DANNY ROBINSIN NÄYTELMÄ 2.22 A GHOST STORY ⭐⭐⭐⭐ 2:22 A Ghost Story perjantai, 16.02.2024 klokkan 18:30.
Nämä teokset, kokemukset puhuvat, kuiskivat keskenään, toisinaan: tämä DANNY ROBINSIN NÄYTELMÄ 2.22 A GHOST STORY sekä kotimainen sarjakuva Avi Heikkinen & Aapo Kukko: ETHäN KUOLE ENNEN MINUA, POKUTO 2023. Yhteistä ainakin itkuhälytin sekä nuorten vanhempien normaali pelko, paniikki.
Tähän kummitustarinaan.
Brittiläinen luokkayhteiskunta on läsnä. On etuoikeutetut rikkaat, hyvästi koulutetut siis hyvinkoulutetut, joilla ollut mahdollisuus opiskella, ja hyvään ammattiin, ylempään keskiluokkaan, tai keskiluokkaan. Joka tulee nyt ostamaan työväenluokkaan kuuluneiden vanhojen mummojen talot, nauravat seniorien sisustuksille, ja pistävät paikat ihan uuteen uskoon.
Gentrifikaatio.
Mummoilla ei ole enää varaa asua kotonaan ja mummojen menehdyttyä, heidän lapsillaan ei ole varaa asua lapsuudenkodeissaan. Koska aluelle muuttaa rikasta väkeä.
Mitä tapahtuu talon hengelle, paikan fiilikselle, huudeille, kulmille. Kodille.
Tämä on tausta.
Näyttämöllä näemme kodin jossa remontti on meneillään. On kolme koulutettua keskiluokan tai ylemmän keskiluokan edustajaa joilla hyvät ammatit. Hyvät mahikset. Valinnanvaraa.
On nuori pariskunta joilla pieni lapsi yläkerrassa itkuhälyttimen äärellä. Heille tulee syömään illalliselle samaa luokkaa oleva nainen jolla on uus poitsuystävä. Joka kuuluu duunareihin, työväenluokkaan, sinikauluksiin. Joka fiksaa kaiken, rempat ja patterit. Mies ei kuitenkaan ole osannut valita oikeata viiniä fiinille illalliselle. Melkein nauravat miehen selän takana sellaiselle.
Ehkä miehellä ei ole varaa eikä halua tutkia mikä viini.
Välillä aivan liian kovat äänet saavat hypähtämään tuolilta, niitä voisi vähän hiljentää. Itse olen kauhun suurkuluttaja, nautin kauhusta, ja varsinkin goottilaisista kummitustarinoista, kauhuromantiikasta, psykologista trillereistä, feministisestä monitahoisesta kauhusta ja pelosta, kauhukomediasta, teinisläshereistä, folk horrorista, mutta myös poliittisesta kauhusta kuten Jordan Peelen työt. Liian vähän kauhua on teatterissa. Paitsi nyt.
Mitä uutta annettavaa kummitustarinalla on. Onko kummituksia olemassa, onko pahansisuisia henkiä, miten se, äänien, askelten kuuleminen eroaa esim synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tai jos ei saa nukuttua. Tai jos on hengittänyt maalihöyryjä. Pössytellyt. Millainen henki on tekoälykodissa.
Näytelmä on erinomainen. Viihdyttävä. Sähäkkä. Yllättävä. Surullinen.
Esitys on hyvin binäärinen. Siinä on vastakkain luokat, vastakkain sukupuolet. Ja vastakkain yliluonnollinen ja järki. Usko ja tiede. Ihminen joka on avoin, ihminen joka on sulkeutunut.
Taustaa, tietoja:
Suomennos ANNI IHLBERG Ohjaus PAAVO WESTERBERG Sävellys ja äänisuunnittelu ALEKSI SAURA Lavastus ANTTI MATTILA Pukusuunnittelu LAURA DAMMERT Valosuunnittelu PETTERI HEISKANEN Naamioinnin suunnittelu MAIJA SILLANPÄÄ Dramaturgi HENNA PIIRTO Kuva ILKKA SAASTAMOINEN
ROOLEISSA
Sam LAURI TILKANEN Jenny PIA ANDERSSON Lauren SANNA-JUNE HYDE Ben SAULI SUONPÄÄ Konstaapeli Stirling MATTI RASILA Konstaapeli Miller LEENA RAPOLA
Suomen kantaesitys 8.2.2024 Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä Esityksen kesto 2 tuntia 22 minuuttia, sisältää väliajan Alkuperäistuottajat Tristan Baker ja Charlie Parsons (Runaway Entertainment), Isobel David ja Kater Gordon. Esitysoikeuksia valvoo Music Theatre International
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
Danny Robins
ARENA-NÄYTTÄMÖ – Hämeentie 2
Ensi-ilta 8.2.2024
Noin 2 t 22 min, sis. väliajan
Esityksessä käytetään voimakkaita ääniä, savua ja välkkyviä valoja.
Esitys on suunnattu aikuisille. Emme suosittele esitystä alle 12-vuotiaille.
Taustaa Helsingin kaupunginteatterin sivulta:
" Inhimillisesti yliluonnollinen
Jenny (Pia Andersson) ja Sam (Lauri Tilkanen) ovat muuttaneet vauvansa kanssa viktoriaaniseen rivitaloasuntoon, jossa alkaa tapahtua outoja. Samin ollessa työmatkoilla Jenny kuulee itkuhälyttimien kautta ääniä aina kello 2:22. Hän uskoo talossa kummittelevan, mutta Sam löytää kaikkeen järkiperustelun.
”2:22 A Ghost Story on hyvin rakennettu trilleri, joka uskaltaa leikkiä karmivilla kysymyksillä tosissaan ja olla karheudestaan huolimatta inhimillinen”, sanoo ohjaaja Paavo Westerberg.
Brittiläisen Danny Robinsin kirjoittama 2:22 A Ghost Story sai ensi-iltansa Lontoossa vuonna 2021, ja sitä on jo nyt kutsuttu moderniksi klassikoksi.
2:22 A Ghost Storyssa yliluonnolliset kokemukset ilmenevät arkisen vauva-arjen keskellä – eikä vaikkapa jossain syrjäisessä vanhassa linnassa – mikä on kaikille tuttu miljöö.
”Klassinen trillerigenren asetelma modernilla twistillä puhuttelee niin, että katsoja pääsee taatusti tihentyvän tunnelman kyytiin”, Westerberg sanoo. ”Mutta on katsojasta kiinni, kuinka paljon sille haluaa antautua. Eihän kummitusjunassakaan ole kivaa, jos siihen suhtautuu ryppyotsaisesti.”
2:22 A Ghost Story sopii patinoituneelle, menneiden vuosikymmenten henkeä huokuvalle Arena-näyttämölle täydellisesti. Ohjaaja Paavo Westerberg on tunnettu taidostaan luoda voimakkaita tunnelmia, joihin katsojan on helppo solahtaa. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä suurella näyttämöllä nähty loppuunmyyty suurteos Fanny ja Alexander (2022).
Alkuperäistuottajat Tristan Baker ja Charlie Parsons (Runaway Entertainment), Isobel David ja Kater Gordon. Esitysoikeuksia valvoo Music Theatre International. "
Veren häät 31.01.2024 ⭐⭐⭐⭐ | 18:30 Helsingin kaupunginteatterilla, Studio Pasilassa
Helsinki Dance Company & Compañía Kaari & Roni Martin
VEREN HÄÄT
Teatterivuosi 2024 alkoi komeasti, tanssilla.
Flamenkko, flamenco on niin binääristä, tarkasti rajattua, mutta toisaalta hyvin feminiinistä ja hyvin maskuliinista.
Mitä me olisimme ilman intohimoa, tanssia.
Myös ihmiset olivat kahtia jakautuneet mustavalkoisissa juhlapuvuissaan, kuin häihin, kuin hautajaisiin.
Helsinki Dance Company & Compañía Kaari & Roni Martin
STUDIO PASILA – Ratamestarinkatu 5
Ensi-ilta 24.1.2024
Noin 1 t 20 min, ei väliaikaa
Esitys on suunnattu aikuisille. Ei suosittella esitystä alle 12-vuotiaille.
Compañía Kaari & Roni Martinin espanjalais-romani-juutalais-suomalainen flamenco-orkesteri ja Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmä kutsui minuakin Veren häihin.
Miksaus
EPPU HELLE
Naamioinnin suunnittelu ja toteutus
HANNA PIISPANEN
Ohjaajien assistentti
KIRSI KARLENIUS
Käsiohjelman kansikuva ja avantgardistit
JANNE MIKKILÄ
Käsiohjelman graafinen suunnittelu
KIM SINISALO
Käännökset
RONI MARTIN
Kiitokset
TIINA HENTILÄ, SIMO HÄKLI, ILANA MARTIN,
CARMEN LINARES, PABLO SUÁREZ
Helsinki Dance Company – Compañía Kaari & Roni Martin
VEREN HÄÄT
Pohjautuu Federico García Lorcan ajatuksiin, elämään ja aikaan hänen kirjoittaessaan näytelmäänsä Veren häät. Samana vuonna Lorca levytti viisi savikiekollista flamencolaulujaan. Lähes sata vuotta myöhemmin Lorcan taide on erottamaton osa flamencoa.
”Lorca, Dali ja Buñuel loivat yhdessä surrealistista taidetta, jonka kuviin läsnä oleva aika kiteytyi ja jotka jo aavistelivat tulevia painajaisia, joihin ryhmä hajosi ja Lorca hukkui. Lorcan hengessä heräämme uneen ja näemme kuvia, jotka ovat meille yhteisiä ja kertovat siitä, minkä päivänvalo kätkee.” -Kahiluoto, Martin & Martin
Tekstit
FEDERICO GARCÍA LORCA
Koreografia
KAARI MARTIN
Sävellys
RONI MARTIN, trad.
Sovitukset
RONI MARTIN
Ohjaus ja esitysdramaturgia
KAARI MARTIN, RONI MARTIN, ATRO KAHILUOTO
Lavastus ja valosuunnittelu
JUKKA HUITILA
Pukusuunnittelu
ELINA KOLEHMAINEN
Äänisuunnittelu
EPPU HELLE, RONI MARTIN
Miksaus
EPPU HELLE
Naamioinnin suunnittelu ja toteutus
HANNA PIISPANEN
Ohjaajien assistentti
KIRSI KARLENIUS
Käsiohjelman kansikuva ja avantgardistit
JANNE MIKKILÄ
Käsiohjelman graafinen suunnittelu
KIM SINISALO
Käännökset
RONI MARTIN
Kiitokset
TIINA HENTILÄ, SIMO HÄKLI, ILANA MARTIN,
CARMEN LINARES, PABLO SUÁREZ
Helsinki Dance Company – Compañía Kaari & Roni Martin
VEREN HÄÄT
Pohjautuu Federico García Lorcan ajatuksiin, elämään ja aikaan hänen kirjoittaessaan näytelmäänsä Veren häät. Samana vuonna Lorca levytti viisi savikiekollista flamencolaulujaan. Lähes sata vuotta myöhemmin Lorcan taide on erottamaton osa flamencoa.
”Lorca, Dali ja Buñuel loivat yhdessä surrealistista taidetta, jonka kuviin läsnä oleva aika kiteytyi ja jotka jo aavistelivat tulevia painajaisia, joihin ryhmä hajosi ja Lorca hukkui. Lorcan hengessä heräämme uneen ja näemme kuvia, jotka ovat meille yhteisiä ja kertovat siitä, minkä päivänvalo kätkee.” -Kahiluoto, Martin & Martin
Tekstit
FEDERICO GARCÍA LORCA
Koreografia
KAARI MARTIN
Sävellys
RONI MARTIN, trad.
Sovitukset
RONI MARTIN
Ohjaus ja esitysdramaturgia
KAARI MARTIN, RONI MARTIN, ATRO KAHILUOTO
Lavastus ja valosuunnittelu
JUKKA HUITILA
Pukusuunnittelu
ELINA KOLEHMAINEN
Äänisuunnittelu
EPPU HELLE, RONI MARTIN
Miksaus
EPPU HELLE
Naamioinnin suunnittelu ja toteutus
HANNA PIISPANEN
Ohjaajien assistentti
KIRSI KARLENIUS
Käsiohjelman kansikuva ja avantgardistit
JANNE MIKKILÄ
Käsiohjelman graafinen suunnittelu
KIM SINISALO
Käännökset
RONI MARTIN
Kiitokset
TIINA HENTILÄ, SIMO HÄKLI, ILANA MARTIN,
CARMEN LINARES, PABLO SUÁREZ
ESIINTYJÄT
SARI HAAPAMÄKI
JYRKI KASPER
HEIDI NAAKKA
UNTO NUORA
MIKKO PALONIEMI
JUSTUS PIENMUNNE
AINO SEPPO
KAISA TORKKEL
Varalla INKA TIITINEN
Orkesteri
VICTOR CARRASCO
RONI MARTIN
SANNA SALMENKALLIO
JUAN ANTONIO SUÁREZ ”CANO”
TUOTANTO
YHTEISTUOTANTO
Compañía Kaari & Roni Martin
Taiteellinen johto
Kaari ja Roni Martin
Toiminnanjohtaja
Sara Hirn
Markkinointi ja viestintä
Minna Korpimies
Tuotannon assistentti
Otto Björkman
HKT:n tuottaja
Caroline Heiknert
Näyttämöpäällikkö
Aku Korhonen
Järjestäjä-tarpeistonhoitaja
Satu Noroluoto-Fäldt
Näyttämömestarit
Matti Heikkilä, Arto Jormakka
Pukija
Paula Ojala
Valomestari
Teppo Saarinen
Apulaismestari
Miika Storm
Musiikkijärjestäjä
Mongo Aaltonen
Orkesteri
VICTOR CARRASCO
RONI MARTIN
SANNA SALMENKALLIO
JUAN ANTONIO SUÁREZ ”CANO”
Taustaa :
Kantaesitys 24.1.2024
Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa
Esityksen kesto noin 75 minuuttia
" Pohjautuu Federico García Lorcan ajatuksiin, elämään ja aikaan hänen kirjoittaessaan näytelmäänsä Veren häät. Samana vuonna Lorca levytti viisi savikiekollista flamencolaulujaan. Lähes sata vuotta myöhemmin Lorcan taide on erottamaton osa flamencoa. "
”Lorca, Dali ja Buñuel loivat yhdessä surrealistista taidetta, jonka kuviin läsnä oleva aika kiteytyi ja jotka jo aavistelivat tulevia painajaisia, joihin ryhmä hajosi ja Lorca hukkui. Lorcan hengessä heräämme uneen ja näemme kuvia, jotka ovat meille yhteisiä ja kertovat siitä, minkä päivänvalo kätkee.” -Kahiluoto, Martin & Martin
Lue lisää Hgin kaupunginteatterin sivulta :
" Veren häät on nykytanssia ja flamencoa syvimmillään Espanjan kansallisrunoilijan, Federico García Lorcan sanoittamana. Veren häät on yhtä kuin liittomme ylensyönnin ja itsepetoksen, tolkuttoman kulutuksen ja välinpitämättömyyden kanssa. Se on ruumiinavaus eläimen inhimillisyydestä ja ihmisen eläimellisyydestä.
Avantgardistit kuten Lorca, Dalí ja Buñuel elivät Euroopassa aikana, jolloin runous oli ase ja jolloin taiteilijoita vainottiin. He loivat yhdessä surrealistista taidetta, jonka kuviin läsnä oleva aika kiteytyi ja jotka jo aavistelivat tulevaa maailmanpaloa. Dali ja Buñuel pakenivat ja Lorca teloitettiin Espanjan sisällissodan alkusoittona. Veren häät on omistettu niille taiteilijoille, jotka syöksyvät härän sarviin. "
Seuraavaks Michael Cooney: ILMASTA RAHAA. ⭐⭐⭐⭐ Mehevä farssi Helsingin kaupunginteatterilla 17.02.2024 matineassa. Koska Pekka.
Tämähän on hauska, helkatti vie! Jos ajetaan nurkkaan, ja aletaan laskea, mistä saa tehdä vitsiä ja kuka esittää vitsin, niin standardi standuppi-paikoissa olisi hyvin hiljaista.
Minulle tämä toimi hyvin. Verrattomasti.
SUURI NÄYTTÄMÖ – Eläintarhantie 5
Ensi-ilta 15.2.2024
n. 2 t 15 min, sis. väliajan
Esitys on suunnattu aikuisille. Ei suositella esitystä alle 12-vuotiaille.
Taustaa Helsingin kaupunginteatterin sivulta :
" Ilmasta rahaa on todellinen farssien klassikko, yhä uudestaan räjähtävä naurupommi, joka tarjoaa joukon poikkeuksellisen nopeita juonenkäänteitä, yllättäviä väärinymmärryksiä ja kohtuullisen määrän kuuluisaa ovien pauketta.
Mikko Laine (Pekka Strang) on saanut potkut työstään vuosia sitten, mutta on kekseliäänä miehenä löytänyt uuden ansaintakeinon huijaamalla sosiaaliviranomaisilta kaiken maailman avustuksia. Tekaistuille henkilöille maksetaan tonneittain tukia ja rahat päätyvät Mikon taskuihin.
Kunnes eräänä päivänä Kelan tarkastaja Jantunen (Emilia Sinisalo) saapuu yllätysvierailulle. Vuosikaudet hienosti toiminut rakennelma uhkaa sortua kertaheitolla ja Mikko löytää itsensä keskeltä niin sankkaa valheiden verkkoa, että ulospääsy näyttää mahdottomalta.
Eikä siinä vielä kaikki.
Tukalasta tilanteestaan irti pyristelevä Mikko tulee vetäneeksi myös ystävänsä Otto Pellin (Janne Kataja) mukaan valheeseen. Kaverukset saavat selityksillään aikaan yhä sakenevan selitysten sopan, ja Mikon asuntoon alkaa lapata lisää kutsumattomia vieraita, joista jokainen mutkistaa valmiiksi sotkuista tilannetta entisestään.
Käsittämätön härdelli ratkeaa yllättävällä tavalla, mutta sitä ennen on luvassa niin meheviä käänteitä, ettei niistä nauramatta selviä!"
Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 07.02.2024: Jez Butterworth: JERUSALEM 3/5 vähintään
Tämä ei ole Ryysyranta eikä Emmerdale. Eilen on ollut kovat piletsut. Eikä kaikkia ole kutsuttu. Pääosassa on hyvinkin byronilainen antisankari, hänen nimensäkin on Johnny ”Rooster” Byron(Santeri Kinnunen). Luen par aikaa lord Byronin tyttären Ada Lovelacen elämänkertaa, hän oli ensimmäinen tietokoneohjelmoitsija 1800-luvulta... Suvussaan oli useampikin hameen perässä juokseva Byron. Ja kyllä tämäkin Johnny Byron hameen perässä juoksee. Tai hameet tulevat hänen luoksensa. Hänen nimessään on myös Rooster eli kukko, eli hän on kukkoileva, cocky, röyhkeä, mutta rempseä, ja suustansa tulevat stoorit ovat suorastaan cock and bull -turinoita. Välillä tuntee olevansa ihan Gulliverin matkoilla.
Eli tekijät tuntevat brittiläisen kertomisen kaanonit ja histooriat. His story. On mukava komedia, ja on toki räväkkä, mutta naisten roolit ovat hyvin kapeita. Vain miehet saavat olla kylähulluja ja tekijöitä. Hyvin vähän on naisia äänessä, on pari pissistä, jotka alaikäisinä tulevat juomaan ilmaista viinaa Byronin luo. On järkevä eksä Dawn (Merja Larivaara) joka tuo heidän yhteisen poikansa Markyn (Niilo Sämpi) hoitoon. Byron kuuluu siihen 1990-luvun brittiläisen sosialistisen tahi sosiaalisen realismin tarinankerronnan kaanoniin, jossa hän on suht tai kohtsillään keski-ikäinen mies, joka on sössinyt, eli menettänyt kaiken, jolla on ollut ne elämän valttikortit kourassaan. Mutta sitten on tullut ero. Ja asunnottomuus.
Byron asuu siis mettässä. Metsän keskellä. Oma tupa ja oma lupa. Hänellä on röttönen pikku piha, jossa pihalla on, ja käy tiuhaan, useampikin kummoinen tyyppi. Välillä siellä piletetään, vedetään kokkelia nokkaan, mutta toisaalta on myös karseita aamuja, jolloin vanha hapan maito on haisevaa kokkelia. Hän juo krapulaansa ällöä sekoitusta. Rekvisiitta on kohillaan: maito on muovikanisterissa kuten briteissä pitääkin olla. Jostakin syystä.
Mutta ei pelkästään juominkeja, vaan tärkeintä on kertoa tarinoita, ihan lööperiä. Ja tietysti pelataan Trivial Pursuittia. Kun mainitaan Green Man, se taitaa olla pubi, mutta ajattelin elokuvaa ja mytologiaa samannimisessä festarielokuvassa, jossa haastetaan sankari taistoon. Alusta alkaen mainitaan pyhä Yrjö ja lohikäärme, sekä William Blake, niin eiköhän mielessä pyöri jo Punainen lohikäärme, johon ei viitata. Esityksellä on surkea nimi, kaikista vähiten sitä nyt haluaisi olla tekemisisssä terroristivaltion kanssa. Mutta nimi on mikä se on. Minulle se ei soinut mielessä, mutta jälkeen päin äitini hyräili sitä.
Pyhän Yrjön päivä siis lähestyy ja suuret kyläjuhlat. Illan pellenä, hovinarrina on viinaan- ja koksuunmenevä baarinpitäjä Wesley (Jouko Klemettilä) joka vähän väliä pyörähtää virallisesta pubistaan Roosterin pihalle. Sinne tupsahtaa myös hajamielinen herttainen ja täysin pihalla oleva sivistynyt professori (Joachim Wigelius) jonka paikka voisi olla mielisairaalassa, mutta hänen kotinsa on täällä metsässä, Roosterin suojissa. Mainioita hahmoja kumpikin, tunnistettavia useammastakin kulttuurista. Minne he menisivät jos tätä paikkaa ei olisi.
Vaikka esityksen alussa on kankaalla suuri Britannian punavalkoinen lippu, niin Roosterin kännykän taustakuvana on Union Jack, entinen lippu. Tosin kulunut. Missä päin Preksittiä ollaan. Kävivätkö nämä äänestämässä. Mitä heille tapahtuu byrokratian, sentrifikaation ja gryndereiden ahneuden jälkeen. Olen miettinyt usein, mitä Britannian metsille tapahtuu, kun niistä ei ole kukaan huolissaan. Vain siellä olen halannut puita, ja kuullut, kuten Robin Hoodin joukon ratsastavan. Vaikkei hevosia näkynyt.
Roosterilla on oma tupa ja oma lupa. Hän on siis leiriytynyt likaisine puutarhatuoleineen, joita on nykyajan muovituoleina, sekä myös 70-80-luvun retkijakkaroina, metallivartisina. Hänellä on raileri, siis perävaunu ilman autoa. Kun ameriikassa immeiset assuu railereissa, heitä sanotaan valkoiseksi roskasakiksi. Kun Suomessa karavaanarit ajelevat karavaaneillaan vapaa-aikana, he ovat rikkaita. Kun heillä on varaa mm pensaan. Miten kutsutaan englantilaista roskasakkia. Kuten Vickie Pollard -hahmoa Young Britainissa. Vai mikä sarja se oli. Little Britain!
Rekvisiittaa ja lavastusta muutetaan todella vähän. Vaikka William Blakea toistetaan, niin silti on vahvasti LOTRailu läsnä, siis Tolkienin tarinat, tai ainakin puiden ja metsän rakastaminen. Sekä tietysti Viljami Säkinperän perintö, että metsässä voi tapahtua kaikkea maagista, on keijuja. On rauha.
Byrokratia haluaa ajaa Roosterin vaunuineen pois metsästä, jossa hää asuu ilman luppaa. Koska hän ei maksa veroja. Mutta hei, maksavatko veroja ne eniten tienaavimmat, häh?
Olen aika lailla lukenut brittiläisestä luokkayhteiskunnasta, luokkahyppäyksestä, tai ainakin kaksi dekkaria viime aikoina. Luokkayhteiskuntaa voi käsitellä rikostarinan keinoin, tai kuten tässä, komediallisen räävittömän ja raavaan draaman kautta. Ovatko he syrjäytyneitä. Mitä vaihtoehtoja on.
Porukka tulee Roosterin luo omina itseinään, viihtymään, turvaan, ehkä. Yksi kiinnostava hahmo on dj:n sukseesta, ja kenties räppärin suuresta urasta unelmoiva Ginger (Markus Järvenpää) elohopeanlailla reagoiva heppu. Josta ei oikein tiedä, kuinka kauan hän on ollut teini. Rooster puolestaan on ollut surmanajaja, ja miehet naureskelevatkin, kuinka laimeita ja kilttejä nykyiset kyläjuhlat ja tivolit ovat turvallisine ohjelmineen. Ehkä nykyään on kalliimmat vakuutukset.
Tämä voisi olla rikostarina, dekkari tai mysteeri, koska nuori tyttö Phaedra (Mitra Matouf) on kadonnut. Katsojan mielessä risteilee, miksi.
Santeri Kinnunen luo omasta narrikuninkaasta lopulta William Blaken kaivertaman etsauksen.
Herkku jatkuu yli kolme tiimaa, eli välitaukoja on kaks, joista ensimmäisessä ne rikkaat menevät juomaan kahvia ja pullaa. Ja toisessa tauossa istutaan penkeillä paikoillaan poistumatta salista. En tiedä, mitä esityksestä poistaisi. Että se lyhentyisi. Ehkei mitään?
Kiitoksia lipusta!
P.S. Jez Butterorthin töistä rakastan eniten (tv sarjaa) historiallista fantasiadraamaa Britannia, joka kestää useamminkin katselukerran. Täysin kreisiä, psydeelistä ja pakanallista druidimenoa ja Donovan soi. Butterworth on toinen sarjan luojista.
Jez Butterworth
JERUSALEM
Kamppailu kansakunnan sielusta
Taustaa Helsingin kaupunginteatterin sivulta :
" 2000-luvun parhaaksi näytelmäksi valittu Jerusalem on räväkkä komediallinen draama, täynnä verbaalista ilotulitusta ja värikkäitä hahmoja. Poikkeukselliseksi ilmiöksi nousseessa teoksessa nykyaika kohtaa myyttisen menneisyyden, kun joukko yhteiskunnasta syrjäytyneitä kamppailee omanarvontuntonsa puolesta Johnny Byronin johdolla.
Johnny ”Rooster” Byron (Santeri Kinnunen) on maailmaa kiertänyt ja elämää nähnyt entinen surmanajaja. Hän asuu kaupungin ulkopuolella matkailuvaunussa, metsässä, jonka hän väittää omistavansa. Kaupungin viranomaiset ovat metsän hallinnasta eri mieltä; he ovat päättäneet raivata sen uuden asuinalueen tieltä.
Perinteisten kyläjuhlien aikaan, Pyhän Yrjön päivänä, molemmat osapuolet kokoavat voimiaan viimeiseen koitokseen. Johnny on kapinallinen, hauskanpitäjä, itsensä mytologisoinut narrikuningas, ja hän vannoo, ettei aio luovuttaa ilman taistelua. Hän ei halua luopua vapaudestaan eikä pettää ystäviään, jotka pääsevät hänen bileissään hetkeksi pakoon kovaa todellisuutta.
Tämä moderniksi brittiklassikoksi julistettu teos yhdistelee sumeilematta komediaa ja draamaa. Verbaalisen taituruuden, syvien henkilöhahmojen ja kirkkaan ja samalla ristiriitaisen yhteiskunnallisen pohdintansa kautta teos piirtää hätkähdyttävän kuvan nykyajasta.
Jerusalem käynnisti laajan yhteiskunnallisen keskustelun, ja valloitti sekä Lontoon West Endin että New Yorkin Broadwayn!
Esitysoikeuksia valvoo NDC.
Pieni näyttämö – Eläintarhantie 5 "
Tekijäloota:
Tekijät
Näyttelijät:
Santeri Kinnunen JOHNNY ROOSTER BYRON
Markus Järvenpää GINGER
Joachim Wigelius PROFESSORI
Mitra Matouf (vier.) PHAEDRA
Jouko Klemettilä WESLEY
Rauno Ahonen TROY
Lumi Aunio PEA
Minni Gråhn TANYA
Merja Larivaara DAWN
Niilo Sämpi (vier.) MARKY
Alexander Wendelin LEE
Betadi Mandunga (vier.) DAVEY
Ursula Salo FAWCETT
Mikko Virtanen PARSONS
Pasi Lampela OHJAUS
Katariina Kirjavainen LAVASTUS
Sari Suominen PUKUSUUNNITTELU
Kari Leppälä VALOSUUNNITTELU
Eradj Nazimov ÄÄNISUUNNITTELU
Tuula Kuittinen NAAMIOINNIN SUUNNITTELU
Mira Rokkanen TARPEISTON SUUNNITTELU
Ari-Pekka Lahti SUOMENNOS JA DRAMATURGI
Vuorottelut
7.2.2024
Klo 18.30
Marky: Niilo Sämpi
Näyttämö
Pieni näyttämö
ELÄINTARHANTIE 5, 00530 HELSINKI
Taustaa Helsingin kaupunginteatterin sivulta :
" Mitä yhteiskunnasta kertoo se, mitä se sysää ulkopuolelleen?
Jez Butterworthin Jerusalem on lyhyessä ajassa saavuttanut modernin mestariteoksen maineen. Näytelmä sai ensi-iltansa Lontoon Royal Court -teatterissa vuonna 2009 ja keräsi ylistystä niin yleisöltä kuin kriitikoilta, jotka pitivät sitä yhtenä 2000-luvun suurimpana esityksenä. "
Tässä speksit. Ite esityksestä stoorit myähemmin...
Jez Butterworth
PIENI NÄYTTÄMÖ – Eläintarhantie 5
Ensi-ilta 1.2.2024
Kesto noin 3 t 15 min, sis. väliajan
Esitys on suunnattu aikuisille. Emme suosittele esitystä alle 15-vuotiaille.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Raileri:
Nousiko muinoin jalka tuo
Englannin rinteet vihreät?
Ravitsivatko Karitsaa
Englannin nurmet lempeät?
Ja jumalaiset kasvotko
hohtivat usviin vuoriston?
Saatanan mustain myllyjen
luo Jerusalem noussut on?
(Ote William Blaken runosta Jerusalem,
suomennos: Aale Tynni)
Käsiohjelma on verkossa.
Helsingin kaupunginteatterin sivulta:
Kirjailija Jez Butterworth syntyi Lontoossa vuonna 1969. Hän opiskeli englantia St. Johns Collegessa Cambridgessa.
Hänen ensimmäinen näytelmänsä Mojo (Royal Court Theatre, 1995) sai kaikkiaan seitsemän merkittävää palkintoa, mukaan lukien Olivier-palkinnon parhaasta komediasta. Butterworthin muita näytelmiä ovat Night Heron (2002), The Winterling (2006), Parlour Song (2008), Jerusalem (2009), The River (2012) ja The Ferryman (2017).
Jerusalem siirtyi Royal Courtista West Endiin, missä se rikkoi kantaesitysnäytelmien lipputuloennätyksiä. Teos voitti Evening Standard lehden palkinnon parhaasta näytelmästä vuonna 2010 ja myös UK Critics Circle -palkinnon parhaasta näytelmästä samana vuonna. Broadwaylle siirryttyään teos voitti palkinnon parhaasta ulkomaisesta näytelmästä New York Critics Circle gaalassa vuonna 2011. Näytelmä sai kuusi Tony-ehdokkuutta ja voitti niistä kaksi. Mark Rylance palkittiin parhaasta miespääosasta. The River siirrettiin Broadwaylle vuonna 2014, pääosassa Hugh Jackman.
Butterworthin kuudes näytelmä Royal Courtissa, Sam Mendesin ohjaama The Ferryman, siirrettiin myös West Endiin. Teos sai viiden tähden arvion 15 kertaa. Vuonna 2017 näytelmä voitti Evening Standard lehden palkinnon parhaasta näytelmästä sekä parhaasta ohjauksesta, vuonna 2018 se palkittiin parhaan näytelmän Critics Circle palkinnolla, ja sille myönnettiin 3 Olivier -palkintoa, parhaasta ohjauksesta, parhaasta näytelmästä ja parhaasta naispääosasta. The Ferryman siirtyi samana vuonna Broadwaylle, missä sille myönnettiin vuonna 2019 yhdeksän Tony -palkintoehdokkuutta. Tuloksena neljä ykkössijaa, mukaan lukien palkinto parhaasta näytelmästä.
Butterworthin tekemiin elokuvakäsikirjoituksiin kuuluvat Doug Limanin ohjaama Fair Game (2010), pääosissa Sean Penn ja Naomi Watts, Tate Taylorin ohjaama Get On Up (2014) sekä Chadwick Bosemanin, Octavia Spencerin ja Doug Limanin ohjaama Edge Of Tomorrow (2014), pääosissa Tom Cruise ja Emily Blunt, Black Mass (2015), ohjannut Scott Cooper, pääosissa Johnny Depp ja Dakota Johnson, Spectre (2015), ohjannut Sam Mendes, pääosissa Danial Craig ja Naomie Harris, Ford v Ferrari (2019), ohjannut James Mangold, pääosissa Matt Damon ja Christian Bale.
TV:lle Jez on luonut ja kirjoittanut komediasarjan Mammals Amazon Studiolle, pääosissa James Corden, Sally Hawkins, Melia Kreiling ja Colin Morgan. Kuusiosainen sarja julkaistiin vuonna 2022.
Jez loi myös historiallisen fantasiadraaman Britannia, joka oli ensimmäinen Skyn ja Amazon Primen yhteistuotanto. Sen pääosissa ovat David Morrissey, Zoe Wanamaker ja Mackenzie Crook, ja sarjan kolmas tuotantokausi julkaistiin elokuussa 2021.
Vuonna 2007 Jez voitti American Academy of Arts and Letters -akatemian E.M Forster -palkinnon.
OHJAAJAN SANA
Pasi Lampela
Maailmassa kummittelee aave. Vapauden aave.
Meille uskotellaan, että jos emme palvele järjestelmää, meidät suljetaan ulkopuolelle. On sopeuduttava hinnalla millä hyvänsä. Unohdamme itsemme, emmekä kysele mikä on kaiken tarkoitus.
Teoksessaan Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia David Graeber ja David Wengrow ihmettelevät miksi jatkuvasti toistamme narratiivia siitä miten väistämättömästi ja ennaltamäärätysti kaikki historian vaiheet ovat johtaneet vallan keskittymiseen. He kokoavat arkeologista ja antropologista aineistoa, ja väittävät sen perusteella, että erilaisia tapoja ajatella ja organisoida ihmisten keskinäinen elämä on aina ollut olemassa.
SULJE
Meidän ei olisi tarvinnut päätyä siihen missä olemme. Meidän ei tarvitsisi jäädä siihen missä olemme. Kaikki voisi olla toisin.
Byrokraattinen hallinto tai talousjärjestelmä ovat vain joukko sopimuksia, ei Jumalan ilmoitus tai kohtalo. Miksi annamme vallasta juopuneiden poliittisten ja uskonnollisten johtajien pelata pelejään? Miksi annamme pääoman ulosmitata oman elämämme? Miksi hurahdamme vihamielisiin ideologioihin?
Teatterissa kokoonnumme yhteen ja muodostamme hetkellisen – ehkä kuvitteellisen – yhteisön. Katsomo pimenee, näyttämön valot syttyvät. Matka alkaa ja usein käy huonosti, inhimillinen elämä ja yhteiskunnalliset olosuhteet näyttäytyvät taistelukenttänä. Ihminen ajetaan liian ahtaalle ja yhteiskunta saa silmilleen sen minkä yrittää pitää piilossa. Mutta joskus kaiken läpi näkyy ja kuuluu jotakin tärkeää, aavistus vapaudesta. Mielikuvituksesta. Sielusta, kapinallisesta naurusta. Jostain minkä olemme menettämäisillämme.
Jos hetkittäin tavoitamme sen, työmme on vaivan arvoista.
Pasi Lampela (s. 1969) on monipuolinen ja tuottelias näytelmäkirjailija ja ohjaaja. Hänen tuotannolleen ominaista ovat voimakkaat, tarkkaan havainnoidut henkilökuvat, selkeä draamallinen rakenne ja aiheet, joissa yhdistyvät psykologiset ja yhteiskunnalliset teemat. Hän pyrkii tulkitsemaan nykyihmistä ja ajankohtaisia ilmiöitä kertomalla tarinoita.Lampela opiskeli dramaturgiaa ja ohjaamista Teatterikorkeakoulussa 1994–98 ja on sen jälkeen toiminut vapaana taiteilijana. Hän on kirjoittanut parikymmentä näytelmää, kolme novellikokoelmaa ja kolme romaania, lukuisia romaanidramatisointeja, sekä käsikirjoittanut Kylmäverisesti sinun– ja Virta-rikossarjoja. Monet Lampelan teoksista ovat olleet arvostelu- ja yleisömenestyksiä.
Lampela ohjaa säännöllisesti näytelmiensä kantaesitykset itse. Näytelmiä on esitetty mm. Kansallisteatterissa, Turun Kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa sekä Teatteri Jurkassa, jonka taiteelliseen johtoon hän kuului vuosina 2000–2014. Omien teostensa lisäksi Lampela on ohjannut mm. August Strindbergin, Ingmar Bergmanin, Tennessee Williamsin ja Molièren teoksia.
Vuonna 2022 Lampela toimitti yhdessä Virpi Rautsialan kanssa sukupolvensa teatterintekijöiden haastattelukirjan Murroskausi.
Helsingin Kaupunginteatterissa Lampela on ohjannut kirjoittamansa näytelmät Viattomuuden loppu (2003), Tiimi (2005), Geneve (2007), Kuilu (2009), Meidän poika (2011), Kenraali ja Casanova (2016) ja Turvamies (2021) sekä Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta (2013).
ERÄÄN ITSEMURHAN ANATOMIA. Kolme naista, kolme aikakautta. Yksi yhteinen tragedia. ⭐⭐⭐⭐ pojoja 4/5. &&Revontuli eli Espoon teatterilla.
Alice Birch: Erään itsemurhan anatomia, Suomen kantaesitys 1.2.2024, Espoon teatterilla. Teatterivuosi 2024 on alkanut komeasti.
Yhteistyössä Teatteri Metamorfoosi, Circo Aereo ja Espoonteatteri.fi
Suosittelen, kiitos lipusta Espoon teatterille.
Kolme naista, kolme aikakautta. Yksi yhteinen tragedia. Näyttämöllä on kolme tasoa, kerrosta. Kolme porrasta. Kolme luokkaa? KOlme naista. Eri aikakausina. Ketju.
Ylinnä mennyt, äiti, 1970-luku.
Keskellä nykyaika, tytär, 2000-luku.
Alinna tuleva, tyttären tytär, 2030-luku.
Tai kaikki kerrokset, tasot ovat tässä ajassa. Jonka katsoja kokoee, näkee. Vuorosanat sanotaan kerroksissa vuorotellen, välillä useampi taso sanoo saman. Risteilevät. Äidit, tyttäret.
Osa tarinaa toteutetaan nukketeatterin keinoin. Se on kaunista, sopivaa.
Vaikka aihe on rankka, niin ennen välitaukoa saa nauraa. Kun ihminen käyttäytyy kuin ihminen.
Sopii taideteoksena myös Espoo Cinén ja Rakkautta ja anarkiaa elokuvajuhlien tyyliin.
Oikeasti.
Äiti Carol fassbinderläinen tai saksalainen. Hänen spottivalonsa on keltaista ja ruskeaa, meripihkaa, kotoista, turvallista, lämmintä mutta myös ummehtunutta 70-lukua. Naisen asema. Asemaa. Rajattu tila.
Tytär Anna on pinkki, hänne spottivalonsa on vaaleanpunaista, samoin osa hänen vaatteistaan. Silti hän vetää huumeita.
Tyttärentytär Bonnie taitaa olla sininen, hänen spottivalonsa on sininen.
Lavastus- ja pukusuunnittelu Mirkka Nyrhinen
Sävellys ja äänisuunnittelu Viljami Lehtonen, Maija Ruuskanen
Nukketaiteilija Elina Sarno
Kuiskaaja Aino Ojanen, Sara Koiranen
Ompelija Minna Kiiskinen
Tuotantopäällikkö Luc Gérardin
Tuotanto Teatteri Metamorfoosi
Yhteistuotanto Circo Aereo ja & Espoon teatteri
Tukijat Wihurin säätiö ja Uudet klassikot
Residenssi Tampereen Työväen Teatteri
Oikeudet Anatomy of a Suicide -näytelmän dramaturgiset oikeudet ovat myönnetty Näytelmäkulma - Nordic Drama Corner Oy:lle.
ERÄÄN ITSEMURHAN ANATOMIA 01.02.2024 Espoon kaupunginteatterilla kautena 31.1.-6.3.2024.
GENRE PUHETEATTERI
KIELI SUOMI
IKÄSUOSITUS 16+
Taustaa Espoon teatterin sivulta :
Alice Birch on brittiläinen näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja, jonka näytelmiä on tilattu mm. Royal Shakespeare Companyn ja Lontoon The National Theatren arvostetuille lavoille. Hänen tunnetuimpiin näytelmiinsä kuuluu muun muassa [blank] (2019) sekä Revolt. She Said. Revolt Again. (2016). Birchin vakiintunut työpari on Katie Mitchell. Heidän yhteistyönsä on poikinut useita näytelmiä: Ophelia’s Zimmer (2015) ja Elfriede Jelinekin runoteoksen pohjalta sovitettu Schaten (2016) luotiin molemmat berliiniläiselle Schaubünhe -teatterille; Anatomy of Suicide, josta Birch palkittiin Susan Smith Blackburn – palkinnolla, syntyi Lontoon Royal Court Theatrelle. Birch on sovittanut Mitchellin kanssa myös Marguerite Duras’in Maladie de la Mortin ja Virginia Woolfin Orlandon. Birch sovitti tv-sarjan Normal People yhteistyössä Sally Rooneyn ja Mark O’Rowen kanssa ja sai Emmy-ehdokkuuden työstään. Hän työskenteli HBO-sarja Successionin toisen kauden story editorina ja toimii tällä hetkellä pääkirjoittajana ja -tuottajana tv-sarjassa Dead Ringers, jonka pääosassa on Rachel Weisz. Birchin esikoisfilmi Lady Macbeth voitti vuonna 2017 viisi British Independent Film Awards -palkintoa, joista yksi myönnettiin parhaasta käsikirjoituksesta.
Tietoa && Espoon kaupunginteatterin sivulta:
" Äiti, tytär, tyttärentytär. Kotiäiti, addikti, lääkäri. Kolmen naissukupolven tragediat kietoutuvat yhteen näyttämöllä jatkumoksi, jota on mahdotonta paeta. Naisten tahto kirjoittaa omat kohtalonsa uusiksi ei kuitenkaan sammu milloinkaan.
Palkitun näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja Alice Birchin Erään itsemurhan anatomia on ainutlaatuinen näytelmä, jossa itsemurhan trauma kaikuu yli sukupolvien ja läpi aikojen. Ympäri maailmaa esitetty ja ylistetty näytelmä nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa &&:n näyttämöllä.
Kolmen naisen elämät kolmella eri aikakaudella – Carol 1970-luvulla, Anna 2000-luvulla ja Bonnie 2030-luvulla – lävistävät toisensa teoksessa uudelleen ja uudelleen. Kolme samanaikaisesti näyttämöllä esitettävää ja toisiinsa limittyvää tarinaa kommentoivat toisiaan terävällä huumorilla, kauniilla kielellä ja pysäyttävillä hetkillä.
Ohjaajat Sanna Silvennoinen ja Davide Giovanzana luovat omassa tulkinnassaan poeettisen maailman, jossa uniikki näytelmä herää henkiin musiikin, nukketeatterin ja fyysisen teatterin keinoin. Unenkaltaiset kuvat vyöryvät kokijoiden ihon alle, jättäen jäljen pitkäksi aikaa.
“Luettuani näytelmän olin shokissa, pökerryksissä ja hölmistynyt. Tunsin, että tämä on kriittisen tärkeä tarina, jossa tarkastellaan trauman periytymistä. Itse tekstistä kumpuaa kysymys siitä, minkälaisen taakan voi jättää lapsilleen, jopa lapsenlapsilleen,” selittää Davide Giovanzana. ”Tarinan ydintä ei ole kirjoitettu perinteisen tarinan keinoin, joten sitä ei voi myöskään esittää tavanomaisin tavoin. Kun tapasin Sannan, keskustelimme taiteellisista kiinnostuksen kohteistamme ja ymmärsin välittömästi, että tämän uniikin näytelmän voi tehdä vain yhteistyössä hänen kanssaan. Valitsemamme lähestymistapa kietoo yhteen naturalistisen käyttäytymisen, teatterinuket, fantasian, tanssin, laulun ja lopulta sirkuksen. Se kuljettaa yleisön poeettiselle ja lumoavalle matkalle, jolla tutkitaan elossa olemisen olemusta.”
TUOTANTO Teatteri Metamorfoosi, && ja Circo Aereo
NÄYTTÄMÖ &&Revontuli
KESTO 2,5 t, sis. väliajan
KIELI suomi
TEKSTITYS ei tekstitystä. Juoniselostus saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kannattaa katsoa ensin, ja lukea juoniselostus jälkeen päin.
Baari Juorun seinällä on heijastettuna henkilögalleria ja heidän värinsä.
Sanna Silvennoinen on sirkustaiteilija, ohjaaja ja koreografi. Hän on valmistunut nykytanssijaksi Amsterdam Hogeschool voor de Kunsten:sta ja toimii yhtenä nykysirkusryhmä Circo Aereon taiteellisista johtajista. Hän pokkasi tänä vuonna Sirkuksen lumo -palkinnon yli 20 vuoden ajan tekemästään monipuolisesta työstä: ilman hänen arvokasta taiteellista panostaan suomalainen nykysirkus näyttäisi hyvin erilaiselta. Silvennoinen yhdistää ohjauksissaan monipuolisesti taiteen eri osa-alueita tuoden yhteen tanssin, teatterin, sirkuksen, musiikin, kuvataiteen ja performanssin tekijöitä. Aiemmin hän on työskennellyt sirkuskoreografina mm. Suomen Kansallisoopperassa ja Kansallisteatterissa. Silvennoisen ohjaustöihin lukeutuu muun muassa yleisömenestykset Talvisirkus Rakkaus, Lion – The Weird and Magical Abracadabra Lion Shown sekä klovni Thom Moncktonin sooloteokset The Pianist ja The Artist.
Davide Giovanzana on teatteriohjaaja, pedagogi ja tutkija. Hän opiskeli figuratiivista maalausta Genevessä, Lecoq-pedagogiaa Brysselissä, ja on suorittanut tohtorin tutkinnon Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Työssään Giovanzana yhdistää fyysisen teatterin, teatterin ja median ja poliittisen komedian keinoja. Hän on toiminut näyttelijäntyön, dramaturgian, ja taiteellisen tutkimuksen opettajana yli 20 vuotta ja opettanut niin näyttelijöitä, tanssijoita, ohjaajia kuin sirkustaitelijoita. Hän on asunut ja työskennellyt Euroopassa, Yhdysvalloissa, Lähi-idässä ja Afrikassa. Muutettuaan Helsinkiin, Giovanzana perusti Teatteri Metamorfoosin vuonna 2006 ja työskenteli kansainvälisen MasQue naamioteatterifestivaalin taiteellisena johtajana vuosina 2007-2015.
Vuonna 2019 Giovanzana ja David Kozma perustivat New Theatre Helsingin, joka toimii tilana Suomen ulkopuolella syntyneille taiteilijoille ja yhteisöille, jotka eivät ole edustettuina institutionaalisen Suomen lavoilla. Vuonna 2020-21 hän työskenteli taiteellisen tutkimuksen vierailevana professorina Teatterikorkeakoulussa. Tällä hetkellä Giovanzana toimii näyttelijäntyön lehtorina Tampereen yliopistossa (Näty). Hänen viimeisimpiä ohjaustöitään ovat mm. Stefano Massinin Lehman-trilogia (2020), Survival Kit (2021) ja Albert Camusin Sivullinen (2021). Giovanzana on ohjannut Talvisirkuksen kahdesti: play (2017) ja Kosmos (2013).
