Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Mustanoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juha Mustanoja. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. lokakuuta 2020

Ihhahhaa ihhahhaa! Verta maneesille! Tätiratsastajat osui maaliinsa. Aurinkoteatterissa 1.10.

Tätiratsastajat osui maaliinsa. 01.10.2020 Aurinkoteatterilla. Verta maneesille! Pramea Universum muuttui yhtä ryötäksi kuin esityksessä SAALISTAJAT. Karikatyyrit, mutta syvälliset sellaiset, etsivät paikkaansa hierarkiassa, reviirissä, ratsastustallissa. Aamutakkihevin lisäksi tytöt soittaa kitaraa - vaikkeivät niin saaneet tehdä musatunnilla.

Ohjelmavihkoa plaratessa tulee ääninauru: Kari Vepsään jonka olen nähnyt huseeraavan heppamessuilla. Tätiratsastaja sopii ikääni ja harrastuksiini, hepat ja hevi, alajuonteena naisviha ja varsinkin tyttöviha, jota näki verkossa myös Tyttöjen päivänä. 

Tarinamme päähenkilö Benita Stjärnfall - oliko hän tähdenlento, oi hän tulee näyttämölle niin vahvasti ja aggressiivisesti, että hän on miltei Odin, yksisilmäinen. Hän taatusti saisi työpaikan miehet pesemään omat kahvikuppinsa, teinit ylös vuoteista ja toimistoapinat heräämään viikkopalaverissa. Hän olisi rautaa pesutuvassa, joka on enimmäkseen naisten aluetta, kuten hevostallitkin. Hän riehuisi asiat järjestykseen, eikä jättäisi vain heippa-lappusia. Häntä näyttelee Milla Kangas, joka oli edellisen kerran edessäni lavalla Teatteri Jurkassa esityksessä Rakastaja, jossa hän oli miehen kirjoittamassa näytelmässä siisti, rikas, joutilainen aviovaimo, jolla ei ole mitään tekemistä korvessa kauniissa talossaan, paitsi saada sänkykamariin säpinää.



Tässä Kangas on 1980-luvun hevari, hänellä on kauhtuneitten mustien pillifarkkujen päällä chapsit, muutenkin nahkaliivissä on hapsuja, buutsit kuten cowboyllä ja Gunnareilla, ja hänellä on upea leijonanharja. Mutta ollaanko me kasarilla vai nolla-ajassa. Ehkä olemme nykyajassa, jossa Benita - oho meinasin kirjoittaa Benito, siis Mussoliini - on näitä tätiratsastajia, entisiä tähtiratsastajia. Joka vieläkin. Mikäs siinä. Hevonen on maailman kaunein muoto. Mitä parhainta ja sulavinta designiä.


Vai onko tarinan päähenkilö, sen luotettava, tai epäluotettava kertoja Pamela Kåla, joka on nuori tyttö, heppahullu, ja tekee kaikenlaista tallilla. Kun tallilla on niin kivaa, ja ihanaa. Samalla hän on luontodokumenttien kertojaääni, ja mikäs siinä - siirtyihän luontodokumenttien sirien sir David Attenborough tänne Instagramiin. (Kirjoitin ensin erheellisesti hänen veljensä Richard Attenboroughin nimen, hänhän oli Jurassic Parkissa.)  Koska sosialistinen media on mainio väylä kertoa elonkirjon, luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, eläinten sukupuutosta, joukkotuhosta ja merien, ja planeettamme tuhoamisesta. Ilmastokriisistä nyt puhumattakaan. Pamela on ihan tavallinen tyttö, häntä näyttelee Paul Holländer.

Mutta onko Pamela sisällä vai ulkona. Onko hän osallistuja vai tarkkailija. 


Koska esitys liittyy vuoden 1986 heviin ja helppoihin, tulee tallille myös heppuja, hevareita, muusikoita. Niin mainio karikatyyri hevimiehestä on Nora Raikamon esittämä heebo. Kaikki eleet, tupakankiskomuset, lähelletulot, pitkän letin heilautukset. Ai jai. 


Karsinaan mahtuu vielä kaulapannassa oleva mies Willhelm Grotenfelt. Emme tiedä, miksi hän on kahlittu, tai vähissä vaatteissa. Pidetäänkö häntä pihalla kuin koiraa? Miksi? Mitä hän on tehnyt? Onko hän pantasusi? Hänessä on jotain samaa kuin Kuutamosonaatti elokuvassa, kotimaisessa, mainiossa kauhukomediassa. Jossa oli dominoivalla, kovalla yh-äidillä kaksi häiriintynyttä tai heikkomielistä peräkammarinpoikaa, joita toista piti säilyttää perunakellarissa. Lukkojen takana. Mutta hänestä ei seuraa helpotuksen naurua.


Ja sitten on vielä kaikessa hääsäävä, hääräävä nainen jota näyttelee Niklas Häggblom, joka oli aivan hirveä äiti näytelmässä SAALISTAJAT. Tässä hän on lait lapseton, mutta kuin kanaemo tallilla. Hänellä on desinfiointiaineita, laastaria, Buranaa, sidetarpeita ja vesipullo vyöllään kuten remontoijalla. Hän on hyvin kiltti ja huomaavainen, ja sovittelija. Vai onko hänessä jotain hämärää.


Kun tekijöitten edellinen mainio ja palkittu Saalistajat kertoi perheestä, ja klaanista, niin tämä Tätiratsastajat kertoo hevostallista. Ja millainen yhteisö siellä on. Hierarkia.


Heavy metal - hevimetalli on edustettuna monenkirjavasti, on aamutakkiheviä, jolla tarkoitetaan ilmeisesti Skid Row -bändiä, jossa nuoret pitkätukat kireissä housuissaan (farkut/nahkahousut) ja kalifornialaisittain ruskistettu yläruumis paljaana, tai osin aamutakin, tai siis kimonon peittämänä, tai paljastamana, ja 18 and life soi kasettimankasta, matalasta ghettoblasterista. Ja tuon biisin Ricky on muutenkin esityksessä tärkeä.. On selloheviä Apocalyptican malliin, ja kuullaan miltei ääneen Scorpionsien Still Loving you, eli slovari-osastoa, illan hitaita. Ja keikalla on tietenkin eeppinen kitarabattle! Jossa on niin Suomen Släshiä kuin Motörheadiakin. Ehkä myös Spinal Tappiin asti...



Tätiratsastajat on loukkaava nimitys, tosin kategoriaan kuuluneet keski-ikäiset naiset ovat hirnuneet naurusta: sehän on kuin minä. Paperilla. Esitteessä. Tytöiltä kielletään oikeus olla tyttö, hevostyttö. Samoin naisilta kielletään oikeus olla hevosnainen. Kumpiakin kiusataan, tai halveksutaan. Oudoksutaan. Että se on vain vaihe. Jossain televisiohaastattelussa kysyttiin naiselta, onko siinä jotain seksuaalista. Hevosharrastus ja ridaus. Haastattelija oli tietenkin mies. Tämä näytelmä kertoo tyttövihasta ja misogyniasta. 

Riemastuttavana hetkenä tallin enpaattisin nainen sanoo oikeutettuna raivoisssan, nyt saat tietää mikä on naisviha! Hän ottaa misogyynisen, seksistisen ja patriarkkaalisen sanan, ihan omakseen. Se on naisen tuntemaa vihaa. Se on naisen jakamaa vihaa.


Hepat ja heput. Muistan kun kirjoitin dia-rasian päälle, että HEPPOJA. Vai lukiko siinä kuitenkin, että HEPPUJA. Valokuvauksen aiheita. Ikuisia. 


Tätiratsastajat osui maaliinsa. Vastaavantyyppisiä teoksia on leffojen puolelta World's End, jossa päähenkilönä on hyvinkin samaistuttava tyyppi, joka yhä kuuntelee Sisters of Mercyä, ajaa samalla kotterolla, ei ole töissä, ei perustanut perhettä, ei ostanut asuntoa, vaan kulkee maihinnousukengissä ja mustassa goottitakissa, juhlii ja vetää aineita. Elää kuten kaveriporukkansa eli. Juuri silloin kun koulu loppui. Koskaan et muuttua saa. Jengi ilmeisesti haluaa, että kaikki viettävät poroporvarillista elämää, ottavat asuntolainaa, pistävät siistit vaatteet päälle. Ovatko he sen onnellisempia?


Koronan aikana nautin mennä teatteriin, kasvomaskissa ja käsidesin kautta. On turvavälejä. Koska show must go on. Jotta esitykset jatkuisi, ettei ala kuihtuisi.


(Unohdin kirjoittaa myös kaikkien harnessien, ruoskien, kuolainten ja raippojen symbolismista täältä sm- ja fetishin alakultuurin puolelta, mutta jääköön se vain maininnaksi. Nahkaruoska soi. Kyllä. Kaulapantaakin on, ja valjaita. )


Näin tämän medialipulla, kiitoksia sinne Universumin! Tulen kyllä katsomaan toistekki.



Kirjoitin tämän ekan version pyykkituvassa jossa taas joku ääliö on sotkenut lattian, jättänyt lattialle valtavan märän maton ja pyykit ja roskat  pesukoneeseen. Nice. Olispa nyt Benita täällä.








Tässä tiiseri: Nainen on labyrintti. Teaser: Carita Drew


Tässä mainio raileri. Äänet pääle:





Tekijäloota:

Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Hietala 

Ohjauksen assistentti: Carita Drew 

Valot: Ada Halonen 

Puvut: Noora Salmi 

Lavastus: Heini Maaranen 

Musiikki ja ääni: Antti Ikonen 

Maskit: Kaija Heijari 

Kuvajaiset: Rasmus Vuori 

Näyttelijät: Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo. 



Tässä esityksen kauniita stillejä Flickristä: Graafinen suunnittelu Juha Mustanoja:

Tätiratsastajat_Benita_Håkki_c Ada HalonenTätiratsastajat_Pamela_c Ada Halonen tätiratsastajat 1080 x 1080 px





Missä esitys oli? No Universumissa, upeassa Betania-talossa, joka on vuodelta 1904, suunnittelijana K. A. Wrede. Tuolloin olin siellä uudelleen, kun teatteriliitymä Universumissa oli Aurinkoteatterin esitys Tätiratsastajat.



AURINKOTEATTERI ESITTÄÄ: TÄTIRATSASTAJAT esittely Universumin sivulla:

“Nainen on rooli, ei sukupuoli. Miks kukaan haluais esittää niin paskaa roolia?” Sanna Hietala, ohjaaja ja käsikirjoittaja 

Teatteritalo Universumin syksyn ensimmäinen ensi-ilta on Sanna Hietalan ja Aurinkoteatterin uusi luontodokumentti Tätiratsastajat. Siinä hurjapäinen teinietologi Pamela Kåla tutkii kadonneeksi luultua tallityttöjen valtakuntaa sekä muinaisia hevikulttuureja. Myytti julmista hirviötädeistä murtuu, ja meille avautuu ennennäkemätön lähikuva tyystin väärinymmärretyistä olennoista: tätiratsastajista… 

" Justiin tuon takia tämä laji kituu henkitoreissaa! Kokonaine kulttuuri kuolee ko kaikenmaaliman sosiaalitantat on pelotellu lapset karkuu talleilta näillä älyvapailla turvaohojeilla! Lapsilta kysellää lupaa että haluakko? Haluakko harjata ponia? Haluakko laukata? Haluakko taluttajan vai haluakko mahollisesti tälläkertaa yrittää ite? Et? Aha okei ei se mitää! Haluakko tulla alas selästä? 

Hei tytsy, haluksää olla niinko oikeet hevosmiehet vai joku housuihi kuseskeleva mummu! "

Benita Stjärnfall 

Sanna Hietalan kirjoittama ja ohjaama Tätiratsastajat on mustan huumorin täyttämä melankolinen kauhufantasia ikuiseen ponityttöyteen tuomituista naisista, joita lohduttaa vain hevosen mykkä ja arvaamaton syli. Näytelmä on itsenäinen jatko-osa Saalistajat-näytelmälle, joka sai ensi-iltansa Universumissa maaliskuussa 2017 ja joka valittiin saman vuoden Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon sekä Lea-palkinnon finalistiksi 2018. 


Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Hietala Ohjauksen assistentti: Carita Drew Valot: Ada Halonen Puvut: Noora Salmi Lavastus: Heini Maaranen Musiikki ja ääni: Antti Ikonen Maskit: Kaija Heijari Kuvajaiset: Rasmus Vuori Näyttelijät: Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo. 


Tätiratsastajien ensi-ilta on Teatteritalo Universumissa lauantaina 19. syyskuuta klo 19. Muut esitykset 23.9. | 24.9. | 26.9. | 30.9. | 1.10. | 3.10. | 7.10. | 15.10. | 16.10. | 17.10. | 21.10. | 22.10. | 23.10. | 24.10. Esityksen kesto 2 t 55 min sisältäen väliajan.   Lue lissää:



Tätiratsastajien esittely TINFOn sivulla:

" Aurinkoteatteri avaa Universumin syksyn Sanna Hietalan uudella luontodokumentilla Tätiratsastajat, jossa hurjapäinen teinietologi Pamela Kåla tutkii kadonneeksi luultua tallityttöjen valtakuntaa sekä muinaisia hevikulttuureja. Myytti julmista hirviötädeistä murtuu ja meille avautuu ennennäkemätön lähikuva tyystin väärinymmärretyistä olennoista: tätiratsastajista...

Keskipohjalaisen kuusikon reunalla, kahden ohikulkutien välissä, seisoo tummanpuhuva naishahmo uhmakkaasti tolpillaan autioituvassa tallipihassa. Sen rujo ja arpinen olemus kielii rajuista yhteenotoista pahapäisten ruunahevosten ja tallityttölaumojen kanssa. Sääret ovat vääntyneet längelle liiasta ratsastamisesta ja se on menettänyt toisen silmänsä, muttei arvovaltaansa. Kärsivällinen tarkkailija ymmärtää nopeasti, ettei tätä ilmestystä pidä lähestyä äkkiarvaamatta tahi takaapäin.

Tämä on Benita Stjärnfall, tätiratsastajista kaunein ja uljain.

Hietalan kirjoittama ja ohjaama mustan huumorin täyttämä melankolinen kauhufantasia Tätiratsastajat on itsenäinen jatko-osa Aurinkoteatterin Saalistajat-näytelmälle, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa 2017. Saalistajat valittiin saman vuoden Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon sekä Lea-palkinnon finalistiksi 2018.

Tätiratsastajien ensi-ilta on Teatteritalo Universumissa lauantaina 19. syyskuuta. Työryhmään kuuluvat näyttelijät Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo, ohjausassistentti Carita Drew, lavastaja Heini Maaranen, pukusuunnittelija Noora Salmi, valosuunnittelija Ada Halonen, äänisuunnittelija Antti Ikonen ja maskeista vastaava Kaija Heijari. "  lue lisää







sosiaalisessa mediassa:



sosialistisessa mediassani:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Ihhahhaa. Aurinkoteatteri: #Tätiratsastajat, Universum1.10. Ohjelmavihkoa plaratessa ääninauru: Kari Vepsään jonka olen nähnyt huseeraavan heppamessuilla. Tätiratsastaja sopii ikääni ja harrastuksiini, alajuonteena naisviha ja varsinkin tyttöviha, jota näki verkossa myös Tyttöjen päivänä. #välitaukotviitti Verta maneesille! Pramea Universum muuttui yhtä ryötäksi kuin esityksessä SAALISTAJA. Karikatyyrit, mutta syvälliset sellaiset, etsivät paikkaansa hierarkiassa, reviirissä, ratsastustallisa. Aamutakkihevin lisäksi tytöt soittaa kitaraa - vaikkeivät niin saaneet tehdä musatunnilla #aurinkoteatteri @aurinkoteatteri #Tätiratsastaja #teatterinlumoa #teatterinlumoa2020 #teatterissa #theatre #theater #teatterivuoteni2020 #actorsoffinland #theatresoffinland. #heppahulluus #hevostytöt #heppatyttö. Hepat ja heput. Muistan kun kirjoitin dia-rasian päälle, että HEPPOJA. Vai lukiko siinä kuitenkin, että HEPPUJA.

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

klo
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Aurinkoteatterin Atlantis on juurakkoinen lankavyyhti josta polkee tarinoita - useampaan suuntaan

Kansallisteatterin sisällä meille näytetään Auinkoteatterin synty ;)  Atlantis on viehättävä ja monikerroksellinen esitys. Kääpiöt ovat iloisen erivärisiä, kuten lapsen ksylofoni, alkaen vihreästä ja päätyen punaiseen. Tämän spektrin, ja sateenkaaren läpi katsomme esitystä. Kehitymme, ja pääsemme rautakauteen - joka vain orjuuttaa jalat kahleisiin. Jo harjoituksissa kääpiöt kävelivät pikku askelin - kuin amerikkalaiset vangit jalkaraudoissa. Tosin amerikan vangit ovat  vain yhden värisiä - oranssisia.

Atlantis on juurakkoinen lankavyyhti josta polkee tarinoita - useampaan suuntaan. Viihdyttävä, naurattava, opettava, itkettävä. Ennen kaikkea se muistuttaa myötätunnosta ja vastuusta. Kuinka tärkeä on lukeminen, ja oppiminen.

Aurinkoteatterin Atlantis näytelmä oli eilen 14.04.2018 Kansiksessa, pienellä näyttämöllä, ja se oli prikulleen rajattu. Siinä ei ollut Kreikan talouskriisiä eikä kusenKeltaista aamunkoittoa. Vai oliko? Kovin monta sanaa on peräisin Kreikasta, kuten demokratia. Mutta kuuluiko demokratia naisille ollenkaan?

Näytelmässä vitsaillaan Tolkienin luoman Taru sormusten herrasta -teoksen paikkakunnan nimillä. Sooria Mooria ja suomalaisen jämptit loppusoinnit.

Rakastin pienenä Kombin tietosanakirjoja. Myöhemmin niistä ilmeni kolonialismi ja seksismi. Lapsena vain nautin ahmia tietoa, Kreikkaa, hirviöitä, myyttejä, mörköjä.  Elisa Viihteen Aitiossa on nähtävänä Risto Jarvan mainio Loma, jossa tulee esiin mm 1970-luvun mtkamuistot, Rohdoksen kolossi. Oliko sitä? Onko mahdollista, että niin suuri patsas olisi hajareisin seissyt aallonmurtajilla, ja suuret laivueet olisivat mahtuneet jalkojen välistä satamaan. Tärkeintä on mehevä tarina, sanoi Pasi Lampelan vallan toinen näytelmä.

Mitä päämanaaja peikko Alvis ( Leea Klemola ) oikein manaa, ja miksi? Mistä demonit tulevat? Mikä on EU:n tähtien ja Tähtien sodan ero? Miksi Euroviisuissa ei ole kohta enää Euroopan maita taistelemassa voitosta, vaan niitä toisiakin? 😂

Ja kaikki äänestävät vain naapuriaan, ettei se aloittaisi sotaa. Mutta miksei kukaan äänestä Suomea?

Tulin huhtikuun alussa tämän näytelmän harjoituksiin hieman levättyäni. Siitä lisää blogissani:  Pääsimme kurkkaamaan Aurinkoteatterin Atlantíksen harkkoja 4.4.2018. 

Olin edellisen yön matkustanut Suomen läpi linjuriautolla. Ja sitä ennen olimme syöneet kolme pientä pussia sieniä. Emme tienneet mitä sieniä ne olivat, ne otettiin pakkasesta. Ja joku oli ne ensin plokannut.  Inthernetistä niitä ei oikein löytynyt - Pohjoisen sienet ovat niin pikkuruisia. Mutta niissä on mainio, tumma metsän maku.

Musiikkivalinnat ovat selkeitä, eurooppalaisia. Ne ovat selkärangasta. Rumputanssin bolero alkaa olla jo aikalaisen kulunut, mutta saa uusia muotoja tuoreemmassa sovituksessa, vatsatanssin muodossa. Tai lannetanssin. Jos suomakainen on jäykkä tanssiessaan, niin on kääpiökin. Mutta pitää muistaa, että ennen muinoin sai tanssia harvoin, ja oli paljon hihhuleita joiden mielestä tanssi ja ilo ja keinussa heijaaminen oli syntiä.

Magia, uskonto, tiede. Vai mikä se järjestys olikaan.

Rumpumarssi. Rummut, noitarummut, transsi, shamaani. Rumpujen pärinää ennen kohokohtaa, ennen julkista teloitusta. Pieni rumpalipoika - pa rapa pam pam. Yksinäinen peltirumpu lastenhuoneen komerossa...

Rummut mukana sodissa, rummut jotka avataan kääreistä kuusen alla, rummut jota roudataan. Rummut kuuluvat myös miekkareihin ( mielenosoitus, demo ) jossa me myötätuntoiset aktivistit elikkä maarahvaat, siis  kansalaiset käyttämme äänioikeuttamme, ja marssimme hyvän asian puolesta, vastustamme sortoa.

Mitä tapahtuu kun kirjasto palaa? Kallion kirjastossa oli tulipalo, mutta se ei ehtinyt saada paljoa tuhoa aikaan. Onko kirjastoon varaa enää ostaa kirjoja? Miksi Helsingin keskustaan rakennetaan vuosikausia kirjastoa, jonka vuoksi oikeat kirjaston virkailijat menettävät työnsä? Mitä kaikkia kirjastoja suljetaan? Miksi ajatellaan vain rahaa? Eikä mielenterveyttä eikä tasa-arvoa?

Aleksandrian kirjaston tulipalon muistan - Kleopatran tarinoista. Kun kaikki tieto ja historia on vain yhdessä paikassa. Eikä varmuuskopioita ole.

Mutta mitä mitataan? Kalloja? Genetiikkaa? Rotuoppia?

En ymmärrä, miksi Einsteiniä palvotaan nerona. Mitä hyvää ydinpommissa on? Joskus muinoin raivostutti lukea kuinka Einsteini rehvasteli että käyttää aina samaa pukua, ja että paidat ovat jämptilleen kaapissa. Kun joku orja ne pesee ja silittää, että herra saa pelkästään kekkuloida täysin arjesta vapaana, ja piirtää numeroita ja kirjaimia liitutaululle. Jokunen aika sitten törmäsin kirjeisiin tai muihin Einsteinin merkintöihin jossa oli seikkaperäiset ohjeet miten mikäkin rääsy tulee käsitellä. Ohjeet olivat kotiorjalle, eli vaimolle. Kyllä minä mieleni pahoitin. Etuoikeutetun ääliön mahdollisuuksista. Jotka kuitenkin hukataan asevarusteluun. Ja vielä ydinaseiden. Ydinpommin.

Pääsiäisen aikaan oli sietämätöntä katsoa uutisista ihmisten naamoja. Jotka kielsivät kemiallisen aseiskun.

Mitä sitten kun aurinko sammuu. Miksi vedet ovat täynnä elohopeaa. Älykääpiöt eivät vielä keksineet muovia, mutta sitä on meret jo täynnä. Sekä mikromuovia että suurempaa.
Älykääpiöt keksivät plutoniumin ja napalmin.

Paluu tulevaisuuteen -leffassa aikakone ( auto ) toimii plutoniumilla, jota amerikkalaisittain varastetaan libyalaisilta terroristeilta. Kävin katsomassa leffan silloin 1986 koska Crispin Glover on niin omaa luokkaansa, vaikka leffa opettaa seksistisesti, että vain pojat soittaa kitaraa ja vain pojat kirjoittaa kirjaa ja sarjakuvaa. Ja paskat  Mutta musiikki oli niin munatonta kuten Huey Lewis and the News.

Atlantis sen sijaan ei ollut munatonta. Päin vastoin. Kääpiöt ovat sukupuolettomia, ja lisääntyvät munista. Muna on siis tabu.

Iggy Pop laulaa monesti napalmista, ei se mtn, Stooges oli selkeä napalmin ja Vietnamin tuhon raivoikas äänitorvi, punkin esi-isä. Search And Destroy viisusta:  I'm a street walking cheetah / With a heart full of napalm /
 ja myöhempää tuotantoa Popin Blah-Blah-Blah, jossa montakin kohtaa kuten
from napalm to nice guy.. ja Johnny can´t read - tuntuvat liittyvän tähän teokseen.

Uutisissa tänään: kesää ei tule, kukaan ei saanut lotossa täysosumaa sekä Syyriaan tehty kaasuisku.

Kraken.
Mustekalat ovat kuuluisia masentujoita ja ennustajia. Ne mahtuvat pienestä aukosta karkaamaan vapauteen. Seepioita on rääkätty musteensa takia, ja seepiansävyinen valokuva on maailman kaunein - digitaalisesti tai muuten vegaanimmin tehtynä.

Pimiän pelko on viisauren alku... Kraken on tuttu Pirates of Karibian leffasarjasta, ja myös Viking Linen tax freestä, jossa se on kaunein rommipullo mitä voi kuvitella jättää ostavansa...

Miksi on  niin vähän elokuvia jotka kertoivat vaarallisesta kaivostoiminnasta? Ponsorit kaikkoaa? Maailman vahvin nalle ja noita-akan tytär oli poliittiisin näkemäni leffa aiheesta.


Kääpiöt ja hoo hai hoon hai " we´re all going ro get high " lauloi tonttuparaati eikun kääpiöt, suurinpiirtein noin, Simpsoneissa, muunnos Disneyn kääpiöihin, jotka veti, että hei hoo hei hoo, näin laulu raikas soi... Mitään maailmassa ei tarvitse pelätä kuin Disneyn lakinaisia ja veroja. Ja ehkä kuolemaa.

Kääpiöt ja kärpässienet somistavat puutarhoja. Vai onko osa heistä tonttuja? Tontut ovat arvokkaita, ainutlaatuisia haltijoita, jotka ennen pitivät jöötä Impivaarassa.

Atlantis on pikkasen liian pitkä, elikkä liikaa nuotteja! Mutta pölvästinä keisarina en olisi osannut poistaa niitä - kuten ei Amadeuksessakaan. Toisaalta olen nähnyt Turun kaupunginteatterissa näytelmän Taru sormusten herrasta peräti kolme kertaa, ja koko näytös kestää neljä tiimaa ja väliaikojakin on kaks.

Ohjelmavihko on mainio, itse asiassa täydellinen, se tuntuu oikealta, ekologiselta paperilta, ja siitä voi värkätä vaikka tarot-kortit, tahi vaikkapa lautapelin.

Minulle Platonin luola on ollut varjoteatteria, ja Rorschachin mustepläkkiä, luovuutta. Johon kuuluu myös pimeys ja demonit, mutta myös Ariadnen lankakerä, sellainen puolukan punainen, sekä Hannun ja Kertun keksivarasto. On myös osattava männä pois...

 Leea Klemola on eräitä lempinäyttelijöitäni Neitoperhosta alkaen ja Kerron sinulle kaiken -elokuvaan päättyen. Kuinka katosin karkkimaahan oli oikeinkin koskettava teos, joka oli virkistävä poikkeus kaikkien aikalaisten äijien äijäilyn keskellä. P[l]ain Truth oli tärkeä trans-lyhäri. Televisiossa oli mainio ja kestävä minisarja Myrskyn jälkeen, jonka näin etukäteen leffafestareilla, ja haastateltavina oli Klemolan lisäksi Kaarina Hazard. Kirjoitin siitä blogissani Myrskyn jälkeen on silmiä kirvelevän hysteerinen, hauska ja rujo läpileikkaus meidän ajasta.

Teatterissa Klemolaa näin viimeksi Q-teatterin näytelmässä Prinsessa Hamlet. Vaimoni Casanova näytelmän näin Espoon kaupunginteatterissa, ja Saalistajat Universiumissa.

Näin tämän Kansallisteatterin medialipulla, joten tattis. Vietin tämän kanssa aikaa mielelläni, eikä tämä helposti pyyhkiydy, päin vastoin.

Tekijäloota:



NÄYTTELIJÄT JA TYÖRYHMÄ
Rooleissa
Sanna Hietala, Paul Holländer, Miko Kivinen, Leea Klemola, Jussi Lehtonen, Karin Pacius, Antti L. J. Pääkkönen, Vilma Putro ja Nora Raikamo

Ohjaus ja käsikirjoitus
Juha Mustanoja

Esitysdramaturgia
Outi Lahtinen

Lavastus
Anne Karttunen
Pukusuunnittelu
Noora Salmi
Valosuunnittelu
Pietu Pietiäinen
Musiikki
Juuso Voltti
Äänisuunnittelu
Maura Korhonen
Elokuvaus
Jyri Hakala
Erikoistehosteet
Mats Hästbacka
Naamioinnin suunnittelu
Kaija Heijari
Naamarit
Heini Maarananen
Kuvajaiset
Rasmus Vuori
Ohjaajan assistentti
Michael Panula-Ontto

Tuotanto
Birgit Aittakumpu (Aurinkoteatteri / Universum)

Lue lisää Kansiksen esittelystä:


Atlantis
Tieto ja koulutus on estettävä hinnalla millä hyvänsä



" Thalia-palkitun Aurinkoteatterin loisteliaan visuaalinen ja anarkistinen näyttämötaide ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa!

Maapallomme on todellisuudessa ontto, ja maapallon ydin on suunnaton möntti tulikuumana hehkuvaa sulaa kultaa. Tämän lämpimän sisäauringon alla elää runsaslukuinen putkiaivoinen kääpiökansa. Päivästä toiseen he harjoittavat kahta mielipuuhaansa, labyrinttimaisten tunneleiden louhimista sekä joukkomarssia. Mutta voi! Kääpiöiden onneen tulee odottamaton särö, ja jäljittäessään tätä virhettä he keksivät vahingossa tieteen. "




 Sosialistisessa mediassa asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit:
Seuraava tviitti jos mikä kiteyttää #Aurinkoteatteri'n Atlantiksen taustoja - tai sit mennään syvemmälle metsään. Tai meren alle...







klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , ,

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Pääsimme kurkkaamaan Aurinkoteatterin Atlantíksen harkkoja 4.4.2018

Pääsimme bloggariklubissa seuraamaan Aurinkoteatterin tuoreimman näytelmän Atlantis harkkoja Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 04.04.2018. Sitä ennen ohjaaja Juha Mustanoja ja näyttelijä Leea Klemola puhuivat lämpiössä. Ymppään fb-keskustelun tähän lobbuun johonkin. Kuvia sai ottaa ja totta vie, otinkin ;)

Koko proggis vaikuttaa solidaariselta ja symbolistiselta. Olemme meren alla kääpiöiden luona. Kääpiöistä on evoluution avulla, tai pakottamina, tullut vesikääpiöitä. Näytelmä on, tai vaikuttaa olevan, Oppimisen ylistys - kuten Lauri Maijalan ohjaus Seitsemän veljestä Turun kaupunginteatterissa, Näytelmä Atlantis keskittyy tietoon ja opiskeluun. Kenellä on oikeus tietoon? Kenellä on oikeus koulutukseen? Mikä on maksumuurin takana. Kuka tehtailee valeuutisia.

Kampanjoissa tytöillä pitää olla oikeus kouluun - myös kehitysmaissa. Näytelmä keskittyy myös yliopiston opiskeluun - ja sen kaupallistamiseen. Mitä laitamme kirjastoon? Mistä teemme tutkimuksia, kartoituksia? Miksi olemme tehneet rotuoppia, genetiikkaa, antisemitismiä. Miksi laitamme ylös meidän erojamme.

Viehättävät kääpiöt muodostavat värisuoran. Viehkoa on myös miten kääpiöt lisääntyvät, ja miten peikot lisääntyvät.. Klemolan valkoinen peikko, suurmanaaja Alvis, yhdistelmänä Valkyriaa, ja Kesäyön unelmaa, ehkäpä Valkoista peuraa. Minulle Peikot ovat rakkaita, ruotsalaiset matkamuistomyymälät ovat täynnä peikkoja ja viikinkejä, ruotsalaisilla on mutkaton suhtautuminen omaan historiaansa, myytteihin ja mytologiaan. Ruotsalaisen taiteilijan peikot koristavat kalentereitani ja kuivamustekyniäni. Norjalainen Trolljägaren on ihana mocument, mokumentti, dokun muotoon tehty komediallinen kauhuelokuva Peikonlahtaajista. Kotimaassa meillä oli 70-luvulla Heikko-Peikko, ja sittemmin myös Rölli. Peikosta kertova kirja voi voittaa Finlandian - siis kirjapalkinnon. Mörköooppera vaikuttaa taas suositulta kaupunginteatterissa. Puhumattakaan Muumipeikoista!  Ulkomaan kauhu- ja fantasiaelokuvissa peikot ovat valtavan suuria ja tyhmiä persoonattomia roistoja, ja örkkejä. Tanskalaiset lyckotrollithymyilevät aina. He ovat onnellisia, elävät omaa tavallista elämää, tasapainossa...

Mutta palatakseni Atlantikselle, myyttien ja alkemian ääreen. Ihanaa tutustua. Joitakin Teatteriproduktioita pidetään hyvin salassa - vaikka örkkien koreografiaa on harjoiteltu jo puali vuotta. Kuten Turun kaupunginteatterin LOTRaus eli Taru sormusten herrasta. Joissa oli syitäkin pitää piilossa. Atlantiksessa ei. Se on kotimainen kantaesitys, ja teatterina on milteipä kateellisuutta aiheuttavan reilu ja raikas poppoo - josta uupuu diktaattorit. Joista muistutetaan Tyttö joka käveli -näytelmässä - tuosta Parviaisen ja Turkan ajasta. On jo aikakin saada muuta.



Leea Klemola, manaaja Alvis






Kuvasin myös färikuvia, että päämanaajan kullanhimo pääsee kunnolla esille... Alkemistit ja Kulta-Into Piit...


Ja tässä tuo mainio keskustelu valoisassa Kansiken viinibaarissa elikkä lämpiössä: Juha Mustanoja ja Leea Klemola Bloggarklubin vieraina kertomassa Aurinkoteatterista ja uudesta Atlantis-esityksestä – tervetuloa kuuntelemaan!
klo
Tunnisteet: , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)