kesäteatterissa 11.06. Ja onhan se mainio tutkaus, lauantain ennakon jälkeen meno paranee eli oli pimpattu eli tuunattu eli hienosäädetty sopivaksi annokseksi draamaa, dekkaria, kuohuvaa 30-lukua, etikkaa. Ja etiikkaa.Sherrynmakunen illanvietto aistillisen silkkiseen huumaavan vihreään aamutakkiin verhoutuneen miestennielijän kanssa, ah, mukana myös goottilainen ruhtinatar ( bolsevikkien vuoksi maanpaossa ). Häntä näyttelee Sara Paavolainen, jossa on myös paljon Niskavuorta.
Vanha valta murtuu, Eurooppa kulkee kiskoilla, mutta minne suuntaan? Olemme 30-luvulla. Miten otetaan kantaa kuolemantuomioon.
Tämä ei ole suosikkini Christien kirjoista, mutta elokuvaversioissa on jännää huomata, mitä painotetaan minäkin vuotena.
Jos Fellinin Laiva oli yhteiskunnan symboli, oliko pikajuna Euroopan symboli. Pakolaisuuteen viitataan, kuinka pelottavaa on halkoa pitkin Eurooppaa ilman papereita eli passia.
Näytelmä on sopivan mittainen. Katselijaa ei tuskastuteta sillä, kuinka Poirotti juoksuttaisi tarjoilijoita saadakseen aamiaispöytäänsä kaksi täsmälleen samankokoista munaa. Kuten kirjassa ja 2017 elokuvassa. Tai kuinka solmioita pitää suoristaa. Menneen ajan vihjaileva musiikki soi ja virittää tunnelmaan. Katsomon penkit voivat kenties puuduttaa juur ennen väliaikaa ellei istu huovan päällä.
Ryhmäteatterin kesäiset näytelmät ovat laatua, josta kuitenkin aina yllättyy. Positiivisesti.
Musiikissa vilahtaa myös hidas, raukea mutta vaarallinen Twin Peaksin jäzz.
Viehättävä, koskettava, hauska - osataan vetää överiksi kuten kesäteatterissa aina, mutta ei potta päässä, kuten Ruåtsin buskikseissa buskafarsseissa, vaan Ryhmäteatteri tuo aina laatua kesään, ja kesäteatteriin. Liput menevät hyvin kaupaksi, ja mikä ettei.
Napakka naisitus ja miellyttävä miehitys oli akselilla teoksista: Sancta Susanna, Tulen morsian, Donkey Hot, M/S Romantic, Syntipukki, Riku 3, Julia ja Romeo, Kangastus 38, Venny, Rauta-aika, Huojuva talo, Kissan kuolema, Stalkkeri, Punainen kolmio, Armomurhaaja, Isänmaan toivot ja Hevisaurus.
Idän pikajunan arvoitus 11.06.2019 enskari Ryhmäteatterin versiona toimii. Näyttämö on karsittu, tilan vie kolea ja komea harmaa höyryveturi - tuo Idän pikajuna, Orient Express. Junan ravintolavaunussa on vain vähän katosta roikkuvaa tilpehööriä, jotta yleisö näkee näyttelijät, ilmeet, eleet, tapahtumat. Videotaustaa ei käytetä.
Katsoin sekä ennakon että enskarin - kummatkin eri puolilta näyttämöä. Aluksi mietin keväällä, miksi tämä näytelmä valittiin. Olen kyllä lukenut Christietä neljällä, ellei peräti viidellä vuosikymmenellä. Agatha Miller oli upea nainen joka jo nuorena surffasi merellä, hän oli seikkailija, ja matkailija, mutta myös sota-aikaan sairaanhoitaja, ja perehtyi mm myrkkyihin. Luen par aikaa David Suchetin Minä ja Poirot -kirjaa, jonka dyykkasin joskus aiemmin. Kiinnostavia pikku tietoja ja kuvaelmia, miten Puaroon ristiriitainen hahmo rakennettiin. Että se olisi aito, ja Christien kirjaan pohjautuva - kun sitä ennen elokuvissa ja sarjoissa ei ollut. Jos itse karsastaa Christietä, eikä siis lue hänen dekkareitaan, on samankaltaisessa tilanteessa kuin David Suchet, joka ei ollut aimmien Agatha Christietä lukenut, ja joutui lukemaan kaikki Hercule Poirot -tarinat, joihin sitten paneutui tarkasti. Pikkutarkasti. Pedanttisesti.
Teoksesta on pikkasen vaikea kirjoittaa, ettei pilaisi, paljastaisi juonta. Viimeksi elävissä kuvissa Idän pikajunan arvoituksen filmatisoinnissa tämä Kenneth Branagh oli Poirotti, jonka valtavat harmaat viikset toivat mieleen lähestyvän jäisen höyryveturin...
 |
| tässä osuva kuva Finnkinolta |
Kristo Salminen on kovan edessä. Millaiset viikset. Miten rakentaa Herculen pedanttinen ja narsistinen moitteeton pukeutuminen hairahtumatta naurettavuuteen tai mauttomuuteen. Sarjassa ja kirjassa HP on hiinä ja hiinä, taiteilee hyvän maun rajoissa, ollen liian ranskalainen, vaikka belgialainen, ollen liian naisellinen esimerkiksi moitteettomat kiilloitetut kynnet verrattuna maajusseihin, jotak tekevät käsillään. Miten kertoa HP:n olevan suuri herkkusuu. Miten kävellä.
Miten kunnioittaa alkuperäistä, mutta luoda samalla oma Poirot. Kristo onnistuu. Hän on viriilimpi HP. Ennakossa vielä enemmän kuin ensi-illassa. Tarkennus: yhtö viriili kummassakin, mutta enskarissa eleellisesti hienovaraisemmin. Poirot telkkarisarjassa on mainio viilipytty, kunnes närkästyy.
Ja Puaroo ihastuu. Johanna Kokko on upea ilmestys, hän on aistikkaasti pukeutunut, hän lipuu ja liukuu lavalla, omistaa hyvän ryhdin, ja on kuin omissa vaatteissaan, eikä epäröi lääkärinä tutkia ruumista, vaikka turkoosissa silkkipuserossa onkin. Hän matkustaa kevyesti.
Se on epäilyttävää, kevyesti matkustava nainen pakkasilla korvessa ennen muinoin, muistan: kuu paistaa, heliää, kuollut matkaa keviää, ethän rakkaani pelkää. Mutta tämä ei ole kauhuromanttinen tarina, koska Christie ei niitä kirjoittanut, vaan suht realistisia dekkareita, kuten Arthur Conan Doylekin, rikostarinoita, joissa pohdiskeltiin moraalia, ja murhaajaa odotti hirttäminen. Vähintään.
Jostain syystä Christietä verrataan aina Conan Doyleen. Mutta asiaan. Kirjoitan tätä puhtaaksi Impivaarassa, ja samalla kuuntelen, onko taistelevat metsot akkunan alla, kun viimeksi oli urosteeret. Eikä kettu ole käynyt vielä aamupalalla.
Myös Minna Suuronen on upea ilmestys, diiva Bette Davisin tapaan. Hänessä on paljon Viettelyksen vaunun Blanchea, miestennielijää, joka hakkailee häikäilemättömästi nuorta junapoliisia. Onko puuma koominen hahmo. Saako vanhempi nainen flirttailla ja vihjailla nuoremmalle miehelle.
Ensimmäisessä näytöksessä käsitellään paljon seksuaalista häirintää, puolin ja toisin. Ällö rikas mies tekee kapealla junankäytävällä ohittamisen vaikeaksi. Hän kuvittelee, että voi käyttäytyä miten vain. Edustaen totuuden jälkeistä trumpismia eli seksismiäkin.
Ratchett on inhottava hahmo, hän näyttää herra Hydeltä, sekä Suomi filmin Jukolan jääräpäältä, kuin myös mykän ajan kauhufilmin tyypiltä. Hän on öykkäri, gangsteri, vähän niin kuin totuuden jälkeisen ajan johtaja / persdentti, joka luulee, että rahalla saa kaiken. Oikein inha rooli, jossa Jari Virman on huippuvalinta. En tiedä, onko rooli liian helppo. Einweis Virman tekee myös ihastuttavasti hikeentyvän äversti Arbuthnotin roolin, hän oli Britannian armeijan upseeri Intiassa, ja tässä viitataan tietenkin kolonialismiin.
Vielä törkeämmin kolonialismi tulee ilmi ruotsalaisen lähetyssaarnaajan
Greta Öhlsonin hahmossa: hän on niitä etuoikeutettuja valkoisia eurooppalaisia, joiden pitää mennä kauas Afrikkaan tuhoamaan alkuperäinen kulttuuri ja aluperäinen uskonto, pitäen afrikkalaisia villi-ihmisinä, pakanoina jne joita pitää käännyttää vastenmieliseen ristinuskoon. Ohlsonia näyttelee Helena Vierikko, jolle kauniit, kirjaillut nenäliinatkin on syntiä, ja hän on aivan kauhuissaan verestä ja väkivallasta, joita ei voi edes katsoa, mutta jota tiiraa pitkään. Muiden lailla.
Onko Murder on the Orient Express rasistinen? Siinä on koko Euroopan kansa, osin stereotyyppisesti, kuten alkuperäisteoksessa, mutta kaikille nauretaan yhtä paljon. Mainio Bouc sanookin ensimmäisen luokan matkustajia ryhmäksi, joista Balzac voisi kirjoittaa. Monsieur Bouc, kansainvälisen makuuvaunuyhtiön johtajaa näyttelee mainio Toni Wahlström, joka ei missään nimessä skandaalin, murhan, tiedon murhasta leviävän - ettei pisnes kärsi. Toni onnistuu Boucina, jossa olisin ollut tottunut näkemään Santtu Karvosen. Tai odottanut. Bouc on sellainen hännystelijä ja liipeilijä, että miltei suoraan sopisi Austenin kirjoittamaan koomiseen rooliin.
Jos tuntuu, että esittelin näytelmän hahmot seksistisesti, siis naiset puvustuksen kautta, miehet toiminnan, koska miehet ovat yksinkertaisissa puvuissa, niin naisten upea aikakauden puvustus puhuu myös omiaan, varsinkin minulle fetisistinä ja graafikkona, ilman repliikkejä kertoen, millainen tämä nainen on. Tai miltä hän haluaa vaikuttaa...
Mary Debenham on myös ilmestys, nuori ilmestys, häntä näyttelee Asta Sveholm, jolla on huikeat vihreät vintage-kengät. Vaikka Sveholm oli huikeampi näytelmässä Syntipukki, ja varsinkin sen harjoituksissa. Ja koska Syntipukissa oli enemmän liikkuma-alaa ja tillaa. Tässä hän on tukahdutetumpi, hän ei saa paljastaa salaisuuksia eikä motiivejaan, vaan tuntuu, että hän pakahtuu. Eikö ole olemassa omaa rauhaa. Aina joku on kuuntelemassa.
Naisitus ja roolitus on myös Ryhmisläisiä toisessa polvessa. Mikä ettei.
Robin Svartsröm uupuu joukosta, koska hän on apulaisohjaaja, mutta olisi toiminut myös Ratchettinä.
Näin tämän ilmaisella lipulla, ja erittäin kiitollisena. Kesän kesäteatteritarjonnasta tuli käytettyä 2/3. Huikea aloitus...
Tässä Ryhmäteatterin kuvia Flickristä: Kuvan alla tekijätiedot
Havaintoja:
Kiinnostavaa on myös paikka missä Ryhmäteatterin versio esitetään: Hyvän Omantunnon linnakkeessa....Shakespeareen viitataan usein.
Ennen näytelmää:
Idän pikajunan arvoitus, Agatha Christien dekkari tai moraalinen tarina tai tarina oikeudesta tai sitten vallan muuta kuten Ryhmäteatterin kesäisessä eli koleahkossa, säähän viitaten, näytelmässä, jossa kenties juututaan lumivyöryyn. Valliin.
Miltä ennakko 8.6. vaikutti ähäskutti:
Ah, irvittävän erkullinen ercule Puaroo Viaporissa Idän pikajunan arvoitus näytelmä Suokissa Suomenlinnan kesäteatterissa ennakkona 08.06.2019 Ryhmäteatterin kesäisessä eli koleahkossa, koska oli talvi ja lumivyöry esti Orient Expressin liikkumisen. Toteutus lämmin kuten sää, mutta tämä vasta ennakko. Ensimmäisessä näytöksessä oli mukana paikoin me too, ja seksuaalinen häirintä, kuten esimerkiksi Viettelyksen vaunu -teoksessa. Oli Dowton Abbeytä ja kahden kerroksen väkeä. Ja tietysti Niskavuoren vahvat ja voimakkaat naiset. Kristo Salminen toimitti mestarietsivän virkaa viriilisti. Ryhmäteatterissa oli satsattu myös hurjiin äänitehosteisiin ennen näytöstä - ukkonen jyrisi hurjana, mutta mustan pilven päälle muodostui sateenkaari, ja sateenkaaren päästä löytyi tämä näytelmä.
Eilen 8.9. oli kv meripäivä, mertenpäivä Suomenlinnassa: vauvakäärme luikerteli vinhaa kyytiä suojaan ja sitte tuli ukkosen jyrinää. Ryhmateatteri oli siis satsannut äänitehosteisiin ennen ite näytöstä. Mutta mustan pilven päälle muodostu sateenkaari ja sitte #Idänpikajunanarvoitus alko.
Tänään maailman meripäivänä lautalla Suokkiin, ja oliko se Poirots of the Caribbean siihen Fingerporin tyyliin? Ei, vaan Ryhmiksen versio Agatha Christien #Idänpikajunanarvoitus dekkarista ennakko 8.6. Kristo Salminen toimitti mestarietsivän virkaa viriilisti.
Tekijäloota:
Ensi-ilta 11. kesäkuuta Suomenlinnan kesäteatterissa. Esityksen kesto on noin 2 tuntia ja 40 minuuttia sisältäen väliajan.
Suomennos Laura Raatikainen
Ohjaus Juha Kukkonen
Rooleissa Minna Suuronen, Joel Hirvonen (TeaK), Kristo Salminen, Johanna Kokko, Sara Paavolainen, Helena Vierikko, Asta Sveholm (TeaK), Lasse Viitamäki, Jari Virman ja Toni Wahlström
Lavastus Janne Siltavuori
Pukusuunnittelu Ninja Pasanen
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Rekvisiitan suunnittelu Viivi Kuusimäki
Maskeeraussuunnittelu Pia Mikkonen
Esityksen kesto avoin.
Näytelmän tekijänoikeuksia valvoo Näytelmäkulma / Nordic Drama Corner
#Idänpikajunanarvoitus
 |
| junapoliisi kuulutti matkustajat tervetulleiksi Idän pikajunaan myös ennakossa, tosin aika lailla rajoituksia oli... |
 |
| Ennakossa oli komeaa ukkosta ja synkkien pilvien päälle nouseva sateenkaari. Pööfik. |
Lue lisää Ryhmiksen sivulta:
"Agatha Christien romaanin pohjalta sovittanut Ken Ludwig
Idän pikajunan arvoitus
Tänä kesänä Hyvän omantunnon linnakkeen muurien suojissa lumivyöry suistaa Istanbulista Pariisiin matkalla olevan luksusjunan raiteiltaan ja yksi junan matkustajista löytyy murhattuna. Tapausta selvittää vahatuista viiksistään, kävelykepistään ja harmaista aivosoluistaan tunnettu pikkutarkka ja säntillinen salapoliisi Hercule Poirot (Kristo Salminen).
Poirotille selviää pian, että jokaisella matkustajalla on vedenpitävä alibi, mutta myös jotain salattavaa. Erilaisia johtolankoja löytyy tutkinnan aikana, mutta tapaus tuntuu silti jopa kokeneesta Poirotista olevan aina vain solmuisempi. Kun tapahtumien todellinen kulku lopulta selviää, kohtaa Poirot ennakoimattoman sekä uransa suurimman ja vaikeimman moraalisen kysymyksen.
Agatha Christie (15.9.1890 – 12.1.1976) on William Shakespearen jälkeen kaikkien aikojen myydyin kirjailija, joka tunnetaan parhaiten dekkareistaan sekä luomistaan etsivähahmoista, Hercule Poirotista ja Neiti Marplesta. Christien kirjalliselle tyylille on ominaista kerronnan selkeys, taidokkaasti punotut juonet ja yllättävät loppuratkaisut. Suomenlinnan kesäteatterissa onkin luvassa yksi historian taidokkaimmin kirjoitettu sekä silmiä hivelevä jännitysnäytelmä, joka pitää otteessaan alusta loppuun asti!"
Samaa asiaani sosialistisessa mediassani:
Kiinnostavaa on myös paikka missä Ryhmäteatterin #Idänpikajunanarvoitus esitetään: Hyvän Omantunnon linnakkeessa... @Ryhmateatteri pic.twitter.com/d6SoYIZW0C— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 12. kesäkuuta 2019
Kävin muuten katsomassa tuoreimman filmatisoinnin laivalla 2017:
Leffassa #idänpikajunanarvoitus ja uusi Hercule. Christietä lukenu neljällä vuosikymmenellä. Ellei peräti viidellä pic.twitter.com/CRoaH6tHVk— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 2. joulukuuta 2017
