Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini
Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
torstai 10. tammikuuta 2019
Liian vähän on teatterissa kauhua ja miekannielemistä housut jalassa - mutta onneksi meillä on Marc Gassot
Kansallisteatterin kevätkauden avajaiset pärähtivät käyntiin 08.01.2018 kun syntisen punaisten samettiverhojen kätköistä astui epäröiden esiin miimikko, joka esitti ohjelmanumeron. Hienoa, että päälavalla, ainakin näin mainostaessa tulevaa Willensaunan LION-esitystä, on tilaa kauhulle ja naurulle ja sirkukselle. Leipää ja sirkuhuveja rahvaalle - tai tarkemmin Kansiksen ystäville oli tarjolla myöhemmin (mokkavaahto)suukkoja ja punaista mehua - olikohan se falernolaista ;) vitsi vitsi sisäpiirivitsi. Marc Gassotin laajaa ja yllättävää skaalaa seuraa mielellään, ja on useinkin ymmällään, ellei peräti selällään, mutta ironisesti ladaten. Ahmien, kyseenalaistaen, jakaen ja omien... Tällaisia numeroita pidetään lähinnä sideshowta, friikishowna, joista kaikista oikein paljon nautin esim 2000-luvun eeppisillä musiikkifestivaaleilla, joissa esitellään ihmissusi, jota peräti kättelin, ja sitten länsimaisia fakiireja, jotka pistävät neuloja lukemattomiin paikkoihin kropassaan. Miten täytenumero nousee päänumeroksi. Miten kauhua käsitellään. Onko esiintymispelko kauhua. Ja mikä on täyenumero. Miksi tivolit vetää väkeä. Syy miksi vedin otsikkoonkin tuon miekannielemisen housut jalassa, kun olen nähnyt miekannielemistä ilman housuja, hameessa. Mutta se onkin eri juttu, ja miekkaan oli käytetty miellyttävää risiiniöljyä. Eikun tietysti oliiviöljyä! ;) Mutta arvostelen tämän produktion sitten kun olen nähnyt sen. Niin se meillä on tapana...
Liian vähän on teatterissa kauhua ja miekannielemistä housut jalassa - mutta onneksi meillä on Marc Gassot