Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ryhmis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ryhmis. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. kesäkuuta 2019

Idän pikajunan arvoitus houkuttaa viileään kyytiin Suomenlinnan kesäteatterissa sherrynmakuisessa illanvietossa

Nyt koitti Idän pikajunan arvoitus näytelmän ensi-ilta Ryhmäteatterissa, Suomenlinnan
kesäteatterissa 11.06. Ja onhan se mainio tutkaus, lauantain ennakon jälkeen meno paranee eli oli pimpattu eli tuunattu eli hienosäädetty sopivaksi annokseksi draamaa, dekkaria, kuohuvaa 30-lukua, etikkaa. Ja etiikkaa.

Sherrynmakunen illanvietto aistillisen silkkiseen huumaavan vihreään aamutakkiin verhoutuneen miestennielijän kanssa, ah, mukana myös goottilainen ruhtinatar ( bolsevikkien vuoksi maanpaossa ). Häntä näyttelee Sara Paavolainen, jossa on myös paljon Niskavuorta.

Vanha valta murtuu, Eurooppa kulkee kiskoilla, mutta minne suuntaan? Olemme 30-luvulla. Miten otetaan kantaa kuolemantuomioon.

Tämä ei ole suosikkini Christien kirjoista, mutta elokuvaversioissa on jännää huomata, mitä painotetaan minäkin vuotena.

Jos Fellinin Laiva oli yhteiskunnan symboli, oliko pikajuna Euroopan symboli. Pakolaisuuteen viitataan, kuinka pelottavaa on halkoa pitkin Eurooppaa ilman papereita eli passia.

Näytelmä on sopivan mittainen. Katselijaa ei tuskastuteta sillä, kuinka Poirotti juoksuttaisi tarjoilijoita saadakseen aamiaispöytäänsä kaksi täsmälleen samankokoista munaa. Kuten kirjassa ja 2017 elokuvassa. Tai kuinka solmioita pitää suoristaa. Menneen ajan vihjaileva musiikki soi ja virittää tunnelmaan. Katsomon penkit voivat kenties puuduttaa juur ennen väliaikaa ellei istu huovan päällä.

Ryhmäteatterin kesäiset näytelmät ovat laatua, josta kuitenkin aina yllättyy. Positiivisesti.

Musiikissa vilahtaa myös hidas, raukea mutta vaarallinen Twin Peaksin jäzz.

Viehättävä, koskettava, hauska - osataan vetää överiksi kuten kesäteatterissa aina, mutta ei potta päässä, kuten Ruåtsin buskikseissa buskafarsseissa, vaan Ryhmäteatteri tuo aina laatua kesään, ja kesäteatteriin. Liput menevät hyvin kaupaksi, ja mikä ettei.

Napakka naisitus ja miellyttävä miehitys oli akselilla teoksista: Sancta Susanna, Tulen morsian, Donkey Hot, M/S Romantic, Syntipukki, Riku 3, Julia ja Romeo, Kangastus 38, Venny, Rauta-aika, Huojuva talo, Kissan kuolema, Stalkkeri, Punainen kolmio, Armomurhaaja, Isänmaan toivot ja Hevisaurus.

Idän pikajunan arvoitus 11.06.2019 enskari Ryhmäteatterin versiona toimii. Näyttämö on karsittu, tilan vie kolea ja komea harmaa höyryveturi - tuo Idän pikajuna, Orient Express. Junan ravintolavaunussa on vain vähän katosta roikkuvaa tilpehööriä, jotta yleisö näkee näyttelijät, ilmeet, eleet, tapahtumat. Videotaustaa ei käytetä.

Katsoin sekä ennakon että enskarin - kummatkin eri puolilta näyttämöä. Aluksi mietin keväällä, miksi tämä näytelmä valittiin. Olen kyllä lukenut Christietä neljällä, ellei peräti viidellä vuosikymmenellä. Agatha Miller oli upea nainen joka jo nuorena surffasi merellä, hän oli seikkailija, ja matkailija, mutta myös sota-aikaan sairaanhoitaja, ja perehtyi mm myrkkyihin. Luen par aikaa David Suchetin Minä ja Poirot -kirjaa, jonka dyykkasin joskus aiemmin. Kiinnostavia pikku tietoja ja kuvaelmia, miten Puaroon ristiriitainen hahmo rakennettiin. Että se olisi aito, ja Christien kirjaan pohjautuva - kun sitä ennen elokuvissa ja sarjoissa ei ollut. Jos itse karsastaa Christietä, eikä siis lue hänen dekkareitaan, on samankaltaisessa tilanteessa kuin David Suchet, joka ei ollut aimmien Agatha Christietä lukenut, ja joutui lukemaan kaikki Hercule Poirot -tarinat, joihin sitten paneutui tarkasti. Pikkutarkasti. Pedanttisesti.

Teoksesta on pikkasen vaikea kirjoittaa, ettei pilaisi, paljastaisi juonta. Viimeksi elävissä kuvissa Idän pikajunan arvoituksen filmatisoinnissa tämä Kenneth Branagh oli Poirotti, jonka valtavat harmaat viikset toivat mieleen lähestyvän jäisen höyryveturin...

tässä osuva kuva Finnkinolta


Kristo Salminen on kovan edessä. Millaiset viikset. Miten rakentaa Herculen pedanttinen ja narsistinen moitteeton pukeutuminen hairahtumatta naurettavuuteen tai mauttomuuteen. Sarjassa ja kirjassa HP on hiinä ja hiinä, taiteilee hyvän maun rajoissa, ollen liian ranskalainen, vaikka belgialainen, ollen liian naisellinen esimerkiksi moitteettomat kiilloitetut kynnet verrattuna maajusseihin, jotak tekevät käsillään. Miten kertoa HP:n olevan suuri herkkusuu. Miten kävellä.

Miten kunnioittaa alkuperäistä, mutta luoda samalla oma Poirot. Kristo onnistuu. Hän on viriilimpi HP. Ennakossa vielä enemmän kuin ensi-illassa. Tarkennus: yhtö viriili kummassakin, mutta enskarissa eleellisesti hienovaraisemmin. Poirot telkkarisarjassa on mainio viilipytty, kunnes närkästyy.

Ja Puaroo ihastuu. Johanna Kokko on upea ilmestys, hän on aistikkaasti pukeutunut, hän lipuu ja liukuu lavalla, omistaa hyvän ryhdin, ja on kuin omissa vaatteissaan, eikä epäröi lääkärinä tutkia ruumista, vaikka turkoosissa silkkipuserossa onkin. Hän matkustaa kevyesti.

Se on epäilyttävää, kevyesti matkustava nainen pakkasilla korvessa ennen muinoin, muistan: kuu paistaa, heliää, kuollut matkaa keviää, ethän rakkaani pelkää. Mutta tämä ei ole kauhuromanttinen tarina, koska Christie ei niitä kirjoittanut, vaan suht realistisia dekkareita, kuten Arthur Conan Doylekin, rikostarinoita, joissa pohdiskeltiin moraalia, ja murhaajaa odotti hirttäminen. Vähintään.

Jostain syystä Christietä verrataan aina Conan Doyleen. Mutta asiaan. Kirjoitan tätä puhtaaksi Impivaarassa, ja samalla kuuntelen, onko taistelevat metsot akkunan alla, kun viimeksi oli urosteeret. Eikä kettu ole käynyt vielä aamupalalla.

Myös Minna Suuronen on upea ilmestys, diiva Bette Davisin tapaan. Hänessä on paljon Viettelyksen vaunun Blanchea, miestennielijää, joka hakkailee häikäilemättömästi nuorta junapoliisia. Onko puuma koominen hahmo. Saako vanhempi nainen flirttailla ja vihjailla nuoremmalle miehelle.

Ensimmäisessä näytöksessä käsitellään paljon seksuaalista häirintää, puolin ja toisin. Ällö rikas mies tekee kapealla junankäytävällä ohittamisen vaikeaksi. Hän kuvittelee, että voi käyttäytyä miten vain. Edustaen totuuden jälkeistä trumpismia eli seksismiäkin.

Ratchett on inhottava hahmo, hän näyttää herra Hydeltä, sekä Suomi filmin Jukolan jääräpäältä, kuin myös mykän ajan kauhufilmin tyypiltä. Hän on öykkäri, gangsteri, vähän niin kuin totuuden jälkeisen ajan johtaja / persdentti, joka luulee, että rahalla saa kaiken. Oikein inha rooli, jossa Jari Virman on huippuvalinta. En tiedä, onko rooli liian helppo. Einweis Virman tekee myös ihastuttavasti hikeentyvän äversti Arbuthnotin roolin, hän oli Britannian armeijan upseeri Intiassa, ja tässä viitataan tietenkin kolonialismiin.

Vielä törkeämmin kolonialismi tulee ilmi ruotsalaisen lähetyssaarnaajan
Greta Öhlsonin hahmossa: hän on niitä etuoikeutettuja valkoisia eurooppalaisia, joiden pitää mennä kauas Afrikkaan tuhoamaan alkuperäinen kulttuuri ja aluperäinen uskonto, pitäen afrikkalaisia villi-ihmisinä, pakanoina jne joita pitää käännyttää vastenmieliseen ristinuskoon. Ohlsonia näyttelee Helena Vierikko, jolle kauniit, kirjaillut nenäliinatkin on syntiä, ja hän on aivan kauhuissaan verestä ja väkivallasta, joita ei voi edes katsoa, mutta jota tiiraa pitkään. Muiden lailla.

Onko Murder on the Orient Express rasistinen? Siinä on koko Euroopan kansa, osin stereotyyppisesti, kuten alkuperäisteoksessa, mutta kaikille nauretaan yhtä paljon. Mainio Bouc sanookin ensimmäisen luokan matkustajia ryhmäksi, joista Balzac voisi kirjoittaa. Monsieur Bouc, kansainvälisen makuuvaunuyhtiön johtajaa näyttelee mainio Toni Wahlström, joka ei missään nimessä skandaalin, murhan, tiedon murhasta leviävän - ettei pisnes kärsi. Toni onnistuu Boucina, jossa olisin ollut tottunut näkemään Santtu Karvosen. Tai odottanut. Bouc on sellainen hännystelijä ja liipeilijä, että miltei suoraan sopisi Austenin kirjoittamaan koomiseen rooliin.

Jos tuntuu, että esittelin näytelmän hahmot seksistisesti, siis naiset puvustuksen kautta, miehet toiminnan, koska miehet ovat yksinkertaisissa puvuissa, niin naisten upea aikakauden puvustus puhuu myös omiaan, varsinkin minulle fetisistinä ja graafikkona, ilman repliikkejä kertoen, millainen tämä nainen on. Tai miltä hän haluaa vaikuttaa...

Mary Debenham on myös ilmestys, nuori ilmestys, häntä näyttelee Asta Sveholm, jolla on huikeat vihreät vintage-kengät. Vaikka Sveholm oli huikeampi näytelmässä Syntipukki, ja varsinkin sen harjoituksissa. Ja koska Syntipukissa oli enemmän liikkuma-alaa ja tillaa. Tässä hän on tukahdutetumpi, hän ei saa paljastaa salaisuuksia eikä motiivejaan, vaan tuntuu, että hän pakahtuu. Eikö ole olemassa omaa rauhaa. Aina joku on kuuntelemassa.

Naisitus ja roolitus on myös Ryhmisläisiä toisessa polvessa. Mikä ettei.

Robin Svartsröm uupuu joukosta, koska hän on apulaisohjaaja, mutta olisi toiminut myös Ratchettinä.

Näin tämän ilmaisella lipulla, ja erittäin kiitollisena. Kesän kesäteatteritarjonnasta tuli käytettyä 2/3. Huikea aloitus...


Tässä Ryhmäteatterin kuvia Flickristä: Kuvan alla tekijätiedot

Idän pikajunan arvoitus Idän pikajunan arvoitus Idän pikajunan arvoitus


Havaintoja:

Kiinnostavaa on myös paikka missä Ryhmäteatterin versio esitetään: Hyvän Omantunnon linnakkeessa....
Shakespeareen viitataan usein.

Ennen näytelmää:
Idän pikajunan arvoitus, Agatha Christien dekkari tai moraalinen tarina tai tarina oikeudesta tai sitten vallan muuta kuten Ryhmäteatterin kesäisessä eli koleahkossa, säähän viitaten, näytelmässä, jossa kenties juututaan lumivyöryyn. Valliin.



Miltä ennakko 8.6. vaikutti ähäskutti:


Ah, irvittävän erkullinen ercule Puaroo Viaporissa Idän pikajunan arvoitus näytelmä Suokissa Suomenlinnan kesäteatterissa ennakkona 08.06.2019 Ryhmäteatterin kesäisessä eli koleahkossa, koska oli talvi ja lumivyöry esti Orient Expressin liikkumisen. Toteutus lämmin kuten sää, mutta tämä vasta ennakko. Ensimmäisessä näytöksessä oli mukana paikoin me too, ja seksuaalinen häirintä, kuten esimerkiksi Viettelyksen vaunu -teoksessa. Oli Dowton Abbeytä ja kahden kerroksen väkeä. Ja tietysti Niskavuoren vahvat ja voimakkaat naiset. Kristo Salminen toimitti mestarietsivän virkaa viriilisti. Ryhmäteatterissa oli satsattu myös hurjiin äänitehosteisiin ennen näytöstä - ukkonen jyrisi hurjana, mutta mustan pilven päälle muodostui sateenkaari, ja sateenkaaren päästä löytyi tämä näytelmä.

Eilen 8.9. oli kv meripäivä, mertenpäivä Suomenlinnassa: vauvakäärme luikerteli vinhaa kyytiä suojaan ja sitte tuli ukkosen jyrinää. Ryhmateatteri oli siis satsannut äänitehosteisiin ennen ite näytöstä. Mutta mustan pilven päälle muodostu sateenkaari ja sitte #Idänpikajunanarvoitus alko.

Tänään maailman meripäivänä  lautalla Suokkiin, ja oliko se Poirots of the Caribbean siihen Fingerporin tyyliin? Ei, vaan Ryhmiksen versio Agatha Christien #Idänpikajunanarvoitus dekkarista ennakko 8.6. Kristo Salminen toimitti mestarietsivän virkaa viriilisti.






Tekijäloota:


Ensi-ilta 11. kesäkuuta Suomenlinnan kesäteatterissa. Esityksen kesto on noin 2 tuntia ja 40 minuuttia sisältäen väliajan.

Suomennos Laura Raatikainen
Ohjaus Juha Kukkonen

Rooleissa Minna Suuronen, Joel Hirvonen (TeaK), Kristo Salminen, Johanna Kokko, Sara Paavolainen, Helena Vierikko, Asta Sveholm (TeaK), Lasse Viitamäki, Jari Virman ja Toni Wahlström

Lavastus Janne Siltavuori
Pukusuunnittelu Ninja Pasanen
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Rekvisiitan suunnittelu Viivi Kuusimäki
Maskeeraussuunnittelu Pia Mikkonen

Esityksen kesto avoin.

Näytelmän tekijänoikeuksia valvoo Näytelmäkulma / Nordic Drama Corner

#Idänpikajunanarvoitus

junapoliisi kuulutti matkustajat tervetulleiksi Idän pikajunaan myös ennakossa, tosin aika lailla rajoituksia oli...


Ennakossa oli komeaa ukkosta ja synkkien pilvien päälle nouseva sateenkaari. Pööfik. 


Lue lisää Ryhmiksen sivulta:


"Agatha Christien romaanin pohjalta sovittanut Ken Ludwig

Idän pikajunan arvoitus

Tänä kesänä Hyvän omantunnon linnakkeen muurien suojissa lumivyöry suistaa Istanbulista Pariisiin matkalla olevan luksusjunan raiteiltaan ja yksi junan matkustajista löytyy murhattuna. Tapausta selvittää vahatuista viiksistään, kävelykepistään ja harmaista aivosoluistaan tunnettu pikkutarkka ja säntillinen salapoliisi Hercule Poirot (Kristo Salminen).

Poirotille selviää pian, että jokaisella matkustajalla on vedenpitävä alibi, mutta myös jotain salattavaa. Erilaisia johtolankoja löytyy tutkinnan aikana, mutta tapaus tuntuu silti jopa kokeneesta Poirotista olevan aina vain solmuisempi. Kun tapahtumien todellinen kulku lopulta selviää, kohtaa Poirot ennakoimattoman sekä uransa suurimman ja vaikeimman moraalisen kysymyksen.

Agatha Christie (15.9.1890 – 12.1.1976) on William Shakespearen jälkeen kaikkien aikojen myydyin kirjailija, joka tunnetaan parhaiten dekkareistaan sekä luomistaan etsivähahmoista, Hercule Poirotista ja Neiti Marplesta. Christien kirjalliselle tyylille on ominaista kerronnan selkeys, taidokkaasti punotut juonet ja yllättävät loppuratkaisut. Suomenlinnan kesäteatterissa onkin luvassa yksi historian taidokkaimmin kirjoitettu sekä silmiä hivelevä jännitysnäytelmä, joka pitää otteessaan alusta loppuun asti!"



Samaa asiaani sosialistisessa mediassani:








Nyt koitti Idän pikajunan arvoitus näytelmän ensi-ilta Ryhmäteatterissa, Suomenlinnan kesäteatterissa 11.06. Ja onhan se mainio tutkaus, lauantain ennakon jälkeen meno paranee eli oli pimpattu sopivaksi annokseksi draamaa, dekkaria, kuohuvaa 30-lukua, etikkaa. Ja etiikkaa. #Idänpikajunanarvoitus #ryhmäteatterissa #ryhmäteatteri #murderatorientexpress Sherrynmakunen illanvietto aistillisen silkkiseen aamutakkiin verhoutuneen miestennielijän kanssa, mukana myös goottilainen niskavuorilainen ruhtinatar (bolsevikkien vuoksi maanpaossa). Vanha valta murtuu, Eurooppa kulkee kiskoilla, mutta minne suuntaan? Olemme 30-luvulla. Miten otetaan kantaa kuolemantuomioon. Jos Fellinin Laiva oli yhteiskunnan symboli, oliko pikajuna Euroopan symboli. Pakolaisuuteen viitataan, kuinka pelottavaa on halkoa pitkin Eurooppaa ilman papereita eli passia. Musiikissa vilahtaa hidas, raukea mutta vaarallinen Twin Peaksin jäzz. Viehättävä, koskettava, hauska - osataan vetää överiksi kuten kesäteatterissa aina, mutta ei potta päässä, kuten Ruåtsin buskikseissa buskafarsseissa, vaan Ryhmäteatteri tuo aina laatua kesään, ja kesäteatteriin. Liput menevät hyvin kaupaksi, ja mikä ettei. #murderatorientexpressPlay @ryhmateatteri #kristoSalminen #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #AgathaChristie #herculepoirot #suokinkesäteatteri #Viapori #suokki #Orientepress #helsinki #finland. Mukana tekijöitä teoksista Tulen morsian, Sancta Susanna, Donkey Hot, Syntipukki, M/S Romantic, Riku 3, Venny, Rauta-aika, Huojuva talo, Kissan kuolema, Stalkkeri, Punainen kolmio, Armomurhaaja, Isänmaan toivot ja Hevisaurus.
Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu








Ah, irvittävän erkullinen ercule Puaroo Viaporissa Idän pikajunan arvoitus näytelmä Suokissa Suomenlinnan kesäteatterissa ennakkona 08.06.2019 Ryhmäteatterin kesäisessä eli koleahkossa, koska oli talvi ja lumivyöry esti Orient Expressin liikkumisen. Toteutus lämmin kuten sää, mutta tämä vasta ennakko. Ensimmäisessä näytöksessä oli mukana paikoin me too, ja seksuaalinen häirintä, kuten esimerkiksi Viettelyksen vaunu 🚃 -teoksessa. Oli Downton Abbeytä ja kahden kerroksen väkeä. Ja tietysti Niskavuoren vahvat ja voimakkaat naiset. Kristo Salminen toimitti mestarietsivän virkaa viriilisti. Ryhmäteatterissa oli satsattu myös hurjiin äänitehosteisiin ennen näytöstä - ukkonen jyrisi hurjana, mutta mustan pilven päälle muodostui sateenkaari 🌈 ja sateenkaaren päästä löytyi tämä näytelmä #herculepoirot #AgathaChristie #Orientepress #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #teatterissa #teatteri #theater #theatre #perfect. @ryhmateatteri #Idänpikajunanarvoitus #ryhmis #ryhmäteatterissa #ryhmäteatteri #kesäteatteri seuraneitinä @suvileukumaavaara 😉🎭
Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu

Kävin muuten katsomassa tuoreimman filmatisoinnin laivalla 2017:

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Ensimmäiset kurkkaukset Teatterimuseon pukuihin: Ryhmäteatterin Kesäyön unen Oberon & Titania

tai ei ekat kurkkaukset, vaan ekat kuvat tästä sessiosta, ilmaispäivänä. Helvetillisen helteisenä päivänä oli mukava kammeta itsensä Kaapelitehtaalle, ja visiteerata museot ilmaiseksi. Näin Ryhmiksen Kesäyön uni -näytelmän muutaman kerran toissa kesänä, maagisena kesänä... Via Lumix DC-GX800 kamera. By Satu Ylavaara Photography 2018:











Ensimmäiset kurkkaukset Teatterimuseon pukuihin: Ryhmäteatterin Kesäyön unen Oberon & Titania

© Satu Ylavaara Photography 2018

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Yksi lensi yli käenpesän Ryhmäteatterin viideoita

En nyt löydä tähän tekstiä mikä syntyi kun näin Yksi lensi yli käenpesän näytelmän viimeksi. Siksi viideoita ja muita: En löydä myöskään teitoja ketkä näytelivät samannimisessä näytelmässä pohjoiseesa 80-luvulla. En edes kummalla kielelle esitys oli. Tässä Ryhmiksen Päällikön puheita: Teatterinlumoa on myös youtubessa, tässä vuoden 2018 teatterikäyntieni soittolista: ja instassa valokuviani:

#yksilensiylikäenpesän #minutkinnaisetpetti. Miten on, kirjoittiko Ken näin? Kesey? #ryhmis #Ryhmäteatteri.

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

torstai 17. toukokuuta 2018

Säpinää Helsinginkadulla: Isoveli valvoo Ryhmisnuoria 2081 Ryhmäteatterissa. Enskari 16.5.

Kunnianhimoinen ja kansainvälinen Ryhmisnuorten 2081 - Isoveli valvoo -näytelmän enskari oli eilen 16.05.2018 Ryhmäteatterissa, Helsinginkadun näytämöllä. Monikulttuurinen esitys koostui puoleksi ns. kantasuomalaisista, ja puoleksi maahanmuuttajista, jotka olivat opettelemassa Suomen kieltä, tai siinä jo pitemmällä. Kielenä oli mm suomi, englanti, espanja, arabia.Kaikkia en tunnistanutkaan.

Paikoitellen tekstistä ei saanut selvää, kun taustaäänet, musiikki, möykkä tms oli liian kovalla, toisinaan ääntämisestä ei saanut täysin selvää, ja joskus puhe oli liian nopeaa. Kun on tottunut kotimaiseen artikulaatioon, ja armeijassa huutavien palleahengitykseen. Mutta tämä ei luultavasti haitannut - muissakin kotimaisissa produktioissa ääni välillä hukkuu taustamökän - tai komeasti soitetun torvimusiikin alle kuin linssikeitto afgaanimattoon.

Kokoonpanon kansallisuuksia on valittu mukaan tasapuolisesti, ja ohjaaja haluaakin puhua monikulttuurisuudesta sekä rikkautena että voimavarana. Osan näyttelijän taustoista ja perheistä on kokenut oikeata terrorismia, kidutuksia, murhia, totalitarismia. Tämä koskettaa monella tasolla. Ja monia.

Kulissit olivat osin edellisen Ryhmiksen näytelmän Muodonmuutos jäämistöä. Osa tekstistä oli myös samaa, niin toistui aktiivimalli kuin sotekin. Ja tietysti koulutuslupaus - eli tuo oikeiston valehteleminen, ettei koulutuksesta leikata. Ja sitten oikeisto leikkasi koulutuksista. Eli tulevaisuudesta. Tulevaisuudestamme, verojemme maksajien tulevaisuudesta ja valinnoista. Unelmista. Arjesta. Kaikesta. Oikeisto.

Mukana oli me too ja muutkin ajan ilmiöt - olimmehan totuusministeriössä. Oikeassa elämässä, eli valitettavasti vuonna 2018, juuri nyt,  käytännössä natsipuoleen jäsen oli plagioinut gradussa yli 30% jonkun toisen alkuperäisestä tekstistä - myös kirjoitusvirheineen, ja kirjoittanut suomen pienellä! Ja kun tätä rikosta tutkitaan, niin tämä plagioija syyttää ajojahdista, ja aikoo aloittaa oikeustoimet!

Elämme, valitettavati, dystopiassa minkä George Orwell kirjoitti vuonna 1949.


Orwellin kaksoisjattelu
"Sota on rauhaa / vapaus on orjuutta / tietämättömyys on voimaa. " Wikisitaatit


Päähenkilömme Winston Smith on jämpti Totuusministeriön virkamies, joka alkaakin kyseenalaistaa systeemiä, Isoveljeä, joka on tietenkin rikos. Ajatusrikokset saadaan pois uutiskielellä.

Kun kirjoitan uuskielen uutiskieleksi:



Ajatusrikokset saadaan pois uuskielellä ( newspeak ).

Ja kun oikoluen uuskieltä wikistä, tuleekin ilmoistus - myös Googlen ja Wikipedian privacy policy muuttuu. Mikä on enää omaa, yksityistä? Mikä jaettavissa. Totta. Tärkeää.


Orwellin uuskieli wikipediassa.

Hirvittävä englanti valtaa näyttämön. Työelämässä englanti on vallaannut tittelit kuin ripuli. Tai jokin muu leviävä, tauti. Äijät keksivät nykytyöelämässä mitä hullumpia titteleitä iselleen, vain että saavat kyltin jossa lukee President of.

Kun 80-luvulla äidinkielessä ja kirjoittajapiireissä kitkettiin svetisismiä, niin nyt rikkaruoho-Enklanti on äänessä. 90-luvulla oltiin äidinkielessä ja kirjoittajapiireissä huolissaan kielen köyhtymisestä, että kahvilassa sanottiin: Tosta toi. Eikä sanottu: yksi aleksanterinleivos, kiitos. 2000-luvulla meillä ei ollut enää varaa kahviloihin, emmekä tienneet miltä leivokset näyttivät. Saatikka maistuivat.

Emma Goldstein näyttää Lady Dominalta ja vahvalta bond-tytöltä, siis Famke Janssenilta, joka kyllä pärkää. Goldstein johtaa vastarintaa hallitusta vastaan. Työväenluokan on saatava vallankumouksensa.

Ohjelmavihkosessa lainataan Vuonna 1984 kirjan esipuhetta ( Vesa Sisättö ), jossa kerrotaan, kuinka Orwell sai vaikutteita dystopiaan suoraan Stalinin ajan Neuvostoliitosta. Vaikka Orwell itse kannatti sosialismia, kuten jokainen järkevä ihminen, niin Espanjan sisällissodan kokemukset herättivät hänet.

Totalitarismi on myös tätä. Laibach on hieno orkesteri joka peilaa / pelaa totalitarismilla. Laibachia ei tässä kuulla, mutta mikä ettei.

Tässä Laibach esiintyy ensimmäisenä länsimaisena spektaakkelina Pohjois-Koreassa. Tästä tehty dokumentti on katsomisen arvoinen! Itse asiassa katsoin sen Night Visions -festivaaleilla kahdesti. Toisella kerralla mukana oli alkuperäisen Laibachin jäseniä yks kappale...

Näin.

Toisaalta, karmivaa kyllä, George Orwellin synkkiä näkymiä ja keksintöjä on jo käytetty. Sekä totalitarismissa että länsimaisessa demokratiassa.

Mutta mikä sitten on epälänsimainen demokratia?


Goldsteinin kätyrinä on sadistinen hullu suikkapää, erinomaisesti näytelty, ja jos bond-kuvastossa ollaan, niin itäblokin Rosa Klebbin ( häntä näytteli Kurt Weillin työpari ja puoliso upea laualaja Lotte Lenya ) tai vastaavan tyyppinen bond-vihollinen / bond-tyttö. Joka voisi olla myös Iron Sky -elokuvasarjan seuraavassa osassa. Tai kumpikin voisi olla.

Kun aika on... -teema soi soittorasiassa, ja myös eri kielillä laulettuna. Se tuo vedet silmiin, siinä on Seija Simolan poismeno, sekä Romeon ja Julian tarinan ydin.

Tarinan Julia on itsenäinen sankari, vapaustaistelija, aktivisti, kapinallinen, jolle vihreä aate on tärkeä. Luonto, metsät. Vähän hän tuo mieleen elokuvan Warm Bodies naispääosan, eli Julian. Tuo mainio romanttinen elokuva on zombieajan versio Romeosta ja Juliasta...

Ekosoturi-Julialla on arvomaailma siis kohdallaan, hän kirjoittaa vihreään lehteen, sillä pitää itseään maltillisena aktivistina.

Koreografia on etenkin poikien tansseissa ja muuveissa huikeata. Ruutuhousuinen rento heppu, itse asiassa dandy, kuin suoraan Bret Easton Ellisin kirjoittama hahmo juppeilemassa etuoikeutettuna.


Suomessain ollaan matkalla Orwellin dystopiaan...


2010-luvulla oli kirjallisuudessa,ja sittemmin myös elokuvissa hurja suuntaus, nuorten dystopiat. Termi isoveli  bigbrother on kulutettu miltei loppuun vastenmielisessä samannimisessä tosi tv - ohjelmassa. Minulle Orwellin vuosi 1984 on tuttu muun muassa sekä Bowien että Eurytmicsien kautta. Eurythmicsien albumi 1984 (For the Love of Big Brother).

Bowie halusi tehdä siitä version, mutta ei saanut, niinpä hän loi Diamond Dogs -konseptilevyllään oman dystopiansa. Any day now.... Vieläkin se tuntuu. Satiinihousuissa.

Kirjana sitä luin 1980-luvulla, samaan syssyyn Keseyn Yksi lensi yli käenpesän, ja Vonnegutin kanssa. Puhumattakaan enemmän undergroundista ja feminismistä. Nyt kuin sitä e-kirjana englanniksi. Yle näytti kanavallaan leffan, joka on rujo, lohduton, ja John Hurt nimensä veroinen...

Juutuupin soittolistassani on lisää Hurtin haastatteluita aiheista 1984 ja V kuten verikosto.

Mielenkiintoista onkin, miksi oikeassa maailmasta halutaan jakaa kaikki virtuaalisesti, huikeat huippukohdat, hassuimmat kömmähdykset palveluissa, joka syynäävät tarkasti kulutustottumuksia, arvomaailmaa ja mahdollista uhkaa... Halutaan kulkea tuo isoveli taskussa, tai nyttemmin kourassa, kaikkialle. Mutta millä hinnalla?

Olen nyt ollut ilman puhelinta sekä ilman kotona olevaa internetiä useamman viikon - ja tuntuu pirun hyvältä. Niin kuin ennen vanhaann ;) Olen aivan kuin Mobile Horror -teoksessa näyttelevä Pertti Sveholm, jolta matkapuhelin tipahti hyysikään. Tai muuten pimeni viikonlopuksi IT-kuplan puhjettua kuin mätäpaiseen.

Kunnon teatteri jonglööraa myös poliittisella korrektisuudella ja kulttuurien omisella: valkoisessa päähineessä tulee lavalle Kekkosen perillinen. Tarvitaanko nyt Eri-Keepperiä? Miksi taide kuten teatteri ei saisi käyttää keinoja, sitä tai tätä.



Tässä tuo taustakuva Kekkosesta ja rauhanpiipusta, lainattu Iltalehden sivulta, jossa voi jakaa muistelunsa Kekkosesta linkissä.


Isoveli valvoo Ryhmisnuoria 16.05.2081 eikun 2018. Näin tämän vaparilla, tattis kuuluu Ryhmikselle.



Tekijäloota:


Ohjaus ja sovitus: Jonna Wikström
Lavastus ja pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Äänisuunnittelu ja musiikin sovitus: Markus Bonsdorff
Valosuunnittelu: Mia Jalerva
Videosuunnittelu: Vilma Vantola
Koreografiat: Kaari Martin
Ohjaajan assistentti: Siiri Karjula
Tuottaja: Noora Lattunen

NÄYTTÄMÖLLÄ

Deka Abdi, Qaali Mohamud Abdulahi, Alba Valderrama, Ali Saad, Manar Asad Al-Samarrai, Amos Bonsdorff, Annamaria Kaatonen, Wahedullah Gahlarzeh, Janette Hirvonen, Jesse Gyllenbögel, Julia Von Lerber, Mariel Helovirta, Milana Novokmet, Farhan Muhammed, Javad Nabizada, Nella Backman, Niilo Lahtinen, Adnan Rahim, Roosa Vuokkola


Lainaus Ryhmiksen sivulta:

"Ryhmäteatterin nuortenteatteri tuo yhdessä maahanmuuttajanuorten kanssa Helsinginkadun näyttämölle George Orwellin hyytävän dystopian!

Orwell – Saarakkala:
2081 – ISOVELI VALVOO

"Suuryritykset, raha ja kansakunnat ovat olemassa vain mielikuvituksessamme. Ne ovat tarinoita, jotka olemme keksineet palvelemaan meitä. Tarinat ja kuvitelmat eivät ole pahasta. Ne ovat elintärkeitä. Tarinat ovat kuitenkin vain työkaluja. Niistä ei saisi tulla tavoitteitamme eikä mittapuitamme emmekä saisi uhrata elämämme niiden palvelemiseen?" Harari, Homo Deus

2081 - Isoveli valvoo on RyhmisNuorille sovitettu esitys, joka pohjautuu Janne Saarakkalan näytelmäsovitukseen George Orwellin teoksesta 1984. Esitys on hyytävä dystopia, jossa päähenkilö Winston Smith on töissä totuusministeriössä ja kuten asiaan kuuluu, muokkaa totuutta keksimällä valheita. Se on jäinen ja ajankohtainen tarina totalitarismin, nationalismin, yksityisyyden tuhoavan valvonnan ja sensuurin vaaroista sekä välinpitämättömyydestä luontoa kohtaan. RyhmisNuorten sovituksessa kuullaan myös nuorten ajatuksia tulevaisuudesta. Esitys on osa ESR:n rahoittamaa Porukalla pääosaan -hanketta, joka tukee maahanmuuttajataustaisia nuoria taiteen, kulttuurin ja koulunuorisotyön keinoin. Ryhmässä on mukana 10 kantasuomalaista teatterin harrastajaa ja 10 maahanmuuttajanuorta.

"Vähitellen ihminen on vain mykistänyt eläin- ja kasvikunnan. Maailmasta tuli yhden ihmisen show. Ihmiskunta seisoi yksinään tyhjällä näyttämöllä, puhui itsekseen, ei neuvotellut kenenkään kanssa." Harari, Homo Deus

George Orwellin klassikkoteoksesta ”Vuonna 1984” dramatisoinut: Janne Saarakkala

"


16.5.2018
18:32 Tältä näyttävät Ryhmisnuoret juutuupissa:

Zombieajan Roomeoo ja Juuliaa, eli Warm Bodies:

Seija Simola teki tunnetuksi kotimaisen version:

Nino Rotan haikea sävellys:

Orwell ja John Hurt:

Nineteen eighty four:

Bowien dystopia:

ja ja 1984 ja orwellilaisuus tviiteissäni:
1984 orwellilaisuus katutaiteessa ja graffitissa:
ja lisää:

Silti mua valvotaan, joku elämä[ä]ni arkistoi...
Suakin valvotaan, joku suakin vartioi...
Systeemi valvoo ja ihmisiä kortistoi....
Systeemi valvoo....

Pelle Miljoona dystopiaa 1970-luvun lopulta:



 



 Systeemi valvoo:



  




Ja sitten Ryhmisnuoret puhuvat tulevaisuudesta.