Kaj Korkea-aho – Tuomas Timonen : Röda rummet
Lillanissa Milja Sarkolan ohjaaman trilogian viimeisin osa, Röda rummet romaanin dramatisointi. Riko Eklundh sanoi aiemmin, että urallaan on 40 vuoden ajan saanut esittää gay roolia peräti kahdesti. Tämä on toinen kerta. Miten tämä Sugar-Daddy tarina eroaa KOMin vastaavasta eli Nukkekodista? Ja onko vanhempi mies SugarDaddy olleskaan. Ja miksi ajattelisin, että hän olisi dominoivampi.
Miesten välistä kinkyä näkee liian harvoin, varsinkaan teatterissa. Miehen ihoa, ja pukeutumisen, riisumisen variaatioita näkee myös harvoin.
Ruotsinkieli ei ole esteenä, koska minä ainakin koulussa luin ruotsinkieltä. Tosin siitä oppi vain idioottimaisia idiomeja, ei mitään luovaa. Ainakin oppi passiivisesti lukemaan ja kuuntelemaan ruotsia. Ja pysyä hiljaa. Puhelimen sovelluksella saa tarvittaessa suomenkielisen tekstin.
Miten tämä eroaa romaanista. Ehkä lähtökohdiltaan kuka keksi rakkauden, eikun kuka keksi, että saa asunnon kun maksaa vuokrana, että kirjoittaa kirjan. Oliko se sisko. Mitä ehtoihin kuuluu. Onko oltava tiiliskivi, onko oltava valmis, onko oltava hyvä. Elämänkertako?
Kaunis poika Kaj huomaa, ettei pysty maksamaan vuokraa. Mitä tehdä. Hänet yllytetään tekemään vuokrailmoitusta, että maksaa vuokran kirjan kirjoittamalla.
Mikä on punainen huone, röda rummet kun se laitetaan goottilaisen, kauhuromanttisen tarinankerronnan kontekstiin. Entäpä kinkyyn, sadomasoon, tai nykyäänhän on ties mitä kirjainyhdistelmiä. Mustaparran salainen huone, eikun Siniparran salainen huone. Mustaparta pärähti mieleen kun katsoin mainion komediallisen merirosmosarjan Our Flag Means Death kakkoskautta, jossa keskiössä on kahden miehen, hurjan merirosvopiällikön ja kermapersekolonialistin välillä yllättäen leimahtava rakkaussuhde, noin barokin ajoilta. Mutta että toiminnallisessa komediasarjassa kaksi miestä rakastuu, eikä se ole vitsi, tai naurettava asia. Vaan oikeasti ihana. Sateenkaarilippu liehuu. Kuinkahan monessa maassa homous on rikollista. Kuinkahan monessa ällöttävässä maassa siitä rangaistaan, kidutetaan, murhataan.
Mutta palaan tähän esitykseen. Mikä on minun roolini tässä tirkistelyssä, joka ei ole koko ajan tirkistelyä ja yönmustaa kiiltävää pvc:tä. Kirjaa saa lukea rauhassa, kotiteatterissa katsoa Almodovaaria, Franz Rogowskin leffoja, lehtijuttuja verkosta.
Mutta teatteri on julkinen paikka. Mitä teokseen valitaan.
Röda rummet kuuluu Milja Sarkolan trilogiaan viimeisimpänä osana. Trilogia alkoi esityksellä Bolla, joka niin ikään perustui gay romaaniin. Esityksessä näytteli myös Mikko Kauppila, joka tässä näyttelee kirjailijaa nimeltä Kaj. Kaj Erik. Hän saa vuokrata asunnon vanhemmalta herralta nimeltä Aimo Kangas - roolissa Riko Eklundh. Mutta onko kyseessä luonnossa maksaminen.. Miksi lukija / katsoja näin automaattisesti ajattelee. Miksi vallankäyttö menisi näin.
Mutta on hienoa huomata, kuinka muutoksia on tapahtunut, tapahtuu. Kuka saa kertoa tarinansa, kenen näkökulmasta.
Näyttämö on kalustettu minimaalisesti. Mustan metallisen verkkohissin kuviot toistuvat ärhäkkäinä, symbolisina, syntisinä, kuin rippistuolissa, kuin pitsinä.
P. S. Alexander Wendelinin Emmanuel-hahmo on ratkiriemuisan tunnistettava tyyppi jonka korvan takainen sätkä istuu just oikeassa kulmassa.
Kaj Korkea-aho - Tuomas Timonen
RÖDA RUMMET
En berättelse om maktdynamik och begär
Röda rummet 29.9. klo 18, Lilla teatern.
Sain lipun kiitos! Neljä tähteä nyt ainakin
⭐⭐⭐⭐
Mikko Kauppila (Bolla esityksen Miloš) oli hätkähdyttävä taannoin Turun kaupunginteatterin railakkaasti päivitetyssä musikaalissa CABARET, jossa hän oli Kit Kat klubin, yökerhon esiintyjiä, ja mitä luultavimmin Clifford Bradshawin (Olli Rahkonen) eksä, vaikkei Clifford halua, halunnut myöntää olevansa bi, tai että on ollut suhde miehen kanssa. Kun Cabaretin ensimmäinen näyttämöversio ja siitä tehty leffa I am a camera tuli, niin miehen biseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus piti peitellä. Teoksethan pohjautuivat Christopher Isherwoodin romaaniin Goodbye to Berlin (1939), jonka leffaversio CABARET vuodelta 1972 vasta räjäytti pankin, ja näytti biseksuaalisuutta ja melkeinpä kimppakivaa. (Tai vuorotteluvapautta, you know, wink wink). Telkkarissa ja suoratoistossa Kauppila oli mm mainion sarjan AIKUISET tämän päähenkilön Oonan liian ihana poitsufrendi Kuisma, joka peiton alla antaa Oonalle suuseksiä, kun Oonan isä soittaa kärsimättömästi kännyyn. Kauppila oli myös komeassa musikaalisessa näytelmässä Musta Saara Kansallisteatterissa, jota kävin katsomassa pariin otteeseen, Cabaret musikaalia vielä tiuhempaan.
Passeages oli hieno R&A elokuva. Rogowskilla oli samantyyppisiä hienoja rytkyjä kuin kuvassa Lillanin Röda rummet näytelmän Kajlla (roolissa Mikko Kauppila)
.jpeg)
Tekijäloota:
Rooleissa: Riko Eklundh, Mikko Kauppila, Minni Gråhn, Aino Seppo, Alexander Wendelin ja Joachim Wigelius.
Kaj Korkea-aho – Tuomas Timonen
Ohjaus: Milja Sarkola
Dramatisointi: Tuomas Timonen
Lavastus: K. Rasila
Pukusuunnittelu: Samu-Jussi Koski
Valosuunnittelu: Pekka Pitkänen
Sävellys ja äänisuunnittelu: Aleksi Saura
Naamioinnin suunnittelu: Pia Kähkönen
Dramaturgi: Ari-Pekka Lahti
ROOLEISSA
Aimo Kangas – Riko Eklundh
Kaj Erik – Mikko Kauppila
Rebecka, Lotta – Minni Gråhn
Mervi, Veera Paneri, välittäjä, pankkivirkailija, ohikulkijat – Aino Seppo
Emmanuel, ohikulkija – Alexander Wendelin
Isä, lääketieteen opiskelija, tarjoilija, ravintolapäällikkö – Joachim Wigelius
Juhani (nauhalla) – Mikko Virtanen
Lue lisää Hgin kaupunginteatterin sivulta :
" Röda rummet kertoo nuoresta kirjailijasta, joka etsii lehti-ilmoituksella asuntoa ja lupaa vastineeksi kirjoittaa kirjan. Kun yksin elävällä herrasmiehellä on tarjota unelmien koti, nuorukainen huomaa joutuneensa mukaan merkilliseen peliin. Hän ryhtyy kirjoittamaan muistiin tarinaa, joka vie hänet halun ja alistamisen labyrinttiin öiseen Helsinkiin.
Tekstitys:
Esityskieli on ruotsi, mutta esityksessä puhutaan myös suomea. Esitys tekstitetään ruotsiksi ja suomeksi Subtitle Mobile mobiilisovelluksen kautta. "
