Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjaaja Essi Rossi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjaaja Essi Rossi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. joulukuuta 2018

Rakastajan seurassa viihtyy ja yllättyy

Teatteri Jurkan punaisessa ja mustassa pienessä teatterissa näytelmä Rakastaja avautui vasta toisella kerralla, näytelmä nimittäin, limittäin. Tarkoitan alun rakeista, mustavalkoista videoteosta jossa naamioita riisutaan naamioiden alta. Ensimmäisellä kerralla videoteos pelotti, siinä oli modernin kauhun elementtejä, kuten Purge-kauhuelokuvan hupparilliset naamiopäät.

Tämä on jo toinen Helsingissä esitetty, vaan ei vesitetty, näytelmä, jossa tanssitaan musiikin tahtiin, jossa alkuperäisessä piisissä sanotaan:

"It was a teenage wedding, and the old folks wished them well
You could see that Pierre did truly love the mademoiselle
And now the young monsieur and madame have rung the chapel bell
"C'est la vie", say the old folks, it goes to show you never can tell"

Tosin tässä Harold Pinterin näytelmässä Rakastaja tuota musiikkia ei kuule, näemme vain twistiä sukkasillaan. Se on elokuvaviittaus 90-luvulta, kaikkien meidän yhteisestä tajunnasta. Chuck Berryä näin livenä Tammisaaressa heinäkuussa 1990 - siis neljä vuotta ennen kuin Pulp Fiction leffan ensi-ilta oli. Onko tanssilattialla nuori pari vaiko elokuvan  kohtaus, jossa rikollispomo laittaa John Travoltan kauniin puolisonsa seuralaiseksi. Tai lapsenammaksi. Onko siinä pukki kaalimaalla.

Näytelmän alussa heijastetaan seinälle videota. Se on tallennetta kymmenen vuoden takaa, niistä harvoista näytöksistä Teakissa, kun sama poppoo, ohjaaja Essi Rossi, ja pääpari, näyttelijät Milla Kangas ja Lauri Tilkanen olivat saman produktion kimpussa. Nyt vuonna 2018 he ovat aivan toisenlaisia. Aikuisia. Mitä keinoja, ja mausteita avioliitossa on keksittävä. Vai kestettävä. Mikä liekki vie eteenpäin.

Kamarinäytelmä. Sänkykamarinäytelmä. Richard ( Lauri Tilkanen ) rakastajana ja puolisona. Jo mainoskuvissa tyytyväinen Sarah ( Milla Kangas ) juo päiväkahvia. Koska liitämme päiväkahvit lemmentouhuun. Sillai vanhanaikaisesti. Kun aviomies on poissa silmistä, töissä Cityssä. Jurkassa ollaan monella tavalla, ja tasolla intiimisti, paljaana.

Vaikka se onkin teekupponen, iltapäivätee, ei suinkaan vihjaileva. Tai saahan teeseremonia olla omanlaisensa....

Rakkautta, intohimoa, jännitystä, peliä ja ties mitä rakennetaan sekä intohimottomilla, neutraaleilla välineillä ( appelsiini, Jokeri-kortti ) että provokatiivisilla ( mikrofoni, suihkepullo ). Rajattu tunnin mittainen esitys sisältää tavattoman määrän lauseita, joita nakellaan, ja ajetaan, ei ihan screwball -tahtiin, vaan omalla tahdilla, syötöllä. Yleisökeskustelussa näyttelijät paljastivat, että välillä reploja jää sanomatta, ja toinen sitten parsii, tai ottaa kopin, en nyt muista sanatarkasti.

Jossain riidellään siitä, mikä on oikeaoppinen tapa kuoria appelsiini. Tässä on paras tapa kuoria appelsiini. Ja pitää roihua yllä. Mikrofoni ei ole pelkkä mikrofoni ja mitä kaikkea maitomiehen /-naisen kärrystä löytyykään.

Ensimäisellä katselu- ja nautintokerralla raivostutti miehen kirjoittama asetelma jossa toimeton turhautunut nainen kotirouvana vaan kotona eristyksissä vain oleilee, ja miehellä on ammatti, ja pääsy pois kotoa. Turhautunut kotirouva -alku on niin eilispäivän Lumia - paitsi tietenkin tässä se on haaste. Mikä loppujen lopuksi on totuus? Pitääkö sitä tiirailla verhojen välistä?

Jännitettä pitää yllä myös millainen maitomies ovesta astuu....

Loppuunmyytyjä näytöksiä lupaa koko kevät. Soisi niitä olevan lissääkin. Tunnin mittainen esitys sisältää herkkua mitä ilman ei kantsis jäädä.

Tämän esityksen näin vaparilla, Teatteri Jurkkaa siitä kiitän!





Tekijäloota


Ohjaus: Essi Rossi
Suomennos: Juha Siltanen
Skenografia: Aino Koski
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen

Näyttämöllä: Milla Kangas, Lauri Tilkanen



Rakastaja -näytelmä Teatterí Jurkan esittelyssä:

" Harold Pinterin Rakastaja on valtaa ja parisuhderakkautta käsittelevä kamarinäytelmä, jossa mikään ei ole sitä, miltä aluksi vaikuttaa.

Sarah ja Richard ovat olleet naimisissa kymmenen vuotta. Richard lähtee aamuisin töihin ja pelaamaan työpäivän jälkeen tennistä, jotta Sarahille jää tarpeeksi aikaa juoda teetä rakastajansa kanssa heidän yläluokkaisessa kodissaan. Eräänä iltana Richard tulee kuitenkin sovittua aikaisemmin kotiin ja löytää jotain rakastajalle kuuluvaa. Kaksi erillään pidettyä maailmaa alkavat sekoittua toisiinsa.

Rakastaja käsittelee ihmissuhteisiin liittyvän vallan lisäksi kipeän tunnistettavia vapauden, halun ja muutoksen teemoja, jotka jokainen sukupolvi ja pariskunta joutuu ratkaisemaan omakohtaisesti uudestaan. Kuinka säilyttää intohimo ja vapaus muuttua pitkässä parisuhteessa? Kuinka sovittaa erilaiset halut, tarpeet ja fantasiat? Miten päästä niin kauas toisesta, että voi oikeasti nähdä hänet?

Marraskuussa 2018 Rakastaja saa uuden verevän tulkintansa Jurkan intiimillä näyttämöllä, jossa fantasiamaailma sekoittuu pölyiseen makuuhuoneeseen. "

Flickrissä on hienot produktion kuvat:
Kuva Marko Mäkinen

Rakastaja2 Rakastaja3

Omat reaktioni sosialistisessa mediassa:



Turhaan ihmiset kinaa mikä on oikea tapa kuoria appelsiini. Tässä on se ainoa oikea tapa

torstai 24. toukokuuta 2018

Kuumalla bloggariklubilla pöydällä oli Tainaron - ruokana ei ollut onneksi hyönteisiä.

vaan hyönteiset saivat olla rauhassa. Eilen kuumalla teatteri- ja kirjabloggaajien tapahtumassa Kansiksien parven lämpiössä oli paikalla ohjaaja Essi Rossi ja dramaturgi Iida Hämeen-Anttila. Heidän ensikohtaamisensa ja -työnsä teatterikorkeakoulussa ei suinkaan ollut auvoisaa yhteistyötä, vaan ennakkoluulojen jälkeen työ yhdessä sujui... Ohjaaja Rossi on käsitellyt ohjauksissaan mm väkivaltaa, feminismiä, fasismia ja post-humanismia. Ja elämä on jatkuvaa oppimista, Rossi on auki kaikelle, eri maailmoille. Teatterin näytelmien lajeista ei löydy sinänsä suosikkia, vaan laajemmin draama, kirjallisuus, elokuvat, näyttelyt koskettavat. Hän on tehnyt sekä laitosteatteria että kansainvälistä teatteria. 

Dramaturgi Hämeen-Anttilan mielestä dramaturgin anti on eri alueiden keskustelu keskenään. Leena Krohnin teokseen Tainaron pohjautuva näytelmä sisältää huiman, kansainvälisen duon, kaksikon Kati Outinen ja Aino Venna. Enskari on sopivasti elokuun lopulla, siellä nähdään.



Teatterissa / elämässä ollaan jatkuvan kaaoksen äärellä, intuition, liikkuvan osan. Mikä on hallittavissa? Miten nuoret saadaan teatteriin? Mikä on teatteritaiteen tulevaisuus? verrattuna digitaalisaatioon. Rossille teatteri on paikka, tila, immersiivinen, pajatoimintaa. Teatterit kyllä kurottavat nuoria kohti. Kuuntelevat. Nuoret ovat myös mukana tekemässä teatteria. Vaikka teatteri on elististinen, kallis harrastus.

Tähän sanon väliin, että ei ole. Jos liput ovat järkevän hintaisia. Lipuissa voisi olla myös nuorisohinta. Nuoriso maksaa viikonloppuna elokuvalipusta esimerkiksi 14 euroa ja ostavat kalliin colan 3 euroa ja poppareita 5 euroa. Tästä tullee 23 egeä, ja mässyt vielä päälle. Sillä hinnalla pääsisi jo teatteriin... Jos ei sota tupakkaa eikä bisseä - no nuoriso ei saakaan ostaan. Eikä käy kahviloissa viiden euron kahveilla...  Mutta mikä on nuorisoa?

Iida kertoi leffateattereiden tulleen takaisin, tarkoittaen luultavammin korttelikinoja ja muita kuin valtavirran suuria monopoleja. Teatteri on toista kuin Netflix, ja verkon tuhannet valinnat. Se on tämä ja tässä. Livenä, fyysisenä. Luultavasti myös ainutlaatuisena.

Tainaron on kirje, anonyymi. Ihmiskeskeisen vastakohta. Ajankohtainen, fataali. Mikä on vieras, vieraus, toiseus? Kiihko, aistivaltaisuus, Krohnin ajattelu, iloinen innostunut kieli, naiivi. Iida sai 10-vuotiaana oudon kirjamaun omaavalta sedältään Tainoronin. Ja tällä tiellä ollaan.

Monitaiteellisuus, miten näytelmä liikkuu muuallekin, skenografia plus videotaide plus musiikki plus installaatio. Toivoa pursuva dystopia! Hyönteisten valtakunnassa on paikka.... Post-humanismi ja kanssalajien arvo.

Muutos ei välttämättä ole kaiken tuho. Tai kaiken tuho ei välttämättä ole maailmanloppu. Tai maailmanloppu ei välttämättä ole... Paha. se, mihin olemme tottuneet.... Mitä tapahtuu muistille muodonmuuotksessa? Voiko muisti pysyä? Pitääkö sen? Mahdollisuus kuvitella muitakin elämänmuotoja. Ei-inhimillisiä. Ei välttämättä epäinhimillisiä... 



"...i am human and i need to be loved just like everybody else does..."

Laitetaanpa tähän loppuun vähintäänkin ristiriitaisen Morrisseyn lainaus.

 Bloggariklubilla Tainaron 23052018