olen käynyt useasti katsomassa. Tuolla Kultsan keikalla taannoin hän pyynsi lavalle Santeri Ahlgrenin esiintymään. Santerilla oli tämä Manne tv, joka sitten muutettiin Romano tv:ksi. Mielestäni turhaan. Mutta siihen minulla ei ole valtaa sanoa. Minulla ei ole rääpyä.

Mutta jo ennen Gogol Bordelloa meillä oli Slobo Horo, kotimainen poppoo joka veti balkanilaista musikkia, heitä kuuntelin paljon kasetilta 90-luvulla. Heidän yks älpee oli nimeltään  Balkan without Borders... Mutta saavatko suomalaiset laulaa balkaniks? Lainaan wikistä: "Alkuperäisten balkanilaisten rytmien lisäksi yhtyeen laulusolisti Jarkko Niemi lauloi Balkanin eri alueiden alkuperäiskielillä. " ja: "Yhtyeen nimi oli poimittu 1980-luvun suomalaisesta Mutapainin ystävät -sketsisarjasta. Nimi aiheutti jonkin verran hämmennystä 1990-luvun alun Keski-Euroopassa, kun sen luultiin viittaavan tuolloin ajankohtaiseen ”Balkanin teurastajaksi” kutsuttuun Slobodan Miloševićiin." Minulle tuo nimi on aika rivo ja loukkaava - siis Slobo ja Horo ;) Hienossa uudessa vampyyrielokuvassa kylän väellä on vielä 2000-luvulla Miloševićin suuria muotokuvia kotonaan - häntä ei yleensä lasketa Draculan ja Ceauşescun verenimijä ja tyranni ja joukkomurhaaja -joukkoon...

Lahjakas Laila Kinnunen kun lauloi aikoinaan monilla kiellä, niin silloin häntä ei kyseenalaistettu eikä levy-yhtiöitäkään. Eikä levykauppoja.

Sittemmin myös Jarkko Laitinen & Väärä raha -orkkaa olen kuunnellut,

Pienenä rakastin hevosia ja Hortto Kaaloa - heidät oli ihan jees nähdä sitten Maailma kylässä -festivaaleilla 90-luvulla. Kuka saa soittaa mustalausmusiikkia? Manne tvssä ja Santerin Päämajassa monenlainen soitto on raikannut...

Rakastin myös Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen - elokuvaa ja musiikkia.

Kotimaisissa elokuvissa Mustalaiset, romanet, romanit on esitetty aika negatiivisina hahmoina kuten Kulkurin valssi - intohimoisina ja puukko valmiina. Stereotypioina, toisina. Toisaalta kiertolaisen vapaata elämää on romantisoitu - en kulje toisten tavoin - tie on avoin.. Yksikään Carmen -tulkinta ei ole onnistunut - paitsi oopperassa. Carlos Sauran flamencoa olen tiirannut paljon. Kusturican elokuvista on tuttu mustalaismusiikin villi tempo ja vapaa hulluus. Toisaalta joku arvosteli Kusturicaa kulttuurisesta omimisesta.

Ja sitten illan goottilaisin, kauhuromanttisin anti, astumme Draculan linnaan... Suuret kyntteliköt lepattavat, tunnelma on jännittynyt, olemmehan Darwinin selän takana, takapajuisella Karpaattien alueella jossa voi olla katvetta - kaikkeen. Timo Tuominen on ihana Dracula eritoten hänen käsityötä, käsiensä koreografiaa, pitkien sormiensa joita koristavat suuret verenpunaiset rubiinit... Hänen habitus on lainaa Gary Oldmanin iso D:tä elokuvasta Bram Sokerin Dracula. Ja siitä tehdystä pilaversiosta, tollokomediasta Dracula - verevä vampyyri, jota tähdittää Leslie Nielsen, jolle ainakin saksalaiset nauraa.

ihana Dracula. Minulle tuo Bram Stokerin romaani on lempparikirjojani. Vuosikymmenten ajan, oi vampyyrit, viktoriaanisuus, dekadenttius, biseksuaalisuus, synkkyys, goottilaisuus, fetisistisyys, veri joka vielä 90-luvulla kuului sadomasokismiin, romaanin moderni muoto, uusimpien vempainten käyttö kuten Kodakin [kameran], päiväkirja, matkakirja, astua kynnyksen yli, pimeään.
Mustalaiset ovat siinä uskollisia Draculan palvelijoita, ja toinen sitten näytelmässä on toinen verenimijä Caucescu (Nicolae Ceauşescu).

En nyt muista oikein nähtiinkö tvssä tämä teloitus. Ehkä näimme uutisissa vain viimeisen puheen. Kansa oli raivoissaan ja verenhimoinen. Vihaiset kyläläiset heinähankojen kera. Verenimeminen saa riittää. Froikkareiden piisi Dracula ja pyhä Nicolae oli hieno.

Musta Saara on selkeämpi kuin Koivu ja tähti. Kaikki tapahtuu  näyttänöllä, Euroopan näyttämöllä. Saamme tiedon nopeasti. Tilastot. Pakolaiser. Kerjäläiset.

Italiassa 90-luvulla hengailimme Kosovon albaanien, pakolaisten kera. Silloin vielä voi rajoja ylittää. Monella tavalla....

Tämähän ihan dadaa - tai hetkinen, historiaa. Tätä päivää, uutista, tilastoa.

Groteski Musta Saara. Ensi-illassa äärioikeiston noususta Euroopan rikkinäisellä kartalla ihan polttopullon heiton päässä



 Tässä Kansiksen Flickr-kuvat: Musta Saara 34



Näin tämän maksutta bloggariklubillamme, kiitämme siitä...



Tekijäloota:


Kantaesitys Suurella näyttämöllä 12.9.2018

Ohjaus Laura Jäntti
Musiikki Jussi Tuurna
Lavastus Kati Lukka
Pukusuunnittelu Tarja Simone
Valosuunnittelu Morten Reinan
Äänisuunnittelu Jussi Matikainen
Saliäänisuunnittelu Sakari Kiiski
Koreografia Janne Marja-aho
Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen
Ohjaajan assistentti Helena Vierikko


Rooleissa
Kristiina Halttu, Linda Hämäläinen, Katariina Kaitue, Panu Kangas, Jani Karvinen, Mikko Kauppila (NäTy), Petri Knuuttila, Janne Marja-aho, Juha Muje, Ville Mäkinen, Harri Nousiainen, Annika Poijärvi, Erkki Saarela, Sinikka Sokka, Taru Still, Ulla Tapaninen, Timo Tuominen ja Tiina Weckström

Muusikot
Jussi Tuurna (musiikin johto), Tommi Asplund, Esko Grundström, Topi Korhonen, Ville Leppilahti ja Sara Puljula






Kuvia ja muuta matskua Kansiksesta:

ja juutuupissa minulla on lista jossa on näkemiini teatteriesityksiin liittyviä, ja liittymättämiä viideoita, musiikkia, tiisereita ja trailereita:
tässä mainio Dracula ja Pyhä Nicolae:

Tässä ei niin pyhän Caucescun (Nicolae Ceauşescu) viimeinen puhe: vaikken niin hyvin romaniaa ymmärrä niin ainakin vapaus ja itsenäisyys mainitaan:

Tollokomedia: Dracula - verevä vampyyri:

Ihana Lepakkolinna noin vuodelta 1980 tekijöinään Kivikasvot: tämä on ollut yksi suosikkejani suomalaisesta tv:stä: vampyrismin tasot....

Bram Stokerin Dracula ja ikimuistoinen Gary Oldman:

Mr Burns Draculana:

Gogol Bordello: Wonderlust king:

Eugene tuo Hutzovinan pillipiipari: tämä oli aikoinaan ihana doku:

Ja näin jammataan Karpaateilla:

Ja ihana Strawberry Switchblade:

ManneMenuetti eli Santeri Ahlgren ja kumppanit musisoivat tuttuja piisejä:

Hortto Kaalo ja hevoset kuuluivat lapsuuteeni, ja ovat tärkeitä yhä vieläkin:

Anneli Sari ja Feija & Taisto:

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen, toimi silloin, ja toimi aina:
Hyperlahjakas traaginen Laila Kinnunen ja kappale Mustalainen, laulu unkariksi:

Jaakko Laitinen ja väärä raha:



Kirjailija Pirkko Saisio ja somekohut: mitä saa sanoa, kuka keskustella, mitä nostaa esiin, kenen näkökulmasta:

Mutta oliko Vlad Seivästäjällä porhyria:

Ja surullinen päivä oli eilen, on kulunut kaksi vuotta Jimi Karttusen murhasta:




Sepäs sattui: mainokset ja uutiset kohtaavat: maailma on, kauheata kyllä, muuttunut orwellin valeuutisiksi, uudissanoiki, ja sanoille annetaan aivan uusia merkityksiä: maahanmuuttokriittinen:


Vaikka tätä ei enää kuulla, niin: "12 diktaattoria -sarjan toisessa osassa on aiheena Romanian presidentti Nicolae Ceausescu. Nicolae ja Elena Ceausescun suistaminen vallasta oli ensimmäinen suorassa televisiolähetyksessä näytetty vallankumous. Nicolaen ja Elenan tuoretta verta vuotavat ruumiit näytettiin televisiossa teloituksen jälkeen 25. joulukuuta 1989. Mutta vaikka teloitetun diktaattorin hautakivi on matala, sen varjo ulottuu käsittämättömän pitkälle. Presidenttipari eli omassa todellisuudessaan, mistä kertoo mm. se että Ceaucescun sanottiin olleen niin kiintynyt Corbu-koiraansa, että antoi sille oman talonsa, puhelimensa ja autosaattueensa, sekä ylensi sen Romanian armeijan everstikuntaan." Tämähän ihan dadaa - tai hetkinen, historiaa. Caligulakos se oli joka hevosen nimitti.

Yle Uutiset Etelä-Karjala Kun presidentti Nicolae Ceausescu vieraili Etelä-Karjalassa:

Tuonen Tytti:







Kuka saa käyttää kuvaa ja miksi. Itse olen käyttänyt tätä kuvaan mielenosoituksissa. On todella surullista, ja pelottavaa, että poliisi antaa natsien marssia ja järjestää julkisia ryhmätilaisuuksia - koska he varasivat paikan ennen tasa-arvoon uskovia rauhan kannattajia.



ja kun googlaa mustalaismusiikkia:




Olen kamera kädessä miekkareissa: Millä kaikilla tavoilla voi vastustaa fasismia, rasismia, puuttua asioihin:







klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,