Tähän vastaa Viljami Säkinperä, eli William Shakespeare ja hänen lemmittynsä lady Viola näytelmässä joka perustuu leffaan Shakespeare in love.
Mutta miksi nainen pitää olla - ja esitellä -vain miehen kautta, vain päähenkilön tyttöystävä? Miksi nainen määritellään vain miehen kautta? Voiko romanttisessa komediassa olla kaksi päähenkilöä? Tasavertaisina? Jos näytelmän nimi olisi Rakastunut lady Viola, niin olisko jengi, että neverheard? Naisen roolien ahtaus, vaihtoehtojen puute - paitsi jos olet rikas, älykäs, nuori ja juonikas, ja sinulla on päämäärä.... Rikkaat vanhemmat jotka oikeastaan joutuvat pistämään tyttärensä rikkaisiin naimisiin - ettei tälle käy köpelösti, ja näin ollen myös vanhemmille. Mutta normaali nainen, köyhä nainen ei saa näytellä, hänelle jää vain huaran rooli - ellei ole syntynyt kuningattareksi.Viljami Säkinperän aikoihin naiset eivät saaneet näytellä teatterin lavalla, eivätkä tavalliset, hyvämaineiset naiset edes käydä teatterissa. Toisaalta teatteria esitettiin vahvalle naiselle, yksinvaltiaalle, kuningattarelle. Olen katsonut viime aikoina paljon miehiä mekoissa ja naisia housuissa, ja myös muistellut niitä merkittäviä. Myös näytelmässä Suomen hauskin mies pukeutuu mies mekkoon, ja naiset pukeutuvat pöyristyttävästi housuihin mm näytelmässä Verisisaret ja Erottaja 1917-1918.
Alussa on oikein toimivaa kidutusta - olenhan vast ikään vieraillut kidutusmuseossa, jonka rekvisiitta oli tehty todella kestäviksi - ei mitään ikeaa eikä tigeriä. Jari Pehkonen on niin aikalaisensa ( 1500-luku ) näköinen ja kärsii aikalaisena... että suippokengät sauhuaa.
Rakastunut Shakespeare oli kepeä ja kepeästi liihottava romanttinen komedia jolla oli helmojen alla, ei syntiä vaan viittauksia me too -keskusteluun, naisvihaan, seksismiin ja naisen rajoituksiin teatterissa, kulttuurissa ja paikoissa. Ammateissa ja koulutuksissa. Pää- ja sivurooleissa, vuorosanojen vähyydessä... Ja pääosissa virkistävän tuoreet kasvot.
Heikki Ranta on ensimmäistä partakarvaa myäten kuten leffan Fiennes, hienosti maskeerattu. Miila Virtanen on minulle uusi tuttavuus. Leffassa Violana oli näyttelijä, joka ei todellakaan ole lemppareitani, varsinainen puupökkelö, joka hymyili vain tavalla yksi... Näytelmässä pidin tästä roolista, feministinä, nykyaikana. Romanttisessa komediassa nykyään voidaan käydä kaikenlaista, se ei ole pelkkää höttöä, vaikka semmoisiakin vuokralla saa... Romeon ja Julian tarinaa olen nähnyt teatterissa mm Romeo versus Julia - pienenä spektaakkelina, kun he nuaruudessaan valitsivatkin toisin, että mitä nyt kuuluu... Baz Luhrmannin Romeo + Juliet on tuttua huttua, erinomaisen akvaarioavauksen kautta. Myös Warm bodies, tuo musta komedia on romanttinen postapokalyptinen komedia zombieajasta, maailmanlopusta joka johtui mm siitä että ihmiset muuttuivta zombieksi vain näpläten pädejään... West Side Story pyörii Yle Areenalla, ja kohta sekin tehdään uusiks... Ja tietysti Ryhmiksen Romeo ja Julia vuodelta 1995, alla todiste ;)
Oli hauska nähdä heidät, Heikin ja Miilan, näyttelemässä Romeota ja Juliaa kahdesti, ja sitte nähä Kansallisteatterin Julia & Romeo kolmesti putkeen tällä viikolla...
Kepeä on jalan lento, ja huikeuden pukujen värimaailma: pullea, hillitty pinkki ja hempeän kirkkaan vihreä. Myös kuningatar Elisabethin komea oranssisuus ja Petrus Kähkösen esittämän itseänsä täynnä olevan näyttelijän räikeä oranssi ja vihreä luukki... Kyseessä oli Helsingin kaupunginteatterin Rakastunut Shakespeare -näytelmän ennakko. Ja sittemin ihan normaali näytös.
On makea koreografia, ja goottilaiset lavasteet toivat mieleen Vampyyrien tanssin Peacockissa, ( jossa kaupunginteatteri oli evakossa ) - ah niitä aikoja! Hkt saisi tehdä seuraavaksi Prinsessa Ruususen tarinan ja upea, upea Jyrki Karttunen koreografiksi siihenkin. Erityisesti miekanmittelö on hurjaa, ja sen koreografia kateellisen soljuvaa. Ja vaarallista! Sanan säilä tietenkin toimivaa, onhan tämä ennakkonäytös 24.1.18 milteipä eturivin paikoilta nähtynä. Aivan upea paikka istua. Ja siis, hm, nähdä, toiselta riviltä.
Pidän miehistä mekoissa - myös komedioissa ja draamoissa, jotka kertovat jotain, merkittävää, mullistavaa, tai opettavat. Kuten Priscilla - aavikon kuningatar, Bird cage, Piukat paikat. Tarkkailin myös Jonas Karlssonin leffaa Cockpit, joka on romanttinen komedia, jossa päähenkilö mies menettää työnsä lentäjänä, mutta nousee rahattomuudesta saadessaan paikan naiskiintiöstä, pukeuduttuaan naiseksi. Elokuvassa käydään läpi mm lapsen vammaisuutta - jos sellaisena pitää sokeutta, ja sivujuonteina naispappeutta, parisuhteen rekisteröimistä lesboutta ja sitä, miltä miehestä tuntuu drag-asussa muiden miesten seksuaalinen häirintä, esineellistäminen ja samalla myös kaikenlainen halventaminen, vähättely ja uran / opiskelun sabotoiminen.
Ja aina ilo huomata, että omaan samanlaisen peruukin kun oikella olevalla Unto Nuoralla
( Robin ).
Vasemmalla lady Viola, keskellä imettäjän roolissa Jouko Klemettilä - presidentti Tarja Halonen muisteli ensi-illassa, että Klemettilä on aiemmin näytellyt myös Juliaa ;)
Rauno Ahonen on yksiä suuria suosikkejani kaupunginteatterin lavalla, nyt hänellä oli javertmainen vaihde päällä upeasti mustaan pukeutuneena turhaisemana ja sadistisena koronkiskurina. Nopeasti muuntuen synkkä ja koominen. Mustaan pukeutunut rahoittaja voi olla myös symboli mustasta pilevstä joka on kulttuurin ja teatterin yllä - vuoden alussahan puhuttiin teattereiden lakkauttamisesta.
Heidi Herala oli mainio, vaikka muutkin imettäjät, sukupuolestaan riippumati, hyviä. Heralalla on mainio lämpö ja sitkeys puolustaa suojattiaan. Mutta silmää myös mieskauneudelle.
Kari Mattilan Ned oli omaa machoansa täynnä olevan turhamaisen näyttelijän komeasti maalattu kuva.
Miehet on maalattu erityisen hyvännäköisiksi - näemmehän näytelmää näytelmän sisälle.
Ennen kaikkea näytelmä osallistui myös me too -keskusteluun, seksuaaliseen häirintään, naisen esineellistämiseen ja seksismiin. Olin katsojana hankalassa tilanteessa kun upea Mikko Vihma riisuu paitansa mutta vain Violaa vahingoittaakseen, riistääkseen, ottaakseen, nyöryyttääkseen...
Näytelmä tuo me too -keskustelun mieleen. Ja naisen aseman. Naisen euron ja shillingin. Kuinka nainen on miehen omaisuutta. Ensin isän, sitten aviomiehen. Pthyi olkoon. Vaikea siinä mielessä, kun timmissä kunnossa oleva Vihma, joka oli myös vampyyrikreivi von Krolock onkin inhottavan miehen roolissa. Sitä ajattelee omia suosikkinäyttelijöitään, kuten esimerkiksi James Francoa erinomaisessa ja hellusessa leffassa Disaster Artist, jonka näin ennakkoon, siis Night Visions festivaaleilla.
Mutta minä istuin paraatipaikalla toka rivillä. Josta hyvin näkyi ja aukeni tämä näytelmä. Eilen 24.1. katsoin pitkään tätä esirippua. Sitten koitti ennakko. Kävin katsomassa myös 31.1. näytännön, jos on mahdollista, katson näytelmän useamman kerran, eri palleilta. Tai vaikkapa samaltakin. Näin 31.1. näytännön Helsingin kaupunginteatterin vapaalipulla, kiitos siitä.
Tekijäkaarti:
Tekijät
Heikki Ranta
WILL SHAKESPEARE, NÄYTELMÄKIRJAILIJA
Miila Virtanen
VIOLA DE LESSEPS, LESSEPSIN TALON TYTÄR / THOMAS KENT
Rauno Ahonen
FENNYMAN, KORONKISKURI
Helena Haaranen
KUNINGATAR ELISABETH I
Heidi Herala
IMETTÄJÄ, VIOLAN PALVELIJA
Juha Jokela
LAMBERT, FENNYMANIN APULAINEN
Kirsi Karlenius
MOLLY, ILOTYTTÖ
Jyrki Kasper
SAM, AMIRAALIN MIEHET -SEURUEEN NÄYTTELIJÄ
Risto Kaskilahti
TILNEY, HOVIMARSALKKA
Ilkka Kokkonen
PETER, AMIRAALIN MIEHET -SEURUEEN NÄYTTELIJÄ
Jouko Klemettilä
RALPH, ROSE-TEATTERIN NÄYTTELIJÄ
Petrus Kähkönen
BURBAGE, CURTAIN-TEATTERIN PÄÄTÄHTI JA OMISTAJA
Tuukka Leppänen
KIT MARLOWE, WILLIN KOLLEGA JA YSTÄVÄ
Kai Lähdesmäki
ADAM, ROSE-TEATTERIN NÄYTTELIJÄ
Kari Mattila
NED, AMIRAALIN MIEHET -NÄYTELMÄSEURUEEN TÄHTI
Heidi Naakka
HOVINAINEN
Unto Nuora
ROBIN, ROSE-TEATTERIN NÄYTTELIJÄ
Jari Pehkonen
HENSLOWE, ROSE-TEATTERIN OMISTAJA
Mikko Paloniemi
NOL, ROSE-TEATTERIN NÄYTTELIJÄ
Raili Raitala
MOLLY, ILOTYTTÖ
Matti Olavi Ranin
SIR ROBERT DE LESSEPS, VIOLAN ISÄ
Matti Rasila
WABASH, ROSE-TEATTERIN ÄNKYTTÄVÄ NÄYTTELIJÄ
Inka Tiitinen
KATE, ILOTYTTÖ
Kaisa Torkkel
ROUVA REIPAS, PUKIJA
Mikko Vihma
LORDI WESSEX, VIOLALLE NAITETTAVA YLIMYS
Luca Elshout
JOHN WEBSTER, KATUPOIKA
Eetu Alppi
JOHN WEBSTER, KATUPOIKA
Heppu
KOIRA
Kida
KOIRA
Reita Lounatvuori
SUOMENTAJA
Kari Arffman
OHJAUS
Jyrki Karttunen
KOREOGRAFIA
Katariina Kirjavainen
LAVASTUS
Elina Kolehmainen
PUVUT
Petteri Heiskanen
VALOSUUNNITTELU
Eero Niemi
ÄÄNISUUNNITTELU
Jaana Nykänen
NAAMIOINTI JA KAMPAUKSET
Näytelmän traileri ja muita tunnelmia:
Tässä kaunis tulkinta biisistä jossa alunperin lauletaan, että älä pelkää viikatemiestä:
Pelle Miljoona Rockers Andy McCoy: Kuin Romeo ja Julia https://t.co/vaZiIqaVgr käyttäjältä @YouTube
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 9. maaliskuuta 2018
Ruutukaappauksia trailerista ja muualta on käytetty kuvituksena tekstissä.
Ja alla ainoa ottamani valokuva Viljami Säkinperästä:
