Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teatterin lumoa 2018. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teatterin lumoa 2018. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kyllä Harvey Fierstein on kähissyt ihanan musikaalin: Kinky Boots ennakossa Helsingin kaupunginteatterissa. Ah...

Helsingin kaupunginteatterin versiolla ei ole mitään hävettävää ekassa ennakossa 28.08.2018. Kenkä- ja PVC-fetisistille myös korsetit, verkkosukkahousut, pompulaperuukit & tietysti NE saapikkaat olivat silmäkarkkia ja kuolauksen kohteita - puhumattakaan Lolan enkeleistä. Lolan ego & suuret saappaat on täytetty. Oi - oikein makoisa musikaali. Toki se on myös suuren yleisön esitys. Kenen unelmia meidän pitää toteuttaa, millaista perintöä jatkaa? Kaikuja oli teoksesta Punaiset kengät ja tietysti Ihmemaa Ozin rubiinikengät. Keskusteli samoista asioista kuin Housut pois, Suu messingillä ja muut 90-luvun skottilaiset ja brittiläiset sosiaaliset ja sosialistiset komediat ja draamakomediat. Ja myöhäisemmät Billy Elliotit ja Pridet. Kinky Boots leffa oli vain niin ihana....

Kinky Boots -leffa oli ihana tuolloin vuonna 2006 etiäppäin, ja suoraa jatkoa brittiläiselle / walesilaiselle / skottilaiselle sosiaalisen realismin draaman ja komedian, osin tragikomediankin, suosituille 90-luvun pätkille kuten Suu messingillä ja Housut pois. Vai oliko jatkoa? Kaikissa näissä oli kaivos tai tehdas, joka suljetaan, eikä yhteisössä ole mikään niin kuin ennen. Housut pois -teoksessa on yksi tai kaksi HTBL yhteisöön kuuluvaa jäsentä, joita kuitenkin katseltiin ulkopuolisena. Kun he pitelivät toisiaan käsistä hautajissa se oli jengin mielestä huvittavaa, queer as folk, ei mikään o kummenpaa kui ihminen. Jos queer ihminen käyttää itsestään sanaa queer ylpeästi tai ironisesti, se on enemmänkin kuin ok, mutta jos homo- ja transfobinen juntti käyttää niin se ei ole.  Raavaat työttömät miehet pitivät Chippendale -tyyppisen ryhmän touhuja hintti-mäisinä, esitellä nyt itseään, ja heiluttelevat kulkusiaan  naisille, jotka taputtavat käsiään, ja ovat hyvinkin hanakoita, kun vihdoin viimein on miesstrippareita! Pride -elokuvassa taas yhdistyi kummatkin, kaivosten lakkauttaminen ja marssiminen omien oikeuksiensa puolesta. Puhumattakaan symppiksestä ja voimaannuttavasta  Billy Elliott fimistä. Ja legendaarinen Priscila - queen of desert kertoi 90-luvun alun drag ryhmästä joka kiertue ulottui Australian perähikiöille, joka ooli hyvinkin täynnä homofobista miessakkia.

Räiskyvä Chiwetel Ejiofor oli valtava Lolan rooliin ja suomalainen räiskyvä versio Lauri Mikkola täytti hyvin saappaat. Sittemmin Chiwetel on näytellyt skrodempia rooleja....

Yhdessä kohtauksessa Lauri Mikkolan Lola purjehtii diivana pois lavan keskipisteestä tehtaan synkästä ovesta sisään ja saa aikaan miltei yhtä suuret taputukset kuin ohjaaja Samuel Harjanne näytellessän kreivi von Krolockin himoksta ja elämää suurempaa poikaa musikaalissa Vampyyrien tanssi...

Loistava ja ujo Petrus Kähkönen on oikein sopeva myös Charlien rooliin. Elokuvan Charlie eli Joel Edgerton on sittemmin näytellyt viehättävää örkkiä ihanassa Netflixin elokuvssa.

Musiikki on eri tässä musikaalissa kuin leffassa, Kinky Boots musikaalin on säveltänyt ihana pinkkitukkainen Cindy Lauper joka on ollut voimaeläimeni 80-luvulta asti. Girls just wanna have fun damental rights...

Harmi ettei bändiä näy, melkein olisi mahtunut kulisseihin ja portaisiin, meno oli sen mukaista.. Sanoitus on käännetty suomeksi hyvin tai sopivasti, itse asiassa pidin Vampyyrien tanssi -musikaalin suomennoksesta enemmän kuin englantilaisesta.

Anna Victoria Erikssonin laulu Charlielle oli huippua 1. näytöksessä samoin Petrus Kähkönen hänen laulunsa hulluista hulluin laulu - eikö miten se meni. Fetisistinä toimi PVC, korsetit, verkkosukkahousut ja tietysti saapikkaat. Koko hela hoito. Lolan enkelit olivat huikealla tulella palava ryhmä josta ei tiennyt missä silmiään pitäisi kun kaikki liikkeet ja silmäniskut halusi todistaa. ja Lolan valtava ego ja suuret saappaat oli täytetty mainiosti.

Broadwayn ja Lontoon musikaalit toimivat hyvin kirittäjinä, kaiken on oltava vimpan päälle... Suohonlaulaminen ja yhdessä laulaminen... Musiikki on siinä mielessä helposti omaksuttavaa mm diskoa ja funkkia, ja palauttaa mieleen kuinka kauan 70-luvulta lähtien on ollut suuren suurissa kaupungeissa näitä kimaltelevia paikkoja, joissa riikinkukot saavat tepastella ja löyhyytellä höyheniään vapaasti. Joka maassa ei ole vieläkään näin, joissakin maissa ( 75 maata ) homoseksuaalisuus luokitellan rikokseksi, osalla maista homoseksuaalisuudesta seuraa kuolemantuomio. Näin vuonna 2015 Ylen uutisessa. Homoseksuaalisuus ja laki -wikissä: "Homoseksuaalisuus on edelleen rikos 77 maassa ja kuolemantuomion siitä voi saada Iranissa, Mauritaniassa, Nigeriassa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Arabiemiraateissa ja Jemenissä."

Mutta miten olla minä sukupuolitetun vessan ovien edellä, lääkärissä, henkilöllisyystodistuksessa?

 Kyyneleitäkin tuli puserrettua... Huomenna uudelleen. Tai siis tänään. Itse asiassa aika pian :) Miten muutenkaan sitä viettäsi hyper-super iltaa ;)



Kuvat näytäntökauden avajaisista noin 13.8.18 
© Satu Ylavaara Photography 2018




Suuri käsi ohjaaaja Samuel Harajanteelle!



Kuvat näytäntökauden avajaisista noin 13.8.18 
© Satu Ylavaara Photography 2018



Kuvat näytäntökauden avajaisista noin 13.8.18 
© Satu Ylavaara Photography 2018







Helsingin kaupunginteatterin Kinky teaseri:


Kärpäsenä katossa eli tiiramassa miten musikaali tehtiin Helsingissä:



Näytäntökauden avajaisissa Kinky Boots oli paraatipaikalla:


Kinky Boots leffan kohtauksia:


Cindy Lauper puhuu: ihana ihminen, aktivisti joka antaa äänen niille, jotka eivät voi, tai jotka vaiennetaan.



Kinky Boots musikaalin piisi Sex is heal studiossa:


Kinky Boots perustuu tositarinaan, tässä juttu:


Kinky Boots -tviittejäni ja instassa:


Niin että mikä väri? :)


Drag ja trans -tviitejä:



klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , ,

maanantai 20. elokuuta 2018

Kansallisteatterin näytäntökauden avajaiset kuumalla pienellä näyttämöllä 15.8.

Myös Kansiksen näytäntökauden avajaiset olivat, tällä kertaa kuumalla pienellä näyttämöllä. Aluksi tilastoja, jonka mukaan miehet ohjaavat teatterissa 60%, niin tällä kaudella Kansallisteatterissa toimii kuusi naista ohjaajana. Näyttelijöinä on tuttuja tyyppejä, mutta myös teakkilaisia. Tekijöinä ja päähenkilöinä ei ole pelkästään valkoihoisia olettettuja heteromiehiä. Hyvä niin. Tapetilla on klassikkonäytelmiä itänaapurista ja Waltarin Mikalta, mutta sopivassa suhteessa uutta kamaa, monologia, jotka aiheuttivat yleisössä suurimmat naurut. Yhteisenä nimittäjänä auki revitty Eurooppa, kahtia revitty Eurooppa. Se Eurooppa, jossa elämme. By Satu Ylavaara Photography 2018:


Kati Outinen Tainaronissa


Ilta tai siis amupäivä alkoi Sinikka Sokan laululla, näytelmästä Musta Saara. 

Sinikka Sinikka luloi niin kuin ennen, katsoin uudelleen vast ikään Peter von Baghin ohjaaman dokun Agit Prop -bändistä, yhteisöstä ja liikkeestäkin vuosien varrella. Viime aikoina Turuus antifasisteja otetaan kiinni, pidätetään ja paheksutaan kun he heittävät natseja banaaneilla. Mutta poliisi anta natsien marssia natsimarssissaan, ja jopa suojaa natseja. Miksi näin on?


ohjaaja Laura Jäntti: Musta Saara. Outo ooppera Euroopasta. Kirjoittajana Pirkko Saisio ja säveltäjänä Jussi Tuurna.
Teatterin pitääkin reagoida aikaan. Olla tässä ajassa. Mustan Saaran promokuvat ovat groteskeja, modernia kabareeta, ehkä itä-Euroopan reunamailta. 



Kansiksen sivulta: "Ja nyt: Musta Saara – vauhdikas, hauska ja älykäs sirkus maailmasta, jossa elämme! Tarinankuljettajina nähdään kolme kotimaista tähtinäyttelijää: Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen ja Tiina Weckström.

Unioni on luvannut rahat uusien, modernien asuntojen rakentamiseksi Transilvaniaan Romanian romaneille. Asuntoalueen alta on purettu suursikala, sitten rahat ovat kadonneet.  Romanit jatkavat matkaansa Ranskaan, Camarguen suistoon omaa suojeluspyhimystään tapaamaan, mutta matka takkuilee, kun vastaan tulevat husaarit, jotka puolustavat maataan ottomaaneja ja janitsaareja vastaan. "


Mika Waltari: Gabriel
Sydämetön komedia rakkauden nälästä ja vallankäytöstä. Kuvassa Karin Pacius ja Paula Siimes

Kansiksen sivulta: "Mika Waltarin rakastetuin komedia on Vesa Vierikon ohjauksessa näyttelijäntyön juhlaa 1950-luvun hengessä!

Pikkukaupungin paperikaupan omistajatar Ulriika Anger hallitsee talouttaan pikkutarkasti ja kurinalaisesti. Nuorempi sisar Kristiina asuu yhdessä Ulriikan kanssa mutta kokee jäävänsä dominoivan isosiskonsa jalkoihin. Samassa taloudessa asuu ja työskentelee myös orpo sisarentytär Raili, Ulriikan holhokki, jota täti kasvattaa ankaran moraalisesti. Kapinallinen nuori nainen haluaa muutoksen ankeaan elämäänsä, mutta on taloudellisesti riippuvainen tädistään. Kun kapteeniksi ja johtajaksi esittäytyvä karismaattinen Gabriel Lindström tulee taloon, lupaus uudesta alusta saa naisten elämät totaalisen sekaisin. Selviytyykö kukaan voittajana rakkauden, rahan ja vallan juonitteluista?"

Olen aina pitänyt tästä julmasta leikistä, analyysistä, teemoinaan vaikka rikos ja pyramidihuijaus, miksi ihminen antaa tulla huijatuksi. Mitä yksinäisyys merkitsee, miksi pelkää tulevansa naurunalaiseksi, kuinka voimakas vietti rakkaus, seksuaalisuus, läheisyys on. Tarina on vintage -ajalta jolloin keski-ikäisellä tai vanhemmalla naisella, joita kutsuttiin rumilla nimillä, ei miesten mielestä ollut aktiivista seksuaalielämää, tai oikeutta tai tarvetta siihen. Vanhapiika ( spinster ) on sananakin niin ällö, se lleviivaa että on vanha ja vielä että jonkun orja.... poikamiestyttö on vielä ällömpi sana, itse asiss täysin järjetön ja turha. Sen sijaan ikäneiti sanana on hauska kun sen lausuu ironisesti mielessään...

Miksi haluaa menettää kaiken.... Vaikka Sampo Sarkolan takia tekisi mitä vaan ;) keventävä hymiö lauseen lopussa... Televisiossa tuli Stalkkeri, jota katsoin, ja miespääosassa Sampo. Sitten bussimme pysähtyi sairaalan nurkille, ja Sampo nousee bussiin. Ei tosin meidän bussiin, vaan toiseen. Ja huvitti mielleyhtymä stalkkaukseen ja stalkkeriin - kuka stalkkaa ketä, vaan eihän se naurun asia ole. 

Onko teatteri aina stalkkausta?

Ihmettelen myös miksi Turussa muuten mainiossa turisti-infossa jaetaan romanttinen reitti Turuus -karttoja, joissa usemmalla rastilla pysähdytään Auervaaran takia. Auervaaran! Romanttisella! Onko itsensä huijaaminen romantikka? Jarkko Sipilän rikoskävelyllä Helsingin keskustassa myös pysähdytään Auervaara -rastilla ja katsotaan menneisyyteen, vankiselliin, jossa Auervaara teki itsemurhan. 


ja kuinka monta rikost jätetään ilmoittamatta häpeän vuoksi...


Teatterin lavalle heijastettiin makeasti pyäreäkulmaiselle pleksille näytelmien julisteita, kuten tässä myytillinen Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia. 
Erään perheen taru. 
Ohjaus
Johanna Freundlich.
Kansiksen sivulta: "Sodan jaloista pikkulapsena Suomeen muuttanut Bekim (Toni Harjajärvi) on Kosovon albaani. Filosofiaa opiskeleva, elokuva-alasta unelmoiva nuori mies harrastaa satunnaisia ja kylmäksi jättäviä miessuhteita. Hän päättää hankkia itselleen lemmikin, boakäärmeen. Käärme luo Bekimin elämään turvallisuuden tunnetta, mutta ulkopuolisia matelija pelottaa. Käärmeen ja Bekimin yhteiselosta kehittyy salainen symbioosi. Tilanne saa uuden käänteen, kun Bekimin luokse muuttaa puoleensavetävä ja kahdella jalalla kulkeva Kissa (Ville Tiihonen)."
Kuriositeettina kurkkaus menneisyyteen Italiassa, jossa hengailimme pakolaisten, Kosovon albaanien kanssa, 1990-luvulla... Kun miettii Jugoslavian hajoittamista silloin, ja etnisiä puhdituksia. Kun miettii, kun muistaa...

Minä näköjään sidon itseeni, historiaani ja tulevisuuteeni näytelmät, siksi ne puhuttelevat, tekevät rihmastoja, tontunpunaisia lankoja. 


Kuvassa Pirjo Määttä monologissa, näytelmässä Lista, ohjaus Irene Aho. Jennifer Tremblayn esikoisnäytelmä La Liste herätti yleisössä suuret naurut pilkun tarkan kliinisen arjen ahdistamina listoineen ja tarkkoine sääntöineen... 
Naurun avulla, naurun jälkeen voi käsitellä kaikkea. Näytelmiä voi ohjata ja varsinkin käsikirjoittaa keittiöstä. Mutta alue, seutu sen ulkopuolella. 

Kansiksen sivulta:
" Tahraton keittiö.

Keittiössä on nainen, kolmen lapsen äiti, perfektionisti, jonka kodin ja lasten hoito sujuu mainiosti tehtävälistojen laatimisen avulla.

Muutto maaseudulle oli naisen oma toivomus, oma ihannekuva perheidyllistä, mutta hän ei viihdykään uudessa kotikylässä. Talo seisoo keskellä kuivaa, hengetöntä peltomaisemaa, eikä kylässä ole yhtäkään sukulaissielua. Kaiken lisäksi naapurissa asuu Camilla, raskaana oleva, boheemi äiti, jonka kaoottinen elämäntapa ja neljä kuritonta lasta vasta ärsyttäviä ovatkin.

Mutta kun Camilla kuolee pian viidennen lapsensa synnytyksen jälkeen, nainen järkyttyy. Olisiko hän voinut estää sen? "


P. S. itse rakastan listoja, kaaoksessa. 



Heini Junkkaala: Homoäiti
Homoäiti
Tätä hän ei vanhemmuudesta tiennyt
Teksti ja ohjaus: Heini Junkkaala

Provoktiivinen nimi varmaan fasistihallitukselle jonka ministerit, hyvinkin valkoiset miehet, haluavat kieltää abortin, translain uudistamisen, tasa-arvoisen avioliiton, sateenkariperheen arjen, ja kaiken muunkin järkevän. 

Tämä monologi herätti monia suuria nauruja. Eikä ihme. Riemastuttavia katkelmia.

Kansiksen sivulta: 
"Kun hän sai toisen lapsensa, häneltä otettiin pois oma aika ja tila. Hän asettui kokopäiväisesti toisten palvelukseen. Hänelle jäi päivässä yksi tunti omaa aikaa. Hän päätti käyttää tuon tunnin kirjoittamiseen. Hän alkoi dokumentoida elämäänsä pienten lasten äitinä. Kirjoittamiselle oli vain yksi sääntö: hän ei sensuroisi mitään. 

Homoäiti on tehty ja omistettu niille, jotka eivät yleensä pääse teatteriin, koska jalassa, kädessä, tississä, parrassa roikkuu yksi tai useampi tahmeakätinen lapsi.

Homoäiti on tehty ja omistettu niille, jotka ovat itkeneet aamulla, koska eivät tiedä, miten selviytyä univelkaisena uudesta päivästä. Niille, jotka ovat epätoivoissaan olleet vähällä potkaista kissaa, tai ovat potkaisseet kissaa. Niille, jotka ovat menettäneet sosiaalisen kontrollinsa, huutaneet bussikuskille liian nykivästä ajotyylistä, pillastuneet remonttimiehelle, joka on sattunut röyhtäisemään väärään aikaan.

Homoäiti on tehty ja omistettu niille, joille suihku on ainoa paikka piirtää omat rajansa, mutta jotka suihkuun eivät taaskaan ehtineet. Niille, jotka ovat löytäneet kakkaa paidastaan, oksennusta housuistaan, hammastahnaa hiuksistaan, harmaata hiuksistaan. Niille, jotka unohtavat kaiken, rukkasen, syntymäpäivän, päiväkotimaksun, puolet kahden asian ostoslistasta, tapaamisen, peiliin katsomisen, tissin laittamisen rintaliiveihin imetyksen jälkeen, lupauksen, kaiken sen mitä puhuttiin viisi minuuttia vanhenneessa todellisuudessa.

"

© Satu Ylavaara Photography 2018
klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,
Sijainti: Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki, Suomi

tiistai 14. elokuuta 2018

Kinky Boots kimalteli Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisissa 13.8.

Samuel Harjanne puhui kauniisti siitä, millaista on olla ihminen, miehet ja naiset ja varmaankin nonbinäärisetkin, oikeus olla, rakastaa, pukeutua, nauttia. Arjessa ja juhlassa. Ennakkoluuloista huolimati. Lisää kuvat hktfi:n näytäntökauden avajaisista 13.08.2018 kas tässä. By Satu Ylavaara Photography 2018:











© Satu Ylavaara Photography 2018


Sorjasti nousi jalka - ja varmaan jotain muutakin... kun kimalteli ja kiihdytti sateenkaaren väreissä. Tunnen elokuvan joka osaksi on brittiläistä sosiaalista draamaa 1990-2010 jaksolta kun kenkätehdasta uhkaa lopetus.
klo
Tunnisteet: , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)