tiistai 22. toukokuuta 2018

Levoton esseisti Raskolnikov sähköisen kirsikkapuun loisteessa 21.5. ja 25.5.

Dostojevskin Rikos ja rangaistus tuli syystäkin verkkokalvoilleni eilen - Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön ansioista Omapohjassa 21/5/18. Hyvin valaistunut tulkinta.

Miksi naisen täytyy aina myydä itseään, miksi miehellä on aina rahaa maksaa portolle, miksi naiselta puuttuu raha. Millainen vanha juoppo antaa tyttärensä myydä itseään kadulla?

Mitä valintoja Raskolnikov voi edes tehdä? Pelastaa? Kenet? Epätoivoiset ihmiset tarttuvat pulloon, hihhuloimaan. Sonjalla on merenneideon turkoosit hiukset.

Kenellä on oikeus onneen? Miksi nietzscheläinen esseisti Raskolnikov - etuoikeutettuna miehenä - hylkää opinnot, joihin naiset, tytöt eivät pääse? Miksi R ei opeta tyhmempiään? Ja saa siitä rahaa? Miehen ylpeys. Olla älykkäämpi muita kurssilaisia.

Pikavipit pitäisi lailla kieltää. Kun mediassa tiirataan ja syynätään tarkkaan vihaa ja valeuutisia, saman voi siirtää myös television mainoksiin, jotka lupaavat järjettömiä asioita ihmisille, joilla ei ole niihin varaa. Myyden tuotteita joita ihmiset eivät tarvitse. Ja hirvempänä - mainostetaan pikavippejä. Pikavipit jopa sponssaavat tv ohjelmia. Kellon ympäri. Kaiken aikaa. Aiheittaen ihmisille ahdistusta. Velkaa. Toivottomuutta.

Vaikka television ja internetin pikavipit eivät katko sormia....
Pitäisikö siitä olla tyytyväinen?

Kirjoitan tästä paremmin viikonloppuna. Taas on kirveellä töitä.

Viimeksi näin Raskolnikovin roolissa Markus Järvenpään. Tässä näytelmässä R on Antti Lang ja Sonjan roolissa on Elina Reinikka. Uusia tuttavuuksia. Matti Onnismaan tapasin viimeksi kuristusseksin aikana. Siis elokuvassa Armomurhaaja,  sen juhlanäytöksessä Night Visions festivaaleilla.

Rodion (Rodja) Romanovitš Raskolnikov (Родион Романович Раскольников)
Sofia (Sonja) Semjonovna Marmeladova (Софья Семёновна Мармеладова)
Porfiri Petrovitš (Порфирий Петрович)

Ja saunarakennus joka on täynnä mustia hämähäkkejä...

Rikos ja rangaistus 25/5/18

Kauhu Con tapahtumassa vuonna 2017 kysyttiin, oliko Dostojevski lukenut Poea, eri toten novellia kielivä sydän. Samaan syssyyn voisin jatkaa, entä myös tarina Kaksoisolennosta.

Eilinen veto oli erityisen vahva ja tunteikas. Kiivas ja rauhaton R on kuitenkin hyväsydäminen, hän antaa vähästään, ja huolehtii Sonjan äitipuolen lapsista, jotka ovat vain pieniä sinttejä, koska eivät saa tarpeeksi ruokaa. Koska Sonjan vastenmielinen isä ryyppää perheen rahat. Lapsille ei ole varaa ostaa kenkiä. Viheliäinen köyhyys ja kurjuus. Ja ne toiset, jotka asuvat rikkaiden alueilla, jossa on puistoja ja suihkulähteitä. Puistoja ja suihkulähteitä.

R ei ole kuitenkaan täysiin tuhoon tuomittu, tunteeton koulun keskeyttäjä, murhaaja, itseään yli-ihmisenä pitävä. Ei, hän rakastuu.

Näyttelijöinä on tiivis kolmikko. Sonjan surullisille kasvoille on musta kyynel tatuoituna, kuten vankiloissa on tapana, ehkä ( itkupilli, Cry-Baby ). Sonjan habituksessa on mm 2010-luvun japanilaista alakulttuuria kuten kawaii, lolita ja anime, joissa kaikissa on mukana miehen tirkistelevä katse. Kokonaisuudessa on jotain koshausta eli   cosplayn hahmoa, Supersankaria tai prinsessaa, ja ehkä burleskiakin: turkoosi peruukki, hopeanhohtoiset lenkkarit, ja 1980-luvun huolivälin Madonnaa: musta pitsinen teddy-alusasu ja iso krusifiksi. Tai ainakin ristiriitainen risti. Huora ja madonna, naisen kapeat, ahtaat roolit. Joko tai. Miesten kirjoittamat, rajaamat. Neonoranssi pitsimekko, ja näin ollen kokonaisuutena biletyttö, party girl, party party party, 24 h party... Tyttö, joka on sekaisin, ja surullinen, turrutettu. Läpinäkyvässä sateenvarjossa tuikkii mustat tähdet... Turvautuu hihhulismiin, hullu uskovainen.

Porfori on tyyni ja miellyttävä, hän ratkoo palapeliä. Vaikka R on jo oven suussa, niin Porforilla on vielä yksi kysymys, kuten Columbolla. Hän haluaa Raskolninovin tulevan uudesti, rupattelemaan. Vaikka Porfori kuuluu miliiseihin, on hän inhimillinen. Tapa millä hän lausuu sanan keissi, on huumoria, ja ironiaa.

Raskolnikov oli niitä kalpeita poikia, kuten Ian Curtis, Rimbaud, kotimaiset Pin-Upsit, Saksikäsi-Edward, Blixa Bargeld, Dave Vanian, Nietzsche. Kauhuromanttiseen kalustoon kuuluvia, tahi post-punkin ja romantiikan ajan synkkiä hahmoja. Vampyyreitä, angstisia, ahdistuneita, lommoisia poskia, osin rikkoinaisia sydämiä, sieluja.

Tämä R on jättänyt opiskelut kesken, mikä tuolloin oli varmaan ennen kuulumatonta - silloin ei ollut slush-kiimaa eikä pitchausta eikä naurettavien titteleiden ja projektien keksimistä modernissa "työssä" jossa nuori kloppi makaa huonoryhtisenä säkkituolissa tahi lattiatyynyllä, ja tekee uudenlaista "työtä" eli vain ajattelee. Ja puhuu paskaa.

Mutta Raskolnikov ajattelee myös. Hän on ajattelija. Aikaisemmin ihmiset nauroivat filosofeille, jotka vain ajattelivat. Että elääkö sillä? Kuka sen maksaa? Miten ajattelu näkyy bruttokansantuotteessa? Anteeksi - bruttokansantuloksessa. Kaikki on mitattava rahassa. Kenellä oikeus asua, perustaa perhe, pysyä hengissä. Säilyttää arvomaailmansa ja itsetuntonsa.

Kenellä oikeus rakastaa? Kenellä oikeus riistää henki? Kenen kuolemaa surraan? Ilkeän koronkiskurin, joka elää toisten ahdingosta ja epätoivosta. Joka eli. Vanhan juopon joka ajoi tyttärensä huoraksi.

Rikostarina, rakkaustarina, jännityskertomus, klassikko.


Tekijäloota:


NÄYTTELIJÄT JA TYÖRYHMÄ

Esiintyjät
Antti Lang, Matti Onnismaa ja Elina Reinikka

Ohjaus ja visualisointi
Johanna Freundlich

Äänisuunnittelija
Petteri Mård

Dramaturgi
Eva Buchwald


Kansiksen sivulta:

Rikos ja rangaistus
Selviytymistarina
Fjodor Dostojevski − Johanna Freundlich

"
Raskolnikov ja Sonja ovat kaksi nuorta aikuista, joita pidetään menetettyinä tapauksina.
Raskolnikov on äärimmäisen rikoksen merkitsemä nuori mies. Idealistinen Sonja joutuu olosuhteiden pakosta alentumaan nöyryyttäviin tekoihin. Onko heille enää olemassa paikkaa maailmassa, uuden alun ja sovituksen mahdollisuutta?

Epätoivoisiin tekoihin ajautuvien nuorten vastapainoksi asettuu aikuinen, tutkinnanjohtaja Porfiri Petrovitš. Hän on peili, johon nuorten tunteet ja ajatukset heijastuvat. Tarina on hurja, mutta se loppuu toiveikkaasti. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta mistä tahansa voi selvitä yhdessä.

Kolmen näyttelijän teatteriesitys tuo Fjodor Dostojevskin ajattoman romaaniklassikon kaikkine elämänkokoisine kysymyksineen lähelle katsojia. Tarina korostaa sovituksen mahdollisuutta ja ihmiskontaktin tärkeyttä niin toiseen nuoreen kuin läsnä olevaan aikuiseen.

Rikos ja rangaistus -esityksen työryhmässä toimivat ohjaajana ja käsikirjoittajana Johanna Freundlich, näyttelijöinä Antti Lang, Matti Onnismaa ja Elina Reinikka. He ovat työskennelleet aiemmin yhdessä mm. monivuotisessa Angels in America -produktiossa.

Rikos ja rangaistus -esitys on osa laajempaa samannimistä teatteriprojektia, jonka tarkoituksena on tarjota korkealaatuista teatteritaidetta lastensuojelun piirissä oleville nuorille. Projektissa valmistetaan teatteriesitys, jota esitetään valtion koulukodeissa eri puolilla Suomea. Projektiin kuuluvat myös työpajat, joissa syvennytään esityksen aiheisiin yhdessä nuorten kanssa. Freundlich ja Reinikka toimivat projektiin liittyvien työpajojen ohjaajina.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijat Marko Manninen ja Päivi Känkänen vastaavat hankkeen tutkimusosuudesta. Hankkeessa tutkitaan teatterityöpajoihin osallistumisen vaikutuksia nuorten tunteiden käsittelyyn ja taidelähtöisen toiminnan mahdollisuuksia tunteiden ja kokemusten erittelyssä. Kokonaistavoitteena on tuottaa tietoa lastensuojelun työkäytäntöjen kehittämiseksi.

Ensi-ilta Vuorelan koulukodissa Vihdissä 6.4.2018
Esitykset Omapohjassa 19.5.−26.5.2018

Projektin yhteistyökumppanit:
THL, valtion koulukodit

"

Kansiksen Flickrissä on kuvakaruselli, kuvia, karu selli: Rikos ja rangaistus 9 Kuvassa Antti Lang Kuvaaja Tuomo Manninen
Rikos ja rangaistus 6





Rikos ja rangaistus sarjaa tiirasin aikoinani:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti